Kanteen peruutus

KANTAJA

Rakennusliitto ry

VASTAAJA

Talonrakennusteollisuus ry

KUULTAVAT

YIT Rakennus Oy

Talonrakennusteollisuuden Uudenmaan Piiri ry

Kysymys siitä, oliko työntekijöille maksettu korotettu tuntipalkka ollut urakkapalkka vai sellainen parempi palvelussuhteen ehto, joka olisi tullut säilyttää. Kysymys myös hyvityssakkoon tuomitsemisesta ja oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. (Ään.)

(Ks. TT 1982:60, TT 1983:128, TT 1989:19, TT 1993:29 ja TT 2014:61)

KANTAJA

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry

VASTAAJAT

Kunnallinen työmarkkinalaitos

Vaasan kaupunki

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta, korotettu tuntipalkka

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 24.1.2017

Pääkäsittely 14.3.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n kunnallisen tuntipalkkaisen henkilöstön työehtosopimuksen 2014–2016 (TTES) liitteessä 3 on muun ohella seuraava määräys.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Työolosuhdelisä

Aikapalkalla työskentelevälle työntekijälle tulee maksaa olosuhteiden sitä edellyttäessä työolosuhdelisää, jonka suuruus on enintään 2,74 euroa tunnilta.

Työolosuhdelisää maksetaan vain siltä ajalta, jona haitallinen olosuhde vallitsee. Poikkeustapauksissa lisä voidaan maksaa keskimääräisenä. Lisän maksamisen tulee perustua

- työn tapaturma-alttiuteen

- työn likaisuuteen

- kuumiin olosuhteisiin

- epämukaviin työasentoihin

- muihin epämukaviin työolosuhteisiin tai

- ammattimiehen työtahtiin sopeutumiseen.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Edellä mainitun työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjassa on muun ohella seuraavat määräykset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

12 §

Tätä työehtosopimusta paremmat palvelussuhteen ehdot ja niiden perusteella muodostunut palkkataso säilytetään sellaisina kuin ne olivat voimassa 28.2.2014, ellei tällä työehtosopimuksella ole muusta sovittu.

30 § Palkkaustavat

Tämän sopimuksen mukaiset palkkaustavat ovat:

1 Aikapalkka

2 Urakkapalkka

a) Suora urakka

b) Osaurakka

Aika- tai urakkapalkan lisäksi voidaan täydentävänä palkkaustapana käyttää 33 §:n määräyksen mukaisia erikoispalkkioita.

Soveltamisohje

Palkkaustavan valinnan kullekin työlle tulee perustua siihen, että palkkaustapa edistää työn tarkoituksenmukaista suorittamista.

Palkkaustavasta riippumatta työaikakorvaukset maksetaan tämän sopimuksen mukaisesti (vuoro-, ilta-, yö-, lauantai-, sunnuntai- ja ylityö ym.) ja kullekin työlle muodostuu vähimmäistuntiansioksi se ansio, jonka työntekijä saisi tehdessään tuota työtä aikapalkalla. Urakkapalkka ja erikoispalkkio lisäävät työntekijän mahdollisuuksia vaikuttaa itse palkan suuruuteen ja kannustavana palkkaustapana edistävät työn tuottavuutta. Urakkapalkka määräytyy kokonaan tai osittain työmäärän ja erikoispalkkiot kokonaan tai osittain työtuloksen perusteella.

31 § Aikapalkka

1 mom. Määritelmä

Aikapalkka on palkkaustapa, jossa työntekijän palkka lasketaan työajan nojalla käyttäen palkkaperusteina perustuntipalkkaa sekä työehtosopimuksen mukaisia aikapalkkaan liittyviä lisiä.

2 mom. Palkkaperusteet

Aikapalkalla tarkoitetaan seuraavista palkkatekijöistä muodostuvaa summaa:

Perustuntipalkka määräytyy ammattinimikkeittäin liitteiden 1 ja 2 mukaan. Perustuntipalkassa otetaan huomioon keskimääräisinä ne vaativuustekijät ja työolosuhteet, jotka ovat pysyviä.

Erinäiset lisät (liite 3), joita maksetaan joko työkokemuksen tai henkilökohtaisten ominaisuuksien taikka työolosuhteiden perusteella ovat:

1 työkokemuslisä

2 henkilökohtainen lisä

3 työolosuhdelisä

3 mom. Aikapalkan käyttö

Aikapalkkaa käytetään mm. seuraavissa tapauksissa:

- Työn luonteen vuoksi tehollisen työn työsaavutustasolla on vain vähäinen suoranainen merkitys tehtävien hoidon kannalta.

- Urakkapalkan edellytyksiä ei ole esimerkiksi, jos työntekijän työkokemus on puutteellinen tai työ on harvinaista taikka kun työmenetelmät ovat vakiintumattomat sekä kun tuotannon häiriöt ja työolosuhteiden vaihtelut ovat suuret.

4 mom. Tilapäisen työn palkka

Milloin työntekijä on estynyt suorittamasta varsinaista työtään tai milloin tarve muutoin vaatii, on hän velvollinen tilapäisesti suorittamaan muutakin työtä. Tällaisesta työstä työntekijälle maksetaan tilapäisen työn edellyttämä palkka. Jos työ on alemmin palkattua, maksetaan hänelle kuitenkin hänen omaa ammattiaan tai työtään vastaava palkka kuluvan ja yhden sitä seuraavan palkkakauden ajalta.

