Vahvistettu sovinto palkkasaatavaa koskevassa asiassa

KANTAJA

Suomen Konepäällystöliitto ry

VASTAAJAT

Suomen Varustamot ry

Helmer Lundström Ab Oy

Työtaistelun syynä oli yhteistoimintaneuvottelujen aloittaminen. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen. Ammattiosasto myönsi rikkoneensa työrauhavelvollisuuden ja tuomittiin hyvityssakkoon.

KANTAJA

Teknologiateollisuus ry

VASTAAJA

Metallityöväen Liitto ry

KUULTAVA

Kuoreveden työpajojen ammattiosasto ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Patria Aerostructures Oy:n Hallin toimipisteen 48 työntekijää oli lakossa perjantaista 21.4.2017 kello 6.00 alkaen lauantaihin 22.4.2017 kello 6.00 asti. Luottamusmies ja työsuojeluvaltuutettu eivät osallistuneet työtaisteluun.

Kuoreveden työpajojen ammattiosasto ry:ssä on 430 maksavaa jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Teknologiateollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Kuoreveden työpajojen ammattiosasto ry:n ensisijaisesti työrauhavelvoitteen rikkomisesta hyvityssakkoon ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon, ja

- velvoittaa Kuoreveden työpajojen ammattiosasto ry:n korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.600 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Lakon syynä oli yhteistoimintaneuvottelujen aloittaminen. Neuvotteluesitys annettiin toimihenkilöiden ja ylempien toimihenkilöiden henkilöstön edustajille 12.4.2017 ja työntekijöiden henkilöstön edustajalle 13.4.2017. Yhteistoimintaneuvottelut käynnistyivät yhtiössä 24.4.2017. Lakolla vastustettiin yhteistoimintaneuvotteluja ja näin ollen rikottiin työehtosopimusmääräyksiä.

Yhtiö pyrki estämään lakon kutsumalla henkilöstön edustajan paikalle yhteiseen palaveriin 19.4.2017 klo 15.00, jossa yhtiön liiketoimintajohtaja A totesi kysymyksessä olevan laittoman lakon, joten työtaistelutoimenpiteeseen ei tule ryhtyä ja työrauha tulee palauttaa. Tästä huolimatta työntekijöiden edustajat ilmoittivat, että lakko tullaan toteuttamaan.

Yhtiö ilmoitti lakosta Teknologiateollisuus ry:lle, josta oltiin yhteydessä Metallityöväen Liitto ry:een, jolloin myös vaadittiin työrauhan palauttamista.

Lakon johdosta yhtiö menetti työpäivän tuotannon. Lakon aiheuttamat taloudelliset menetykset yhtiölle olivat noin 60.000 euroa. Päivän tuotannon arvo perustuu keskimääräiseen tuotannon arvoon per työpäivä, mikä yhtiön tapauksessa lasketaan seuraavasti:

12,9 milj. euroa / 214 pv = 60.000 euroa/pv. Menetetyt työtunnit lakkoon osallistuneiden osalta olivat yhteensä 520 tuntia.

Työehtosopimukseen kohdistuminen

Työntekijät pyrkivät työtaistelutoimenpiteellä painostamaan työnantajaa luopumaan työnjohto-oikeudestaan. Työtaistelu kohdistui siten työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Ammattiosaston vastuu

Kuoreveden työpajojen ammattiosasto ry (ammattiosasto) rikkoi työrauhavelvollisuutta salliessaan ammattiosastoa työpaikalla edustavien henkilöiden olla mukana päättämässä työtaistelutoimenpiteestä ja olla tukemassa sekä organisoimassa sitä. Ammattiosasto laiminlöi joka tapauksessa työehtosopimuslain mukaan sille kuuluvan valvontavelvollisuuden sallimalla jäsentensä ryhtyä työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen vastaiseen työtaisteluun ja laiminlöi ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin työrauhan ylläpitämiseksi. Ammattiosasto tai niiden edustajat eivät ryhtyneet mihinkään tai ainakaan riittäviin toimenpiteisiin lakon estämiseksi tai lopettamiseksi.

Hyvityssakkoa korottavana tekijänä tulee huomioida, että lakko oli hyvin etukäteen organisoitu. Lisäksi lakosta ilmoitettiin etukäteen yhtiölle ja lakon vuoksi järjestettiin tapaaminen, jossa yhtiön edustajat selvästi ilmaisivat, että kyseessä on laiton lakko. Tästä huolimatta työntekijät päättivät toteuttaa lakon. Lisäksi on huomattava, että lakkoon osallistuivat lähes kaikki yhtiön metallin työntekijät. Tämän vuoksi työnteko lakkasi lakon ajaksi käytännössä kokonaan.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metallityöväen Liitto ry on vastannut Kuoreveden työpajojen ammattiosasto ry:n puolesta oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 12 §:n 3 momentin perusteella.

Metallityöväen Liitto ry on myöntänyt kanteen työrauhavelvoitteen rikkomisesta ja Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut perusteeltaan ja määrältään.

Vastauksen perusteet

Henkilöstölle pidettiin 27.3.2017 liiketoimintainfo, jossa kaikille kuulijoille jätettiin käsitys, että työn tarjonta lisääntyy lähiaikoina. Heti perään 12.4.2017 annettu neuvotteluesitys työvoiman tarpeen aivan päinvastaisesta vähentymisestä aiheutti lojaliteettikriisin ja vahvaa työnantajaan kohdistuvaa epävarmuutta työntekijöiden mielissä.

Mielenilmauksesta päätti ammattiosasto. Vastuullisesti päätettiin myös muuttaa autoklaavin ajovuoroa siten, että tuotanto pyöri turvallisesti sekä saatiin hallitusti, ilman riskejä ja turhia taloudellisia menetyksiä ajettua alas.

Pitää paikkansa, että henkilöstön edustaja kutsuttiin työvuoron päätyttyä 19.4.2017 palaveriin klo 15.00. Pääluottamusmies sai klo 15.05 puhelimitse tiedon palaverista senkin jo päätyttyä. Enää tässä vaiheessa mielenilmaus ei ollut peruutettavissa.

Mahdollisen hyvityssakon määrässä tulee huomioida mielenilmauksen lyhyt kesto ja säästyneet palkkakustannukset. Työtunteja saatettiin menettää korkeintaan 61 x 8 = 488 tuntia. Mahdollisten 55 000 euron vahinkojen määrän laskentaan tai perusteisiin ei osata ottaa kantaa, koska kumpaakaan ei ole kanteessa yksilöity mitenkään. Ilmoitettu vahinkomäärä kuitenkin vaikuttaa yhtiön normaaliin tuottavuuteen nähden vahvasti ylimitoitetuilta. Joka tapauksessa mahdollisista vahingoista tulee vähentää säästyneet palkkakustannukset 488 työtunnin osalta.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

Patria Aerostructures Oy:n Hallin toimipisteessä järjestettiin edellä kuvatuin tavoin työtaistelu, joka alkoi perjantaina 21.4.2017 kello 6.00 ja päättyi lauantaina 22.4.2017 kello 6.00. Työtaisteluun osallistui 48 työntekijää.

Työtaistelun syynä oli yhteistoimintaneuvottelujen aloittaminen. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Ammattiosaston vastuu

Vastauksessa on myönnetty, että Kuoreveden työpajojen ammattiosasto ry on rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Hyvityssakko

Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, jotka antaisivat aihetta arvioida hyvityssakon määrää tavallisesta menettelystä poiketen. Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, siihen osallistuneiden määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Kuoreveden työpajojen ammattiosasto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Kuoreveden työpajojen ammattiosasto ry:n maksamaan Teknologiateollisuus ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 2.800 euroa.

Kuoreveden työpajojen ammattiosasto ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.600 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Paanetoja, Nyyssölä, Pärssinen, Tähkäpää ja Pohjola jäseninä. Esittelijä on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Satamassa kuljetustehtäviä hoitaneiden autonkuljettajien työhön voitiin sinänsä soveltaa sekä ahtausalan työehtosopimusta että maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta. Koska työnantajayrityksen päätoimialana oli maa- ja vesirakennusala, autonkuljettajien työhön oli toimialaperiaatteen mukaisesti sovellettava tämän alan työehtosopimusta.

KUULTAVAT

Satamaoperaattorit ry

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

Infra ry

Rakennusliitto ry

ASIA

Kymenlaakson käräjäoikeuden lausuntopyyntö työehtosopimusten soveltamisalaa koskevissa asioissa

TYÖEHTOSOPIMUSTEN MÄÄRÄYKSET

Satamaoperaattorit ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välille solmituissa 1.2.2012 – 31.1.2014 ja 1.2.2014 – 31.1.2017 voimassa olleissa työehtosopimuksissa on ollut seuraava määräys:

I VAKINAISET TYÖNTEKIJÄT

1. YLEISET TYÖEHDOT

1 § Soveltamisala

1. Tämän työehtosopimuksen I lukua liitteineen sovelletaan Satamaoperaattorit ry:n jäsenyritysten palveluksessa olevien vakinaisten työntekijöiden työsuhteisiin.

Satamat: Hanko, Hamina, Helsinki, Inkoo, Joensuu, Kaskinen, Kemi, Kokkola, Kotka, Lappeenranta, Loviisa, Naantali, Oulu, Pietarsaari, Pori, Rauma, Tornio, Turku ja Vaasa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työehtosopimuksen 2 §:ssä on ollut määräys alalla sovellettavista keskusjärjestöjen välisistä sopimuksista. Sopimuskohtaan on liittynyt seuraava määräys:

Pöytäkirjamerkintä

Osapuolet toteavat yhteisenä yleissopimuksen 8.1 kohdan tulkintanaan, että ahtaustyössä sovelletaan tätä työehtosopimusta. Tästä poiketen esimerkiksi joissakin sataman sisäisissä kuljetuksissa, työkoneiden takuuhuolloissa, konttien korjauksessa ja pesussa sekä siivoustoiminnoissa on vakiintuneesti noudatettu muuta kuin tätä työehtosopimusta. Nämä vakiintuneet käytännöt voivat jatkua edelleen entisessä laajuudessaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Infra ry:n ja Rakennusliitto ry:n välille solmituissa, 6.3.2012–28.2.2014 ja 20.3.2014 – 29.2.2016 voimassa olleissa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksissa on ollut seuraava määräys:

1. 1 § Sopimuksen soveltamisala

Tätä työehtosopimusta noudatetaan INFRA ry:n jäsenten ja sen työntekijöiden

työsuhteisiin lukuun ottamatta jäsenten teettämiä asfalttialan työehtosopimuksen piiriin kuuluvia töitä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KÄSITTELY KYMENLAAKSON KÄRÄJÄOIKEUDESSA

ASIAN TAUSTA

Kantajat A ja B ovat työskennelleet vastaaja Heli Grönberg Oy:n palveluksessa työsopimuslain tarkoittamassa työsuhteessa. A on solminut vastaajan kanssa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen 25.4.2013 alkaen. A:n työsopimuksen mukaan hänen pääasiallisena työtehtävänään on ollut autonkuljettajan työ ja työntekopaikka on vaihdellut asiakkaan mukaan. B on solminut vastaajan kanssa työsopimuksen 19.6.2013 alkaen. B ei ole tehnyt vastaajan kanssa kirjallista työsopimusta, mutta hän on tehnyt autonkuljettajan työtä.

Vastaajayhtiön pääasiallinen toimiala on maa- ja vesirakennusala. Vastaaja on soveltanut kantajien työsuhteissa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella. Kantajille maksettu tuntipalkka on ollut 14 euroa. Palkka on ollut yksinkertaista tuntipalkkaa tehdyiltä tunneilta ilman työvuorolisiä tai ylityökorvauksia.

A:n työsopimus on irtisanottu 19.9.2014 ja B:n työsuhde on päättynyt 21.8.2014.

KANNE

Vaatimukset

Kantajat ovat vaatineet, että vastaaja velvoitetaan suorittamaan heille ahtausalan työehtosopimuksen mukaisen tuntipalkan ja heille maksetun palkan erotusta, korvaukset ylityöstä ahtausalan työehtosopimuksen mukaan sekä ilta- ja saunalisää, A:lle ajalta 25.4.2013 - 19.9.2014 ja B:lle ajalta 19.6.2013 - 21.8.2014 viivästyskorkoineen samoin kuin täyden korvauksen kantajien oikeudenkäyntikuluista korkoineen.

Perusteet

Kantajat ovat katsoneet, että heidän työsuhteissaan olisi tullut soveltaa Satamaoperaattorit ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välistä niin sanottua ahtausalan työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella. Näin ollen kantajat ovat oikeutettuja ahtausalan työehtosopimuksen mukaisiin korvauksiin tekemästään työstä.

Vastaajayhtiö on arvioinut väärin maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen soveltuvuuden kantajien kohdalla. Kantajat ovat tehneet ahtaustyötä satama-alueella, kun vastaajayhtiö on ollut alihankkijana ahtausyritykselle. Kantajien työtehtävät ovat koostuneet suurimmaksi osaksi ahtaustyöstä. Kantajat ovat ajaneet sataman sisäistä ajoa kuljettaen lastia laivasta varastoon sekä varastosta laivaan. Satama-alueella tapahtuva kuorma-auton ajo on ahtaustyötä.

Ahtausalan työehtosopimus on soveltamisalaltaan poissulkeva siten, että satama-alueella tehtävää ahtaustyötä sääntelee ainoastaan ahtausalan työehtosopimus, eikä ko. työehtosopimus mahdollista muiden työehtosopimusten soveltamista satama-alueella tehtävään ahtaustyöhön. Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus ei sääntele satama-alueella tehtävää ahtaustyötä, jolloin sitä ei voi soveltaa kantajien työsuhteissa.

Ahtausalan työehtosopimuksen vakinaisten työntekijöiden kohdalla 1 §:ssä on määritetty työehtosopimuksen soveltamisala. Ahtausalan työehtosopimusta sovelletaan 1 §:n 1. kohdassa mainituissa satamissa, joihin myös Kotkan satama kuuluu. Työehtosopimuksen tilapäisten työntekijöiden kohdalla soveltamisala on määritetty 1 §:ssä. Työehtosopimuksen 1 §:n 1. kohdassa viitataan työehtosopimuksessa lueteltuihin vakituisiin satamiin, joissa sovelletaan ahtausalan työehtosopimusta.

Ahtausalan työehtosopimuksen osapuolet Satamaoperaattorit ry ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry ovat neuvotelleet kantajan työsuhteessa sovellettavasta työehtosopimuksesta 5.3.2014. Molempien osapuolten mukaan vastaaja on velvollinen noudattamaan ahtausalan työehtosopimusta kantajan työsuhteessa ja maksamaan ahtausalan työehtosopimuksen mukaista palkkaa.

Kantajien palkkasaatavavaatimukset johtuvat ahtausalan työehtosopimuksen vastaisesta työvuorokäytännöstä ja työehtosopimuksessa määrätystä tilapäisen työntekijän ansiotakuujärjestelmästä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Vastaaja on vaatinut, että käräjäoikeus hylkää kanteet perusteettomina ja velvoittaa kantajat korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut ja asianosaiskulut täysimääräisesti korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen

Kanteen kiistämisen perusteet

Sovellettava työehtosopimus

Vastaajayhtiö toimii pääasiallisesti maa- ja vesirakennusalalla. Yhtiö noudattaa yleissitovana maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta työsopimuslain 2 luvun 7 §:n perusteella. Vastaajayhtiön tapauksessa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus on ainoa soveltuva yleissitova työehtosopimus.

Vastaajayhtiö ei harjoita lainkaan ahtaustoimintaa. Vastaajayhtiö on monialayritys, jonka päätoimiala on maa- ja vesirakennus. Toiminnasta 95 prosenttia liittyy maanrakennusalaan.

Vastaajayhtiön ja Balsteve Oy:n välillä ei ole ollut alihankintasopimusta, vaan kuljetukset on tilattu laivakohtaisesti. Balsteve Oy:n tilaus on muodostanut arviolta 5 prosenttia yhtiön liikevaihdosta. Autojen käytöstä noin 90 prosenttia on liittynyt muuhun kuin tilaukseen. Merkittävä osa Balsteve Oy:n tilaamasta työstä on ollut ajoa satamasta toiseen satamaan. Osa työstä (Mussalon osuus) on ollut sitä, että kuorma-auto on ajanut varastosta laivan purkupaikalle.

Kantajien työ ei ole miltään osin ollut ahtaustoimintaa. Kantajien työtehtävänä on ollut autonkuljettajan työ. Sataman sisäiset ajot ovat tapahtuneet pelkästään varastolta laivaan, ei laivasta varastolle. Sataman sisäisissä kuljetuksissakaan kantajat eivät ole nousseet kuorma-autosta ollenkaan eivätkä osallistuneet purku- tai lastaustyöhön millään tavoin.

Ahtausalan työehtosopimuksen 2 §:ssä olevan pöytäkirjamääräyksen mukaan muun muassa sataman sisäisissä kuljetuksissa on vakiintuneesti noudatettu muuta kuin ahtausalan työehtosopimusta.

Alalla noudatetaan teollisuuslinjaperiaatetta

Vastaajayhtiön velvollisuus noudattaa yleissitovaa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta määräytyy työsopimuslain 2 luvun 7 §:n perusteella. Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus on ns. teollisuuslinjaperiaatteen mukainen työehtosopimus.

Oikeuskirjallisuuden ja työtuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella teollisuusalalla noudatetaan pääsääntöisesti teollisuuslinjaperiaatetta. Tällöin työsopimuslain 2 luvun 7 §:ssä tarkoitettu "asianomainen ala" (ja siten myös soveltuva työehtosopimus) määräytyy työnantajayrityksen pääasiallisen tuotantoalan mukaan. Jos alalla on solmittu yleissitova, teollisuuslinjaperiaatteen mukainen työehtosopimus, työnantaja ei ole velvollinen soveltamaan yhtä aikaa eri alojen työehtosopimuksia. Näin ollen maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus on vastaajayhtiön tapauksessa ainoa sovellettava työehtosopimus.

Yleissitovuuden vahvistamislautakunta on vahvistanut yleissitoviksi kantajien työhön sovellettavat maa- ja vesirakennusalan työehtosopimukset, jotka on sovittu olemaan voimassa 6.3.2012-28.2.2014 ja 20.3.2014-29.2.2016. Kyseisen työehtosopimuksen mukaan sitä on noudatettava Infra ry:n (maa- ja vesirakennusalan työnantajaliiton) jäsenten ja sen työntekijöiden työsuhteisiin lukuun ottamatta asfalttialan työsuhteita.

Yleissitovan työehtosopimuksen työntekijäosapuolena on Rakennusliitto ry. Maa- ja vesirakennusalalla työskentelevät Rakennusliitto ry:n jäsenet toimivat muun muassa auton-, ajoneuvonosturin-, kaivukoneen-, pyöräkoneen- ja kurottajankuljettajina.

AKT ry:n ja Satamaoperaattorit ry:n välisen sopimuksen merkitys

Vastaajayhtiö on aloittanut toimintansa Kotkan satamassa jo paljon ennen kuin AKT ry ja Satamaoperaattorit ry ovat tehneet kantajan todisteena 2 olevan sopimuksen 5.3.2014. Myös kantajan palkkavaatimukset kohdistuvat suurimmaksi osaksi aikaan ennen sopimuksen solmimista 5.3.2014. Jos sopimuksella katsottaisiin olevan asiassa jokin merkitys, se ei ainakaan ulottuisi aikaan ennen sopimuksen solmimista.

Lisäksi AKT ry:n ja Satamaoperaattorit ry:n välinen sopimus satamassa noudatettavasta työehtosopimuksesta ei sido vastaajayhtiötä, vaan yhtiön oikeus ja velvollisuus noudattaa yleissitovaa työehtosopimusta määräytyy työsopimuslain 2 luvun 7 §:n mukaan.

Liikennelupien merkitys

Vastaajayhtiön liikenneluvat on myöntänyt ELY-keskus. Liikennelupa oikeuttaa yhtiön harjoittamaan tavaraliikennettä koko Euroopan yhteisön alueella asetuksen (EY) N:o 1072/2009 mukaisesti. Liikenneluvan haltija on velvollinen noudattamaan jäsenvaltiossa sovellettavaa kuljetusalaa koskevaa sääntelyä, mukaan lukien alan työehtosopimusta. Kun yhtiö toimii maa- ja vesirakennusalalla, on noudatettava autonkuljettajia koskevia kyseisen työehtosopimuksen säännöksiä.

KÄRÄJÄOIKEUDEN LAUSUNTOPYYNTÖ

Käräjäoikeus pyytää työtuomioistuimen lausuntoa siitä, onko kantajien työsuhteissa tullut noudattaa yleissitovuuden perusteella kantajien väittämin tavoin Satamaoperaattorit ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välistä työehtosopimusta vai vastaajayhtiön väittämin tavoin maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta.

SATAMAOPERAATTORIT RY:N JA AUTO- JA KULJETUSALAN TYÖNTEKIJÄLIITTO AKT RY:N LAUSUNTO

Ahtausalan työehtosopimuksen I osan 2 §:n (Keskusjärjestösopimukset) pöytäkirjamerkinnän mukaan (voimaan 19.3.2010) sataman sisäisissä kuljetuksissa voidaan soveltaa muuta kuin ahtausalan työehtosopimusta, mikäli kyseisiin toimintoihin on vakiintuneesti (ennen 19.3.2010) noudatettu muuta kuin ahtausalan työehtosopimusta.

Mikäli kyseessä olevat sataman sisäiset kuljetukset (lastin siirto satamalaturilta satamavarastoon tai toisin päin) on aloitettu 19.3.2010 jälkeen, tulee kyseisten autonkuljettajien työehtoihin soveltaa ahtausalan työehtosopimusta siltä ajalta kuin he suorittavat sataman sisäisiä kuljetuksia.

INFRA RY:N LAUSUNTO

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus on yleissitova työehtosopimus ja teollisuusliittoperiaatteen mukaisesti laadittu. Sitä sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkien alan järjestäytyneiden yritysten palveluksessa olevien työntekijöiden työsuhteisiin heidän työtehtäviensä laadusta riippumatta. INFRA ry:n jäsen voi soveltaa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta myös tilanteessa, jossa työntekijä tekee sellaista työtä, joka muutoin voisi kuulua jonkin toisen työehtosopimuksen piiriin.

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta sovelletaan maa- ja vesirakentamisessa, joka sisältää esimerkiksi maankaivua, rakennuksen pohjatöiden tekemistä, vesirakentamista, ruoppausta, louhintaa, kiviaineksen murskausta, maa-ainesten ottoa, tunnelitöitä, nostotöitä, purkutöitä tai tienhoitoa. Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta sovelletaan vakiintuneesti myös maa- ja vesirakennusalan yrityksen teettämiin tavarankuljetustöihin, josta osoituksena

työehtosopimuksen 9 §, jonka mukaan tavarankuljetustyö voidaan järjestää työaikalain mukaiseksi jaksotyöksi. Lisäksi INFRA ry:n ja Rakennusliitto ry:n laatiman maa- ja vesirakennusalan palkkausjärjestelmää koskevan soveltamisoppaan mukaan kuorma-autonkuljettajat, jotka hallitsevat yksinkertaiset kuljetustehtävät, ryhmitellään palkkaryhmään III.

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus voi tulla sovellettavaksi lausuntopyynnössä tarkoitetussa tapauksessa. Kyse on maa- ja vesirakennusalan yrityksestä ja kuljetustyö kuuluu maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin (mm. TT 1996:48).

Jos kyse on ahtaustyöstä, tällöin yleissitovuustilanteessa voi tulla sovellettavaksi ahtausalan työehtosopimuksen 2 §:n mukainen pöytäkirjamerkintä, jonka mukaan ahtaustyössä on sovellettava ahtausalan työehtosopimusta. Jos kyse ei ole ahtaustyöstä, sovellettava työehtosopimus määräytyy työsopimuslain mukaisesti yleissitovuuden perusteella, ja tällöin maa- ja vesirakennusalan yritys voi edellä katsotulla tavalla soveltaa maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta.

RAKENNUSLIITTO RY:N LAUSUNTO

Maa- ja vesirakennusalalla järjestäytyneiden työnantajien palveluksessa työskennellään myös autonkuljettajan nimikkeellä.

Käräjäoikeuden yhteenvedon perusteella on vielä riitaista se, mistä kantajien työ muodostui ja missä suhteessa tämä oli työnantajan muuhun toimintaan (ks. esim. KKO 1990:40, KKO 1990:180).

Yleisessä tuomioistuimessa voi merkityksensä teollisuuslinjaperiaatteen suhteen olla mm. KKO 2016:18 perusteluiden mukaisella ajatuksella, joka koskee noudattamisen luonnetta työsopimuslain 2 luvun 7 §:n perusteella. Työsopimuksen ehtoja koskevaan kahdenväliseen riitaan saattaisi näin ollen soveltua edullisemmuusperiaate.

Rakennusliitto ry:llä ei näissä olosuhteissa ole aihetta ottaa tapaukseen tarkempaa kantaa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN LAUSUNTO

Käräjäoikeuden laatimasta selostuksesta ilmenee, että Heli Grönberg Oy:n pääasiallinen toimiala on maa- ja vesirakennusala. Yhtiö on noudattanut kantajien työsuhteissa Infra ry:n ja Rakennusliitto ry:n välistä maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta yleissitovuuden perusteella.

Erimielisyydessä on kysymys siitä, olisiko kantajien tekemästä työstä tullut maksaa palkkasaatavat ja muut kanteessa vaaditut korvaukset Satamaoperaattorit ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisen niin sanotun ahtausalan työehtosopimuksen vai Infra ry:n ja Rakennusliitto ry:n välisen maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen mukaan.

Sekä ahtausalan että maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksiin sisältyy kuljetustyötä koskevia määräyksiä. Kumpikin mainituista työehtosopimuksista on alallaan yleiseksi katsottava valtakunnallinen työehtosopimus.

Maa- ja vesirakennusalan työehtosopimus on niin sanotun toimialaperiaatteen (teollisuuslinjaperiaatteen) mukainen työehtosopimus, jota sovellettaessa ratkaiseva merkitys on yrityksen päätoimialalla. Toimialaperiaatteella tarkoitetaan vakiintuneesti sitä, että työehtosopimusta sovelletaan lähtökohtaisesti kaikkiin alan yrityksissä tehtäviin töihin. Päätoimialan työehtosopimusta sovelletaan tällöin myös sellaisiin muihin toimintoihin, jotka sinänsä voisivat kuulua myös jonkin toisen työehtosopimuksen piiriin. Tämä vakiintunut kanta on todettu myös Infra ry:n työtuomioistuimelle antamassa lausunnossa.

Poikkeuksena selostetusta pääsäännöstä ovat tapaukset, joissa työnantaja harjoittaa pääasiallisesta toimialastaan selvästi poikkeavaa toimintaa, jota lisäksi harjoitetaan muusta toiminnasta erillään (esimerkkinä lasitehtaan yhteydessä toimiva erillinen yleisökahvila KKO 1990:180). Työtuomioistuimelle esitetyssä selvityksessä mikään ei viittaa siihen, että Heli Grönberg Oy:n kuljetustoiminta Kotkan satamassa olisi järjestetty tällä tavoin yhtiön muusta toiminnasta erilliseksi.

Jos harjoitettava toiminta ei ole yhtiön päätoimialasta poikkeavaa, työnantaja saa soveltaa päätoimialalleen solmittua sopimusta myös niihin työntekijöihin, jotka työskentelevät muutoin jonkin toisen työehtosopimuksen piiriin kuuluvissa tehtävissä. Tästä esimerkkinä voidaan mainita ratkaisussa TT 1996:48 esillä ollut purkutyö, johon sinänsä voitiin soveltaa sekä maa- ja vesirakennusalan että talonrakennusalan työehtosopimusta. Ratkaisun mukaan pääasiallisesti maarakennustoimintaa harjoittavan yrityksen työntekijän tekemään purkutyöhön oli sovellettava maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta toimialaperiaatteen mukaisesti. Nyt esillä olevassa asiassa kantajien tekemä tavarankuljetustyö on kuulunut yhtiön päätoimialalle soveltuvan maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen piiriin.

Edellä esitetyillä perusteilla työtuomioistuin lausuntonaan katsoo, että kantajien tekemään työhön on sovellettava toimialaperiaatteen mukaisesti maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta, koska kyse on yrityksestä, jonka pääasiallinen toimiala on maa- ja vesirakennusala ja kuljetustyön on sinänsä katsottava kuuluvan maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin.

Lausunnon lopuksi työtuomioistuin toteaa, että jos Heli Grönberg Oy on jo ennen 19.3.2010 vakiintuneesti harjoittanut sisäisiä kuljetuksia Kotkan satamassa ja soveltanut niihin maa- ja vesirakennusalan työehtosopimusta, ahtausalan työehtosopimus ei sen 2 §:ssä olevan pöytäkirjamerkinnän mukaan tule edes kysymykseen kantajien työhön sovellettavana työehtosopimuksena. Työtuomioistuin viittaa tältä osin ahtausalan työehtosopimuksen osapuolten lausuntoon. Jos näin on, asia voidaan ratkaista suoraan sillä perusteella, että kantajat ovat tehneet maa- ja vesirakennusalan työehtosopimuksessa tarkoitettua työtä. Käräjäoikeudessa selvitettäväksi jää, onko yhtiön kuljetustoiminta täyttänyt selostetun edellytyksen.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Paanetoja, Nyyssölä, Pärssinen, Tähkäpää ja Pohjola jäseninä. Esittelijä on ollut Julmala.

Lausunto on yksimielinen.

Paikallisessa sopimuksessa ei ollut määräystä siitä, että riidanalaista määräystä olisi tullut noudattaa jostain muusta ajankohdasta kuin sopimuksen voimaantulosta lukien. Näin ollen määräystä tuli soveltaa sopimuksen voimaantulosta lukien.

Asiassa oli erimielisyyttä siitä, miten turvallisuuskoordinaattorin vastuu oli otettava huomioon rakennuttajan tehtävää hoitavan työntekijän palkkauksessa. Työtuomioistuimessa oli jäänyt luotettavasti toteen näyttämättä, että paikallisen sopimuksen määräystä olisi työehtosopimusneuvotteluissa sovittu tulkittavan kantajan väittämällä tavalla. Kun määräyksen sanamuodon perusteella ei myöskään voitu päätellä, että määräystä olisi tullut tulkita kantajan vaatimalla tavalla, eikä soveltamiskäytäntökään tukenut yksiselitteisesti kannetta, työtuomioistuin ei voinut asiassa esitetyn selvityksen perusteella vahvistaa, että työnantaja olisi menetellyt paikallisen sopimuksen vastaisesti. Kanne hylättiin.

KANTAJA

Tekniikka ja Terveys KTN ry

VASTAAJA

Energiateollisuus ry

KUULTAVAT

Vantaan Energia Oy

Vantaan Energia Sähköverkot Oy

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 27.2.2017

Pääkäsittely 23.5.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Paikallisessa sopimuksessa energia-alan työehtosopimusten soveltamisesta Vantaan Energia Oy:ssä ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä on ollut ajoilla 29.1.2003–28.11.2007 ja 29.11.2007–31.5.2010 muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Palkkaus

1 Palkkauksen yleismääräykset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Toimihenkilöt

Kuukausipalkkaisia työntekijöitä koskevat palkkamääräykset ovat tämän sopimuksen liitteessä 2.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liite 2

Toimihenkilöiden palkkaliite

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2. Palkkausjärjestelmä

Tehtäväkohtainen palkka

Tehtäväkohtaisen palkan määrittelyssä otetaan palkkaryhmän lisäksi huomioon

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

- tehtäviin pysyvästi liittyvät lisävastuut.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Paikallisessa sopimuksessa energia-alan työehtosopimusten soveltamisesta Vantaan Energia Oy:ssä, Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä ja Vantaan Aviaenergia Oy:ssä on ollut 1.6.2010 alkaneesta sopimuskaudesta lukien muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § PALKKAUS

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = == = = = = =

1.6 Lakisääteisten vastuiden huomioiminen palkkauksessa

Työtehtävään liittyvä lakisääteinen vastuu kirjataan tehtävänkuvaukseen ja huomioidaan palkassa tehtävän vaativuuden arvioinnissa. Lakisääteisen vastuun poistuessa tämä huomioidaan tehtävänkuvauksessa ja vaativuuden arvioinnissa.

Henkilökohtainen lakisääteinen vastuu huomioidaan palkan henkilökohtaisessa palkanosassa tai kokonaispalkassa. Ko. korvauksesta sovitaan toiminnon vetäjän kanssa ja siitä laaditaan kirjallinen dokumentti palkanlaskentaan. Lakisääteisen vastuun poistuessa vähennetään ko. osa palkasta.

Lakisääteiset vastuut esim.: sähkötöiden johtaja, sähkölaitteistojen käytön johtaja, painelaitteiden käytön valvoja, kattilalaitosten käytönvalvoja, maakaasun käytön valvoja, kemikaalivalvoja, säteilylaitteiden vastaava johtaja, turvallisuuskoordinaattori, patoturvallisuusvastaava.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Valtioneuvoston asetuksessa rakennustyön turvallisuudesta (205/2009) edellytetään, että rakennuttaja nimeää rakennushankkeille turvallisuuskoordinaattorin. Turvallisuuskoordinaattorilla on huolehtimisvastuu asetuksen 5–9 §:ssä tarkoitetuista turvallisuutta ja terveellisyyttä koskevista toimenpiteistä. Turvallisuuskoordinaattori voi joutua vastuuseen työturvallisuuslain rangaistussäännösten nojalla.

Rakennustyön turvallisuudesta annetun asetuksen 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan rakennuttajalla tarkoitetaan henkilöä tai organisaatiota, joka ryhtyy rakennushankkeeseen tai muuta, joka ohjaa ja valvoo rakennushanketta taikka jos edellä mainittuja ei ole, tilaajaa. Asetuksen 5 §:n 2 momentin mukaan rakennuttajan on huolehdittava siitä, että turvallisuuskoordinaattorilla on riittävä pätevyys, asianmukaiset toimivaltuudet ja muut edellytykset huolehtia kyseessä olevasta rakennushankkeesta. Rakennuttajan on varmistettava, että turvallisuuskoordinaattori huolehtii tälle kuuluvista tehtävistä.

Rakennuttaja voi nimetä turvallisuuskoordinaattorin joko oman henkilökuntansa piiristä tai esimerkiksi rakennusurakan suunnittelutoimiston työntekijän. Turvallisuuskoordinaattorin tehtävä voidaan siis ulkoistaa. Käytännössä turvallisuuskoordinaattoriksi nimetään rakennushankkeissa usein muu kuin rakennuttajan palveluksessa oleva henkilö, joka suunnittelu-, valmistelu- ja rakennusvaiheessa huolehtii rakennuttajatehtävistä kyseisessä projektissa ja omaa kyseisen pätevyyden, kuten esimerkiksi projektinjohtaja, rakennuttajakonsultti, suunnittelija, isännöitsijä tai valvoja.

Vantaan Energia Oy ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy toimivat rakennuttajina rakennusurakoissa, joita tehdään yhtiöiden lukuun. Ne voivat määrätä turvallisuuskoordinaattoriksi yhtiön työntekijän tai rakennushankkeessa mukana olevan alihankkijan edustajan.

Asiassa on erimielisyyttä siitä, miten turvallisuuskoordinaattorin vastuu on otettava huomioon palkkauksessa.

Vantaan Energia Oy ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy ovat ottaneet turvallisuuskoordinaattorin vastuun huomioon tehtäväkohtaisessa palkassa. Vastaajan Energiateollisuus ry:n ja kuultavien Vantaan Energia Oy:n sekä Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n mukaan turvallisuuskoordinaattorin vastuun huomioon ottamisesta näin on sovittu toimihenkilöitä edustaneen luottamusmiehen kanssa tämän edustettavia sitovasti 17.11.2009. Edelleen vastaajan ja kuultavien mukaan ajalla 29.11.2007–31.5.2010 voimassa olleen paikallisen sopimuksen toimihenkilöiden palkkaliitteen mukaan tehtäviin pysyvästi liittyvät lisävastuut voitiin ottaa huomioon palkkauksessa vain tehtäväkohtaisessa palkassa. Lisäksi vastaaja ja kuultavat ovat katsoneet, että 1.6.2010 alkaen voimassa olleen paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan mukaan työnantajalla on työnjohtovallan nojalla oikeus päättää siitä, kummalla kahdesta vaihtoehtoisesta tavasta turvallisuuskoordinaattorin vastuu otetaan huomioon palkassa.

Kantaja Tekniikka ja Terveys KTN ry on katsonut, että turvallisuuskoordinaattorin vastuu on tullut ottaa huomioon palkkauksessa 1.6.2010 alkaen voimassa olleen paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan toisen kappaleen mukaisesti. Lisäksi kantaja on katsonut, että luottamusmiehen kanssa ei ole sovittu turvallisuuskoordinaattorin vastuun huomioimisesta palkkauksessa vastaajan ja kuultavien väittämällä tavalla, ja vaikka näin olisi sovittu, sopimus olisi pätemätön.

Paikallisen sopimuksen voimassaolon aikana Vantaan Aviaenergia Oy on fuusioitu Vantaan Energia Oy:öön. Vantaan Energia Oy on Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n koko osakekannan omistava emoyhtiö.

Riidatonta on, että energia-alan toimihenkilöiden vaativuudenarviointijärjestelmän mukaan vaativuustasolle seitsemän sijoittuvan toimen yhteispistemäärä on 440–475 ja vaativuustasolle kahdeksan sijoittuvan toimen yhteispistemäärä on 480–515.

Asiasta on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Tekniikka ja Terveys KTN ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Vantaan Energia Sähköverkot Oy on menetellyt Energiateollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan vastaisesti jättämällä sopimatta 1.6.2010 lukien turvallisuuskoordinaattoreiden kanssa turvallisuuskoordinaattorin vastuun korvauksesta ja jättämällä laatimatta korvauksesta kirjallisen dokumentin palkanlaskentaan, ja

- velvoittaa Energiateollisuus ry:n, Vantaan Energia Oy:n ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Tekniikka ja Terveys KTN ry:n oikeudenkäyntikulut 13.913,30 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Tekniikka ja Terveys KTN ry on pääkäsittelyistunnossa rajoittanut vahvistusvaatimusta siten, että se ei ole koskenut enää Vantaan Energia Oy:tä, vaan ainoastaan Vantaan Energia Sähköverkot Oy:tä.

Perusteet

Paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaisilla tehtävään liittyvillä lakisääteisillä vastuilla on tarkoitettu vain niitä vastuita, jotka kiinteästi ja erottamattomasti seuraavat tietystä tehtävästä. Esimerkiksi ensimmäisen kappaleen mukaisesti huomioidusta vastuusta käy Vantaan Energia Oy:n päätoimisen työsuojelupäällikön tehtävä, johon sisältyy erottamattomasti työsuojelupäällikön vastuu.

Paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan toisessa kappaleessa on tarkoitettu vastuuta, joka määräytyy työn vuoksi ja työnantajan työnjohtomääräyksen johdosta, mutta vastuu on tai olisi siirrettävissä toiseen tehtävään. Vantaan Energia Oy:ssä sähkötöiden johtajan ja kemikaalivalvojan vastuut on huomioitu toisen kappaleen mukaan. Nämä vastuut on määritelty laissa ja työnantajan on osoitettava ne jollekin tai joillekin toimihenkilöille.

Valinta 13 §:n 1.6 kohdan 1. ja 2. kappaleen mukaisten korvaustapojen välillä määräytyy sen mukaan, onko työsuojelupäällikön tehtävä järjestetty omaksi itsenäiseksi tehtäväkseen (, jolloin tehtävään kuuluva vastuu ja korvaus määräytyy 1. kappaleen mukaan) vai onko työsuojelupäällikön vastuu annettu henkilölle, joka sinänsä päätyönään tekee jotakin muuta työtä, ja tuo vastuu olisi siirrettävässä toiselle toimihenkilölle (, jolloin korvaus määräytyy 2. kappaleen mukaan). Turvallisuuskoordinaattorin tehtävä ja vastuu voidaan siirtää myös muulle kuin rakennuttajalle eli kyseessä oleva lakisääteinen vastuu ei seuraa erottamattomasti itse Vantaan Energia -konsernin palveluksessa olevan toimihenkilön päätehtävää.

Tehtävään liitännäisyyden osalta turvallisuuskoordinaattorin vastuu rinnastuu sähkötöiden johtajan ja kemikaalivalvojien vastuuseen. Kun toista kappaletta on sovellettu näihin, on looginen tulkinta määräyksen tarkoitukseen nähden, että myös turvallisuuskoordinaattoreiden vastuun korvaus tulee sopia erikseen.

Työnantajan olisi tullut sopia turvallisuuskoordinaattorin vastuuta hoitavien toimihenkilöiden kanssa erillisestä korvauksesta, laatia sopimuksesta kirjallinen dokumentti, toimittaa dokumentti palkanlaskentaan ja maksaa sovitun mukainen korvaus kyseessä oleville toimihenkilöille heidän turvallisuuskoordinaattorivastuidensa keston ajalta. Koska Vantaan Energia Sähköverkot Oy on vastoin paikallisen määräyksen velvoitetta menetellyt turvallisuuskoordinaattorin vastuun kohdalla paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaisesti, tulee työtuomioistuimen hyväksyä kantajan vaatimukset ja vahvistaa kantajan kanta määräyksen tulkinnasta oikeaksi.

Vastaajan ja kuultavien viittaama sopimus A:n kanssa 17.11.2009

Turvallisuuskoordinaattorin tehtävän huomioimisesta palkkauksessa paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaisesti ei ole sovittu luottamusmies A:n kanssa. Asiasta ei olisi edes voitu sopia luottamusmiehen toimesta.

Energiateollisuuden työehtosopimuksen mukaan tehtävänkuvaukset ja luokittelut tehdään toimihenkilön ja esimiehen välillä, ei sitä vastoin luottamusmiehen ja työnantajan kesken. Liitot ovat suositelleet, että palkkausjärjestelmän käyttöönottovaiheessa, joka kyseisissä yhtiöissä oli kesken vuonna 2009, luottamusmies on mukana tehtävien luokitusta tehtäessä. Luottamusmiehestä ei kuitenkaan tule luokituksen osapuolta, jolla on mandaatti sopia luokituksen pisteytyksestä toimihenkilön sijasta tai vastoin hänen kantaa.

Kyseisen paikallisen sopimuksen määräykset ovat ehdottomia normeja, joista ei saa sopia toisin, ellei toisin sopimisen mahdollisuus ole todettu kyseisessä määräyksessä. Tällaista toisin sopimiseen valtuuttavaa määräystä ei ole 13 §:n 1.6 kohdassa. Siten ei ole edes merkitystä sillä, vaikka A ja yhtiö olisivat väitetyin tavoin sopineet asiasta. Kysymyksessä olisi paikallisen sopimuksen pakottavan määräyksen vastaisesta sopimisesta, joka olisi sopimuksena pätemätön.

Rakennuttajat, kuten muun muassa B, ovat toistuvasti kiistäneet turvallisuuskoordinaattorin vastuun korvaamisen oikeellisuuden vuoden 2009 jälkeen. Tämä osoittaa, että asiasta ei ole sovittu.

Turvallisuuskoordinaattorin vastuun huomioiminen tehtävän vaativuuden arvioinnissa ei ole vaikuttanut vaativuusluokan korottumiseen. Marraskuussa 2009 rakennuttajan toimenkuvan pisteytystä muutettiin myös muilta osin kun turvallisuuskoordinaattorin vastuun sisällyttämisellä tehtävänkuvaukseen. Ennen syksyn 2009 muutosta pisteytys oli johtanut 475 pisteeseen, joka merkitsi vaativuusluokkaa seitsemän (440 - 475 pistettä) kahdeksannen luokan alarajan ollessa 480 pisteessä. Yksin marraskuussa 2009 tehty ja turvallisuuskoordinaattorin vastuusta riippumaton rakennuttajan työtehtävän työkokemusvaatimuksen korottaminen nosti pisteet yli 480 pisteen eli vaativuusluokkaan kahdeksan. Turvallisuuskoordinaattorin vastuun sisällyttämisellä ei siten ollut ratkaisevaa merkitystä vaativuusluokituksen tarkistamiselle ylöspäin.

Vastaajan ja kuultavien väite työnantajan työnjohto-oikeuteen perustuvasta päätäntävallasta

Vastaaja ja kuultavat ovat katsoneet, että työnantajayhtiöt ovat toisaalta sidottuja 13 §:n 1.6 kohdan määräyksiin, mutta niillä on kuitenkin kunkin lakisääteisen vastuun osalta täysin vapaa harkinta sen suhteen, korvataanko nämä vastuut 13 §:n 1.6 kohdan ensimmäisen vai toisen kappaleen mukaan. Vastaajan esittämä tulkinta vapaasta harkinnasta vastasi ennen 1.6.2010 voimassa olleen paikallisen sopimuksen määräyksen oikeaa tulkintaa. Määräystä muutettiin 1.6.2010 voimaan tulleeseen uuteen paikalliseen sopimukseen työntekijäpuolen vaatimuksesta ja juuri siitä syystä, että tuolloin sovittiin pakottavaksi säännökseksi sekä rajaus kiinteästi tehtävään liittyvään ja henkilöön liittyviin vastuisiin että niille eri korvaustavat.

Vantaan Energia Sähköverkot Oy on oikeudenkäyntiä edeltäneissä erimielisyysneuvotteluissa esittänyt eri näkemyksen määräyksen oikeasta tulkinnasta kuin tässä oikeudenkäynnissä. Erimielisyysneuvotteluissa yhtiö on todennut ensinnäkin kantanaan, että rakennuttajien kohdalla turvallisuuskoordinaattorin vastuu on rakennuttajan tehtävään liittyvä vastuu, joka tulee korvattavaksi ensimmäisen kappaleen mukaan. Edelleen erimielisyysneuvotteluissa yhtiö on todennut, että jos turvallisuuskoordinaattorin vastuu olisi siirrettävissä, eikä koskisi kaikkia rakennuttajia, vastuu määrittyisi kantajan esittämän kannan mukaan toisen kappaleen mukaisesti. Tämä ilmentää sitä, että yhtiöidenkään mukaan niillä ei ole ollut nyt oikeudenkäynnissä väittämäänsä vapaata harkintavaltaa korvausperusteen valinnassa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Energiateollisuus ry, Vantaan Energia Oy ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Tekniikka ja Terveys KTN ry velvoitetaan korvaamaan vastaajan ja kuultavien yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan tulkinnasta ja soveltamisesta

Paikallisessa sopimuksessa työnantajalle on jätetty päätösvalta siitä, kummalla kahdesta vaihtoehtoisesta tavasta 13 §:n 1.6 kohdan kolmannen kappaleen esimerkkiluettelossa tarkoitetut vastuut huomioidaan palkkauksessa. Valinta kuuluu työnantajalle työnjohto-oikeuden perusteella. Paikalliseen sopimukseen 1.6.2010 tulleiden muutosten johdosta lakisääteisten vastuiden työnantajan päätettävissä olevat korvaamisvaihtoehdot laajentuivat aiempaan nähden, eikä niitä rajoitettu kantajan Tekniikka ja Terveys KTN ry:n väittämällä tavalla.

Tietyn lakisääteisen vastuun huomioimistapa kahden vaihtoehdon välillä on ratkaistu tapauskohtaisen tarkoituksenmukaisuusarvion perusteella. Huomioimistavat ovat vaihdelleet Vantaan Energia Oy:ssä ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä samojenkin vastuiden osalta, mikä tukee vastaajan ja kuultavien kantaa huomioimistapojen vaihtoehtoisuudesta ja siitä, että 13 §:n 1.6 kohta ei ole velvoittanut yhtiötä huomioimaan tiettyä vastuuta vain joko ensimmäisen tai toisen kappaleen mukaisesti. Johdonmukaista soveltamiskäytäntöä ei ole ollut. Olennaista on, että kolmannessa kappaleessa tarkoitetut vastuut on huomioitu jommallakummalla tavalla. Kantajan vaatimaa tulkintaa siitä, että turvallisuuskoordinaattorina toimiminen tulisi aina huomioida palkkauksessa joko 1.6 kohdan ensimmäisen tai toisen kappaleen mukaisesti, ei näin ollen voida vahvistaa.

Mikäli paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan kolmannessa kappaleessa mainittu lakisääteinen vastuu, kuten turvallisuuskoordinaattorina toimiminen, on kirjattu toimihenkilön tehtävänkuvaukseen, on kyseinen vastuu otettu huomioon tehtävän vaativuuden arvioinnissa sopimusmääräyksen ensimmäisen kappaleen mukaisesti. Jos vastuuta ei ole kirjattu tehtävänkuvaukseen, on huomioiminen tapahtunut sopimusmääräyksen toisen kappaleen mukaisesti henkilökohtaisessa palkanosassa tai kokonaispalkassa.

Turvallisuuskoordinaattorin vastuusta

Vantaan Energia Oy:ssä ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä turvallisuuskoordinaattorin tehtävä on sisältynyt rakennuttajan tehtävään ja lisäksi ainakin seitsemään muuhun tehtävään. Kaikissa näissä tehtävissä turvallisuuskoordinaattorin vastuu on huomioitu palkkauksessa 13 §:n 1.6 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaisesti. Sinänsä myös toisen kappaleen mukainen tapa huomioida vastuu olisi ollut työnantajan valittavissa.

Vantaan Energia -konsernissa on työskennellyt rakennuttajan tehtävässä kolme toimihenkilöä. Kaikkien heidän työnantaja on ollut Vantaan Energia Sähköverkot Oy. Heidän työtehtäviensä sisältö ja tehtävänkuvaus, johon turvallisuuskoordinaattorina toimiminen on kirjattu, on ollut täysin sama. Toimihenkilöt, luottamusmiehet ja työnantaja ovat olleet yhtä mieltä siitä, että turvallisuuskoordinaattorin vastuu on tullut mainita rakennuttajan tehtävänkuvauksessa, koska kyse on ollut olennaisesta osasta työtehtävän sisältöä.

Rakennustyön turvallisuudesta annetun asetuksen antamisen jälkeen vuonna 2009 Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä toimihenkilöitä tuolloin edustanut luottamusmies A ja Vantaan Energia -konsernin viestintä ja henkilöstöjohtaja C pääneuvottelijana neuvottelivat siitä, millä tavoin turvallisuuskoordinaattorina toimiminen olisi tarkoituksenmukaista huomioida rakennuttajan tehtävän vaativuuspisteytyksessä. Tuolloin voimassa olleen, vuonna 2007 tehdyn paikallisen sopimuksen mukaan tehtäviin pysyvästi liittyvät lisävastuut voitiin ottaa huomioon palkkauksessa vain yhdellä mahdollisella tavalla eli tehtäväkohtaisessa palkassa. Lisävastuiden huomioiminen henkilökohtaisessa palkanosassa tuli ylipäänsä mahdolliseksi vasta 1.6.2010 voimaan tulleen paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan myötä. Tehtäväkohtaisen palkan suuruus puolestaan riippui vaativuuspisteiden määrästä. Yhtiössä noudatetun käytännön mukaan luottamusmiehen kanssa sovittiin, millä tavoin jonkin vastuun lisääminen tehtävänkuvaan vaikuttaa vaativuuspisteiden määrään ja sitä kautta tehtäväkohtaisen palkan suuruuteen.

Neuvottelijat sopivat 17.11.2009 siitä, millä tavoin turvallisuuskoordinaattorin vastuun lisääminen rakennuttajien tehtävänkuvaukseen huomioidaan kyseisen tehtävän vaativuuspisteytyksessä. Turvallisuuskoordinaattoria koskevan vastuun lisääminen vaikutti ratkaisevasti tehtävän vaativuuspisteiden nousuun siten, että rakennuttajan tehtävän palkkaluokka nousi tässä tapauksessa luokasta 7 luokkaan 8 lukuun ottamatta yhtä henkilöä, jonka palkka oli jo entuudestaan luokan 8 tasolla. A:n ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n yhteinen tulkinta sitoo A:n edustettavia eli rakennuttajan tehtävässä työskenteleviä toimihenkilöitä.

Vuosina 2007–2010 voimassa olleen paikallisen sopimuksen mukaan tehtävään pysyvästi liittyvät lisävastuut, kuten turvallisuuskoordinaattorina toimiminen, voitiin ottaa huomioon palkkauksessa vain yhdellä tavalla eli palkan tehtäväkohtaisessa osassa. Työnantaja on kuitenkin tällöinkin voinut sopia luottamusmiehen kanssa siitä, millä tavoin tehtäväkohtaisen palkan suuruuteen vaikuttavia vaativuuspisteitä korotetaan, kuten tässä tapauksessa A:n kanssa tehtiin.

Erimielisyydet, joista on neuvoteltu liittojen välillä 11.12.2012, ovat koskeneet rakennuttajan tehtävään kuuluvaa turvallisuuskoordinaattorin tehtävää. Vantaan Energia Oy:ssä ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä on käsitelty liittotason neuvottelun jälkeen toimihenkilöiden luottamusmiesten ja kyseessä olevaa vastuuta hoitavien toimihenkilöiden kanssa turvallisuuskoordinaattorin vastuun huomioimista eri työtehtävissä. Keskusteluihin ovat osallistuneet muiden ohella Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n toimihenkilöiden luottamusmiehenä vuodesta 2011 lukien toiminut D ja varaluottamusmiehenä vuodesta 2011 lukien toiminut B, jotka ovat työskennelleet itse rakennuttajan tehtävässä. Luottamusmiehet tai toimihenkilöt eivät ole ilmoittaneet, että työnantajan menettely olisi virheellinen, vaan osapuolet ovat olleet yhtä mieltä siitä, että turvallisuuskoordinaattorin vastuu on voitu huomioida palkkauksessa 13 §:n 1.6 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaisesti. D ja B ovat olleet tätä mieltä käsiteltäessä turvallisuuskoordinaattorin vastuuta muiden kuin heidän oman tehtävänsä yhteydessä.

Seitsemässä muussa tehtävässä, joihin turvallisuuskoordinaattorin vastuu on sisältynyt, vastuun huomioon ottaminen 13 § 1.6 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan on ollut yleisesti hyväksytty, vakiintunut ja johdonmukainen. Näitä tehtäviä hoitavat työntekijät tai heitä edustavat luottamusmiehet eivät ole kertaakaan ilmoittaneet Vantaan Energia Oy:n tai Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n edustajille, että turvallisuuskoordinaattorin vastuun huomioimistapa olisi paikallisen sopimuksen vastainen tai muutenkaan riidanalainen.

Muista kuin turvallisuuskoordinaattorin lakisääteisistä vastuista

Vantaan Energia Oy:ssä työsuojelupäällikön, sähkötöiden johtajan ja kemikaalivalvojan vastuut on huomioitu paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan toisen kappaleen mukaisesti.

Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä työsuojelupäällikön ja sähkötöiden johtajan vastuut on huomioitu 13 §:n 1.6 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaisesti. Kemikaalivalvojan vastuun sisältäviä työtehtäviä ei ole tehty Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä.

Tekniikka ja Terveys KTN ry:n esittämistä väitteistä

Tekniikka ja Terveys KTN ry on väittänyt, että sähkötöiden johtajan ja kemikaalivalvojan vastuiden huomioimistavan perusteella voitaisiin analogisesti tehdä sellainen johtopäätös, että turvallisuuskoordinaattorin vastuu tulisi paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan mukaan ottaa aina huomioon nimenomaan henkilökohtaisessa palkanosassa. Väite on outo ja virheellinen, koska esimerkiksi sähkötöiden johtajan ja työsuojelupäällikön vastuut on huomioitu palkkauksessa eri yhtiöissä kahdella eri tavalla. Näin ollen kyseisten vastuiden osalta ei edes ole mitään sellaista yhtenäistä huomioimiskäytäntöä, jonka perusteella voitaisiin tehdä johtopäätöksiä turvallisuuskoordinaattorin vastuun oikeasta huomioimistavasta. Kemikaalivalvojan vastuun huomioimisesta ei puolestaan voida tehdä mitään johtopäätöksiä turvallisuuskoordinaattorin suhteen, koska eri vastuut on ylipäänsä huomioitu palkkauksessa kahdella vaihtoehtoisella tavalla tapauskohtaisen harkinnan mukaan. KTN ry:n tulkinta ei myöskään ilmene riidanalaisen sopimusmääräyksen sanamuodosta.

Tekniikka ja Terveys KTN ry on lisäksi väittänyt, että tietyn lakisääteisen vastuun huomioimistapa 13 §:n 1.6 kohdan ensimmäisen tai toisen kappaleen mukaan määräytyisi sitovasti sillä perusteella, kuinka kiinteä ja erottamaton osa työtehtävää vastuu on tai onko vastuu siirrettävissä toiseen tehtävään. Väitteet ovat virheellisiä. Näillä seikoilla on voinut olla tapauskohtaisesti merkitystä työnantajan harkitessa, kummalla vaihtoehtoisista tavoista tietty vastuu huomioidaan palkkauksessa. Valinta eri vaihtoehtojen välillä on kuitenkin tällöinkin ollut täysin työnantajan vapaassa harkinnassa, ellei huomioimistavasta ole sovittu, kuten on tehty turvallisuuskoordinaattorin vastuun osalta Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä. Myöskään riidanalaisen sopimusmääräyksen sanamuodosta ei ilmene, että vastuun huomioimistapa määräytyisi sitovasti Tekniikka ja Terveys KTN ry:n mainitsemien seikkojen perusteella.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Ote vuoteen 2010 saakka voimassa olleesta paikallisesta sopimuksesta

2. Paikallinen sopimus 1.6.2010–31.1.2013, esim. 2 §:n 2.2 kohta ja 7 §:n 3. kappale

3. E:n sähköpostiviesti 2.6.2009 F:lle

4. Rakennuttaja B:n kehityskeskustelulomakkeet 19.1.2010, 7.6.2010, 7.12.2010 ja 21.11.2011

5. Erimielisyysmuistio 6.4.2009 ja sen liitteenä oleva rakennuttajan tehtävänkuvaus

6. Muistio 27.6.2011 ja sen liitteenä ollut rakennuttajan työtehtävän kuvaus sekä pisteytys 17.11.2009

Vastaajan ja kuultavien kirjalliset todisteet

1. Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n rakennuttajan työtehtävää koskeva voimassaoleva tehtävänkuvaus

2 (a-c). Viestintä- ja henkilöstöjohtaja C:n sähköpostiviestit 17.11.2009 ja 18.11.2009 toimihenkilöiden luottamusmies A:lle sekä viestin 18.11.2009 liitteenä ollut rakennuttajan yhteisesti hyväksytty tehtävänkuvaus ja tehtävän vaativuuden arviointitulos

3. Kuultavayhtiöissä sovellettu, 29.11.2007 voimaan tullut paikallinen sopimus.

4. Kuultavayhtiöissä sovelletun, 29.11.2007 voimaan tulleen paikallisen sopimuksen toimihenkilöiden palkkaliite ("Tehtäväkohtainen palkka", viimeinen ranskalainen viiva).

Kantajan henkilötodistelu

1. Rakennuttaja B

2. Rakennuttaja D

3. Pääluottamusmies G

Vastaajan ja kuultavien henkilötodistelu

1. C, Vantaan Energia -konsernin viestintä- ja henkilöstöjohtaja.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Paikallisen työehtosopimuksen voimaantulo ja soveltaminen

Energia-alan työehtosopimusten soveltamisesta Vantaan Energia Oy:ssä, Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä ja Vantaan Aviaenergia Oy:ssä koskevan paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdassa on ollut 1.6.2010 alkaneesta sopimuskaudesta lukien määräys lakisääteisten vastuiden huomioimisesta palkkauksessa. Työehtosopimus tulee voimaan sopimuksen allekirjoittamisella ja ellei muuta ole sovittu, työehtosopimuksen määräyksiä noudatetaan sopimuksen voimaantulosta lukien. Edellä mainittu paikallinen sopimus on allekirjoitettu 3.6.2010 ja sen sopimuskaudeksi on sovittu 1.6.2010–31.1.2013. Kyseisessä sopimuksessa ei ole määräystä siitä, että sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan määräystä noudatettaisiin jostain muusta ajankohdasta kuin sopimuksen voimaantulosta lukien. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että määräystä on tullut soveltaa paikallisen sopimuksen voimaan tulosta lukien.

Paikallisen työehtosopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan tulkinta

Työehtosopimusmääräyksen sanamuoto

Asiassa on erimielisyyttä siitä, miten turvallisuuskoordinaattorin vastuu on otettava huomioon rakennuttajan tehtävää hoitavan työntekijän palkkauksessa. Vantaan Energia Sähköverkot Oy on ottanut turvallisuuskoordinaattorin vastuun huomioon rakennuttajan tehtäväkohtaisessa palkassa eli paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan 1. kappaleen mukaisesti. Kantaja Tekniikka ja Terveys KTN ry on katsonut, että turvallisuuskoordinaattorin vastuu olisi tullut ottaa huomioon henkilökohtaisessa palkanosassa tai kokonaispalkassa eli paikallisen sopimuksen 1.6 kohdan 2. kappaleen mukaisesti.

Työtuomioistuin toteaa, että paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan sanamuodosta ei voida päätellä sitä, pitääkö turvallisuuskoordinaattorin vastuu ottaa huomioon rakennuttajan tehtävää hoitavan henkilön palkassa työehtosopimusmääräyksen 1. vai 2. kappaleen mukaan. Näin ollen on tarkasteltava sitä, mikä on ollut työehtosopimusosapuolten tarkoitus kun määräyksestä on sovittu ja sitä, miten määräystä on sovellettu Vantaan Energia -konsernissa.

Sopimusneuvotteluista ja työehtosopimusmääräyksen soveltamiskäytännöstä esitetty näyttö

Vantaan Energia Oy:n pääluottamusmiehenä marraskuusta 2007 alkaen ollut ja samasta ajankohdasta lukien Vantaan Energia -konsernin paikallisen työehtosopimuksen neuvotteluihin osallistunut G on kertonut, että aiemmin kansallisesta lainsäädännöstä johtuneet vastuut olivat yleisesti organisaation vastuulla eivätkä kenenkään tietyn työntekijän vastuulla. EU-direktiiveistä on aiheutunut se, että esimerkiksi Vantaan Energia -konsernissa on tullut täsmentää erilaisten lakisääteisten vastuiden vastuuhenkilöt. Nämä henkilöt kantavat itse henkilökohtaisesti työnantajan puolesta kyseisen vastuun, jolloin vastuu tulee huolellisemmin kannetuksi. Työehtosopimuksessa, jonka sopimuskausi kesti 31.5.2010 asti, ollut tehtäviin pysyvästi liittyvien lisävastuiden huomioimista tehtäväkohtaisessa palkassa koskenut työehtosopimusmääräys on ollut liian ylimalkainen. Aiemmassa määräyksessä ei ole ollut selkeää mainintaa siitä, mitä se tarkoitti ja määräys on ollut tulkinnaltaan ristiriitainen. Tämän johdosta määräystä lähdettiin rakentamaan uusiksi G:n laatimien työehtosopimusmääräysesitysten pohjalta. Työnantaja on tiennyt, että uusista määräyksistä aiheutuisi kustannusvaikutuksia, mutta työnantaja on kuitenkin ollut valmis neuvottelemaan niistä, sillä muutoin tehtäviä hoitamaan ei olisi välttämättä löytynyt henkilöitä.

Neuvotteluissa on sovittu työnantajan aloitteesta siitä, että sellaisissa olemassa olevissa tai myöhemmin perustettavissa tehtävissä, joissa tehtävän sisältönä oli nimenomaan tietyn lakisääteisen vastuun hoitaminen, voitiin uudenkin työehtosopimusmääräyksen mukaan ottaa kyseinen lakisääteinen vastuu huomioon tehtävänkuvauksessa. Työehtosopimusmääräyksestä sovittaessa ainoa tällainen tehtävä oli Vantaan Energia Oy:n päätoiminen työsuojelupäällikön tehtävä. Myöskään tällä hetkellä ei ollut muita vastaavia tehtäviä. Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä työsuojelupäällikön tehtävä ei ole riittänyt omaksi tehtäväkseen, joten sitä on hoidettu toisen toimen ohella ja se on korvattu erillislisänä. Sama lakisääteinen vastuu on siten korvattu tässä tapauksessa kahdella eri tavalla.

Muissa tapauksissa, joissa lakisääteinen vastuu oli "liikkuvaa tavaraa", se sovittiin otettavaksi huomioon erillislisänä. Henkilökohtaisella lakisääteisellä vastuulla tarkoitettiin vastuita, jotka olivat liitännäisiä henkilön ammatilliseen tehtävänkuvaan nähden. Henkilökohtainen lakisääteinen vastuu tuli korvata aina ja se voi olla yhdellä tai useammalla henkilöllä samaan aikaan. Merkittävin osa lakisääteisistä vastuista oli henkilökohtaisia lakisääteisiä vastuita. Henkilökohtaisen lakisääteisen vastuun korvaamisesta [paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.3 kohdan 2. kappaleessa tarkoitetulla tavalla] sovittiin, koska energiateollisuuden vaativuudenarviointijärjestelmä ei kyennyt mittaamaan lakisääteistä vastuuta, sillä järjestelmää ei ollut rakennettu sitä varten. Lisäksi näin sovittiin, koska vastuu voitiin siirtää henkilöltä toiselle ja jos se oli tehtäväkohtaisessa palkassa, saattoi palkkaan jäädä vastuun pois siirtämisen jälkeen vastikkeetonta osaa. Näin siksi, että tehtäväkohtaista palkkaa ei voitu välttämättä muuttaa, vaan se sai suojaa, toisin kuin oli tilanne henkilökohtaisen lisän kohdalla, joka voitiin poistaa yksinkertaisemmin lisään oikeuttavan perusteen poistuessa. Asiasta keskusteltiin työehtosopimusneuvotteluissa. Työnantajalla ei ollut harkintavaltaa paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan 1. ja 2. kappaleen korvaustapojen välillä, vaan vastuu korvattiin edellä mainittujen perusteiden mukaan.