32 § Urakkapalkka

1 mom. Määritelmä

Urakkapalkalla tarkoitetaan kaikkia niitä palkkamuotoja, joissa ansion suuruus välittömästi määräytyy työsaavutustason mukaan.

2 mom. Soveltamisehto

Työntekijälle on pyrittävä varaamaan tilaisuus suorittaa työtä suorituspaikalla, mikäli työn laatu sen sallii ja se on palkkateknisesti mahdollista.

3 mom. Palkkaperusteet

Suorassa urakassa koko tuntiansio määräytyy tehdyn työmäärän (hinnoiteltujen suoritteiden lukumäärän) mukaan.

Osaurakassa tuntiansio muodostuu tuntia kohden maksettavasta kiinteästä osasta ja työmäärästä (hinnoiteltujen suoritteiden lukumäärästä) riippuvasta muuttuvasta palkanosasta. Liitteen 3 mukaiset erinäiset lisät sisältyvät urakka-ansioon.

4 mom. Urakkapalkan käytön yleiset edellytykset

Urakkapalkan käyttö edellyttää, että

- urakkapalkan käytöstä sovitaan paikallisten osapuolten kesken

- kustannukset työsuoriteyksikköä kohden kaikki kustannustekijät huomioon ottaen muodostuvat pienemmiksi kuin aikapalkkaa käytettäessä

- työmenetelmät on määritelty

- työnjärjestelyaste on vähintään tyydyttävä

- palkkakannustimen tulee olla sellainen, ettei se vaikuta haitallisesti esimerkiksi laatutasoon, työskentelyn taloudellisuuteen tai työturvallisuuteen

- työn määrä voidaan mitata

- urakkahinnat vastaavat käytettyjä työmenetelmiä

- työntekijä voi itse säädellä työskentelynsä joutuisuutta ja työn määrää.

5 mom. Yksityisen alan hinnoittelut

Niissä töissä, joissa ei ole kunnan tai kuntayhtymän omaa urakkahinnoittelua, voidaan noudattaa soveltuvin osin yksityisillä aloilla työmarkkinajärjestöjen välillä sovittuja vastaavia hinnoitteluja. Jos näissä tapahtuu muutoksia tämän sopimuksen voimassaoloaikana, otetaan muutetut hinnoittelut käyttöön samasta ajankohdasta lukien, mistä ne ovat tulleet voimaan yksityisillä aloilla.

6 mom. Vähimmäishinnoittelutaso

Muista kuin liitteessä 4 sanotuista urakkapalkoista voidaan solmia paikallinen sopimus. Paikallisesti solmittavan urakkapalkkasopimuksen hinnoittelujen tulee olla sellaisia, että vähimmäishinnoittelutaso normaalilla urakkatyöjoutuisuudella on 30 % asianomaisen palkkaryhmän alinta perustuntipalkkaa korkeampi. Alin hinnoittelutaso määräytyy palkkaryhmässä I palkkaryhmän IC ja palkkaryhmässä II palkkaryhmän II B mukaan. Urakkapalkkasopimuksen hinnoitteluperusteissa määritellään työsaavutuksen muutoksen vaikutus ansioon.

Paikallisista urakkapalkkahinnoitteluista on sovittava ennen työn aloittamista. Jos hinnoittelu todetaan työn alettua virheelliseksi, voidaan se työn kestäessä muuttaa joko korottamalla tai alentamalla sitä.

Yli palkkakauden vaihteen jatkuvasta työkokonaisuudesta on maksettava urakan ennakkopalkkana vähintään 90 % arvioidusta lopullisesta urakka-ansiosta. Urakan välimittaus on pyrittävä suorittamaan ja pohjarahat maksamaan vähintään vuosineljänneksittäin.

7 mom. Keskeytysajan palkka

Jos urakkapalkkainen työ, lukuun ottamatta liitteessä 4 tarkoitettua työtä, keskeytyy työntekijästä riippumattomasta syystä, kuten esimerkiksi jouduttaessa odottamaan työaineita, on työntekijälle pyrittävä järjestämään keskeytyksen ajaksi hänen ammattitaitoaan vastaavaa muuta työtä. Jollei mitään työtä voida järjestää, maksetaan tuntia kohden keskeytyneen urakan keskituntipalkka.

Urakkapalkkainen työntekijä voidaan tarpeen vaatiessa tilapäisesti siirtää omasta urakastaan muuhunkin työhön. Tällaisesta työstä maksetaan tilapäisen työn edellyttämä palkka. Jos tilapäinen työ on alemmin palkattua ja muuta kuin urakkapalkkaista työtä, työntekijälle maksetaan kuitenkin hänen oman

urakkansa keskituntipalkka kuluvan ja sitä seuraavan viikon ajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KVTES:ssä (2014-2016) on muun muassa seuraava määräys.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

13 § Paikallinen sopiminen

1 mom: Paikallisesti voidaan sopia poikettavaksi kulloinkin voimassa olevan valtakunnallisen virka- tai työehtosopimuksen määräyksistä, jos siihen on olemassa paikallisista erityisolosuhteista aiheutuva perusteltu syy ja ellei valtakunnallisessa virka- tai työehtosopimuksessa ole erikseen rajoitettu paikallista sopimismahdollisuutta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 mom: Paikallinen sopimus voidaan milloin tahansa irtisanoa päättymään kolmen kuukauden kuluttua irtisanomisen tiedoksiantamisesta, minkä jälkeen noudatetaan asianomaisen valtakunnallisen virka- ja työehtosopimuksen määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Vaasan kaupungin (työnantaja) talotoimessa luovuttiin 2000-luvun alussa erillisistä olosuhdelisistä ja työntekijöille alettiin maksaa korotettua tuntipalkkaa. Korotettua tuntipalkkaa maksettiin kaikille järjestelyn piiriin kuuluville työntekijöille koko heidän järjestelyn käyttöön ottamisen jälkeisen työuransa ajan työtehtävistä riippumatta.