Vantaan Energia Oy:ssä ryhdyttiin maksamaan paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan voimaantulon jälkeen erillislisiä sellaisista vastuista, joita työntekijät olivat hoitaneet jo aiemmin. Vantaan Energia Oy:n kaukolämpöverkot-yksikössä turvallisuuskoordinaattorin vastuuta hoitavalle toimihenkilö H:lle suoritettiin kyseisestä vastuusta erillislisä. Turvallisuuskoordinaattorin vastuu voitiin siirtää tehtävästä toiseen sekä henkilöltä toiselle ja se oli selkeästi henkilökohtainen lakisääteinen vastuu.

Vantaan Energia -konsernin viestintä- ja henkilöstöjohtaja C on osallistunut Vantaan Energia -konsernin paikallisen työehtosopimuksen neuvotteluihin vuodesta 2006 alkaen. Hän on kertonut, että paikallisessa sopimuksessa, jonka sopimuskausi alkoi 1.6.2010, työnantajalle lisättiin mahdollisuus huomioida lakisääteinen vastuu tehtäväkohtaisen palkanosan lisäksi henkilökohtaisessa palkanosassa. Kyseisen sopimuksen mukaan, jos kaikilla samaa tehtävää hoitavilla oli tietty vastuu, vastuu otettiin huomioon tehtäväkohtaisessa palkanosassa. Jos samaa tehtävää hoitavista vain osalla oli tietty vastuu, vastuu huomioitiin henkilökohtaisessa palkanosassa. Paikallista sopimusta muutettiin näin 1.6.2010 alkaen, jotta palkkaus olisi mahdollisimman oikeudenmukainen. Se, otettiinko vastuu huomioon paikallisen sopimuksen 13 §:n 1. vai 2. kappaleen mukaan oli työnantajan päätäntävallassa, mutta työnantaja on noudattanut vastuun huomioon ottamisen osalta edellä mainittuja periaatteita. Vastuun liitännäisyydellä tehtävään tai sen siirrettävyydellä ei ollut merkitystä asiassa.

Vantaan Energia -konsernissa turvallisuuskoordinaattorin vastuu oli yhteensä 13:ssa tehtävässä, joista suurin osa oli Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä. Turvallisuuskoordinaattorin vastuu oli kuulunut kaikille rakennuttajan tehtävää hoitaville, joten vastuu on otettu huomioon heidän tehtäväkohtaisessa palkassaan. Kesällä 2017 turvallisuuskoordinaattorin vastuu on tullut kahdelle kokonaispalkkauksen piirissä olevalle ylemmälle toimihenkilölle määräaikaisesti voimalaitosten vuosihuollon ajaksi, joten heille vastuu tullaan korvaamaan erillislisinä.

Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n rakennuttaja ja toimihenkilöiden varaluottamusmies B on kertonut, että Vantaan Energia Oy:n kaukolämpöverkot-yksikössä turvallisuuskoordinaattorin vastuu ei ollut rakennuttajilla, vaan rakennuttajien esimiehillä eli kunnossapitopuolella I:lla ja uudispuolen rakentamisyksikössä J:lla. Turvallisuuskoordinaattorin tehtävä ei ollut sillä tavalla liitännäinen rakennuttajan tehtävään kuin mitä työnantaja oli väittänyt. Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä kaikilla rakennuttajilla on ollut turvallisuuskoordinaattorin vastuu. Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä turvallisuuskoordinaattorin vastuu on ollut myös muita tehtäviä tekevillä kuin rakennuttajilla. Kenellekään heistä ei ole maksettu turvallisuuskoordinaattorin vastuusta henkilökohtaista palkanosaa.

Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n rakennuttaja ja toimihenkilöiden luottamusmies D on kertonut, että Vantaan Energia Oy:ssä kaukolämpö-yksikössä turvallisuuskoordinaattorin vastuu oli rakennuttajien sijaan kunnossapidon päällikkö I:lla ja rakentamispäällikkö H:lla. Toinen heistä oli ylempi toimihenkilö ja hänelle ei maksettu erilliskorvausta turvallisuuskoordinaattorin vastuusta. Toinen heistä taas oli toimihenkilö ja hänelle maksettiin erillislisää kyseisestä vastuusta. Turvallisuuskoordinaattorin vastuu ei ollut välttämättä liitännäinen rakennuttajan tehtävään. D:lle maksettiin erillissopimuksen perusteella erillislisää sähkölaitteistojen käytönjohtajan tehtävästä. Muilla rakennuttajilla ei ollut sähkölaitteistojen käytönjohtajan vastuuta.

Sopimusneuvotteluista ja työehtosopimusmääräyksen soveltamiskäytännöstä esitetyn näytön arviointi ja yhteenveto

Paikallinen sopimus, jonka sopimuskausi on alkanut 1.6.2010, on syntynyt neuvotteluissa, joihin osallistuneet G ja C ovat kertoneet työtuomioistuimessa eri tavoin siitä, mitä neuvotteluissa sovittiin paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan määräyksen osalta. G:n mukaan sovittiin, että vastuun huomioiminen määräytyy 13 §:n 1.6 kohdan 1. kappaleen mukaan, jos tehtävän sisältönä oli nimenomaan tietyn lakisääteisen vastuun hoitaminen. Vastuun huomioinen määräytyi taas 2. kappaleen mukaan, jos lakisääteinen vastuu oli "liikkuvaa tavaraa" eli se oli liitännäinen henkilön ammatilliseen tehtävänkuvaan nähden, mutta voitiin siirtää toiselle henkilölle. C:n mukaan sovittiin, että vastuun huomioiminen määräytyi 13 §:n 1.6 kohdan 1. kappaleen mukaan, jos kaikilla samaa tehtävää hoitavilla oli tietty vastuu. Vastuun huomioiminen määräytyy taas 2. kappaleen mukaan, jos samaa tehtävää hoitavista vain osalla oli tietty vastuu.

G ja C ovat kertoneet eri tavoin myös niistä syistä, jotka ovat johtaneet määräyksen uudistamiseen. G:n mukaan määräyksen uudistamisen tarve johtui yhtäältä EU-lainsäädännöstä, toisaalta taas siitä, että aiempi määräys oli liian ylimalkainen. Lisäksi energia-alan palkkausjärjestelmä ei kyennyt ottamaan huomioon henkilökohtaista vastuuta asianmukaisesti ja henkilökohtaisen vastuun ottaminen huomioon tehtäväkohtaisessa palkassa olisi saattanut vastuun poistumisen jälkeen jättää tehtäväkohtaiseen palkkaan perusteetonta vastikkeetonta osuutta. C:n mukaan taas syynä oli palkkauksen oikeudenmukaisuus.

Työtuomioistuin katsoo, että paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan sanamuoto mahdollistaa määräyksen tulkinnan kummallakin, sekä G:n että C:n kertomalla tavalla. Syyt, jotka G ja C ovat esittäneet työehtosopimusmääräyksen muuttamisen perusteiksi ovat myös johdonmukaisia suhteessa siihen, mitä heidän mukaansa työehtosopimusneuvotteluissa sovittiin määräyksen soveltamisesta.

Turvallisuuskoordinaattorin vastuun sisällyttämisestä rakennuttajan tehtävänkuvaan on ollut erimielisyyttä jo ennen paikallisen sopimuksen voimaantuloa. Kyseisen vastuun huomioon ottamisesta rakennuttajan palkassa on laadittu erimielisyysmuistio 27.6.2011. Sopimusosapuolten välinen erimielisyys on siten ollut ratkaisematta usean vuoden ajan. Näin ollen työtuomioistuin katsoo, että siitä käytännöstä, miten turvallisuuskoordinaattorin vastuu on otettu huomioon kuluneiden vuosien aikana palkkauksessa ei voida tehdä asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisiä johtopäätöksiä.

Muiden lakisääteisten vastuiden osalta asiassa on näytetty, että Vantaan Energia Oy:ssä päätoimisen työsuojelupäällikön vastuu on otettu huomioon paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan 1. kappaleen mukaan. Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä työsuojelupäällikön tehtävää on puolestaan hoitanut henkilö toisen toimensa ohessa, ja hänen osaltaan vastuu on otettu huomioon palkassa edellä mainitun määräyksen 2. kappaleen mukaan. Sähkölaitteistojen käytönjohtajan vastuun osalta työtuomioistuimessa on luotettavasti selvitetty se, että tämän vastuun perusteella on maksettu Vantaan Energia Sähköverkot Oy:ssä yhdelle rakennuttajalle henkilökohtaista palkanosaa erillisen sopimuksen perusteella. Muilla rakennuttajilla ei ole ollut kyseistä vastuuta. Työtuomioistuin katsoo, että asiassa esitetty soveltamiskäytäntö tukee osaltaan kummankin asianosaisen esittämää tapaa tulkita määräystä.

Edellä kerrotuin perustein työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen luotettavasti toteen näyttämättä, että paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan määräystä olisi työehtosopimusneuvotteluissa sovittu tulkittavan kantajan Tekniikka ja Terveys KTN ry:n väittämällä tavalla. Kun määräyksen sanamuodon perusteella ei myöskään voida päätellä, että määräystä tulisi tulkita KTN ry:n vaatimalla tavalla, eikä soveltamiskäytäntökään tue yksiselitteisesti kannetta, työtuomioistuin ei voi asiassa esitetyn selvityksen perusteella vahvistaa, että Vantaan Energia Sähköverkot Oy olisi menetellyt energiateollisuuden työehtosopimuksen osana noudatettavan paikallisen sopimuksen 13 §:n 1.6 kohdan vastaisesti jättämällä sopimatta turvallisuuskoordinaattoreiden kanssa turvallisuuskoordinaattorin vastuun korvauksesta ja jättämällä laatimatta korvauksesta kirjallisen dokumentin palkanlaskentaan. Näillä perusteilla kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Tekniikka ja Terveys KTN ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Energiateollisuus ry:n, Vantaan Energia Oy:n ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Tekniikka ja Terveys KTN ry:n korvaamaan Energiateollisuus ry:n, Vantaan Energia Oy:n ja Vantaan Energia Sähköverkot Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Kröger, Tuliara, Nybondas, Lehto ja Tähkäpää jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Kysymys oli siitä, voiko työnantaja asettaa henkilökohtaisen suoritusosan arvioinnille virkaehtosopimuksesta ja sen soveltamisohjeesta poikkeavan enimmäismäärän.

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 1.2.2017

Pääkäsittely 5.6.2017

VIRKAEHTOSOPIMUKSEN JA SOVELTAMISOHJEEN MÄÄRÄYKSET

Sisäasianministeriön ja AKAVA-JS ry:n, Palkansaajajärjestö Pardia ry:n ja Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto VAL ry:n välisessä 29.11.2002 tehdyssä poliisitoimen virkasuhteisen henkilöstön palkkausjärjestelmän uudistamisesta 1.3.2003 lukien koskevassa tarkentavassa virkaehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Suoritusosa

Suoritusosa määräytyy henkilökohtaisen suoritustason mukaan. Henkilökohtainen suoritustaso arvioidaan seuraavien viiden arviointikriteerin perusteella: ammatinhallinta, aikaansaavuus, asiakasmyönteisyys ja yhteistyökyky, täsmällisyys sekä johtamistaito. Johtamistaito arvioidaan ainoastaan niiden virkamiesten osalta, joilla on esimiestehtäviä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Sisäasianministeriön sekä Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Palkansaajajärjestö Pardia ry:n ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n välisessä 29.2.2008 tehdyssä vuoden 2008 paikallisesti toteutettavien erien käytöstä koskevassa tarkentavassa virkaehtosopimuksessa on muun ohessa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1) Poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimuksen 4 §:ssä todetun suoritusosan enimmäismäärä muutetaan 28 %:sta 32 %:iin. Suoritusosan suuruus määräytyy liitteenä 1 olevan taulukon mukaan.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Poliisin palkkausjärjestelmästä 31.12.2006 annetun soveltamisohjeen mukaan:

Poliisihallinnossa kehitetty palkkausjärjestelmä perustuu Weigh and See -vaativuudenarviointijärjestelmään ja sen tavoitteena on oikeudenmukainen ja motivoiva palkan määräytyminen. Järjestelmässä palkan suuruus määräytyy pääasiassa työn vaativuuden ja henkilökohtaisen työsuorituksen perusteella ja siten virkamiehellä on aina työsuorituksensa kautta mahdollisuus vaikuttaa palkkansa suuruuteen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Suoritusosa määräytyy sen mukaan, miten hyvin henkilö suoriutuu tehtävästään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3.3 Henkilökohtaisen työsuorituksen arviointi

3.3.1 Kohde

Henkilökohtaisen työsuorituksen arvioinnin kohteena on virkamiehen

selviytyminen työstä ja siinä asetetuista tavoitteista. Virkamiehen työsuoritusta, aikaansaannoksia ja työssä käyttäytymistä verrataan tehtäväkuvaukseen, tulos- ja kehityskeskusteluissa asetettuihin tavoitteisiin ja muihin organisaation ja esimiehen ilmaisemiin odotuksiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3.3.3 Arvioinnin suorittaja, hyväksyjä ja vahvistaja

Henkilökohtaisen työsuorituksen arvioi pääsääntöisesti virkamiehen ohjesäännössä, työjärjestyksessä tai muutoin määrätty lähin palkkavaltuudet omaava esimies. Esimiehellä edellytetään olevan kokemusta henkilöstöjohtamisesta. Suoritustason arviointi ja sen määrittelyn perusteet kirjataan tulos- ja kehityskeskustelulomakkeen asianomaiseen kohtaan. Arvion hyväksyy arvion tehneen esimiehen lähin tai yksikön rakenteesta johtuen muu ylempi esimies ja vahvistaa viraston tai laitoksen päällikkö. Mikäli arviointia ei vahvisteta lähimmän esimiehen esittämällä tavalla, on uudessa keskustelussa ilmoitettava virkamiehelle muutoksesta ja sen perusteista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3.3.4 Arviointiperiaatteet

Henkilökohtaista suoritustasoa arvioitaessa arvioidaan henkilö suoriutumista

työtehtävistään ja hänen työkäyttäytymistään. Arvioinnin kohteena ei sen sijaan ole virkamiehen persoona.

Henkilön työsuoritusta arvioidaan hänen tehtävässään. Kun henkilö on sijoitettu tietylle vaativuustasolle, arvioidaan hänen suoriutumistaan vaativuustason

asettamien vaatimusten kannalta.

Henkilön työsuoritus arvioidaan kunkin arviointikriteerin suhteen erikseen. Näin ollen esimerkiksi ammatinhallintaa arvioitaessa ei oteta huomioon aikaansaavuutta, joka arvioidaan omana tekijänään.

Arvioinnin yhteydessä tulee esittää ne asiat ja tapahtumat, joihin arviointi

perustuu. Perustelut tulee esittää kirjallisesti ja ne tulee käydä läpi tulos- ja

kehityskeskustelujen yhteydessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8. Palkkausjärjestelmän toteutuksen valvontavastuu

8.1 Paikallispoliisi, valtakunnalliset yksiköt, oppilaitokset, poliisin tietohallintokeskus ja poliisin tekniikkakeskus

8.1.1 Viraston valvontavastuu

Palkkausjärjestelmän toteutuksen yleinen valvonta paikallispoliisissa ja muissa poliisiyksiköissä kuuluu viraston tai laitoksen päällikölle, jonka vastuulla on järjestelmän yhdenmukainen ja oikeudenmukainen soveltaminen laitoksessa ja sen eri yksiköissä. Päällikkö vastaa siitä, että järjestelmän toimivuuden edellytyksenä olevat tulos- ja kehityskeskustelut käydään kaikkien viraston virkamiesten osalta ja että tulos- ja kehityskeskusteluissa käydään läpi palkkausjärjestelmään liittyvät palkanmääräytymistekijät ja niiden perusteet.

Viraston päälliköllä on myös vastuu siitä, että henkilökohtaisen työsuorituksen arvioinnit suoritetaan oikeudenmukaisesti ja yhteismitallisesti siten, että ennalta määrätyt henkilökohtaista suoritustason arviointia koskevat periaatteet toteutuvat.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8.3 Poliisin ylijohto

8.3.1 Ylijohdon valvontavastuu

Poliisin ylijohtona toimiva sisäasiainministeriön poliisiosasto valvoo palkkausjärjestelmän yhdenmukaista soveltamista valtakunnallisesti.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Itä-Suomen poliisilaitoksessa työskentelevä vanhempi konstaapeli A on vuosittaisen tulos- ja kehityskeskustelun yhteydessä 3.3.2015 arvioitu henkilökohtaisen työsuorituksensa perusteella 16 pisteeseen, joka oikeuttaa 18,30 prosentin suuruiseen henkilökohtaiseen suoritusosaan. Hänen aikaisemmat suorituspisteensä olivat 15,5, jotka oikeuttivat 16,80 prosenttiin. A:n lähin esimies rikosylikonstaapeli B on tehnyt 0,5 pisteen korotusesityksen, joka kohdistui henkilökohtaisen suoritustason viidestä arviointikriteeristä ammatinhallintaan. A:n kohdalla arviointikriteereitä on ollut neljä.

A:n tekemä arvio tuli hyväksyttää hänen esimiehellään. Hyväksyvä esimies, rikosylikomisario C, hylkäsi korotusesityksen 6.3.2015 päivätyssä asiakirjassa.

A teki asiasta muutosvaatimuksen, jota on käsitelty välittömässä neuvonpidossa 26.8.2015. Käydyn välittömän neuvonpidon perusteella poliisilaitoksen päällikkö D on tehnyt muutosvaatimuksesta hylkäävän päätöksen 27.8.2015.

Ratkaisu on perustunut Itä-Suomen poliisilaitoksen linjaukseen, jonka yhteydessä kenenkään HTS-prosenttia ei ole alennettu. Joillekin henkilöille on jäänyt linjauksen ylittävä prosentti.

Asiaa on käsitelty erimielisyysneuvotteluissa, joissa ei ole saavutettu yksimielisyyttä. Asianosaisten välinen erimielisyys koskee A:n henkilökohtaisen suoritustason arviointia.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Itä-Suomen poliisilaitos on rikkonut Sisäasiainministeriön ja AKAVA-JS ry:n, Palkansaajajärjestö Pardia ry:n ja Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto VAL ry:n välillä 29.11.2002 tehtyä ja allekirjoitettua tarkentavaa virkaehtosopimusta poliisitoimen virkasuhteisen henkilöstön palkkausjärjestelmän uudistamisesta 1.3.2003 lukien siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen asettaessaan yksipuolisesti tarkentavasta virkaehtosopimuksesta poikkeavan enimmäismäärän henkilökohtaiselle suoritusosalle,

- vahvistaa, että vanhempi konstaapeli A:lle on maksettava 16 pisteen eli 18,30 prosentin henkilökohtaisen suoritustason mukaista palkkausta 1.4.2015 alkaen,

- velvoittaa vastaajan suorittamaan virkaehtosopimuslain 19 §:n mukaista hyvityssakkoa virkaehtosopimuksen tieten rikkomisesta, ja

- velvoittaa vastaajan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 3.650 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Perusteet

Henkilökohtaisen työsuorituksen arvioinnin arviointikriteerit ja arviointiperiaatteet

Itä-Suomen poliisilaitos on tehnyt linjauksen, jonka mukaan vuoden 2015 tulos- ja kehityskeskusteluissa henkilökohtaisen suoritusosan (HTS) ehdoton yläraja on kaavamaisesti 16,10 prosenttia tai 16.80 prosenttia riippuen arviointiosioiden määrästä. Tämä yksipuolinen, kaavamainen linjaus HTS - prosenttien ehdottomasta ylärajasta on poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimuksen ja sitä koskevan soveltamisohjeen vastainen.

Sekä poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimuksesta että sen soveltamisohjeesta käy selkeästi ilmi, että henkilökohtainen suoritustason arviointi ja sitä koskevat periaatteet on sidottu virkamiehen selviytymiseen työstään ja siinä asetettuihin tavoitteisiin.

Itä-Suomen poliisilaitoksen linjaus ei kohdistu yksittäiseen virkamieheen eikä millään tavalla liity hänen työhönsä ja siitä suoriutumista koskeviin odotuksiin. Linjauksen soveltamisessa ei lainkaan huomioida palkkausjärjestelmäsopimuksen 4 §:n mukaista viittä arviointikriteeriä eikä esimiehen niistä tekemää henkilökohtaista arviota. Asiassa on pyritty yhdenmukaistamaan arviointien lopputulosta, ei yksittäisten arviointiperusteiden soveltamista.

Suorituspisteiden korotusesitykset hylätään kaavamaisesti kaikilta. Menettelyllä tosiasiallisesti rajoitetaan ja estetään esimiesten todellinen suorituspisteiden arviointi sekä ohitetaan poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimuksen 4 §:n määräys.

Linjauksessa ei ole kysymys poliisihallituksen toteamasta henkilökohtaisten suoritusarviointien yhdenmukaistamisesta. Henkilökohtaisten suoritusarviointien yhdenmukaistaminen ei tarkoita poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimuksessa edellytetyn henkilökohtaisen arvioinnin syrjäyttämistä.

Palkkausjärjestelmän oikeudenmukaisuus ja yhteismitallisuus saavutetaan, kun arvioinnit

suoritetaan yhdenmukaisesti ja oikeudenmukaisesti siten, että ennalta määrätyt henkilökohtaista suoritustason arviointia koskevat periaatteet toteutuvat. Tämä ei toteudu rajaamalla yksilökohtaisesti tehdyn henkilökohtaisen suoritustason arvioinnin ulkopuolelle henkilöt, joiden arvioinnin lopputulos ylittäisi 16,10 prosenttia /16,80 prosenttia, tai joilla henkilökohtainen suoritustaso on jo ennen arviointia ollut vähintään mainitut prosenttimäärät. Kaavamaisella arvioinnilla heidät asetetaan sopimuksen vastaisesti eriarvoiseen asemaan muihin nähden. Arvioinnissa myös sillä on merkitystä, mikä tietyllä alueella on suoritustaso.

Poliisin palkkausjärjestelmässä tehtäväkohtainen ja henkilökohtainen palkanosa muodostavat palkkauksen perustan, joten niiden toimivuus on ensiarvoisen tärkeää. Palkkausjärjestelmässä palkkaa on tarkoitus maksaa työn vaativuuden, työsuorituksen ja ammatinhallinnan perusteella. Henkilökohtainen suoritusosa on tarkoitettu palkitsemaan henkilöstöä kannustavasti siten, että henkilöstö parantaa työsuoritustaan ja osaamistaan. Paremman työsuorituksen ja ammatinhallinnan tulisi johtaa parempaan palkkaukseen. Myös näin toteutetaan palkkauksen oikeudenmukaisuutta ja yhdenmukaisuutta.

Kyseessä on puhtaasti säästötoimenpide. Tätä näkemystä tukee Itä-Suomen poliisilaitoksen asettamat muut linjaukset korotuksille. Korotusta esitetään vain yhden arviointiosion osalta ja vain puoli pistettä kerrallaan. Lisäksi korotuksia tulee eteläisellä alueella ryhmäkohtaisesti enintään kahdelle henkilölle ja pohjoisella sekä itäisellä alueella enintään yhdelle henkilölle.

Poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimusta koskevassa allekirjoituspöytäkirjassa todetaan, ettei määrärahatilanne saa vaikuttaa suoritustason arviointiin.

Henkilökohtaisen suoritusosan enimmäismäärä

Poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimuksen 4 §:n perusteella suoritusosa on tällä hetkellä enintään 32 prosenttia peruspalkasta. Suoritusosan enimmäismäärästä on alun perin sovittu tarkentavalla virkaehtosopimuksella 29.11.2002. Myös suoritusosan enimmäismäärän muutoksista on sovittu tarkentavilla virkaehtosopimuksilla.

Yksittäisen viraston päällikölle ei ole sopimuksessa annettu toimivaltaa asettaa yksipuolisesti suoritusosalle poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimuksesta poikkeavaa enimmäismäärää.

Tieten rikkominen

Työnantajan yksipuolisesti asettama, poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimuksesta poikkeava suoritusosan enimmäismäärä on poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimuksen ja sen soveltamisohjeen tarkoituksen ja määräysten vastainen. Enimmäismäärää soveltaessaan työnantaja on myös tulkinnut poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimusta ja sen soveltamisohjetta niiden tarkoituksen ja määräysten vastaisesti.

Näin menetellessään työnantaja on tieten rikkonut poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimuksen ja sen soveltamisohjeen määräyksiä tai sen olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa niitä. Siten vastaaja tulee velvoittaa suorittamaan virkaehtosopimuslain 19 §:n mukaista hyvityssakkoa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on vaatinut, että kanne hylätään ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 2.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Vastauksen perusteet

Tapahtumista

Rikosylikomisario C:n hylkäävä päätös on perustunut poliisilaitoksen päällikkö D:n tekemään linjaukseen, jonka mukaan vuoden 2015 tuloskeskustelussa henkilökohtaisen suoritusosan ehdoton yläraja oli 16,10 prosenttia. Sen sijaan esimiestehtävissä, josta A:n tapauksessa ei ole kysymys, rajana oli arviointikriteerien suuremman määrän vuoksi 16,80 prosenttia.

Työnantaja oli ohjeistanut palkkavaltuuksia käyttäviä esimiehiä, kuten C:tä ja E:tä, HTS-arviointiin. Itä-Suomen poliisilaitoksen ylin virkamies poliisipäällikkö D käytti viraston palkkatoimivaltaa hylätessään 27.8.2015 A:n muutosvaatimuksen. D:llä oli viraston päällikkönä vastuu HTS-arvioinnin suorittamisesta virastossa oikeudenmukaisesti ja yhteismitallisesti. D:n tekemän ratkaisun mukaan ennalta määritetyt HTS-arvioinnin periaatteet koskevat koko henkilöstöä eivätkä oikeudenmukaisuus ja yhteismitallisuus toteudu, mikäli ennalta määrätyistä periaatteista poiketaan yksittäisen henkilön kohdalla.

Perustelut

Poliisitoimen palkkausjärjestelmästä tehdyn tarkentavan virkaehtosopimuksen määräykset eivät aseta estettä menettelylle. Poliisilaitoksen päällikkö voi viime kädessä hyväksyä tai hylätä henkilökohtaisen työsuorituksen arvion.

Nämä seikat eivät ole aikaisemmin riitautuneet alalla palkkausjärjestelmän 31.12.2006 soveltamisohjeen aikana.

Soveltamisohjeet ovat virkaehtosopimuksen osa, kuten tapauksessa TT 2015:55.

Poliisilaitoksen päällikkö on työnantajan edustajana käyttänyt työnjohto-oikeuttaan, joka ei ole palvelussuhteen ehto. Virkaehtosopimuksella ei edes voitaisi määrätä, kuka käyttää viranomaisen päätösvaltaa henkilökohtaista suoritustasoa koskevissa ratkaisuissa.

Poliisihallitus ohjeisti 10.12.2014 kirjeellä tulos- ja kehityskeskustelujen käymisen vuonna 2015. Kirjeessä Poliisihallitus kiinnitti huomiota valtioneuvoston periaatepäätökseen palkkaliukumien rajoittamisesta ja poliisin palkkausjärjestelmän soveltamisohjeen tarkasta soveltamisesta. Poliisin ylijohtona toimiva Poliisihallitus suorittaa alan yksiköiden tulosohjausta ja valtakunnallista valvontaa.

Tapauksessa on ollut tarkasteltavana suoritusosan määräksi vaadittu 18,30 prosenttia, joka kuitenkaan ei ole palkkausjärjestelmän mukaan ollut samalla velvoittava vähimmäismäärä henkilökohtaiselle suoritusosalle.

HTS:n tietyn vähimmäismäärän kriteeri on vain hyvin harvoissa tilanteissa. Esimerkiksi palvelukseen tuleville uusille virkamiehille on erikseen määrätty vähimmäismäärä, 10 prosentin suoritusosa peruspalkasta, kuten myös soveltamisohjeissa määrätyissä tietyissä virkavapaustilanteissa.

HTS:n rajoitukset ovat Itä-Suomen poliisilaitoksessa yleisesti ja tapauksessa perustuneet siihen, että poliisin hallintorakenneuudistuksen kolmannessa vaiheessa (ns. PORA 3) yhdistettiin kolme poliisilaitosta yhdeksi Itä-Suomen Poliisilaitokseksi. Edeltäneiden poliisilaitosten HTS:n soveltamiskäytännöt olivat poikenneet toisistaan. Entisessä Pohjois-Karjalan poliisilaitoksessa oli ollut merkittävästi korkeampi HTS-taso kuin mitä se oli ollut Etelä- tai Pohjois-Savon poliisilaitoksissa. Samoin Pohjois-Karjalan poliisilaitoksen taso oli myös valtakunnallisesti suhteessa muihin paikallispoliisin yksiköihin poikkeuksellisen korkea. Sen myötä myös Itä-Suomen poliisilaitoksen HTS-keskiarvo oli hallintorakenneuudistuksen alussa Lapin poliisilaitoksen jälkeen valtakunnan toiseksi korkein.

Kyseessä ei ole ollut säästötoimenpide tai määrärahatilanne eikä niitä ei ole mitenkään mainittu A:n esimiesten käyttämissä korotusesityksen hylkäämisen perusteluissa.

Poliisin palkkausjärjestelmä ja sen soveltamisohjeet mahdollistavat, että työnantaja saa määrittää henkilökohtaisten suoritusarviointien rajat varmistaakseen palkkausjärjestelmän yhdenmukaisen ja oikeudenmukaisen soveltamisen sekä turvatakseen järjestelmän toimivuuden. Yksikön päälliköllä on vastuu siitä, että henkilökohtaisten työsuoritusten arvioinnit on tehty yksikössä yhdenmukaisesti ja oikeudenmukaisesti. Yksiköllä on oikeus ennen vuotuisia tulos- ja kehityskeskusteluja päättää linjauksista yksikössä tehtävien suoritusarviointien yhdenmukaistamiseksi, jotta henkilöstön yhdenvertainen kohtelu voidaan varmistaa.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Palkkauksen muutokset PORA III-hankkeen täytäntöönpanossa

2. HTS-prosentin keskiarvot poliisihallinnossa virastoittain 2014

3. Rikostorjuntasektorin vertailu kenttäjohtoalueittain Itä-Suomessa

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Tulos- ja kehityskeskusteluohjeistusta vuodelle 2015 (sivu 1)

2. Rikosylikomisario C:n tekemä A:n suoritusosan korotusesityksen hylkäys 6.3.2015

3. Välittömästä neuvonpidosta laadittu pöytäkirja 26.8.2015

4. Poliisipäällikön ratkaisu palkkauksen muutosvaatimukseen 27.8.2015

5. SM-2006-02595-Ty-12, 2.1.2007 (otsikoimaton), 1 sivu

6. Poliisin palkkausjärjestelmä Itä-Suomen poliisilaitoksessa, soveltamiskäytännön vertailua 8.12.2014, 25 sivua

Kantajan henkilötodistelu

1. Ekonomisti E, Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry

Vastaajan henkilötodistelu

1. Poliisipäällikkö D, Itä-Suomen poliisilaitos

2. Poliisipäällikkö G, Oulun poliisilaitos

3. Henkilöstöpäällikkö H, Poliisihallitus

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Itä-Suomen poliisilaitos on tehnyt linjauksen, jonka mukaan vuoden 2015 tulos- ja kehityskeskusteluissa henkilökohtaisen suoritusosan (HTS) ehdoton yläraja on 16,10 prosenttia tai 16,80 prosenttia riippuen arviointiosioiden määrästä.

Vanhemman konstaapelin A:n lähin esimies on vuosittaisen tulos- ja kehityskeskustelun yhteydessä tehnyt tämän henkilökohtaista suoritusosaa koskevan korotusesityksen, jonka perusteella A:n suoritusosaa nostettaisiin puolella pisteellä 16 pisteeseen, joka oikeuttaa 18,30 prosentin henkilökohtaiseen suoritusosaan. Korotusesitys on edellä mainitun linjauksen perusteella hylätty ensin hyväksyjänä toimineen esimiehen ratkaisulla ja sittemmin poliisilaitoksen päällikön päätöksellä.

Asiassa keskeinen erimielisyys koskee sitä, voiko työnantaja asettaa henkilökohtaisen suoritusosan arvioinnille virkaehtosopimuksesta ja sen soveltamisohjeesta poikkeavan enimmäismäärän.

Kantajan mukaan yksipuolinen, kaavamainen linjaus HTS -prosenttien ehdottomasta ylärajasta on ollut poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimuksen ja sitä koskevan soveltamisohjeen vastainen, koska menettely ei mahdollista yksittäisen henkilön suorituksen tosiasiallista arvioimista.

Vastaajan mukaan enimmäisrajan asettamisessa on ollut kysymys suoritusarviointien yhdenmukaistamista koskevasta toimenpiteestä, jonka tarkoituksena on ollut taata henkilöstön yhdenvertainen kohtelu palkkauksessa.

Selvitys HTS-prosenttien vertailukelpoisuudesta ja soveltamiskäytännöstä

Kirjallisesta todistelusta (K2 ja V6) ilmenee, että HTS-prosentit ovat keskimääräisesti olleet vuonna 2014 Itä-Suomen poliisilaitoksessa korkeammalla kuin muissa poliisilaitoksissa Lapin poliisilaitosta lukuun ottamatta. Itä-Suomen poliisilaitoksen sisällä HTS-prosentit ovat olleet alueellisesti Pohjois-Karjalassa korkeammat kuin Etelä- ja Pohjois-Savossa (V6). Myös suoritustasot muun muassa tutkinta-ajan pituuden sekä rikosten selvitysprosenttien perusteella ovat Pohjois-Karjalassa olleet Etelä- ja Pohjois-Savoa korkeammalla (K3), mikä kantajan mukaan on oikeuttanut korkeampiin HTS-prosentteihin.

Suomen Poliisijärjestöjen Liitto ry:n ekonomistina ja neuvottelupäällikkönä vuodesta 2005 lukien toiminut F on kertonut toimineensa liitossa vastaten muun muassa palkkausjärjestelmästä ja sen kehittämisestä sekä vertailusta eri sektorien kesken. F on toiminut yhtenä neuvottelijoista vuosina 2007 ja 2008. F:n mukaan HTS-prosenttien keskiarvojen vertailu ei sovellu suoritustasojen ja palkkausjärjestelmän mittaamiseen. Eri poliisilaitokset eivät ole HTS-prosenteiltaan vertailukelpoisia keskenään muun ohessa laitosten erilaisen henkilöstörakenteen vuoksi. Enimmäisrajan asettaminen HTS-prosentille ei ole palkkausjärjestelmäsopimuksen mukaan mahdollista, koska suoritusosan täytyy perustua yksilötasolla tehtyyn arviointiin.

Itä-Suomen poliisilaitoksen poliisipäällikkönä vuodesta 2014 lukien toiminut D on kertonut, että HTS-prosenttia koskevien enimmäismäärien asettamisen taustalla oli Etelä-Savon, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan poliisilaitosten yhdistäminen Itä-Suomen poliisilaitokseksi 1.1.2014. Jo yhdistämisen alkuvaiheessa oli tiedossa, että henkilökohtaiset työsuoritteet oli Pohjois-Karjalassa arvioitu korkeammalle tasolle kuin muissa poliisilaitoksissa. Poliisitarkastaja I teki sisäisen selvitystyön (V6), josta varmistui, että Pohjois-Karjalassa HTS-prosentit olivat huomattavasti korkeammat jopa valtakunnalliseen keskiarvoon verrattuna. Vaikka Pohjois-Karjalassa tutkinta-ajat olivat lyhyempiä ja rikosten selvitysprosentti oli parempi kuin Etelä-Savossa ja Pohjois-Savossa, tämä ei johtunut poliisityön eritasoisuudesta, vaan Pohjois-Karjalassa oli käytössä toimivampia käytäntöjä ja enemmän resursseja. Henkilöstön yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi henkilökohtaiselle suoritusosalle asetettiin enimmäismäärät vuonna 2015. Kyse ei ollut säästötoimenpiteestä. Vastaavia palkkalinjauksia on tehty vuosittain eri virastojen välisen vertailun sekä valtakunnallisen keskiarvon perusteella. A:n esimies oli toiminut virheellisesti tehdessään tämän suorituspisteiden korotusta koskevan arvion vastoin palkkalinjauksesta annettuja ohjeita.

Poliisihallituksen henkilöstöpäällikkö H on kertonut, että Poliisihallitus ohjaa ja valvoo muun muassa palkkausjärjestelmän yhdenmukaista soveltamista valtakunnallisesti. Poliisilaitosten omalle vastuulle jää se, miten yhdenmukaisuus käytännössä toteutetaan. Poliisihallinnossa on käytetty ennenkin erilaisia linjauksia ja raja-arvoja, joilla palkkaliukumaa on rajoitettu. Rajaamista ei palkkajärjestelmäsopimuksen mukaan saa tehdä taloudellisin vaan yhdenmukaistamista koskevin perustein. Hallinnon johtoryhmässä käytiin läpi joulukuussa 2014 eri poliisilaitosten toimintaa koskevia tilastoja ja kiinnitettiin huomiota siihen, että Lapin ja Itä-Suomen poliisilaitoksissa henkilökohtaisten suoritusten arvioinnit olivat selvästi korkeammat kuin muualla. Poliisihallitus ohjeisti laitoksia valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti rajoittamaan palkkaliukumaa vuonna 2015.

Oulun poliisilaitoksen poliisipäällikkönä vuodesta 2012 toiminut G on kertonut, että HTS-prosenttien keskiarvo pidetään Oulussa linjakohtaisesti tietyllä tasolla. Asiaa tarkastellaan vuosittain. Yksittäisen henkilön suoriutumista arvioidaan suhteessa vertaisryhmään. Palkankorotusvaraa syntyy siitä, kun korkeammalla HTS-prosentilla oleva henkilö eläköityy tai henkilöstö muuten vaihtuu. Suoritusosan korotuksia voi tehdä enintään puoli pistettä kerrallaan ja siten, ettei sama henkilö saa korotusta peräkkäisinä vuosina. Näin toimien joka 7. henkilö voi saada korotuksen vuosittain. Linjauksesta voidaan poiketa eritysperustein.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Poliisitoimen palkkausjärjestelmäsopimuksen 4 §:n mukaan suoritusosa määräytyy henkilökohtaisen suoritustason mukaan. Henkilökohtainen suoritustaso arvioidaan määräyksessä mainittujen arviointikriteerien perusteella. Suoritusosan enimmäismäärä on vuoden 2008 paikallisesti toteutettavien erien käyttöä koskevan tarkentavan virkaehtosopimuksen mukaan 32 prosenttia peruspalkasta.

Palkkausjärjestelmästä 31.12.2006 annetussa soveltamisohjeessa on muun muassa määrätty, että virkamiehellä on aina työsuorituksensa kautta mahdollisuus vaikuttaa palkkansa suuruuteen. Suoritusosa määräytyy sen mukaan, miten hyvin henkilö suoriutuu tehtävästään.

Asiassa ei ole sinänsä riitautettu poliisilaitoksen poliisipäällikön toimivaltaa muuttaa alaisensa esimiehen tekemää suoritusarviointia. Tämä periaate on hyväksytty myös työtuomioistuimen oikeuskäytännössä (mm. TT 2009:31, TT 2014:83).

Osapuolten nimeämät todistajat ovat olleet yhtä mieltä siitä, ettei palkkausjärjestelmäsopimus mahdollista henkilökohtaisen suoritusosan rajaamista taloudellisin perustein. Henkilötodistelusta (F, H) on ilmennyt, ettei vastaavaa suoritusosan enimmäismäärän rajausta ole aiemmin tehty, eikä kyse ole siten ollut yhteisesti hyväksytystä käytännöstä.

Henkilötodistelun perusteella (D, H) alueelliset erot HTS-prosenteissa eivät ole johtuneet poliisityön vaikuttavuudesta vaan siitä, että Pohjois-Karjalassa on ollut poliisityössä käytettävissä uudempia käytäntöjä ja enemmän resursseja. Asiassa esitettyjen tunnuslukujen perusteella voidaan siten katsoa, että HTS-prosentit ovat lähtökohtaisesti olleet vertailukelpoisia keskenään ja niiden välinen ero on sinänsä voinut antaa aihetta yhdenmukaistamistoimenpiteisiin.

Asiassa on selvitetty, että suoritusosan enimmäismäärää koskevan linjauksen yhteydessä kenenkään aiemmin saamaa HTS-prosenttia ei ole laskettu. D on kertonut havainneensa yksittäisellä henkilöllä jopa 30 prosentin henkilökohtaisen suoritusosan, jota ei ole kuitenkaan lähdetty muuttamaan. Lisäksi korotusten tekeminen on edelleen ollut mahdollista ryhmäkohtaisesti alueittain henkilöille, joiden suoritusprosentit ovat olleet sallitun enimmäisrajan alapuolella. Kun myös tällaiset henkilöt ovat vuonna 2015 voineet saada henkilökohtaisen suoritusosan korotuksen vastaavilla suorituspisteitä parantavilla perusteilla kuin korotus olisi A:kin tämän lähiesimiehen arvion mukaan myönnetty, työtuomioistuin katsoo, ettei menettelyn voida katsoa tosiasiallisesti johtaneen henkilöstön yhdenvertaiseen kohteluun palkkauksessa. Menettelyn hyväksyminen mahdollistaisi käytännössä myös sen, että yksittäiset poliisilaitokset voisivat kukin tehdä omat palkkausjärjestelmäsopimuksen 32 prosentin enimmäismäärästä poikkeavat palkkalinjauksensa, mikä voi osaltaan johtaa palkkauksen epäyhdenmukaisuuteen laitosten välillä.

Vaikka yksittäisillä henkilöillä on ryhmäkohtaisesti ollut mahdollisuus korotukseen, menettelyllä on kaavamaisesti evätty korotukset pääosalta henkilöstöä. Kun tällä tavoin etukäteen on vahvistettu, miten suoritukset jaetaan, työtuomioistuin katsoo, ettei järjestelmä ole tosiasiallisesti antanut yksittäiselle henkilölle mahdollisuutta vaikuttaa työsuorituksensa kautta palkkansa suuruuteen palkkausjärjestelmäsopimuksen ja sen soveltamisohjeen edellyttämällä tavalla.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen työnantajalla ei ole näytetty olleen perusteita asettaa kanteessa mainittua enimmäismäärää henkilökohtaiselle suoritusosalle. Kanne on siten hyväksyttävä.

Virkaehtosopimuksen tieten rikkominen

Koska asia on ollut tulkinnanvarainen, työtuomioistuin katsoo, ettei valtiovarainministeriö ole tieten rikkonut virkaehtosopimusta.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään valtiovarainministeriö on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että Itä-Suomen poliisilaitos on rikkonut Sisäasiainministeriön ja AKAVA-JS ry:n, Palkansaajajärjestö Pardia ry:n ja Valtion ja erityispalvelujen ammattiliitto VAL ry:n välillä 29.11.2002 tehtyä ja allekirjoitettua tarkentavaa virkaehtosopimusta poliisitoimen virkasuhteisen henkilöstön palkkausjärjestelmän uudistamisesta 1.3.2003 lukien siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen asettaessaan yksipuolisesti tarkentavasta virkaehtosopimuksesta poikkeavan enimmäismäärän henkilökohtaiselle suoritusosalle, ja

- vahvistaa, että vanhempi konstaapeli A:lle on maksettava 16 pisteen eli 18,30 prosentin henkilökohtaisen suoritustason mukaista palkkausta 1.4.2015 alkaen.

Valtiovarainministeriö velvoitetaan korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 3.650 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä.

Hyvityssakkovaatimus valtiovarainministeriötä vastaan hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Saarensola, Äimälä, Niittylä, Lehto ja Mustonen jäseninä. Sihteeri on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta oli päätöksellään vahvistanut, ettei osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskeva työehtosopimus ole yleissitova. Hylätty valitukset, joissa oli vaadittu päätöksen kumoamista.

Ks. myös TT 2010:126.

ASIA

Työehtosopimuksen yleissitovuutta koskeva valitus

VALITTAJAT

Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry

Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätös nro 5/2016 / 14.11.2016 Dnro 11621 osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskevan työehtosopimuksen yleissitovuudesta

VAHVISTAMISLAUTAKUNNAN RATKAISU

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on 14.11.2016 antamassaan päätöksessä nro 5/2016 vahvistanut, että Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry:n ja Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry:n välinen osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskeva työehtosopimus ei ole soveltamisalaltaan työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla edustava eikä siten yleissitova.

Lautakunta on päätöksensä perusteluissaan todennut, että osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskevaa työehtosopimusta noudatetaan sen soveltamisalaa koskevan määräyksen mukaan osoitteettomien lähetysten erillisjakelua harjoittavissa työnantajayhdistyksen jäseninä olevissa yrityksissä jakelua suorittavien työntekijöiden työsuhteisiin. Jakelua suorittavilla työntekijöillä tarkoitetaan sekä päätyökseen jakelutyötä tekeviä ammattijakajia että vapaa-aikanaan tai lisätyönä jakelua tekeviä kotipiirijakajia. Työehtosopimus vahvistettiin 4.3.2010 yleissitovuutta vailla olevaksi (TT 2010:126).

Työehtosopimus on soveltamisalaltaan päällekkäinen yleissitovaksi vahvistetun Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen sekä yleissitovuutta vailla olevaksi vahvistetun Viestinnän Keskusliitto ry:n ja TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry:n jakajia koskevan työehtosopimuksen kanssa.

Helsingin hovioikeus on tuomiossaan 11.6.2015 katsonut, että Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry ei edusta aidosti ja uskottavalla tavalla erillisjakelualalla toimivia henkilöitä. Yhdistystä ei siten voida pitää työehtosopimuslain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuna työntekijäin yhdistyksenä eikä työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuna valtakunnallisena työntekijöiden yhdistyksenä.

Lautakunta on katsonut, ettei Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry aidosti edusta alan työntekijöitä.

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Valitukset

Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry

Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry (jäljempänä myös SKE ry) on valituksessaan vaatinut, että työtuomioistuin ensisijaisesti kumoaa lautakunnan päätöksen ja palauttaa asian lautakunnan uudelleen käsiteltäväksi ja toissijaisesti kumoaa lautakunnan päätöksen ja vahvistaa, että nyt kysymyksessä oleva työehtosopimus on yleissitova.

Lautakunta on perustanut päätöksensä vastoin aiempaa ratkaisukäytäntöään siihen, ettei työntekijäyhdistys aidosti edusta alan työntekijöitä, mutta ei ole arvioinut edustavuutta tilastotiedoilla. Lautakunta on näin ollen tosiasiallisesti ottanut kantaa myös työehtosopimuksen pätevyyteen, mikä ei kuulu lautakunnan toimivaltaan. Lautakunnalla ei ole toimivaltaa ratkaista tai päättää niitä kriteereitä, joiden perusteella yhdistyksen toiminnan aitoutta arvioidaan tai arvioida näitä kriteereitä. Lautakunta on näin ollen ylittänyt toimivaltansa, minkä vuoksi sen päätös tulisi kumota.

Lautakunta on perustellut päätöksensä puutteellisesti, eikä perusteluista ilmene, millä perusteella työntekijäyhdistys ei edusta aidosti alan työntekijöitä. Lautakunta ei ole myöskään perusteluissa ottanut kantaa työntekijä- ja työnantajayhdistyksen esiin tuomiin seikkoihin. Toisin kuin lautakunta on katsonut, Helsingin hovioikeus ei ole vahvistanut, ettei työntekijäyhdistys aidosti edustaisi alan työntekijöitä. Hovioikeudessa käsitelty asia koski työntekijäyhdistyksen perustamishetkeä ja 21.12.2009 voimaan tullutta työehtosopimusta. Lautakunnan vahvistamispäätös koski sen sijaan 1.11.2014 voimaan tullutta työehtosopimusta, jolloin työntekijäyhdistys oli toiminut jo viiden vuoden ajan. Vaikka työntekijäyhdistys ei siis olisi ollut aito työntekijöitä edustava yhdistys vuonna 2009 tai sitä välittömästi seuranneena ajanjaksona, se on ollut työntekijöitä edustava työehtosopimuksen voimaan tullessa 1.11.2014.

Hovioikeuden ja lautakunnan ratkaisut rikkovat perustuslaissa turvattua yhdistymisvapautta eivätkä perustu lakiin. Ne ovat lisäksi ristiriidassa EU-oikeudellisten säännösten kanssa ja rikkovat EIS 11 artiklaa, ILO:n yleissopimuksen 87 artiklaa ja SEUT 49 artiklaa.

Työtuomioistuimen tulee toissijaisesti vahvistaa osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskeva työehtosopimus yleissitovaksi. Yleinen tuomioistuin tai lautakunta eivät voi päättää yhdistykselle asetettavista kriteereistä, vaan niistä tulee säätää lailla. Laissa yhdistykselle säädettyjen kriteereiden soveltaminen puolestaan kuuluu tuomioistuimen toimivaltaan. Työntekijäyhdistys täyttää laissa työntekijäyhdistykselle asetetut edellytykset ja toimii sääntöjensä mukaan Suomen valtakunnan alueella. Laissa ei ole asetettu työntekijäyhdistykselle muita vaatimuksia esimerkiksi sen perustamista tai toiminnan järjestämistä koskien.

Työntekijäyhdistys perustettiin erillisjakelualalla toimivien työntekijöiden toimesta, koska alalla oli tarvetta erillisjakelualan erityispiirteet huomioon ottavalle edunvalvonnalle ja työehtosopimukselle. Työntekijäyhdistyksen perustamisen jälkeen työehtosopimusosapuolet ovat solmineet jo neljä työehtosopimusta. Työehtosopimuksen palkkataso sovittiin ensimmäisessä työehtosopimuksessa vastaamaan alalle vakiintunutta tasoa. Lisäksi työntekijäyhdistys on neuvotellut jakelupalkkioihin korotuksia. Työntekijäyhdistys on lisäksi neuvotellut työehtosopimukseen muun muassa piiriluokituksen sekä muita työntekijöille edullisia ehtoja.

Erillisjakelualan yritykset tai jakajat eivät olleet edustettuina viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimusta laadittaessa. Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus ei ota huomioon erillisjakelualan erityispiirteitä, kustannusrakennetta tai toimintaedellytyksiä. Työehtosopimuksen osapuolet eivät edusta aidosti erillisjakelualan työntekijöitä eivätkä työnantajia. Osapuolet eivät toimi erillisjakelualalla, joten niiltä puuttuu aito intressi neuvotella alan ehdoista. Osapuolilla ei ole muuta kuin kilpailullinen intressi määrätä jakelupalkkioista erillisjakelualalla. Palkkiot on määritelty niin korkeiksi, ettei liiketaloudellisesti kannattavan erillisjakelutoiminnan harjoittaminen ole niitä noudattamalla mahdollista. Nyt kysymyksessä oleva työehtosopimus on siten syntynyt tarpeesta saada alalle sen erityispiirteet huomioon ottava työehtosopimus.

Vaikka työntekijäyhdistyksen järjestäytymisaste on alalle tyypillisellä tavalla suhteellisen matala, työntekijäyhdistys edustaa aidosti kyseistä työtä tekeviä työntekijöitä ja tuntee jäsenistönsä työn ja siihen vaikuttavat olosuhteet.

Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry

Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry (jäljempänä myös SME ry) on valituksessaan vaatinut, että työtuomioistuin ensisijaisesti kumoaa lautakunnan päätöksen ja vahvistaa työehtosopimuksen yleissitovaksi tai toissijaisesti palauttaa asia lautakunnan uudelleen käsiteltäväksi.

Nyt kysymyksessä oleva työehtosopimus on sopijaosapuolten välillä neljäs, soveltamisalallaan ainoa valtakunnallinen työehtosopimus sekä soveltamisalaltaan edustava ja siten yleissitovaksi vahvistettava. Sopijaosapuolten välillä on näin ollen jo vuosien ajan ollut jatkuvaa neuvottelu- ja sopimustoimintaa, jonka sisältö on jatkuvasti kehittynyt. Sopijapuolet ovat muun muassa neuvotelleet tuloksellisesti erillisjakelualan palkkauksesta ja palkanlisistä sekä kehittäneet niitä oikeudenmukaisella ja kannustavalla tavalla. Työehtosopimusta sovelletaan jatkuvasti ja sen sopijapuolet ovat aitoja ja todellisia työmarkkinaosapuolia.

Työntekijäyhdistyksen toiminta on merkittävää, koska erillisjakelun työntekijät ovat ilman toimivaa ja järjestelmällistä edunvalvontaa työsuhteidensa luonteesta johtuen haavoittuvassa asemassa.

Lautakunta on lisäksi ylittänyt toimivaltansa katsoessaan, ettei työntekijäyhdistys edusta aidosti alan työntekijöitä.

Lautakunta on perustanut päätöksensä lähinnä hovioikeuden tuomioon ja sivuuttanut valittajien asiassa antamat selvitykset ja lausumat. Näin ollen lautakunnan päätöstä rasittaa sellainen prosessuaalinen virhe, jonka johdosta asia tulee palauttaa lautakunnan uudelleen käsiteltäväksi.

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan lausunto

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on antanut työtuomioistuimelle lausunnon valitusten johdosta. Lausunnossa on katsottu ensinnäkin, että työehtosopimuksen solmineet yhdistykset eivät ole olleet asianosaisia Helsingin hovioikeuden ratkaisemassa asiassa. Hovioikeuden ratkaisulla on kuitenkin ollut todistusvaikutus nyt kysymyksessä olevassa asiassa.

Valituksissa ei ole esitetty seikkoja, joiden perusteella lautakunnan päätöstä tulisi muuttaa ja valitukset tulisi siten hylätä.

Valittajien vastaselitykset

Työtuomioistuin on pyytänyt valittajilta vastaselitykset työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan lausunnon johdosta.

Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry

Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry on vastaselityksessään viitannut valituksessa esitettyyn ja todennut lisäksi seuraavaa.

Työntekijäyhdistyksen säännöissä ei ole mitään sellaista, minkä vuosi sitä ei voisi pitää lain mukaisena järjestönä. Lautakunnan päätöksessä viitatusta hovioikeuden perusteluistakaan ei ilmene muutakaan sellaista seikkaa, jonka vuoksi yhdistystä ei pidettäisi sen sääntöjen ja jäsenkunnan osalta aitona. Hovioikeuden päätöksellä ei ole tässä asiassa oikeusvoimaa, eikä kysymys ole oikeuskäytännöstä, vaan yksittäisen asian perusteluista.

Suurin osa valtakunnallisesta mainosjakelusta tapahtuu Posti Oy:n toimesta postinjakelun yhteydessä, jolloin jakelijoina toimivat Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n edustamat postinjakajat. Mainosjakelusta kilpailevat erillisjakeluyhtiöt, joiden toimintalogiikka ja -edellytykset poikkeavat Posti Oy:n vastaavista. Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksessa on erillisjakeluyhtiöitä koskeva liite, jossa on määritelty erillisjakelualan jakelupalkkiot. Palkkiot eivät perustu todelliseen käytäntöön ja ovat niin korkeita, ettei erillisjakelualan yhtiö voi toimia niiden mukaan. Tämän vuoksi erillisjakelualan oma työehtosopimus on elintärkeä alan yrityksille ja niissä toimiville jakajille.

Lautakunnan olisi tullut perustaa päätöksensä hovioikeuden perusteluihin viittaamiseen sijaan itsenäiseen harkintaan erityisesti siksi, että päätös on olennainen muutos lautakunnan vakiintuneeseen käytäntöön. Lautakunnan olisi tullut huolellisesti selvittää nyt kysymyksessä oleva asia ja perustella päätöksensä. Lautakunta ei ole myöskään lausunnossaan korjannut näitä puutteita. Lautakunta ei ole myöskään lausunnossaan ottanut kantaa väitteeseen, että sen päätös on perusoikeuksien vastainen. Lautakunnan olisi tullut huomioida perusoikeudet viran puolesta.

Lautakunnan päätöstä käytetään jo tällä hetkellä hyväksi erilaisissa vireillä olevissa asioissa, joissa viitataan lautakunnan ratkaisuun.

Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry

Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry vastaselityksessään viitannut valituksessa esitettyyn ja todennut lisäksi seuraavaa.

Korkein oikeus on tähänkin tapaukseen soveltuvassa ratkaisussaan KKO 2017:29 korostanut järjestäytymisvapautta perus- ja ihmisoikeutena. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa työntekijäyhdistyksellä on oikeus järjestäytyä ja neuvotella omaa työtään koskeva työehtosopimus muista työehtosopimuksista riippumatta. Viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus koskee faktisesti vain yhtä työnantajaa, eikä sen soveltamisalalla tehdä osoitteettomien lähetysten erillisjakelua. Näin ollen työntekijäyhdistyksen jäsenet muodostavat selkeästi erillisen työntekijäryhmän, jolla on oikeus sopia omista työehdoistaan työehtosopimuksella.

Työehtosopimuksen edustavuutta tulee arvioida voimassaolevan sopimuksen valossa eikä vuosia ennen sopimuksen voimaatuloa päättyneen yksittäisen työsuhteen perusteella. Näin ollen lautakunnan ratkaisu perustuu olennaisesti virheellisiin johtopäätöksiin, kun se on perusteluissaan viitannut ainoastaan hovioikeuden ratkaisuun. Hovioikeuden ratkaisusta ei ole mahdollista päätyä lautakunnan tekemään johtopäätökseen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry on vaatinut suullisen käsittelyn toimittamista kuullakseen henkilötodistajina yhdistyksen neljää toimihenkilöä yhdistyksen toiminnan sisällön laajuudesta ja kehittymisestä, toimialan työmarkkinatilanteesta ja kysymyksessä olevan työehtosopimuksen edustavuudesta.

Jäljempänä on pääasiaratkaisun perusteluissa esitetty seikat, joiden nojalla asia on ratkaistu. Todistajien kuuleminen ilmoitetuista teemoista on asiassa merkityksellisten seikkojen kannalta ilmeisen tarpeetonta. Tämän vuoksi työtuomioistuin on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 37a §:n ja hallintolainkäyttölain 38 §:n nojalla hylännyt esitetyn vaatimuksen.

Pääasiaratkaisun perustelut

1. Yleissitovuusasian aikaisempi käsittely

Kysymys osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskevan työehtosopimuksen yleissitovuudesta on viimeksi ollut työtuomioistuimen käsiteltävänä ratkaisussa TT 2010:126. Siinä katsottiin, ettei työehtosopimusta voitu vahvistaa yleissitovaksi, koska samalla alalla sovellettiin viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimusta, joka oli lainvoimaisesti vahvistettu yleissitovaksi. Tietyllä alalla voi olla vain yksi työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla edustava ja yleissitova työehtosopimus. Tässä tapauksessa yleissitovaksi työehtosopimukseksi oli vahvistettu soveltamisalaltaan laajempi ja edustavampi viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus.

Nyt esillä olevassa asiassa valittajat eivät ole väittäneet, että asetelma olisi muuttunut vuoden 2010 ratkaisusta ja että osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskeva työehtosopimus olisi kasvanut soveltamisalaltaan laajemmaksi kuin viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimus. Jälkimmäinen työehtosopimus on viimeksi yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätöksellä 22.3.2012 nro 6/2012 vahvistettu yleissitovaksi sopimusalaltaan selvästi laajimpana työehtosopimuksena. Päätöksessä on otettu huomioon myös työehtosopimuksen kanssa osittain päällekkäinen osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskeva työehtosopimus.

Valittajat ovat tosin väittäneet - samalla tavoin kuin valittaja vuoden 2010 tapauksessa - ettei viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimusta voida pitää alalla edustavana, koska työehtosopimuksen osapuolet eivät toimi erillisjakelualalla. Myös työtuomioistuimen vastaus tähän väitteeseen on sama kuin edellisellä kerralla. Esitetty näkökohta vaikuttaa viestinvälitysalan työehtosopimuksen, ei nyt käsiteltävän sopimuksen edustavuuden arviointiin. Työtuomioistuin ei voi muutoksenhakuasteena ottaa käsiteltäväkseen sellaista asiaa, johon ensi asteen viranomainen ei ole valituksenalaisessa päätöksessään ottanut kantaa.

2. Yleisissä tuomioistuimissa käsiteltävien asioiden merkitys

Erillisjakelua koskevan työehtosopimuksen yleissitovuus on tullut lautakunnassa uudelleen tarkasteltavaksi, kun Helsingin hovioikeus on 11.6.2015 annetussa tuomiossaan nro 839 katsonut, ettei sopimuksen allekirjoittanutta SME ry:tä voitu pitää työehtosopimuslain 1 §:n 2 momentissa tarkoitettuna työntekijäin yhdistyksenä eikä työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentissa tarkoitettuna valtakunnallisena työntekijöiden yhdistyksenä. Yhdistyksen ei katsottu edustavan aidosti ja uskottavalla tavalla erillisjakelualalla toimivia henkilöitä. Tuomio tarkoittaa, ettei yhdistyksen tekemää työehtosopimusta voitu pitää pätevänä. Korkein oikeus on 18.3.2016 tekemällään päätöksellä hylännyt hovioikeuden tuomiosta tehdyn valituslupahakemuksen. Päätöksestä on vireillä purkuhakemus.

Työtuomioistuimessa SKE ry on vastaselityksessään ilmoittanut, että erillisjakelualan oma työehtosopimus on elintärkeä alan yrityksille ja niissä toimiville jakajille. Vahvistamislautakunnan tekemää päätöstä käytetään jo nyt hyväksi eri puolilla Suomea jakeluyhtiöitä vastaan ajettavissa jutuissa. Valituksen mukaan viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen erillisjakelua koskeva palkkaliite on kohtuuttoman kallis ja hyvän tavan vastainen.

Edellä esitetyn mukaan yleisissä tuomioistuimissa ajettavissa jutuissa on kysymys työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentista, jonka mukaan valtakunnallisen työntekijäyhdistyksen kanssa tehtyyn työehtosopimukseen sidottu työnantaja saa soveltaa tätä sopimusta alan yleissitovan työehtosopimuksen sijasta. Hovioikeuden ratkaisemassa tapauksessa vastaajana on ollut SKE ry:een järjestäytynyt yritys, joka huolimatta sidonnaisuudestaan erillisjakelua koskevaan työehtosopimukseen on hovioikeuden tuomiolla velvoitettu noudattamaan yleissitovan viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen ehtoja. Kaikesta päättäen valittajan viittaamissa muissakin oikeudenkäynneissä on samanlainen riita-asetelma.

Työtuomioistuimen käsityksen mukaan yleissitovuuden vahvistamista koskeva menettely muutoksenhakuineen ei kuitenkaan näissä olosuhteissa ole tällaisen riitakysymyksen oikea käsittelyjärjestys. Asian selvittäminen palvelee viime kädessä yleisille tuomioistuimille kuuluvan, työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 3 momentin tulkintaa koskevan erimielisyyden ratkaisemista. Tästä ovat hovioikeus ja korkein oikeus jo antaneet päätöksensä. Uudempien työehtosopimusten pätevyys on tutkittavana alioikeuksissa vireillä olevissa oikeudenkäynneissä.

3. Yhteenveto ja johtopäätökset

Valittajat ovat laajasti perustelleet vaatimusta vahvistamislautakunnan päätöksen kumoamisesta yhdistymisvapauden suojaa koskevilla näkökohdilla. Työtuomioistuimella ei ole tarvetta ottaa enemmälti kantaa näihin perusteluihin, sillä jo edellä 1. jaksossa esitetyn mukaan on selvää, ettei osoitteettomien lähetysten erillisjakelua koskevaa työehtosopimusta voida vahvistaa yleissitovaksi viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen sijasta.

Työtuomioistuin katsoo myös, ettei yleissitovuuden vahvistamislautakunta ole ylittänyt toimivaltaansa lausuessaan erillisjakelualalle solmitun työehtosopimuksen pätevyydestä. Työehtosopimuksen pätevyys on myös sen yleissitovuuden yksi edellytys työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentin mukaan. Tästä syystä ja jaksossa 2. esitetyillä muilla perusteilla asian palauttamiselle lautakunnan uudelleen käsiteltäväksi ei ole aihetta.

Päätöslauselma

Suoramainonnan ja kaupunkilehtien erillisjakelun yhdistys ry:n ja Suomen Mainosjakajien Etujärjestö ry:n valitukset hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Wirén, Siitonen, Äimälä ja Schön jäseninä. Esittelijä on ollut Taramaa.

Päätös on yksimielinen.

Yliopiston lehtorin tehtävän vaativuus oli yliopiston arviointiryhmässä sijoitettu tasolle 7. Asiassa oli kysymys siitä, tuliko tehtävä sijoittaa kantajan vaatimuksen mukaisesti vaativuustasolle 8. Asiassa ei esitetty konkreettista selvitystä sellaisista lehtorin työtehtävistä tai vastuista, jotka olisivat puoltaneet tehtävän vaativuustason sijoittamista tasolle 8. Kanne hylättiin.

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJAT

Sivistystyönantajat ry

Oulun yliopisto

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta, tehtävän vaativuusarviointi

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 7.3.2017

Pääkäsittely 13.6.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n ja Sivistystyönantajat ry:n välisessä Yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa 1.3.2010–29.2.2012, 1.3.2012–31.3.2014 sekä 1.4.2014–31.1.2017 on ollut muun muassa seuraavat määräykset:

6 LUKU

YLIOPISTOJEN PALKKAUSJÄRJESTELMÄ

1 § Palkkausjärjestelmän tavoitteet

Yliopistojen palkkausjärjestelmän (YPJ) tavoitteena on edistää palkkauksen oikeudenmukaisuutta, parantaa yliopistojen palkkakilpailukykyä työnantajana sekä tukea henkilöstön osaamisen kehittymistä ja entistä vaativampiin tehtäviin hakeutumista, kannustaa henkilöstöä parempiin työsuorituksiin sekä kehittää ja parantaa esimiestyötä ja johtamista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Arviointijärjestelmät

Yliopistoissa on käytössä kaksi arviointijärjestelmää, opetus- ja tutkimushenkilöstöön sovellettava arviointijärjestelmä sekä muuhun henkilöstöön sovellettava arviointijärjestelmä.