Työnantaja lopetti korotetun tuntipalkan maksamisen talotoimen työntekijöille 13.3.2014. Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, menettelikö Vaasan kaupunki TTES:n 12 §:n vastaisesti jättämällä korotetun tuntipalkan suorittamatta 13.3.2014 jälkeen. Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Vaasan kaupunki on menetellyt kunnallisen tuntipalkkaisen henkilöstön työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 12 §:n vastaisesti muuttaessaan palveluksessaan talotoimessa työskentelevien tuntipalkkaisten työntekijöiden työehtosopimusta parempia palvelussuhteen ehtoja jättämällä 13.3.2014 jälkeen suorittamatta korotettua tuntipalkkaa, ja että Vaasan kaupunki on ollut ja on edelleenkin velvollinen suorittamaan korotettua tuntipalkkaa niille tuntipalkkaisille työntekijöille, joille korotettua tuntipalkkaa on maksettu;

- tuomitsee Vaasan kaupungin hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta;

- tuomitsee Kunnallisen työmarkkinalaitoksen hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä; ja

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Vaasan kaupungin yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 6.210 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Korotetussa tuntipalkassa on kysymys työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 12 §:n mukaisista työehtosopimusta paremmasta palvelussuhteen ehdoista. Tällainen palkkaus ei edellytä kirjallista sopimista. Vaasan kaupungin talotoimen työntekijöille 13.3.2014 saakka maksettu korotettu tuntipalkka on työehtosopimusta parempi palvelussuhteen ehto, joka olisi tullut säilyttää edelleen. Vaasan kaupunki on menetellyt työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 12 §:n vastaisesti lopettamalla korotetun tuntipalkan maksamisen. Asian tausta liittyy palkkaraadin perustamiseen loppuvuonna 2013-alkuvuonna 2014 Vaasan kaupungille. Palkkaraati puuttui asiaan ja ko. työntekijöiden palkkojen taustalla oli tosiasiallisesti säästösyyt. Palkkaraati kokoontui vielä 3.3.2014 ja palkat alennettiin 13.3.2014.

Tässä tapauksessa työntekijät ovat saaneet korotettua tuntipalkkaa riippumatta siitä, millaisissa työtehtävissä he ovat työskennelleet. Työntekijöiden työtehtävät eivät ole muuttuneet maaliskuun 2014 jälkeen. Korotettu tuntipalkka ei perustunut työehtosopimuksen 3 liitteen 3 §:ssä tarkoitettuihin olosuhteisiin, eikä korotettua tuntipalkkaa maksettu vain siltä ajalta, jonka olosuhde kesti. Näin ollen tässä tapauksessa ei ole ollut kysymys työehtosopimukseen perustuvasta työolosuhdelisästä. Korotettu tuntipalkka on ollut luonteeltaan aikapalkkaa (ns. jullikka). Työntekijöille on maksettu perustuntipalkan lisäksi työkokemuslisää, henkilökohtaista lisää ja tämä niin sanottu lisäosa.

Työntekijöille maksettua niin sanottua korotettua tuntipalkkaa on korotettu normaaliin tapaan ja korotukset ovat perustuneet esimerkiksi esimiesten tekemiin korotuksiin. Perustuntipalkasta, työkokemuslisästä ja henkilökohtaisesta lisästä on muodostunut työntekijöille palkka, joka esimerkiksi A:lla oli 13,18 euroa maaliskuussa 2014. Niin sanottu lisäosa on ollut edellä mainitun kolmen tekijän summa ja suorituspalkan erotus, eli A:lla ennen palkan alentamista 3,28 euroa. A:n suorituspalkka oli 16,46 euroa. Työnantaja poisti tämän niin sanotun lisäosan ja lopetti korotetun tuntipalkan maksamisen.

Maaliskuun 2014 jälkeen työnantaja maksoi vain perustuntipalkasta, työkokemuslisästä ja henkilökohtaisesta lisästä muodostuvan määrän (A:n tapauksessa 13,18 euroa) ja jätti maksamatta lisäosan (A:n tapauksessa 3,28 euroa). Työtehtävät eivät kuitenkaan muuttuneet. Tällaista tilannetta ei nyt kysymyksessä olevien työntekijöiden kohdalla ole ollut aiemmin. Sillä, miten työnantaja on mahdollisesti toiminut aiemmin muiden työntekijöiden kohdalla ei ole asian ratkaisemisen kannalta merkitystä.

Pääluottamusmies ei ole hyväksynyt hyväksyä työnantajan yllä kuvattua menettelyä. Koska kysymys on kunkin yksittäisen työntekijän palvelussuhteen ehdosta, pääluottamusmies ei olisi voinutkaan sopia niistä.

Työehtosopimuksen tulkinta on selvä, eikä siitä ole voinut olla epäselvyyttä. Nyt käsillä oleva kysymys on ratkaistu työtuomioistuimessa useita kertoja, eikä työehtosopimuksen määräys ole tulkinnanvarainen. Vaasan kaupunki on yksipuolisesti vastoin työehtosopimuksen aiempaa soveltamiskäytäntöä lopettanut korotetun tuntipalkan maksamisen. Vaasan kaupunki on rikkonut työehtosopimusta tietensä tai ainakin sen olisi tullut perustellusti tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräystä. Osapuolten välillä on vallinnut jo vuosikymmeniä yksimielisyys työehtosopimusmääräyksen tulkinnasta.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen olisi tullut havaita, ettei sen ohjeistus ja kanta vastannut osapuolten yhteistä tarkoitusta työehtosopimuksen tulkinnasta. Kunnallinen työmarkkinalaitos on tiennyt, että Vaasan kaupunki toimii työehtosopimuksen vastaisesti, mutta työmarkkinalaitos ei ole ryhtynyt toimenpiteisiin Vaasan kaupungin virheellisen menettelyn korjaamiseksi. Kunnallinen työmarkkinalaitos on näin ollen laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Vaasan kaupunki ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 6.801 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Vaasan talotoimen työntekijöille maksettiin urakkapalkkaa korotettuna tuntipalkkana. Urakkapalkan perusteena on ollut työnjohtajien ja työntekijöiden suullinen sopimus 2000-luvun alussa, joka perustui valtakunnalliseen työehtosopimukseen (TTES). TTES:n mukaiset palkkaustavat ovat aika- ja urakkapalkka. Työnantajan on käytettävä jompaakumpaa palkkaustapaa, mikäli palkkaustavasta ei ole sovittu paikallisesti toisin kirjallisesti. Näiden palkkaustapojen lisäksi voidaan maksaa edellytysten täyttyessä erikoispalkkioita.

Aikapalkkauksessa palkkaperusteena on perustuntipalkka ja työehtosopimuksen mukaiset työkokemus- ja työolosuhdelisä sekä henkilökohtainen lisä. Aikapalkkaa käytetään muun muassa silloin, kun työn luonteen vuoksi työsaavutustasolla on vain vähäinen merkitys tehtävien hoidon kannalta sekä tilanteissa, joissa urakkapalkan edellytyksiä ei ole. Urakkapalkalla tarkoitetaan kaikkia niitä palkkaustapoja, joissa ansion suuruus määräytyy työsaavutuksen mukaan. Työntekijälle on pyrittävä varaamaan tilaisuus urakkapalkkaukseen, mikäli työn laatu sen sallii ja se on palkkausteknisesti mahdollista.

Suorassa urakassa tuntiansio määräytyy tehdyn työn eli hinnoiteltujen suoritteiden lukumäärän mukaan. Osaurakassa tuntiansio muodostuu tuntia kohden maksettavasta kiinteästä osasta ja työmäärästä eli hinnoiteltujen suoritteiden lukumäärästä riippuvasta muuttuvasta palkanosasta.

Urakkapalkan käyttö edellyttää paikallista sopimista joko TTES:n liitteessä 4 sovitun osaurakkahinnoittelun mukaisesta urakkapalkkauksesta taikka niin sanotusta suorasta urakasta (TTES:n 32 §:n 3 momentti). Urakkapalkan käyttöönottoa koskevassa sopimuksessa ei sovita toisin sopimusmääräkseen kirjatuista asioista. Sopimusmääräys ei sisällä määräystä siitä, missä muodossa sopimus tulee tehdä. Sopimus voidaan tehdä kirjallisesti tai suullisesti. Liitteen 3 mukaiset erinäiset lisät sisältyvät urakkapalkkaan. Näitä erinäisiä lisiä ovat työkokemuslisä, henkilökohtainen lisä sekä työolosuhdelisä. Muusta kuin liitteessä 4 sanotuista urakkapalkoista voidaan solmia kunnallisen pääsopimuksen mukainen paikallinen työehtosopimus, jonka sisällössä tulee ottaa huomioon 32 § 6 momentin mukainen vähimmäishinnoittelutaso.

Vaasan kaupungin talotoimen työntekijöiden palkkaustapa

Talotoimen työmaalla sovittiin 2000-luvun alussa suullisesti, että omajohtoisen rakentamisen työmailla isoissa investointihankekohteissa työskenteleville maksetaan urakkapalkkaa. Urakkapalkka sovittiin maksettavaksi siten, että työntekijöille maksetaan korotettua tuntipalkkaa. Sopimus korotetusta tuntipalkasta tarkoitti, että työntekijöille ei enää maksettu TTES 3. liitteen 3 §:n mukaisia erillisiä lisiä (työkokemuslisää, henkilökohtaista lisää tai olosuhdelisää), vaan nämä lisät sisältyivät korotettuun tuntipalkkaan eli urakkapalkkaan.

Työnjohto ja työntekijät sopivat palkkaustavan valinnasta suullisesti, esimerkiksi B:n kanssa vuonna 2007 ja C:n kanssa vuonna 2006. Luottamusmiehet olivat tietoisia tästä käytännöstä ja hyväksyivät sen. Palkkaustavan valinta perustui siihen, että palkkaustapa edisti työn tarkoituksenmukaista suorittamista. Urakkapalkka on lisännyt työntekijän mahdollisuuksia vaikuttaa palkan määrään ja se on palkkaustapana kannustava, koska se edistää työn tuottavuutta.