Työnantaja päättää 14 §:n mukaisissa liitteissä olevien kriteerien perusteella

kumpaa arviointijärjestelmää tehtävään sovelletaan.

4 § Palkkatekijät

Järjestelmän mukainen palkka muodostuu tehtävien vaativuuteen perustuvasta

tehtäväkohtaisesta palkanosasta, henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuvasta henkilökohtaisesta palkanosasta sekä 31.12.2009 voimassa olleeseen

virka- tai työsuhteeseen liittyvästä, silloin voimassa olleeseen virka- ja työehtosopimukseen perustuvasta palkan takuuosuudesta.

5 § Tehtäväkohtaisen palkanosan määräytyminen

5.1 Tehtäväkohtainen palkanosa

Tehtäväkohtainen palkanosa määräytyy tehtävän vaativuustason perusteella.

Tehtävien vaativuusarviointi perustuu työnantajan määrittelemään tehtävään,

tehtävänkuvaukseen ja tehtävään sovellettavaan arviointijärjestelmään.

Opetus- ja tutkimushenkilöstön tehtäväkohtaisen palkanosan ja muun henkilöstön tehtäväkohtaisen palkanosan taulukko on liitteenä 5.

Opetus- ja tutkimushenkilöstön järjestelmään ja sopimuksen soveltamisalaan

kuuluvien perustutkinto-opiskelijoiden, jotka eivät ole suorittaneet vaadittavaa

ylempää korkeakoulututkintoa, tehtäväkohtaisen palkanosan määrä on vähintään 75 % kyseisen vaativuustason palkasta.

5.2 Tehtävien vaativuustekijät

Tehtävien vaativuuden arvioinnissa käytettävät päävaativuustekijät ovat opetus- ja tutkimushenkilöstön järjestelmässä työn luonne ja vastuu, tehtävän edellyttämät vuorovaikutustaidot sekä tehtävän edellyttämät tiedolliset ja taidolliset valmiudet.

Muun henkilöstön järjestelmässä päävaativuustekijät ovat tehtävän sisältö sekä

tehtävän edellyttämät ongelmanratkaisu- ja organisointitaidot, vuorovaikutustaidot, vastuu sekä tiedolliset ja taidolliset valmiudet.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Palkan maksaminen ja muutosten voimaantulo

Uudessa tai muuttuneessa tehtävässä palkka maksetaan työnantajaa edustavan esimiehen tekemän alustavan vaativuus- ja suoritusarvioinnin mukaisesti, kunnes arviointiryhmä on arviointimenettelyssä antanut oman ratkaisunsa tehtävän vaativuustasosta.

Jos arviointiryhmä esittää uudelle tai muuttuneelle tehtävälle alustavasta arvioinnista poikkeavan vaativuustason, maksetaan palkka uuden tason perusteella arviointiryhmän esitystä seuraavan kalenterikuukauden alusta lukien, jos työnantaja vahvistaa arviointiryhmän esityksen.

Muuttuneen vaativuustason johdosta työnantajalla on kohdan 6.4.2 mukaisesti mahdollisuus arvioida henkilön suoritustaso alustavasti muutoshetkestä lähtien uudelleen. Mahdollinen muuttunut suoritustaso tulee tällöin voimaan samasta ajankohdasta kuin vaativuustason muutos.

Edellä 6 §:n 3 kohdan mukaisten säännöllisten arviointikeskustelujen seurauksena vahvistettujen suoritustasojen edellyttämät palkantarkistukset toteutetaan kesäkuun alusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § Liitteet

Tämän palkkausjärjestelmän toteuttamiseksi ja käytännön soveltamiseksi on

työehtosopimusosapuolten kesken yhteisesti hyväksytty tehtävänvaativuuden

arviointiin liittyvät vaativuustasokartta (opetus- ja tutkimushenkilöstö) ja vaativuuskehikko (muu henkilöstö), jotka ovat tämän työehtosopimuksen liitteenä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

OPETUS- JA TUTKIMUSHENKILÖSTÖN VAATIVUUSTASOKARTTA (Liite 1)

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A työskentelee Oulun yliopiston (työnantaja) kaivannaisalan tiedekunnan geologian ja mineralogian lehtorina. A on dosentti ja hänellä on ollut professorin kelpoisuus. A:n tehtävä on sijoitettu vaativuustasolle 7. A esitti esimiehelleen B:lle vaativuustasokeskustelussa vuonna 2011, että hänen tehtävänsä vaativuustaso nostetaan tasolle 8. B ei esittänyt vaativuustason muutosta arviointiryhmälle. Oulun yliopisto päätti 12.5.2011, ettei A:n tehtävän vaativuustasoa nosteta.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko A:n tehtävän vaativuustaso kuulunut 1.3.2010 lukien vaativuustasolle 8.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Oulun yliopiston palveluksessa työskentelevän lehtori A:n tehtävän vaativuustaso on sijoittunut yliopistojen yleisen työehtosopimuksen opetus- ja tutkimushenkilöstön vaativuustasokartan vaativuustasolle kahdeksan (8) 1.3.2010 lukien;

- velvoittaa Oulun yliopiston suorittamaan A:lle palkkasaatavia ensisijaisesti 93.456,67 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 20.12.2015 lukien ja toissijaisesti 69.410,37 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien;

- tuomitsee Oulun yliopiston maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta;

- tuomitsee Sivistystyönantajat ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä; ja

- velvoittaa Sivistystyönantajat ry:n ja Oulun yliopiston yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 11.244,20 eurolla korkoineen.

Perusteet

A:n työtehtävän vaativuudesta

A:n työtehtävän vaativuus on tiedeyhteisön korkealle arvostama tutkimus- ja opetustyö, joka sijoittuu vaativuustasokartan vaativuustasolle 8. A:n tehtäviin kuuluvat tutkimushankkeiden ja -verkostojen suunnittelu, organisointi ja koordinointi. A:lla on vastuuta tutkimusresurssien käytöstä. A on rakentanut ja hoitanut Nordic Mineralogical Network -verkostoa, jonka maavastaava ja opetuskollegion jäsen hän on. Lisäksi A on toiminut useissa Unescon alaisissa IGCP-projekteissa sekä kansainvälisissä SVEKALAPKO-, ILP- ja FIRE -projekteissa. A:lla on monipuolinen opetuskokemus perus- ja jatkokoulutuksesta ja erityisen laaja koulutusohjelmavastuu. A on luonut ja ylläpitänyt laajaa tieteellistä yhteistyöverkostoa myös kansainvälisesti. A on hankkinut ulkopuolista rahoitusta ja julkaissut referee- ja proceedings-julkaisuja.

A:lla on laaja vastuu tieteenalasta, sen kehittämisestä ja laaja koulutusvastuu oppiaineestaan. A:n tehtävät ovat laajoja akateemisia ja yhteiskunnallisia asiantuntijatehtäviä. A:lle kuuluu tehtäviä, jotka ovat professorin tehtäville ominaisia (koulutus- ja jatkokoulutusvastuu, oppiainevastuu).

Työtuomioistuimen mukaan (TT 2009:71) tehtävien vaativuutta arvioitaessa tehtävien tietylle tasolle sijoittamisen edellytyksenä ei ole kaikkien tasokuvauksissa yksilöityjen kriteerien täyttyminen. Arvioinnin tulee perustua tehtävänkuvaukseen eikä esimerkiksi tehtävänimikkeeseen. Koska A:n tehtävä täyttää suurimman osan tason 8 kuvaajista, hänen tehtävänsä vaativuus kuuluu tasolle 8. Oulun yliopiston tulkinta siitä, että taso 8 voi olla vain professorilla, on virheellinen.

Palkkasaatavasta

Koska Oulun yliopisto on tehnyt vaativuusarvioinnin väärin, A:lle on aiheutunut taloudellista vahinkoa saamatta jääneestä palkasta. Laskelmassa on vertailtu Oulun yliopiston maksamaa vaativuusryhmän 7 palkkaa vaativuusryhmän 8 palkkaan.

Mikäli katsotaan, että A:lle olisi tullut maksaa vaativuusryhmän 8 mukaista palkkaa, mutta hänen henkilökohtainen palkanosansa ei olisi laskenut, palkkasaatavan määrä on 93.456,67 euroa. Mikäli henkilökohtainen palkanosa olisi laskenut, palkkasaatavan määrä on 69.410,37 euroa.

Hyvityssakosta

Oulun yliopiston on tietensä rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä, kun se on vahvistanut A:n vaativuustason tasolle 7, vaikka palkkausjärjestelmän mukaisesti vaativuustasoksi olisi tullut vahvistaa 8.

Sivistystyönantajat ry:n olisi tullut viimeistään liittotason neuvottelujen yhteydessä havaita Oulun yliopiston tulkinnan virheellisyys ja antaa ohjeet virheellisen tulkinnan korjaamiseksi. Koska Sivistystyönantajat ry ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin virheellisen menettelyn korjaamiseksi, se on tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

VASTAUS

Sivistystyönantajat ry ja Oulun yliopisto ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 3.150 eurolla korkoineen.

Perusteet

A:n tehtävän vaativuustaso on tehtäväkuvauksen, Oulun yliopiston tehtäväkuvausten suhteutuksen, vaativuustasokartan kriteereiden ja arviointiryhmän mukaan 7. Työnantaja on arviointia suorittaessaan huomioinut vaativuustasojen 7 ja 8 väliset erot.

Vaativuustasojen arviointikriteereistä

Työehtosopimuksen mukaiset arviointikriteerit olivat vuonna 2011 Oulun yliopistossa seuraavat.

Taso 7

- pääsääntöisesti määräaikaiseen virkasuhteeseen nimitetyt professorit

- dosentin pätevyys

- laaja-alaisesti mukana opetuksessa ja/tai tutkimuksessa (myös vaativien tutkimusohjelmien / useiden vaativien projektien vetovastuu )

- virkaan kuuluvana jatkokoulutusvastuuta

- perus- ja aineopetuksen vastuuta

- hyvä valmius professuuriin (todettu esim. asiantuntijalausunnoissa)

- nimikkeinä: mm. yliassistentti, apulaisopettaja, lehtori

Tasolta 7 siirtyminen tasolle 8 edellyttää professorin kelpoisuutta ja tehtäväkuvauksessa professorin tehtäviä.

Tasot 8-11

- tasoille 8-11 sijoittuvat pääsääntöisesti professorit

- tasolle 8 pääsy edellyttää tehtävään kuuluvana:

- jatkokoulutusvastuuta

- koulutusvastuuta

- oppiainevastuuta

- professorin kelpoisuus

A:n tehtävien vaativuudesta ja muista arviointikriteereistä

A:n tehtäviin kuuluu opetus geologiassa ja mineralogiassa eli yhdellä geologian monista osa-alueista. A luennoi perus- ja aineopintokursseilla, mutta on antanut syventävän tason luento-opetusta ainoastaan lukuvuonna 2009–2010 yhdellä kurssilla (772627S Petrografia II).

A:lla oli lukuvuonna 2010–2011 kontaktiopetusta 289 tuntia, kun yliopistonlehtoreilta edellytetään 392 tai 448 kontaktiopetustuntia lukuvuodessa. A:n tehtäviin ei kuulunut kokonaisvastuuta geologian ja mineralogian opetuksesta. A:n pro gradujen keskimääräinen ohjaus ja valmistumistaso oli alle 0,5 vuodessa, kun silloisen geotieteiden laitoksen neljän professorin ohjaamien pro graduopinnäytetöiden keskimääräinen valmistumistaso oli 17 vuodessa.

Tutkimustoiminnan korkealle arvostettua tasoa mitataan kansainvälisten vertaisarvioitujen artikkelien määrällä ja tasolla. A julkaisi vuosina 1983–2011 keskimäärin 0,62 vertaisarvioitua julkaisua vuodessa, kun vastaava luku geologian professoreilla oli 1,5. A ei ole ohjannut väitöstutkimuksia. Tutkimustoiminnan korkeasti arvostettua tasoa mitataan myös tutkimusprojektien johtajuudella ja tutkimusrahoituksen määrällä. A ei ollut tutkimusprojektien vastuullisena johtajana vuosina 2007–2014.

A on Nordic Mineralogical Network-yhteistyöverkoston jäsen. Yhteistyöverkoston tehtävänä on jakaa tietoa mineralogisesta työstä, tutkimuksesta ja fasiliteeteista opiskelijoille, tiedeyhteisöille, teollisuudelle ja kansalaisille. Kanteen mukaan A on toiminut myös UNESCO:n alaisen International Geoscience Programmen (IGCP) alaisissa projekteissa ja kansainvälisissä SVEKALAPKO-, ILP- ja FIRE-projekteissa. A on osallistunut tutkijana näiden tutkimusprojektien kokouksiin ja symposioihin, mutta hän ei ole kuulunut IGCP:n, ILP-, SVEKOLAPKO- tai FlRE-projektien johtaviin tutkijoihin tai projektihallintoon kansallisella tai kansainvälisellä tasolla, mitä vaativuustaso 8 edellyttäisi.

A:lla on hyvä opetuskokemus peruskoulutuksessa, mutta ei vahvaa ja monipuolista opetuskokemusta jatkokoulutuksessa. A:n työnkuvaan kuuluu opintojen ohjausta ja tieteellistä tutkimusta, mutta hänellä ei ole ollut laaja-alaista oppiainevastuuta.

Yliopistojen siirryttyä 1.1.2010 noudattamaan yliopistojen yleistä työehtosopimusta neuvotteluosapuolet sopivat, että aikaisempia työ- ja virkaehtosopimuksen määräyksiä ei jatkossa noudateta. Näin ollen A:n tapauksessa tulee noudattaa työehtosopimuksen 6 luvun määräyksiä sellaisina kuin ne ovat olleet voimassa arviointiajankohtana.

Työtuomioistuimen mukaan (TT 2010:23) tehtävien vaativuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon saman yliopiston tehtävät ja niiden vaativuus suhteessa toisiinsa. Oulun yliopisto on toiminut tällä tavalla vaativuutta arvioidessaan. Oulun yliopisto on myös tarkastellut tehtävien sisältöä eikä nimikettä (TT 2009:71).

Palkkasaatavan määrästä

Palkka suoritetaan arviointiryhmän esitystä seuraavan kuukauden alusta lukien, jos arviointiryhmä esittää muuttuneelle tehtävälle alustavasta arvioinnista poikkeavan vaativuustason ja työnantaja vahvistaa vaativuustason muutoksen. Tässä tapauksessa uuden palkan maksuajankohta olisi ollut aikaisintaan 1.6.2011. Palkkasaatavan määrä voi näin ollen olla aikaisintaan 1.6.2011 alkaen 57.832,23 euroa. Mikäli palkkasaatavaa tuomitaan maksettavaksi jo 1.3.2011 alkaen, sen määrä on enintään 60.135,29 euroa.

Laskelmassa on huomioitu, että työehtosopimuksen ja Oulun yliopiston arviointiohjeiden mukaan vaativuustason noustessa suoritustaso arvioidaan uudelleen vaativuustason muutoshetkestä lukien. Jos vaativuustaso nousee yhdellä, suoristustaso laskee yhdellä. Tämä muutos tulee voimaan samasta ajankohdasta kuin vaativuustason muutos.

Hyvityssakoista

Oulun yliopistoa ei tule tuomita hyvityssakkoon, koska se ei ole tieten rikkonut työehtosopimuksen mukaista vaativuustasoarviointia. Arviointiryhmässä olivat edustettuina kaikki työehtosopimuksen allekirjoittajajärjestöjen edustajat. Arviointiryhmän päätös oli yksimielinen eikä se muuttunut oikaisuvaatimusprosessissa. Työnantajalla on ollut perusteltu syy katsoa, että se on toiminut työehtosopimuksen mukaisesti arviointimenettelyssä sekä oikaisuvaatimusprosessissa.

Sivistystyönantajat ry:tä ei tule tuomita maksamaan hyvityssakkoa. Koska Oulun yliopisto ei ole tieten rikkonut työehtosopimusta, Sivistystyönantajat ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Arvioinnissa tulee ottaa huomioon, että arviointiryhmässä olivat edellä kerrotulla tavalla edustettuina kaikki työehtosopimusosapuolet.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. UPJ-käsikirja 16.10.2006 (kansilehti ja sivut 7-11)

2. Paikallisen erimielisyysneuvottelun muistio 29.8.2011, sisältäen tehtävänkuvauksen

3. A:n julkaisuluettelo 30.11.2011

4. Geotieteiden opinto-opas 2007-2008 (keltaisella korostetut kohdat)

5. Geotieteiden opinto-opas 2015-2016 (keltaisella korostetut kohdat)

6. A:n työaikasuunnitelmat lukuvuodet 2010–2017

7. Reorganisation of Curriculum -asiakirja

8. Sähköpostiviesti 8.8.2011

9. Sähköpostiviesti 15.2.2011

10. Web of Science -viittausanalyysi

11. ResGate -viittausanalyysi 1985–2016

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Opetus- ja tutkimushenkilöstön arviointikriteerit vaativuustasoittain 14.3.2006

2. A:n henkilötieto-ote 16.12.2011

3. Ote Oulun yliopiston arviointiryhmän pöytäkirjasta 1.6.2011

4. Esimiehen / laitosjohtajan lausunto erimielisyyskäsittelypyyntöön 1.6.2011

5. Ote Oulun yliopiston arviointiryhmän pöytäkirjasta 29.6.2011, erimielisyyslausunto ja yliopiston päätös (sivut 1 ja 2)

6. Oulun yliopiston päätös 13.6.2011

7. H-indeksi

Kantajan henkilötodistelu

1. OAJ:n neuvottelupäällikkö, JUKO:n hallituksen jäsen C

2. Oulun yliopiston kasvatustieteen lehtori, JUKO:n pääluottamusmies D

3. Tieteentekijöiden liitto ry:n toiminnanjohtaja E

Vastaajien henkilötodistelu

1. Sivistystyönantajat ry:n entinen toimitusjohtaja, Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja F

2. Oulun yliopiston entinen henkilöstöjohtaja G

3. Oulun yliopiston kaivannaisalan tiedekunnan dekaani, professori B

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n ja Sivistystyönantajat ry:n Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 6 luvun 5.1 §:n mukaan tehtäväkohtainen palkanosa määräytyy tehtävän vaativuustason perusteella, jonka arviointi perustuu työnantajan määrittelemään tehtävään, tehtävänkuvaukseen ja tehtävään sovellettavaan arviointijärjestelmään. Opetus- ja tutkimushenkilöstön tehtävien vaativuuden arvioinnissa käytettävät päävaativuustekijät ovat 5.2 §:n mukaan työn luonne ja vastuu, vuorovaikutustaidot sekä tiedolliset ja taidolliset valmiudet.

Oulun yliopiston kaivannaisalan tiedekunnan geologian ja mineralogian lehtorin A:n tehtävä on sijoitettu yliopiston arviointiryhmässä vaativuustasolle 7. Opetus- ja tutkimushenkilöstön vaativuustasokartan mukaan vaativuustasolla 7 työn luonne on tiedeyhteisön arvostama tutkimus- ja opetustyö.

Kantajan mukaan A:lle kuuluu kuitenkin professorin tehtäville ominaisia työtehtäviä, joten hänen tehtävänsä vaativuus kuuluu tasolle 8. Vastaajien mukaan siirtyminen tasolta 7 tasolle 8 edellyttää professorin kelpoisuutta ja tehtävänkuvauksessa professorin tehtäviä. A:lla ei ole kokonaisvastuuta opetuksesta tai väitöskirjaohjauksia ja hän opettaa pääasiassa perus- ja aineopintokursseilla.

Asiassa on ratkaistava, onko A:n työtehtävä ollut 1.3.2010 lukien vaativuudeltaan sellainen opetus- ja tutkimushenkilöstön vaativuustasokartan mukainen tiedeyhteisön korkealle arvostama tutkimus- ja opetustyö, joka sijoittuu vaativuustasolle 8.

A:n tehtävän vaativuustaso

Työntekijäpuolen edustajina vuoden 2010 työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneet OAJ:n neuvottelupäällikkö C ja Tieteentekijöiden liitto ry:n toiminnanjohtaja E ovat työtuomioistuimessa kertoneet, että tehtävän vaativuutta arvioitaessa ratkaisevaa ei ole tehtävänimike, vaan arviointi tulisi aina perustaa tehtävänkuvaukseen. Työnantajan linjaus, jonka mukaan vaativuustasolle 8 kuuluvat vain professori-nimikkeellä toimivat, ei ole työehtosopimuksen mukainen, eikä työntekijäpuoli ole tällaista linjausta hyväksynyt.

Työnantajapuolen edustajana työehtosopimusneuvotteluihin osallistuneen Sivistystyönantajat ry:n entisen toimitusjohtaja F:n mukaan työehtosopimukseen lisättiin aiemmasta palkkausjärjestelmästä poiketen maininta siitä, että tehtävän vaativuus perustuu työnantajan määrittelemään tehtävään. Samat tehtävänimikkeet eivät välttämättä ole samassa vaativuusryhmässä, koska arviointimenettelyt vaihtelevat.

Edellä selostettuja todistajien kertomuksia vastaavasti myös työtuomioistuimen aiemmassa ratkaisukäytännössä (TT 2009:71) on katsottu, että tehtävien vaativuutta arvioitaessa tulee tarkastella ensisijaisesti tehtävien sisältöä. Näin ollen tehtävän vaativuuden arviointia ei voi perustaa pelkästään tehtävänimikkeeseen, ja A:n tehtävän vaativuustasoa arvioitaessa on tarkasteltava hänen tosiasiallisia työtehtäviään.

Kantajan mukaan A:n lehtorin tehtävään kuuluu vaativuustasolla 8 vaadittava laaja vastuu tieteenalasta, sen kehittämisestä ja laaja koulutusvastuu oppiaineistaan. Kantaja on esittänyt kirjallista todistelua A:n opetusvastuusta (K4–5), tehtävien vaativuudesta (K6–9) ja julkaisutoiminnasta (K3, K10 ja K11). Oulun yliopiston kasvatustieteen lehtori, JUKO:n pääluottamusmies D:n mukaan A:n tehtävä täyttää suurimman osan vaativuustason 8 kriteereistä.

Kantajan esittämästä kirjallisesta todistelusta ilmenee muun muassa, että A:lla on ollut opetustyönsä ohella jonkin verran julkaisutoimintaa ja hänen itsensä laatimien työsuunnitelmien mukaan vuosittaisia työtunteja enemmän kuin lehtoreille työehtosopimuksen mukaan kuuluvat 1.600 tuntia. Kantaja ei kuitenkaan ole esittänyt selvitystä sellaisista konkreettisista vastuualueista tai työtehtävistä, joiden perusteella A:n tehtävä kuuluisi vaativuustasolle 8.

Oulun yliopiston kaivannaisalan tiedekunnan dekaani professori B ja Oulun yliopiston entinen henkilöstöjohtaja G ovat kertoneet, että A:n tehtävä on tyypillinen yliopiston lehtorin tehtävä, jossa opetusvelvollisuus on 392 tuntia vuodessa. B on lisäksi kertonut, että vaativuustaso 8 edellyttää sellaista tehtävien ja vastuiden laaja-alaisuutta, jota A:n tehtävässä ei ole. A:n tehtävät painottuvat luennointiin ja harjoitusten ohjaamiseen pääasiassa aineopinnoissa, eikä hänellä ole ollut väitöskirjaohjauksia. A on julkaissut viime vuosina keskimäärin 0,5–0,6 julkaisua vuodessa, kun vaativuustasolla 8 olevat professorit julkaisevat keskimäärin 2 julkaisua vuodessa. A:n tehtävissä ei ole vuoteen 2006 verrattuna tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka olisivat vaikuttaneet tehtävän vaativuuteen. B ei ole hyväksynyt A:n tekemiä työsuunnitelmia vuoden 2010 jälkeen, siltä osin kuin niissä on vuosittainen työtuntimäärä ylitetty sopimuksen mukaiset 1.600 tuntia.

Asiassa on riidatonta, että A:n tehtävän vaativuustaso on käsitelty ja hyväksytty yliopiston arviointiryhmässä (V3 ja V5). G on kertonut, että arviointiryhmä kokoontui kerran kuussa ja sen toiminta on vakiintunutta. Arviointiryhmä on D:n jälkimmäiseen päätökseen (V5) jättämää eriävää mielipidettä lukuun ottamatta ollut yksimielinen siitä, että A:n tehtävä kuuluu vaativuustasolle 7. D:n ja G:n kertomuksilla on selvitetty, ettei muitakaan lehtori-nimikkeellä toimivia ole Oulun yliopistossa sijoitettu vaativuustasolle 8. Esitetystä selvityksestä on näin ollen pääteltävissä, että A:n tehtävän vaativuutta arvioitaessa on riittävällä tavalla otettu huomioon Oulun yliopiston muut tehtävät ja niiden vaativuus suhteessa toisiinsa.

Asiassa ei edellä kerrotuilla perusteilla ole esitetty sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa Oulun yliopiston menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti määrittäessään A:n tehtävän vaativuustason 8 asemesta tasolle 7. Koska Oulun yliopiston ei ole todettu toimineen työehtosopimuksen vastaisesti, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n kanne on kokonaisuudessaan hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Sivistystyönantajat ry:n ja Oulun yliopiston yhteiset oikeudenkäyntikulut, joiden määrä on myönnetty.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan Sivistystyönantajat ry:n ja Oulun yliopiston yhteiset oikeudenkäyntikulut 3.150 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Aaltonen, Nyyssölä, Aarto, Lehto ja Vettainen jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.

Postikeskuksen työntekijöiden lakoilla oli ajallinen ja asiallinen yhteys aiemmin järjestettyihin yhteistoimintaneuvotteluihin, joten työtaistelut kohdistuivat työnjohto-oikeutta koskeviin työehtosopimusmääräyksiin. Koska ammattiosaston edustaja oli osallistunut lakoista tiedottamiseen ja ohjannut työntekijöitä pois työpaikalta, ammattiosasto oli rikkonut työrauhavelvoitettaan. Ammattiliiton ei selvitetty ryhtyneen ainakaan riittäviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi, joten ammattiliitto oli rikkonut valvontavelvollisuuttaan.

KANTAJA

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

VASTAAJA

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry

KUULTAVA

Pau:n Pasilan osasto ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Pau ry:n Pasilan osasto järjesti Helsingin postikeskuksessa keskiviikkona 26.4.2017 kello 19.30 alkaen ulosmarssin. Postikeskuksen 280 työntekijästä 211 poistui työpaikaltaan. Yövuoron osalta 109 henkilöä poistui työpaikalta tai jätti saapumatta työvuoroon. Yövuorossa olisi tullut olla 160 työntekijää. Ulosmarssi toistui torstaina 27.4.2017 kello 10.00, jolloin 120 henkilöä poistui vuorostaan tai jätti saapumatta vuorolleen. Aamuvuorossa olisi tullut olla 190 työntekijää.

Ulosmarsseihin osallistui yhteensä 440 työntekijää ilta-, yö- ja aamuvuoroista, kun vahvuus olisi ollut 630 työntekijää.

Ulosmarsseista ilmoitettiin Pau:n Pasilan osasto ry:n internetsivustolla torstaina 27.4.2017, mutta niistä ei ilmoitettu erikseen työnantajalle. Tiedotteen mukaan Pau:n Pasilan osasto ry on päättänyt toteuttaa poliittisen mielenilmauksen, joka kestää noin vuorokauden. Työtaistelun syyksi tiedotteessa ilmoitetaan hallituksen epäonnistunut työllisyyspolitiikka ja se, että ratkaisuja postialan ongelmiin haetaan töiden ulkoistamisella alihankintaan ja ulkomaille. Lisäksi tiedotteessa viitattiin yhteistoimintaneuvotteluihin.

Pau:n Pasilan osasto ry:llä on 1.420 maksavaa jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä;

- tuomitsee Pau:n Pasilan osasto ry:n hyvityssakkoon ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä; ja

- tuomitsee Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n ja Pau:n Pasilan osasto ry:n korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut 2.750 eurolla korkoineen.

Perusteet

Kysymys oli työtaistelutoimenpiteestä, joka toimeenpantiin työehtosopimuksen voimassa ollessa. Työtaistelun ilmoitettiin olevan vastalause hallituksen toimenpiteille, mutta samassa ammattiosaston tiedotteessa mainittiin koodauksen ulkoistaminen sekä Helsingin ja Kuopion lajittelukeskuksissa viikolla 16 käydyt yhteistoimintaneuvottelut, joissa päätettiin siirtää lähetysten videokoodaukset Hollantiin. Pau Pasilan osasto ry julkaisi pääluottamusmies A:n nimellä yhtiön ulkoistamistoimenpiteitä kritisoivan tiedotteen internetsivustollaan maanantaina 24.4.2017 ja ulosmarssi toteutettiin keskiviikkona 26.4.2017. Pääluottamusmies A oli ohjaamassa työntekijöitä pois työpaikalta. Ulosmarssi toistui torstaina 27.4.2017, jolloin A oli jälleen ohjaamassa työntekijöitä pois työpaikalta.

Työtaistelulla pyrittiin painostamaan työnantajaa asioissa, jotka liittyvät työnantajan oikeuteen johtaa ja järjestää työt. Ammattiosasto osoitti työtaistelulla mieltään työnantajan yhteistoimintamenettelyn perusteella tehtäviä töiden uudelleen järjestelyjä sekä muita työnantajan työnjohtovaltaan kuuluvia päätöksiä vastaan ja pyrki vaikuttamaan yhtiön kantaan. Työtaistelulla on selvä ajallinen ja asiallinen yhteys Posti Oy:n ilmoittamiin toimenpiteisiin.

Posti Oy:tä ei tiedotettu työtaisteluista etukäteen. Palvelualojen työnantajat PALTA ry lähetti keskiviikkona 26.4.2017 kello 21.16 ja torstaina 27.4.2017 kello 12.30 Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:lle kirjeet, joissa kehotettiin ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi sekä antamaan kirjallisen selvityksen toimenpiteistä, johon kehotuksien johdosta on ryhdytty. PAU ry:n mukaan kyseessä oli poliittinen työtaistelu, joka ei ole laiton. Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n tietoon ei ole tullut, että PAU ry tai ammattiosasto olisivat pyrkineet edistämään työntekijöiden palaamista työhön. Mikäli joihinkin toimenpiteisiin olisikin ryhdytty, ne ovat olleet riittämättömiä työrauhan palauttamiseksi.

Lailliselta poliittiselta työtaistelulta edellytetään muun muassa, että se ei osaksikaan kohdistu sovellettavaan työehtosopimukseen. Työtaistelutoimilla oli kuitenkin selvä ajallinen ja asiallinen yhteys töiden uudelleen järjestelyihin. Näin ollen kysymys ei ole ollut vain poliittisia tavoitteita koskevasta työtaistelusta. Mielenilmauksen suuntaaminen pelkästään valtioon Posti Oy:n osakkeenomistajana merkitsi asiallisesti vaikuttamista yhtiön henkilöstöpoliittiseen päätöksentekoon. Mikäli kyseessä olisi ollut poliittinen mielenilmaus, siitä olisi tullut työehtosopimuksen 53 §:n mukaan ilmoittaa työnantajalle vähintään neljä päivää aiemmin. Tällaista ennakkoilmoitusta ei kuitenkaan annettu.

Väite siitä, että ulosmarssi olisi kohdistunut yleisiin työllistämistoimenpiteisiin, on epäuskottava. Hallituksen puoliväliriihi ei koskenut postilain uudistamista, Postin työntekijöitä tai Pau:n Pasilan osasto ry:n työtehtäviä. Postilain uudistamista koskenut hallituksen esitys annettiin jo tammikuussa, joten huhtikuussa 2017 järjestetty mielenilmaus ei voinut johtua siitä. Tiedote puoliväliriihestä julkaistiin tiistaina 25.4.2017 kello 23.07 ja ulosmarssi toteutettiin jo seuraavana päivänä. Yhteensä 440 työntekijän ulosmarssin järjestäminen noin lyhyellä varoitusajalla ei olisi ollut käytännössä mahdollista, joten ulosmarssi kohdistui yhtiön toimenpiteisiin.

Lisäksi on otettava huomioon, että Helsingin postikeskuksessa ei ole järjestetty moneen vuoteen henkilöstön vähentämiseen johtaneita yhteistoimintaneuvotteluja.

Pau:n Pasilan osasto ry:n on tullut välttää kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen tai johonkin sen määräykseen. Lisäksi sen on tullut huolehtia siitä, että yhdistykseen järjestäytyneet työntekijät pidättäytyvät työehtosopimukseen kohdistuvista työtaistelutoimenpiteistä. Merkittävä osa ammattiosaston jäsenistöstä on osallistunut työtaisteluun ilman ammattiosaston aktiivisia tai tehokkaita toimia työtaisteluiden estämiseksi tai niiden keskeyttämiseksi. Ammattiosasto on siten rikkonut molempia velvoitteitaan.

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n on tullut huolehtia siitä, että sen alaiset yhdistykset ja työntekijät pidättäytyvät työehtosopimukseen kohdistuvista työtaistelutoimenpiteistä. Vastaaja on tietoisesti rikkonut velvoitettaan vastaan.

Helsingin postikeskuksessa tapahtunut ulosmarssi aiheutti noin puolen miljoonan kirjelähetyksen myöhästymisen ja viiveen lehtien jakeluun.

Ammattiliitto ja ammattiosasto ovat siten ainakin laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa ja ne tulee tuomita hyvityssakkoon.

Hyvityssakko

Ammattiosasto pyrki laittomin keinoin painostamaan työnantajaa työnjohto-oikeutta koskevissa asioissa, jotka kuuluvat työnantajan päätäntävaltaan. Ammattiosaston tahallinen työrauhamääräysten rikkominen osoittaa vakavaa piittaamattomuutta työehtosopimusmääräyksiä ja lainsäädäntöä kohtaan. Lakko kesti noin vuorokauden ajan, viivästytti puolen miljoonan kirjelähetyksen saapumista ja vaikutti lehdenjakoon.

Posti Oy joutui turvautumaan poikkeusjärjestelyihin postin kulun turvaamiseksi ulosmarssien seurauksena. Ulosmarssista aiheutui työnantajalle pelkästään työvoimakustannuksista noin 45.000 euron taloudellinen vahinko. Lisäksi toimitukset asiakkaille viivästyivät, mistä aiheutui taloudellista vahinkoa. Lisäksi lakko sai laajaa huomiota tiedotusvälineissä, mikä oli omiaan aiheuttamaan Posti Oy:lle maineen menetystä.

VASTAUS

Vastaus

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry ja Pau:n Pasilan osasto ry ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että kantaja velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 750 eurolla korkoineen.

Perusteet

Mielenilmaisun luonteesta

Mielenilmaus ei kohdistunut osaksikaan työehtosopimukseen, vaan oli luonteeltaan poliittinen ja siten sallittu.

Pau:n Pasilan osasto ry oli huolissaan postilain suunnitelluista uudistuksista, jotka käytännössä johtavat jakelupäivien vähentämiseen ja työntekijöiden irtisanomiseen. Lisäksi ammattiosasto oli huolestunut hallituksen työllisyyspolitiikasta. Pau:n Pasilan osasto ry julkaisi tiedotteen internetsivustollaan 27.4.2017. Tiedote lähetettiin myös muun muassa Helsingin Sanomille, Ylelle, Iltalehdelle, Ilta-Sanomille ja Demokraatille. Tiedotteen mukaan hallituksen tavoite työttömyyden vähentämiseen ei ole toteutunut, asumistukea heikennetään, aktiivimalli ei luo uusia työpaikkoja ja omistajaohjauksesta vastaava ministeri ei ole tukenut valtionyhtiöitä ohjaamalla osaa voitoista toiminnan parantamiseen. Tiedotteessa tuotiin esiin myös postialan murros ja se, että kysymys oli poliittisesta mielenilmauksesta, joka ei kohdistu työnantajaan.

Tiedote annettiin välittömästi hallituksen puoliväliriihen jälkeen ja sillä pyrittiin vaikuttamaan poliittisiin päättäjiin. Mielenilmaus ei siten kohdistunut työnantajaan, eikä sen yhteydessä esitetty vaatimuksia työnantajalle tai työnantajaliitolle. Kyse ole siten ollut työehtosopimuslain 8 §:n vastaisesta työtaistelutoimenpiteestä.

Mielenilmaisun ajallinen yhteys

Pau:n Pasilan osasto ry:n tiedotteessa 27.4.2017 ei käsitelty koodauksen ulkoistamista. Uutinen koodauksen ulkoistamisesta oli julkaistu ammattiosaston internetsivustolla aiemmin, eikä se siten kuulu mielenilmausta koskevaan tiedotteeseen. Tiedotteeseen sisältyi viittaus hallituksen päättyneeseen puoliväliriiheen ja siinä mainittuun aktiivimalliin. Uutinen puoliväliriihen uudistetusta työllisyyspaketista julkaistiin valtioneuvoston sivuilla 26.4.2017. Tiedote mielenilmauksesta julkaistiin siten vasta valtioneuvoston uutisen jälkeen, eikä internetsivuilla oleva aikaisempi uutinen koodauksen ulkoistamisesta ole osa nyt kysymyksessä olevaa tiedotetta. Päätös videokoodauksen ulkoistamisesta oli tehty jo ennen mielenilmausta, joten mielenilmauksella ei ole pyritty vaikuttamaan tähän päätökseen.

Vuonna 2015 Posti-konsernissa käytiin kuusi ja vuonna 2016 yhdeksän irtisanomisiin johtanutta yhteistoimintamenettelyä. Näin ollen mielenilmaisun ajallinen yhteys yhteistoimintamenettelyyn ei osoita, että yhteistoimintamenettely olisi ollut mielenilmaisun syy.

Valvontavelvollisuudesta

Mielenilmaus oli poliittinen, eikä se kohdistunut työnantajaan tai työehtosopimukseen. Näin ollen myöskään ammattiliitto ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry ei päättänyt mielenilmauksesta, eikä osallistunut sen toimeenpanoon. Pau:n Pasilan osasto ry ilmoitti PAU:lle, että kysymys on poliittisesta mielenilmauksesta. Valvontapyynnön saatuaan PAU oli yhteydessä Pasilan osastoon, joka ilmoitti, että kyse on poliittisesta mielenilmauksesta ja työrauha palautetaan seuraavaan työvuoroon mennessä. PAU on voinut luottaa Pasilan osaston ilmoitukseen mielenilmauksen syistä ja olla perustellusti siinä käsityksessä, että kyse on laillisesta poliittisesta mielenilmauksesta, jota työehtosopimuslain 8 §:n valvontavelvollisuus ei koske.

Mikäli kysymys olisi ollut työehtosopimuslain 8 §:n tarkoittamasta työtaistelutoimenpiteestä, ammattiliitto on voinut luottaa ammattiosaston ilmoitukseen siitä, että kyse on laillisesta poliittisesta mielenilmauksesta, eikä sitä tule tuomita hyvityssakkoon.

Hyvityssakon määrä

Hyvityssakon määrää alentavina tekijöinä tulee ottaa huomioon, että ulosmarssi on rajoittunut ainoastaan yhteen toimipaikkaan ja se on koskenut vain kolmea työvuoroa. Hyvityssakon määrää alentavana tekijänä tulee myös ottaa huomioon mielenilmauksen poliittinen luonne.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Pau ry:n Pasilan osasto ry:n tiedote 24.4.2017

2. Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n valvontakirje 26.4.2017

3. Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n vastaus 27.4.2017

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Tiedote mielenilmauksesta 27.4.2017

2. Tuloste Pau Pasilan osasto ry:n internetsivustolta 11.5.2017

3. Työ- ja elinkeinoministeriön uutinen 26.4.2017 kello 15.24 "Hallituksen puoliväliriihestä uudistetut työllisyys- ja yrittäjäpaketit"

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

Helsingin postikeskuksessa järjestettiin huhtikuussa 2017 kaksi ulosmarssia. Ensimmäinen ulosmarssi järjestettiin keskiviikkona 26.4.2017 kello 19.30 alkaen ja siihen osallistui 211 työntekijää. Yövuoron osalta 109 työntekijää poistui työstä tai jätti saapumatta työhön. Toinen ulosmarssi toteutettiin torstaina 27.4.2017 kello 10.00 alkaen. Tuolloin 120 työntekijää poistui työstä tai jätti saapumatta työhön.

Vastauksen mukaan ulosmarssit eivät kohdistuneet työehtosopimukseen, vaan olivat luonteeltaan poliittisia. Pau:n Pasilan osasto ry:n internetsivustolla julkaistiin ammattiosaston pääluottamusmies A:n nimellä maanantaille 24.4.2017 päivätty tiedote (K1), jonka mukaan ammattiosasto vastustaa yhtiön ulkoistustoimenpiteitä. Samassa tiedotteessa on mainittu viikolla 16/2017 järjestetyt yhteistoimintaneuvottelut. Yhtiön suunnittelemat ulkoistamistoimenpiteet ja yhteistoimintaneuvottelut on mainittu myös ammattiosaston ulosmarsseja koskeneessa tiedotteessa (K1, V1). Ulosmarssit toteutettiin viikolla 17/2017, eli yhteistoimintaneuvotteluja seuranneella viikolla.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että ulosmarssien ja työnantajan ilmoittamien ulkoistamistoimenpiteiden ja viikolla 16/2017 järjestettyjen yhteistoimintaneuvottelujen välillä on ollut ilmeinen ajallinen ja asiallinen yhteys. Ulosmarssit ovat siten kohdistuneet työnjohto-oikeutta koskeviin työehtosopimuksen määräyksiin.

Ammattiosaston ja ammattiliiton vastuu

Asiassa on edellä kerrotulla tavalla selvitetty, että Pau:n Pasilan osasto ry:n internetsivustolla julkaistiin ammattiosaston pääluottamusmies A:n nimellä maanantaille 24.4.2017 päivätty tiedote, jonka mukaan ammattiosasto vastustaa yhtiön ulkoistustoimenpiteitä. Ammattiosasto myös tiedotti internetsivustollaan ulosmarsseista (K1). A oli lisäksi ohjaamassa työntekijöitä ulos työpaikalta ulosmarssien yhteydessä. Koska ammattiosasto vastaa lakkoon osallistuneiden edustajiensa menettelystä, ammattiosasto on rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Riidatonta on, että Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n edustaja lähetti Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:lle keskiviikkona 26.4.2017 kello 21.16 sähköpostiviestin, jossa ammattiliittoa kehotettiin ryhtymään viipymättä kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi (K2). Ammattiliiton edustajan torstaina 27.4.2017 kello 6.38 lähettämän vastauksen (K3) mukaan työrauha saadaan palautettua seuraavan työvuoron alkuun mennessä. Koska ulosmarssit kuitenkin toteutettiin ammattiliitolle lähetetystä kehotuksesta huolimatta, eikä ammattiliiton tai sen edustajien ei ole selvitetty ryhtyneen toimenpiteisiin työtaistelun päättämiseksi ja työrauhan palauttamiseksi, ammattiliitto on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Hyvityssakko

Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, jotka antaisivat aihetta arvioida hyvityssakon määrää tavallisesta menettelystä poiketen. Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, siihen osallistuneiden määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry ja Pau:n Pasilan osasto ry ovat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Pau:n Pasilan osasto ry:n maksamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 3.500 euroa ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n maksamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 4.500 euroa.

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry ja Pau:n Pasilan osasto ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut 2.750 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Siitonen, Lallo, Ruohoniemi, Suokas ja Stenholm jäseninä. Esittelijä on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.

Kantaja oli vedonnut asiassa siihen, että työehtosopimuksen määräyksiä oli vakiintuneesti tulkittu sillä tavoin, että työntekijöille oli maksettu matkakustannusten korvaukset heidän kotinsa ja uuden työpisteensä välisistä matkoista irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta tai osalta sitä tilanteessa, jossa työntekijän työpaikkakunta oli muuttunut tuotannollisen ja taloudellisen irtisanomisperusteen seurauksena ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista ja jossa työpaikkakunnan muuttamisesta oli sovittu työntekijän kanssa.

Työtuomioistuin katsoi asiassa selvitetyksi, että vastaajayritys oli suorittanut työntekijöilleen korvauksia matkakustannuksista useissa tapauksissa, jotka vastasivat työtuomioistuimen käsiteltävänä olevia tapauksia. Tämä selvitys ei kuitenkaan riittänyt osoittamaan sitä, että nämä suoritukset olisivat perustuneet työehtosopimukseen. Asiassa oli jäänyt luotettavasti näyttämättä toteen, että työehtosopimuksen kanteessa tarkoitettuja määräyksiä olisi tulkittu yhteisesti ja vakiintuneesti työehtosopimusosapuolten hyväksymin tavoin kanteessa kerrotulla tavalla. Kanne hylättiin. (Ään.)

KANTAJA

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry

VASTAAJAT

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

Posti Oy

ASIA

Matkakustannusten korvaaminen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 9.5.2017

Pääkäsittely 1.6.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n välisessä viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksessa ajalla 1.11.2014–31.10.2015 on ollut muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

40 § Matkustaminen

1. Työntekijän työhön liittyvästä matkustamisesta ja sen korvaamisesta määrätään työehtosopimuksen liitteessä 4.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Liite 4: Matkustaminen

1 §

Työntekijä on velvollinen suorittamaan työtehtävien edellyttämät työmatkat. Työmatka on tehtävä tarkoituksenmukaisella tavalla siten, ettei siihen kulu aikaa eikä siitä aiheudu kustannuksia enemmän, kuin tehtävien hoitaminen välttämättä vaatii.

2 §

Työmatka alkaa työntekijän varsinaiselta työpaikalta tai suoraan asunnolta ja päättyy työntekijän varsinaiselle työpaikalle tai suoraan asunnolle.

3 §

Työnantaja korvaa kaikki ylimääräiset ja tarpeelliset matkakustannukset, joihin luetaan matkalippujen hinnat, matkatavarakustannukset, sopimukseen perustuva oman auton käyttö sekä milloin matka tapahtuu yön aikana, makuupaikkalippujen hinnat. Matkasta aiheutuvien kustannusten korvaaminen sekä muut matkaan liittyvät yksityiskohdat tulee tarvittaessa yhteisesti selvittää ennen matkalle lähtöä.

4 §

Työntekijän omalla tai hallitsemallaan autolla tekemästä matkasta suoritetaan matkustamiskustannusten korvauksena kilometrikorvausta Verohallinnon kulloinkin voimassa olevan päätöksen mukaisesti. Vuonna 2014 kilometrikorvaus henkilöautolla on 43 senttiä kilometriltä.

5 §

Kun työn tekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä työpaikasta tai asunnosta, sekä lisäksi yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta, maksetaan päivärahaa kultakin matkavuorokaudelta seuraavasti:

- kokopäiväraha: matka on kestänyt yli 10 tuntia,

- osapäiväraha: matka on kestänyt yli 6 tuntia.

Kun matka on kestänyt enemmän kuin yhden matkavuorokauden ajan ja matkaan käytetty aika ylittää viimeisen matkavuorokauden vähintään kahdella tunnilla, se oikeuttaa uuteen osapäivärahaan, ja yli kuudella tunnilla, se oikeuttaa uuteen kokopäivärahaan.

Päiväraha on määrältään se, jonka Verohallinto vuosittain vahvistaa verovapaaksi. Vuonna 2014 kokopäivärahan määrä on 39 euroa ja osapäivärahan määrä on 18 euroa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Periaatekeskustelu TES-osapuolten välillä 16.9.1999 -niminen asiakirja, joka on kantajan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n mukaan työehtosopimustasoinen asiakirja, minkä vastaajat Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Posti Oy ovat kiistäneet, on ollut sisällöltään seuraava:

Periaatekeskustelu TES-osapuoIten välillä 16.9.1999

Läsnä:

Juhani Salonen

Kauko Särkelä

Mirja Sandberg

Raija Pönni

Esko Hietaniemi

Marita Nordlund

Aihe:

Irtisanomisajan pituisen ajan noudattaminen työsopimuksen ehtojen (esim. asemapaikan tai palkan) muutoksissa uudelleensijoitustilanteissa.

Todettiin yhteisesti,

- ettei kiristysmenettelyä saa käyttää

- että työnantajan on huolehdittava siitä, että ao. henkilö tietää mistä on kysymys ja mitkä ovat hänen oikeutensa mm. irtisanomisajan noudattamiseen nähden

- että irtisanomisaikaa noudatetaan, jos muusta ei ole sovittu

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Posti Oy (entinen Itella Posti Oy) kävi syksyllä 2014 työvoiman vähentämistä koskevat yhteistoimintaneuvottelut, joiden seurauksena palveluesimies A:n ja esimies B:n työtehtävät päättyivät tuotannollisella ja taloudellisella perusteella.

Yt-neuvottelujen jälkeen Posti Oy kutsui B:n kuultavaksi 16.10.2014 ja A:n 27.10.2014. Tilaisuuksissa työnantaja tarjosi irtisanomisen vaihtoehtona muutoksia B:n ja A:n työsopimuksiin. B ja A hyväksyivät työsopimukseen tehtävät muutokset, muun ohella työpaikkakuntiensa vaihtumisen. B:n uusi työpaikkakunta oli Salo ja A:n Hämeenkyrö. B ja A alkoivat työskennellä uusilla työpaikkakunnilla ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista 1.1.2015 alkaen. B:n ja A:n irtisanomisajan pituus olisi ollut kuusi kuukautta.

B ja A tekivät Posti Oy:lle kodin ja uuden työpisteensä välisistä matkoista matkalaskut ajalta 1.1.2015–30.4.2015. Posti Oy kieltäytyi kuitenkin maksamasta matkalaskuissa vaadittuja matkakustannusten korvauksia (kilometrikorvaukset ja päivärahat) B:lle ja A:lle.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, tuleeko työehtosopimuksen mukaan työnantajan korvata irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta tai osalta sitä työntekijän matkakustannukset kodin ja uuden työpisteen välillä tilanteessa, jossa työntekijän työpaikkakunta on muuttunut tuotannollisen ja taloudellisen irtisanomisperusteen seurauksena ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista ja jossa työpaikkakunnan muuttamisesta on sovittu työntekijän kanssa. Edelleen asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko periaatekeskustelu TES-osapuolten välillä 16.9.1999 -niminen asiakirja työehtosopimustasoinen asiakirja.

Kanteessa vaadittujen matkakustannusten määrät ovat riidattomat.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen 40 §:n ja matkustamista koskevan liitteen 4 1, 4 ja 5 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että työnantaja on velvollinen korvaamaan matkakustannukset irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta tai osalta sitä tilanteessa, jossa työntekijän asemapaikka on vaihtunut taloudellisen ja tuotannollisen irtisanomisperusteen johdosta ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista ja asemapaikan vaihtumisesta on sovittu työntekijän kanssa,

- vahvistaa, että Posti Oy on menetellyt työehtosopimuksen 40 §:n ja matkustamista koskevan liitteen 4 1, 4 ja 5 §:n vastaisesti kieltäytyessään maksamasta korvauksia matkakustannuksista ensimmäisessä kannevaatimuksessa tarkoitetussa tilanteessa A:lle ja B:lle,

- velvoittaa Posti Oy:n maksamaan B:lle matkakustannusten korvauksia ajalta 2.1.2015–30.4.2015 yhteensä 6.890,00 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 29.5.2015 lukien,

- velvoittaa Posti Oy:n maksamaan A:lle matkakustannusten korvauksia ajalta 2.1.2015–30.4.2015 yhteensä 2.640,44 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 29.5.2015 lukien,

- tuomitsee Posti Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti kantajan oikeudenkäyntikulut 7.982 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukausi tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Vakiintunut käytäntö

Työehtosopimuksen soveltamisalalla lähtökohtana on ollut, että työpaikan muuttuessa tuotannollisista tai taloudellisista syistä työntekijän työsopimuksen mukainen työpaikka vaihtuu vasta irtisanomisaikaa vastaavan ajan kuluttua. Jos työpaikka on kuitenkin vaihtunut työnantajasta johtuvasta syystä tätä ennen, työehtosopimuksen matkustamista koskevia määräyksiä on vakiintuneesti tulkittu niin, että työntekijällä on ollut oikeus matkakustannusten korvauksiin irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta kodin ja uuden työpaikan välisiltä matkoilta. Matkakustannukset on korvattu myös silloin, jos asemapaikan muutoksesta on sovittu työsuhteen päättymisen vaihtoehtona.

Näin on menetelty esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:

- C: tuotannolliset ja taloudelliset syyt, neuvottelu työnantajan kanssa 5.10.2007, missä yhteydessä C ja työnantaja sopivat työpaikkakunnan muuttumisesta Jalasjärveltä Kurikkaan 8.10.2007 alkaen, työnantaja kieltäytyi aluksi matkakustannusten korvauksista, mutta maksoi lopulta korvaukset irtisanomisajalta;

- D: tuotannolliset ja taloudelliset syyt, D sopi työnantajan kanssa työpaikkakunnan muuttumisesta Helsingistä Turkuun 1.12.2011 alkaen, irtisanomisaika olisi ollut 2.11.2011–2.5.2012, työnantaja kieltäytyi aluksi matkakustannusten korvauksista, mutta maksoi lopulta korvaukset irtisanomisajalta;

- E, F ja G: Siilinjärven myymälän ulkoistamisen johdosta edellä mainitut työntekijät allekirjoittivat elokuussa 2012 uudet työsopimukset, joiden johdosta heidän työpaikkakuntansa muuttuivat, työntekijöille maksettiin kilometrikorvaukset ja päivärahat irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta kodin ja uuden työpaikan välisistä matkoista;

- H ja I: tuotannolliset ja taloudelliset syyt, H:n työpaikkakunta muuttui Toijalasta Helsinkiin ja I:n Pennalasta Helsinkiin kesällä 2015, H:lle ja I:lle maksettiin matkakustannusten korvaukset irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta kodin ja uuden työpaikan välisistä matkoista;

- lisäksi vastaavissa tapauksissa matkakustannusten korvauksia on maksettu vuosina 2007–2009 muun muassa seuraaville henkilöille: J, K, L, M, N, O ja P.

Työehtosopimusmääräysten tulkintakäytäntöä kuvastaa myös Itella Oyj:n (nykyinen Posti Group Oyj) ja PAU:n välillä 29.11.2013 solmittu sopimus. Sopimuksen taustalla oli erimielisyys muutaman työntekijän oikeudesta matkakustannusten korvauksiin, kun heidän työpaikkansa vaihtui irtisanomisperusteen johdosta, mutta noudattamatta irtisanomisaikaa. Työntekijöiden kanssa tehtiin uudet työsopimukset uuteen työpaikkaan. Sopimuksen nojalla työntekijöille korvattiin irtisanomisaikaa noudattamatta tehdyt työpaikkamuutokset laskemalla jokaisen henkilön osalta irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen matkustusliitteen mukaiset korvaukset (kilometrit ja päivärahat) ja maksamalla ne verollisina korvauksina.

Posti Oy on muuttanut matkakustannusten korvaamista koskevaa käytäntöään ja jättänyt maksamatta A:n ja B:n matkakustannusten korvaukset.

Periaatekeskustelu 16.9.1999 – aikaisempi tulkintaerimielisyys

Työehtosopimuksessa ei ole nimenomaisia määräyksiä siitä, miten matkakustannusten korvaukset määräytyvät, mikäli työntekijän toimipaikka vaihtuu tuotannollisen tai taloudellisen irtisanomisperusteen seurauksena ja asemapaikan muuttamisesta tehdään työsopimus noudattamatta irtisanomisaikaa. Osapuolten välillä on ollut jo aikaisemmin tulkintaerimielisyys matkakustannusten korvauksista toimihenkilön uudelleensijoitustilanteissa. Tuolloin erimielisyys ratkaistiin sopimalla periaatekeskustelussa 16.9.1999 kirjallisesti menettelytavoista koskien matkakustannusten korvauksia uudelleensijoitustilanteissa. Sopimus tehtiin työehtosopimuksen molempien osapuolten ja työnantajan kesken ja se tarkoitettiin yleiseksi tulkinta- ja soveltamisohjeeksi.

Periaatekeskustelussa sovittiin, että "irtisanomisaikaa noudatetaan, jos muusta ei ole sovittu" ja "ettei kiristysmenettelyä saa käyttää". Kirjausten tarkoituksena oli vahvistaa noudatettu käytäntö. Tarkoituksena oli, että työpaikan muutostilanteessa noudatetaan lähtökohtaisesti irtisanomisaikaa ja toissijaisesti, jos työntekijän asemapaikka muuttuu ilman irtisanomisaikaa, työntekijän asemapaikkana pidetään aikaisempaa työpaikkaa irtisanomisaikaa vastaavan ajan ja tällä ajalla uuteen toimipaikkaan tehdyistä matkoista maksetaan matkakustannusten korvaukset työehtosopimuksen mukaisesti.

Asiakirjassa mainitulla "kiristysmenettelyllä" viitattiin käytännössä esiintyneeseen tilanteeseen, jossa työnantajan edustaja ilmoitti irtisanomisuhan alla olevalle, että hän saa työpaikan toisesta asemapaikasta, jos hän suostuu siirtoon ilman irtisanomisaikaa ja luopuu vaatimasta matkakustannusten korvauksia. Tällaisessa tilanteessa työntekijän sopimusvapaus oli käytännössä rajoittunut ja työntekijällä oli ulkopuolinen paine hyväksyä muutos työsopimukseen. Kyse ei siis ollut vapaasta tahdonmuodostuksesta tai tilanteesta, jossa työntekijällä olisi mahdollisuus valita työsopimuksen muutoksen ja aikaisemman työsuhteen jatkamisen välillä. Painostuksen ja valinnan vapauden rajoittumisen vuoksi tilanne on rinnastettavissa siihen, että työnantaja määrää työntekijän työskentelemään uutteen toimipaikkaan.

Yhteenveto

Työehtosopimuksen tulkintakäytäntö ja 16.9.1999 käyty periaatekeskustelu huomioon ottaen työehtosopimuksen matkustamista koskevia määräyksiä on tulkittava siten, että työntekijällä on oikeus matkakustannusten korvauksiin irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta, mikäli työntekijän asemapaikka vaihtuu uudelleensijoitustilanteessa taloudellisen ja tuotannollisen irtisanomisperusteen johdosta. Oikeus matkakustannusten korvauksiin säilyy, vaikka työntekijä ja työnantaja sopisivat asemapaikan muuttamisesta, jos vaihtoehtona olisi ollut työsuhteen päättyminen.

B:n ja A:n työsuhteiden ehtojen muuttaminen – kiristysmenettely

Lokakuussa järjestetyissä kuulemistilaisuuksissa työnantaja kertoi B:lle ja A:lle, että heidän työehtoja muutettaisiin ja jos he eivät hyväksy muutoksia, heidän työsuhteensa tultaisiin päättämään. Koska vaihtoehtona olisi ollut pitkän työsuhteen päättyminen, molemmat allekirjoittivat pöytäkirjat työsuhteen ehtojen muuttamisesta. B:n ja A:n työpaikan muuttumisessa käytettiin edellä kuvattua kiristysmenettelyä. Molemmilta puuttui vapaan tahdonmuodostuksen edellytyksenä oleva mahdollisuus valita työsuhteen muutoksen hyväksymisen sijasta aikaisemman työsuhteen jatkuminen. B:lla ja A:lla oli vaihtoehtoina hyväksyä työsuhteen ehtojen muutokset 1.1.2015 alkaen tai työsuhteidensa päättyminen. B ja A olivat kuulemistilaisuuksien jälkeen siinä käsityksessä, että heille maksetaan irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta matkakustannusten korvaukset, kuten aikaisemmin oli toimittu.

Matkakustannusten korvaukset

Jos A ja B olisi irtisanottu, molempien irtisanomisaika olisi ollut 1.11.2014– 30.4.2015. A ja B siirtyivät työskentelemään uuteen toimipaikkaan 1.1.2015 alkaen. Matkakustannusten korvauksia olisi pitänyt maksaa kodin ja uuden työpisteen välisistä matkoista ajalla 1.1.2015–30.4.2015.

A:lle olisi tullut maksaa ajalta 1.1.2015–30.4.2015 kilometrikorvauksia 2.962,08 euroa ja päivärahoja 1.670,00 euroa, yhteensä 4.632,08 euroa. Työnantaja kuitenkin maksoi A:lle samana aikana matkakustannusten korvauksia yhteensä 1.991,64 euroa. Maksamattomien matkakustannusten määrä on siten 2.640,44 euroa.

B:lle olisi puolestaan tullut maksaa ajalta 1.1.2015–30.4.2015 kilometrikorvauksia 4.290,00 euroa ja päivärahoja 2.600,00 euroa, yhteensä 6.890,00 euroa.

Matkakustannusten korvauksia on vakiintuneesti maksettu seuraavan kuukauden palkan maksun yhteydessä. A:n ja B:n matkakustannusten korvaukset ajalta 1.1.2015– 30.4.2015 olisi siten tullut maksaa viimeistään 29.5.2015.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Vastaavissa tapauksissa matkakustannusten korvaukset on vakiintuneesti maksettu, joten työnantajan on katsottava rikkoneen tietoisesti työehtosopimuksen määräyksiä tai työnantajan on ainakin katsottava perustellusti pitäneen tietää toimivansa työehtosopimusmääräysten vastaisesti. Näin ollen työnantaja on velvoitettava maksamaan hyvityssakkoa.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Erimielisyydestä on neuvoteltu ensin työnantajan ja sittemmin työnantajaliiton kanssa. Koska tästä huolimatta matkakustannusten korvauksia ei ole maksettu, työnantajaliiton on katsottava laiminlyöneen työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen valvontavelvollisuutensa ja työnantajaliitto on velvoitettava siten maksamaan hyvityssakko.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Posti Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry velvoitetaan korvaamaan vastaajien yhteiset oikeudenkäyntikulut 7.890 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työpaikkakunnan vaihtuminen

A:n ja B:n kanssa sovittiin työsuhteen ehtojen, muun ohella työpaikkakunnan, muutoksesta eikä irtisanomisajan pituista siirtymäaikaa ole siten täytynyt noudattaa. A:n ja B:n kanssa ei ole sovittu asunnon ja uuden varsinaisen työpaikan välisten matkojen korvaamisesta työsopimusten irtisanomisaikaa vastanneelta laskennalliselta ajalta. Sopimisessa ei ole käytetty kiristysmenettelyä.

Kanteessa esitettyä näkemystä siitä, että matka tehdään työntekijän aikaisemman ja uuden varsinaisen työpaikan välillä, ei voida hyväksyä, koska muutostilanteessa työpaikka vaihtuu eikä aikaisempaa työpaikkaa enää ole. Asiallisesti kysymys on siten työntekijän asunnon ja uuden varsinaisen työpaikan välisestä matkasta.

Periaatekeskustelu 16.9.1999

Periaatekeskustelu TES-osapuolten välillä 16.9.1999 -niminen asiakirja laadittiin Postin toimipaikkoja vuonna 1999 koskenutta yksittäistapausta varten käytännön toimiohjeeksi. Asiakirjan mukainen yhteinen toteaminen liittyi työsopimuksen ehtojen muuttamiseen uudelleensijoittamistilanteissa. Asiakirja ei ole työehtosopimus tai sen osa. Työehtosopimuksessa ei ole työsopimuksen irtisanomisajan pituutta lukuun ottamatta määräyksiä, joihin asiakirjan lausekkeet liittyisivät. Tästä johtuen asiakirja ei ole myöskään työehtosopimuksen tulkintaa osoittava sopimus. Asiakirjassa ei ole määräyksiä matkakustannusten korvaamisesta kanteessa väitetyllä tavalla. Sanotulla asiakirjalla ei ole näin ollen nyt käsillä olevan asian ratkaisemisessa mitään merkitystä.

Työehtosopimuksen määräysten tulkinta

Työehtosopimuksen 40 §:n ja sen liitteen 4 määräysten tarkoituksena on työtehtävien edellyttämistä työmatkoista työntekijälle aiheutuvien kustannusten korvaaminen. Työehtosopimuksessa ei ole määräyksiä, eikä siinä ole sovittu työnantajan velvollisuudesta korvata työntekijän asunnon ja varsinaisen työpaikan väliset matkakustannukset. Kantaja ei ole edes väittänyt, että edellä sanotusta korvausvelvollisuudesta olisi tarkoitettu sopia työehtosopimuksen määräyksestä aikanaan sovittaessa.

Kannevaatimuksia ei voida hyväksyä edes työehtosopimuksen tulkinnan avulla. Vaatimukset poikkeavat niin merkittävästi työehtosopimuksen sanamuodosta, että pelkästään sanamuotoa tarkastelemalla ei voi päätyä kantajan tulkintaan. Työehtosopimuksiin sisältyy yleisesti vastaavanlaisia sopimusmääräyksiä, joiden tarkoituksena on vain työmatkoista aiheutuvien kustannusten korvaaminen, eikä kanteessa tarkoitettu työehtosopimus poikkea niistä tarkoitukseltaan.

Työehtosopimuksen liitteen 4 4 ja 5 §:n sanamuodon ja työehtosopimuksen soveltamiskäytännön mukaan työntekijöille on korvattu vain verosta vapaat työmatkojen kustannuskorvaukset. Asunnon ja varsinaisen työpaikan välisiä matkoja ei voida maksaa verosta vapaina.

Kanteessa esitetyt esimerkit Posti Oy:n työntekijöille maksetuista korvauksista

Kanteessa esitetyt esimerkit eivät osoittaneet mitään työehtosopimuksen matkakorvausmääräysten oikeasta tulkinnasta. Esimerkit olivat yksittäistapauksia, joissa Posti on sopinut korvaavansa työntekijöille asunnon ja työpaikan välisten matkakustannusten kasvamisesta aiheutuvaa vahinkoa, kun työntekijöiden työpaikka on vaihtunut muutostilanteessa ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista. Sitä, että kysymys on ollut erillistä korvausta koskevasta sopimisesta, eikä normaalista matkakustannusten korvaamisesta, osoittaa myös se seikka, että vaatimukset on ensin kiistetty. Korvauksesta sopiminen työehtosopimuksen matkakorvauksia koskevia määräyksiä perusteena käyttäen ei merkitse sitä, että kysymys on ollut työehtosopimuksen mukaisesta matkakustannusten korvauksesta. Maksettu korvaus on ollut palkan luonteinen verotettava etuus. Postilla ei ole ollut työehtosopimukseen perustuvaa velvollisuutta sopia korvauksista.