Urakkapalkka perustui perustuntipalkkaan ja urakanpohjaan. Urakanpohja koostui työolosuhdelisistä ja huonoista/puutteellisista sosiaalitiloista. Urakanpohjaan sisällytettiin myös niin sanottu piiskaraha, jota on maksettu urakoitsijoiden sopeutumisesta urakkatahtiin.

Työntekijät ovat itsekin tiedostaneet, että heidän palkkansa on ollut urakkapalkka. Työkokemuslisä, henkilökohtainen lisä ja työolosuhdelisä sisältyvät urakkapalkkaan. Vaasan kaupungilla on palkkalaskelmassa informaatiotarkoituksessa kirjattu näkyviin perustuntipalkka, työkokemuslisä ja henkilökohtainen lisä, vaikka palkkaustapana on urakkapalkka.

Talotoimen tuli tahdistaa työskentelytahti urakoitsijoiden tahtiin, joten työntekijöiden tuli työskennellä urakkatahtia. Työnantaja seurasi kustannuksia ja urakat voitiin tehdä budjetoitua pienimmin kustannuksin.

Työntekijöille maksettiin pääosin urakkapalkkaa niin kauan kuin he työskentelivät omajohtoisen rakentamisen työmailla. Enimmillään omajohtoisen rakentamisen työmailla työskenteli noin 30 työntekijää. Omajohtoisen rakentamisen työmailla maksettiin ajoittain myös aikapalkkaa esimerkiksi tilanteissa, joissa työn suoritustaso ei ollut urakkapalkan edellyttämällä tasolla. Toisaalta urakkapalkan piirissä olleille maksettiin urakkapalkkaa myös niinä lyhyinä ajanjaksoina, joina tehtävissä ei edellytetty urakkatahtia. Maksetun urakkapalkan suuruus vaihteli jonkin verran.

Omajohtoinen rakentaminen päättyi maaliskuussa 2014, jolloin opistotalon muutostyöt saatiin valmiiksi ja työryhmä siirtyi tekemään pieniä peruskorjaus- ja kunnossapitohankkeita. Kunnossapitotyömaat ovat korkeintaan muutaman sadan tuhannen euron hankkeita, joissa työt toteutetaan pääsääntöisesti tuntihinnoin. Sivu- ja aliurakoita ei ole kilpailutettu, vaan laskutus perustuu tuntimäärään.

Olosuhteiden muututtua Vaasan kaupungin talotoimessa siirryttiin takaisin aikapalkkaan. Vaasan kaupunki lakkasi maksamasta urakkapalkkana maksettua korotettua tuntipalkkaa maaliskuusta 2014 lukien. Pääluottamusmies D hyväksyi tämän muutoksen, mutta edellytti, että urakkapalkkaa maksetaan opistotalon työmaan loppuun saakka.

Vaasan kaupungilla oli maaliskuuhun 2014 saakka käytössä TTES:n 32 §:n mukainen urakkapalkka, jonka käytöstä oli sovittu paikallisesti. Kysymys on ollut siten TTES:n soveltamisesta, eikä työehtosopimusta paremmasta ehdoista. Työnantajalla on ollut oikeus siirtyä noudattamaan aikapalkkaa, kun tehtävien laatu ei ole enää edellyttänyt urakkapalkan käyttöä.

Hyvityssakkoa koskevat vaatimukset

Vaasan kaupunki ei ole rikkonut TTES:n määräyksiä. Mikäli työtuomioistuin kuitenkin katsoisi työnantajan rikkoneen määräyksiä, tulee hyvityssakkovaatimukset hylätä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Keskusneuvottelupöytäkirja 22.12.2015 (s. 3, 2. kappale ja s. 2, 3. ja 4. kappale)

2. A:n palkkaerittelyt 7.3. ja 17.4.2014

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Paikallisneuvottelupöytäkirja 13.10.2014

2. Keskusneuvottelupöytäkirja 22.12.2015

3. B:n palkkatositteet 27.1.2012 ja 25.1.2013

4. C:n palkkatositteet 27.1.2012 ja 25.1.2013

5. E:n palkkatositteet 27.1.2012 ja 25.1.2013

6. F:n palkkatositteet 27.1.2012 ja 25.1.2013

7. G:n palkkatositteet 27.1.2012 ja 25.1.2013

8. A:n palkkatositteet 27.1.2012 ja 25.1.2013

9. B:n palkkatositteet 4-5/2011 ja 8-8/2011

10. C:n palkkatositteet 11-12/2011

11. H:n palkkatositteet 8-9/2011

12. Esimiehen / mestarin täyttämät B:n ja G:n tuntilaput

13. Pääluottamusmies D:n, talousjohtaja I:n ja toimitilajohtaja J:n sähköpostiviestikirjeenvaihto 25.3.2014

14. Palaverimuistio 26.2.2014

15. Rakennuttamisyksikön työyhteisöpalaverimuistio 28.3.2012

16. Työpaikkakokouksen pöytäkirja 25.3.2014

17. A:n palkkaerittelyt 7.3. ja 17.4.2014

Kantajan henkilötodistelu

1. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n entinen sopimustoimitsija K

2. Vaasan kaupungin talotoimen palveluksessa oleva kirvesmies A

3. Vaasan kaupungin talotoimen palveluksessa oleva kirvesmies L

Vastaajien henkilötodistelu

1. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmarkkina-asiamies M

2. Vaasan kaupungin talotoimen entinen toimitusjohtaja, erityisasiantuntija J

3. Vaasan kaupungin rakennusvalvonta LVI-rakennusmestari N

4. Vaasan kaupungin talotoimen palveluksessa oleva rakennusmestari O

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n kunnallisen tuntipalkkaisen henkilöstön työehtosopimuksen 2014–2016 (TTES) allekirjoituspöytäkirjan 12 §:n mukaan työehtosopimusta paremmat palvelussuhteen ehdot ja niiden perusteella muodostunut palkkataso säilytetään sellaisina kuin ne olivat voimassa 28.2.2014, ellei tällä työehtosopimuksella ole muusta sovittu. TTES:n liitteessä 3 on lisäksi yksityiskohtaiset määräykset aika- ja urakkapalkasta, jotka ovat ainoat TTES:n mukaiset palkkausmuodot.

Kantajan mukaan Vaasan kaupungin talotoimen työntekijöille 13.3.2014 saakka maksettu korotettu tuntipalkka on TTES:n allekirjoituspöytäkirjan 12 §:ssä tarkoitettu työehtosopimusta parempi palvelussuhteen ehto. Vastaajat puolestaan ovat katsoneet, että korotetussa tuntipalkassa oli kysymys TTES:n 32 §:n mukaisesta urakkapalkasta, jonka maksaminen oli perusteltua 2000-luvun alkupuolella käynnissä olleissa merkittävissä rakennushankkeissa. Urakkapalkka ei ole työehtosopimusta parempi palvelussuhteen ehto. Merkittävien rakennushankkeiden päätyttyä Vaasan kaupunki luopui urakkapalkan maksamisesta.

Työehtosopimusta parempia etuuksia koskevissa työtuomioistuimen aiemmissa ratkaisuissa (esimerkiksi TT 1982:60, TT 1983:128, TT 1989:19, TT 1993:29 ja TT 2014:61) on katsottu, että etuudessa ei ole kysymys työehtosopimuksen mukaisesta paremmasta etuudesta, mikäli työntekijällä on työehtosopimuksesta johtuva oikeus etuuteen. Mikäli esimerkiksi palkanlisän maksamisesta on sovittu erikseen, työntekijällä on oikeus saada palkanlisä samojen perusteiden mukaan kuin siihen saakka, vaikka sopimus lisän maksamisesta olisi tehty hiljaisesti (TT 1982:60).

Asiassa on siten ratkaistava, oliko korotetussa tuntipalkassa kysymys TTES:n allekirjoituspöytäkirjan 12 §:ssä tarkoitetusta paremmasta palvelussuhteen ehdosta vai 32 §:n mukaisesta urakkapalkasta ja menettelikö Vaasan kaupunki TTES:n 12 §:n vastaisesti jättämällä korotetun tuntipalkan suorittamatta talotoimen työntekijöille 13.3.2014 jälkeen.

Korotetun tuntipalkan maksaminen talotoimen työntekijöille

Asiassa on talotoimen entisen toimitusjohtajan ja erityisasiantuntija J:n, rakennusvalvonnan LVI-rakennusmestari N:n ja talotoimen palveluksessa olevan rakennusmestari O:n kertomuksilla selvitetty, että Vaasan kaupungin talotoimella oli 2000-luvun alusta lähtien kevääseen 2014 saakka käynnissä taloudellisesti merkittäviä rakennushankkeita, joissa oli pienempiä ja tavanomaisempia rakennushankkeita vaativampi aikataulu, jota aliurakoitsijoiden oli noudatettava sanktioiden uhalla. Näissä kohteissa tavanomaista tuntipalkkaa korkeamman urakkapalkan maksamisesta sovittiin työmaakohtaisesti vastaavan mestarin ja työntekijöiden välillä. Työntekijöille maksettiin tätä korotettua palkkaa työtehtävistä riippumatta. Investointityöt päättyivät keväällä 2014 ja sen jälkeen rakennustyöt koostuivat enimmäkseen peruskorjaustöistä (V16).

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa TTES 32 §:n urakkapalkkaa koskevien määräysten soveltaminen ja talotoimen työntekijöille maksetun korotetun tuntipalkan katsominen urakkapalkaksi edellyttää kuitenkin sitä, että Vaasan kaupunki on omalta osaltaan noudattanut TTES:n 32 §:n urakkapalkkaa koskevia työehtosopimusmääräyksiä ainakin olennaisilta osiltaan.

Urakkapalkkaa koskevista määräyksistä keskeinen on ensinnäkin 32 §:n 1 momentin määräys siitä, että urakkapalkkauksessa ansion suuruus määräytyy välittömästi työsaavutustason mukaan. Tuntiansio määräytyy 32 §:n 3 momentin mukaan tehdyn työmäärän (hinnoiteltujen suoritteiden lukumäärän) mukaan. Lisäksi urakkapalkan käyttö edellyttää 32 §:n 4 momentin mukaan muun muassa, että urakkapalkan käytöstä sovitaan paikallisten osapuolten kesken, työn määrä voidaan mitata ja työntekijä voi itse säädellä työskentelynsä joutuisuutta ja työn määrää.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n entisen sopimustoimitsija K:n ja Kunnallisen työmarkkinalaitoksen työmarkkina-asiamies M:n mukaan urakka- tai suorituspalkkauksessa työntekijällä on mahdollisuus saada parempaa palkkaa kuin aikapalkkauksessa, koska hän pystyy itse vaikuttamaan palkkansa määrään. Työntekijän tulee kuitenkin tietää, että hän työskentelee urakkapalkalla. K:n mukaan urakka- tai suorituspalkkaus perustuu hinnoitteluun (esimerkiksi euro/metri), työntekijän palkka vaihtelee, eikä hän välttämättä urakkaa tehdessään tiedä etukäteen maksettavan palkan määrää. M:n käsityksen mukaan urakka- tai suorituspalkan määrä ei välttämättä vaihtele urakan aikana, mikäli työntekijä tekee samaa työtä urakan ajan.