Vahvistusvaatimus väärän soveltamisen johdosta

Työehtosopimus ei ole velvoittanut Posti Oy:tä korvaamaan A:n ja B:n matkakustannuksia nyt käsillä olevassa tapauksessa, eikä Posti Oy ole näin ollen menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti tai rikkonut työehtosopimusta.

Matkakustannusten korvaukset

A:lla ja B:lla ei ole työehtosopimukseen perustuvaa oikeutta vaadittuihin matkakustannusten korvauksiin ja vaatimukset tulee siten hylätä. Vaatimusten määrät ovat riidattomia.

Väitetty työehtosopimuksen tieten rikkominen

Työehtosopimuksesta ei ole ollut sellaista vakiintunutta yhteisesti hyväksyttyä tulkintaa tai sitä vastannutta yhtenäistä soveltamiskäytäntöä kuin mitä kanteessa väitetään. Näin ollen Posti Oy:n ei voida katsoa tietensä rikkoneen työehtosopimuksen määräyksiä tai perustellusti pitäneen tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä, ja vaatimus hyvityssakosta tulee siten hylätä.

Väitetty valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Valvontavelvollisuus voidaan katsoa laiminlyödyksi vain, jos työehtosopimuksen selvää ja riidatonta määräystä on sovellettu työehtosopimukseen osallisten yhdistysten yksimielisen kannan vastaisesti. Palvelualojen työnantajat PALTA ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan, ja vaatimus hyvityssakosta tulee siten hylätä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Itella Oyj:n ja PAU ry:n välinen sopimus 29.11.2013 (=V1)

2. Periaatekeskustelu TES-osapuolten välillä 16.9.1999 -niminen asiakirja (=V2)

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Itella Oyj:n ja PAU:n välinen sopimus 29.11.2013 (=K1)

2. Periaatekeskustelu TES-osapuolten välillä 16.9.1999 -niminen asiakirja (=K2)

3. PAU ry:n kirje jäsenilleen 14.3.2016

4. Konserniverokeskuksen ennakkoratkaisu 28.10.2010

5. a) B:n työsopimuksen muuttaminen 16.10.2014 ja b) A:n työsopimuksen muuttaminen 27.10.2014

Kantajan henkilötodistelu

1. Q, liittosihteeri, Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry

2. R, valtakunnallinen pääluottamusmies, Posti Oy

3. S, pääluottamusmies, Posti Oy

4. T, entinen pääluottamusmies, Posti Oy

5. B, tuotantoesimies, Posti Oy

6. A, tuotantoesimies, Posti Oy

Vastaajien henkilötodistelu

1. U, entinen työsuhdepäällikkö, Järvenpää

2. V, konsultti, entinen työsuhdejohtaja, Helsinki

3. W, Palta ry:n asiantuntija

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys ja kanneperusteet

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko työnantajan Posti Oy:n korvattava viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen 40 §:n ja matkustamista koskevan liitteen 4 mukaan työntekijän irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta tai osalta sitä työntekijän matkakustannukset kodin ja uuden työpisteen välillä tilanteessa, jossa työntekijän työpaikkakunta on muuttunut tuotannollisen ja taloudellisen irtisanomisperusteen seurauksena ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista ja jossa työpaikkakunnan muuttamisesta on sovittu työntekijän kanssa.

Työehtosopimuksen 40 §:n mukaan työntekijän työhön liittyvästä matkustamisesta ja sen korvaamisesta määrätään työehtosopimuksen liitteessä 4. Sanotun liitteen 1 §:n mukaan työntekijä on velvollinen suorittamaan työtehtävien edellyttämät työmatkat. Liitteessä 4 on edelleen tarkemmin määrätty siitä, miten työnantaja on velvollinen korvaamaan työntekijälle työmatkasta aiheutuvat kustannukset.

Kantaja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry on todennut kanteessaan, että työehtosopimuksessa ei ole nimenomaisia määräyksiä siitä, miten matkakustannusten korvaukset määräytyvät riidanalaisessa tilanteessa. PAU ry ei ole vedonnut asiassa siihen, että sopimusosapuolten alkuperäinen tarkoitus olisi ollut sopia matkakustannusten korvausvelvollisuudesta nyt käsillä olevan kaltaisissa tilanteissa kanteessa vaadituin tavoin. Sitä vastoin PAU ry on vedonnut tässä asiassa siihen, että edellä mainittuja työehtosopimuksen määräyksiä on vakiintuneesti tulkittu sillä tavoin, että riidanalaisia tapauksia vastaavissa tapauksissa työntekijöille on maksettu matkakustannusten korvaukset heidän kotinsa ja heidän uuden työpisteensä välisistä matkoista irtisanomisaikaa vastaavalta ajanjaksolta.

Tätä työehtosopimuksen vakiintunutta tulkintaa on PAU ry:n mukaan osoittanut se, että Posti Oy ja sen edeltäjät ovat suorittaneet useissa nyt kysymyksessä olevan kaltaisissa tilanteissa työntekijöille korvauksia matkakustannuksista. Tätä vakiintunutta tulkintaa on PAU ry:n mukaan osoittanut myös Itella Oyj:n (nykyinen Posti Group Oyj) ja PAU ry:n välillä 29.11.2013 solmittu sopimus. Edelleen noudatettu käytäntö on PAU ry:n mukaan vahvistettu laatimalla Periaatekeskustelu TES-osapuolten välillä 16.9.1999 -niminen asiakirja, joka on solmittu työehtosopimuksen molempien osapuolten ja työnantajan kesken ja joka on tarkoitettu yleiseksi työehtosopimustasoiseksi tulkinta- ja soveltamisohjeeksi.

Työehtosopimuksen vakiintuneesta tulkinnasta ja osapuolten yhteisesti hyväksymästä vakiintuneesta käytännöstä esitetty selvitys

PAU ry:n liittosihteeri Q, Posti Oy:n valtakunnallinen pääluottamusmies R, pääluottamusmies S ja entinen pääluottamusmies T ovat kertoneet yhdenmukaisesti siitä, että Posti Oy tai sen edeltäjät ovat maksaneet useille työntekijöille matkakustannusten korvauksia, kun työntekijöiden asemapaikat ovat vaihtuneet taloudellisen ja tuotannollisen irtisanomisperusteen johdosta ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista ja kun asemapaikan vaihtumisesta on sovittu työntekijän kanssa. Useissa tapauksissa työnantaja on ensin kieltäytynyt suorittamasta matkakustannusten korvauksia, mutta työnantaja on maksanut ne käytyjen neuvotteluiden jälkeen.

Posti Oy:n työsuhdejohtajana vuosina 2003–2014 työskennellyt V on kertonut, että erityisesti työehtosopimusneuvotteluiden alla on noussut esiin yksittäisiä erimielisyystapauksia matkakustannuskorvausten maksamisesta. Näiden juttujen ratkaisu on ollut edellytyksenä työehtosopimusneuvotteluiden etenemiselle. V:n mukaan työehtosopimus ei ole velvoittanut maksamaan asunnon ja varsinaisen työntekemispaikan välisiä matkoja.

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja sen edeltäjän Työnantajaliitto TIKLI ry:n asiamiehenä ja lakimiehenä vuodesta 2005 alkaen työskennellyt W on kertonut, että hän ei ole ollut mukana tekemässä sopimuksia matkakustannusten korvaamisesta ja jos tällaisia sopimuksia olisi tehty, niillä ei olisi ollut PALTA ry:n hyväksyntää. Työehtosopimuksen 40 §:n ja sen liitteen 4 määräyksissä käytetty työmatka-käsite on ollut sama kuin mitä tuloverolaissa on käsitetty työmatkalla. Matkakustannusten korvaamisen edellytyksenä on ollut työehtosopimuksen mukaan se, että kustannukset voitiin korvata verovapaasti. Määräykset eivät ole velvoittaneet työnantajaa korvaamaan työntekijän asunnon ja varsinaisen työntekemispaikan välisiä matkoja.

PAU ry on todennut kanteessaan, että kirjallisena todisteena olevan Itella Oyj:n (nykyinen Posti Group Oyj) ja PAU ry:n välillä 29.11.2013 solmitun sopimuksen taustalla on ollut erimielisyys eräiden työntekijöiden oikeudesta matkakustannusten korvauksiin. Työtuomioistuin katsoo, että tämä seikka käy ilmi myös sopimukseen kirjatusta aiheesta "Erimielisyys työntekijöiden työsopimuksen mukaisen työpaikan muuttamisesta irtisanomisaikaa noudattamatta." Sopimuksen 3. kohdan mukaan "[T]ähän mennessä tapahtuneet työpaikkamuutokset, jotka on tehty irtisanomisaikaa noudattamatta, korvataan työntekijöille siten, että jokaisen henkilön osalta lasketaan hänen irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen matkustusliitteen mukainen korvaus (kilometrit ja päivärahat), joka suoritetaan verollisena suorituksena korvaukseksi työsopimuksen mukaisen työpaikan muuttamisesta irtisanomisaikaa muuttamatta."

PAU ry:n kirjallisena todisteena annetun asiakirjan "Periaatekeskustelu TES-osapuolten välillä 16.9.1999" mukaan asiakirjan perusteena olleen neuvottelun aiheena on ollut irtisanomisajan pituisen ajan noudattaminen työsopimuksen ehtojen (esimerkiksi asemapaikan tai palkan) muutoksissa uudelleensijoitustilanteissa. Asiakirjan 16.9.1999 mukaan irtisanomisaikaa noudatetaan, jos muuta ei ole sovittu. Asiakirjassa ei ole sovittu nimenomaisesti mitään työntekijöiden työsopimusten mukaisten työpaikkojen vaihtumisesta ja sen vaikutuksesta työntekijöiden matkakustannusten korvaamiseen.

Q on osallistunut keskusteluun, jonka pohjalta "Periaatekeskustelu TES-osapuolten välillä 16.9.1999" -asiakirja on laadittu ja hän on kertonut, että kyse oli nimenomaan työehtosopimuksen soveltamisohjeesta. Samaan keskusteluun osallistunut Posti Oy:n työsuhdepäällikkönä vuosina 1998–2008 työskennellyt U on kertonut, että asiakirjaa ei ollut tarkoitettu työehtosopimustasoiseksi, eikä edes työehtosopimuksen tulkintaohjeeksi. U on edelleen kertonut, että kyseistä asiakirjaa laadittaessa ei ajateltu tulevaisuuden tapahtumia, vaan vastaavanlaisia periaatteita laadittiin joka kerta, kun tuli suurempia muutoksia. Q ja W ovat kertoneet yhdenmukaisesti, että niin sanotussa Tessu-työryhmässä, joka käsitteli Posti Oy:tä koskevia Posti Oy:n, PALTA ry:n, PAU ry:n välisiä työehtosopimustasoisia ja yrityskohtaisia sopimuksia sekä soveltamisohjeita, ei ole käsitelty kyseistä asiakirjaa.

Johtopäätökset työehtosopimuksen vakiintuneesta tulkinnasta ja osapuolten yhteisesti hyväksymästä vakiintuneesta käytännöstä

Asiassa on näytetty henkilötodistelun, erityisesti Q:n, R:n, S:n, T:n ja V:n kertomusten sekä Itella Oyj:n ja PAU ry:n välillä 29.11.2013 solmitun sopimuksen perusteella, että Posti Oy ja sen edeltäjät ovat suorittaneet työntekijöilleen korvauksia matkakustannuksista useissa tapauksissa, jotka ovat vastanneet B:n ja A:n työsopimusten muuttamista edeltänyttä tilannetta.

W:n kertomuksen perusteella asiassa on kuitenkin jäänyt selvittämättä se, että PALTA ry olisi hyväksynyt tehdyt sopimukset sekä se, että ne olisivat PALTA ry:n mukaan perustuneet työehtosopimuksen määräyksiin. V ja W ovat sitä vastoin kumpikin kertoneet, ettei Posti Oy:llä ole ollut velvollisuutta suorittaa matkakustannusten korvauksia työehtosopimusmääräysten perusteella kanteessa tarkoitetuissa tapauksissa.

Lisäksi W on kertonut, että työehtosopimuksen matkustamista koskevassa liitteessä 4 käytettyä työmatka-ilmaisua on tulkittava samalla tavoin kuin tätä ilmaisua on käytetty tuloverolain säännöksissä. Tuloverolain (1535/1992) 72 §:n 4 momentin mukaan työmatkana ei pidetä verovelvollisen asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa. Tuloverolain 72 b §:n 1 momentin säännöksen mukaan varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa verovelvollinen vakituisesti työskentelee. A ja B ovat kummatkin työskennelleet 1.1.2015 alkaen vakituisesti uusien työsopimustensa mukaisissa työpaikoissa, A Hämeenkyrössä ja B Salossa. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan nämä työpaikat ovat olleet 1.1.2015 lukien heidän varsinaiset työpaikkansa, eikä heidän tekemiään matkoja näiden työpaikkojen sekä A:n ja B:n kotien välillä voi pitää työmatkoina, joista aiheutuvat kustannukset työnantaja voisi korvata työntekijälleen verovapaasti tuloverolain 72 §:n ja 72 b §:n nojalla.

"Periaatekeskustelu TES-osapuolten välillä 16.9.1999" -asiakirjan merkityksestä työehtosopimusosapuolten välillä on esitetty työtuomioistuimessa ristiriitaista selvitystä. Asiassa ei ole näytetty toteen sitä PAU ry:n väitettä, että asiakirja 16.9.1999 olisi ollut osa osapuolten kesken yhteisesti sovittua työehtosopimusta. Kun otetaan lisäksi huomioon, että kyseisessä asiakirjassa ei ole minkäänlaista nimenomaista mainintaa matkakustannusten korvaamisesta, työtuomioistuin katsoo, että asiakirjasta ei voida tehdä tämän asian ratkaisemisen kannalta merkityksellisiä johtopäätöksiä.

Asiassa esitetty selvitys koskien eräille työntekijöille maksettuja matkakustannusten korvauksia ei työtuomioistuimen käsityksen mukaan riitä osoittamaan sitä, että kysymyksessä olisivat olleet työehtosopimukseen perustuneet suoritukset irtisanomisten yhteydessä. V:n kertomus viittaa pikemminkin siihen, että näitä korvauksia on suoritettu yksittäisten erimielisyystapausten ratkaisemiseksi ilman niihin liittyviä sitovia kannanottoja työehtosopimuksen sisältöön nähden. Kun otetaan vielä huomioon W:n kertomus siitä, miten työehtosopimuksen matkakustannusten korvaamista koskevia määräyksiä on tullut PALTA ry:n näkemyksen mukaan tulkita, kanteessa kerrottua työehtosopimuksen yhteistä ja vakiintunutta tulkintakäytäntöä ja soveltamiskäytäntöä ei ole työtuomioistuimen käsityksen mukaan näytetty toteen.

Itella Posti Oy:n sekä B:n ja A:n välillä tehdyt työsopimusten muutokset

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on selvitetty vastaajien kirjallisten todisteiden V5a ja V5b perusteella, että sekä B että A ovat sopineet Itella Posti Oy:n (nykyinen Posti Oy) kanssa työsopimustensa muuttamisesta tilanteessa, jossa kummatkin osapuolet ovat tienneet sen, että B:n ja A:n aikaisemmat toimipaikat tullaan lakkauttamaan. Asiassa ei ole väitetty, että B:n ja A:n työsopimusten muuttamista koskevia sopimuksia rasittaisivat varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain (228/1929) mukaiset pätemättömyysperusteet. Työsopimusten mukaisten työpaikkakuntien muuttamisen vaihtoehtona on riidattomasti ollut työsopimusten irtisanominen. Yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen tehty työsopimusten muuttaminen on tavanomaista neuvottelutoimintaa, ei kanteessa tarkoitettua kiristysmenettelyä.

Lopputulos

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen luotettavasti näyttämättä toteen, että työehtosopimuksen 40 §:n määräystä ja työehtosopimuksen liitteen 4, erityisesti sen 1 §:n, 4 §:n ja 5 §:n määräyksiä olisi tulkittu yhteisesti ja vakiintuneesti työehtosopimusosapuolten hyväksymin tavoin kantajan PAU ry:n kanteessa kerrotulla tavalla. Näin ollen työtuomioistuin ei voi hyväksyä kantajan PAU ry:n ensimmäistä ja toista kannevaatimusta. Koska nämä kannevaatimukset on hylättävä, on myös PAU ry:n muut kannevaatimukset hylättävä perusteettomina.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. PALTA ry:n ja Posti Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti Oy:n oikeudenkäyntikulut 7.890 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Saarensola, Niittylä, Ruohoniemi, Suokas ja Stenholm jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevan jäsen Stenholmin lausunto, johon jäsen Suokas yhtyi:

Työehtosopimusmääräyksen sisältö

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n välisen viestinvälitys- ja logistiikka alan työehtosopimuksen 1.11.2014–31.10.2015 40 §:n mukaan työntekijän työhön liittyvästä matkustamisesta ja sen korvaamisesta määrätään työehtosopimuksen liitteen 4 1, 4 ja 5 §:n mukaan. Tältä osin työehtosopimuksen sanamuoto on selvä.

Osapuolten yhteinen tarkoitus

Katson osapuolten muodostaneen yhteisen tarkoituksen työehtosopimuksen matkustamista koskevien määräysten tulkinnasta työmatkan ja sen korvattavuuden osalta tietyissä olosuhteissa.

Osapuolten nimeämässä kirjallisessa todisteessa K2/V2 "Periaatekeskustelu TES-osapuolten välillä 16.9.1999" -asiakirjassa on todettu, että irtisanomisajan pituista aikaa noudatetaan työsopimuksen ehtojen (esim. asemapaikan tai paikan) muutoksissa uudelleensijoitustilanteissa. Samoin on todettu, ettei kiristysmenettelyä saa käyttää uudelleensijoitustilanteissa. Työehtosopimuksen osapuolet ovat näin ollen pätevästi laatineet soveltamisohjeeksi katsottavan asiakirjan matkustamista koskevien työehtosopimusmääräysten sisällöstä tilanteessa, jossa työntekijän asemapaikka on vaihtunut kollektiivisen irtisanomisperusteen johdosta ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista ja asemapaikan vaihtumisesta on sovittu työntekijän kanssa. Asiakirja ilmentää osapuolten yhteistä tarkoitusta. Sillä, onko korvaus matkakustannuksista verohallinnon ohjeiden mukaan viime kädessä verotonta tai verollista, ei ole tässä tapauksessa työehtosopimusmääräyksen oikean soveltamisen arvioinnin kannalta merkitystä.

Vakiintuneen soveltamiskäytännön merkitys

Katson toisin kuin enemmistö, että työehtosopimuksen matkustamista koskeville sopimusmääräyksille on muodostunut osapuolten yhteisen tarkoituksen myötä vakiintunut soveltamiskäytäntö, joka kollektiivisissa irtisanomistilanteissa velvoittaa työnantajan korvaamaan työntekijän matkakustannukset vanhan työsopimuksen ehtojen mukaan, irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta, kodin ja uuden työpaikan välisiltä matkoilta. Toisenlainen tulkinta johtaisi työehtosopimusmääräyksen soveltamiskäytännön vastaiseen tilaan; kiristysmenettelyn de facto sallimiseen sekä työntekijän ennenaikaiseen edunmenetykseen. Kantajan PAU ry:n kuulemat Posti Oy:n valtakunnallinen pääluottamusmies R, pääluottamusmies S, entinen pääluottamusmies T sekä Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n liittosihteeri Q ovat yhdenmukaisesti kertoneet vähintään toistakymmentä vuotta kestäneestä soveltamiskäytännöstä. Kerrotun mukaan on vuosien saatossa ollut useita kymmeniä, ellei satoja erimielisyyksiä työhön liittyvän matkustamisen korvaamisesta, mutta matkakustannukset on lopulta aina maksettu kanteessa esitetyn tulkinnan mukaisesti.

Kantaja on osoittanut matkustamista ja sen korvaamista koskevien työehtosopimusmääräysten oikean tulkinnan henkilötodistelun lisäksi työehtosopimuksen soveltamisohjeeseen rinnastuvalla asiakirjalla K2. Tulkintaa tukee todistajien kertomusten lisäksi kantajan todiste K1 (Itella Oyj:n ja Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n välinen sopimus, 29.11.2013). Sopijapuolet ovat todenneet tässä sopimuksessa, että "Tähän mennessä tapahtuneet työpaikkamuutokset, jotka on tehty irtisanomisaikaa noudattamatta, korvataan työntekijöille siten, että jokaisen henkilön osalta lasketaan hänen irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen matkustusliitteen mukainen korvaus (kilometrit ja päivärahat), joka suoritetaan verollisena suorituksena korvaukseksi työsopimuksen mukaisen työpaikan muuttamisesta irtisanomisaikaa noudattamatta."

Työehtosopimusmääräyksen vakiintuneen soveltamiskäytännön nojalla katson osapuolten tarkoitusta parhaiten vastaavaksi kannaksi kantajan tulkinnan, jonka mukaan työehtosopimusmääräyksen 40 §:n ja matkustamista koskevan liitteen 4 1, 4 ja 5 §:n perusteella tulee uudelleensijoitustilanteessa työntekijälle korvata kodin ja uuden työpisteen välisistä matkoista matkalaskut irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta. Hyväksyn tämän vuoksi kan­teen.

Edellä lausutuilla perusteilla vahvistan viestinvälitys- ja logistiikka-alan työehtosopimuksen 40 §:n ja matkustamista koskevan liitteen 4 1, 4 ja 5 §:n oikeaksi tulkinnaksi, että työnantaja on velvollinen korvaamaan matkakustannukset irtisanomisaikaa vastaavalta ajalta tai osalta sitä tilanteessa, jossa työntekijän asemapaikka on vaihtunut taloudellisen ja tuotannollisen irtisanomisperusteen johdosta ennen irtisanomisajan pituisen ajan kulumista ja asemapaikan vaihtumisesta on sovittu työntekijän kanssa.

Edelleen vahvistan, että Posti Oy on menetellyt työehtosopimuksen 40 §:n ja matkustamista koskevan liitteen 4 1, 4 ja 5 §:n vastaisesti kieltäytyessään maksamasta korvauksia matkakustannuksista ensimmäisessä kannevaatimuksessa tarkoitetussa tilanteessa A:lle ja B:lle,

Velvoitan Posti Oy:n korvaamaan B:lle matkakustannusten korvauksia ajalta 2.1.2015–30.4.2015 yhteensä 6.890,00 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 29.5.2015 lukien.

Velvoitan Posti Oy:n korvaamaan A:lle matkakustannusten korvauksia ajalta 2.1.2015–30.4.2015 yhteensä 2.640,44 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 29.5.2015 lukien.

Hyvityssakkovaatimukset

Kannetta koskevan työehtosopimuksen matkustamista ja sen korvaamista koskevien määräysten tulkinta on pitkäaikaisen vakiintuneen soveltamiskäytännön perusteella selvä. Katson sen näin ollen olleen vastaajien tiedossa.

Näissä olosuhteissa tuomitsen Posti Oy:n työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta 3.000 euron hyvityssakkoon ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 4.000 euron hyvityssakkoon.

Oikeudenkäyntikulut

Velvoitan asian hävitessään PALTA ry:n ja Posti Oy:n oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 §:n 1 momentin nojalla yhteisvastuullisesti korvaamaan Posti- ja logistiikka-alan unioni PAU ry:n oikeudenkäyntikulut 7.982,00 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Kysymys siitä, oliko työnantaja menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti, kun se oli kesällä 2012 määrännyt matkustamohenkilökunnan suorittamaan ATR-lentokoneen matkustamon kääntösiistimisen ulkoasemien lisäksi myös kotiasemapaikalla Helsinki-Vantaalla.

KANTAJA

Ammattiliitto Pro ry

VASTAAJAT

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

Nordic Regional Airlines Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta, matkustamohenkilökunnan tehtävät

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 16.2.2017

Pääkäsittely 15.6.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Flybe Finland Oy:n, Finnish Cabin association Pro ry:n, Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Ammattiliitto Pro ry:n Flybe Finland Oy:n lentoemäntiä ja stuertteja koskevassa työehtosopimuksessa (1.5.2011–30.11.2014) oli muun ohella seuraavat määräykset.

Määräykset ovat saman sisältöisiä myös 1.8.2014–31.8.2016 voimassa olevassa työehtosopimuksessa jo ainakin vuoden 1.8.2007 työehtosopimuksesta lähtien.

3 TYÖN JOHTO JA JAKAMINEN SEKÄ JÄRJESTÄYTYMISOIKEUS

Yhtiöllä on oikeus johtaa ja jakaa työtä sekä ottaa toimeen ja siitä erottaa CA:ita riippumatta siitä, ovatko nämä järjestäytyneitä vai eivät.

CA:iden on palveluksessa noudatettava yhtiön, esimiesten, viranomaisten ja lentotoiminnan turvallisuutta koskevia ohjeita ja määräyksiä.

6 TEHTÄVÄT

CA:n tehtävänä on hoitaa matkustamopalvelua koneessa siten, että matkustajien turvallisuus, mukavuus ja viihtyvyys taataan yhtiön edellyttämällä tavalla.

Matkustajat perehdytetään koneen turvallisuuslaitteisiin ja valvotaan, että matkustajat noudattavat annettuja turvallisuusmääräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Flybe Finland Oy (nykyinen Nordic Regional Airlines Oy, jäljempänä myös työnantaja tai yhtiö) teki vuonna 2012 Ammattiliitto Pro ry:n pääluottamusmiehelle esityksen, jonka mukaan matkustamohenkilökunta (CA) vastaisi ATR-lentokoneiden kääntösiivouksesta lennon laskeutumisen jälkeisillä käännöillä asemapaikalla Helsinki-Vantaalla joka toisella käännöllä eli silloin, kun ulkopuolinen siivousliike ei hoida perusteellisempaa kääntösiivousta. Kääntösiivoukset oli aiemmin tehnyt ulkopuolinen siivousyhtiö. Työnantaja perusteli muutosta heikosta taloudellisesta tilanteesta johtuvalla kustannussäästön tarpeella.

Työnantaja ilmoitti keskusteltuaan henkilöstön edustajien kanssa, että matkustamohenkilökunta tekisi kääntösiivoukset Helsinki-Vantaalla kesän ja alkusyksyn 2012 ajan. Työnantaja määräsi matkustamohenkilökunnan jatkamaan ATR-lentokoneiden kääntösiivousta myös edellä mainitun ajan jälkeen.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko Nordic Regional Airlines Oy menetellyt vastoin työehtosopimusta määräämällä matkustamohenkilökunnan suorittamaan kääntösiivoukset. Erimielisyyttä ei ole syntynyt siitä, että matkustamohenkilökunta tekee kotimaan ulkoasemilla samanlaisen kääntösiivouksen kuin mikä nyt tehdään Helsinki-Vantaan lentoasemalla mm. työvuoron päätteeksi.

Asiasta on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Nordic Regional Airlines Oy on menetellyt vastoin työehtosopimuksen 6 kohdan määräystä määräämällä matkustamohenkilökunnan suorittamaan kääntösiivouksen lentokoneen laskeuduttua asemapaikalle Helsinki-Vantaalle;

- tuomitsee Nordic Regional Airlines Oy:n maksamaan Ammattiliitto Pro ry:lle työehtosopimuslain 7 §:n mukaista hyvityssakkoa työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta;

- tuomitsee Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n maksamaan Ammattiliitto Pro ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä; ja

- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Nordic Regional Airlines Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut 6.572 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen 6 kohdan mukaan matkustamohenkilökunnan tehtävänä on hoitaa matkustamopalvelua koneessa siten, että matkustajien turvallisuus, mukavuus ja viihtyvyys taataan yhtiön edellyttämällä tavalla. Matkustajat perehdytetään koneen turvallisuuslaitteisiin ja valvotaan, että matkustajat noudattavat annettuja turvallisuusmääräyksiä. Matkustamohenkilökunnan tehtävänä on matkustajien palveleminen lennon aikana. Matkustamohenkilökunnan työtehtävänä ei ole matkustamon siivoaminen koneen laskeutumisen jälkeen asemapaikalla Helsinki-Vantaalla.

Henkilöstön edustajat eivät hyväksyneet tehtävien muutosta ja asia oli toistuvasti esillä vuonna 2014 muun muassa säästö- ja työehtosopimusneuvotteluissa. Tilapäinen muutos ei liity vuosien 2012–2013 palkankorotuksiin, koska ne oli neuvoteltu jo keväällä 2012. Esimerkiksi Finnair Oyj:n palveluksessa oleva matkustamohenkilökunta ei tee kääntösiivouksia Helsinki-Vantaalla.

Työehtosopimuksen tehtävämääräys on ollut muuttumattomana jo Flybe Finland Oy:tä edeltävän Finnish Commuter Airlines Oy:n lentoemäntiä ja stuertteja koskevassa työehtosopimuksessa. Sopimusmääräystä on tulkittu samalla tavalla ainakin 1.8.2007 lukien 16.7.2012 saakka.

Tietensä rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Työnantaja on tietensä rikkonut työehtosopimuksen 6 kohdan määräystä, kun se on velvoittanut matkustamohenkilökunnan tekemään työtehtäviinsä kuulumatonta siivoustyötä. Palvelualojen työnantajat PALTA ry on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa, kun se on hyväksynyt jäsentyönantajansa menettelyn.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Nordic Regional Airlines Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.750 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimuksen sanamuodon mukaan matkustamohenkilökunnan työtehtävät ovat laajat, eikä niistä ole suljettu pois siistimistyötä. Siistiminen on osa matkustamopalveluista huolehtimista. Työnantaja on muun muassa työehtosopimuksen 3 kohdan määräyksestä johtuvan työnjohto-oikeutensa perusteella oikeutettu teettämään matkustamohenkilökunnalla myös siistimistyötä. Työehtosopimuksen sopijaosapuolet eivät ole tarkoittaneet sulkea pois siistimistyötä työehtosopimuksen 6 kohdan mukaisesta matkustamopalvelutyöstä. Työnantajalla on valtuudet teettää matkustamopalvelutyötä haluamassaan laajuudessa.

Asiassa on syytä erottaa matkustamohenkilökunnan työtehtäviin kuuluva siistiminen ja ulkopuolisen siivousyrityksen suorittama perusteellisempi siivous. Siistimisellä tarkoitetaan näkyvien roskien keräämistä, turvavöiden asettamista penkeille sekä turvaohjeiden ja muun materiaalin asettamista istuintaskuun. Siistimistyö on tarkoituksenmukainen ja olennainen osa matkustamopalvelua ja matkustamohenkilökunnan turvallisuustehtäviä, jotka on määritelty viranomaisen hyväksymässä yhtiön toimintakäsikirjassa (niin sanottu OM-A). Ulkopuolisten siivoojien suorittamaan perusteellisempaan kääntösiivoukseen kuuluu näiden työtehtävien lisäksi muun muassa käymälätilojen siivoaminen, imurointi, pöytien pyyhkiminen, roskien kerääminen ja kuljettaminen pois koneesta.

Matkustamohenkilökunnan työtehtäviin kuuluu matkustamon siistiminen lennon aikana, mikä on vakiintunut käytäntö lentoyhtiöissä. Viranomainen valvoo esimerkiksi sitä, että roskakorin kansi on kiinni lennolla. Jos näin ei ole, on matkustamohenkilöstö velvollinen tyhjentämään roska-astian. Siistiminen kuuluu matkustamohenkilökunnan työtehtäviin pääsääntöisesti myös niin sanotuilla lennon laskeutumisen jälkeisillä käännöillä, kun konetta valmistellaan seuraavaa lentoa varten. Tällöin siistimiseen kuuluu myös juomakanisterin ja roska-astioiden tyhjennys.

Yhtiössä on koko sen toiminnan ajan ollut käytäntönä, että matkustamohenkilöstö siistii koneen kotimaan lennoilla lennon aikana sekä käännöillä ulkoasemilla. Ulkopuolinen siivousyhtiö teki aiemmin laajemman kääntösiivouksen ainoastaan kotiasemalla Helsinki-Vantaalla. Ulkomaan lennoilla ulkopuoliset siivoojat myös siivosivat koneet koti- ja ulkoasemilla. Työnantaja ei kuitenkaan ollut sitoutunut tähän menettelyyn, eikä tämä ole muodostanut työnantajaa sitovaa käytäntöä. Menettely on katsottu tuolloin vallinneissa olosuhteissa tarkoituksenmukaiseksi poikkeukseksi pääsäännöstä.

Yhtiö muutti käytäntöä säästötarpeesta johtuen 16.7.2012 alkaen siten, että matkustamohenkilökunta siistii koneet myös kotiasemalla tapahtuvalla käännöllä. Matkustamohenkilökunnan työmäärä oli tuolloin muutoinkin vähentynyt, koska ilmainen tarjoilu ATR-lennoilla oli lopetettu. Tarjoilun vähennyttyä myös roskien määrä vähentyi, mikä vähensi myös siistimistarvetta. Yhtiön edustaja keskusteli muutoksesta matkustamohenkilökunnan edustajien kanssa ennen käytännön muuttamista ja tiedotti asiasta matkustamohenkilökunnalle sähköpostitse. Uudesta käytännöstä aiheutui kustannussäästöjä, jotka osaltaan mahdollistivat matkustamohenkilökunnan palkankorotukset.

Uusi siivousohjelma osoittautui toimivaksi, joten yhtiö jatkoi käytäntöä myös kesän ja alkusyksyn 2012 jälkeen. Henkilöstön edustajat hyväksyivät uuden käytännön siihen saakka, kunnes Ammattiliitto Pro ry toi asian erimielisyysneuvotteluihin keväällä 2015. Asia riitautettiin siten vasta sen jälkeen, kun matkustamohenkilökunnan kanssa käydyt säästöneuvottelut keväällä 2015 eivät toteutuneet, eikä matkustamohenkilökunta saanut toivomaansa irtisanomissuojaa.

Työehtosopimuksen sanamuoto, sopijaosapuolten tarkoitus, tulkintakäytäntö, ja tarkoituksenmukaisuusnäkökohdat viittaavat siihen, että työnantaja on noudattanut sille kuuluvia velvoitteita ja toiminut työehtosopimuksen mukaisesti.

Hyvityssakoista

Työehtosopimusmääräyksiä ei voida miltään osin selkeästi tulkita kantajan esittämällä tavalla. Yhtiö on noudattanut työehtosopimuksen määräyksiä erittäin vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Oikeudenkäynnin ei myöskään voida työehtosopimusmääräysten tulkinnanvaraisuudesta, syntyolosuhteista ja muista syistä johtuen katsoa aiheutuneen vastaajien toiminnasta. Työnantajaliitto ei ole myötävaikuttanut väitetyn työehtosopimusrikkomusten syntyyn, eikä se olisi voinut niitä estää.

Mikäli kantajan vahvistusvaatimukset hyväksyttäisiin, hyvityssakot tulisi edellä kerrotuilla perusteilla jättää tuomitsematta ja kantaja määrätä vastaamaan oikeudenkäyntikuluistaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Työnantajan sähköpostiviesti 13.7.2012 ja sen liitteenä ollut uusi siivousohjelma

2. Ammattiliitto Pro ry:n tiedote 14.6.2012 matkustamohenkilökunnan palkankorotuksista 2012 ja 2013

3. Työnantajapuolen esitys 25.6.2014 (s. 9, kohta 6.2)

4. A:n sähköpostiviesti B:lle ja C:lle 22.9.2014

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Työnantajan sähköpostiviesti 13.7.2012 ja sen liitteenä ollut uusi siivousohjelma (K1)

2. Ammattiliitto Pro ry:n sähköpostiviestit 11.–14.10.2013

3. Työhyvinvointityöryhmän kokouksen pöytäkirja 9.7.2012

4. Matkustamohenkilöstön säästöneuvottelujen muistio 22.1.2013

5. Työhyvinvointityöryhmän kokouksen muistio 25.2.2013

6. Matkustamohenkilökunnan luottamushenkilöpalaverin muistio 8.4.2013

7. Ote viranomaisen hyväksymästä yhtiön matkustamohenkilökunnan käsikirjasta (Cabin attendant manual) 14.9.2015 sivut 5–6, kohdat 3.4.2 ja 3.4.2.1

8. Yhtiön ja matkustamohenkilöstön edustajien neuvottelumuistio 11.4.2012

Kantajan henkilötodistelu

1. Nordic Regional Airlines Oy:n matkustamohenkilöstön entinen luottamusmies D

2. Nordic Regional Airlines Oy:n stuertti, matkustamohenkilöstön esimies ja entinen luottamusmies C

3. Ammattiliitto Pro ry:n sopimusalavastaava E

Vastaajien henkilötodistelu

1. Nordic Regional Airlines Oy:n matkustamopalveluosaston esimies F

2. Nordic Regional Airlines Oy:n entinen henkilöstöjohtaja G

3. Nordic Regional Airlines Oy:n henkilöstöjohtaja A

4. Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n johtava asiantuntija H

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Flybe Finland Oy:n, Finnish Cabin association Pro ry:n, Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Ammattiliitto Pro ry:n Flybe Finland Oy:n (nykyinen Nordic Regional Airlines Oy) lentoemäntiä ja stuertteja koskevan työehtosopimuksen (1.5.2011–30.11.2014 ja 1.8.2014–31.8.2016) 3. kohdan mukaan yhtiöllä on oikeus johtaa ja jakaa työtä. CA:n tehtävänä on 6. kohdan mukaan hoitaa matkustamopalvelua koneessa siten, että matkustajien turvallisuus, mukavuus ja viihtyvyys taataan yhtiön edellyttämällä tavalla.

Riidatonta on, että matkustajien turvallisuuden, mukavuuden ja viihtyvyyden takaava päivittäinen siistimistyö kuuluu CA:iden eli matkustamohenkilökunnan tehtäviin lennon aikana ja myös kotiasema Helsinki-Vantaan ulkopuolisilla kääntöasemilla. Asiassa on ratkaistava, onko työnantaja menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti määrätessään matkustamohenkilökunnan suorittamaan kääntösiistimisen myös asemapaikka Helsinki-Vantaalla kesästä 2012 lukien.

Työehtosopimuksen 6. kohdan tulkinta

Riidanalainen työehtosopimuksen tehtävämääräys oli vastaava myös Flybe Finland Oy:tä edeltäneen Finnish Commuter Airlines Oy:n lentoemäntiä ja stuertteja koskevassa työehtosopimuksessa ainakin vuodesta 2007 lähtien. Asiassa ei ole esitetty selvitystä kyseiseen työehtosopimusmääräykseen liittyneistä neuvotteluista.

Matkustamohenkilökunnan työtehtävät on määritelty työehtosopimuksen 6. kohdassa väljästi. Työtehtävissä ei ole erikseen mainittu matkustamon siivous- tai siistimistyötä. Toisaalta on otettava huomioon, ettei työehtosopimuksissa välttämättä määritellä työntekijöiden työtehtäviä yksityiskohtaisesti. Se, ettei jotakin yksittäistä työtehtävää ole mainittu työehtosopimuksessa, ei yksinään sulje kyseistä työtehtävää työnantajan direktio-oikeuden ulkopuolelle. Tässäkin tapauksessa työnantajalla on siten työehtosopimuksen 3. kohdan nojalla ja muutoinkin lähtökohtaisesti oikeus määrätä yksittäisistä työtehtävistä työehtosopimuksen ja työsopimusten sallimissa rajoissa tarkoituksenmukaiseksi katsomallaan tavalla. Myöskään se, että työnantaja teetti matkustamon kääntösiivouksen Helsinki-Vantaan lentoasemalla kesään 2012 asti pelkästään ulkopuolisella siivousyhtiöllä, ei yksinään osoita, että siitä olisi tullut sopijaosapuolten yhteisesti hyväksymä tulkintakäytäntö ja että kääntösiivouksen teettäminen matkustamohenkilökunnalla olisi työehtosopimuksen vastaista.

Asiassa on selvitetty, että yhtiö liikennöi Suomen, Baltian ja Euroopan lennoilla 68–72 paikkaisella ATR-koneella ja 100–paikkaisella Embraer-koneella. Embraer-kone siivotaan kotiasemalla Helsinki-Vantaalla aina ulkopuolisen siivousyhtiön toimesta. Nyt kysymyksessä olevan ATR-koneen kääntösiivous tai siistiminen tehdään Helsinki-Vantaalla pääsääntöisesti joka toisella kerralla matkustamohenkilökunnan ja joka toisella kerralla siivousyhtiön toimesta.

Kantaja on vedonnut siihen, että omistajayhtiö Finnair Oyj:n ja joidenkin muiden lentoyhtiöiden matkustamohenkilökunta ei tee siistimistyötä Helsinki-Vantaalla, vaikka he tekevät sitä joissakin tapauksissa Helsinki-Vantaan ulkopuolisilla kääntöasemilla. Asiassa on kuitenkin selvitetty, että Finnair Oyj:n käytössä olevat koneet ovat kooltaan ja matkustajamääriltään ATR-koneita suurempia ja että muissa lentoyhtiöissä noudatetaan omia työehtosopimuksiaan. Näin ollen muissa lentoyhtiöissä noudatettavilla siistimiskäytännöillä ei ole tämän asian ratkaisun kannalta olennaista merkitystä.

Siivousyhtiön tekemään siivoustyöhön kuuluu matkustamopalveluosaston esimies F:n mukaan näkyvien roskien keräämisen, turvavöiden järjestämisen ja turvaohjeiden istuintaskuun laittamisen lisäksi imurointi, vessojen pesu, pöytien ja tuolien pyyhkiminen sekä roskien vienti pois koneesta. F ja matkustamohenkilökunnan esimiehenä ja luottamusmiehenä aiemmin toiminut stuertti C ovat kertoneet, että matkustamohenkilökunnan käytössä ei ole imuria tai muita siivousvälineitä, joten heidän tekemänsä siistiminen on siivousyhtiön tekemää siivousta pintapuolisempi.

C:n mukaan matkustamohenkilökunnan suorittamaan siistimiseen kuluu aikaa henkilökunnan kokemuksesta, matkustajamäärästä ja koneessa suoritetun tarjoilun laajuudesta riippuen noin kolme minuuttia. Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo asiassa käyneen ilmi, että matkustamohenkilökunnan Helsinki-Vantaalla matkustamossa suorittamat toimet ovat luonteeltaan enemmän pintapuolista siistimis- kuin varsinaisesta siivoustyötä.

C ja matkustamohenkilökunnan entinen luottamusmies D ovat uskottavasti kertoneet, että ATR-koneen kääntöaikataulu on Helsinki-Vantaalla tiukempi kuin ulkoasemilla mahdollisesta miehistön vaihdoksesta, ruokailusta, koneen tankkauksesta ja huollosta johtuen. C:n ja D:n mukaan kääntösiistimiseen käytetty aika vähentää esimerkiksi turvallisuuteen liittyviin työtehtäviin käytettävissä olevaa aikaa. Matkustamohenkilökunnan Helsinki-Vantaalla suorittaman siistimisen ei ole kuitenkaan selvitetty juurikaan poikkeavan lennon aikana ja ulkoasemilla suoritettavasta siistimisestä, ja se on tiukasta aikataulusta huolimatta voitu suorittaa matkustamohenkilökunnan tavanomaisena työaikana.

Työnantaja on noudattanut ATR-koneiden siistimiskäytäntöä pääosin edellä kuvatun kaltaisena kesästä 2012 lähtien. D on kertonut, että työntekijäpuolen käsityksen mukaan kysymys oli syksyyn 2012 saakka kestävästä kokeilusta. Kun työntekijäpuoli otti siistimiskäytännön esille myöhemmin, työnantaja kuitenkin vetosi jo vakiintuneeseen käytäntöön. G:n mukaan yhtiön taloudellinen tilanne vuonna 2012 oli tiukka, ja toisaalta siivouksen tai siistimisen tarve oli ilmaisen tarjoilun päätyttyä vähentynyt. Sopimusalavastaava E:n mukaan työntekijäpuoli ei hyväksynyt siistimiskäytännön jatkamista, ja asia oli riitainen vielä vuoden 2014 työehtosopimusneuvotteluissa. Asiassa kirjallisina todisteina esitetyistä sähköpostiviestikirjeenvaihdosta, kokouspöytäkirjoista tai -muistioista (V2–V6) ei kuitenkaan ilmene, että työntekijäpuoli olisi riitauttanut kesällä 2012 aloitetun siistimiskäytännön syksyllä 2012 tai myöhemminkään. Työnantajapuolen todistajat ovat kertoneet, ettei heidän tietoonsa tullut siistimiskäytäntöön liittyviä riitaisuuksia.

Työnantajapuoli esitti kesällä 2014 muun ohella, että työehtosopimukseen lisätään matkustamohenkilökunnan siistimistyötä koskeva kohta (K3, kohta 6.2 ja K4). E:n mukaan työntekijäpuoli ei hyväksynyt esitystä, koska myös ATR-koneiden siistimistä koskeneet neuvottelut olivat tuolloin vielä kesken. Yhtiön entinen henkilöstöjohtaja G, nykyinen henkilöstöjohtaja A ja työehtosopimusneuvotteluihin osallistunut Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n johtava asiantuntija H ovat puolestaan kertoneet, ettei ATR-koneiden siistimisestä ollut erimielisyyttä myöskään kesällä 2014 ja työnantajapuoli halusi lisäyksen työehtosopimukseen lähinnä Embraer-koneiden Euroopan lentoja silmällä pitäen. Ammattiliitto Pro ry:n kanssa jatketuissa säästöneuvotteluissa ammattiliitto esitti tiettyä hintaa kääntösiivouksen tekemisestä. Vasta kun tästä ei päästy sopimukseen, ammattiliitto riitautti jo kolmen vuoden ajan noudatetun siistimiskäytännön.

Työtuomioistuin katsoo selvitetyksi, ettei työntekijäpuoli ole ennen tätä oikeudenkäyntiä riitauttanut työnantajan kesällä 2012 aloittamaa ATR-koneiden siistimiskäytäntöä, jota on tällä hetkellä noudatettu noin viiden vuoden ajan. Se, että työnantaja esitti vuonna 2014 työehtosopimukseen lisättäväksi siistimistä koskevaa kohtaa, ei myöskään osoita, että siistimistyön teettäminen matkustamohenkilökunnalla olisi ilman nimenomaista mainintaa työehtosopimuksen vastaista.

Työtuomioistuin arvioi, että jonkinlainen kääntösiivous tai siistiminen on välttämätöntä tehdä ATR-koneiden kääntöpaikalla Helsinki-Vantaalla. Kantajan tulkinta merkitsisi sitä, että työehtosopimus velvoittaisi työnantajan teettämään tämän työn ulkopuolisella siivousyrityksellä ja kieltäisi sen teettämisen omalla henkilökunnalla. Kun otetaan huomioon, että matkustamohenkilökunta joka tapauksessa tekee tätä työtä lennon aikana ja ulkoasemilla, työtuomioistuin katsoo, ettei työehtosopimuksen määräyksistä voida esitetty selvitys huomioon ottaen johtaa kantajan esittämää työnantajan liiketoimintapäätösten rajoitusta.

Kanne on edellä kerrotuilla perusteilla kokonaisuudessaan hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Ammattiliitto Pro ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Nordic Regional Airlines Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut, joiden määrä on myönnetty.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Nordic Regional Airlines Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.750 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Wirén, Äimälä, Nyyssölä, Helenius ja Vettainen jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.

Ilmoitusta äitiysvapaan alkamisesta oli pidettävä samalla ilmoituksena osittaisen hoitovapaan keskeyttämisestä. Näin ollen uudelle äitiysvapaalle siirtyvän työntekijän äitiysvapaan palkka oli maksettava sen palkan mukaisesti, jota työntekijä sai ennen osittaiselle hoitovapaalle jäämistä. Kanne hyväksyttiin.

Työtuomioistuimen ratkaisu asiassa perustui työsopimuslain osittaisen hoitovapaan keskeyttämistä koskevan säännöksen tarkoituksen arviointiin ja jo työtuomioistuimen tuomiolla TT 2015:139 ratkaistuun kysymykseen. Lisäksi työtuomioistuimen ratkaisu perustui siihen, että työnantaja oli itsekin maksaessaan uudelta äitiysvapaalta työntekijälle äitiysvapaan palkkaa arvioinut työntekijän olevan osittaisen hoitovapaan sijaan äitiysvapaalla. Kun työtuomioistuimen ratkaisu perustui edellä mainittuihin seikkoihin, työnantajalla olisi ollut asiaa tarkemmin arvioituaan edellytyksen päätyä samaan ratkaisuun kuin työtuomioistuin. Työnantaja tuomittiin hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Kunnallisella työmarkkinalaitoksella olisi ollut edellytykset havaita työnantajan menettelyn virheellisyys ja korjata väärä soveltaminen. Kun Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ollut toiminut näin, vaan oli asettunut tukemaan työnantajan menettelyä, se tuomittiin hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

(Ks. myös TT 2015:139)

KANTAJA

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry

VASTAAJAT

Kunnallinen työmarkkinalaitos

Oulunkaaren kuntayhtymä

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 29.5.2017

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö Juko ry:n, Kunta-alan Unioni ry:n ja Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n välisessä kunnallisessa yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa (KVTES) 2014–2016 on ollut muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

LUKU V Virka- ja työvapaat sekä perhevapaat

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Oikeus perhevapaisiin

1 mom. Viranhaltijan oikeudesta perhevapaisiin on säädetty kunnallisesta viranhaltijasta annetun lain (304/2003) 29 §:ssä ja työntekijän oikeudesta perhevapaisiin työsopimuslain (55/2001) 4 luvussa (viittausmääräys).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje

Osittaisella vanhempain- tai hoitovapaalla olevan palvelussuhteen ehdot esimerkiksi palkka ja työaika määräytyvät kuten osa-aikatyötä tekevillä. (- -)

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8 § Äitiysvapaan palkallisuus

1 mom. Viranhaltijalla/työntekijällä on oikeus saada varsinainen palkkansa ajanjaksolta, johon sisältyy äitiysvapaan 72 ensimmäistä arkipäivää seuraavin edellytyksin:

1 Viranhaltija/työntekijä on ollut ao. kunnan/kuntayhtymän palvelussuhteessa välittömästi ennen äitiysvapaan alkamista vähintään kaksi kuukautta ja

2 äitiysvapaata on haettu viimeistään kaksi kuukautta ennen vapaan aiottua alkamista ja

3 työnantajalle esitetään lääkärin tai terveyskeskuksen antama sairausvakuutuslaissa tarkoitettu todistus raskauden kestosta ja lasketusta synnytysajasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on työskennellyt toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa hammashoitajana Oulunkaaren kuntayhtymän palveluksessa 19.1.2012 alkaen. A:lle myönnettiin 8.12.2014 osittainen hoitovapaa 12.1.2015 alkaen ilman päättymispäivämäärää. Viikoittainen työaika sovittiin lyhennettävän 30 tuntiin, joka vastasi 78,43 prosenttia täydestä työajasta. Osittaisen hoitovapaan ajalta A:lle maksettiin 78,43 prosenttia kokoaikaisen työn varsinaisesta palkasta. A jäi äitiysvapaalle 2.5.2015. A:lle maksettiin äitiysvapaan 72 ensimmäisen arkipäivän ajalta 78,43 prosenttia kokoaikaisen työn varsinaisesta palkasta. A ilmoitti työnantajalle äitiysvapaan alkamisesta työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla vähintään kaksi kuukautta ennen vapaan aiottua alkamista.

Työtuomioistuimen tuomion TT 2015:139 antamisen 22.12.2015 jälkeen A:n asiassa käytiin erimielisyysneuvottelut, joissa ei päästy yksimielisyyteen. Nyt käsillä oleva tapaus eroaa edellä mainitun tuomion taustalla olleesta tapauksesta siinä, että A ei erikseen sopinut tai ilmoittanut osittaisen hoitovapaan keskeyttämisestä eikä hakenut sen keskeyttämistä.

Asiassa on erimielisyyttä siitä, onko ilmoitusta äitiysvapaan alkamisesta pidettävä samalla ilmoituksena osittaisen hoitovapaan keskeyttämisestä. Mikäli on pidettävä, A:lla on oikeus kokoaikaisen työn varsinaiseen palkkaan äitiysvapaan ensimmäisen 72 arkipäivän ajalta, ja mikäli ei ole pidettävä, A:lla on oikeus vastaavalta ajalta palkkaan, jonka suuruus on 78,43 prosenttia kokoaikaisen työn varsinaisesta palkasta.

Oikeus perhevapaisiin ja perhevapaiden keskeyttämisperusteet määräytyvät työsopimuslain mukaan. Työsopimuslain 4 luvun 5 §:n mukaan osittaisen hoitovapaan muuttamisesta on sovittava. Jos siitä ei voida sopia, työntekijä voi perustellusta syystä keskeyttää vapaan noudattaen vähintään kuukauden ilmoitusaikaa.

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n äitiysvapaan palkkaa koskevan suoritusvaatimuksen määrät ovat riidattomat.

KANNE

Vaatimukset

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa Oulunkaaren kuntayhtymän menetelleen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen V luvun 8 §:n vastaisesti maksamalla A:lle äitiysvapaan palkkana vain 78,43 % A:n kokoaikaisen työn varsinaisesta palkasta 2.5.2015 alkaneen äitiysvapaan 72 ensimmäiseltä arkipäivältä,

- velvoittaa Oulunkaaren kuntayhtymän suorittamaan A:lle äitiysvapaan palkkana ajalta 2.5.2015–31.5.2015 442,98 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 15.5.2015 lukien, ajalta 1.6.2015–30.6.2015 457,79 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 16.6.2015 lukien ja ajalta 1.7.2015–27.7.2015 398,68 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 16.7.2015 lukien,

- tuomitsee Oulunkaaren kuntayhtymän maksamaan kantajalle työehtosopimuslain 7 §:n mukaista hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen maksamaan kantajalle työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n mukaista hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, ja

- velvoittaa Oulunkaaren kuntayhtymän ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n oikeudenkäyntikulut 3.699,50 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

A:n ilmoitusta äitiysvapaan alkamisesta on samalla pidettävä ilmoituksena osittaisen hoitovapaan keskeyttämisestä. A:n osittaiselle hoitovapaalle ei sovittu erikseen päättymisajankohtaa, koska A:n ja työnantajan tiedossa oli, että A tulee jäämään äitiysvapaalle myöhemmin tarkentuvana ajankohtana keväällä. Asiassa on otettava lisäksi huomioon, että lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta annetun lain (1128/1996) mukaan ei ole ollut mahdollista saada samaan aikaan osittaisen hoitovapaan ajalta maksettavaa osittaista hoitorahaa ja sairausvakuutuslain (1224/2004) nojalla äitiysvapaan ajalta maksettavaa äitiysrahaa.

Työehtosopimusta on työtuomioistuimen tuomiossa TT 2015:139 todetuin tavoin tulkittava mahdollisimman pitkälle vanhempainlomadirektiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti direktiivillä tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi. Oulunkaaren kuntayhtymä on A:n äitiysvapaan alkamisesta tekemän ilmoituksen perusteella tullut tietoiseksi, että A on 2.5.2015 alkaen kokonaan pois työstä. Tämän tiedon kuntayhtymä on saanut kaksi kuukautta ennen vapaan alkamista eli kuukautta ennen sitä ajankohtaa, jolloin osittaisen hoitovapaan keskeyttämisestä on työsopimuslain mukaan viimeistään ilmoitettava.

Kuntayhtymä ei ole perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että A ei olisi halunnut osittaisen hoitovapaan keskeytyvän samalla kun äitiysvapaa alkaa. Osapuolten yhteinen käsitys asiasta ilmenee myös siitä, että kuntayhtymä on myöntänyt osittaisen hoitovapaan ilman päättymispäivää. Tarkoitus ei ole voinut olla, että A on loppuajan vakituisesta työsuhteestaan osittaisella hoitovapaalla. Kuntayhtymällä ei myöskään ole voinut olla perusteltua tarvetta erilliselle keskeytysilmoitukselle, kun kyse ei ole ollut siitä, että A olisi ollut palaamassa kokoaikaisesti töihin vaan siitä, että hän on jäänyt kokoaikaisesti pois työstä. A:n jääminen kokoaikaisesti pois työstä on ilmennyt äitiysvapaailmoituksesta.

Koska A on edellä esitetyin tavoin keskeyttänyt osittaisen hoitovapaansa uuden äitiysvapaan perusteella, hänelle olisi pitänyt maksaa palkka 100 prosenttisen, eikä 78,43 prosenttisen työajan mukaan. Muunlainen tulkinta olisi vanhempainvapaadirektiivin tarkoituksen ja aiemmin vahvistetun kunnallisen yleisen työ- ja virkaehtosopimuksen tulkinnan vastainen.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Oulunkaaren kuntayhtymälle on paikallisneuvotteluissa 17.5.2016 annettu kaikki merkityksellinen tieto, jonka perusteella työehtosopimuksen oikea tulkinta ei ole voinut jäädä epäselväksi. Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä on usein katsottu, että työnantaja vapautuu hyvityssakkovastuustaan, kun se on perustanut toimintansa työnantajaliiton ohjeistukseen. Silloin kun työnantajan olisi pitänyt ymmärtää menettelynsä työehtosopimuksenvastaisuus työnantajaliiton virheellisistä ohjeista huolimatta, hyvityssakko on tuomittu vaikka työehtosopimuksenvastainen menettely olisi perustunut työnantajaliiton ohjeistukseen (näin esim. TT 2012:155).

Tapauksessa TT 2015:139 työtuomioistuin jätti työnantajan hyvityssakkoon tuomitsematta Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ohjeistuksen vuoksi. Tuossa asiassa työehtosopimuksen oikea tulkinta on aidosti saattanut olla työnantajalle epäselvä, mutta nyt käsillä olevassa tapauksessa edellä mainittu tuomio on ollut työnantajan käytettävissä viimeistään paikallisneuvottelujen yhteydessä. Siten Oulunkaaren kuntayhtymä ei ole perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että sen menettely on työehtosopimuksen oikean tulkinnan mukainen. Kuntayhtymä ei ole menettelynsä tueksi edes vedonnut työmarkkinalaitoksen ohjeistuksiin, vaan ainoastaan siihen, ettei A ole erikseen ilmoittanut osittaisen hoitovapaan keskeyttämisestä ilmoittaessaan äitiysvapaan alkamisesta. Oulunkaaren kuntayhtymä on tuomittava hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen menettely asiassa on ollut poikkeuksellisen moitittavaa. Se on jo tuomittu käytännöllisesti katsoen samassa asiassa hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä tuomiossa TT 2015:139. Nyt käsillä olevassa asiassa ei ole mitään sellaista erityispiirrettä edellä mainittuun tuomioon nähden, että työmarkkinalaitos olisi perustellusti voinut olla siinä käsityksessä, että Oulunkaaren kuntayhtymä menettelee työehtosopimuksen mukaisesti maksaessaan osittaisen hoitovapaan jälkeen alkavalta äitiysvapaalta osa-aikaisen työajan mukaisen palkan. Työmarkkinalaitoksen olisi pitänyt puuttua kuntayhtymän menettelyyn keskusneuvottelujen 26.9.2016 yhteydessä saadessaan tiedon kuntayhtymän menettelystä. Näin se ei kuitenkaan ole toiminut, vaan on asettunut tukemaan kuntayhtymän virheelliseksi tietämäänsä menettelyä ja siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Tuomiossa TT 2015:139 kunnallinen työmarkkinalaitos tuomittiin 3.000 euron suuruiseen hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä. Kun työmarkkinalaitos on edelleen laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa merkityksellisiltä osin samanlaisessa asiassa, hyvityssakon tulee kantajan näkemyksen mukaan olla korotettu. Työtuomioistuimen aiemman oikeuskäytännön valossa oikeasuhtainen hyvityssakko on vähintään kaksinkertainen edelliseen nähden eli 6.000 euroa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Oulunkaaren kuntayhtymä ovat vaatineet, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry korvaamaan Oulunkaaren kuntayhtymän ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yhteiset oikeudenkäyntikulut 1.700 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Ilmoitusta äitiysvapaan alkamisesta ei voida pitää ilmoituksena hoitova­paan keskeyttämisestä. Tämä olisi ristiriidassa työsopimuslain säännöksen sanamuodon kanssa. A ei sopinut tai ilmoittanut osittaisen hoitovapaan keskeyttämisestä työsopimuslain 4 luvun 5 §:n mu­kaisesti. Työntekijän täytyy toimia työsopimuslain edellyttämällä tavalla, jos hän haluaa keskeyttää osittaisen hoitovapaan. Se, että vapaan keskeyttäminen edellyttää työntekijän omaa tahdonilmai­sua, ei millään tavoin rajoita tai estä työntekijän oikeutta ja mahdollisuutta erilaisten vapaiden käyttämi­seen. Sillä kantajan väittämällä seikalla, voidaanko eri etuuksia maksaa samaan aikaan vai ei, ei ole merkitystä tässä asiassa.

A:n hoitovapaa myönnettiin ilman päättymisajankohtaa, koska A haki sitä näin. Syynä ei ollut se, että työnantajan tiedossa olisi ollut uusi äitiysvapaa. Koska kunta-alan käytäntönä oli ennen tuomion TT 2015:139 antamista, että työntekijällä ei ole oikeutta keskeyttää osittaista hoitovapaata uuden raskauden vuoksi, työnantaja ei ole voinut lähteä siitä, että hoitovapaa keskeytyisi automaattisesti äitiysvapaan alkaessa.

Työsopimuslaki ei anna työnantajalle missään tilanteessa oikeutta yksipuo­lisesti keskeyttää osittaista hoitovapaata tai vaikuttaa yksipuolisesti yksittäisen työntekijän taloudelliseen tilanteeseen. Työnantaja ei voi yksipuolisesti nostaa tuloja ja sillä tavoin vaikuttaa yksittäisen työntekijän valintaan siitä, mitkä ovat hänen kokonaistulonsa. Tulojen nousu voi esimerkiksi laskea asumistukea. Oikeus keskeyttää osittai­nen hoitovapaa on yksinomaan työntekijällä ja hänen omassa harkintaval­lassaan. Työntekijän omassa harkin­nassa on, millä tavoin hän esimerkiksi sovittaa yhteen perheen erilaiset tu­lot ja näihin liittyen erilaiset käytettävissä olevat tuet ja menot.

A tiesi jo hakiessaan osit­taista hoitovapaata, että hän tulee jäämään osittaisen hoitovapaan aikana uudelle äitiysvapaalle. Hän olisi voinut jo tuolloin hakea osittaista hoitovapaata vain siihen ajankohtaa asti, jolloin uusi äitiysvapaa alkaa. Tämä osoittaa, että A:n omana lähtökohtana oli, että osittainen hoitovapaa ei keskeydy uuden äitiysvapaan alka­essa.

Työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2015:139 ei ollut kysymys siitä, että uusi äitiysvapaa keskeyttäisi automaattisesti osittaisen hoitovapaan, vaan siitä, että työnte­kijällä on halutessaan oikeus keskeyttää osittainen hoitovapaa uuden ras­kauden vuoksi. Ratkaisun perusteella ei voida siten vetää johtopää­töstä, että osittaisen hoitovapaan keskeyttämisestä ei tulisi ilmoittaa tai sopia työso­pimuslain mukaisesti. Tuomioistuin ei totea, että vapaa keskey­tyy, vaan että se on mahdollista keskeyttää siitä ajankohdasta lukien, jolloin työntekijän oikeus työsopimuslaissa tarkoitettuun äitiysvapaaseen alkaa.

Oulunkaaren kuntayhtymän työsopimuslain mukainen menettely toteuttaa täysin EU-oikeuden tarkoituksen. Työntekijällä on oikeus halutessaan kes­keyttää osittainen hoitovapaa. Työntekijä saa täyden palkan äitiysvapaansa ajalta, jos hän toimii työsopimuslain mukaisesti ja ensisijaisesti so­pii osittaisen hoitovapaan keskeyttämisestä ja toissijaisesti keskeyttää va­paan perustellusta syystä noudattaen vähintään kuukauden ilmoitusaikaa.

Hyvityssakkoa koskevat vaatimukset

Mikäli tuomioistuin katsoisi työnantajan rikkoneen KVTES:n mää­räyksiä, tulee hyvityssakkovaatimukset kuitenkin hylätä. Kysymys on nimenomaan työntekijän oikeudesta halutessaan keskeyttää osittainen hoi­tovapaa. Työnantajalla ei ole millään perusteella oikeutta yksipuo­lisesti keskeyttää osittaista hoitovapaata. Työnantajalle tai Kunnalliselle työmarkkina­laitokselle ei voida määrätä hyvityssakkoa tilanteessa, jossa työnantaja on noudattanut voimassa olevan lain säännöksiä. Lisäksi on otettava huomioon, että Oulunkaaren kuntayhtymä on noudatta­nut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tuolloin voimassa ollutta kantaa, jonka mukaan työntekijällä ei ole oikeutta keskeyttää osittaista hoitova­paata uuden raskauden vuoksi.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Paikallisneuvottelupöytäkirja 17.5.2016

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Päätös A:n osittaisesta hoitovapaasta

2. Muutospäätös 6.7.2017

3. A:n sähköpostit 22.2.2016 ja 1.3.2016

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen V luvun 6 §:n mukaan työntekijän oikeudesta perhevapaisiin on säädetty työsopimuslain 4 luvussa. Työsopimuslain 4 luvun 5 §:ssä on säädetty osittaisen hoitovapaan keskeyttämisestä. Säännöksen mukaan, jollei osittaisen hoitovapaan keskeyttämisestä voida sopia, työntekijä voi perustellusta syystä keskeyttää vapaan noudattaen vähintään kuukauden ilmoitusaikaa. Työtuomioistuin katsoo, että säännöksessä tarkoitetun ilmoituksen ja sen tekemiselle säädetyn ajan tarkoituksena on muun ohella antaa työnantajalle riittävä aika valmistautua työntekijän työajassa tapahtuvaan muutokseen ja siitä aiheutuviin työjärjestelyihin. Asiassa on ollut riidatonta, että A on ilmoittanut työnantajalle äitiysvapaan alkamisesta vähintään kaksi kuukautta ennen vapaan aiottua alkamista. Oulunkaaren kuntayhtymä on näin ollen saanut ilmoituksen A:n töistä pois jäämisestä hyvissä ajoin.