Kirjallisina todisteina esitetyistä palkkalaskelmista (K2, V3–8 ja V17) ilmenee, että kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden palkkalaskelmassa oli ennen 13.3.2014 maininta "suorituspalkka" (prestationslön), kun esimerkiksi talotoimen kirvesmies A:n palkkalaskelmassa (K2, V17) palkanmaksun perusteena 13.3.2014 jälkeen oli "aikapalkka" (tidslön). Työnantaja käytti ennen 13.3.2014 kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden tuntilistoissa suoritus- tai urakkapalkan koodia 5200, kun aikapalkan koodi olisi ollut 5100 (V12). Lisäksi pääluottamusmies D:n sähköpostiviesti Vaasan kaupungin edustajille 25.3.2014 (V13) sekä palaverimuistiot 26.2.2014 (V14) ja 28.3.2014 (V15) viittaavat siihen, että myös talotoimen työntekijöiden ja heidän edustajansa käsityksen mukaan kanteessa tarkoitetuille työntekijöille maksettiin 13.3.2014 saakka suoritus- tai urakkapalkkaa.

Edellä kerrotut seikat puhuvat sen puolesta, että talotoimen työntekijöille maksettiin 13.3.2014 saakka suoritus- eli urakkapalkkaa. Palkan nimittäminen urakka- tai suorituspalkaksi ei kuitenkaan yksin riitä osoittamaan, että kysymyksessä on ollut TTES 32 §:n mukainen urakkapalkka.

Vaasan talotoimen palveluksessa olevat kirvesmiehet A ja L ovat kertoneet yhdenmukaisesti, että heille maksettiin samaa tuntipalkkaa maaliskuuhun 2014 saakka työmaista ja -tehtävistä riippumatta. Palkka oli aikaperusteinen, siihen ei vaikuttanut tehdyn työn määrä, eikä työnantaja muutoinkaan edellyttänyt rakennustöiltä urakkatahtisuutta. A tai L eivät oman käsityksensä mukaan tehneet talotoimen palveluksessa työtä urakkapalkalla ennen maaliskuuta 2014 tai sen jälkeen.

A:n ja L:n kertomuksista on pääteltävissä, etteivät työntekijät ole itse mieltäneet työskentelevänsä urakkapalkalla, eivätkä ainakaan olleet tietoisia niistä suorituksista, joista palkan määrä on riippuvainen.

Asiassa ei myöskään ole esitetty sellaista selvitystä, josta voitaisiin päätellä, että työntekijöiden palkan suuruus olisi määräytynyt välittömästi tai ylipäätään heidän saavutustasonsa tai työmääränsä mukaan, mikä on TTES 32 §:n mukaan yksi keskeinen urakkapalkan edellytys. Asiassa on sitä vastoin selvitetty, että työntekijöille maksettiin samaa korotettua tuntipalkkaa työmaista ja -tehtävistä riippumatta, mikä tukee käsitystä siitä, että kanteessa tarkoitettujen työntekijöiden palkkaus on ollut yksinomaan aikaperusteinen. Esitetty selvitys ei myöskään osoita sitä, että tehdyn työn määrää olisi mitattu työnantajan toimesta tai että työntekijä olisi voinut itse säädellä oman työskentelynsä joutuisuutta ja työn määrää, mitkä seikat ovat olennainen osa urakkatyötä.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, ettei Vaasan talotoimen työntekijöille 13.3.2014 saakka maksetussa korotetussa tuntipalkassa ollut kysymys TTES 32 §:n mukaisesta urakkapalkasta. Näin ollen korotettu tuntipalkka on ollut TTES:n allekirjoituspöytäkirjan 12 §:n mukainen parempi palvelussuhteen ehto, jonka perusteella muodostunut palkkataso olisi tullut säilyttää sellaisena kuin se on ollut voimassa 28.2.2014. Kantajan ensimmäinen vahvistusvaatimus on siten hyväksyttävä.

Hyvityssakkovaatimukset

Vaikka työtuomioistuin on edellä katsonut, että Vaasan kaupunki on menetellyt TTES:n allekirjoituspöytäkirjan 12 §:n vastaisesti jättämällä maksamatta talotoimen työntekijöille korotetun tuntipalkan 13.3.2014 jälkeen, asia on kuitenkin ollut jossain määrin tulkinnanvarainen. Näin ollen Vaasan kaupunki ei ole asiassa esitetyn selvityksen perusteella toiminut työehtosopimusmääräyksen vastaisesti siten, että sen voitaisiin katsoa tieten rikkoneen työehtosopimusta.