Asiassa on ollut riidatonta, että Oulunkaaren kuntayhtymä on maksanut A:lle äitiysvapaan alusta 2.5.2015 lukien äitiysvapaan palkkana 78,43 prosenttia kokoaikaisen työn varsinaisesta palkasta. Työtuomioistuimen näkemyksen mukaan tämä osoittaa, että Oulunkaaren kuntayhtymä on katsonut A:n olevan äitiysvapaalla, eikä osittaisella hoitovapaalla 2.5.2015 lukien. Kun otetaan huomioon tämä seikka sen lisäksi, mitä edellä on todettu ilmoituksen tarkoituksen toteutumisesta, työtuomioistuin katsoo, että A:n ilmoitusta äitiysvapaan alkamisesta on samalla pidettävä ilmoituksena hänen osittaisen hoitovapaansa keskeyttämisestä.

Työtuomioistuimen tuomiolla TT 2015:139 on jo ratkaistu, että osittaiselta hoitovapaalta uudelle äitiysvapaalle siirtyvän työntekijän äitiysvapaan palkka on maksettava sen palkan mukaisesti, jota työntekijä sai ennen osittaiselle hoitovapaalle jäämistä.

Edellä kerrotuin perustein työtuomioistuin katsoo, että Oulunkaaren kuntayhtymä on menetellyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen V luvun 8 §:n vastaisesti, kun se on maksanut A:lle äitiysvapaan palkkana vain 78,43 % A:n kokoaikaisen työn varsinaisesta palkasta 2.5.2015 alkaneen äitiysvapaan 72 ensimmäiseltä arkipäivältä. Näin ollen vahvistus- ja suoritusvaatimukset on hyväksyttävä. Suoritusvaatimuksen määrät ovat riidattomat.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Oulunkaaren kuntayhtymä ja Kunnallinen työmarkkinalaitos ovat vedonneet siihen, että Oulunkaaren kuntayhtymä on noudatta­nut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tuolloin voimassa ollutta kantaa, jonka mukaan työntekijällä ei ollut oikeutta keskeyttää osittaista hoitova­paata uuden raskauden vuoksi.

Työtuomioistuin toteaa, että Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n kirjallisena todisteena olevan paikallisneuvottelupöytäkirjan 17.5.2016 mukaan Oulunkaaren kuntayhtymä on paikallisneuvotteluissa vedonnut osa-aikapalkan maksamisen perusteena vain siihen, että A ei ole ilmoittanut osittaisen hoitovapaansa keskeyttämisestä kaksi kuukautta ennen äitiysvapaan alkamista, kuten KVTES edellyttää. Edelleen pöytäkirjan mukaan työnantajalla ei näin ollen ole voinut olla asiasta tietoa, eikä myöskään velvollisuutta palkan korjaamiseen. Saman asiakirjan mukaan työntekijäpuoli on vedonnut palkan korjaamiseksi työtuomioistuimen päätökseen. Tämän asian kanteen perusteiden mukaan kyseisellä työtuomioistuimen päätöksellä on tarkoitettu työtuomioistuimen 22.12.2015 antamaa tuomiota TT 2015:139.

Työtuomioistuimen ratkaisu tässä asiassa perustuu työsopimuslain 4 luvun 5 §:n säännöksen tarkoituksen arviointiin, siihen, että Oulunkaaren kuntayhtymä on itsekin katsonut A:n olevan äitiysvapaalla 2.5.2015 alkaen sekä jo työtuomioistuimen tuomiolla TT 2015:139 ratkaistuun kysymykseen. Työtuomioistuin arvioi, että Oulunkaaren kuntayhtymällä olisi ollut asiaa tarkemmin arvioituaan edellytykset päätyä samaan ratkaisuun kuin työtuomioistuin. Oulunkaaren kuntayhtymän olisi näin ollen pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä ja se on tuomittava hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Kunnallisella työmarkkinalaitoksella on ollut asiasta käytettävissään samat tiedot kuin Oulunkaaren kuntayhtymällä. Sen olisi siten tullut havaita Oulunkaaren kuntayhtymän menettelyn virheellisyys ja korjata väärä soveltaminen nopeasti, kun se on tullut Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tietoon. Kun Kunnallinen työmarkkinalaitos ei ole toiminut näin, vaan on asettunut tukemaan Oulunkaaren kuntayhtymän virheellistä menettelyä, se on tuomittava hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Oulunkaaren kuntayhtymä ja Kunnallinen työmarkkinalaitos

ovat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollisia korvaamaan yhteisvastuullisesti Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n oikeudenkäyntikulut. Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa Oulunkaaren kuntayhtymän menetelleen kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen V luvun 8 §:n vastaisesti maksamalla A:lle äitiysvapaan palkkana vain 78,43 prosenttia A:n kokoaikaisen työn varsinaisesta palkasta 2.5.2015 alkaneen äitiysvapaan 72 ensimmäiseltä arkipäivältä,

- velvoittaa Oulunkaaren kuntayhtymän suorittamaan A:lle äitiysvapaan palkkana ajalta 2.5.2015–31.5.2015 442,98 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 15.5.2015 lukien, ajalta 1.6.2015–30.6.2015 457,79 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 16.6.2015 lukien ja ajalta 1.7.2015–27.7.2015 398,68 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 16.7.2015 lukien,

- tuomitsee Oulunkaaren kuntayhtymän maksamaan Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:lle työehtosopimuslain 7 §:n mukaista hyvityssakkoa 2.500 euroa virka- ja työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen maksamaan Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:lle työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n mukaista hyvityssakkoa 4.000 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

- velvoittaa Oulunkaaren kuntayhtymän ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n oikeudenkäyntikulut 3.699,50 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Saarensola, Vainio, Nyyssölä, Lehto ja Mustonen jäseninä. Esittelijä on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Työehtosopimuksen kokonaispalkkaus-työaikaa koskeva määräys ei mahdollistanut sitä, että työnantaja olisi voinut määrätä yksittäisen toimihenkilön tekemään tiettyyn kellonaikaan sidottua työvuoroa. Koska työnantaja oli kuitenkin ainoastaan edellyttänyt, että joku toimihenkilöistä on työssä myös iltaisin kello 20 saakka ja toimihenkilöt saivat muutoin edelleen sopia vapaasti työaikansa tarkoituksenmukaisesta sijoittelusta, työnantaja ei ollut menetellyt työehtosopimuksen vastaisesti. (Ään.)

KANTAJA

Ammattiliitto Pro ry

VASTAAJAT

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

Digita Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta, työajan sijoittaminen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 31.1.2017

Pääkäsittely 31.5.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Ammattiliitto Pro ry:n Digita Oy:n työehtosopimuksessa (1.5.2012–31.5.2014 ja 1.6.2014–31.1.2017) on muun muassa seuraavat määräykset.

TYÖAIKA

4 § Työsuhde ja työnjohto-oikeus

Työnantajalla on oikeus johtaa ja valvoa työtä sekä oikeus ottaa ja erottaa toimihenkilö.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § Työaikamuodot ja säännöllinen työaika

Työehtosopimuksen mukaisia työaikamuotoja ovat kokonaispalkkaus ja jaksotyöaika.

Kokonaispalkkaus

Kokonaispalkkauksella tarkoitetaan työaikamuotoa, jossa työnjohto ja toimihenkilöt yhdessä huolehtivat työajan käytöstä siten, että työt tulevat yrityksen

tavoitteiden kannalta mahdollisimman hyvin tehdyksi. Toimihenkilöt voivat itsenäisesti päättää työaikansa tarkemmasta käytöstä asetettujen rajojen puitteissa töiden suorittamisen kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.

Kokonaispalkkauksessa säännöllinen työaika on keskimäärin 37 tuntia viikossa enintään 52 viikon tasoittumisjaksossa. Säännöllinen työaika on enintään 10 tuntia vuorokaudessa ja 43 tuntia viikossa.

Mikäli pitämätöntä työaikajoustoa on kertynyt yhteensä 40 tuntia (ns. piikkitunteja), on sekä toimihenkilön että esimiehen velvollisuus ottaa puheeksi se, miten lisätyön enempi kertyminen vältetään. Mikäli lisätyötä tästä huolimatta kertyy yhteensä 70 tuntia, on kaikki sen jälkeen yli 37 tuntia viikossa teetettävä työ 43 tuntiin asti lisätyötä, josta maksetaan 50%:lla korotettua palkkaa ja sen jälkeen 48 tuntiin asti ylityötä, josta maksetaan 50%:lla korotettua palkkaa 48 viikkotyötuntiin asti, jonka ylimeneviltä tunneilta 100%:lla korotettua palkkaa.

70 tunnin työaikajouston enimmäismäärä astui voimaan 1.1.2008.

Jos toimihenkilö on sairaana sovitun liukumavapaan alkaessa, sovitaan vapaa pidettäväksi toisena ajankohtana. Työkyvyttömyyden alkaessa hänen jo aloitettuaan liukumavapaan pitämisen, siirretään siitä vielä jäljellä oleva osa myöhempään ajankohtaan edellyttäen, että toimihenkilö ilmoittaa viipymättä työkyvyttömyydestään ja pyytää siirtämistä

Jos työnantaja ja normaalissa päivätyössä oleva toimihenkilö yhdessä sopivat, että työ edellyttää työn tekemistä klo 23.00–06.00 välisenä aikana, niin siitä maksetaan muiden lisien lisäksi vikapäivystysjärjestelmän mukainen hälytysraha. Korvaus ei edellytä kuulumista vikapäivystysjärjestelmään.

Jaksotyö

Jaksotyötä koskevat määräykset ovat työehtosopimuksen liitteenä 1.

Verkonhallintakeskuksen työtuntijärjestelmä on työehtosopimuksen liitteenä 5.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

15 § Työvuoroluettelo

Kokonaispalkkausta varten ei ole velvollisuutta laatia työvuoroluetteloa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Digita Oy (työnantaja) on langattomien viestintäverkkojen verkko-operaattori, jonka palveluksessa on noin 200 työntekijää, joista toimihenkilöitä on yli puolet. Työnantaja on tarjonnut kuluttaja-asiakkailleen vuoden 2014 alusta Taajuustalkoot-nimisen neuvontapalvelun, joka on avoinna kello 8–20. Aiemmin kuluttaja-asiakkaille suunnattu palvelu oli avoinna kello 8-16 ja se toimii edelleen Tajuustalkoot -palvelun rinnalla.

Teknisen tuen asiantuntijat A, B ja C työskentelivät Digita Infossa, kun Taajuustalkoot-neuvontapalvelu otettiin käyttöön. Työnantaja siirtyi 1.1.2017 jaksotyö-työaikamuotoon, joten kokonaispalkkaus -työaikamuoto ei enää ole käytössä.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko työnantaja yksipuolisesti voinut määrätä kokonaispalkkaus -työaikamuodossa olevan toimihenkilön tekemään myös iltavuoroja kello 12-20.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Digita Oy on menetellyt Digita Oy:n työehtosopimuksen 6 §:n vastaisesti, kun se on määrännyt yksipuolisesti 1.1.2014 lukien kokonaispalkkauksen piirissä olevat toimihenkilöt A:n, B:n ja C:n iltavuoroihin kello 12–20;

- tuomitsee Digita Oy:n maksamaan Ammattiliitto Pro ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta;

- tuomitsee Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n maksamaan Ammattiliitto Pro ry:lle valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä; ja

- velvoittaa Palvelualojen työnantaja PALTA ry:n ja Digita Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut 6.854,50 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen työaikamuotoa koskevan määräyksen sanamuodon mukaan kokonaispalkkauksessa toimihenkilö päättää työaikansa sijoittelusta, eikä työnantaja voi yksipuolisesti määrätä toimihenkilöä iltavuoroon. Iltavuoroja voidaan teettää vain yhteisesti sopimalla. Toimihenkilö voi itsenäisesti päättää työskentelystään säännöllisen työajan puitteissa, joka on 10 tuntia vuorokaudessa ja 43 tuntia viikossa.

Nyt kysymyksessä oleva määräys otettiin työehtosopimukseen tehtävän työn erityisten piirteiden takia, eikä sille ole vertailukohtaa työehtosopimuskentässä. Sopimusmääräyksen sanamuoto ilmaisee myös osapuolten yhteisesti tarkoittaman sisällön ja sitä on luettava kokonaisuutena. Työnjohto ja toimihenkilö käyvät ensin yhdessä läpi työtehtävät ja tämän jälkeen toimihenkilö itse päättää siitä, miten hän suorittaa työn työaikansa puitteissa. Tämän joustavan työaikamuodon seurauksena toimihenkilön säännöllinen työaika pidentyi 10 tuntiin vuorokaudessa ja 43 tuntiin viikossa. Työnantaja hyötyy tästä taloudellisesti, koska se ei joudu maksamaan ylityökorvauksia.

Työ tehdään kokonaispalkkaus-työaikamuodossa pääsääntöisesti kello 8–16. Osapuolten tarkoituksena ei ollut, että työaikamuodossa työskennellään iltavuoroissa. Työehtosopimuksessa ei ole määritelty iltatyölisiä kokonaispalkkauksen piirissä oleville toisin kuin esimerkiksi vuorotyötä tekeville verkonvalvojille ja operaattoreille.

Osapuolten tarkoituksen työn tekemisestä päivätyönä osoittaa myös kokonaispalkkauskohtaan vuonna 2010 tehty lisäys: "Jos työnantaja ja normaalissa päivätyössä oleva toimihenkilö yhdessä sopivat, että työ edellyttää työn tekemistä klo 23.00–06.00 välisenä aikana, niin siitä maksetaan muiden lisien lisäksi vikapäivystysjärjestelmän mukainen hälytysraha. Korvaus ei edellytä kuulumista vikapäivystysjärjestelmään."

Soveltamiskäytäntö

Ensimmäinen alan työehtosopimus tuli voimaan 25.1.2000. Nyt kyseessä olevan määräyksen sanamuoto on pysynyt muuttumattomana. Sopimusmääräystä on sovellettu yhdenmukaisesti 14 vuoden ajan ennen tätä erimielisyyttä. Työehtosopimusmääräyksen vakiintuneen merkityksen osoittaa myös se, että määräystä sovelletaan edelleen muihin kokonaispalkkauksen piirissä oleviin samalla tavalla kuin aiemmin. Toimihenkilöt työskentelevät päivätyössä ja päättävät itse työaikansa sijoittumisesta ja pituudesta.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Työehtosopimuksen sanamuoto on selkeä. Määräyksen soveltamiskäytäntö on ollut koko sen voimassaoloajan vakiintunut. Tästä huolimatta työnantaja on tulkinnut määräystä tietoisesti väärin. Koska riidanalainen määräys on yrityskohtaisessa työehtosopimuksessa, työnantajalla on erityinen velvollisuus tuntea työehtosopimus ja noudattaa sitä. Näin ollen työnantaja on menetellyt tahallisesti ja hyvityssakon tulee olla tuntuva.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on sai kaiken asian kannalta merkityksellisen tiedon jo 20.8.2014. Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n olisi tullut havaita, että työnantaja tulkitsee työehtosopimusta väärin ja sen olisi tullut puuttua työnantajan virheelliseen menettelyyn. Kun Palvelualojen työnantajat PALTA ry on tukenut työnantajan virheellistä menettelyä, se on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Digita Oy ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan korvaamaan vastaajien yhteiset oikeudenkäyntikulut 8.279,50 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työehtosopimuksen sanamuoto ei tue kantajan tulkintaa, jonka mukaan työaika olisi toimihenkilön päätettävissä. Nyt kysymyksessä olevan työehtosopimusmääräyksen ensimmäinen virke asettaa toimihenkilöille velvollisuuden käyttää työaikansa siten, että työt tehdään yrityksen tavoitteiden kannalta mahdollisimman hyvin. Toisen virkkeen tekstillä "asetettujen rajojen puitteissa" tarkoitetaan työnantajan kulloinkin asettamia rajoja, jotka voivat liittyä esimerkiksi työn alkamisen ajankohtaan tai määräaikaan, johon mennessä tietyn työn tulee olla tehtynä. "Asetetuilla rajoilla" ei tarkoiteta, että toimihenkilö saa itse päättää työajastaan vuorokautisen ja viikoittaisen työaikansa puitteissa. Määräyksen mukaan toimihenkilön tulee käyttää työaikansa asetettujen rajojen puitteissa töiden suorittamisen kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla.

Työehtosopimusta ei voida tulkita siten, että toimihenkilö päättäisi työaikansa sijoittumisesta siten, ettei työnantaja voisi määrätä siitä. Sen sijaan työehtosopimuksen sanamuoto puoltaa tulkintaa, jonka mukaan työajan käyttö ja sijoittuminen on työnantajan työnjohtovallan piirissä. Työehtosopimuksen mukaan työnantaja voi määrätä toimihenkilön työskentelemään esimerkiksi illalla ilman erillistä sopimusta tai korvausta.

Kokonaispalkkausta koskevalla työehtosopimusmääräyksellä ei ole rajoitettu työnantajan direktio-oikeutta, joka koskee esimerkiksi työajan käyttöä ja sen sijoittamista. Mikäli sopijapuolten tarkoituksena olisi ollut, että työnantajan direktio-oikeutta olisi luovutettu toimihenkilöille, tämä olisi kirjoitettu työehtosopimukseen.

Työnantajalla on työehtosopimuksen 15 §:n nojalla oikeus mutta ei velvollisuutta laatia työvuoroluettelo kokonaispalkkaus-työaikamuodossa oleville työntekijöille. Se, ettei kokonaispalkkaus-työaikamuodossa ole sovittu iltatyölisiä, ei osoita sitä, etteikö työnantaja voisi edellyttää työtä tehtävän esimerkiksi kello 16 jälkeen. Kokonaispalkkaus-työaikamuodossa ei ole tarkoitus maksaa työajan sijoittumiseen liittyviä lisiä.

Vuonna 2010 työehtosopimukseen tulleesta lisäyksestä ei voida päätellä, etteikö työnantaja voisi edellyttää työntekijän työskentelevän minä aikana tahansa kello 8 ja 20 välillä.

Soveltamiskäytäntö

Kokonaispalkkaustyöaikamuotoa koskevaa työehtosopimusmääräystä on koko sen voimassaoloajan sovellettu siten, että työnantaja voi määrätä työajan sijoittumisen. Kokonaispalkkatyöaikamuodossa olevien on koko määräyksen olemassaolon ajan edellytetty tekevän työtä myös muulloin kuin kello 8–16. Käytännössä työnantaja on jättänyt toimihenkilöiden itsensä päätettäväksi, kuka heistä on tarvittaessa illalla hoitamassa Taajuustalkoot-palvelua.

Myös kanteessa tarkoitettujen toimihenkilöiden aiempi työaika kello 8–16 oli työnantajan määrittelemä. Näin ollen myös soveltamiskäytäntö tukee sitä, että työnantaja on toiminut asiassa työehtosopimuksen mukaisesti.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Työnantaja ei ole rikkonut työehtosopimusta eikä sitä tule tuomita hyvityssakkoon. Mikäli katsottaisiin, että työnantaja on toiminut vastoin työehtosopimusta, ei työnantaja ole työehtosopimusmääräyksen tulkinnanvaraisuudesta johtuen perustellusti voinut tietää rikkoneensa työehtosopimusta.

Mikäli katsottaisiin, että työnantaja on rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä, ei Palvelualojen työnantajat PALTA ry:tä tule tuomita hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, koska ilmeisen tulkinnanvarainen työehtosopimusmääräys ei ole olut selvä ja riidaton.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Erimielisyysmuistio 19.3.2014

2. C:n ja D:n sähköpostiviestit 3.3.2015

3. Työnantajan laatimat työvuoroluettelot 1.1.2014–19.6.2014

Kantajan henkilötodistelu

1. Digitan Toimihenkilöt Pro ry:n entinen puheenjohtaja, työnjohtaja E

2. Entinen pääluottamusmies ja palvelupäällikkö F

3. Digita Oy:n pääluottamusmies G

Vastaajan henkilötodistelu

1. Digita Oy:n entinen hallintojohtaja H

2. Digita Oy:n entinen varatoimitusjohtaja I

3. Digita Oy:n yksikönpäällikkö J

4. Digita Infon entinen esimies K

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Ammattiliitto Pro ry:n Digita Oy:n työehtosopimuksen (1.5.2012–31.5.2014 ja 1.6.2014–31.1.2017) 4 §:n mukaan työnantajalla on oikeus johtaa ja valvoa työtä sekä oikeus ottaa ja erottaa toimihenkilö. Työaikamuodot ovat 6 §:n mukaan kokonaispalkkaus ja jaksotyöaika. Kokonaispalkkauksessa työnjohto ja toimihenkilöt yhdessä huolehtivat työajan käytöstä siten, että työt tulevat yrityksen tavoitteiden kannalta mahdollisimman hyvin tehdyksi. Toimihenkilöt voivat itsenäisesti päättää työaikansa tarkemmasta käytöstä asetettujen rajojen puitteissa töiden suorittamisen kannalta tarkoituksenmukaisimmalla tavalla. Säännöllinen työaika on keskimäärin 37 tuntia viikossa enintään 52 viikon tasoittumisjaksossa, enintään 10 tuntia vuorokaudessa ja 43 tuntia viikossa. Kokonaispalkkausta varten ei 15 §:n mukaan ole velvollisuutta laatia työvuoroluetteloa.

Digita Oy:n teknisen tuen asiantuntijat A, B ja C työskentelivät vuoden 2013 loppuun teknisen tuen asiantuntijoina kuluttaja-asiakkaiden neuvontapalvelussa, joka oli avoinna arkipäivisin kello 8–16. Työnantaja aloitti kuluttaja-asiakkailleen vuoden 2014 alussa lisäksi Taajuustalkoot -palvelun, joka on avoinna arkipäivisin kello 8–20.

Asiassa on ratkaistava, määräsikö työnantaja työehtosopimuksen vastaisesti kokonaispalkkaus-työaikamuodossa työskennelleet A:n, B:n ja C:n 1.1.2014 lukien iltavuoroihin kello 12–20. Työnantaja siirtyi 1.1.2017 jaksotyöaikaan, eikä kokonaispalkkaus-työaikamuoto ole enää käytössä.

Toimihenkilöiden työajan sijoittuminen kokonaispalkkauksessa

Työehtosopimusneuvotteluihin työntekijäpuolen edustajina osallistuneet Digitan Toimihenkilöt Pro ry:n entinen puheenjohtaja, työnjohtaja E sekä entinen pääluottamusmies ja palvelupäällikkö F ovat kertoneet, että kokonaispalkkauksesta sovittaessa tavoitteena oli joustava työaika. Niinpä toimihenkilöt voivat työskennellä esimerkiksi neljä tai kuusi tuntia yhtenä päivänä ja kymmenen toisena, ja työt voi aloittaa esimerkiksi kello 7 tai 9. Näin päästiin myös siihen, että työtehtävät voitiin hoitaa yhtäjaksoisesti ilman tarpeettomia odotus- tai matkustusaikoja. Järjestelmä perustui luottamukseen, ja toimihenkilöiden kunnia-asiana oli, että työt tulevat tehdyksi. Iltatyöhön ei normaalisti ollut tarvetta, koska huollotkin tehtiin päivällä, eikä iltalisistä siten ollut sovittu. Järjestelmä oli siis myös työnantajalle edullinen. Jos iltatyöhön oli tarvetta, siitä oli neuvoteltava tai toimihenkilö oli siirrettävä jaksotyöhön. Akuutit tapaukset hoidettiin vikapäivystyksen kautta. Samalla tavoin on työajan sijoittelusta kertonut pääluottamusmies G.

Digita Oy:n entinen varatoimitusjohtaja I ja yksikönpäällikkö J ovat kertoneet, että kokonaispalkkaus-työaikamuodossa toimihenkilöt työskentelivät myös aikaisin aamulla tai iltaisin, mikäli siihen oli asiakkaan tarpeista ja työtehtävistä johtuva syy. J:n mukaan myös kokonaispalkkaus-työaikamuodossa työskenneltiin kuitenkin pääsääntöisesti kello 8-16, vaikka työajan sijoittelu olikin joustavaa.

Kirjallisena todisteena esitetystä työvuoroluettelosta (K3) ilmenee, että A:lle, B:lle ja C:lle on merkitty taulukkoon kunkin arkipäivän kohdalle "Aamu" tai "Ilta". Taulukko on nimetty Digita Infon vuorolistaksi. G:n mukaan toimihenkilöt saivat esittää työvuorotoiveita, mutta yksikön päällikkö laati työvuorolistan. Digita Infon toimihenkilöiden entinen esimies K on kuitenkin kertonut, että toimihenkilöt laativat taulukon itse ja hän ainoastaan seurasi taulukon perusteella, että työnantajan vaatimus kello 20 saakka jatkuvasta puhelinneuvonnasta toteutuu. K:n mukaan työnantaja ei määrännyt toimihenkilöitä tiettyihin vuoroihin tai työskentelemään tiettyinä kellonaikoina, vaan huolehti ainoastaan siitä, että Digita Infon henkilöresurssit riittävät kello 8-20 avoinna olevan puhelinneuvonnan ylläpitoon. Digita Infon toimihenkilöiden työajan sijoittelu oli muilta osin joustavaa.

Esitetyn selvityksen perusteella työtuomioistuin katsoo työnantajan edellyttäneen, että joku Digita Infon toimihenkilöistä on työssä arkipäivisin kello 20:een asti. Selvityksestä ei kuitenkaan ole pääteltävissä, että työnantaja olisi yksipuolisesti määrännyt ketään toimihenkilöistä tekemään tiettyä työvuoroa tai työskentelemään tiettyinä kellonaikoina. Toimihenkilöillä on ollut velvollisuus huolehtia siitä, että joku heistä on työnantajan käytettävissä arkipäivisin kello 8-20. Tämä on käytännössä edellyttänyt, että ainakin yksi toimihenkilöistä työskentelee myös iltaisin kello 20 saakka. Tästä huolimatta toimihenkilöt ovat edelleen voineet työehtosopimuksessa mainitulla tavalla itse huolehtia työaikansa tarkoituksenmukaisesta käytöstä siten, että työnantajan määräämät työt tulevat tehdyiksi.

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

Työtuomioistuimen käsityksen mukaan työehtosopimuksen 6 §:n kokonaispalkkaus-työaikaa koskeva määräys ei selvän sanamuotonsa perusteella mahdollista sitä, että työnantaja voisi määrätä yksittäisen toimihenkilön tekemään tiettyyn kellonaikaan sidottua työvuoroa. Tällainen menettely ei myöskään vastaisi määräyksen alkuperäistä tarkoitusta, jolla on tavoiteltu joustavaa, pitkälti toimihenkilöiden itsensä päätettävissä olevaa työajan sijoittelua. Kun määräyksessä puhutaan työajan käytöstä asetettujen rajojen puitteissa, voidaan katsoa viitatun säännöllisen vuorokautisen ja viikottaisen työajan rajoihin.

Kantajan vahvistusvaatimus on kuitenkin muotoiltu lähtien siitä, että työnantaja olisi yksipuolisesti ja nimenomaisesti määrännyt A:n, B:n ja C:n iltavuoroihin kello 12–20. Tällaista ei asiassa ole selvitetty tapahtuneen. Se, että päivystysvelvollisuus on käytännössä jakautunut kanteessa tarkoitettujen kolmen vakituisen toimihenkilön kesken siten, että heistä jokaisen on keskenään sopimallaan tavalla tullut työskennellä vuorollaan myös iltaisin, ei anna aihetta arvioida asiaa toisin.

Kanne on edellä kerrotuilla perusteilla kokonaisuudessaan hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Ammattiliitto Pro ry:n kannevaatimukset on kokonaisuudessaan hylätty. Asia on kuitenkin ollut siinä määrin epäselvä ja tulkinnanvarainen, että asianosaisilla on ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin. Näin ollen asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Siitonen, Äimälä, Lallo, Suokas ja Helenius jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevan jäsen Heleniuksen lausunto, johon jäsen Suokas yhtyi:

Oikeudenkäynnin yhteydessä on riittävästi selvitetty, että kyseessä oleva kokonaistyöaika on sellainen, jossa työajan käyttö on työntekijän päätettävissä. Työntekijä sopii oman harkintansa mukaan tapaamisensa ja suunnittele työn tekemisen ajankohdat.

Katson todistelussa selvitetyn, että työnantaja on edellyttänyt näiltä kolmelta henkilöltä työn tekemistä ns. iltavuorossa. Iltavuoropakko on ehto, joka ei istu esitettyyn kokonaistyöaikajärjestelmään. Se että kolme työntekijää laati keskenään vuorojärjestelmän ei poista sitä faktaa että heille muodostui sitovia työaikoja. Työvuorolista annettiin työnantaja tietoon ja työnantaja seurasi listaa työjohdollisessa mielessä, todisti työnjohtaja K.

Työehtosopimuksessa on toinen työaikamuoto siihen käyttöön, jossa työajat on ennalta määrätty. Näin ollen sovellettavasta työehtosopimuksesta olisi suoraan löytynyt iltatyöhön soveltuva työaikamalli.

Tällä esitetyllä ratkaisulla syntyy työehtosopimukselle sen sanamuodon vastainen tulkinta jota osapuolet eivät varmasti olleet tarkoittaneet.

Vain sillä perusteella, että työnantaja on pitäytynyt muodollisesti pois työaikajärjestelmän laatimisesta, ei voi antaa tällaista kaiken hyväksyvää päätöstä. Yritys oli asiakkailleen antanut sitoumuksen siitä, että ilta-aikoina näille tarjotaan palvelua. Samalla oli kolmelle työntekijälle annettu määräys työskennellä tämän palvelulupauksen mukaisina työaikoina. Omaa harkintaa ei työntekijä olisi voinut käyttää.

Katson kantanani, että kanne työehtosopimuksen tulkinnasta ja sopimusmääräyksen rikkomisesta tulisi hyväksyä ja Digita oy sekä Palta ry tuomita maksamaan vaaditut hyvityssakot.

Asianosaisliittojen välillä oli noudatettu käytäntöä, jonka mukaan työntekijällä oli oikeus uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon, mikäli sama sairaus oli uusiutunut yli 30 päivän kuluttua edellisen sairausloman päättymisestä lukien. Noudatetun käytännön mukaan työntekijällä ei kuitenkaan ollut oikeutta tällaisessa tapauksessa sairausajan palkkaan, mikäli työntekijä oli ollut työkyvytön sairauslomien välisen 30 päivän ajanjakson aikana. Kun käsiteltävänä olleessa tapauksessa työntekijän oli näytetty olleen työkyvytön suurimman osan edellä mainitusta ajanjaksosta aikana, hänellä ei ollut oikeutta uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon. Kanne oli näin ollen hylättävä. Kysymys myös korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrästä.

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJA

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

KUULTAVA

Antti Kangas Oy

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 24.4.2017

Pääkäsittely 19.6.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ry:n välisessä huoltokorjaamoiden työehtosopimuksessa 1.2.2014–31.1.2017 on ollut muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

19 § Sairausajan palkka

Työnantaja maksaa työntekijälle, joka työnantajan hyväksymän selvityksen mukaan on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt työtä tekemästä, sairausajan palkkana täyden palkan toisen sellaisen sairauspäivän alusta tai mikäli työkyvyttömyys on aiheutunut työtapaturmasta, ensimmäisen sellaisen sairauspäivän alusta, joka työssä oltaessa olisi ollut työntekijän työpäivä, sen pituisen ajanjakson työpäiviltä kuin seuraavasta käy ilmi:

Työsuhde, joka ennen työkyvyttömyyden alkua on jatkunut yhtäjaksoisesti

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 vuotta tai kauemmin...................56 päivää

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A oli Antti Kangas Oy:ssä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 7.1.1981–21.3.2016. Hänen työtehtäviinsä kuului linja-autojen siivous. A:n työsopimus irtisanottiin 21.9.2015 työsopimuslain 7 luvun 2 §:ssä tarkoitetulla henkilöön liittyvällä perusteella, koska hänen katsottiin olevan sairauden takia pysyvästi kykenemätön tekemään työsopimuksensa mukaista työtä.

A oli asentohuimauksen (ICD-10-koodi H 81.1) ja polvikulumien takia työkyvytön useassa jaksossa ajan 12.8.2014–31.7.2015, lukuun ottamatta aikaa 27.8.–2.9.2014. Kansaneläkelaitoksen maksaman sairauspäivärahan enimmäisaika 300 päivää täyttyi 31.7.2015. A haki työkyvyttömyyseläkettä, mutta vakuutusyhtiö hylkäsi eläkehakemuksen. A yritti lääkärin kehotuksesta työhön paluuta elokuun 2015 alussa. Hän oli vuosilomalla 3.–8.8.2015 ja työajan lyhennysvapailla 10.–21.8.2015. A työskenteli varsinaisissa työtehtävissään 24.–28.8.2015, minkä jälkeen hän oli sairauslomalla useassa jaksossa vastaajan ja kuultavan mukaan 31.8.2015 alkaen ja kantajan mukaan 3.9.2015 alkaen työsuhteen päättymiseen 21.3.2016 saakka. A:n sairauslomien välissä oli vähintään 30 kalenteripäivän katko 31.7.2015 jälkeen.

Asiassa on erimielisyyttä siitä, noudatetaanko Suomen Työnantajain Keskusliitto ry:n (STK) ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:n välillä vuonna 1973 tehtyä sairausajan palkan maksamista koskevaa ohjetta huoltokorjaamoiden työehtosopimuksen osana. Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n mukaan ohjetta noudatetaan osana kyseistä työehtosopimusta. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n (ALT ry) mukaan ohjetta noudatetaan liittojen välillä, muttei osana työehtosopimusta.

AKT ry:n mukaan edellä mainittua ohjetta tulkitaan siten, että A:lla on oikeus sairausajan palkkaan vaaditulta ajalta, koska saman sairauden uusiutumiseen on kulunut yli 30 päivää siitä, kun A:lle on viimeksi suoritettu sairauspäivärahaa. Tilannetta ei muuta se, että A on ollut osan ajasta työnantajan määräämillä työajan lyhennysvapailla ja vuosilomalla.

ALT ry:n ja Antti Kangas Oy:n mukaan työntekijän on oltava sairauksien välillä aidosti työkykyinen vähintään 30 päivää, jotta työnantajan palkanmaksuvelvollisuus alkaisi uudelleen. Saman sairauden uusiutumistilanteissa noudatetaan sairausvakuutuslain mukaista tulkintaa. Koska A on ollut yhdenjaksoisesti työkyvytön 12.8.2014 alkaen työsuhteensa päättymiseen 21.3.2016 asti, työnantajan sairausajan palkanmaksuvelvollisuus ei ole alkanut uudestaan.

Asiasta on käyty erimielisyysneuvottelut. AKT ry:n ja ALT ry:n välillä ei ole aiempia erimielisyyksiä vastaavasta asiasta. Sairausajan palkan määrä on riidaton.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Antti Kangas Oy on rikkonut työehtosopimuksen 19 §:n sairausajan palkkaa koskevia määräyksiä jättämällä maksamatta A:n sairausajan palkan ajalta 7.9.2015–1.11.2015,

- velvoittaa Antti Kangas Oy:n maksamaan A:lle ajalta 7.9.2015–1.11.2015 sairausajan palkkana 3478,80 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 21.3.2016 lukien,

- tuomitsee työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, ja

- velvoittaa Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 4.160 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Antti Kangas Oy on kieltäytynyt maksamasta A:lle työehtosopimuksen mukaista sairausajan palkkaa ja perinyt sen takaisin A:lta. Liittojen välisen vakiintuneen tulkintakäytännön mukaan työnantajan määräämistä työajan lyhennysvapaista ja vuosilomasta huolimatta saman sairauden uusiutumiseen on kulunut yli 30 päivää siitä, kun A:lle on viimeksi suoritettu sairauspäivärahaa. Tällöin sairausajan palkan maksamisen suhteen menetellään kuin olisi kyseessä uusi sairaus, ja näin ollen työnantajan palkanmaksuvelvollisuus on alkanut uudelleen. Tulkintakäytännön perusteena olevan määräyksen sanamuodosta ei käy ilmi, että sairausajan palkan maksamisen edellytyksenä olisi työntekijän tosiasiallinen työkykyisyys 30 päivän ajalta, eikä määräystä ole näin tulkittu liittojen välillä aiemminkaan. Vakiintunut tulkinta perustuu Suomen Työnantajain Keskusliitto STK ry:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:n välillä sovittuun menettelyyn, ja siitä 1.6.1973 annettuun ohjeistukseen. Ohjeistusta noudatetaan huoltokorjaamoiden työehtosopimuksen osana. (Ks. myös TT 1987:7 ja TT 2012:5.) Asiaa ei voida ratkaista sairausvakuutuslain tulkinnan perusteella.

Työnantaja on määrännyt A:n ensin vuosilomalle ja sitten työajan lyhennysvapaille. Ainakin viikon ajan, 24.–28.8.2015, A on todistettavasti tehnyt työsopimuksensa mukaista työtä, eli ollut työkykyinen. Myös hänen eläkehakemuksensa on hylätty, koska hänet on katsottu edelleen työkykyiseksi. A:n työkykyisyydestä ei kyseisen, yli 30 päivää kestäneen ajanjakson ajalta edes ole mitään luotettavaa selvitystä. Näin ollen asiassa tulee noudattaa edellä mainittua tulkintaa, jonka mukaan saman sairauden uusiutumisesta on kulunut yli 30 päivää, ja A:lla on työehtosopimuksen perusteella oikeus sairausajan palkkaan ajalta 7.9.­–1.11.2015.

Kyse on selvästä ja riidattomasta määräyksestä, jota on noudatettu työehtosopimuksen osana ja josta on ollut yksimielinen liittojen välinen kanta vuosikymmenten ajan. Antti Kangas Oy on perinyt jo maksamansa sairausajan palkan takaisin ilmeisesti ALT ry:n kehotuksesta. Näin ollen ALT ry on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

A ei ole hakenut sairauspäivärahaa riidanalaiselta ajanjaksolta.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry ja Antti Kangas Oy ovat vaatineet, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 4.626 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Huoltokorjaamoiden työehtosopimuksessa ei ole omia, sairausvakuutuslaista poikkeavia määräyksiä saman sairauden uusiutumista koskien. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry on vakiintuneesti ohjeistuksessaan noudattanut sairausvakuutuslain mukaista tulkintaa saman sairauden uusiutumistilanteissa, ja kantaja tarkoittanee vakiintuneella tulkintakäytännöllä tätä. Muuta tulkintaa liittojen välillä ei ole noudatettu.

Asiassa on kyse ainoastaan siitä, onko A ollut kiistanalaisena ajankohtana sairausvakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla työkykyinen vai työkyvytön ja onko sama sairaus uusiutunut 30 päivän sisällä vai ei. Jotta työnantajan palkanmaksuvelvollisuus alkaisi uudelleen, työntekijän on oltava sairauksien välillä aidosti työkykyinen vähintään 30 päivää.

A on 12.8.2014 alkaen ollut käytännössä yhtäjaksoisesti työkyvytön työsuhteensa päättymiseen 21.3.2016 asti. Kelan sairausrahapäiväkauden tultua täyteen 31.7.2015 työkyvyttömyys on jatkunut katkeamatta sisältäen kolmen viikon loma- ja vuosityöajan lyhennysvapaajakson. A:ta hoitanut työterveyshuollon erikoislääkäri B on vahvistanut työkykyneuvotteluun 21.9.2015 liittyvissä lausunnoissaan A:n työkyvyttömyyden jatkumisen Kelan sairauspäiväkauden jälkeen.

Tapahtumatietojen valossa on selvää, että A ei ole ollut sairausvakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla työkykyinen siten, että yhtiön palkanmaksuvelvollisuus alkaisi uudestaan kanteessa vaaditulla tavalla. Muutaman päivän epäonnistunut kokeilu palata töihin loman jälkeen osoittaa, ettei A ollut työkykyinen. Samaa vahvistaa työkyvyttömyyseläkehakemuksen jättäminen; A ei pitänyt itseään työkykyisenä. Minkäänlaista ihmeparantumista loma-aikana ei ole tapahtunut, joten sama sairaus ei ole sairausvakuutuslaissa tarkoitetulla tavalla uusiutunut. A on koko ajan ollut samasta syystä työkyvytön, joten yhtiöllä ole palkanmaksuvelvollisuutta. Työkyvyttömyys oli kestänyt jo vuoden ennen kesän 2015 kolmen viikon vapaajaksoa ja jatkui välittömästi tämän jälkeen ainakin seitsemän kuukautta työsuhteen päättymiseen asti.

Hyvityssakkovaatimuksista

Hyvityssakkovaatimukselle ei ole perusteita. Hyvityssakkoon tuomitseminen edellyttää, että Antti Kangas Oy olisi tietensä rikkonut työehtosopimusta tai sen olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa sitä. Yhtiö on toiminut asiassa työnantajaliiton vakiintuneen ohjeistuksen mukaisesti.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n tuomitseminen hyvityssakkoon edellyttää, että selvää ja riidatonta työehtosopimusmääräystä ei ole sovellettu osallisten yhdistysten yksimielisen kannan mukaisesti eikä väärää soveltamista ole olosuhteet huomioon ottaen nopeasti korjattu. Tässä jutussa on kyse vain siitä, että liitot ovat työehtosopimuksen soveltamisesta ja sairausvakuutuslain tulkinnasta eri mieltä. Työehtosopimuslaissa säädetyt edellytykset hyvityssakkoon tuomitsemiselle eivät täyty

ALT ry ei ole kehottanut Antti Kangas Oy:tä perimään takaisin A:lle maksettua palkkaa.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Lääkärintodistus 17.3.2015

2. Lääkärintodistus 2.9.2015

3. Suomen Työnantajain Keskusliiton kiertokirje 13.8.1973, kohta 3

4. SAK ry:n ja STK ry:n lausunto 2.3.1988, kohta 1.3.1

5. A:n työkyvyttömyyseläkepäätös 5.6.2015

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Kahdeksan lääkärintodistusta, jotka allekirjoitettu ajalla 12.8.2014–21.9.2015

2. Työkykyneuvottelun pöytäkirja 21.9.2015

3. Kaksi työterveyslääkärin lausuntoa 21.9.2015

Kantajan henkilötodistelu

1. AKT ry:n sopimussihteeri C

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n toimitusjohtaja D

2. Työterveyshuollon erikoislääkäri B

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa esitetty näyttö

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n sopimussihteerinä vuodesta 2001 työskennellyt C on kertonut, että hän on vastannut AKT ry:ssä kumipyöräliikenteen alaan kuuluvista työehtosopimuksista, joihin myös huoltokorjaamoiden työehtosopimus kuuluu. C on selvittänyt A:n asiaa AKT ry:ssä. Kun A on ollut 30 päivän ajan työnantajan käytettävissä, eikä sairauslomalla, hänellä on ollut oikeus sairausajan palkkaan saman sairauden uusiutuessa. Alalla on noudatettu pitkään käytäntöä, jonka mukaan saman sairauden uusiutuessa yli 30 päivän kuluttua edellisen sairausloman päättymisestä ja siitä, kun työntekijä on jälleen työnantajan käytettävissä, työntekijällä on oikeus sairausajan palkkaan. Jos työntekijä on työkyvytön 30 päivän ajanjakson kuluessa, työntekijällä ei ole oikeutta sairausajan palkkaan. Lääkäri suorittaa työkykyä koskevan arvioinnin. Kyseistä käytäntöä ei ole kirjattu huoltokorjaamoiden työehtosopimukseen, koska asiasta ei ole ollut riitaisuuksia. Luottamusmiehiä on koulutettu tämän käytännön mukaisesti. Huoltokorjaamoiden työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskeva 19 §:n määräys vastaa Suomen Työnantajain Keskusliitto ry:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:n välillä vuonna 1973 sovittuja sairausajan palkan maksamista koskevia periaatteita.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n toimitusjohtaja D on kertonut, että huoltokorjaamoiden työehtosopimuksessa ei ole määräystä sairausajan palkan maksamisesta saman sairauden uusiutuessa. Tältä osin on noudatettu soveltaen sairausvakuutuslain säännöksiä. Jos sama sairaus on uusiutunut yli 30 päivän kuluttua edellisen sairausloman päättymisestä ja työntekijä on ollut nämä päivät aidosti työkykyinen, työntekijällä on oikeus uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon. Sillä, minkä luonteisia (työpäiviä, vapaapäiviä, vuosilomapäiviä) edellä tarkoitetut sairauslomien välissä olevat päivät ovat olleet, ei ole merkitystä asiassa, vaan ratkaisevaa on ollut työntekijän työkykyisyys. Mikäli työntekijä ei ole sairauslomien välissä työkykyinen, ei ole edes kysymys saman sairauden uusiutumisesta. Työkyvyn arvioi lääkäri. Tätä tulkintaa on noudatettu vuodesta 1982 alkaen. Näin on ohjeistettu asiasta kysyttäessä ja koulutuksissa. Asiasta ei ole ollut riitaa AKT ry:n kanssa. Suomen Työnantajain Keskusliitto ry:n ja Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK ry:n välillä vuonna 1973 sovittua sairausajan palkan maksamista koskevaa ohjetta tai samojen keskusjärjestöjen välistä lausuntoa 2.3.1988 ei ole otettu huoltokorjaamoiden työehtosopimuksen osaksi.

Työterveyshuollon erikoislääkärinä vuodesta 1999 toiminut B on kertonut hoitaneensa A:ta syyskuusta 2014 alkaen. Sitä edeltävältä noin kuuden kuukauden ajalta hän on tutustunut A:n tilanteeseen asiakirjojen perusteella. B on kertonut, että A on ollut toistuvilla sairauslomilla saman sairauden takia keväästä 2014 alkaen. B ei ole kirjoittanut A:lle sairauslomaa ajalle 1.8.2015–2.9.2015, koska A on käynyt B:n vastaanotolla viimeisen kerran ennen edellä mainittua ajanjaksoa 13.6.2015, ja hänelle oli kirjoitettu 17.3.2015 sairauslomaa 31.7.2015 saakka. B ajatteli, että A tulisi vielä hänen vastaanotolleen ennen sairausloman päätymistä. Mikäli näin olisi tapahtunut, B olisi kirjoittanut A:lle sairauslomaa 31.7.2015 jälkeiselle ajalle, sillä hän piti A:ta työkyvyttömänä linja-autojen siivoustöihin. Työskentelyyn olisi liittynyt työtapaturmariski. Yleislääkäri E oli kirjoittanut A:lle lääkärintodistuksen ajalle 31.8.2015–2.9.2015 ja osoittanut A:n tämän jälkeen todistajan vastaanotolle. Työkykyneuvottelussa 21.9.2015 A katsoi itsekin olevansa työkyvytön. Neuvottelusta laadittuun, B:n allekirjoittamaan muistioon on kirjattu, että A:n työkyvyttömyys on jatkunut sairauspäivärahakauden jälkeen (vastaajan todiste V2).

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

Huoltokorjaamoiden työehtosopimuksen sairausajan palkkaa koskevassa 19 §:ssä ei ole määräystä sairausajan palkan maksamisesta saman sairauden uusiutuessa. Kanteen ja siihen annetun vastauksen perusteiden sekä C:n ja D:n kertomusten perusteella asiassa on selvitetty, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n (ALT ry) välillä on edellä mainitun työehtosopimuksen osalta noudatettu käytäntöä, jonka mukaan työntekijällä on oikeus uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon, mikäli sama sairaus uusiutuu yli 30 päivän kuluttua edellisen sairausloman päättymisestä lukien. Edelleen C:n ja D:n kertomusten perusteella on selvitetty, että noudatetun käytännön mukaan työntekijällä ei kuitenkaan ole oikeutta tällaisessa tapauksessa sairausajan palkkaan, mikäli työntekijä on ollut työkyvytön sairauslomien välisen 30 päivän ajanjakson aikana. Työkyvyn arvioi lääkäri. C:n mukaan selostettu käytäntö on perustunut keskusjärjestöjen välillä vuonna 1973 sovittuun ohjeeseen, kun taas D:n mukaan asiassa on noudatettu sairausvakuutuslakia soveltuvin osin.

Mainitussa keskusjärjestöjen välisessä ohjeessa käytetään ilmaisua "saman sairauden uusiutuminen". Työtuomioistuin katsoo, että työntekijän työkykyä koskeva vaatimus johtuu jo tästä ilmaisusta, sillä sairaus ei voi uusiutua, jollei työntekijä ole ollut välillä työkykyinen. C on vahvistanut, että tämä on ollut myös alalla noudatettu käytäntö. Sama edellytys ilmenee myös asiaa koskevasta sairausvakuutuslain 8 luvun 9 §:n 5 momentista. Säännöksen mukaan sairauspäivärahan maksamisen edellytyksenä on, että työntekijä on ollut yhtäjaksoisesti ansiotyössä vähintään 30 päivää ennen saman sairauden uusiutumista.

Asiassa on riidatonta, että A on ollut yhdenjaksoisesti työkyvytön ajan 2.9.2014–31.7.2015 lukuun ottamatta aikaa 27.8.–2.9.2014. Niin ikään riidatonta on, että A on työskennellyt varsinaisissa työtehtävissään ajan 24.–28.8.2015 ja että hänen sairauslomansa on jatkunut saman sairauden takia jälleen viimeistään 3.9.2015 alkaen työsuhteen päättymiseen 21.3.2016 saakka. Kantaja AKT ry:n mukaan A:n työkyvystä ei ole esitetty mitään luotettavaa selvitystä ajalta 1.8.–3.9.2015.

Kirjallisena todisteena olevan työkykyneuvottelun 21.9.2015 pöytäkirjan mukaan A:n työkyvyttömyys on jatkunut 31.7.2015 päättyneen sairauspäivärahakauden jälkeen. Myös B on kertonut työtuomioistuimessa työkyvyttömyyden jatkumisesta 31.7.2015 jälkeen ja seuraavan lääkärintodistuksen kirjoittamisesta 31.8.2015 alkaen.

Edellä kerrotuin perustein työtuomioistuin katsoo asiassa tulleen näytetyksi, että A on ollut työkyvytön 31.7.2015 jälkeenkin yhdenjaksoisesti lukuun ottamatta viiden päivän ajanjaksoa 24.–28.8.2015, jonka hän on työskennellyt. Jotta A:lla olisi oikeus uuteen sairausajan palkanmaksujaksoon saman sairauden perusteella, hänen olisi tullut olla työkykyinen vähintään 30 päivän ajan. Näin on riippumatta siitä, arvioidaanko asiaa keskusjärjestöjen välisen ohjeen vai sairausvakuutuslain mukaan. Kun selostettu edellytys ei täyty, kanne on joka tapauksessa hylättävä. Päätyessään tähän lopputulokseen työtuomioistuimen ei tarvitse ottaa kantaa siihen, onko saman sairauden uusiutumista koskevia sääntöjä noudatettava huoltokorjaamoalalla työehtosopimuksen osana vai jollakin muulla perusteella.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään AKT ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan ALT ry:n ja Antti Kangas Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 4.626 euroa, josta 626 euroa on todistajanpalkkion osuus. AKT ry on paljoksunut oikeudenkäyntikulujen määrää 2.626 euron ylittävältä osin.

ALT ry ja Antti Kangas Oy eivät ole esittäneet oikeudenkäyntikuluvaatimuksestaan laskua tai muuta erittelyä, josta kävisi ilmi vaatimuksen tuntiveloitusperuste, käytettyjen tuntien määrä ja oikeudenkäyntikulujen perusteena olevat toimet. AKT ry:n oikeudenkäyntikululasku on ollut tässä asiassa 4.160 euroa sisältäen 2.000 euron suuruisen oikeudenkäyntimaksun. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon, että ALT ry ja Antti Kangas Oy eivät ole esittäneet muuta selvitystä oikeudenkäyntikuluistaan, työtuomioistuin arvioi kohtuullisiksi korvattaviksi oikeudenkäyntikuluiksi AKT ry:n myöntämän määrän 2.626 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n korvaamaan Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n ja Antti Kangas Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.626 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Paanetoja, Nyyssölä, Aarto, Koskinen ja Helenius jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Kanteen peruutus

KANTAJA

Eero Rantasila

VASTAAJA

Kunnallinen työmarkkinalaitos

KUULTAVA

Keski-Suomen sairaanhoitopiiri

Työsuojeluvaravaltuutetun työsuhde oli päätetty taloudellisilla ja tuotannollisilla syillä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei voitu katsoa, että irtisanominen olisi tosiasiallisesti johtunut työsuojelutehtävissä toimimisesta ja siten tapahtunut henkilöön liittyvillä perusteilla. Kanne hylättiin.

KANTAJA

TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry

VASTAAJA

Kumiteollisuus ry

KUULTAVA

Nokian Renkaat Oyj

ASIA

Työsuhteen päättämistä koskeva riita-asia

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 11.5.2017

Pääkäsittely 20.6.2017

SALASSAPITO

Työtuomioistuin on 11.5.2017 määrännyt seuraavat asiakirjat oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 10 §:n ja viranomaisen toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 luvun 1 §:n 20 kohdan nojalla salassa pidettäviksi 10 vuoden ajan asian vireille tulosta 24.11.2016 lukien:

- vastaajan kirjallinen todiste 6 (Sekoitusosaston työntekijöiden osaamispistetykset)

- vastaajan kirjallinen todiste 7 ( Tilastot tuotantokilojen määrästä/työtunti B/ A)

Salassapitoaika on oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain 11 §:n nojalla kymmenen vuotta asian vireille tulosta eli 24.11.2026 saakka.

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kumiteollisuus ry:n ja TEAM Teollisuusalojen Ammattiliitto ry:n välillä solmitussa aikavälillä 1.3.2014 - 30.11.2016 voimassa olevassa kumiteollisuuden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa ovat muun muassa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

VI LUOTTAMUSMIEHET JA AMMATTIOSASTO

32 § Luottamusmiehet ja työsuojeluvaltuutetut

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Varaluottamusmies ja työsuojeluvaravaltuutettu

Jos työnantaja irtisanoo pääluottamusmiehen varamiehen tai työsuojeluvaravaltuutetun työsopimuksen tai lomauttaa hänet silloin, kun hän ei toimi pääluottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun sijaisena taikka hänellä ei ole muutoinkaan luottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun asemaa, katsotaan irtisanomisen tai lomauttamisen johtuneen työntekijän luottamusmiestehtävästä, ellei työnantaja voi osoittaa toimenpiteen johtuneen muusta syystä. Tämä sopimusmääräyksen mukainen olettama on voimassa varamiehen toimikauden aikana ja kuusi kuukautta sen päättymisen jälkeen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Kumiteollisuuden työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen sisältyvässä irtisanomissuojasopimuksessa ovat muun muassa seuraavat määräykset:

IRTISANOMISSUOJASOPIMUS 2001 (TT-SAK)

I YLEISET MÄÄRÄYKSET

1 § Yleinen soveltamisala

Tämä sopimus koskee toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä, työntekijän irtisanoutumista sekä niitä menettelytapoja, joita noudatetaan irtisanottaessa tai lomautettaessa työntekijöitä taloudellisista tai tuotannollisista syistä. Sopimus ei koske

1. merimieslaissa (423/78),

2. ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (630/98)

tarkoitettuja työsuhteita.

Soveltamisohje

Yleinen soveltamisala

Sopimus koskee pääsääntöisesti toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen irtisanomista työntekijästä johtuvasta syystä.

Sopimus ei 1 §:ssä nimenomaisesti mainittujen tapausten lisäksi koske myöskään:

1. Työsopimuksen purkamista työsopimuslain 8:1 §:n ja 8:3 §:n perusteella.

2. Työsopimuslain 1:3.2 §:n perusteella tehtyjä määräaikaisia työsopimuksia.

3. Työsopimuksen purkamista koeaikana työsopimuslain 1:4.4 §:n perusteella.

4. Työsopimuksen irtisanomista taloudellisista ja tuotannollisista syistä työsopimuslain 7:3 – 4 §:n perusteella.

5. Työsopimuslain 7:5 ja 7:7 - 8 §:ssä mainittuja tapauksia (liikkeen luovutus, saneerausmenettely, työnantajan konkurssi ja kuolema).

Edellä tarkoitettuja sopimuksen ulkopuolelle jääviä tapauksia koskevat riidat

käsitellään työsopimuslain mukaisesti yleisissä tuomioistuimissa.

Tämän sopimuksen perusteella voidaan tutkia, onko työsopimuslain 7:3 - 4 §:n perusteella suoritettu irtisanominen johtunut tosiasiallisesti työntekijästä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä ja olisiko työnantajalla ollut riittävät perusteet irtisanoa työntekijä sopimuksen 2 §:ssä mainituilla perusteilla sellaisessa tilanteessa, jossa työsopimus on purettu työsopimuslain 8:1.1 §:n perusteella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Irtisanomisen perusteet

Työnantaja ei saa irtisanoa työntekijän työsopimusta ilman työsopimuslain 7:1 - 2 §:n mukaista asiallista ja painavaa syytä.

Soveltamisohje

Määräys vastaa työsopimuslain 7:1 – 2 §:ää, joissa on määritelty työntekijän henkilöön liittyvät irtisanomisperusteet.

Työsopimuslain 7:2.2 §:ssä on lueteltu erikseen syitä, joita ei ainakaan voida pitää asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena.

Asiallisena ja painavana syynä pidetään sellaisia työntekijästä itsestään riippuvia syitä, kuten töiden laiminlyömistä, työnantajan työnjohto-oikeutensa rajoissa antamien määräysten rikkomista, perusteetonta poissaoloa ja ilmeistä huolimattomuutta työssä.

Asiallinen ja painava syy –käsitteen sisältöä on edellä pyritty täsmentämään luettelemalla eräitä esimerkkejä sellaisista tapauksista, joissa työsuhteen päättäminen irtisanomalla voi sopimuksen mukaan olla sallittua.

Irtisanomisperusteen asiallisuuden ja painavuuden arvioinnissa on työsopimuslain mukaan muun ohella merkitystä työsopimuksesta tai laista johtuvien velvollisuuksien laiminlyömisen tai rikkomisen vakavuudella.

Työntekijän henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Tämä tarkoittaa sitä, että irtisanomisperusteen riittävyyttä on arvioitava kaikkien tapauksessa ilmenevien seikkojen kokonaisharkinnalla.

Irtisanomisperusteena pidetään myös syitä, joiden johdosta työsopimuksen purkaminen työsopimuslain mukaan on mahdollista.

Työsopimuksen irtisanomisperusteiden sisältöä on tarkemmin kuvattu

hallituksen esityksen (HE 157/2000) perusteluissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

II IRTISANOMINEN TYÖNTEKIJÄSTÄ JOHTUVASTA SYYSTÄ

7 § Soveltamisala

Sen lisäksi mitä edellä on sanottu, noudatetaan työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuvassa irtisanomisessa tämän luvun määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 § Korvaus työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta

Työnantaja, joka on tämän sopimuksen 2 §:ssä määriteltyjen irtisanomisperusteiden vastaisesti irtisanonut työntekijänsä, on velvollinen maksamaan työntekijälle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta.

13 § Korvauksen määrä

Korvauksena on suoritettava vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka.

Korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat.

Korvauksesta on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12:3 §:ssä säädetyllä tavalla.

Työnantajaa ei voida tuomita tässä pykälässä tarkoitettuun korvaukseen työsopimuslain 12:2 §:n mukaisen vahingonkorvauksen lisäksi eikä sen sijasta.

Soveltamisohje

Työttömyyspäivärahojen osuuden vähentäminen koskee korvausta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaedusta. Vähennyksen määrä on pääsääntöisesti 75 prosenttia ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta, 80 prosenttia peruspäivärahasta ja työmarkkinatuki kokonaisuudessaan. Korvauksesta voidaan tehdä edellä mainittua pienempi vähennys tai jättää vähennys kokonaan tekemättä, jos se on korvauksen määrä, työntekijän taloudelliset ja sosiaaliset olot sekä hänen kokemansa loukkaus huomioon ottaen kohtuullista.

Jos työnantajan korvausvelvollisuudesta työsopimuksen perusteetonta irtisanomista koskevassa asiassa tehdään sopimus, myös sovitusta korvauksesta on tehtävä vähennys siten kuin edellisessä kappaleessa on sovittu.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV ERINÄISIÄ MÄÄRÄYKSIÄ

17 § Työvoiman vähentämisjärjestys

Muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Työvoiman vähentämisjärjestystä koskevissa riidoissa noudatetaan 10 §:ssä sovittuja kanneaikoja.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on työskennellyt Nokian Renkaat Oyj:n palveluksessa toistaiseksi voimassa olleessa työsuhteessa 28 vuoden ajan aikavälillä 22.8.1988 – 29.3.2016. Tästä ajasta A on työskennellyt viimeiset 15 vuotta yhtiön sekoitusosastolla sekoituskoneiden hoitajana. A on toiminut työsuojeluvaravaltuutettuna 1.1.2012 alkaen. Hän on ollut myös osaston työsuojeluasiamies.

Nokian Renkaat Oyj kävi syksyllä 2015 yhteistoimintalain mukaiset työvoiman vähentämisneuvottelut, jotka päättyivät 28.9.2015.

Yhtiö on 29.9.2015 irtisanonut A:n työsuhteen päättymään 29.3.2016. Irtisanomisen syyksi on ilmoitettu työsopimuslain 7 luvun 3 §:ssä tarkoitetut taloudelliset ja tuotannolliset syyt. Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut paikallis- ja liittotasolla. Osapuolet ovat jääneet erimielisiksi siitä, onko A:n työsuhde päätetty kumiteollisuuden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen mukaisesti.

Nokian Renkaat Oyj:llä on ollut vuoden 2015 syksyllä taloudelliset ja tuotannolliset syyt irtisanoa yhtiön palveluksessa olleita työntekijöitä.

KANNE

Vaatimukset

TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Nokian Renkaat Oyj:llä ei ole ollut perusteita irtisanoa A:n työsopimusta,

- velvoittaa Nokian Renkaat Oyj:n suorittamaan A:lle korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 92.739,84 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiannosta 2.12.2016 lukien, ja

- velvoittaa Kumiteollisuus ry:n ja Nokian Renkaat Oyj:n korvaamaan TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 10.450 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Nokian Renkaat Oyj:n tehtaan sekoitusosastolla on työskennellyt 56 työntekijää samoissa tai samankaltaisissa tehtävissä ennen yhtiössä syksyllä 2015 pidettyjä ja 28.9.2015 päättyneitä yhteistoimintaneuvotteluita. Yhteistoimintaneuvotteluiden päättymisen jälkeen sekoitusosastolta irtisanottiin viisi työntekijää. A:n ja neljän muun työntekijän irtisanomisten jälkeen sekoitusosastolle jäi 51 työntekijää. Nämä työntekijät työskentelivät samoissa tai hyvin samankaltaisissa sekoitusosaston tuotantotehtävissä.

Yrityksessä käydyissä erimielisyysneuvotteluissa työnantaja on ilmoittanut ja liittotasolla 12.5.2016 käydyissä erimielisyysneuvotteluissa työnantajaliitto on ilmoittanut, että A:n valinta irtisanottavien työntekijöiden joukkoon on tapahtunut työehtosopimuksessa määritettyä irtisanomisjärjestystä noudattaen.

Töihin jääneistä työntekijöistä ainakin C, D, E, F, G ja B ovat olleet ammatillisesti saman vertaisia ja yrityksen toiminnalle yhtä tärkeitä ammattityöntekijöitä kuin A. Heidän kaikkien työsuhteet ovat kuitenkin kestäneet lyhyemmän aikaa kuin A:n työsuhde. C:n työsuhde on alkanut 18.6.1990, D:n 27.1.2005, E:n 17.2.2004, F:n 31.7.1990, G:n 3.6.1996 ja B:n 4.1.2000. Lisäksi A:lla on ollut yksi alaikäinen huollettava, kun taas C:llä, D:llä, F:llä ja G:llä ei ole ollut huoltovelvollisuutta.

A:n aktiivisuus työsuojeluasioissa on useasti ärsyttänyt työnantajaa. Nokian Renkaat Oyj:n entinen tehdaspäällikkö H on syyttänyt A:ta yhteistoimintaneuvotteluiden aikana työntekijöiden agitoimisesta ja vaatinut muun muassa varsinaiselta työsuojeluvaltuutettu I:tä, ettei A sijaistaisi häntä. Toinen entinen tehdaspäällikkö J on syyttänyt häntä useaan otteeseen asenteellisuudesta työnantajaa kohtaan.

A:n irtisanominen, joka on suoritettu työsopimuslain 7 luvun 3 §:n nojalla, on tosiasiallisesti aiheutunut hänestä johtuvasta tai hänen henkilöönsä liittyvästä syystä.

Työehtosopimusosapuolet ovat keväällä 2010 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa lisänneet työehtosopimuksen 32 §:ään uuden määräyksen, jonka tarkoituksena on ollut asettaa työnantajalle käännetty todistustaakka ja korostettu näyttövelvollisuus pääluottamusmiehen varamiehen lomautuksen tai irtisanomisen laillisuutta arvioitaessa. Sopimustekstin sanamuoto vastaa työsopimuslain 7 luvun 9 §:n 2 momentin säännöstä, joka koskee raskaana olevan työntekijän irtisanomista. Sopimusmääräyksen tarkoituksena on, että samoja työsopimuslaissa noudatettavia periaatteita tulee noudattaa pääluottamusmiehen varamiehen kohdalla siten, että työnantajan on näytettävä, että varaluottamusmiehen asema ei ole vaikuttanut hänen valikoitumiseensa irtisanottavaksi.

Työehtosopimusosapuolet ovat loppuvuonna 2011 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa palanneet työehtosopimuksen 32 §:n irtisanomissuojamääräykseen. Neuvotteluissa on pääluottamusmiehen varamiehelle vuonna 2010 sovittu irtisanomissuoja laajennettu koskemaan myös työsuojeluvaravaltuutettua.

Otettaessa huomioon esimiesten asennoituminen A:han ja hänen valikoitumisensa irtisanottavien joukkoon työvoiman vähentämisjärjestyksen vastaisesti, on pääteltävissä A:n valikoituneen irtisanottavaksi työsuojeluvaravaltuutettuna toimimisen vuoksi. Työnantaja ei ole kumonnut määräyksen tarkoittamaa syrjintäolettamaa.

Vastaajan esittämät A:n ja B:n työn tuottavuutta kuvaavat kilomäärät ovat sinänsä oikeat, mutta määrät eivät ole vertailukelpoisia sen vuoksi, että A on toiminut varavaltuutetun tehtävissä ja osallistunut kyseiseen asemaansa liittyviin kokouksiin. Lisäksi muut työntekijät ovat käyttäneet A:n kanssa samaa konetta, vaikka A on ollut sille kirjautuneena.

A:lla on oikeus saada työnantajalta irtisanomissuojasopimuksen 12 §:n ja 13 §:n nojalla korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Kohtuulliseksi korvausmääräksi A katsoo 24 kuukauden palkkaa vastaavan summan. A:n keskituntiansiolla laskettu kuukausipalkka työsuhteen päättyessä on ollut 3.864,16 euroa, jolloin 24 kuukauden palkkaa vastaavan korvauksen suuruudeksi tulee (24 kk x 3.864,16 euroa =) 92.739,84 euroa.

Korvauksen suuruuden tulee vastata irtisanomissuojasopimuksen 13 §:ssä sovittua enimmäismäärää, kun otetaan huomioon A:n työsuhteen kesto, työttömyyden kesto, työttömyydestä aiheutunut ansionmenetys, työttömyyden keston osoittamat heikot edellytykset hankkia koulutustaan vastaavaa työtä ja työnantajan asema vakavaraisena yhtiönä. Korvausta korottavana tekijänä on otettava huomioon työnantajan menettelyn erityisen loukkaava luonne irtisanomisen kohdistuessa työsuojeluvaravaltuutettuun. Tämän irtisanomisen loukkaavan luonteen vuoksi on korvauksesta 10 kuukauden palkkaa vastaava määrä katsottava aineettomaksi vahingoksi.

A on ollut työttömänä 30.3.-7.10.2016 välisen ajan.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kumiteollisuus ry ja Nokian Renkaat Oyj ovat vaatineet, että kanne hylätään ja kantaja TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry velvoitetaan korvaamaan vastaajan Kumiteollisuus ry:n ja kuultavan Nokian Renkaat Oyj:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 12.430,06 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Asian tausta

Nokian Renkaat Oyj:n yhteistoimintaneuvotteluissa on todettu, että yhtiön taloudellinen tilanne ja rakenteelliset muutokset edellyttivät henkilöstön määrän sopeuttamista vastaamaan tuottavaa ja taloudellista toimintaa. Yhtiön tuotannon volyymi on laskenut ja kokonaiskapasiteetin vähäisyydestä johtuen joustoratkaisuilla ei ole voitu hoitaa volyymin sesonkimuutoksia. Nokian tehtaan henkilöautorenkaiden tuotannon on todettu vakiintuvan aiempaa alemmalle tasolle, noin 12.000 kappaleeseen vuorokaudessa. Keskimääräinen tuotantokustannus on lisäksi ollut korkea suhteessa muihin vertailukohteisiin. Kustannussäästövaikutukset seuraavan kolmen vuoden jaksossa ovat olleet noin 23 miljoonaa euroa. Muutostarpeet ovat olleet pysyviä ja pitkäaikaisia.

Yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen yhtiö määritteli henkilöstön vähennystarpeen kussakin toiminnossa ja teki päätöksiä työtehtävien lakkauttamisista taloudellisista ja tuotannollisista syistä. Työntekijöiden irtisanomisperusteena oli toiminnan sopeuttaminen kysyntää vastaavalle tasolle ja kustannussäästöjen aikaansaaminen. Tuotannollisin ja taloudellisin syin irtisanottiin yhteensä 116 työntekijää ja lisäksi kuusi työntekijää jäi eläkkeelle.

Vähentämisjärjestyksen toteutuminen A:n tapauksessa

Työt yhtiön Nokian tehtaalla ovat jakautuneet erilaisiin osastokohtaisiin työkokonaisuuksiin. Yhtiö on solminut henkilöstön edustajien kanssa 25.8.2010 sopimuksen ammattitaitolisästä. Sopimuksen mukaan osapuolten tavoitteena on henkilöstön monitaitoisuuden laajentaminen ja henkilöstön motivoiminen kehittämään omaa osaamistaan. Työntekijän ammattitaidon kehittymistä arvostellaan osaamispisteytyksen avulla. Ammattitehtävistä, jotka eivät kuulu vakituiseen työhön, maksetaan erillistä osaamislisää. Lisää ei makseta henkilön niin sanotusta vakituisesta työstä. Ammattitaidon läpikäynti ja pisteiden päivitys ovat sopimuksen mukaan oleellinen osa säännöllistä kehityskeskustelua, mikä tulee tehdä vähintään kerran vuodessa. Osaamislisän säilyttäminen edellyttää riittävää harjaantumista ja työskentelyä kysymyksessä olevassa tehtävässä, vähimmäisvaatimuksena noin viikon vuosittainen työskentely. Osaamislisän piirissä olevan henkilön täytyy myös olla käytettävissä kyseessä oleviin tehtäviin. Osastokohtaiset työkokonaisuudet ja pisteytyksen suuruus määräytyvät sopimuksen liitteenä olevan osaamistaulukon perusteella. Kaiken kaikkiaan luokittelussa on 41 tehtävää. Osastoja ovat sekoitusosasto, laaduntarkkailu, tuotannonohjaus, extruuderilinjat, kalanteri, komponenttivalmistus, kokoonpano, paisto ja muottihuolto.

Yhtiön sekoitusosastolla on työskennellyt 56 työntekijää. Yhteistoimintaneuvottelujen jälkeen osastolta on tuotannollisilla ja taloudellisilla perusteilla irtisanottu viisi työntekijää. Työnantaja on tehnyt työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä koskevan tarkastelun työehtosopimuksen mukaisilla kriteereillä ja ottanut huomioon työntekijöiden ammattitaidon, kokemuksen ja käytettävyyden eri työkokonaisuuksissa.

Sekoitusosaston työt on jaoteltu perussekoituskoneen hoitoon, rikityskoneen hoitoon, purkuriin, kuljetukseen, STO:n tehtäviin, kemikaalipunnitukseen ja raaka-ainevaraston työhön.

Kantaja on esittänyt väitteen siitä, että Nokian Renkaat Oyj:n palvelukseen jääneistä työntekijöistä ainakin C, D, E, F, G ja B ovat olleet ammatillisesti samanvertaisia ja yrityksen toiminnalle yhtä tärkeitä ammattityöntekijöitä kuin A.

D ja F työskentelevät kemikaalipunnituksessa. Tässä toiminnossa ei ole ollut tarvetta vähentää henkilöstöä, koska kemikaalipunnituksesta irtisanoutui yksi työntekijä ennen yhteistoimintaneuvotteluja. Työtehtävät ovat lisäksi luonteeltaan toisenlaisia ja erilaista osaamista vaativia kuin ne työtehtävät, joita A hoiti.

E työskentelee sekoitusosastolla avaintehtävänään rikitys-, ahvalli- ja kemikaali-inventaarien teko, järjestyksen ylläpito ja työvaatehuolto. E:n työnkuva on yksilöllinen eikä muilla työntekijöillä ole ollut osaamista tähän tehtävään. Hänellä on lisäksi osaamista tuotantolaboratorion tehtäviin.

G työskentelee tuotantolaboratoriossa eivätkä hänen työtehtävänsä jo yksinomaan niiden vaativuus huomioon ottaen ole olleet vertailukelpoisia A:n tehtävien kanssa.

A on työskennellyt yhtiössä sekoituskoneen hoitajana ainoastaan sekoituslinjalla SK11. A:n päätehtävät ovat olleet sekoitusten teko vaakakuljettimelle, raaka-aineiden ja kemikaalien hakeminen, kumin vahvuuden ja leikkausten säätö annettujen ohjeiden mukaan ja alakoneella aloitusten tekeminen. A:n työtehtävien vaativuustaso ei ole ollut korkea.

Yhtiössä on panostettu työntekijöiden käytettävyyden lisäämiseen ja osaamisen vahvistamiseen. Ammattitaito ja osaamispisteet käydään läpi vuosittain kehityskeskusteluissa. A:ta on useasti kannustettu opiskelemaan uusia tehtäviä. Kannustaminen ei ole muilta osin johtanut tuloksiin, mutta A on ollut opettelemassa SK 13 konelinjan tehtäviä tammikuussa 2013. A ei ole kuitenkaan kyennyt omaksumaan uutta tehtävää. Näin ollen hänen käytettävyytensä eri työtehtäviin yhtiössä on ollut vähäinen eikä hänelle ole maksettu oman vakituisen työnsä lisäksi osaamislisiä. A:lla ei ole ollut osaamista esimerkiksi tuotantolaboratorion tai kemikaalipunnituksen työtehtäviin.

A:n tehtäviä vastaavanlaisissa tehtävissä on toiminut B. Tuotantolinjalla työskentelevien työntekijöiden tuottavuutta seurataan tuotantokilojen määrällä työtuntia kohden. Tarkasteltaessa esimerkiksi ajanjaksoa 1.1.2015 - 30.9.2015, eli aikaa juuri ennen A:n irtisanomista 29.9.2015, on B:n työn tuottavuus ollut 4.955 kilogrammaa työtuntia kohti ja A:n työn tuottavuus 4.275 kilogrammaa työtuntia kohti. Vuonna 2014 B:n työn tuottavuus on puolestaan ollut 4.957 kilogrammaa työtuntia kohti ja A:n työn tuottavuus 3.994 kilogrammaa työtuntia kohti. B:n työn tuottavuus ja käytettävyys ovat olleet oleellisesti korkeammalla tasolla kuin A:n. B:lla on kolme alaikäistä lasta. Lisäksi A on ollut useammin poissa töistä kuin B.

C on työskennellyt yhtiön palveluksessa vuodesta 1990 lukien ja hän on 60-vuotias. C on parhaillaan osa-aikaeläkkeellä ja hänen osa-aikainen työpanoksensa on kohdennettu kuljetustehtäviin. C:llä on oman työnsä lisäksi kaksi muuta osaamisaluetta, joista hänelle on maksettu osaamislisää.

A:n toiminta työsuojelullisessa roolissa

Nokian Renkaat Oyj:ssä on vakiintunut käytäntö, että työsuojeluvaltuutetulla on sekä ensimmäinen että toinen varavaltuutettu. Työsuojeluvaltuutetun ollessa estynyt hoitamaan työsuojelutehtäväänsä, hänen sijaisenaan toimii ensisijaisesti ensimmäinen varavaltuutettu. Käytännössä työsuojeluvaltuutettu I:n ollessa lomalla tai muuten estynyt toimimaan työsuojeluvaltuutettuna häntä on sijaistanut ensimmäisenä varavaltuutettuna toiminut K. A on toiminut yhtiössä toisena työsuojeluvaravaltuutettuna 1.1.2014 alkaen. A ei ole toiminut työsuojeluvaltuutetun sijaisena eikä hän ole muutoinkaan toiminut aktiivisesti työsuojelullisessa roolissa tai osallistunut yhteistoimintaneuvotteluihin virallisena edustajana.

A:n esimiehillä ei ole ollut ristiriitoja hänen kanssaan. A:n työsuhde yhtiössä on kestänyt varsin pitkään. Eri kehityskeskusteluissa on luonnollisesti noussut esille sekä esimiehen että työntekijän näkemyksiä toiminnan ja työtekotavan kehittämisestä. Mitään normaalista poikkeavaa ei ole noussut esille A:n kanssa käydyissä keskusteluissa esimiesten taholta. Entinen tehdaspäällikkö J ei ole syyttänyt A:ta asenteellisuudesta työnantajaa kohtaan. A:n edustuksellisella roolilla ei ole ollut vaikutusta hänen irtisanomiseensa eikä A:n toiminta työsuojelullisessa tehtävässä ole ollut omiaan johtamaan ristiriitoihin yhtiön kanssa.

Oikeudellinen arviointi

A:n työsuhde on päätetty työsopimuslain 7 luvun 3 §:n 1 momentin mukaisin tuotannollisin ja taloudellisin perustein. Irtisanomiset Nokian Renkaat Oyj:n Nokian tehtaalla on kohdistettu toimintoihin, joissa työ on konkreettisesti vähentynyt. Irtisanottavien valintaa ohjaavana säännöksenä työsopimuslaki edellyttää työnantajaa kohtelemaan työntekijöitä tasapuolisesti. Työntekijöiden keskinäinen etuoikeus työhön tulee ratkaista irtisanomistilanteessa asiallisin perustein. Oikeuskäytännössä on edellytetty, ettei työnantaja menettele irtisanottavien valinnassa epäasiallisesti yhtiön tarpeet, työntekijöiden soveliaisuus uudelleen järjestettyihin työtehtäviin sekä muut seikat huomioiden. Valinnassa korostuvat työnantajan tarpeet myös tulevaisuutta ajatellen.

Työehtosopimuksen 32 §:n määräyksen tarkoituksena on ollut asettaa työnantajalle korostettu näyttövelvollisuus pääluottamusmiehen ja työsuojeluvaltuutetun varamiehen irtisanomisen laillisuutta arvioitaessa. Työehtosopimuksen sanamuoto vastaa työsopimuslain 7 luvun

9 §:n 2 momentin säännöstä, joka koskee raskaana olevan työntekijän irtisanomista. Työnantajalla tulee olla asialliset ja ei-syrjivät perusteet irtisanottavan valikoimiselle. Näitä periaatteita tulee noudattaa työsuojeluvaravaltuutetun kohdalla siten, ettei tämän aseman voida osoittaa vaikuttaneen hänen valikoitumiseensa irtisanottavaksi. Työnantajan tulee kumota määräyksen tarkoittama olettama siten, että työnantaja kertoo avoimesti asialliset työvoiman vähentämisen perusteensa.

Työnantaja saa lähtökohtaisesti turvata toimintansa kannalta tärkeän työvoiman ottamalla huomioon työehtosopimuksen mukaisen vähentämisjärjestyksen. Osatekijänä voidaan ottaa huomioon työntekijöiden työsuoritukseen perustuva arviointi sekä esimerkiksi työntekijän poissaolojen vaikutus. Työsopimuslaki ei myöskään aseta estettä irtisanoa esimerkiksi kokoaikaisia työntekijöitä ennen osa-aikaisessa työsuhteessa olevia.

Kumiteollisuuden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen määräykset työvoiman vähentämisestä eivät sisällä minkäänlaista etusijajärjestystä työsuojeluvaravaltuutetun osalta siten, että hänet pitäisi irtisanoa viimeisenä esimerkiksi ammattiryhmästään tai ylipäätään työntekijöiden joukosta. Työvoiman vähentämisjärjestystä koskevaa määräystä ei voida tulkita siten, että työnantajan pitäisi irtisanoa pätevämpi työntekijä, jotta työsuojeluvaravaltuutettu voitaisiin säästää. Työehtosopimuksen vähentämisjärjestystä koskevan määräyksen mukaisella yrityksen toiminnalle tärkeällä ammattityöntekijällä tarkoitetaan muun muassa sellaisia työntekijöitä, jotka ammattitaitonsa, koulutuksensa, kokemuksensa tai muun vastaavanlaisen kyvyn ja taidon perusteella ovat muiden samaa työtä tekevien joukossa yritykselle tärkeitä.

Edellä kuvatuin tavoin tuotantolaboratoriossa tai kemikaalipunnituksessa työskentelevät työntekijät eivät ole työskennelleet samoissa tai samankaltaisissa tehtävissä kuin A.

Muilta osin irtisanottujen työntekijöiden valinnassa on otettu huomioon palvelukseen jääneiden työntekijöiden laajempi osaaminen ja käytettävyys niissä töissä, joista työntekijöitä on irtisanottu, työntekijöiden perusteltu ja todellinen valmius selviytyä työstä ja sosiaaliset tekijät. Yhtiöllä ei ole ollut tarjota työtä, johon A olisi voitu sijoittaa.

Yhtiö ei ole kohdistanut irtisanomisia epäasiallisin perustein tai muutoinkaan harkintavaltansa ylittäen. Arviointi on suoritettu objektiivisin perustein.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Sekoitusosaston työntekijöiden osaamispistetykset (Salassapidettävä, vastaajan todiste 6)

2. Tilastot tuotantokilojen määrästä/työtunti - B/A (Salassa pidettävä asiakirja = vastaajan kirjallinen todiste 7)

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Pöytäkirja YT-neuvotteluista 4.9.2015

2. Sopimus ammattitaitolisästä 25.8.2010

3. Työnkuva A

4. Työnkuva Kemikaalikoneen hoitaja

5. Työnkuva E

6. Sekoitusosaston työntekijöiden osaamispistetykset (Salassa pidettävä asiakirja)

7. Tilastot tuotantokilojen määrästä/työtunti - B/A (Salassa pidettävä asiakirja = kantajan kirjallinen todiste 2)

Kantajan henkilötodistelu

1. A, todistelutarkoituksessa

2. Pääluottamusmies L

3. Työsuojeluvaltuutettu I

4. Sekoitusosaston luottamusmies M

Vastaajan henkilötodistelu

1. N, henkilöstöpäällikkö

2. O, tehdaspäällikkö

3. P, sekoitus- ja komponenttiosaston tuotantopäällikkö

4. Q, sekoitusosaston osastoinsinööri

5. J, eläkkeellä oleva tehdas-/henkilöstöpäällikkö

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asiassa on riidatonta, että Nokian Renkaat Oyj:llä on ollut vuoden 2015 syksyllä taloudelliset ja tuotannolliset syyt irtisanoa yhtiön palveluksessa olleita työntekijöitä. Asiassa on selvitetty, että Nokian Renkaat Oyj:n tehtaalla toiminnot on jaettu osastokohtaisesti ja henkilöstön vähennystarve on määritelty erikseen kussakin toiminnossa. Yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen yhtiö on irtisanonut 116 työntekijää ja kuusi työntekijää on jäänyt eläkkeelle. Tehtaan sekoitusosastolla on työskennellyt 56 työntekijää, joista on A mukaan luettuna irtisanottu viisi työntekijää.

Kantaja on esittänyt väitteen siitä, että yhtiön palvelukseen jääneistä sekoitusosaston työntekijöistä ainakin C, D, E, F, G ja B ovat olleet ammatillisesti samanvertaisia ja yrityksen toiminnalle yhtä tärkeitä ammattityöntekijöitä kuin A.

Asiassa riitaista on se, onko A:n irtisanominen tosiasiallisesti aiheutunut hänen toiminnastaan työsuojeluvaravaltuutettuna ja siten johtunut henkilöön liittyvästä syystä.

Selvitys A:n työtehtävistä

A on kertonut aloittaneensa vuonna 1981 Nokian Renkaat Oyj:ssä, jossa hän työskenteli pääosan työurastaan SK11 linjan rikityskoneen hoitajana. A on työskennellyt jonkin aikaa myös SK13 linjan koneella sekä esimerkiksi kemikaalipunnituksessa. A toimi työsuojeluvaravaltuutettuna vuodesta 2012 lukien. Hän jakoi I:n sijaistamisen puoliksi toisen varavaltuutetun kanssa ja hän sijaisti varsinaista valtuutettua I:tä käytännössä viikoittain. Työnantajan suhtautuminen A:han ei ole ollut aina myönteistä, koska hän on joutunut asemansa vuoksi esimerkiksi pysäyttämään tietyn koneen vaaratilanteen tapahduttua. Työsuojeluasioiden hoitaminen on laskenut A:n käyttämältä koneelta mitattavia tuottavuuslukemia, koska kone oli tällöin pysäytettävä tai laitettava niin sanotulle ryöminnälle. Joku toinen työntekijä on saattanut myös sijaisena käyttää konetta, vaikka A on ollut sille kirjautuneena. Lisäksi koneen huollattaminen vaikutti lukemiin.

Nokian Renkaat Oyj:n sekoitusosaston luottamusmies M on kertonut työskennelleensä yhtiössä 15 vuotta. A on työskennellyt kaikilla sekoitusosaston koneilla toisin kuin esimerkiksi B. Käyttöjärjestelmä oli kaikissa koneissa sinänsä sama ja uuden koneen käytön saattoi oppia muutamassa päivässä. Työsuojeluasioiden hoitaminen laski työn tuottavuutta, koska kone jouduttiin tuolloin pysäyttämään tai sen käyntiä hidastamaan. Kemikaalipunnituksessa tehtävä työ ei ollut yhtä vaativaa. Tämän vuoksi palkkaluokatkin olivat erilaisia. Myöskään E:n tai G:n työt eivät vastanneet vaativuudeltaan sekoitusosaston koneiden käyttöä.

Nokian Renkaat Oyj:n sekoitus- ja komponenttiosaston tuotantopäällikkö P on kertonut toimineensa yhtiössä vuodesta 1993 lukien erilaisissa tuotantotehtävissä. P toimi A:n kanssa samalla osastolla vuodesta 2003 alkaen. A toimi rikityskoneella koko tämän ajan. Rikityskoneen käyttö oli helpompaa kuin muiden sekoitusosaston koneiden hoitaminen. A ei olisi voinut toimia kemikaalipunnituksessa ilman perehdytystä eikä kemikaalipunnituksesta ole irtisanottu yhtään työntekijää nyt kysymyksessä olevien yhteistoimintaneuvottelujen yhteydessä. A ei olisi osannut toimia myöskään E:n tehtävässä, koska tällä oli yksilöllinen toimihenkilötyyppinen tehtävänkuva sekä myös osaamista muihin tehtäviin. G oli puolestaan ainoa työntekijä tuotantolaboratoriossa, jossa tehtävän hoitamisen edellytyksenä oli laborantin tutkinto tai pitkä työkokemus. C oli osa-aikaeläkkeellä ja hän teki kuljetustyötä.

Nokian renkaat Oyj:n sekoitusosaston osastoinsinööri Q on kertonut toimineensa yhtiössä lähes 20 vuotta erilaisissa esimiestehtävissä, joista viimeisimmässä vuodesta 2015 lukien. Yhtiössä kannustettiin työntekijöitä laajentamaan ammattitaitoaan hankkimalla niin sanottuja osaamispisteitä ammattitehtävistä, jotka eivät kuuluneet vakituiseen työhön. Näistä maksettiin osaamislisää. A:lla oli osaamispiste vain rikityskoneen käyttämisestä. Hänellä oli mahdollisuus vaikuttaa omiin pisteisiinsä. Vaikka A on toiminut toisellakin koneella vuonna 2013, tämä työskentely ei ole oikeuttanut osaamislisään.

Selvitys irtisanomisperusteesta

Kirjallisista todisteista käy ilmi, että A:lla ja kanteessa tämän verrokeiksi nimetyistä henkilöistä D:llä, F:llä, G:llä ja B:llä on kullakin ollut vain yksi ammattitaitoa kuvaava osaamispiste (K1, V6). Tuotantokilojen määrästä esitetyn tilaston (K2, V7) perusteella A:n kanssa samoissa työtehtävissä työskennelleen B:n työn tuottavuus on ollut selvästi suurempi kuin A:n työn tuottavuus.

Nokian Renkaat Oyj:n henkilöstöpäällikkö N on kertonut toimineensa yhtiön henkilöstöhallinnossa viimeiset 10 vuotta ja sitä ennen tuotantoesimiehenä. N toimi vuoden 2015 yhteistoimintaneuvotteluissa sihteerinä. Henkilöstötarve harkittiin menettelyssä henkilöstön osaamisen perusteella. Kunkin työntekijän osaaminen on kartoitettu vuosittain kehityskeskustelujen ja osaamispisteiden avulla. Monitaitoisuus oli yhtiölle tärkeää toiminnan joustavuuden kannalta.

Nokian Renkaat Oyj:n sekoitus- ja komponenttiosaston tuotantopäällikkö P on kertonut päättäneensä irtisanomisten kohdentamisesta sekoitusosastolla. Hän on kertonut tehneensä nämä ratkaisut tehtaan tuotannon ehdoilla. P on edelleen kertonut, ettei hän pitänyt A:ta erityisen tehokkaana työntekijänä.

Nokian Renkaat Oyj:n eläkkeellä oleva tehdas-/henkilöstöpäällikkö J on kertonut toimineensa yhtiössä tuotanto- ja projektitehtävissä 43 vuotta. J on kertonut, että hänellä ei ole ollut erimielisyyksiä A:n kanssa eikä hän ole puuttunut tämän toimintaan työsuojeluasioissa. J:llä ei ollut myöskään mitään tekemistä A:n irtisanomisen kanssa.

Pääluottamusmies L on kertonut toimineensa Nokian Renkaat Oyj:ssä vuodesta 1997 lukien ja pääluottamusmiehenä 2007 lukien. A on sijaistanut varsinaista työsuojeluvaltuutettua puoliksi toisen varavaltuutetun kanssa useita kertoja ja hän on ollut tehtävässään aktiivinen. Työnantajan edustajat ovat arvostelleet A:n toimintaa L:lle. Tapaukset ovat L:n mukaan liittyneet siihen, että tuotantokoneita on pysäytetty A:n vaatimuksesta. Yhtiössä toimitetut irtisanomiset on kohdistettu erityisesti työsuojeluaktiiveihin.

Työsuojeluvaltuutettu I on kertonut työskennelleensä Nokian renkaat Oyj:ssä vuodesta 2000 lukien ja toimineensa vuodesta 2012 lukien työsuojeluvaltuutettuna. A on sijaistanut I:tä tämän lomien ja opintojen aikana puoliksi toisen varamiehen kanssa. A on toiminut aktiivisesti työsuojeluasioissa. Työnantaja ei ole hyväksynyt sitä, että tuotantokoneita on pysäytetty A:n toiminnan johdosta. J on myös ilmaissut I:lle, ettei A:n ole haluttu toimivan tämän sijaisena. I ei pitänyt A:n työn tuottavuuslukuja vertailukelpoisina, koska työsuojeluasioiden hoitaminen on vaikuttanut työn tehokkuuteen.

M on kertonut, että Nokian Renkaat Oyj:n entinen tehdaspäällikkö on kohdellut A:ta epäasiallisesti palkkaneuvotteluissa.

N, O, P ja Q ovat puolestaan kaikki kertoneet, ettei A:n toiminta työsuojeluvaravaltuutettuna ole vaikuttanut tämän irtisanomiseen.

Asiassa kuultujen henkilöiden arviot A:n työsuojelutehtäviin kuluttamasta ajasta ovat vaihdelleet vuositasolla neljän viikon ja kymmenen tunnin välillä.

Arvio ja johtopäätökset

Kantaja on vedonnut siihen, että A on valikoitunut irtisanottavien joukkoon sen vuoksi, että työnantaja on halunnut päästä hänestä eroon, koska hänen aktiivista toimintaansa työsuojeluasioissa ei ole hyväksytty. A:n työura yhtiössä on kanteen mukaan ollut huomattavasti pidempi kuin kanteessa kerrotuilla verrokkihenkilöillä.

Kumiteollisuuden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen 1.3.2014-30.11.2016 osan VI LUOTTAMUSMIEHET JA AMMATTIOSASTO 32 §:ssä on muun ohella sovittu siitä, että jos työnantaja irtisanoo pääluottamusmiehen varamiehen tai työsuojeluvaravaltuutetun työsopimuksen tai lomauttaa hänet silloin, kun hän ei toimi pääluottamusmiehen tai työsuojeluvaltuutetun sijaisena taikka hänellä ei ole muutoinkaan luottamusmiehen asemaa, katsotaan irtisanomisen tai lomauttamisen johtuneen työntekijän luottamusmiestehtävästä, ellei työnantaja voi osoittaa toimenpiteen johtuneen muusta seikasta.

Määräyksen sanamuodosta käy ilmi, että määräys vastaa sanamuodoltaan työsopimuslain 7 luvun 9 §:n raskaana olevan työntekijän irtisanomista koskevaa todistustaakkasäännöstä. Taloudellisella ja tuotannollisella perusteella tapahtuneen irtisanomisen yhteydessä työnantajan on työsopimuslain 7 luvun 9 §:n nojalla näytettävä toteen se, että irtisanomisperuste on ollut todellinen ja ettei raskaana olevan työntekijän valikoituminen irtisanottavaksi tai irtisanottavien joukkoon ole millään tavalla johtunut työntekijän raskaudesta.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole esitetty todistelua työehtosopimuksen VI osan 32 §:n määräystä koskevista työehtosopimusneuvotteluista eikä siitä, mikä on ollut sopimusosapuolten tarkoitus siinä vaiheessa, kun määräys on otettu osaksi kumiteollisuuden työntekijöitä koskevaa työehtosopimusta. Vastaavanlaista työehtosopimusmääräystä on tulkittu muun muassa työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2012:83.

Koska työsuojeluvaravaltuutettu A:n työsopimus on irtisanottu taloudellisilla ja tuotannollisilla perusteilla, työnantajan Nokian Renkaat Oyj:n on osoitettava, että hänen irtisanomiseensa on ollut todellinen ja hyväksyttävä, A:n luottamusmiestehtävään liittymätön syy.

Osana kumiteollisuuden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen sovellettavan irtisanomissuojasopimuksen 2001 (TT -SAK) IV luvun 17 §:ssä on puolestaan sovittu, että muusta kuin työntekijästä johtuvasta syystä tapahtuneen irtisanomisen ja lomauttamisen yhteydessä on mahdollisuuksien mukaan noudatettava sääntöä, jonka mukaan viimeksi irtisanotaan tai lomautetaan yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä ja saman työnantajan työssä osan työkyvystään menettäneitä sekä että tämän säännön lisäksi kiinnitetään huomiota myös työsuhteen kestoaikaan ja työntekijän huoltovelvollisuuden määrään.

Tässä asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, liittyvätkö kumiteollisuuden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen VI luvun 32 §:n määräys ja irtisanomissuojasopimuksen IV luvun 17 §:n määräys toisiinsa.

Asiassa on kuitenkin selvitetty se, että yhtiössä on ollut käytössä työntekijöiden ammattitaitoa mittaava niin sanottu osaamispistejärjestelmä, jonka mukaisesti työntekijät ovat voineet hankkia itselleen pisteitä ja sitä kautta parantaa omaa palkkaustaan laajentamalla osaamistaan tuotannon eri osa-alueilla. Yhtiössä on kannustettu työntekijöitä näiden osaamispisteiden hankkimiseen eikä asiassa ole ilmennyt estettä sille, että A olisi voinut samalla tavoin kuin muut yhtiön työntekijät hankkia itselleen lisää osaamispisteitä. Osaamispisteiden kannalta A:n kanssa vertailukelpoisia henkilöitä ovat kanteessa nimetyistä työntekijöistä vain D, F, G ja B, koska E:llä ja C:llä on ollut kummallakin kaksi osaamispistettä, mikä on käytännössä tarkoittanut E:n ja C:n laajempaa ammattitaitoa ja käytettävyyttä yhtiön kannalta. He ovat siten olleet irtisanomissuojasopimuksen IV luvun 17 §:ssä tarkoitettuja yrityksen toiminnalle tärkeitä ammattityöntekijöitä.

E:tä ja C:tä ei voida myöskään tehtäviensä puolesta esitetyn selvityksen perusteella pitää A:n verrokkeina, koska heidän tehtävänsä eivät ole olleet samoja tai samankaltaisia kuin A:n työ. E:n tehtävä on ollut hänelle räätälöity toimihenkilötehtävää muistuttava inventaariopainotteinen työ ja osa-aikaeläkkeellä ollut C on puolestaan ollut kuljetustehtävissä. Myöskään G:n työ tuotantolaboratoriossa tai D:n ja F:n työt kemikaalipunnituksessa eivät ole olleet asiassa esitetyn henkilötodistelun perusteella samoja tai samankaltaisia kuin A:n tekemä työ. Koska D:n ja F:n työ tapahtuu kemikaalipunnituskoneella, jollaista A ei ole käyttänyt työurallaan, ei A:n aikaisemmin manuaalisesti tekemällä kemikaalipunnituksella ole merkitystä tässä arvioinnissa. Edelleen P:n ja O:n kertomusten perusteella on selvitetty se, että yhtiö on irtisanonut työntekijöitä toimintokohtaisesti. Vähentämistarvetta ei ole ollut tuotantolaboratoriosta eikä myöskään kemikaalipunnituksesta, koska yksi työntekijä on irtisanoutunut itse kyseisistä työtehtävistä.

Koska ainoastaan SK 11 linjan koneen käyttäjänä toiminut B on työskennellyt A:n kanssa samoissa tai samankaltaisissa työtehtävissä ja koska A:lla ei ole ollut osaamispisteitä muista työtehtävistä, ainoastaan B:tä voidaan työtehtäviensä perusteella pitää varsinaisena verrokkihenkilönä asiassa.

B on asiassa esitetyn kirjallisen todisteen K2 = V7 perusteella ollut vuosina 2014 ja 2015 työteholtaan selvästi parempi kuin A. Työsuojelutehtävien hoitaminen on A:n itsensä sekä L:n ja I:n olennaisesti saman sisältöisten kertomusten perusteella välttämättä laskenut A:n työn tuottavuutta. Tästä huolimatta A:n ja B:n tilastoista ilmenevä tuottavuuseron suuruus on ollut niin merkittävä, että B on ollut yrityksen toiminnan kannalta tärkeämpi työntekijä kuin A. Koska näin on asian laita, ei asiassa ole irtisanomissuojasopimuksen IV luvun 17 §:n mukaisesti merkitystä sillä, että A on ollut selvästi B:tä pidempään Nokian Renkaat Oyj:n palveluksessa.

Asiassa esitetyn henkilötodistelun, erityisesti L:n ja M:n kertomusten perusteella A:lla on ollut jotain työsuojeluasioihin liittyvää erimielisyyttä yhtiön entisen tehdaspäällikön ja yhtiön entisen henkilöstöpäällikön kanssa. Nyt kysymyksessä olevat irtisanomiset on kuitenkin toimitettu yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen syksyllä 2015 vasta sen jälkeen, kun ongelmia aiheuttaneen tehdaspäällikön työsuhde on päättynyt alkuvuodesta 2015.

Asiassa esitetty henkilötodistelu on ristiriitaista sen osalta, miten yhtiön toinen entinen tehdaspäällikkö J on suhtautunut A:han. Asiassa ei ole näytetty J:n ja A:n keskinäisillä suhteilla olleen vaikutusta siihen, että A on päätetty irtisanoa syyskuussa 2015. Nokian Renkaat Oyj:n tehtaan nykyinen johto ei ole asiassa esitetyn henkilötodistelun perusteella ollut juurikaan tekemisissä A:n kanssa tämän toimiessa työsuojeluasioissa. Irtisanomiset on toteutettu siten, että työntekijöiden esimiehet ovat laatineet listan kussakin toimipisteessä irtisanottavista henkilöistä ja P on tehnyt lopullisen päätöksen sekoitus- ja komponenttiosastolta irtisanotuista viidestä työntekijästä. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Nokian Renkaat Oyj on näyttänyt luotettavasti toteen sen, ettei A:n toimiminen työsuojelutehtävissä ole vaikuttanut hänen työsuhteensa päättämiseen. Yhtiön ilmoittama taloudellinen ja tuotannollinen irtisanomisperuste on ollut todellinen. Mitään muunlaisia, epäasiallisia syitä A:n irtisanomiseen ei ole käynyt ilmi. Kanne on hylättävä näillä perusteilla.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Kumiteollisuus ry:n ja Nokian Renkaat Oyj:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry:n korvaamaan Kumiteollisuus ry ja Nokian Renkaat Oyj yhteiset oikeuden­käyntikulut 12.430,06 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Paanetoja, Lindström, Ruohoniemi, Koskinen ja Vettainen jäseninä. Sihteeri on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.

Käsittelyratkaisussa katsottiin, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentin määräaikaista työsuhdetta koskeva määräys on työehtosopimuksen osa siten, että työtuomioistuin on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n nojalla toimivaltainen käsittelemään myös tähän määräykseen perustuvat kannevaatimukset. Vastaajien työtuomioistuimen toimivallan puuttumista koskeva oikeudenkäyntiväite hylättiin ja pääasian R 7/17 käsittelyä jatketaan työtuomioistuimessa.

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJAT

Sivistystyönantajat ry

Lapin yliopisto

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta, työtuomioistuimen toimivalta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 8.5.2017

Pääkäsittely oikeudenkäyntiväitteen osalta 11.8.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Sivistystyönantajat ry:n ja muiden ohella Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n välisessä yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa (1.4.2014–31.1.2017) on muun ohella seuraavat määräykset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 LUKU

YLEISET MÄÄRÄYKSET

2 § Voimassaolevat etuudet ja lainsäädännön määräykset

Tämä työehtosopimus ei koske sellaisia työnantajan ja työntekijän väliseen sopimukseen tai työnantajan hallintopäätökseen perustuvia etuisuuksia, jotka eivät ole perustuneet 31.12.2009 asti voimassa olleeseen valtion virka- ja työehtosopimukseen tai sen liitteeseen.

Siltä osin kuin tässä työehtosopimuksessa on viitattu työlainsäädännön määräyksiin, eivät nämä määräykset tule osaksi tätä työehtosopimusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 § Työsuhde ja koeaika

Määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja

koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 LUKU

YLIOPISTOJEN PALKKAUSJÄRJESTELMÄ

6 § Henkilökohtaisen palkanosan määräytyminen

6.3 Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointimenettely

Henkilökohtaista työsuoritusta ja suoritustasoa tarkastellaan henkilön ja hänen esimiehensä välisissä arviointikeskusteluissa. Arviointikeskustelut käydään koko yliopiston tasolla kahden vuoden välein.

Suoritusarviointi koskee henkilön suoriutumista tehtävässään ja hänelle asetetuista tavoitteista. Esimies tekee suorittamansa arvioinnin perusteella ehdotuksensa työsuorituksen arvioinniksi ja suoritustasoksi. Työnantaja vahvistaa henkilökohtaisen työsuorituksen tason. Työnantaja voi perustellusta syystä poiketa esimiehen suoritusarvioinnista.

Opetus- ja tutkimushenkilöstön järjestelmässä käytännön arviointimenettelyt

voivat poiketa yliopistokohtaisesti järjestelmän puitteissa. Arvioinnissa voidaan käyttää apuna myös useamman henkilön muodostamaa asiantuntijaryhmää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A:n ja Lapin yliopiston (työnantaja) välillä solmittiin määräaikainen työsopimus 30.9.2013 ajalle 1.10.2013–31.7.2014 työoikeuden tutkimusjohtajan tehtävänimikkeellä. Määräaikaisuuden perusteeksi kirjattiin B:n sijaisuus. Tehtävänimike muutettiin 25.11.2013 allekirjoitetulla sopimuksella työoikeuden apulaisprofessoriksi.

A ja työnantaja solmivat 14.4.2014 määräaikaisen työsopimuksen 1.8.2014–31.7.2015 työ- ja sosiaalioikeuden apulaisprofessorin tehtävänimikkeellä. Työsopimukseen oli kirjattu, että määräaikaisuus on voimassa enintään niin kauan, kun B on tehtävästä vapautettuna. Määräaikaisuuden perusteeksi kirjattiin "keskeneräiset työjärjestelyt yksikössä; tiedekunnan strategiset tehtävämuutokset ja tutkinnon uudistus". Tehtävänimike muutettiin professoriksi 27.11.2014 allekirjoitetulla ja 1.12.2014 voimaan tulleella sopimuksella.

A ja työnantaja solmivat 28.5.2015 määräaikaisen työsopimuksen 1.8.2015–31.7.2016 työ- ja sosiaalioikeuden professorin tehtävänimikkeellä. Määräaikaisuuden perusteeksi kirjattiin "määräaikaisesti täytettävä tehtävä; keskeneräiset tehtäväjärjestelyt yksikössä; tehtävä on sovittu päättyväksi nykymuodossaan 31.7.2016."

A työsuhde ei jatkunut 31.7.2016 jälkeen. Kantajan mukaan A:n määräaikaiset työsopimukset tehtiin vastoin työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n määräystä. Vastaajat ovat ensisijaisesti katsoneet, että kanne tulisi työtuomioistuimen toimivallan puuttumisen vuoksi jättää tutkimatta kannevaatimusten 1 ja 2 ja osalta.

Lapin yliopisto ei ole käynyt A:n kanssa arviointikeskustelua kuuden ensimmäisen kuukauden kuluessa työsuhteen alkaessa. Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, rikkoiko Lapin yliopisto työehtosopimuksen 6.3:n velvoitettaan käydä arviointikeskustelu ja toteuttaa sen jälkeiset työehtosopimuksessa sovitut toimet A:n kanssa kahden vuoden välein.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut. Sopijaosapuolten välillä on käyty erimielisyysneuvotteluja määräaikaisten työsuhteiden perusteista 2010 lukien.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n määräys, jonka mukaan "määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla" on velvoittava määräys, jonka noudattamista Sivistystyönantajat ry on velvollinen valvomaan;

- vahvistaa, että Lapin yliopisto on solminut A:n kanssa määräaikaiset työsopimukset vastoin työehtosopimuksen määräystä ja että A:n työsopimusta on tullut pitää toistaiseksi voimassa olevana;

- vahvistaa, että Lapin yliopisto on rikkonut työehtosopimuksen 6.4.l:n mukaista velvoitettaan arvioida A:n suoritustaso viimeistään kuuden kuukauden kuluttua hänen työsuhteensa alkamisesta eli viimeistään 31.3.2014 mennessä ja 6.3:n mukaista velvoitettaan käydä arviointikeskustelu ja toteuttaa sen jälkeiset työehtosopimuksessa sovitut toimet A:n kanssa kahden vuoden välein;

- velvoittaa Lapin yliopiston maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta;

- velvoittaa Sivistystyönantajat ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnin johdosta; ja

- velvoittaa Sivistystyönantajat ry:n ja Lapin yliopiston yhteisvastuullisesti korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut korkolain 4 § 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta.

Perusteet

Määräaikaisia työsuhteita koskeva erimielisyys

Työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla, on velvoittava. Se otettiin työehtosopimukseen 1.3.2010 yliopistojen yleistä työehtosopimusta ensimmäistä kertaa solmittaessa. Tällöin sovittiin ja tarkoitettiin, että määräaikaisuuksia koskevat riidat ratkaistaan työtuomioistuimessa. Sivistystyönantajat ry:n ja Julkisalojen koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n erimielisyysneuvotteluissa on käsitelty määräaikaisia työsopimuksia koskeneita erimielisyyksiä.

A:n määräaikaisille työsopimuksille ei ole ollut työehtosopimuksessa tarkoitettua perustetta. Yksikään työsopimuksiin kirjatuista perusteista ei ole määräaikaisen työsopimuksen solmimisen oikeuttava perusteltu syy. Työnantaja tiesi, ettei B tule enää hoitamaan tehtäväänsä, koska tämä oli kutsuttu viideksi vuodeksi professorin tehtävään Turun yliopistoon. Työnantaja ilmoitti tämän A:lle ennen ensimmäisen työsopimuksen solmimista. B:n työvapaa Lapin yliopistosta oli sovittu kestäväksi 31.7.2014 asti. B irtisanoutui 1.8.2014 jäädäkseen vanhuuseläkkeelle. B:n sijaisuutta ei olisi saanut käyttää näissä olosuhteissa määräaikaisuuden perusteena.

Keskeneräiset tehtävä- tai työjärjestelyt yksikössä, tiedekunnan strategiset tehtävämuutokset tai tutkinnonuudistus eivät olleet perusteltuja syitä määräaikaiselle työsopimukselle. Mikään mainituista perusteista ei synnyttänyt epävarmuutta työ- ja sosiaalioikeuden professuuriin kuuluvien tehtävien jatkuvuudesta. Lapin yliopisto tarjosi ja tarjoaa edelleen työ- ja sosiaalioikeuden opetusta sekä vanhan että uuden tutkinnon mukaan. Työnantaja pyysi A:lta opetuksen suunnittelua lukuvuodelle 2016–2017. A teki opetuksen suunnittelun, joka hyväksyttiin ja merkittiin opinto-oppaaseen. Tätä opetusta on myös toteutettu lukuvuonna 2016–2017. Joka tapauksessa Lapin yliopistolla oli ensimmäisen määräaikaisen työsopimuksen solmimisesta lukien pysyvä työvoiman tarve A:n hoitamiin tehtäviin.

A ei hyväksynyt määräaikaisuuden perustetta, vaan hän reklamoi perustellun syyn puuttumisesta jo ennen viimeisimmän sopimuksen allekirjoittamista. Työsopimuksessa oleva työntekijän allekirjoitus ei muodosta perusteltua syytä määräaikaiselle sopimukselle.

Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointimenettely

Työehtosopimuksen 6.4 kohdan mukaan henkilökohtainen palkanosa maksetaan aluksi sellaisen suoritustason mukaisesti, jonka arvioidaan vastaavan henkilön pätevyyttä, työkokemusta ja aikaisempaa suoriutumistaan. Työantaja ei tehnyt varsinaista henkilökohtaisen suoriutumisen arviointia 6 kuukauden kuluttua A:n työsuhteen alkamisesta tai myöhemminkään työehtosopimuksen edellyttämällä tavalla, vaikka A pyysi arvioinnin tekemistä keväällä 2014. A:n kanssa ei käyty 21.10.2014 tai maaliskuussa 2015 keskustelua, jossa hänen suoritustaan olisi arvioitu.

Hyvityssakkovaatimukset

Lapin yliopisto tiesi tai ainakin sen on täytynyt tietää, ettei työehtosopimuksen mukaisia perusteita määräaikaisuuksille ole ollut. Menettely on ollut jatkuvaa. Henkilökohtaisen suorituksen arvioinnin osalta menettely oli tahallista ja täten erityisen moitittavaa, eikä tilannetta korjattu A:n pyynnöistä huolimatta.

Sivistystyönantajat ry tuki jäsenensä menettelyä, eikä pyrkinyt millään keinoin puuttumaan tähän. Erimielisyydet tulivat Sivistystyönantajat ry:n tietoon alkuvuonna 2016.

Tutkimatta jättämistä koskevat väitteet

Kannevaatimuksia 1 ja 2 ei tule jättää tutkimatta. Työtuomioistuin on toimivaltainen ja velvollinen käsittelemään myös kannevaatimukset 1 ja 2, koska niissä on kysymys työehtosopimuksen sisällöstä ja laajuudesta sekä tietyn sopimuskohdan tulkinnasta. Kannevaatimukset 1 ja 2 perustuvat työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n määräykseen, jonka mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla.

Määräaikaisen työsopimuksen soveltamisperusteesta on nimenomaisesti sovittu työehtosopimuksessa. Vaikka työehtosopimusmääräyksen sisältö vastaisi sisällöltään lain säädöstä, kanne kuuluu työtuomioistuimen tutkittavaksi. Kannevaatimuksia ei ole perustettu miltään osin lakiin.

LAPIN YLIOPISTON VASTAUS

Vastaus

Lapin yliopisto on ensisijaisesti vaatinut, että työsopimuksen määräaikaisuutta koskevat kannevaatimukset 1 ja 2 jätetään tutkimatta ja toissijaisesti, että vaatimukset hylätään.

Lapin yliopisto on myöntänyt, että A:n henkilökohtaisen suoriutumisen ensimmäistä arviointia ei tehty kuuden kuukauden kuluttua työsuhteen alkamisesta. Muilta osin henkilökohtaisen suoriutumisen arviointimenettelyyn liittyvät vaatimukset kohdassa 3 tulee hylätä.

Lisäksi Lapin yliopisto on vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkoineen sitä osaa vastaavasti kuin kantajan vaatimukset on hylätty.

Perusteet

Tutkimatta jättäminen

Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 4 §:n 3 momentin viittaus työsopimuslakiin ja yliopistoja koskevaan lainsäädäntöön on nimenomaan työehtosopimuksen 2 §:n otsikossa ja 2 momentissa tarkoitettu viittaus työlainsäädännön määräyksiin. Siten määräaikaisen työsopimuksen perusteita koskevat lainsäädännön määräykset eivät ole tulleet osaksi kyseistä työehtosopimusta. Koska työsopimuslain ja yliopistoja koskevan lainsäädännön säännöksiin perustettujen vaatimusten tutkiminen ei oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n mukaan kuulu työtuomioistuimen toimivaltaan, työtuomioistuimen tulee jättää edellä mainitut vaatimukset tutkimatta.

Muilta osin Lapin yliopisto on viitannut Sivistystyönantajat ry:n vastauksen perusteisiin.

Määräaikaiset työsuhteet

Siltä varalta, että työtuomioistuin katsoisi olevansa toimivaltainen tutkimaan työsopimuksen määräaikaisuuden perusteeseen liittyvät kannevaatimukset, asiassa tulee ottaa huomioon seuraava.

A:n kaikille kolmelle määräaikaiselle työsopimukselle oli työsopimuslain mukainen peruste. Ensimmäinen määräaikainen työsopimus tehtiin 30.9.2013 ajalle 1.10.2013–31.7.2014 ja kyse oli työvapaalla olleen B:n sijaisuudesta. Sijaisuus on lain mukaan hyväksyttävä peruste työsopimuksen määräaikaisuudelle. Toinen määräaikainen työsopimus tehtiin 14.4.2014 ajalle 1.8.2014–31.7.2015, jolloin Lapin yliopistossa oli vireillä oikeustieteellisen tutkinnon uudistus ja siihen liittyvä rakenteellinen uudistus. Tiedekunnalla oli tuolloin perusteltu käsitys, että työ- ja sosiaalioikeuden professuuria ei tulla jatkamaan ainakaan sellaisenaan ennen vuoden 2016 loppuun mennessä päättyvän tulosopimuskauden päättymistä. Perusteltu käsitys tehtävän päättymisestä ennen vuoden 2016 loppua ja epävarmuus sen päättymisen tarkemmasta ajankohdasta on lain mukaan hyväksyttävä peruste työsopimuksen määräaikaisuudelle.

Kolmas määräaikainen työsopimus tehtiin 28.5.2015 ajalle 1.8.2015–31.7.2016, jolloin Lapin yliopiston oikeustieteiden tiedekunnan tutkinnonuudistus oli valmistunut ja sen siirtymäaika oli alkanut. Tiedekunnassa oli tiedossa toukokuussa 2015, että työ- ja sosiaalioikeuden professuuri tullaan sellaisenaan lakkauttamaan. Siksi A:n työsopimukseen kirjattiin, että tehtävä oli sovittu päättyväksi 31.7.2016, mikä myös toteutui. Se, että tehtävän tiedettiin päättyvän, on lain mukaan hyväksyttävä peruste työsopimuksen määräaikaisuudelle.

Henkilökohtaisen suoriutumisen arviointi

Lapin yliopisto ei käynyt A:n kanssa suoriutumistason arviointikeskustelua ensimmäisten kuuden kuukauden kuluttua työsuhteen alkamisesta. Yliopistoa ei kuitenkaan tule tuomita hyvityssakkoon rikkeen vähäisyyden vuoksi.

A täytti arviointikeskustelua koskevat tiedot yliopiston tietojärjestelmään kuuden kuukauden ajan loppupuolella. Tietojärjestelmässä olleen virheen takia tiedot eivät kuitenkaan välittyneet A:n esimiehelle, jolle arviointikeskustelun käyminen olisi kuulunut.

A ja hänen esimiehensä keskustelivat A:n työsuhteesta määräajan kuluessa 18.3.2014. Keskustelu koski pääasiassa A:n määräaikaisen työsopimuksen mahdollista jatkamista eikä suoriutumisen arviointia. Keskustelun perusteella yliopisto kuitenkin teki A:n kanssa 14.4.2014 uuden työsopimuksen, jossa hänen palkkaansa korotettiin.

Muut suoriutumisarvioinnit

A:n kanssa käytiin suoriutumisen arviointikeskusteluja maaliskuun 2014 jälkeen työehtosopimuksen mukaisesti. Ensimmäinen varsinainen arviointikeskustelu käytiin 21.10.2014 Lapin yliopiston niin sanottujen Suuntaa-keskusteluiden yhteydessä. Keskustelun seurauksena A:n palkkaa korotettiin 27.11.2014 päivätyssä työsopimuksessa. A:n seuraava suoritusarviointi tehtiin maaliskuussa 2015 yliopiston yleisen arviointikierroksen yhteydessä. Tällöin hänen suoritustasonsa säilyi ennallaan.

A esitti 27.1.2016, että hänen kanssaan ei ole käyty suoriutumisen arviointikeskustelua. A:n esimies pyysi A:n luokseen 16.2.2016 selvittämään ja hoitamaan asiaa, mistä A kieltäytyi. Syyksi kieltäytymiselleen A ilmoitti että asia on vireillä työehtosopimuksen rikkomisasiana. A:n kieltäytyminen asian selvittämisestä ja hoitamisesta työsuhteen aikana on otettava huomioon suoriutumisarviointiasiassa mahdollisesti määrättävän hyvityssakon määrässä.

SIVISTYSTYÖNANTAJAT RY:N VASTAUS

Vastaus

Sivistystyönantajat ry on ensisijaisesti vaatinut, että vaatimukset työsuhteen määräaikaisuuden perusteita koskien jätetään tutkimatta ja toissijaisesti, että vaatimukset hylätään.

Lapin yliopisto on myöntänyt vastauksessaan oikeaksi väitteen, ettei ensimmäistä henkilökohtaisen työsuorituksen arviointikeskustelua ole käyty työehtosopimuksen tarkoittamassa ajassa. Sivistystyönantajat ry:n on vaatinut, että muilta osin vaatimukset henkilökohtaisen työsuorituksen arviointien laiminlyönneistä tulee hylätä.

Sivistystyönantajat ry on lisäksi vaatinut, että sitä kohtaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset tulee hylätä ja että kantaja velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Tutkimatta jättäminen

Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 4 §:n 3 momentin viittaus on nimenomainen ja työehtosopimuksen ensimmäinen lakiviittaus 1 luvun 2 §:n 2 momentin määräyksen jälkeen. Työehtosopimuksessa on tarkoitettu kaikkia siihen otettuja työlainsäädäntöön tehtyjä viittauksia koskien, että ne eivät ole osa työehtosopimusmääräyksiä. Määräaikaisten työsuhteiden perusteita koskeva viittaussäännös työsopimuslakiin ei siten ole tullut osaksi työehtosopimusta eikä ole osa sitä.

Lakiviittausten luonne työehtosopimukseen kuulumattomina pelkästään viittausluonteisina määräyksinä on ollut itsestään selvä ja sitä on käsitelty selkeästi yliopistojen yleistä työehtosopimusta vuonna 2010 laadittaessa. Määräaikaisten työsuhteiden perusteita koskevan lakiviittauksen muotoilun yhteydessä sopimusosapuolten kanssa on keskusteltu siitä, että joka tapauksessa liittojen välillä on hyödyllistä keskustella ja käydä läpi yliopistojen määräaikaisiin työsuhteisiin liittyviä tulkintaerimielisyyksiä. Tällaisista keskusteluista oltiin yksimielisiä ja ne koettiin hyödyllisiksi. Näitä menettelytapoja on myös noudatettu liittojen välillä eri tavoin erilaisissa yhteyksissä. Nämä menettelyt eivät kuitenkaan tarkoita sitä, että ne tekisivät tai osoittaisivat työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentin määräysten olevan osa työehtosopimuksen määräyksiä, joiden väitetyt rikkomiset voisi viedä kanteella työtuomioistuimen käsiteltäväksi.

Liittojen välillä keskusteltiin määräaikaisten työsuhteiden perusteista ja niiden hyväksyttävyydestä sekä yleisellä että yksittäisten työntekijöiden tasolla työehtosopimuksen voimassaoloaikana lukuisia kertoja eri yhteyksissä. Liittojen välillä on työskennellyt myös määräaikaisten työsuhteiden perusteita ja niihin liittyviä hyviä käytänteitä selvittänyt työryhmä, jonka perustamisesta sovittiin vuoden 2010 työehtosopimusneuvotteluissa. Nämäkään menettelytavat eivät muuta työehtosopimukseen otetun lakiviittauksen merkitystä muuksi kuin mitä siitä nimenomaisesti työehtosopimuksessa on sovittu ja siihen selkeästi ja yksiselitteisesti kirjattu.

Yliopistojen määräaikaisten työsuhteiden perusteita on käsitelty oikeudenkäynneissä lukuisia kertoja yleisissä tuomioistuimissa. Näin on menetelty järjestelmällisesti myös kaikissa niissä lukuisissa tapauksissa, joista työehtosopimuksen solmineiden osapuolten välillä on ensin vapaamuotoisesti keskusteltu ja erimielisyyksiä pyritty sovinnollisesti ratkaisemaan. Työtuomioistuimessa ei ole käsitelty määräaikaisten työsuhteiden perusteita koskevia riitaisuuksia, mikä osoittaa myös osaltaan, että työehtosopimuksen lakiviittauksiin perustuvia riitaisuuksia ei ole tarkoitettu käsiteltäväksi työtuomioistuimessa.

Määräaikaisten työsuhteiden perusteita koskeva lakiviittaus työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 kohdassa ei ole osa työehtosopimusta, kuten saman luvun 2 §:n 2 momentissa todetaan. Lakiviittauksen työehtosopimuksen luonnetta on käsitelty työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2012:50, jossa työtuomioistuin totesi, että lakiviittaus on yleensä osa työehtosopimusta, ellei työehtosopimuksessa nimenomaisesti ole toisin sovittu. Yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa näin on tehty. Tämän vuoksi työtuomioistuin ei ole työtuomioistuimesta annetun lain 1 §:n mukaan toimivaltainen tuomioistuin käsittelemään esitettyjä vaatimuksia, joten kanne tulee jättää tältä osin tutkimatta.

Määräaikaisten työsuhteiden perusteet

Mikäli työtuomioistuin kuitenkin toteaisi olevansa toimivaltainen käsittelemään määräaikaisen työsuhteen perusteisiin liittyvät kantajan vaatimukset, viittaa Sivistystyönantajat ry tältä osin Lapin yliopiston vastauksessa esitettyihin seikkoihin ja toteaa lisäksi seuraavaa.

Kyseiset määräaikaisuuden perusteet ovat täysin tavanomaisia sekä työsopimuslain ja oikeuskäytännön hyväksymiä perusteita määräaikaiselle työsuhteelle. Lisäksi työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyjä tarkasteltaessa määräaikaisen työsuhteen perusteena on otettava huomioon, että yliopistoyhteisöissä muutosten toteuttaminen vaatii yleensä vähintään lukuvuoden mittaisen tarkastelun. Tämä muun muassa siksi, että lukuvuodelle vahvistettu opetus on toteutettava aiemmin ilmoitetun mukaisesti, minkä vuoksi järjestelyt tiedekunnissa yleisesti joudutaan kytkemään lukuvuosirytmiin.

Sivistystyönantajat ry:n käytettävissä olleiden tietojen perusteella neuvottelumenettelyssä ovat kaikki esitetyt seikat tukeneet käsitystä siitä, että määräaikaisuuden perusteet ovat olleet työsopimuslain mukaiset. Työsuhteiden määrä ja niiden yhteenlaskettu kesto eivät myöskään ole muodostaneet kokonaisuutena arvioiden tilannetta sellaiseksi, että Sivistystyönantajat ry olisi voinut todeta Lapin yliopiston toiminnan olleen moitittavaa. Hyvityssakkovaatimus tulisi siten hylätä.

A:n työsuhteeseen liittyvät erimielisyydet eivät olleet Sivistystyönantajat ry:n tiedossa alkuvuonna 2015. Paikallistason neuvottelupöytäkirjan 19.1. vuosiluvun tulisi 2015 sijaan olla 2016. Sivistystyönantajat toteaa, että määräaikaisen työsuhteen perusteita koskevasta asiakokonaisuudesta keskusteltiin lyhyesti Lapin yliopiston edustajan kanssa ensimmäisen kerran erään liiton järjestämän kokouksen yhteydessä 24.11.2015.

Henkilökohtaisen suorituksen arviointi

Sivistystyönantajat ry on viitannut Lapin yliopiston vastaukseen henkilökohtaisen työsuorituksen arviointia koskevasta kannevaatimuksesta ja todennut lisäksi seuraavaa.

Työehtosopimuksen 6 luvun 6.3 kohdan toisessa kappaleessa oleva määräys arviointikeskustelujen käymisestä koko yliopiston tasolla kahden vuoden välein tarkoittaa niin sanottua massamenettelyllistä arviointia. Arvioinnit suoritetaan koko henkilöstöä koskien kahden vuoden rytmissä samaan aikaan kaikissa yliopistoissa, ei siis työntekijäkohtaisesti kahden vuoden rytmissä. Nämä koko yliopistokenttää koskevat yhtäaikaiset arviointikierrokset toteutettiin vuosina 2013 ja 2015. Arviointikeskustelut käytiin vuonna 2017. Sopimuskohdan tarkoittama arviointikeskustelu A:n kanssa oli tullut siis käydä vain vuonna 2015 ja näin on toimittukin.

Sivistystyönantajat ry:llä ei olisi ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia valvoa Lapin yliopiston menettelyä vuonna 2014 tai 2015 A:n työsuorituksen arviointia koskien, sillä tieto arvioinnin väitetystä laiminlyönnistä tuli Sivistystyönantajat ry:n tietoon vasta 23.3.2016. Yliopiston palveluksessa uutena henkilönä aloittaneen työntekijän työsuorituksen arvioinnin toteuttamatta jäämisestä on tuolloin ehtinyt kulua jo kaksi vuotta ja vuoden 2015 arvioinnistakin vuosi.

ASIAN KÄSITTELYJÄRJESTYS

Asian valmisteluistunnossa 8.5.2017 on todettu, että koska työtuomioistuimen toimivaltaa koskeva kysymys (kannevaatimus 1) on laaja ja siihen liittyy muusta asiasta poikkeavaa todistelua, työtuomioistuin käsittelee ja ratkaisee työtuomioistuimen toimivaltaa koskevan kysymyksen ennen muiden riitakysymysten käsittelyä. Toimivaltakysymyksen osalta on järjestetty pääkäsittely 11.8.2017, jonka jälkeen työtuomioistuin antaa päätöksen toimivaltakysymyksestä.

Asian valmistelua jatketaan viipymättä päätöksen antamisen jälkeen ja vastaajille varataan tilaisuus täydentää vastaustaan ja asianosaisille varataan tilaisuus nimetä todistelua vielä ratkaistavana olevien kysymysten osalta.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n C:n kalvosarja neuvottelutuloksesta, sivut 1, 2 ja 7

2. Ote Professorien, Opettajien ja Tieteentekijöiden Acatiimi-lehden numerosta 3/2010

3. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n ja Sivistystyönantajat ry:n erimielisyyspöytäkirja 23.8.2016

4. Itä-Suomen yliopistossa käytyjen erimielisyysneuvottelujen pöytäkirja 1.10.2014 ja tätä koskeva Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n ja Sivistystyönantajat ry:n erimielisyyspöytäkirja 6.5.2015

5. Palkasaajajärjestö Pardia ry:n tiedote 9.3.2010

6. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n tiedote 10.3.2010

Sivistystyönantajat ry:n ja Lapin yliopiston kirjallinen todiste

1. Sivistystyönantajien koulutusmateriaali, dia 3

Kantajan henkilötodistelu

1. Professoriliitto ry:n toiminnanjohtaja, Julkisalojen koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n hallituksen varajäsen D

2. Tieteentekijöiden liitto ry:n toiminnanjohtaja C

3. Palkansaajajärjestö Pardia ry:n puheenjohtaja E

Sivistystyönantajat ry:n ja Lapin yliopiston henkilötodistelu

1. Sivistystyönantajat ry:n entinen toimitusjohtaja, Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja F

2. Sivistystyönantajat ry:n työmarkkinalakimies G

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Kysymyksenasettelu

Sivistystyönantajat ry:n ja muiden ohella Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n yliopistojen yleisen työehtosopimuksen (1.4.2014–31.1.2017) 1 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan siltä osin kuin työehtosopimuksessa on viitattu työlainsäädännön määräyksiin, eivät määräykset tule osaksi työehtosopimusta. Saman luvun 4 §:n 3 momentin mukaan määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa ja yliopistoja koskevassa lainsäädännössä mainituilla perusteilla.

Julkisalojen koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on asiassa R 7/17 muun ohessa vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentin määräys on sellainen sopijaosapuolia velvoittava työehtosopimuksen määräys, jonka noudattamista Sivistystyönantajat ry on velvollinen valvomaan. Sivistystyönantajat ry ja Lapin yliopisto ovat puolestaan katsoneet, että työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentin viittaus on nimenomainen lakiviittaus eikä se ole työehtosopimusmääräys. Viittaussäännös työsopimuslakiin ei siten vastaajien näkemyksen mukaan ole työehtosopimuksen osa, eikä työtuomioistuin ole toimivaltainen käsittelemään työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentin määräyksen perustuvia kannevaatimuksia 1 ja 2.

Kuten työtuomioistuimen aiemmassa ratkaisukäytännössä (esimerkiksi TT 2012:50) on todettu, työehtosopimuskäytännössä on yleistä, että työehtosopimukseen otetaan työsuhteessa noudatettaviksi tarkoitettuja määräyksiä samansisältöisinä kuin ne ovat lainsäädännössä tai viittaamalla lain säädökseen. Ellei osapuolten välillä ole muuta sovittu tai tarkoitettu, sovelletaan näitä määräyksiä silloin myös velvoittavina työehtosopimusmääräyksinä.

Tässä asiassa kysymyksessä olevan työehtosopimuksen 1 luvun 2 §:n 2 momentissa on kuitenkin määräys, jonka mukaan siltä osin kuin työehtosopimuksessa on viitattu työlainsäädännön määräyksiin, eivät nämä määräykset tule osaksi työehtosopimusta. Asiassa on näin ollen ratkaistava, onko yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentin määräys työehtosopimuksen 1 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu lakiviittaus, joka ei ole tullut osaksi työehtosopimusta, vai sellainen työehtosopimuksen määräys, joka on tullut osaksi työehtosopimusta.

Esitetty selvitys

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n pääneuvottelijana työehtosopimusneuvotteluissa vuosina 2009–2010 toiminut nykyinen Professoriliitto ry:n toiminnanjohtaja D on työtuomioistuimessa kertonut, että koska yliopistoissa oli ja on edelleen paljon määräaikaisia työntekijöitä, määräaikaisten työntekijöiden asemaa koskevat kysymykset olivat työtekijäpuolelle tärkeitä. Työntekijäpuolen tavoitteena oli saada työehtosopimukseen määräys, jonka perusteella määräaikaisia työsuhteita tarkasteltaisiin määräajoin. Työnantajapuoli ei kuitenkaan suostunut tähän. D:n muistiinpanojen mukaan sopijaosapuolet keskustelivat ensimmäisen kerran sunnuntaina 7.3.2010 siitä, että määräaikainen työsopimus voidaan tehdä työsopimuslaissa olevilla perusteilla. Työnantajapuoli vastasi työehtosopimustekstin kirjoittamisesta.

D:n mukaan työnantajapuolen tiistaina 9.3.2010 kello 17.45 työntekijäpuolelle toimittaman tekstiesityksen mukaan määräaikainen työsopimus voitaisiin tehdä työsopimuslaissa ja yliopistolaissa mainituilla perusteilla. Työnantajapuolen pääneuvottelijana toiminut Sivistystyönantajat ry:n tuolloinen toimitusjohtaja F oli kertonut työntekijäpuolelle, että teksti oli muotoiltu prosessiekonomisista syistä siten, että määräaikaisen työsopimuksen perusteen voisi työehtosopimuksen voimaan tultua riitauttaa työtuomioistuimessa. Määräys oli työntekijäpuolen käsityksen mukaan velvoittava, ja se merkitsi selkeää parannusta määräaikaisten työntekijöiden asemaan.

D on lisäksi kertonut, että palkansaajajärjestöt tiedottivat neuvottelutuloksesta viipymättä Internet-sivustoillaan (K5–6) ja järjestivät tiedotustilaisuuden, jota varten laadittiin kalvosarja (K1). Näissä kaikissa julkaisuissa mainittiin muiden neuvottelutulosten lisäksi mahdollisuus riitauttaa jatkossa määräaikaisen työsopimuksen peruste työtuomioistuimessa.

Työehtosopimusneuvotteluihin työntekijäpuolen edustajina osallistuneet Tieteentekijöiden liitto ry:n toiminnanjohtaja C ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n puheenjohtaja E ovat kertoneet neuvotteluista ja sopijapuolten tarkoituksesta asiaan vaikuttavilta osin olennaisesti samalla tavoin kuin D. C on lisäksi kertonut, että työehtosopimusneuvotteluissa todettiin nimenomaisesti olevan hyvä asia, että määräaikaisia työsuhteita koskevat riidat käsitellään työtuomioistuimessa. E on lisäksi kertonut, että hänen työehtosopimusneuvotteluista laatimiensa muistiinpanojensa mukaan työnantajapuoli harkitsi neuvottelujen loppuvaiheeseen saakka sitä, voitiinko määräaikaisia työsopimuksia koskeva maininta sisällyttää työehtosopimukseen.

C ja E ovat vielä kertoneet, että määräaikaisia työsuhteita koskevia erimielisyyksiä on ollut työehtosopimuksen voimassaoloaikana muutamia ja ne on käsitelty työehtosopimuksen mukaisissa erimielisyysneuvotteluissa (K3–4). C:n mukaan työnantajapuoli ei ole näissä neuvotteluissa tuonut esille, ettei kysymys olisi työehtosopimusasiasta.

Työnantajapuolen pääneuvottelijana toimineen ja työehtosopimustekstin laatineen F:n mukaan nyt kysymyksessä oleva määräys on sellainen työehtosopimuksen 1 luvun 2 §:n 2 momentissa tarkoitettu lakiviittaus, joka ei ole työehtosopimuksen osa. Mikäli tarkoituksena olisi ollut, että työehtosopimuksen määräaikaisia työsuhteita koskeva määräys tulisi osaksi työehtosopimusta, tämä olisi kirjattu työehtosopimukseen. Määräaikaisia työsuhteita koskeva määräys oli ensimmäisen kerran esillä kirjallisessa muodossa neuvotteluissa tiistaina 9.3.2010, jolloin siinä ollut kirjoitusvirhe korjattiin. Muita muutoksia ei tehty, eikä määräyksestä keskusteltu tarkemmin. F ei muista keskustelleensa työntekijäpuolen kanssa siitä, että määräaikaisuutta koskevat riidat voitaisiin viedä työtuomioistuimeen. Työnantajapuoli oletti, että tällaiset riidat käsitellään jatkossakin yleisissä tuomioistuimissa, koska ne perustuivat työsopimuslakiin. F ei myöskään muista havainneensa palkansaajajärjestöjen neuvottelutuloksesta julkaisemia tiedotteita (K5–6).

Työnantajapuolen kakkosneuvottelijana työehtosopimusneuvotteluihin osallistunut Sivistystyönantajat ry:n työmarkkinalakimies G on kertonut, että mikäli työehtosopimuksessa on pelkkä viittaus lakiin, viittaus ei ole työehtosopimuksen osa. Lakiviittaus on työehtosopimuksen osa silloin, kun lain säännös on kirjoitettu auki työehtosopimukseen. G ei muista, että neuvotteluissa olisi keskusteltu siitä, missä tuomioistuimissa määräaikaisuuksia koskeva erimielisyydet käsitellään tai että F olisi sanonut työntekijäpuolelle erimielisyyksien kuuluvan työtuomioistuimen ratkaistaviksi. Mikäli erimielisyysneuvotteluissa käsitellään asiaa, joka koskee puhdasta lakiviittausta, neuvotteluista ei pääsääntöisesti laadita erimielisyysmuistiota.

Arviointi ja johtopäätökset

Työntekijäpuolen edustajat D, C ja E ovat kertoneet työehtosopimusneuvotteluista ja sopijapuolten tarkoituksesta yhdensuuntaisesti ja johdonmukaisesti. Erityisesti D on kertonut muistiinpanojensa pohjalta yksityiskohtaisesti työntekijäpuolen tavoitteista, neuvottelujen etenemisestä ja F ilmoituksesta siitä, että määräaikaisia työsuhteita koskevat erimielisyydet käsitellään jatkossa työtuomioistuimessa. F on kertonut työnantajapuolen olettaneen, että määräaikaisuutta koskeva erimielisyydet käsitellään lakiviittauksen johdosta yleisissä tuomioistuimissa. F tai G eivät ole kuitenkaan työtuomioistuimessa kuultaessa muistaneet, onko F neuvotteluissa sanonut työntekijäpuolelle, että määräaikaisuuksia koskevat riidat käsiteltäisiin työtuomioistuimessa. Näin ollen F:n ja G:n kertomuksien tai muun asiassa esitetyn todistelun perusteella asiassa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, jotka kumoaisivat D:n, C:n ja E:n kertomuksilla asiassa esitettyä selvitystä.

D:n, C:n ja E:n yhdessä tarkasteltuina uskottavia kertomuksia tukevat myös Palkansaajajärjestö Pardia ry:n tiedote 9.3.2010 (K5) ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n tiedote 10.3.2010 (K6). Nämä tiedotteet julkaistiin palkansaajajärjestöjen Internet-sivuistoilla tiistaina 9.3.2010 ja keskiviikkona 10.3.2010. Tiedotteet on siten julkaistu viipymättä neuvottelutuloksen valmistuttua tiistain 9.3.2010 ja keskiviikon 10.3.2010 välisenä yönä. Molemmissa tiedotteissa on samanlainen yksiselitteinen ja selkeä maininta siitä, että neuvotteluissa sovitun työehtosopimuksen määräyksen perusteella määräaikaisuuden laillisuuden voi jatkossa viedä työtuomioistuimeen. Vastaava maininta työtuomioistuimen toimivallasta on julkaistu Professorien, Opettajien ja Tieteentekijöiden Acatiimi-lehdessä 3/2010 (K2), jonka levikki on C:n mukaan noin 10.000 kappaletta. Asiassa on riidatonta, ettei työnantajapuoli ole ilmoittanut työntekijäpuolelle, että julkaisuissa olevat tiedot olisivat virheellisiä tai että työntekijäpuoli olisi ymmärtänyt väärin työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentin määräyksen tarkoituksen. Myöskään vastaajien kirjallisena todisteena esittämästä koulutusmateriaalista (V1) ei ilmene, että työnantajajärjestö olisi tiedottanut työnantajia työehtosopimuksen määräyksen tarkoituksesta toisin kuin työntekijäpuoli.

Ottaen erityisesti huomioon yliopistojen yleisen työehtosopimuksen tärkeän merkityksen sopijapuolille sekä edellä mainittujen tiedotteiden ja artikkelin laajan levikin, työtuomioistuin ei pidä uskottavana sitä, etteivät työnantajapuolen edustajat olisi havainneet yhtäkään tiedotteista tai niissä olleita selkeitä mainintoja siitä, että 1 luvun 4 §:n 3 momenttia koskevat erimielisyydet voidaan jatkossa viedä työtuomioistuimen ratkaistaviksi. Myös tämä seikka tukee sitä, että sopijapuolien tarkoituksena on ollut sopia määräyksen merkityksestä ja sen velvoittavuudesta työntekijäpuolen esittämällä tavalla.

Asiassa on lisäksi otettava huomioon, että työtuomioistuimelle esitettyjen kirjallisten todisteiden mukaan määräaikaisia työsuhteita koskevia erimielisyyksiä on työehtosopimuksen voimaantulon jälkeen käsitelty erimielisyysneuvotteluissa ainakin vuosina 2014 ja 2016 (K3–4). Erimielisyysmuistioista ei ilmene, että työnantajapuoli olisi neuvotteluissa tuonut esille, että tällaiset työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentissa tarkoitetut asiat eivät olisi työehtosopimusasioita eikä niitä siten voitaisi käsitellä työehtosopimuksen mukaisessa erimielisyysmenettelyssä.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 1 luvun 4 §:n 3 momentissa on kysymys työehtosopimusmääräyksestä, joka on tullut työehtosopimuksen osaksi. Julkisalojen koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n asiassa R 7/17 nostamassa kanteessa on näin ollen myös kannevaatimusten 1 ja 2 osalta kysymys työehtosopimuksen tulkinnasta, joka oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n mukaan kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan. Sivistystyönantajat ry:n ja Lapin yliopiston oikeudenkäyntiväite on siten hylättävä.

Päätöslauselma

Työtuomioistuin hylkää Sivistystyönantajat ry:n ja Lapin yliopiston oikeudenkäyntiväitteen.

Työtuomioistuin varaa Sivistystyönantajat ry:lle ja Lapin yliopistolle tilaisuuden antaa kirjalliset lausumat, joissa ne voivat ottaa kantaa Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n kannevaatimuksiin 2–6 sekä ilmoittaa todistelua.

Asian käsittelyä jatketaan työtuomioistuimen puheenjohtajan määräämällä tavalla.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Saarensola, Vainio, Nyyssölä, Helenius ja Pohjola jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Päätös on yksimielinen.

Yhtiön tuotannon työntekijöille oli maksettu palkkiopalkkaa ja tuotantolisää 1990-luvulta lähtien. Työnantajan ja työntekijöiden edustajat sopivat siirtymisestä aikapalkkaukseen määräaikaisella paikallisella sopimuksella 13.6.2014. Sopimuksessa olevan määräyksen mukaan ellei sopimusta jatketa, palataan takaisin palkkiopalkkaan.

Työnantaja otti sopimuksen päättymisen jälkeen käyttöön palkkaustavan, jota työntekijäpuoli ei hyväksynyt ja joka osin poikkesi aikaisemmasta palkan määräytymistavasta. Esitetystä selvityksestä ilmeni, että sopijapuolet olivat tarkoittaneet sopia paluusta paikallista sopimusta edeltäneeseen palkkaustapaan eikä yleensä johonkin työehtosopimuksen mukaiseen palkkiopalkkaan. Tuomion mukaan työnantaja oli sopimuksen päättymisen jälkeen velvollinen noudattamaan samaa palkkaustapaa kuin ennen sopimusta, ja tätä tarkoittava työntekijäliiton vahvistuskanne hyväksyttiin. Kysymys myös työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja valvontavelvollisuudesta.

KANTAJA

Teollisuusliitto ry

VASTAAJAT

Teknologiateollisuus ry

HUBER Packaging Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta, palkkaustapa

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 19.4.2017

Pääkäsittely 29.6.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metallityöväen Liitto ry:n (nykyään Teollisuusliitto ry) ja Teknologiateollisuus ry:n teknologiateollisuuden työehtosopimuksessa 1.11.2013–31.10.2016 on muun muassa seuraavat määräykset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 TYÖNTEKIJÄN PALKKA

11.1 Työntekijän peruspalkka

Työntekijän peruspalkka saadaan lisäämällä työntekijän työkohtaiseen palkanosuuteen henkilökohtainen palkanosuus.

11.2 Käytettävät palkkaustavat

Käytettävät palkkaustavat ovat:

1 Liittojen yhteisesti laatimat ja sopimat palkkaustavat:

1.1 Aikapalkka

1.2 Suorituspalkka

Palkkiopalkka

a) kiinteä osuus 85 % muuttuva osuus 15 %

b) kiinteä osuus 70 % muuttuva osuus 30 %

c) kiinteä osuus suurempi kuin 90 %

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 Paikallisesti työnantajan ja työntekijäpuolen välillä sovitut ja kirjatut palkkaustavat

44 PAIKALLINEN SOPIMINEN

44.1 Mahdollisuus paikalliseen sopimiseen

Mahdollisuus paikalliseen sopimiseen ilmenee kustakin työehtosopimusmääräyksestä (ks. myös työehtosopimuksen liite, s. 189).

44.2 Paikallisen sopimisen osapuolet

Paikallisen sopimisen osapuolina ovat, ellei asianomaisesta työehtosopimusmääräyksestä johdu muuta:

- työntekijä ja esimies,

- luottamusmies ja työnantaja,

- pääluottamusmies ja työnantaja.

Sopimuksen osapuolina ovat luottamusmies ja työnantaja, jos sopimuksen tarkoittaman järjestelyn on tarkoitus koskea luottamusmiehen toimialueen työntekijöitä yleisesti tai, jos yksilötasoisilla sopimuksilla olisi olennaisia vaikutuksia muiden työntekijöiden työskentelyyn.

Paikallinen sopimus voidaan tehdä myös siten, että luottamusmiehen ja työnantajan kesken sovitaan asiasta yleisesti (kehyssopimus), ja jätetään mahdollisuus yksityiskohdista sopimiseen työntekijän ja työnantajan välillä.

44.3 Paikallisen sopimuksen sitovuus

Luottamusmiehen kanssa tehty sopimus sitoo niitä työntekijöitä, joita luottamusmiehen on katsottava edustavan.

44.4 Paikallisen sopimuksen muoto ja kestoaika

Sopimus on solmittava kirjallisena, jos jompikumpi sopijapuoli sitä pyytää. Sopimus voidaan solmia määräajaksi tai olemaan voimassa toistaiseksi. Toistaiseksi voimassa oleva sopimus voidaan irtisanoa kolmen kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen, ellei irtisanomisajasta ole muuta sovittu.

Tässä tarkoitettu paikallinen sopimus on voimassa olevan työehtosopimuksen osa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

HUBER Packaging Oy (yhtiö tai työnantaja, 14.4.2015 saakka Crown Pakkaus Oy) solmi 13.6.2014 pääluottamusmies A:n kanssa teknologiateollisuuden työehtosopimuksen piiriin kuuluvia tuotannon työntekijöitä koskevan paikallisen sopimuksen "Sopimus palkkiopalkasta ja tuotantolisästä luopumisesta ja aikapalkkaan siirtymisestä Crown Pakkaus Oy:ssä". Sopimuksen mukaan sopimus on määräaikainen ja voimassa 1.6.2014–31.12.2014. Osapuolet neuvottelevat sopimuksen mahdollisesta jatkosta 15.12.2014 mennessä. Ellei sopimusta jatketa, palataan takaisin palkkiopalkkaan. Sopimusta jatkettiin 31.3.2015 saakka, mutta ei enää sen jälkeen.

Työnantaja palasi 1.4.2015 lukien palkkaustapaan, jossa palkka koostui kiinteästä ja muuttuvasta palkanosasta. Muuttuva palkanosa muodostui tuotantopalkkiosta, joka laskettiin prosentuaalisista linjatehokkuuksista osastoittain. Riidatonta on, että 1.4.2015 jälkeen työntekijät saivat pienempää palkkaa kuin ennen paikallisen sopimuksen solmimista. Yleiskorotuksia ei ole enää 1.4.2015 jälkeen kohdistettu muuttuvaan palkanosaan.

Työnantaja otti 1.1.2016 lukien käyttöön bonussopimuksen, joka perustuu kahteen mittariin OTIF% ja EBITDA.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko työnantaja ollut velvollinen noudattamaan 1.4.2015 lukien samaa palkkaustapaa ja samoja palkanmääräytymisperusteita kuin 31.5.2014 asti.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Teollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että 13.6.2014 solmittua paikallista sopimusta on tulkittava siten, että HUBER Packaging Oy on ollut sopimuksen päättymisen jälkeen 1.4.2015 lukien velvollinen maksamaan sopimukseen sidotuille työntekijöille palkan noudattaen samaa palkkaustapaa ja samoja palkanmääräytymisperusteita, joita noudatettiin 31.5.2014 asti;

- tuomitsee Teknologiateollisuus ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä;

- tuomitsee HUBER Packaging Oy:n hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta; ja

- velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja HUBER Packaging Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 14.241,73 eurolla korkoineen.

Perusteet

Ennen paikallisen sopimuksen voimaantuloa yhtiössä oli noin 20 vuoden ajan noudatettu sopimukseen ja käytäntöön perustuen palkkiopalkkaan perustuvaa palkkaustapaa, jossa palkka muodostui kiinteästä ja muuttuvasta osuudesta. Muuttuva osuus oli tuntikohtainen tuotantolisä, joka laskettiin tietyin määräytymisperustein. Ennen paikallista sopimusta selvitettiin sopimuksen piiriin kuuluvien työntekijöiden kiinteä palkanosa ja maksetun muuttuvan osuuden eli tuotantolisän keskiarvo 1.6.2013–31.5.2014. Tuotantolisän keskiarvo oli tuolloin 145–172 senttiä tunnilta. Nämä seikat kirjattiin sopimuksen liitteeseen. Määrään lisättiin paikallisen sopimuksen mukaisesti 1.3.2014 tuotantolisään tullut kahden sentin korotus. Näin saatu kokonaistuntiansio kirjattiin palkkalaskelmiin 1.6.2014 lukien termillä "palkkio, pl29". Tätä kokonaistuntiansiota maksettiin 1.6.2014–31.3.2015.

Työnantaja alkoi 1.4.2015 lukien maksaa 13.6.2014 solmittuun paikalliseen sopimukseen sidotuille työntekijöille "aikatuntipalkka" –nimikkeellä tuntipalkkaa, jonka määrä vastasi edellä kuvattua palkkiopalkan kiinteää osaa. Työnantaja ei 1.4.2015 lukien enää maksanut tuotantolisää. Työnantajan 1.4.2015 lähtien maksama palkka ei ole työehtosopimuksen mukainen palkkiopalkka, koska se ei perustu työntekijän, vaan yhtiön tulokseen.

Kun paikallista sopimusta ei enää 31.3.2015 jälkeen jatkettu, työnantaja on velvollinen noudattamaan 1.4.2015 lukien samaa palkkaustapaa ja samoja palkanmääräytymisperusteita kuin 31.5.2014 asti. Työntekijät eivät tarkoittaneet sopia, että heidän palkkansa alenee paikallisen sopimuksen päättymisen jälkeen. Sopimuksesta ei käy ilmi, että työnantaja voisi määrittää, mitä palkkaa ja millaisin perustein se maksaa sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen.

Työnantajan on täytynyt sopimuksen osapuolena olla tietoinen siitä, mitä on sovittu. Se on tietoisesti tulkinnut sopimusta sanamuodon ja tarkoituksen vastaisesti omaksi edukseen.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Teknologiateollisuus ry on jo ennen paikallisia neuvotteluja neuvonut, että sopimusta voidaan tulkita työnantajan käytännön mukaan. Liitto on täten joko antanut virheellisen neuvon tai ainakin tukenut tulkintaa, joka sen piti ymmärtää virheelliseksi. Teknologiateollisuus ry on pysynyt kannassaan myös liittotason erimielisyysneuvotteluissa. Teknologiateollisuus ry:n on täytynyt ymmärtää, ettei se voi perustellusti antaa neuvoja tai tukea työnantajan kantaa asiassa varsinkaan, kun se ei ole sopijaosapuoli.

VASTAUS

Vastaus

Teknologiateollisuus ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Teollisuusliitto ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 5.800 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työnantaja ei ole rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä.

Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen mukaiset palkkaustavat ovat aikapalkka tai suorituspalkka, paikallisesti sovitut palkkaustavat tai työkohtaisesti työnantajan ja työntekijän tai työntekijöiden sopima palkkaustapa. Työehtosopimukseen kuuluvan palkkarakenneoppaan mukaan muutostilanteissa menetellään paikallisen sopimuksen mukaan, mikäli sellainen on laadittu. Palkkaustapaa voidaan muuttaa tai paikallisesti sovitun palkkaustavan käyttö lopettaa paikallisen sopimuksen voimassaolon päätyttyä. Työnantaja voi valita työkohtaisesti sopivan palkkaustavan.

Tässä tapauksessa palkkaustavasta tehty paikallinen sopimus oli määräaikainen ja voimassa 31.12.2014 saakka. Kysymys oli kokeilusta, ja uusi sopimus oli tarkoitus tehdä 1.1.2015 alkaen. Koska uudesta sopimuksesta ei päästy yksimielisyyteen, vanhaa sopimusta jatkettiin 31.3.2015 saakka. Sopimusneuvotteluja jatkettiin sopimuksen jatkoajalla, mutta koska sopimukseen ei päästy, työnantaja palasi sopimukseen kirjatun mukaisesti 1.4.2015 lukien palkkiopalkkaan, jossa palkka koostui kiinteästä ja muuttuvasta palkanosasta. Muuttuva palkanosa muodostui tuotantopalkkiosta, joka laskettiin prosentuaalisista linjatehokkuuksista osastoittain. Työnantaja ei palannut sopimuksen päättymisen jälkeen 31.5.2014 voimassa olleeseen palkkaustapaan ja palkanmääräytymisperusteisiin. Työnantaja otti 1.1.2016 lukien käyttöön palkkiopalkkaan perustuvan bonussopimukseen, joka perustuu kahteen mittariin OTIF% ja EBITDA.

Työnantajalla on ollut ja on edelleenkin käytössä liittojen yhteisesti laatimista ja sopimista palkkaustavoista työnantajan valitsema palkkaustapa, jonka valintaan työantajalla on oikeus, koska yhtiössä ei ole voimassa paikallisesti sovittua palkkaustapaa. Näin ollen työnantaja on toiminut asiassa työehtosopimuksen mukaisesti.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Paikallinen sopimus 13.6.2014

2. Selvitys ennen paikallisesta sopimusta 13.6.2014 noudatetusta palkkaustavasta

3. B:n ja A:n sähköpostiviestit 10. ja 16.12.2015 (sivut 3 ja 4/5)

4. Paikallisten neuvottelujen erimielisyysmuistio 18.3.2016 liitteineen

5. Teknologiateollisuuden palkkaopas "Tulosta ja palkkaa" 2016 (sivut 21–23 ja 33–34)

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen palkkarakenneopas (kansilehti, alkusanat ja luku 4)

Kantajan henkilötodistelu

1. Pääluottamusmies A

2. Varapääluottamusmies C

3. Teollisuusliitto ry:n sopimusasiantuntija D

4. Teollisuusliitto ry:n sopimusasiantuntija E

Vastaajan henkilötodistelu

1. Crown Pakkaus Oy:n entinen toimitusjohtaja F

2. HUBER Packaging Oy:n HR-manager G

3. Teknologiateollisuus ry:n asiantuntija H

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Metallityöväen Liitto ry:n (nykyään Teollisuusliitto ry) ja Teknologiateollisuus ry:n teknologiateollisuuden työehtosopimuksen (1.11.2013–31.10.2016) 11.2 kohdan mukaan käytettävät palkkaustavat ovat aika- ja suorituspalkka. Palkkiopalkka voidaan muodostaa siten, että kiinteä osuus on 85 prosenttia ja muuttuva osuus 15 prosenttia, kiinteä osuus 70 prosenttia ja muuttuva osuus 30 prosenttia tai siten, että kiinteä osuus suurempi kuin 90 prosenttia. Lisäksi työehtosopimus mahdollistaa paikallisesti työnantajan ja työntekijäpuolen välillä sovitut ja kirjatut palkkaustavat.

Asiassa on riidatonta, että Crown Pakkaus Oy (14.4.2015 lähtien HUBER Packaging Oy, jäljempänä myös yhtiö tai työnantaja) oli maksanut tuotannon työntekijöille tuotantolisää paikallisen sopimuksen perusteella 1990-luvulta lähtien (K2). Tuotantolisä vaihteli työntekijäryhmittäin ja määräytyi tuotettujen kappaleiden ja käytetyn ajan perusteella.

Työnantajan ja työntekijöiden edustajat allekirjoittivat 13.6.2014 tuotannon työntekijöiden palkkaustapaa koskevan paikallisen sopimuksen (K1). Sopimuksen 1. kohdan mukaan tuotantolisän maksaminen lopetetaan 31.5.2014 päättyvään tilikauteen ja aikapalkkaa maksetaan 1.6.2014 alkaen. Sopimus on voimassa 1.6.–31.12.2014 ja osapuolet neuvottelevat sopimuksen mahdollisesta jatkosta 15.12.2014 mennessä. Ellei sopimusta jatketa, palataan takaisin palkkiopalkkaan. Sopimusta jatkettiin 31.3.2015 saakka, mutta ei enää sen jälkeen.

Asiassa on ratkaistava, onko työnantaja ollut velvollinen noudattamaan 1.4.2015 lukien samaa palkkaustapaa ja samoja palkanmääräytymisperusteita kuin 31.5.2014 asti.

Paikallisen sopimuksen solmimisesta ja tarkoituksesta esitetty selvitys

Sopimusneuvotteluihin osallistunut pääluottamusmies A on työtuomioistuimessa kertonut, että työnantaja esitti keväällä 2014 siirtymistä aikapalkkaukseen, jossa palkka koostui kiinteästä osasta ja keskimääräisestä tuotantolisästä viimeisen vuoden ajalta. Työntekijät eivät aluksi hyväksyneet aikapalkkaukseen siirtymistä, koska pelkäsivät palkkojensa alenevan. Tämän vuoksi A kirjoitti sopimukseen paluuehdon, jonka tarkoituksena oli varmistaa, että sopimuksen päättymisen jälkeen voidaan palata vanhaan tuotantolisiin perustuvaan palkkiopalkkaan. Työntekijäpuoli ei olisi hyväksynyt sopimusta ilman tätä ehtoa. A keskusteli myös silloisen toimitusjohtaja F:n kanssa siitä, että sopimukseen kirjatulla paluuehdolla tarkoitetaan nimenomaan mahdollisuutta palata vanhaan palkkaustapaan. A lähetti sopimusluonnoksen ennen sen allekirjoittamista sähköpostitse F:lle, joka teki sopimukseen vähäisiä muutoksia.

A on lisäksi kertonut olettaneensa sopimuksen jatkamista koskevissa neuvotteluissa alkuvuonna 2015, että aikapalkkausta jatketaan. Työnantajan edustajat kuitenkin esittivät siirtymistä bonusjärjestelmään, jossa bonus lasketaan koko tehtaan linjatehokkuudesta. A ei hyväksynyt esitystä, sillä työntekijät eivät olisi voineet bonusjärjestelmässä vaikuttaa palkkaansa ja palkat olisivat laskeneet. Työnantaja lopetti tuotantolisän maksamisen helmikuussa 2015 ja ilmoitti maksavansa sen lisäksi koko tehtaan tulokseen perustuvaa bonusta. Neuvotteluja jatkettiin vuoden 2015 ajan. Joulukuussa 2015 työnantaja esitti uutta bonusjärjestelmää sekä 1.6.2014 sovitun aikapalkan ja 1.2.2015 lasketun aikapalkan erotuksen maksamista työntekijöille alkuvuodesta 2016 (K3). Työntekijät eivät hyväksyneet uutta bonusjärjestelmää, mutta työnantaja otti sen silti käyttöön. F:n työsuhde oli päättynyt heinäkuussa 2014, joten hän ei osallistunut vuonna 2015 käytyihin neuvotteluihin.

Sopimusneuvotteluihin osallistunut varapääluottamusmies C on kertonut sopimuksen solmimisesta ja tarkoituksesta pääosin kuten A. C on lisäksi kertonut kysyneensä F:ltä paikallisen sopimuksen vaikutuksesta palkkauksen tasoon. Tämä oli rauhoitellut kysyjää ja sanonut, ettei sopimuksella ole tarkoitus laskea palkkoja ja että mikäli työntekijät tai työnantaja ovat tyytymättömiä sopimukseen, palataan vanhaan palkkiopalkkaan.

Crown Pakkaus Oy:n toimitusjohtajana vuosina 2012–2014 toimineen F:n mukaan entinen palkkiopalkka oli vanhanaikainen, epäoikeudenmukainen ja sen laskeminen oli työnjohtajille vaivalloista. Tämän vuoksi työnantaja sopi 13.6.2014 (K1) työntekijäpuolen edustajien kanssa aikapalkkaan siirtymisestä kokeiluluontoisesti vuoden 2014 loppuun saakka, jonka jälkeen oli tarkoitus sopia jatkossa käytettävästä palkkaustavasta. A kirjoitti sopimustekstin, jonka F ja A kävivät yhdessä läpi ennen allekirjoittamista. F ei muista keskustelleensa A:n tai C:n kanssa mahdollisuudesta palata vanhaan palkkiopalkkaan. Mikäli tarkoitus olisi ollut palata vanhaan palkkiopalkkaan, siitä olisi otettu maininta sopimukseen.

HUBER Packaging Oy:n HR-manager G on kertonut, että vanha palkkiopalkka oli epäoikeudenmukainen ja aiheutti esimiehille lisätyötä. Tämän vuoksi sovittiin aikapalkkaukseen siirtymisestä määräajaksi (K1). Koska luottamusmiehet eivät hyväksyneet työnantajan esittämiä tulospalkkiomalleja, loppuvuonna 2014 sovittiin sopimuksen jatkamisesta 31.3.2015 saakka. Tämän jälkeen sopimusta ei enää jatkettu ja työnantaja otti käyttöön uuden palkkausmallin, jota sovellettiin kaikkiin tehtaan työntekijöihin. Tässä palkkausmallissa palkan muuttuva osa on linjatehokkuus, joten työnantaja palasi sopimuksessa tarkoitetulla tavalla palkkiopalkkaan. Neuvotteluja jatkettiin loppuvuodesta 2015, jolloin työnantaja esitti uutta palkkausjärjestelmää ja tarjosi työntekijöille kokonaiskorvausta palkka-asian sovinnolliseksi ratkaisemiseksi (K3 ja K4). Työnantaja ei kuitenkaan maksanut tätä korvausta, koska palkkausmallista ei päästy yksimielisyyteen, vaan työnantaja päätti palkkaustavasta yksipuolisesti.

Teollisuusliitto ry:n sopimusasiantuntija E:n mukaan työnantaja voi käyttää valitsemaansa työehtosopimuksen mukaista palkkaustapaa. Tulospalkkauksessa työnantaja laatii mittarit, joiden mukaan tulospalkkio maksetaan. Tulospalkkauksesta pitäisi aina sopia paikallisesti. Tässä tapauksessa työnantajan käyttöön ottamassa palkkausmallissa mitataan tuotantolinjan tehokkuutta, joten kysymys on tulospalkkauksesta, ei palkkiopalkasta.

Teknologiateollisuus ry:n asiantuntija H on kertonut kuulleensa erimielisyydestä alkuvuodesta 2015. Hänen mukaansa paikallisessa sopimuksessa (K1) oleva paluuehto tarkoittaa, että mikäli uutta sopimusta ei synny, palataan takaisin palkkiopalkkaan. Koska työnantajan käyttöön ottamassa palkkaustavassa on kiinteä ja muuttuva osa, työnantaja on noudattanut 1.4.2015 jälkeen sopimuksen paluuehtoa ja Teknologiateollisuus ry:n neuvoa palkkiopalkkaan palaamisesta (V1). Mikäli sopijapuolet olisivat halunneet palata vanhaan palkkiopalkkaan, tätä koskeva ehto olisi tullut kirjata sopimukseen.

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

Paikallisen sopimuksen (K1) ja erityisesti siihen kirjatun paluuehdon tarkoituksesta on esitetty osittain ristiriitaista selvitystä. Sopimuksen määräaikaisuus ja se, että työntekijöille oli vakiintuneesti jo 1990-luvulta lähtien maksettu tiettyä palkkiopalkkaa, viittaavat siihen, että sopijapuolten tarkoituksena oli sopia määräaikaisesta kokeilusta. Sopimuksen sanamuodosta ei kuitenkaan suoraan ilmene, oliko sopijapuolilla tarkoitus palata sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen vanhaan vai johonkin toiseen palkkiopalkkaan. Asiassa on näin ollen lähinnä henkilötodistelun perusteella arvioitava sopijapuolten tarkoitusta sopimusta laadittaessa. Työtuomioistuimessa kuulluista henkilöistä sopimusneuvotteluihin osallistuivat F, G, C sekä A, joka myös laati sopimustekstin. Sopimuksen allekirjoittivat työntekijäpuolelta A ja C sekä työnantajapuolelta F ja tuotantopäällikkö I.

F ja G ovat sinänsä uskottavasti kertoneet, että työnantajan kannalta entinen palkkiopalkka oli vanhentunut ja palkkojen laskeminen oli esimiehille työlästä. A ja C ovat kuitenkin kertoneet yhdenmukaisesti, että työntekijäpuoli hyväksyi työnantajapuolen aloitteesta laaditun sopimuksen ehdolla, että sopimuksen päättymisen jälkeen voidaan palata vanhaan palkkiopalkkaan. Tämän olivat todistajat kumpikin erikseen varmistaneet toimitusjohtajalta ennen sopimuksen allekirjoittamista. F ei tosin kertomansa mukaan muistanut käyneensä tällaisia keskusteluja, mutta A on laatinut keskusteluista yksityiskohtaiset muistiinpanot. Sopimuksessa ei ole erikseen määritelty palkkaa, jota työnantaja maksaa sopimuksen voimassaolon päättymisen jälkeen. Nämä seikat huomioon ottaen työtuomioistuin pitää uskottavana sitä, että työntekijäpuoli on neuvotteluissa tehnyt työnantajapuolelle selväksi laatimansa paluuehdon tarkoituksen. Kun paluuehto on tällaisena hyväksytty, työtuomioistuin katsoo sopijapuolten yhteisesti tarkoittaneen, että sopimusehto tarkoittaa paluuta nimenomaan sopimuksen allekirjoitushetkellä noudatettuun palkkiopalkkaan. Asiassa on myös riidatonta, että työntekijät saavat tällä hetkellä pienempää palkkaa kuin ennen paikallisen sopimuksen solmimista. Näin ollen 31.5.2014 päättyneeseen palkkiopalkkaan palaaminen olisi ollut työntekijöiden edun ja edellä todetuin tavoin myös paikallisen sopimuksen tarkoituksen mukaista.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että työnantaja on ollut velvollinen noudattamaan 1.4.2015 lukien samaa palkkaustapaa ja samoja palkanmääräytymisperusteita kuin 31.5.2014 asti.

Työtuomioistuimessa esitetyn selvityksen perusteella yhtiön johdolla ei ole ollut paikallisen sopimuksen päättymisajankohtana ensi käden tietoa sopimuksen paluuehdon tarkoituksesta. Ehto on ollut tulkinnanvarainen ja sen sisältö on selvinnyt vasta asiaa työtuomioistuimessa käsiteltäessä. Tästä syystä yhtiön ei voida katsoa rikkoneen asiassa työehtosopimusta tietensä. Myöskään Teknologiateollisuus ry:n ei voida katsoa epäselvässä tilanteessa laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan. Asiassa esitetyt hyvityssakkovaatimuksen on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Teknologiateollisuus ry ja HUBER Packaging Oy ovat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määräksi on ilmoitettu 14.241,73 euroa, jota Teknologiateollisuus ry ja HUBER Packaging Oy ovat paljoksuneet 8.000 euroa ylittävältä osalta.

Asian laatu ja laajuus huomioon ottaen työtuomioistuin harkitsee kohtuulliseksi Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulujen määräksi 12.000 euroa, mikä määrä Teknologiateollisuus ry:n ja HUBER Packaging Oy velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:lle.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että 13.6.2014 solmittua paikallista sopimusta on tulkittava siten, että HUBER Packaging Oy on ollut sopimuksen päättymisen jälkeen 1.4.2015 lukien velvollinen maksamaan sopimukseen sidotuille työntekijöille palkan noudattaen samaa palkkaustapaa ja samoja palkanmääräytymisperusteita, joita noudatettiin 31.5.2014 asti.

Työtuomioistuin velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n ja HUBER Packaging Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Teollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 12.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Kanteessa esitetyt hyvityssakkovaatimukset hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Saarensola, Äimälä, Nyyssölä, Lehto ja Vettainen jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.

Työtaistelun syynä oli yrityksessä käydyt yhteistoimintaneuvottelut ja yhden työntekijän irtisanominen niiden seurauksena. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Asiassa jäi näyttämättä, että ammattiosasto olisi päättänyt työtaistelusta tai ollut sitä järjestämässä, minkä vuoksi vaatimus työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hylättiin. Ammattiosaston puolesta ei esitetty selvitystä valvontavelvollisuuden täyttämisestä, joten ammattiosasto tuomittiin hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Ottaen huomioon työtaistelun lyhyt kesto ja se, että ammattiliitosta oli lähetetty ammattiosastolle kehotus palauttaa työrauha, työtuomioistuin katsoi, että ammattiliitolla ei ollut käytännössä mahdollisuutta muihin tehokkaisiin valvontatoimiin. Ammattiliittoon kohdistunut vaatimus valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hylättiin.

KANTAJA

Lasikeraaminen teollisuus LT ry

VASTAAJA

TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry

KUULTAVA

Laitilan lasityöntekijäin ammattiosasto ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Saint-Gobain Glass Finland Oy:n Ihoden toimipaikan työntekijöitä on ollut lakossa siten, että he ovat jättäneet tekemättä työvuorojen neljä viimeistä työtuntia. Työntekijät olivat lakossa seuraavasti: iltavuoro 5.4.2017 kello 18-22, yövuoro 6.4.2017 kello 02-06 ja aamuvuoro 6.4.2017 kello 10-14. Lisäksi päivätyötä tekevät työntekijät olivat lakossa 6.4.2017 työvuoronsa neljä viimeistä tuntia.

Laitilan lasityöntekijäin ammattiosasto ry:n (ammattiosasto) pääluottamusmies ja ammattiosaston puheenjohtaja olivat normaalisti töissä lakon aikaan. Ammattiosaston varaluottamusmies A osallistui lakkoon.

Lakkoon osallistui yhteensä 54 työntekijää, joista 47 on kuultavana olevan ammattiosaston jäseniä. Ammattiosastossa on kaikkiaan 392 jäsentä, joista maksavia jäseniä on 341.

KANNE

Vaatimukset

Lasikeraaminen teollisuus LT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee työehtosopimuslain 8 §:n nojalla Laitilan lasityöntekijäin ammattiosasto ry:n maksamaan hyvityssakkoa Lasikeraaminen teollisuus LT ry:lle ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä;

- tuomitsee TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry:n maksamaan Lasikeraaminen teollisuus LT ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 §:n mukaisen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä; ja

- velvoittaa Laitilan lasityöntekijäin ammattiosasto ry:n ja TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Tapahtumien kulku

Saint-Gobain Glass Finland Oy (Yhtiö) oli päättänyt yhteistoimintaneuvotteluiden jälkeen yhden työntekijän irtisanomisesta tuotannollisin ja taloudellisin perustein. Irtisanomisilmoitus henkilölle annettiin 5.4.2017 aamupäivällä ja tämän tiedon tultua työntekijöiden tietoon, he marssivat samana päivänä ulos iltavuorosta klo 18.00.

Kohdentuminen työehtosopimukseen

Luottamusmies ilmoitti työnantajalle työtaistelun johtuvan yhden työntekijän irtisanomisesta, joten se kohdistui suoraan lasikeraamisen teollisuuden työehtosopimuksen kohdan 2.4 työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Ammattiosaston ja -liiton vastuu

Luottamusmies oli 5.4.2017 iltavuorossa ja ilmoitti työnantajalle ulosmarssin johtuvan päättyneistä yhteistoimintaneuvotteluista ja yhden henkilön irtisanomisesta. Luottamusmies oli myös muutamana päivänä aiemmin käynyt työnantajalta kysymässä, joko irtisanomisilmoitus oli annettu. Aamuvuorossa 6.4.2017 ollut varaluottamusmies kävi kertomassa työntekijöille, että mielenilmaukset jatkuvat edelleen ja kehotti heitä lähtemään klo 10.00 pois töistä, kuten oli itsekin tehnyt.

Ottaen huomioon, että luottamusmies oli muutamana päivänä aiemmin tiedustellut, oliko irtisanomisilmoitus annettu, ja että ulosmarssit tapahtuivat samana päivänä irtisanomisilmoituksen antamisen jälkeen kolmessa peräkkäisessä vuorossa synkronoidusti neljä tuntia ennen työvuorojen päättymistä, on ilmeistä, että ammattiosasto on suunnitellut ulosmarssit etukäteen ja odottanut irtisanomisilmoituksen antamista. Ammattiosasto ei ole huolehtinut työrauhan ylläpitämisestä ja on siten vastuussa työrauhavelvoitteen rikkomisesta.

Ammattiosasto on joka tapauksessa vastuussa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, kun se ei ole ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi luottamusmiehen havaittua omassa iltavuorossaan, että kaikki työntekijät ovat lähteneet pois samaan aikaan kesken vuoron. Mikäli luottamusmies olisi ollut yksin syömässä työpaikan yhteisessä ruokalassa, hän olisi tullut väistämättä tietoiseksi työntekijöiden työvuorosta poistumisesta, koska vastoin tavanomaista ruokailutilannetta, ketään muuta ei ole ollut ruokalassa paikalla. Työntekijöiden poistumisen estämisen sijaan luottamusmies ilmoitti työnantajalle ulosmarssin johtuvan työntekijän irtisanomisesta.

Lasikeraaminen teollisuus LT ry on vaatinut TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry:tä (TEAM) ryhtymään riittäviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi sekä puhelimitse että sähköpostitse aamulla 6.4.2017 klo 8.49, koska oli ilmeistä, että ilta- ja yövuorossa tapahtunut luvaton poistuminen toistuu vielä ainakin aamuvuorossa. Työrauhan palauttamisvaatimuksista huolimatta työtaistelu jatkui 6.4.2017 aamu- ja päivävuorossa klo 10.00 alkaen. TEAM on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Aiheutunut vahinko

Tuotantokatkosten aiheuttama vahinko Yhtiölle tuotannon menetyksenä on yhteensä noin 33.600 euroa, minkä lisäksi tulee ottaa huomioon yhtiön maineen vahingoittuminen. Lakon jälkeen esimerkiksi yhtiön käyttämä vuokrapalveluyritys on ilmoittanut, että se ei enää halua jatkaa yhteistyötä yhtiön kanssa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry ja Laitilan lasityöntekijäin ammattiosasto ry ovat vaatineet ensisijaisesti, että kanne hylätään ja toissijaisesti, että hyvityssakkoa ei määrätä kummankaan suoritettavaksi, vaikka kyseessä katsottaisiinkin oleva laiton työtaistelutoimi.

Lisäksi TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry ja Laitilan lasityöntekijäin ammattiosasto ry ovat vaatineet, että työtuomioistuin velvoittaa Lasikeraaminen teollisuus LT ry:n korvaamaan vastaajan ja kuultavan yhteiset oikeudenkäyntikulut 200 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antamisesta, mikäli kantajan vaatimukset hylätään kokonaisuudessaan tai merkittäviltä osiltaan.

Kanteen kiistämisen perusteet

Asiassa on riidatonta, että yrityksessä on käyty yt-neuvottelut ja että niiden perusteella on irtisanottu yksi henkilö.

Aamuvuorossa ollut varaluottamusmies A ei käynyt kertomassa työntekijöille mielenilmauksen jatkumisesta, eikä myöskään kehottanut heitä lähtemään kello 10.00. Asiasta on ollut vain puhetta yleisellä tasolla naisten sosiaalitiloissa.

Luottamusmies ei varsinaisesti ilmoittanut työnantajalle ulosmarssista tai sen syistä. Luottamusmies on työnantajan soittaessa kertonut tiedossaan olevista tapahtumista. Luottamusmies on kysellyt irtisanomisilmoituksen antamisesta aikaisempina päivinä, koska on luvannut olla henkilökohtaisesti paikalla ilmoitusta annettaessa. Ilmoitus oli kuitenkin lopulta annettu ilman luottamusmiehen läsnäoloa. Koska luottamusmies on tiedustellut irtisanomisilmoituksen antamisesta edellä mainituista syistä, se ei millään tavalla osoita ammattiosaston suunnitelmallista toimintaa.

Luottamusmies on ollut syömässä muiden työntekijöiden lähtiessä hänen työvuoroltaan. Luottamusmies ei ole ollut siinä vaiheessa vielä tietoinen tapahtumista, eikä siten ole voinut välittömästi estää työntekijöiden poistumista. Tämän jälkeen, sekä muutoinkin yleisellä tasolla, luottamusmies on työntekijöihin yhteydessä ollessaan kieltänyt kaiken työrauhaa loukkaavan toiminnan. Suhteessa työnantajaan luottamusmies on toiminut tässä asiassa työntekijöiden äänitorvena.

Luottamusmies ja osaston puheenjohtaja eivät ole osallistuneet työnseisaukseen eivätkä tukeneet sitä. Luottamusmies ja ammattiosasto ovat omatoimisesti sekä liiton kehottamana tehneet kaiken tilanteen korjaamiseksi.

Kuultavana oleva ammattiosasto on luonteeltaan kokoomaosasto, eikä sen hallinnolla ole ollut mitään tietoa tapahtumista, eikä siten myöskään minkäänlaista käytännöllistä mahdollisuutta vaikuttaa tapahtumiin sillä hetkellä. Suurin osa ammattiosaston jäsenistä eli 206 jäsentä on työssä Pilkington Automotive Finland Oy:ssä. Saint-Gobain Glass Finland Oy:ssä on osaston jäsenistä työssä vain noin 70. On myös huomioitava, että enin osa tapahtuneesta sijoittuu iltaan, yöhön ja varhaiseen aamuun. Ammattiosasto ei ole rikkonut työrauhavelvollisuutta, eikä myöskään valvontavelvollisuuttaan.

TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry on saanut tiedon tapahtumista 6.4.2017 kello 8.49. Työehtosihteeri on heti tiedon saatuaan lähettänyt ammattiosaston puheenjohtajalle ja pääluottamusmiehelle valvontakirjeen. Ammattiliitto on toiminut normaalin työmarkkinakäytännön mukaisesti, eikä siten ole rikkonut valvontavelvollisuuttaan. Ei voida lähteä siitä olettamasta, että liitto on aina ja kategorisesti syyllistynyt työehtosopimuksen rikkomiseen, mikäli se ei ole onnistunut lopettamaan paikallista tointa, joka mahdollisesti loukkaa työehtosopimusta.

Vaihtoehtoinen vaatimus hyvityssakkojen jättämisestä tuomitsematta

Mikäli työtuomioistuin jollain perusteella kuitenkin tulisi siihen lopputulokseen, että kyseessä on liiton, osaston tai molempien osalta kyse työehtosopimuslain rikkomisesta, on edellisessä kohdassa mainitut seikat otettava kokonaisuudessaan huomioon ja tultava siihen poikkeukselliseen lopputulokseen, että hyvityssakkoja ei määrätä maksettavaksi. Mikäli hyvityssakkoja kuitenkin jostain syystä määrätään maksettavaksi, tulee niiden olla määrältään lähinnä muodolliset.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Sähköposti otsikolla "Valvontapyyntö", lähetetty 6.4.2017 klo 8:52, lähettäjä B, vastaanottaja C ja D

2. Otteet TEAM:n ja Länsi-Suomi -lehden internetsivuilta 6.4.2017

3. Sähköpostikirjeenvaihto 28.4.2017–4.5.2017

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Kirje työrauhan palauttamiseksi 6.4.2017

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

Saint-Gobain Glass Finland Oy:n Ihoden toimipaikalla järjestettiin edellä kuvatuin tavoin työtaistelu, jonka kestäessä työntekijät jättivät tekemättä työvuorojen neljä viimeistä työtuntia. Työntekijät olivat lakossa seuraavasti: iltavuoro 5.4.2017 kello 18-22, yövuoro 6.4.2017 kello 02-06 ja aamuvuoro 6.4.2017 kello 10-14. Lisäksi päivätyötä tekevät työntekijät olivat lakossa 6.4.2017 työvuoronsa neljä viimeistä tuntia. Työtaisteluun osallistui 47 Laitilan lasityöntekijäin ammattiosasto ry:n jäsentä.

Työtaistelun syynä oli yrityksessä käydyt yhteistoimintaneuvottelut ja yhden työntekijän irtisanominen niiden seurauksena. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Ammattiosaston ja ammattiliiton vastuu

Lasikeraaminen teollisuus LT ry on vaatinut ensisijaisesti, että Laitilan lasityöntekijäin ammattiosasto ry tuomitaan hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. LT ry on perustanut vaatimuksensa siihen, että luottamusmies on ilmoittanut työnantajalle työtaistelun johtuvan yhteistoimintaneuvotteluista ja yhden työntekijän irtisanomisesta. Lisäksi vaatimus on perustunut siihen, että luottamusmies on tiedustelut irtisanomisilmoituksen antamisen ajankohtaa ja kun ilmoitus on annettu, työtaistelu on toteutunut samana päivänä kolmessa

peräkkäisessä vuorossa synkronoidusti neljä tuntia ennen työvuorojen päättymistä. Nämä seikat ovat osoittaneet LT ry:n mukaan sitä, että ammattiosasto on suunnitellut ulosmarssit.

TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry ja ammattiosasto ovat kiistäneet LT ry:n vaatimuksen ja väitteet sekä vedonneet siihen, että luottamusmies on vain työnantajan soittaessa kertonut tiedossaan olevista tapahtumista, eikä siis ole varsinaisesti ilmoittanut työtaistelusta. Lisäksi TEAM ry ja ammattiosasto ovat vedonneet siihen, että luottamusmies on tiedustellut irtisanomisilmoituksen antamisen ajankohtaa, koska on luvannut olla läsnä sitä annettaessa.

Työtuomioistuin katsoo, että LT ry:n vetoamat seikat, kun otetaan huomioon TEAM ry:n ja ammattiosaston niihin antamat vastaukset, eivät osoita luotettavasti, että ammattiosasto olisi päättänyt työtaistelusta tai ollut sitä järjestämässä. Työrauhavelvollisuuden rikkomista koskeva vaatimus on siten hylättävä.

Lasikeraaminen teollisuus LT ry on toissijaisesti vaatinut, että ammattiosasto tuomitaan hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä. Ammattiosasto ei ole sen mukaan ryhtynyt riittäviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi luottamusmiehen havaittua omassa iltavuorossaan, että kaikki työntekijät ovat lähteneet pois samaan aikaan kesken vuoron.

TEAM ry ja ammattiosasto ovat kiistäneet vaatimuksen ja vedonneet siihen, että luottamusmies ei ole ollut työntekijöiden poistuessa vielä tietoinen tapahtumista, eikä ole siten voinut välittömästi estää poistumista. Lisäksi TEAM ry ja ammattiosasto ovat vedonneet siihen, että ammattiosasto on kokoomaosasto, jonka hallinnolla ei ole ollut mitään tietoa tapahtumista, eikä siten mahdollisuutta vaikuttaa tapahtumiin.

Asiassa on selvitetty, että luottamusmies on ollut tietoinen työtaistelusta viimeistään, kun hän on kertonut työtaistelun syistä työnantajalle. Tämä on tapahtunut työtuomioistuimen käsityksen mukaan viimeistään silloin, kun 5.4.2017 iltavuoron työntekijät ovat ryhtyneet työtaisteluun poistumalla työpaikalta. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, mitä ammattiosastoa edustava luottamusmies tai muut ammattiosaston edustajat olisivat tehneet valvontavelvollisuutensa täyttämiseksi. Koska ammattiosasto vastaa edustajiensa menettelystä, työtuomioistuin katsoo, että se on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

LT ry on vielä vaatinut, että TEAM ry tuomitaan hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, sillä työtaistelu on jatkunut TEAM ry:lle esitetyistä työrauhan palauttamisvaatimuksista huolimatta 6.4.2017 aamu- ja päivävuorossa kello 10 alkaen.

TEAM ry on kiistänyt vaatimuksen ja todennut, että ammattiliiton työehtosihteeri on heti tiedon saatuaan lähettänyt kirjallisena todisteena olevan valvontakirjeen ammattiosaston puheenjohtajalle ja luottamusmiehelle.

Asiassa on riidatonta, että TEAM ry on saanut tiedon työtaistelusta 6.4.2017 kello 8.49. Tämän jälkeen TEAM ry:stä on lähetetty ammattiosastolle kehotus palauttaa työrauha. Työtaistelu on päättynyt 6.4.2017 iltapäivällä. Kun otetaan huomioon työtaistelun lyhyt kesto työtuomioistuin katsoo, että TEAM ry:llä ei ole ollut käytännössä mahdollisuutta muihin tehokkaisiin valvontatoimiin. Näin ollen TEAM ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan ja sitä vastaan esitetty kanne hylätään.

Hyvityssakko

Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, jotka antaisivat aihetta arvioida ammattiosastolle valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä tuomittavan hyvityssakon määrää tavallisesta menettelystä poiketen. Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, siihen osallistuneiden määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Laitilan lasityöntekijäin ammattiosasto ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Lasikeraaminen teollisuus LT ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimusta ei ole kiistetty määrältään.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Laitilan lasityöntekijäin ammattiosasto ry:n maksamaan Lasikeraaminen teollisuus LT ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 1.500 euroa.

TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry:tä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Laitilan lasityöntekijäin ammattiosasto ry velvoitetaan korvaamaan Lasikeraaminen teollisuus LT ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

TEAM Teollisuusalojen ammattiliitto ry:tä vastaan esitetty oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään. Se saa kuitenkin pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Nybondas, Ruohoniemi, Lehto ja Jokinen jäseninä. Esittelijä on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko työntekijä- ja työnantajayhdistyksen välillä voimassa kilpailukykysopimuksen mukainen työehtosopimus. Työnantajayhdistys katsoi, että asianosaisten välillä oli voimassa edellä mainittu työehtosopimus, kun taas työntekijäyhdistys kiisti työehtosopimuksen voimassaolon.

Asiassa oli riidatonta, että työntekijäyhdistys oli hyväksynyt työehtosopimusneuvotteluissa saavutetun neuvottelutuloksen. Työtuomioistuin katsoi, että myös työnantajayhdistys oli pätevästi hyväksynyt kyseisen neuvottelutuloksen.

Neuvottelutuloksen oli allekirjoittanut työnantajayhdistyksen puolesta neuvottelijana toiminut henkilö. Kun neuvottelutulos oli hyväksytty työntekijäliitossa, sen olivat allekirjoittaneet työntekijäliiton puolesta liiton puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, joilla oli nimenkirjoitusoikeus.

Työtuomioistuin katsoi, että neuvottelutulos oli sisällöltään niin täsmällinen, että tarkastellen sitä yhdessä sen laatimisen aikaan voimassa olleen työehtosopimuksen kanssa, voitiin todeta se, minkä sisältöinen neuvotteluratkaisun mukainen uusi työehtosopimus oli. Edelleen työtuomioistuin katsoi, että asianosaisia sitova kirjallinen työehtosopimus oli syntynyt neuvottelutuloksen ja sitä koskevan sähköpostikirjeenvaihdon perusteella, jolloin kummatkin sopimusosapuolet olivat antaneet saman sisältöiset ja yhtäpitävät, itseään sitovat kirjalliset tahdonilmaisut, vaikka näitä tahdonilmaisuja ei ollut esitetty yhden allekirjoituspöytäkirjan muodossa.

KANTAJA

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

VASTAAJA

Ilmailualan Unioni IAU ry

ASIA

Työehtosopimuksen voimassaolo

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 13.6.2017

Pääkäsittely 22.6.2017

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Ilmailualan Unioni IAU ry (IAU) ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry (PALTA) ovat neuvotelleet lentoliikenteen palvelujen työehtosopimuksesta kilpailukykysopimuksen pohjalta keväällä 2016. Osapuolet saavuttivat neuvottelutuloksen lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen uudistamiseksi 31.5.2016. Neuvottelutuloksen syntymisen ovat vahvistaneet allekirjoituksillaan IAU:n puheenjohtaja A sekä varapuheenjohtaja B sekä PALTA:n johtava asiantuntija C. IAU:n hallitus on hyväksynyt neuvottelutuloksen samana päivänä 31.5.2016. PALTA:n mukaan myös PALTA on hyväksynyt neuvottelutuloksen 31.5.2016. Työehtosopimusosapuolten välillä on kuitenkin jäänyt allekirjoittamatta työehtosopimuksen uudistamista ja muuttamista koskeva allekirjoituspöytäkirja. C on ilmoittanut A:lle sähköpostitse 24.11.2016 kello 8.40, että lentoliikenteen palvelujen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirja voidaan päivätä päivämäärälle 31.5.2016. PALTA ei kuitenkaan ole toimittanut IAU:lle työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaa, jonka päivämäärä olisi 31.5.2016. Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko IAU:n ja PALTA:n välillä voimassa kilpailukykysopimuksen mukainen lentoliikenteen palveluja koskeva työehtosopimus ajalla 16.11.2016–15.11.2017.

KANNE

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry (PALTA) on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että PALTA:n ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n (IAU) välillä on voimassa kilpailukykysopimuksen mukainen lentoliikenteen palveluja koskeva työehtosopimus ajalla 16.11.2016– 15.11.2017.

Lisäksi PALTA on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa IAU:n korvaamaan PALTA:n oikeudenkäyntikulut asiassa 6.549,80 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Neuvottelutuloksen 7. kohdassa ("Sopimuksen sitovuus") on todettu, että osapuolilla on oikeus irtaantua neuvottelutuloksen mukaisesta ratkaisusta, jos työmarkkinakeskusjärjestöt toteavat 31.5.2016 jälkeen, ettei kilpailukykysopimusta synny. Keskusjärjestöt ovat todenneet kilpailukykysopimuksen syntyneen 14.6.2016, eikä lentoliikenteen palveluja koskevasta työehtosopimuksesta ole sen paremmin IAU kuin PALTA voinut enää irtaantua. Koska irtaantuminen ei ole ollut mahdollista enää keskusjärjestöpäätöksen jälkeen, oli liittojen niin kutsutulla kilpailukykysopimuskierroksella hyväksyttävä työehtosopimusratkaisut ennen kattavuuden arviointia. Käytännössä liitot hyväksyivät neuvottelutulokset välittömästi niiden synnyttyä. Myös IAU hyväksyi lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen neuvottelutuloksen 31.5.2016 ennen sen allekirjoittamista. IAU:n sääntöjen mukaan edellytyksenä sitovan työehtosopimuksen syntymiselle ei ole työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan allekirjoittaminen. PALTA:n ja IAU:n välillä ei ole ollut vakiintunutta käytäntöä allekirjoituspöytäkirjan allekirjoittamisesta työehtosopimuksen syntymisen edellytyksenä.

Kesän 2016 aikana lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta soveltavissa yrityksissä aloitettiin paikalliset neuvottelut niin kutsutun kiky-sopimuksen 24 tunnin työajan pidennyksestä. Paikalliset sopimukset saatiin sovittua pääosin määräaikaan 30.9.2016 mennessä ja viimeisinkin sopimus solmittiin marraskuussa 2016. Työajan pidennyksestä tehtyjä sopimuksia on ryhdytty noudattamaan sovitusti alan yrityksissä, niistä ensimmäistä jo 15.11.2016 alkaen, ja niitä on noudatettu edelleen.

Elokuussa 2016 IAU lähetti PALTA:lle luonnoksen uudeksi työehtosopimukseksi, johon on kirjattu sovitut muutokset työehtosopimukseen. Marraskuussa 2016, kun asiaan on palattu, on syntynyt erimielisyyttä työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan päivämäärästä. IAU on halunnut päivämääräksi 31.5.2016 ja PALTA ei ole ollut halukas allekirjoittamaan allekirjoituspöytäkirjaa takautuvasti. Asiaa on perusteltu puolin ja toisin, kunnes PALTA on 24.11.2016 suostunut IAU:n ehdottamaan päivämäärään 31.5.2016. Tällöin IAU on kuitenkin ilmoittanut aiemmasta kannastaan poiketen, ettei se olekaan halukas allekirjoittamaan allekirjoituspöytäkirjaa ja että se käsittelisi asiaa hallituksensa kokouksessa 13.12.2016. IAU ilmoitti PALTA:lle tuon IAU:n hallituksen kokouksen jälkeen, ettei sillä ollut tuolla hetkellä edellytyksiä allekirjoittaa uutta lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta. Kieltäytymisperuste ei ole enää liittynyt esimerkiksi allekirjoituspöytäkirjan päivämäärään tai sisältöön, vaan IAU on kertonut kieltäytymisen syyksi sen, että se on halunnut kytkeä asian Airpro Oy:n sopimustilanteeseen.

Tämän lisäksi IAU on ilmoittanut samalla kirjeellä 14.12.2016 katsovansa, että koska lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta aikavälille 15.11.2013–15.11.2016 ei ole irtisanottu kummaltakaan puolelta kirjallisesti sopimuksen määräämällä tavalla, jatkuisi sen voimassaolo vuoden kerrallaan, ellei IAU:n ja PALTA:n välillä löydetä muuta ratkaisua. Edellä todetulla IAU on pyrkinyt painostamaan PALTA:a neuvottelemaan IAU:n kanssa Airpro Oy:tä koskevasta työehtosopimuksesta.

PALTA:n käsityksen mukaan tehty työehtosopimusratkaisu velvoittaa IAU:ta. Osapuolilla on ollut tarkoitus tehdä uusi työehtosopimus ja työehtosopimuksen ehdoista on päästy kirjallisesti yhteisymmärrykseen. Kummankin osapuolen hallintojen hyväksymän neuvottelutuloksen osana on lisäksi ollut nimenomainen sopimusehto irtaantumismahdollisuudesta. Kilpailukykysopimuksen kattavuuden arviointi on perustunut 14.6.2016 mennessä saavutettuihin, kilpailukykysopimuksen mukaisesti solmittuihin ratkaisuihin. Maan hallitus on tehnyt muun muassa omat verolinjauksensa saavutetun kattavuuden perusteella. IAU:lla ei ole ollut mahdollisuutta irtaantua neuvottelutuloksen tarkoittamasta työehtosopimusratkaisusta enää sen jälkeen kun keskusjärjestöt ovat allekirjoittaneet kilpailukykysopimuksen 14.6.2016.

Sopimusratkaisu on tehty keväällä 2016 ja sen noudattaminen on edellyttänyt kyseessä olevaa työehtosopimusta noudattavilta yrityksiltä valmistautumista hyvissä ajoin. Ensin yrityksissä on neuvoteltu paikallisista ratkaisuista ja sen jälkeen yhteisesti sovitut, kilpailukykysopimuksen mukaiset työajat on viety tietojärjestelmiin. Luonnollisesti myös vuoden 2017 talousarviot on tehty sovittujen ratkaisujen pohjalta. IAU:n yritys vetäytyä sopimusvastuustaan jälkikäteen aiheuttaa yrityksissä monenlaisia ongelmia ja kustannuksia. Työmarkkinajärjestelmän toimivuuden kannalta IAU:n toimintatapa on kestämätön.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Ilmailualan Unioni IAU ry (IAU) on vaatinut, että työtuomioistuin hylkää kanteen. Lisäksi IAU on vaatinut, että työtuomioistuin velvoittaa kantajan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n (PALTA) korvaamaan IAU:n oikeudenkäyntikulut asiassa 5.300 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen uudistamisen yhteydessä osapuolet ovat aina toimineet samalla tavalla. Tekniikkana on ollut se, että uutta työehtosopimusta koskeva neuvottelutulos on allekirjoitettu neuvotteluihin osallistuneiden henkilöiden puolesta, jonka jälkeen neuvottelutulos ja siihen mahdollisesti tehtävät muutokset on vielä pitänyt hyväksyttää järjestöjen hallituksissa. Tämän jälkeen osapuolia sitovan työehtosopimuksen syntyminen on vahvistettu sitä koskevalla allekirjoituspöytäkirjalla, jonka ovat allekirjoittaneet osapuolten tahoilta ne henkilöt, joilla on ollut siihen toimivalta järjestöjensä sääntöjen mukaan.

IAU:n ja PALTA:n välillä saavutettu sekä IAU:n hallituksessa hyväksytty neuvottelutulos ei ole työehtosopimuslain 2 §:n tarkoittama työehtosopimus. PALTA on esittänyt aikaisemmassa samojen osapuolten välisessä oikeusriidassa TT 2017:20, että PALTA:n varatoimitusjohtaja D:lla on ollut poikkeuksellisesti valtuutus hyväksyä ja allekirjoittaa kilpailukykysopimuksen mukaiset neuvottelutulokset PALTA:a sitoviksi työehtosopimuksiksi. Työtuomioistuimen tuomiossa TT 2017:20 on myös tehty ero hyväksytyn neuvottelutuloksen ja allekirjoitetun työehtosopimuksen välillä.

PALTA:n kirjallisista todisteista (K3 ja K5) käy ilmi se, että neuvottelutuloksen sisällöstä ja siihen tehtävistä muutoksista on käyty neuvotteluja osapuolten välillä pitkälle syksyyn 2016 asti. Vaikka PALTA on lopulta 24.11.2016 tarjonnutkin IAU:lle allekirjoituspöytäkirjan sisällöksi neuvottelutuloksen mukaista ratkaisua ja allekirjoituspäivämääräksi neuvottelutuloksen saavuttamishetkeä, ei osapuolten välillä ole kuitenkaan saatu loppuun neuvotelluksi kirjalliseksi työehtosopimukseksi kutsuttavaa asiakirjaa. Päinvastoin, PALTA on ilmoittanut IAU:lle 15.12.2016, että PALTA ei sitoudu työehtosopimuksesta tehtävään painokseen ennen kuin sopimusasiat ovat kunnossa. Siten osapuolten saavuttama neuvottelutulos 31.5.2016 ei vielä sellaisenaan ole ollut osapuolia sitova työehtosopimus.

Tästä syystä myöskään lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta soveltavissa alan yrityksissä ei ole ryhdytty noudattamaan sovittuja 24 tunnin työajan pidennyksiä koskevia sopimuksia muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.

IAU ei ole ollut vetäytymässä sopimusvastuustaan PALTA:n väittämin tavoin, eikä ole pyrkinyt irtaantumaan lentoliikenteen palveluja koskevasta työehtosopimuksesta. Työehtosopimus ei ole ollut vielä voimassa, vaan 31.5.2016 saavutettu neuvottelutulos on ollut ainoastaan esisopimuksen luonteinen asiakirja. IAU:n hallitus on tehnyt päätöksen olla allekirjoittamatta lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaa kokouksessaan 13.12.2016, kunnes sanotun työehtosopimuksen ja Airpro Oy:tä koskevan työehtosopimuksen rinnakkaisuus on selvitetty. Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen soveltamisalamääräysten mukaan sopimuksen soveltamispiirissä ei saa tehdä rinnakkaissopimusta ilman allekirjoittaneiden liittojen lupaa.

PALTA on solminut yksipuolisesti Palkansaajajärjestö Pardia ry:n ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n kanssa lentoliikenteen palveluja koskevalle työehtosopimukselle rinnakkaisen työehtosopimuksen Airpro Oy:öön. IAU:n näkemystä rinnakkaissopimuksesta tukee työtuomioistuimen tuomio TT 2015:35, jonka perusteluista on luettavissa se, ettei ole estettä teettää Airpro Oy:ssä tehtävää maapalvelutyötä tai turvatarkastustyötä lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen piirissä. Lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen osalta tilanne on edelleen auki osapuolten välillä PALTA:n kieltäydyttyä neuvottelemasta Airpro Oy:tä koskevasta työehtosopimuksesta IAU:n kanssa.

Edellä kerrotuilla perusteilla osapuolten välillä 31.5.2016 saavutettu neuvottelutulos ei ole toistaiseksi johtanut kirjalliseksi työehtosopimukseksi kutsuttavan asiakirjan syntymiseen. Osapuolet ovat vahvistaneet vakiintuneen käytännön mukaisesti sitovan työehtosopimuksen syntymisen yhteisesti hyväksytyn allekirjoituspöytäkirjan allekirjoittamisella, joka on ollut välttämätön edellytys tehdyn työehtosopimusratkaisun pätevyydelle.

Vasta 1.11.2016 päivätyksi merkityn allekirjoituspöytäkirjan hyväksymisellä ja sanotun pöytäkirjan allekirjoittamisella olisi osapuolten välille syntynyt sitova työehtosopimusratkaisu (katso myös työtuomioistuimen tuomio TT 1992:48). Edellä mainittujen sopimusten rinnakkaisuuksien selvittelyn ollessa kesken ei IAU:n ja PALTA:n välillä ole ollut voimassa kilpailukykysopimuksen mukaista lentoliikenteen palveluja koskevaa työehtosopimusta ajalla 16.11.2016–15.11.2017. Tämän vuoksi PALTA:n kanne on hylättävä ennenaikaisena.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Neuvottelutulos kilpailukykysopimukseksi 29.2.2016

2. Neuvottelutulos lentoliikenteen palveluja koskevaksi työehtosopimukseksi 16.11.2016– 15.11.2017

3. IAU:n puheenjohtaja A:n sähköpostiviesti PALTA:n C:lle 31.5.2016 kello 16.53 ja tätä edeltävät sähköpostiviestit

4. IAU:n A:n sähköpostiviesti PALTA:n C:lle 31.8.2016 kello 17.46

5. PALTA:n C:n sähköpostiviesti IAU:n A:lle 24.11.2016 kello 8.40 ja A:n vastaus viestiin liitteineen

6. IAU:n kirje PALTA:n varatoimitusjohtajalle D:lle 13.12.2016

7. IAU:n säännöt (päivitys 21.11.2014), erityisesti 18 § 4 kohta

8. PALTA:n työmarkkinavaliokunnan kokousten pöytäkirjat 4/2015 ja 3/2017

9. IAU:n hallituksen pöytäkirja 7/2016 (31.5.2016)

10. C:n sähköpostin muun muassa E:lle 31.5.2016 klo 21.29

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. PALTA:n työmarkkinavaliokunnan kokouksen 22.3.2016 nro 2/2016 pöytäkirjan ote

2. PALTA:n C:n sähköposti IAU:n sopimussihteeri F:lle 15.12.2016

3. PALTA:n C:n sähköposti IAU:n A:lle 8.11.2016 kello 16.11

4. Neuvottelutulos lentoliikenteen palveluja koskevaksi työehtosopimukseksi (= K2) 16.11.2016– 15.11.2017 (s. 3, kohdat 5.1 ja 5.2)

5. PALTA:n C:n sähköpostiviesti IAU:n A:lle 24.11.2016 kello 8.40 ja A:n vastaus viestiin liitteineen (s. 5/6, kohdat 5.1 ja 5.2) (= K5)

6. IAU:n puheenjohtaja A:n sähköpostiviesti PALTA:n C:lle 31.5.2016 kello 16.53 ja tätä edeltävät sähköpostiviestit (= K3)

7. C:n sähköpostin muun muassa E:lle 31.5.2016 klo 21.29 (= K10)

8. Finnair Oyj:n liikennelentäjien työehtosopimusta koskevan neuvottelutuloksen etu- ja allekirjoitussivu päivämäärällä 3.3.2017

Kantajan henkilötodistelu

1. C, johtava asiantuntija, Palvelualojen työnantajat PALTA ry

2. G, johtava asiantuntija, Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

3. D, varatoimitusjohtaja, Palvelualojen työnantajat PALTA ry

Vastaajan henkilötodistelu

1. Ilmailualan Unioni IAU ry:n puheenjohtaja A

Perust

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko Ilmailualan Unioni IAU ry:n ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n välillä voimassa kilpailukykysopimuksen mukainen lentoliikenteen palveluja koskeva työehtosopimus ajalla 16.11.2016–15.11.2017. Kantaja PALTA ry on katsonut, että osapuolten välillä on voimassa edellä mainittu työehtosopimus. Vastaaja IAU ry on katsonut, että kyseinen työehtosopimus ei ole voimassa osapuolten välillä.

IAU ry on vedonnut ensinnäkin siihen, että PALTA ry ei ole hyväksynyt neuvottelutulosta, joka saavutettiin osapuolten välillä 31.5.2016. Lisäksi IAU ry on vedonnut siihen, että osapuolten välille olisi syntynyt sitova kilpailukykysopimuksen mukainen työehtosopimus, mikäli osapuolten välillä olisi hyväksytty ja allekirjoitettu työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirja. Kun näin ei ole kuitenkaan tapahtunut, osapuolten välillä saavutettu neuvottelutulos, joka on hyväksytty IAU ry:n hallituksessa, ei ole työehtosopimuslain 2 §:n tarkoittama työehtosopimus.

PALTA ry on todennut, että se on hyväksynyt 31.5.2016 saavutetun neuvottelutuloksen. Edelleen PALTA ry:n mukaan 31.5.2016 saavutettu neuvottelutulos yhdessä tuolloin voimassa olleen lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen kanssa on täyttänyt työehtosopimuslain 2 §:ssä tarkoitetun kirjallista määrämuotoa koskevan vaatimuksen, eikä erillistä allekirjoituspöytäkirjan allekirjoittamista ole edellytetty.

Työehtosopimuslain säännökset

Työehtosopimuslain 1 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimus työehtosopimuslain tarkoittamassa mielessä on sopimus, jonka yksi tai useampi työnantaja taikka rekisteröity työnantajain yhdistys tekee yhden tahi useamman rekisteröidyn työntekijäin yhdistyksen kanssa ehdoista, joita työsopimuksissa tai työsuhteissa muuten on noudatettava.

Työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin mukaan työehtosopimus on tehtävä kirjallisesti. Sopimus syntyy myös siten, että sen sisältö merkitään sopimuspuolten välisessä neuvottelussa laadittavaan pöytäkirjaan, joka todetaan yhteisesti sovitulla tavalla oikeaksi.

Asiassa esitetty selvitys

Neuvottelutuloksen 31.5.2016 hyväksymisestä PALTA ry:ssä esitetty näyttö

PALTA ry:n varatoimitusjohtaja D on kertonut, että PALTA ry:n sääntöjen mukaan PALTA ry:n hallitus hyväksyy työehtosopimusratkaisut, mutta että yhdistyksen hallitus on delegoinut tämän päätöksentekovaltuuden poikkeustapauksia lukuun ottamatta PALTA ry:n työmarkkinavaliokunnalle. Kilpailukykysopimuksen mukaisella neuvottelukierroksella työmarkkinavaliokunta oli valtuuttanut puolestaan D:n hyväksymään työehtosopimusratkaisut PALTA ry:tä sitoviksi työehtosopimuksiksi. Edellytyksenä sille, että D hyväksyi neuvotellut työehtosopimusratkaisut oli, että kukin saavutettu neuvottelutulos oli kilpailukykysopimuksen mukainen. Näin on asian laita ollut 31.5.2016 saavutetun lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen neuvottelutuloksen kohdalla. D sai tiedon edellä mainitun työehtosopimusratkaisun syntymisestä neuvottelijana toimineelta C:ltä 31.5.2016 kello 12.41, minkä jälkeen D hyväksyi sen vapaamuotoisesti toteamalla "ok". Kaikkiaan PALTA ry:ssä saavutettiin touko-kesäkuun 2016 vaihteessa 121 kilpailukykysopimuksen mukaista sopimusta, ja D hyväksyi ne PALTA ry:n puolesta saatuaan niistä tiedon.

Kirjallisena todisteena olevan PALTA ry:n työmarkkinavaliokunnan kokouksen 22.3.2016 pöytäkirjan mukaan yhdistyksen työmarkkinavaliokunta on päättänyt valtuuttaa varatoimitusjohtajan hyväksymään ja allekirjoittamaan kilpailukykysopimuksen mukaiset neuvottelutulokset PALTA ry:tä sitoviksi työehtosopimuksiksi.

Neuvottelutuloksen 31.5.2016 hyväksymisestä PALTA ry:ssä esitetyn näytön arviointi ja johtopäätös

Yksi pätevän työehtosopimuksen syntymisen edellytys on, että työehtosopimusratkaisu hyväksytään sen osapuolina olevissa järjestöissä. Tässä asiassa IAU ry on kyseenalaistanut sen, onko PALTA ry hyväksynyt osapuolten välillä 31.5.2015 saavutetun lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen neuvottelutuloksen.

Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että sitovan työehtosopimusratkaisun syntyminen edellyttää, että neuvottelutulos hyväksytään työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen päättävissä toimielimissä yhdistyslain tai yhdistyksen sääntöjen mukaisessa järjestyksessä (Jorma Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2012, s. 41).

Työtuomioistuin toteaa, että työehtosopimuslaissa ei ole asetettu mitään määrämuotoa työehtosopimusratkaisun hyväksymiselle. Myöskään ei ole säädetty mitään määrämuotoa sille, millä tavoin tietyt henkilöt voidaan valtuuttaa hyväksymään työehtosopimusratkaisu neuvotteluosapuolta sitovaksi työehtosopimukseksi. Sopimusoikeudelliseen yksityisautonomian käsitteeseen kuuluu, että oikeustoimikelpoinen henkilö voi itse päättää, haluaako se tulla sidotuksi oikeustoimeen vai ei (ks. esimerkiksi Mika Hemmo, Sopimusoikeus I, 2003, s. 530 ja T.M Kivimäki - Matti Ylöstalo, Suomen siviilioikeuden oppikirja, Yleinen osa, 1973, s. 56).

PALTA ry on kertonut työtuomioistuimessa, että se on hyväksynyt 31.5.2016 saavutetun neuvottelutuloksen. Lisäksi yhdistyksen varatoimitusjohtaja D on kertonut työtuomioistuimessa, että hänellä on ollut kelpoisuus hyväksyä kilpailukykysopimuksen mukaiset neuvottelutulokset PALTA ry:n puolesta ja näin hän on myös tehnyt lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen neuvottelutuloksen kohdalla 31.5.2016. D:n kelpoisuus hyväksyä kilpailukykysopimuksen mukaiset neuvottelutulokset PALTA ry:n puolesta käy ilmi myös kirjallisena todisteena esitetystä PALTA ry:n työmarkkinavaliokunnan kokouspöytäkirjasta 22.3.2016. Näillä perusteilla työtuomioistuin katsoo, että PALTA ry on pätevästi hyväksynyt 31.5.2016 saavutetun neuvottelutuloksen.

Työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin määrämuodon täyttymisestä asiassa esitetty selvitys

D on kertonut, että kilpailukykysopimuksen mukaisen lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaa ei ole allekirjoitettu. Kyseinen työehtosopimus on kuitenkin tullut sen osapuolia sitovaksi silloin kun osapuolten hallinnot ovat hyväksyneet sen sääntöjensä mukaisesti. D on kertonut, että PALTA ry:ssä on pyritty siihen, että allekirjoituspöytäkirja vastaisi mahdollisimman pitkälti neuvottelutulosta, jotta allekirjoituspöytäkirjan laatiminen olisi sujuvaa. D ei ole osannut sanoa, onko näin ollut asian laita tässä tapauksessa. Yleensä allekirjoituspöytäkirja on laadittu ja sen ovat allekirjoittaneet D sekä useimmiten asianomaisen sopimusryhmän päällikkö.

IAU ry:n puheenjohtaja A, joka on osallistunut lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen neuvotteluihin, on kertonut, että yleensä IAU ry:n ja PALTA ry:n välillä on laadittu allekirjoituspöytäkirja, jonka ovat allekirjoittaneet PALTA ry:n puolelta D ja asianomaisen osaston työmarkkinapäällikkö. IAU ry ei ole koskaan pitänyt neuvottelukunnan edustajien allekirjoittamaa neuvottelutulosta osapuolia sitovana työehtosopimuksena, vaan työehtosopimus on tullut sitovaksi allekirjoituspöytäkirjan allekirjoittamisella. Tässä tapauksessa neuvottelutuloksen 31.5.2016 hyväksymisen jälkeen IAU ry:n ja PALTA ry:n välillä ei ole saatu valmisteltua asiakirjoja sillä lailla, että olisi allekirjoitettu allekirjoituspöytäkirja ja olisi yhteisymmärrys uudesta työehtosopimuksesta.

PALTA ry:n johtava asiantuntija C, joka on vastannut lentoliikenteen palveluja koskevasta työehtosopimuksesta viiden vuoden ajan, on kertonut, että PALTA ry:ssä normaali menettely on ollut se, että allekirjoitettu neuvottelutulos on hyväksytty hallinnossa, minkä jälkeen sopimuksen jo synnyttyä on jossain vaiheessa laadittu allekirjoituspöytäkirja. C on kertonut, että hän on ainoana henkilönä allekirjoittanut PALTA ry:n puolesta lentoliikenteen palveluja koskevasta työehtosopimuksesta 31.5.2016 saavutetun neuvottelutuloksen. C on edelleen kertonut, ettei hänellä ole ollut PALTA ry:n nimenkirjoitusoikeutta.

Edelleen C on kertonut, että kirjallisena todisteena oleva A:n C:lle 31.8.2016 lähettämä sähköpostiviesti otsikolla "Luonnos uudesta työehtosopimuksesta julkaisua varten" osoittaa, että työehtosopimus on syntynyt asianmukaisesti. Viestiin ei ole palattu, eikä A:n lähettämästä luonnoksesta ole keskusteltu mitään, vaan tarkoituksena on ollut se, että ensin tehtäisiin allekirjoituspöytäkirja. C on ajoittanut allekirjoituspöytäkirjan laatimisen PALTA ry:n ohjeistuksen mukaisesti, jonka mukaan allekirjoituspöytäkirjat tuli tehdä 31.10.2016 mennessä.

Vielä C on kertonut, että hän on käynyt kirjallisena todisteena esitetyn sähköpostikirjeenvaihdon A:n kanssa. C on kertonut lähettäneensä 1.11.2016 A:lle lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaluonnoksen sekä tekstitäsmennysehdotuksen työehtosopimukseen. Koska A:n C:lle 7.11.2016 lähettämän sähköpostin mukaan IAU ry ei ole suostunut tekstitäsmennysehdotukseen, C on ilmoittanut viestissään 8.11.2016 A:lle, että hänen ehdotuksensa voidaan ottaa pois ja mennä alkuperäisillä sanamuodoilla. Tämän jälkeen työehtosopimustekstin sanamuodoista ei ole ollut epäselvyyttä. C ja D tapasivat 23.11.2016 A:n ja B:n, jolloin keskusteltiin allekirjoituspöytäkirjan päivämäärästä, eikä epäselvyyttä työehtosopimustekstien sisällöstä tuolloin ollut. Työnantajille ei ole lähetetty 31.5.2016 saavutetun neuvottelutuloksen mukaista työehtosopimusta.

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry:n johtava asiantuntija G, joka on ollut lentoliikenteen palveluja koskevan työehtosopimuksen neuvottelija vuosina 2004–2011, on kertonut, että neuvottelutulos vahvistettiin neuvottelukunnan jäsenten toimesta. Työehtosopimuksen syntymisen kannalta ratkaiseva hetki oli se, kun molemmat osapuolet olivat hyväksyneet neuvottelutuloksen omien sääntöjensä mukaisesti.

Työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin säännöstä koskevat lain esityöt, oikeuskirjallisuus ja oikeuskäytäntö

Työehtosopimuslain työehtosopimuksen muotoa koskeva 2 §:n 1 momentti on pysynyt asiallisesti muuttumattomana lain voimaantulosta 1.7.1946 alkaen (HE 157/2000 vp, s. 136). Työehtosopimuslain esitöiden (HE 20/1946, s. 1) mukaan säännöksen jälkimmäisessä virkkeessä tarkoitetusta sopimuksen syntytavasta säädettiin vuoden 1946 työehtosopimuslaissa siitä syystä, että käytännössä oli ilmennyt, ettei aina ole ollut mahdollista säännöllisessä järjestyksessä tehdä työehtosopimusta siten, että molemmat asianosaiset allekirjoittavat itse sopimusasiakirjan.

Sopimusoikeudellisessa oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kirjallisen muodon vaatimuksen täyttyminen ei välttämättä edellytä sitä, että asiakirja on myös osapuolten allekirjoittama. Joidenkin muotovaatimusten osalta allekirjoitusta saatetaan kuitenkin nimenomaisesti edellyttää. Esimerkkinä tällaisesta on annettu maakaaren 2 luvun 1 §:n 1 momentti, jossa on säädetty nimenomaisesti, että kiinteistön kauppakirja on allekirjoitettava. (Hemmo, Sopimusoikeus I, 2003, s. 189)

Kari-Pekka Tiitinen on todennut teoksessaan Virkaehtosopimusoikeus, 1983, s. 140, että työehtosopimuksen kirjallista muotoa koskeva vaatimus edellyttää muun ohella sitä, että työehtosopimuksen allekirjoittavat sopijapuolten nimenkirjoitukseen asianmukaisesti oikeutetut henkilöt. Edelleen Tiitinen on todennut, että kun pöytäkirjan muotoon laadittua sopimusta ei työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaan tarvitse välttämättä allekirjoittaa lainkaan, muotosäännöksissä tarkoitettujen vaihtoehtojen välillä ei voi olla jyrkkää eroa. Sen vuoksi Tiitinen on katsonut, että määrämuodon kannalta voitaneen pitää riittävänä, kun neuvotteluosapuolten nimenkirjoittajat tai heidän valtuuttamansa sopivat yhteisesti siitä tavasta, jolla virkaehtosopimukseksi tarkoitettu asiakirja todetaan oikeaksi ja näin sitten myös menetellään.

Koska työ- ja virkaehtosopimuslakien muotomääräykset vastaavat joitakin sanamuodollisia eroja lukuun ottamatta toisiaan, voidaan virkaehtosopimuksia koskevia kannanottoja käyttää hyväksi arvioitaessa pätevän työehtosopimuksen syntymiselle asetettuja edellytyksiä.

Oikeuskirjallisuudessa on myös katsottu, että jos muotomääräyksiä ei ole noudatettu, solmittu sopimus ei ole pätevä työehtosopimus (ks. esimerkiksi Kaarlo Sarkko, Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset, 1973, s. 16). Muotomääräysten noudattaminen on siten pätevän sopimuksen syntymisen ehdoton edellytys. Asianmukaisesti allekirjoittamattomilla tai oikeaksi toteamatta jääneillä asiakirjoilla, kuten esimerkiksi neuvottelupöytäkirjoilla, ei ole virkaehtosopimuslaeissa tarkoitettuja oikeusvaikutuksia (Tiitinen s. 139).

Sopimusoikeudellisessa oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että lakisääteisistä muotovaatimuksista johtuvat muotovirheet ovat niin sanottuja korjaantumattomia pätemättömyysperusteita. (Mika Hemmo, Sopimusoikeus I, 2003, s. 311). Tällainen muotovirhe ei sen vuoksi voi korjaantua esimerkiksi osapuolten hyväksynnän perusteella.

Vielä oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että työtuomioistuin ei ole tulkinnut tavattoman ankarasti työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin muotomääräystä. Tätä on perusteltu muun ohella sillä, että määräysten liian ankara tulkinta saattaisi joissakin tapauksissa antaa toiselle sopimuskumppanille helpon "tekosyyn" vapautua tekemästään sopimuksesta joiltakin osin (Sarkko, Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset, 1973, s. 17).

Työtuomioistuimen tuomiossa TT 1992:48 katsottiin, että asianosaisliittojen välinen sopimusratkaisu, jonka kummankin liiton neuvotteluedustajat olivat allekirjoittaneet ja liittojen päättävät elimet samana iltana hyväksyneet, ei täyttänyt työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentissa säädettyä muotovaatimusta. Asiassa ei ollut nimittäin ennen työehtosopimuksen allekirjoitusta näytetty syntyneen sellaista pöytäkirjaa, joka olisi tullut yhteisesti sovitulla tavalla oikeaksi todetuksi. Näin ollen työehtosopimus oli syntynyt vasta, kun se oli allekirjoitettu noin kaksi kuukautta sopimusratkaisun syntymisen jälkeen.

Työtuomioistuimen tuomiolla TT 1980:134 ratkaistussa asiassa asianosaisliittojen välillä 9.3.1979 käydyissä neuvotteluissa oli sovittu eräistä palkkausta koskevista kysymyksistä. Neuvotteluissa mukana ollut henkilöstösihteeri oli laatinut neuvottelusta 12.3.1979 päivätyn pöytäkirjan, jonka hän oli yksin allekirjoittanut. Sopijapuolet eivät olleet allekirjoittaneet pöytäkirjaa eivätkä sopineet tavasta, jolla se todettaisiin oikeaksi. Pöytäkirja ei ollut näin ollen syntynyt työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentissa säädetyssä muodossa, eikä sitä voitu pitää asianosaisliittojen välillä voimassa olevana erillisenä työehtosopimuksena.

Työtuomioistuimen tuomiota TT 1965:18 koskevassa tapauksessa sopijapuolet eivät olleet allekirjoittaneet neuvottelupöytäkirjaa, eikä sitä ollut myöskään yhteisesti sovitulla tavalla todettu oikeaksi. Pöytäkirja ei näin ollen ollut syntynyt työehtosopimuksen tekemisestä säädetyssä muodossa. Myöskään tapauksessa TT 1960:2 sopijapuolten nimeämien neuvottelijain välillä käydyistä neuvotteluista laadittua pöytäkirjaa ei pidetty työehtosopimuksena, koska se ei ollut syntynyt siinä järjestyksessä kuin työehtosopimuslain 2 §:ssä oli työehtosopimuksesta säädetty.

Työtuomioistuimen tuomiossa TT 1949:15 asianosaisten välisessä neuvottelussa, jossa oli sovittu valtioneuvoston työpalkkojen säännöstelystä antaman päätöksen soveltamisesta työntekijäin palkkoihin, laadittu pöytäkirja katsottiin oikeudelliselta luonteeltaan työehtosopimukseksi. Tuomion perustelut ovat suppeat, mutta ratkaisusta ilmenee, että pöytäkirjassa oli yksilöity, mitä neuvotteluja se koski sekä se, että neuvottelukokous oli todettu lailliseksi ja asianomaiset neuvottelijat sopijapuolten valtuuttamiksi. Lisäksi pöytäkirjassa oli sovittu, että neuvottelijapuolet tarkistavat sekä hyväksyvät pöytäkirjan ja pöytäkirja oli osapuolten allekirjoittama.

Arvio ja johtopäätökset työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin määrämuodon täyttymisestä asiassa

Lähtökohtana harkittaessa sitä, onko PALTA ry:n ja IAU ry:n välillä syntynyt osapuolia sitova kirjallinen työehtosopimus työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin nojalla on se, että säännöksen mukainen kirjallisuusvaatimus edellyttää paitsi sitä, että on olemassa asiakirja, jonka sisällön työehtosopimuksen osalliset ovat hyväksyneet asianmukaisessa järjestyksessä, myös sitä, että työehtosopimus on kaikkien sopimukseen osallisten yhdistysten tai järjestöjen asianmukaisesti allekirjoittama. Tätä kantaa tukee myös edellä selostettu työtuomioistuimen aikaisempi oikeuskäytäntö.

Työsopimuslain 2 luvun 7 §:n nojalla työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen yleissitovan, asianomaisella alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen määräyksiä työsuhteen ehdoista ja työoloista. Jokaisen asianomaisella alalla toimivan yrityksen ja työntekijän on sen vuoksi kyettävä selvittämään se, mikä on yleissitovan työehtosopimuksen sisältö. Tästä syystä työehtosopimuksen kirjallisuusvaatimus on erityisen tärkeä (ks. Sarkko, Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset, 1973, s. 16–17).

Se PALTA ry:n työtuomioistuimessa vetoama seikka, ettei työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin muotomääräystä tule tulkita liian ankarasti, jotta toinen sopimuskumppani ei saisi tekosyytä vapautua tekemästään sopimuksesta joiltakin osin, voidaan puolestaan sinänsä ottaa huomioon muotomääräystä tulkittaessa. Sanotulla perusteella työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentin säännöksen mukaista muotomääräystä ei kuitenkaan voi kokonaan sivuuttaa.

Työehtosopimuslain 2 §:n 1 momentissa ei ole asetettu työehtosopimuksen pätevyyden edellytykseksi sitä, että kaikki sopijaosapuolet ovat läsnä samassa allekirjoitustilaisuudessa.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on käytyjen työehtosopimusneuvotteluiden perusteella laadittu aamupäivällä 31.5.2016 Neuvottelutulos, Lentoliikenteen palveluja koskeva työehtosopimus – kilpailukykysopimus -niminen asiakirja (= K2/V4). PALTA ry:n neuvottelijana toiminut C on ensin allekirjoittanut tämän asiakirjan PALTA ry:n puolesta ja lähettänyt asiakirjan sen jälkeen IAU ry:n puheenjohtaja A:lle ja varapuheenjohtaja B:lle allekirjoitettavaksi sähköpostilla 31.5.2016 kello 13.39 (= K3/V6). Tämän jälkeen neuvottelutulosta on käsitelty ja se on hyväksytty IAU ry:n hallituksessa 31.5.2016. Neuvottelutulos on palautettu IAU ry:n hallituksen kokouksen jälkeen PALTA ry:lle siten, että sanotun asiakirjan ovat tuossa vaiheessa allekirjoittaneet IAU ry:n puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, joilla on kirjallisena todisteena K7 esitettyjen IAU ry:n sääntöjen 15 §:n mukaan oikeus yhdessä kirjoittaa IAU ry:n nimi.

Työtuomioistuin katsoo, että kirjallinen todiste K2/V4 on sisällöltään niin täsmällinen, että tarkastellen sanottua asiakirjaa yhdessä sen laatimisen aikaan voimassa olleen PALTA ry:n ja IAU ry:n välillä solmitun lentoliikenteen palveluja koskeneen työehtosopimuksen kanssa voidaan todeta se, minkä sisältöinen neuvotteluratkaisun mukainen uusi työehtosopimus on.

Edellä kerrotuin tavoin kummatkin sopimusosapuolet ovat hyväksyneet neuvottelutulokseksi nimetyn asiakirjan itseään sitovaksi pätevällä tavalla. IAU ry on myös yhdistyksen hallituksen 31.5.2016 iltapäivällä tekemän neuvottelutuloksen hyväksymistä koskevan päätöksen jälkeen ilmoittanut päätöksestään PALTA ry:lle siten, että neuvottelutuloksen ovat allekirjoittaneet yhdistyksen nimenkirjoittamiseen oikeutetut kaksi henkilöä yhdessä, minkä jälkeen allekirjoitettu asiakirja on toimitettu PALTA ry:lle toimitettavaksi edelleen Elinkeinoelämän Keskusliitto ry:lle kilpailukykysopimuksen kattavuutta koskevan arvioinnin tekemistä varten.

IAU ry on vedonnut asiassa myös siihen, että neuvottelutuloksen 31.5.2016 ja C:n 1.11.2016 A:lle lähettämän allekirjoituspöytäkirjaluonnoksen sisältö ovat eronneet toisistaan, joten lopullista yhteisymmärrystä työehtosopimuksen sisällöstä ei ole vallinnut osapuolten välillä. Koska neuvotteluja on jatkettu osapuolten välillä vielä neuvottelutuloksen saavuttamisen jälkeen, ei IAU ry:n mukaan neuvottelutulos 31.5.2016 ole vielä sellaisenaan ollut osapuolia sitova työehtosopimus.

C on kertonut työtuomioistuimessa PALTA ry:n puolesta, että työehtosopimuksen sanamuodoista ei ole ollut epäselvyyttä enää 8.11.2016 jälkeen, jolloin hän on suostunut siihen, ettei hänen ehdottamaansa tekstitäsmennystä tehdä työehtosopimukseen.

A:n C:lle 31.8.2016 lähettämästä sähköpostiviestistä käy ilmi, että A on ehdottanut, että "nykyisen allekirjoituspöytäkirjan 7 § 'Vuosilomalain muutos 1.10.2013' jäisi pois uudesta työehtosopimuksesta". C:n A:lle 24.11.2016 lähettämän sähköpostin liitteenä olleessa allekirjoituspöytäkirjaluonnoksen 7. kohdassa todetaan muun muassa, että "Voimassa olevan työehtosopimuksen liitteenä olevan allekirjoituspöytäkirjan 7 § (Vuosilomalain muutos 1.10.2013) siirretään sellaisenaan työehtosopimuksen liitteenä olevaan allekirjoituspöytäkirjaan."

Työtuomioistuin katsoo, että pääasiassa ne seikat, joihin IAU ry on vedonnut osoittaakseen sitä, että osapuolten välillä ei olisi ollut yhteisymmärrystä lopullisesta työehtosopimuksen sisällöstä, ovat olleet teknisluonteisia muutosehdotuksia, joilla ei ole merkitystä asiaa harkittaessa. Asiassa on jäänyt selvittämättä se, mikä merkitys edellä kerrotulla vuosilomalain muutosta koskevan työehtosopimusmääräyksen sisällyttämisellä tai sisällyttämättä jättämisellä työehtosopimuksen liitteenä olevaan allekirjoituspöytäkirjaan olisi. Sanotulla syksyllä 2016 esiin tulleelle seikalla ei ole merkitystä harkittaessa PALTA ry:n ja IAU ry:n välillä vallinnutta yhteisymmärrystä työehtosopimuksen sisällöstä 31.5.2016.

Työtuomioistuin harkitsee edellä kerrotuilla perusteilla oikeaksi, että osapuolia sitova kirjallinen työehtosopimus on syntynyt neuvottelutuloksen ja sitä koskevan sähköpostikirjeenvaihdon perusteella 31.5.2016, jolloin kummatkin sopimusosapuolet ovat antaneet saman sisältöiset ja yhtäpitävät, itseään sitovat kirjalliset tahdonilmaisut, vaikka näitä tahdonilmaisuja ei ole esitetty yhden allekirjoituspöytäkirjan muodossa.

Yhteenveto

Edellä kerrotuin perustein työtuomioistuin katsoo, että IAU ry:n ja PALTA ry:n välillä on voimassa kilpailukykysopimuksen mukainen lentoliikenteen palveluja koskeva työehtosopimus ajalla 16.11.2016–15.11.2017. PALTA ry:n kanne on sen vuoksi hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Palvelualojen työnantajaliitto PALTA ry:n kanne hyväksytään edellä kerrotuilla perusteilla. Työtuomioistuin katsoo, että asian tulkinnanvaraisuuden vuoksi osapuolilla on ollut perusteltu aihe saattaa asia työtuomioistuimen tutkittavaksi. Edellä kerrotuista syistä asianosaiset saavat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Ilmailualan Unioni IAU ry:n välillä on voimassa kilpailukykysopimuksen mukainen lentoliikenteen palveluja koskeva työehtosopimus ajalla 16.11.2016–15.11.2017.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Siitonen, Lallo, Ruohoniemi, Suokas ja Stenholm jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Asiassa oli kysymys siitä, tuliko senior verkkoasiantuntijan tehtävä sijoittaa ict-alan toimihenkilöiden palkkaryhmän 9 asemesta palkkaryhmään 10.

Senior verkkoasiantuntijan tehtävä oli muodostettu yhdistämällä runkoverkkosuunnittelijan ja senior järjestelmäasiantuntijan tehtävät, jotka kuuluivat palkkaryhmään 9. Senior verkkoasiantuntijan tehtävät olivat yhdistämisen johdosta jonkin verran lisääntyneet ja niihin kuului muun muassa suunnittelutehtäviä. Tehtävän ei kuitenkaan katsottu sisältävän vastuuta vaativista kehitystavoitteista ja laajojen tiedostojen hyödyntämisestä tai rinnastuvan esimiestehtävään siten, että tehtävä tulisi sijoittaa palkkaryhmään 10. Kanne hylättiin.

KANTAJA

Ammattiliitto Pro ry

VASTAAJA

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

KUULTAVA

Elisa Oyj

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta, toimen vaativuuteen perustuva palkanosa

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 16.5.2017

Pääkäsittely 21.6.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Ammattiliitto Pro ry:n ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ict-alan toimihenkilöitä koskeva työehtosopimus (1.10.2012–31.10.2014 ja 1.11.2014–31.10.2016) sisältää muun ohella seuraavat määräykset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

PALKKAUSJÄRJESTELMÄ TOIMIHENKILÖILLE

Perustan yrityksen palkkapolitiikan hoidolle muodostaa palkkausjärjestelmä. Sen tulee olla rakennettu niin, että henkilöstö kokee oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon toteutuvan. Sen tulee motivoida ja ohjata työkäyttäytymistä oikeaan ja tarkoituksenmukaiseen suuntaan. Palkkausjärjestelmä on yksi järkevän ja joustavan johtamisen ja toiminnan ohjaamisen instrumentti. Menestys riippuu osaltaan siitä, miten sitä käytetään, ylläpidetään ja kehitetään.

Toimihenkilöiden palkkausjärjestelmän lähtökohtana on toimen vaativuuden oikeudenmukainen ja objektiivinen mittaaminen. Työn vaativuuden arviointi on osa palkkausjärjestelmää ja sillä tuetaan oikeudenmukaisen palkkauksen toteutumista. Arviointijärjestelmässä tulee ottaa huomioon se, mihin suuntaan työtä halutaan kehittää, jotta organisaation työprosessit kehittyisivät haluttuun suuntaan.

Vaativuudenluokitus suoritetaan tietoliikennealan toimihenkilöiden omaa vaativuusluokitusjärjestelmää käyttäen. Järjestelmässä on kaksi elementtiä, vaativuusluokan mukainen palkanosa, joka määräytyy tehtävän vaativuuden mukaan sekä henkilökohtainen palkanosa, joka määräytyy tointa hoitavan toimihenkilön pätevyyden ja työsuorituksen perusteella.

Paikallisesti voidaan sopia myös muista samantasoisista palkkausjärjestelmistä. Tätä palkkausjärjestelmää ei sovelleta ylempiin toimihenkilöihin.

1 Toimen vaativuuteen perustuva palkanosa

Vaativuusluokitusta varten perustetaan työryhmä, joka koostuu työnantajan ja toimihenkilöiden edustajista (esim. 1+1 tai 2+2). Ylläpidon hoitaa joko em. työryhmä tai paikallisesti sovittaessa luottamusmies ja työnantajan edustaja.

Tehtäväkokonaisuuden arviointi perustuu toimenkuvaukseen. Jotta tehtävien vaativuus voidaan mitata mahdollisimman luotettavasti, tulee toimenkuvien perustua toimen sisältöön siten, että toimen sisältö sekä siihen liittyvät vastuut ja yhteydet käyvät mahdollisimman hyvin ilmi. On tärkeää, että esimies ja toimihenkilö ovat samaa mieltä toimeen kuuluvista tehtävistä. Palkkausjärjestelmän lopussa on esimerkki toimenkuvauslomakkeesta.

Tehtävän vaativuus arvioidaan neliosaisella mittarilla ja näin toimelle saadaan vaativuuspisteet ja sitä kautta palkkaryhmä. Vaativuusluokitus on tehtävä mahdollisimman nopeasti, kuitenkin viimeistään neljän kuukauden kuluessa työsuhteen alkamisesta.

Vaativuusluokitus on tehty sopimusalalla työskenteleville toimihenkilöille, joten luokitus on tehtävä siten, että palkkaryhmittely on käytössä niin laaja-alaisena, kuin tehtävien vaativuuserot yrityksessä edellyttävät.

Päätökset työryhmässä tehdään arvioimalla. Mikäli yksimielistä ratkaisua ei työryhmässä toimihenkilötehtävästä synny, [kiista ratkaistaan ratkaisulautakunnassa, johon kuuluu asiantuntija sekä edustaja kummastakin liitosta].

1.1 Vaativuuspisteet palkkaryhmissä

Palkkaryhmien vaativuuspisterajat:

Pr Vaativuuspisteet

1 –295

2 300–320

3 325–345

4 350–370

5 375–395

6 400–420

7 425–445

8 450–470

9 475–495

10 500–

Kullekin palkkaryhmälle on työehtosopimuksessa määritelty vähimmäispalkka.

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on työskennellyt Elisa Oyj:n (jäljempänä myös yhtiö tai työnantaja) palveluksessa Fixed Network Services -tuotantoyksikön Transport-osaston Siirtoverkot -toteutus ja ylläpito -esimiesryhmässä senior verkkoasiantuntijan tehtävässä 14.10.2013 lukien. Senior verkkoasiantuntijan tehtävä muodostettiin yhdistämällä runkoverkon suunnittelutyö (runkoverkkosuunnittelija) ja runkoverkon operoijan tehtävä (senior järjestelmäasiantuntija), jota A aiemmin hoiti. Molemmat yhdistetyt tehtävät kuuluivat palkkaryhmään 9 siten, että toimen luonteen vaativuusluokka oli 1.5 ja toimen aseman 3.2.

Työnantajan mukaan uuden senior verkkoasiantuntijan tehtävän vaativuus ei tehtävien yhdistämisen johdosta muuttunut, ja tehtävä sijoitettiin palkkaryhmään 9. Kantajan mukaan senior verkkoasiantuntijan tehtävä on siten aiempia tehtäviä vaativampi, että se kuuluu palkkaryhmään 10.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että ict-alan toimihenkilöitä koskevaan työehtosopimukseen sisältyvää ict-alan palkkausjärjestelmää toimihenkilöille on tulkittava siten, että Elisa Oyj:n palveluksessa Siirtoverkot – toteutus ja ylläpito -yksikössä senior verkkoasiantuntijan tehtävässä työskentelevän A:n tehtävän oikea vaativuusluokka on 14.10.2013 lukien ollut 10; ja

- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Elisa Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 7.130 eurolla korkoineen.

Perusteet

Senior verkkoasiantuntijan toimenkuva on olennaisesti laajempi ja vaativampi kuin niiden tehtävien, joista se muodostettiin. Senior verkkoasiantuntija vastaa verkkojen ja verkon teknisten järjestelmien suunnittelusta, rakentamisesta, käytöstä, ylläpidosta ja viankorjauksesta alueellisesti, valtakunnallisesti ja kansainvälisesti. Tehtävään kuuluvat suunnittelu-, rakennuttamis-, ylläpito- ja viankorjaustehtävät, joista vain kaksi jälkimmäistä kuului senior järjestelmäasiantuntijan tehtävään.

Senior verkkoasiantuntijan on hallittava laaja-alaisesti joko suunnitteluun ja rakentamiseen tai käyttöön, ylläpitoon ja viankorjaukseen kuuluvat tehtävät ja lisäksi kyettävä itsenäiseen työskentelyyn toisella osa-alueella. Jälkimmäinen vaatimus puuttui aikaisemmasta tehtävästä.

Senior järjestelmäasiantuntija (vanha tehtävä)

- toimi ratkaisupöydässä asiantuntijana tai vetäjänä

- vaati laajaa teknistä osaamista

- vastasi tekniikka-alueensa operoinnista ja viankorjauksesta

- verkon muutostöiden valmistelu, toteutus ja vastuu omalla tekniikka-alueella

- verkon ja palvelujen aktiivinen seuranta

- toimitustöistä huolehtiminen omalta osaltaan

- viankorjausten ja rajausten osalta viestintä ratkaisupöydän vetäjälle

- selvityspyyntöjen ja reklamaatioiden vastaamiseen osallistuminen

Senior verkkoasiantuntija (uusi tehtävä)

- vastaa itsenäisesti nimetyn alueen/alueiden runkoverkkosuunnittelusta

- vastaa itsenäisesti verkon ylläpitoon, operointiin ja viankorjaukseen liittyvästä toiminnasta valtakunnallisesti ja kansainvälisesti

- hallitsee laaja-alaisesti ja itsenäisesti suunnittelun ja rakennuttamisen sekä käytön, ylläpidon ja viankorjauksen tehtävät

- osallistuu verkon optimoinnin suunnitteluun ja toteutukseen

- tilaa suunnitteluun ja optimointiin liittyvät työt urakoitsijalta

- tarkastaa tilatuista töistä tulleet laskut

- vastaa verkon suunnittelu- ja muutostöihin liittyvistä dokumentaatioista

- vastaa toiminnanohjausjärjestelmien työjonojen seurannasta ja töiden suorittamisesta vasteajassa

- vastaa isompien verkon häiriöiden ja vikojen korjauksen koordinoinnista sekä viestinnästä, eskalointien nopeasta käsittelystä, huolehtii viankorjausten riittävästä nopeudesta ja ohjaa asiantuntijoita tehostetun viankorjauksen aikaansaamiseksi

- toimii muutoskoordinaattorina (verkon muutostöiden selvittely, toteuttaminen ja valvonta)

- osallistuu työkalujen ja toiminnan kehittämiseen

- osallistuu nimettyihin projekteihin

- toimii varallaolijana (verkon 24h päivystäminen/valvonta/viankorjaus)

- osallistuu varaosaprosessiin omalta osaltaan

Toimen luonteella (vaativuusluokituksen kohta 1) mitataan ict-alan palkkausjärjestelmän mukaan itsenäisen harkinnan vaativuutta. Se on sitä suurempi, mitä

- useammin harkintatilanteita syntyy

- erilaisempia ne ovat

- laajemmat ja syvällisemmät tiedot ratkaisujen tekemiseen tarvitaan

- enemmän erityisosaamista vaaditaan

- laajempi on tehtävässä hallittava tiedosto

Aiemmat tehtävät arvioitiin kuuluviksi vaativuusluokituksen kohtaan 1.5. Kun senior verkkoasiatuntijan tehtävään lisättiin kokonaan uusi osa-alue, ainakin kaikki edellä kuvatut itsenäisen harkinnan vaativuutta kuvaavat seikat tulivat vaativammiksi. Senior verkkoasiantuntijan tehtävän on näin ollen katsottava kuuluvan kohtaan 1.6.

A:n aiemmat tehtävät arvioitiin kuuluvaksi vaativuusluokituksen kohtaan 3.2 (opastava tai ohjaava tehtävä tai itsenäinen tehtäväalue, jolla on vaikutusta muuhun organisaatioon). Itsenäisten vastuualueiden hoitaminen kustannustehokkaasti ja laadukkaasti tarkoittaa kuitenkin kohdassa 3.3 tarkoitettua organisointi- ja resurssivastuuta.

Tehtävän vaativuutta kokonaisuutena arvioitaessa on vielä otettava huomioon, että työnantaja on aikaisemmin pitänyt teknologiapäälliköiden, joiden tehtävä koostui runkoverkon suunnittelun lisäksi teknologiavastuiden hoitamisesta, toimenkuvaa niin vaativana, että osa heistä siirrettiin vaativuusluokasta 10 ylemmiksi toimihenkilöiksi. Myös tämä puoltaa sitä näkemystä, että senior verkkoasiantuntijan tehtävän oikea palkkaryhmä on 10.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on vaatinut, että kanne hylätään ja Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Elisa Oyj:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 6.935 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Tehtävänkuva

Runkoverkkosuunnittelijan ja senior järjestelmäasiantuntijan tehtävien yhdistäminen senior verkkoasiantuntijan tehtäväksi ei lisännyt tehtävän vaativuutta. Senior verkkoasiantuntijan tehtävänkuvauksessa näkyy edelleen jako suunnittelutehtävän ja verkkoasiantuntijan tehtävien välillä. Tehtäväkuvauksen mukaan senior verkkoasiantuntija hallitsee laaja-alaisesti joko suunnitteluun ja rakennuttamiseen tai käyttöön, ylläpitoon ja viankorjaukseen kuuluvat tehtävät sekä kykenee itsenäiseen työskentelyyn myös toisella osa-alueella.

Senior verkkoasiantuntijan suunnittelutehtävän laaja-alaisen hallitsemisen vaatimukseen kuuluvat seuraavat tehtävät, jotka eivät kuuluneet käytön operatiivisiin tehtäviin.

- vastaa itsenäisesti nimettyjen verkon teknisten järjestelmien kustannustehokkaasta suunnittelusta ja rakennuttamisesta

- osallistuu verkon optimointiin (kulut, elinkaari, laatu)

- vastaa investointiseurannan lähtötietojen ylläpidosta tuotannonohjausjärjestelmässä (WP10)

- osallistuu SVS:n ja investointisuunnitelman tekemiseen vastuualueensa osalta.

Senior verkkoasiantuntijan käytön operatiivisten tehtävien laaja-alaisen hallitsemisen vaatimukseen kuuluvat seuraavat tehtävät, jotka eivät kuuluneet suunnittelutehtävään.

- osallistuu nimettyjen verkon teknisten järjestelmien käyttöönottoon

- vastaa itsenäisesti nimettyjen verkon teknisten järjestelmien kustannustehokkaasta käytöstä, ylläpidosta ja viankorjauksesta

- toteuttaa tuotanto-, toimitus- ja toimivuusprosesseihin kuuluvat tehtävät

- osallistuu Ratkaisupöytätyöskentelyyn asiantuntijan ja/tai vetäjän roolissa

- varallaolokyvykkyys

- osallistuu varaosa-prosessiin

- osallistuu vikatilanteiden analysointiin, vianrajaukseen ja viankorjauksen koordinointiin sekä tukee vianrajauksen ja -korjauksen etenemisestä raportointia

- osallistuu verkon vikoihin ja ongelmiin liittyvien selvityspyyntöjen ja reklamaatioiden käsittelyyn.

Tehtävän vaativuusluokitus

Tehtävien vaativuuden arviointi perustuu tehtävien pisteytykseen neljän eri vaativuustekijän perusteella. Kunkin vaativuustekijän eri portaalla voi olla vaativuudeltaan toisistaan eroavia tehtäviä. Kaikki tehtävämuutokset eivät siten merkitse nousua seuraavalle pistetasolle. Vaikka senior verkkoasiantuntijan tehtävä yhdistettiin kahdesta tehtävästä, tehtävän vaativuus ei sen johdosta kasvanut. Tehtävän osa-alueet vastasivat yhdistetyn tehtävän vaativuutta. Tehtävien yhdistäminen ei lisännyt vaatimusta ammattitaitovaatimusten syvällisyydestä.

Senior verkkoasiantuntijan toimen luonteeseen kuuluu suunnittelua, erittelyä ja vaativia ratkaisuja sekä erittelyjen ja yhteenvetojen laatiminen itsenäisesti. Tehtävään kuuluu lisäksi ammatillinen tai taloudellinen vastuu ratkaisuista. Toimen luonteen mukainen vaativuustaso on 1.5. Toimen luonteeseen ei kuulu vaativia kehitystavoitteita ja laajojen tiedostojen hyödyntämistä. Itsenäisen harkinnan vaativuutta kuvaavat seikat tehtävän uudella osa-alueella eivät merkinneet tehtävän muuttumista eikä tehtävien yhdistäminen merkitse vaativuustason muuttumista tasolle 1.6.

Tehtävän vaativuus sen aseman perusteella on vaatimustason 3.2 mukaisesti opastava tai ohjaava tehtävä tai itsenäinen tehtäväalue, jolla oli vaikutusta muuhun organisaatioon. Senior verkkoasiantuntijan tehtävä ei ole vaatimustason 3.3 mukaisesti esimiestehtävä tai tehtävä, jossa oli organisointi- ja resurssivastuuta. Senior verkkoasiantuntijan tehtävä ei muuttunut esimiestehtäväksi tai siihen rinnastettavaksi tehtäväksi, vaikka tehtävään kuuluu muiden asiantuntijoiden tukeminen ja opastaminen tarvittaessa. Itsenäisten vastuualueiden hoitaminen kustannustehokkaasti ja laadukkaasti kuului tehtävään jo ennen yhdistämistä. Itsenäisten vastuualueiden hoitaminen ei muuttanut tehtävää vaativammaksi.

Tehtävien vaativuustekijöiden pisteytys tulee olla oikeassa suhteessa yhtiön palkkajärjestelmään kuuluviin muiden tehtävien pisteytyksiin. Täten myös tehtävän kokonaispistemäärä ja palkkaryhmä sijoittuvat asianmukaisesti osaksi yhtiön palkkausjärjestelmää. Senior verkkoasiantuntijan tehtävän palkkaryhmä 9 vastaa yhtiön Tuotanto-yksikön tehtävien vaativuusjärjestyksen kokonaisuutta.

Tuotantoyksikössä toimen luonteen perusteella määräytyvällä vaatimustasolla 1.6 ovat muun muassa teknologiapäälliköt, IN-palveluohjelmoijat ja tietoturva-asiantuntijat. Nämä kaikki olivat itsenäisiä tehtäviä, jossa vaaditaan erityisosaamista. Toimen aseman perusteella määräytyvällä vaatimustasolla 3.3 ovat teknologiapäälliköt, IN-palveluohjelmoijat, palvelupäälliköt ja -vastaavat sekä radioverkkosuunnittelijat. Edellä mainituissa tehtävissä vaativuustasot olivat perustellusti senior verkkoasiantuntijan tehtävän vaativuustasoa korkeammat.

Fixed Network Services -tuotantoyksikössä palkkaryhmässä 9 ovat senior verkkoasiantuntijan lisäksi projektipäälliköt, kehityspäälliköt, rakennuttaja sekä johto- ja runkoverkkosuunnittelija. Palkkaryhmässä 10 ovat käyttö- ja muutoshallintapäällikkö. Palkkaryhmien 9 ja 10 rajaus on hyvin perusteltu.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Senior verkkoasiantuntijan toimenkuva

2. Liite senior verkkoasiantuntijan toimenkuvaan

3. Runkoverkkosuunnittelijan vanha toimenkuva

4. Senior järjestelmäasiantuntijan vanha toimenkuva

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Senior verkkoasiantuntijan toimenkuva (K1)

2. Liite senior verkkoasiantuntijan toimenkuvaan (K2)

3. Selvitys tuotantoyksikön palkkaryhmistä tulosyksiköittäin 5/2015 (viimeinen sivu), salassa pidettävä

Kantajan henkilötodistelu

1. Elisa Oyj:n senior verkkoasiantuntija A

2. Elisa Oyj:n henkilöstökonsultti, varapääluottamusmies, TESPA-ryhmän jäsen B

3. Elisa Oyj:n roaming-manager, luottamusmies, TESPA-ryhmän jäsen C

Vastaajan henkilötodistelu

1. Elisa Oyj:n osastopäällikkö D

2. Elisa Oyj:n henkilöstöpäällikkö, TESPA-ryhmän jäsen E

3. Elisa Oyj:n työmarkkinapäällikkö, TESPA-ryhmän vetäjä F

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Ammattiliitto Pro ry:n ja Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ict-alan toimihenkilöiden työehtosopimuksen (1.10.2012–31.10.2014 ja 1.11.2014–31.10.2016) palkkausjärjestelmän mukaan toimihenkilöiden tehtäväkokonaisuuden arviointi perustuu toimenkuvaukseen. Tehtävän vaativuus arvioidaan neliosaisella mittarilla, jolla toimelle saadaan vaativuuspisteet ja palkkaryhmä. Toimihenkilöiden palkkausjärjestelmän matalin mahdollinen palkkaryhmä on 4 ja korkein 10.

Aiemmin Elisa Oyj:n senior järjestelmäasiantuntijana toimineen A:n nykyinen senior verkkoasiantuntijan tehtävä muodostettiin organisaatiouudistuksen yhteydessä 14.10.2013 yhdistämällä runkoverkkosuunnittelijan ja senior järjestelmäasiantuntijan tehtävät. Molemmat yhdistetyt tehtävät kuuluivat palkkaryhmään 9 siten, että toimen luonteen vaativuusluokka oli 1.5 ja toimen aseman 3.2. Asiassa on ratkaistava, onko senior verkkoasiantuntijan tehtävä A:n aiempia tehtäviä vaativampi siten, että toimen luonteen vaativuusluokka on 1.6 ja toimen aseman 3.3, jolloin senior verkkoasiantuntijan tehtävä kuuluu palkkaryhmään 10.

A:n tehtävistä esitetty selvitys

Elisa Oyj:n senior verkkoasiantuntija A on työtuomioistuimessa kertonut, että ennen muutosta hänen tehtäviinsä kuuluivat verkon operointi ja vikojen korjaaminen. Tehtävää muutettiin organisaatiouudistuksen yhteydessä laaja-alaisemmaksi, kun siihen lisättiin muun muassa suunnittelutehtävä (K1 ja V1, K2 ja V2, K3 ja K4). A:n nykyinen tehtävä rinnastuu esimiestehtävään, koska siihen kuulu vastuu niin sanotusta ratkaisupöydästä, jossa ratkaistaan esimerkiksi verkon toimintaan liittyvät haastavat ongelmat yhteistyössä muiden teknologia-alueiden asiantuntijoiden kanssa. Lisäksi A vastaa verkon viankorjauksesta Pohjois-Karjalan alueella, jossa hän tekee itsenäisesti päätökset silloin, kun hankkeen arvo on muutamia tuhansia euroja. Senior verkkoasiantuntijan tehtävässä vaaditaan teknologiapäällikön tehtävää enemmän asiantuntemusta, koska teknologiapäälliköt tekevät ainoastaan suunnittelutehtäviä ja senior verkkoasiantuntijoiden tulee hallita suunnittelutehtävien lisäksi viankorjaus.

Elisa Oyj:n henkilöstökonsultti, varapääluottamusmies ja TESPA-ryhmän jäsen B:n mukaan A:n tehtävän vaativuus lisääntyi organisaatiouudistuksessa, koska hänen tuli opetella suunnittelu- ja ratkaisutehtävissään käyttämään uusia teknisiä palveluita ja alustoja. A vastaa myös tiettyjen projektien budjeteista ja laskujen käsittelystä. A:n toimen aseman tulisi olla tasolla 3.3.

Elisa Oyj:n roaming-manager, luottamusmies ja TESPA-ryhmän jäsen C:n mukaan A:n toimen luonne tulisi sijoittaa tasolle 1.6, koska hänen tehtäviinsä kuuluvat olennaisina osina suunnittelu, rakentamisen ja operoinnin yhdistelmä sekä vastuu ratkaisupöydästä. Vaikka tehtävä ei ole varsinainen esimiestehtävä, A kuitenkin tekee päätöksiä ja johtaa viankorjaajia ratkaisupöydän vetäjänä toimiessaan.

Elisa Oyj:n osastopäällikkö D on kertonut, ettei tehtävien yhdistäminen sinänsä muuttanut kenenkään tehtäviä, vaan tarkoituksena oli, että kukin toimihenkilö syventää omaa osaamistaan tarkoituksenmukaisella tavalla (K2, V2). A:n senior verkkoasiantuntijan tehtävä on opastava ja ohjaava tehtävä (K1, V1). Esimies nimeää viikoksi kerrallaan sopivat henkilöt ratkaisupöytään, jolle valitaan vetäjä. Vaikka A työskentelee myös ratkaisupöydässä, hänen tehtävänsä ei ole esimiestehtävä tai sellaiseen rinnastettava, eikä A:lla ole projektivastuuta suuremmista kokonaisuuksista. A on tehnyt Pohjois-Karjalan alueella projektiluontoisesti verkon järjestelyä, mutta budjettivastuu on kuitenkin esimiehillä.

Elisa Oyj:n työmarkkinapäällikkö, TESPA-ryhmän vetäjä F on kertonut, että TESPA-ryhmä arvioi tehtävien vaativuuden tehtäväkohtaisesti ja varmistaa, että tehtävien vaativuusjakauma on yhtiötasolla tasapainoinen. A:n tehtävä ei ole kehittämispainotteinen tai syvää asiantuntemusta vaativa tehtävä, joten toimen luonne on korkeintaan tasolla 1.5 ja toimen asema tasolla 3.2. Taso 3.3 edellyttäisi selkeää esimiestehtävää.

Elisa Oyj:n henkilöstöpäällikkö, TESPA-ryhmän jäsen E:n mukaan tehtävien määrän lisääntyminen ei välttämättä nosta tehtävän vaativuutta. Senior verkkoasiantuntijan tehtävä on luonteeltaan toimintaa tukeva ja opastava, joten se kuuluu korkeintaan palkkaryhmään 9. Palkkaryhmään 10 kuuluvien toimihenkilöiden tehtäviin kuuluu vastuu jostain ryhmästä, toiminnosta tai järjestelmän kehittämisestä, eikä A:n tehtävään kuulu tällaisia osa-alueita. Yhtiössä on sijoitettu palkkaryhmään 10 yksi tehtävä, jonka toimen luonne on tasolla 1.5. Koska senior verkkoasiantuntijan tehtävä on operatiivinen ja siinä käytetään paljon valmiita ohjeita, toimen luonne on korkeintaan tasolla 1.5. Taso 1.6 edellyttäisi, että tehtävään kuuluisi vaativampia tehtäviä.

Kirjallisena todisteena esitetystä Elisa Oyj:n palkkaryhmäselvityksestä (V3) ilmenee, että palkkaryhmään 10 kuuluvat yhtiössä muun muassa teknologia-, palvelu-, käyttö-, kehitys- ja muutoshallintapäälliköiden tehtävät.

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

Asiassa on selvitetty, että A:n työtehtävät ovat organisaatiomuutoksen jälkeen määrällisesti jonkin verran lisääntyneet (K1, VI ja K2, V2). A itse on kokenut myös tehtäviensä vaativuuden lisääntyneen. Nämä seikat eivät kuitenkaan yksinään osoita, että A:n tehtävän vaativuus olisi lisääntynyt siten, että se tulisi sijoittaa korkeampaan palkkaryhmään. Arvioinnissa on myös otettava huomioon, että A:n tämän hetkinen palkkaryhmä 9 on toiseksi ylin mahdollinen toimihenkilön palkkaryhmä ja se, mihin palkkaryhmään muut yhtiön toimihenkilötehtävät on sijoitettu. Palkkaryhmään 10 on sijoitettu pääasiassa päällikkötason tehtäviä (V3) ja palkkaryhmään 10 kuuluvat toimihenkilöt vastaavat E:n kertomalla tavalla jostakin ryhmästä, toiminnosta tai järjestelmän kehittämisestä.

Senior verkkoasiantuntijan tehtävän sijoittaminen palkkaryhmään 10 edellyttää, että tehtävän toimen luonne on sijoitettava kantajan esittämällä tavalla tason 1.5 asemesta tasolle 1.6 ja toimen aseman tason 3.2 asemesta tasolle 3.3.

Toimen luonteen tasojen 1.5 ja 1.6 välinen rajanveto on vaativuusluokituksessa määritelty suhteellisen epämääräisesti ja tulkinnanvaraisesti. Vaativuusluokituksen mukaan toimen luonne on tasolla 1.5 silloin, kun tehtävä sisältää suunnittelua, erittelyä ja vaativia ratkaisuja. Taso 1.6 edellyttää vaativia kehitystavoitteita ja laajojen tiedostojen hyödyntämistä. C:n mukaan A:n toimen luonne on tasolla 1.6, koska tehtävä on suunnittelun, rakentamisen ja operoinnin yhdistelmä. A:n ja C:n mukaan myös ratkaisupöydän vetäjänä toimiminen nostaa toimen luonteen tasoa.

Kuten edellä on todettu, A:n tehtävät ovat muutoksen johdosta jonkin verran lisääntyneet. Vaikka A:n tehtäviin kuuluu ratkaisupöydän vetäminen ja suunnittelutehtäviä, asiassa ei kuitenkaan ole esitetty konkreettista selvitystä A:n tehtäviin kuuluvista tason 1.6 edellyttämistä vaativista kehitystavoitteista ja laajojen tiedostojen hyödyntämisestä. Ottaen lisäksi huomioon F:n ja E:n yhdenmukaiset kertomukset siitä, että senior verkkoasiantuntijan toimen luonne on korkeintaan tasolla 1.5, asiassa esitetystä selvityksestä ei voi tehdä sellaista johtopäätöstä, että toimen luonne tulisi sijoittaa tasolle 1.6.

Tehtäväluokituksen mukaan toimen asema tasolla 3.2 on opastava tai ohjaava tehtävä tai itsenäinen tehtäväalue, jolla on vaikutusta muuhun organisaatioon. Toimen asema on tasolla 3.3 silloin, kun se on esimiestehtävä tai kun toimihenkilöllä on organisointi- ja resurssivastuu esimerkiksi projekteista siten, että hänen tehtävänsä rinnastuu esimiestehtävään.

Kirjallisen tehtävänkuvauksen mukaan (K1 ja V1) senior verkkoasiantuntijan tehtävä on opastava tai ohjaava, eikä se ole esimiestehtävä. A:n on selvitetty toimivan ratkaisupöydän vetäjänä ja vastaavan Pohjois-Karjalan alueella verkon viankorjauksesta. A:n, B:n ja C:n mukaan nämä tehtävät rinnastuvat esimiestehtävään ja johtavat siihen, että A:n toimen aseman tulisi olla tasolla 3.3. A:n toimen aseman tasoa arvioitaessa on otettava huomioon, ettei D: mukaan A:lla kuitenkaan ole budjettivastuuta Pohjois-Karjalan alueella eikä muutenkaan vastuuta suuremmista kokonaisuuksista. F:n mukaan taso 3.3 edellyttäisi A:n tehtäviä selkeämpää esimiestehtävää.

Ratkaisupöydän vetäjänä toimiminen ja Pohjois-Karjalan alueen verkon viankorjauksesta vastaaminen ovat sinänsä vastuullisia tehtäviä. Nämä tehtävät eivät kuitenkaan osoita A:n toimivan varsinaisena esimiehenä muille toimihenkilöillä tai hänen tehtäviinsä kuuluvan organisointi- ja resurssointivastuuta siten, että hänen tehtävänsä rinnastuisi esimiestehtävään vaativuusluokituksessa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella voitaisiin katsoa A.n toimen luonteen olevan tasolla 3.3.

Edellä kerrotuilla perusteilla ei voida katsoa, että A:n senior verkkoasiantuntijan tehtävä olisi tullut 14.10.2013 lukien tullut palkkaryhmän 9 asemesta sijoittaa palkkaryhmään 10. Ammattiliitto Pro ry:n kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Ammattiliitto Pro ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Elisa Oyj:n yhteiset oikeudenkäyntikulut, joiden määrä on myönnetty.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Elisa Oyj:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 6.935 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lähtien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Saarensola, Nyyssölä, Pärssinen, Vettainen ja Pohjola jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.