Koska asia on edellä kerrotulla tavalla ollut tulkinnanvarainen, myöskään Kunnallinen työmarkkinalaitos ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Vaasan kaupunkia ja Kunnallista työmarkkinalaitosta kohtaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n kannevaatimuksista yksi on hyväksytty ja kaksi hylätty. Hylätyt kannevaatimukset ovat koskeneet hyvityssakkoon tuomitsemista. Hyväksytty kannevaatimus on kuitenkin ollut asian lopputuloksen kannalta, sekä asiassa esitettyyn todisteluun sekä hylättyihin vaatimuksiin nähden siten merkittävä, että Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Vaasan kaupunki ovat hävinneet asian pääasiallisesti. Vastaajat on velvoitettava yhteisvastuullisesti korvaamaan Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n oikeudenkäyntikulujen määrä on myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Vaasan kaupunki on menetellyt kunnallisen tuntipalkkaisen henkilöstön työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan 12 §:n vastaisesti muuttaessaan palveluksessaan talotoimessa työskentelevien tuntipalkkaisten työntekijöiden työehtosopimusta parempia palvelussuhteen ehtoja jättämällä 13.3.2014 jälkeen suorittamatta korotettua tuntipalkkaa, ja että Vaasan kaupunki on ollut ja on edelleenkin velvollinen suorittamaan korotettua tuntipalkkaa niille tuntipalkkaisille työntekijöille, joille korotettua tuntipalkkaa on maksettu.

Muut kannevaatimukset hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Vaasan kaupungin yhteisvastuullisesti korvaamaan Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n oikeudenkäyntikulut 6.210 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Paanetoja, Vainio, Ruohoniemi, Lehto ja Mustonen jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Mustonen, jonka lausuntoon jäsenet Lehto ja Paanetoja yhtyivät, lausui:

Olen muutoin samaa mieltä kuin enemmistö, mutta lausun Vaasan kaupunkiin kohdistetun hyvityssakkovaatimuksen osalta seuraavaa.

Työtuomioistuin on katsonut, että Vaasan talotoimen työntekijöille 13.3.2014 saakka maksetussa korotetussa tuntipalkassa ei ollut kysymys TTES 32 §:n mukaisesta urakkapalkasta. Sitä vastoin korotettua tuntipalkkaa on pidetty TTES:n allekirjoituspöytäkirjan 12 §:n mukaisena parempana palvelussuhteen ehtona, jonka perusteella muodostunut palkkataso olisi tullut säilyttää. Työtuomioistuimen mukaan Vaasan kaupunki on menetellyt TTES:n allekirjoituspöytäkirjan 12 §:n vastaisesti jättämällä talotoimen työntekijöille maksamatta korotetun tuntipalkan 13.3.2014 lukien.

Hyvityssakko tuomitaan sopimusmääräyksen rikkomisesta ja se edellyttää vähintään sitä, että työnantajan olisi pitänyt perustellusti tietää rikkovansa määräystä. Arvioitaessa työnantajan toiminnan moitittavuutta tarkastellaan ensin sopimusmääräyksen sisältöä. Työehtosopimuksen 12 §:n sanamuoto on sisällöltään selkeä, eikä sen tulkintaan ole nyt kohdistunut erimielisyyttä. Asiassa on sitä vastoin ollut erimielisyyttä siitä, mikä on ollut työntekijöille maksetun palkan luonne. Toisaalta myös tosiasioihin liittyvät epäselvyydet voivat johtaa hyvityssakon tuomitsematta jättämiseen.

Käsitykseni mukaan tässä tapauksessa ei kuitenkaan ole ollut kysymys tavanomaisuudesta poikkeavasta epäselvyydestä, jonka erityinen tulkinnanvaraisuus poistaisi työnantajan hyvityssakkovastuun. Kun Vaasan kaupunki on toiminut työehtosopimusmääräyksen vastaisesti, tuomitsen Vaasan kaupungin maksamaan Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:lle työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa 3.000 euroa.

Työnantajan katsottiin menetelleen toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen osana olevan luottamusmiessopimuksen vastaisesti, kun se ei ollut antanut toimihenkilöiden luottamusmiehelle tämän pyytämiä työvuorolistoja ammattijärjestön työntekijäjäseniä koskevassa asiassa. Tietojen antamiseen liittyvän velvoitteen ei kuitenkaan katsottu liittyvän työehtosopimuksen soveltamista koskeviin riita-asioihin.

KANTAJA

Ammattiliitto Pro ry

VASTAAJAT

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

Raha-automaattiyhdistys

ASIA

Luottamusmiehen tiedonsaantioikeus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 9.2.2017

Pääkäsittely 23.3.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Ammattiliitto Pro ry:n välisen ajanjaksolla 1.4.2014 – 31.1.2017 voimassa olevan Raha-automaattiyhdistyksen toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen osana noudatetaan 1.9.2012 solmittua luottamusmiessopimusta, jossa on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 § LUOTTAMUSMIEHELLE ANNETTAVAT TIEDOT

Jos syntyy epäselvyyttä tai erimielisyyttä luottamusmiehen edustamien toimihenkilöiden tai työntekijöiden palkasta tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamisesta, luottamusmiehelle on annettava kaikki tapauksen selvittämiseen vaikuttavat tiedot.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Raha-automaattiyhdistyksen työehtoja koskeva runkosopimus jakaantui 1.9.2012 kahdeksi eri työehtosopimukseksi, joista toinen koskee työntekijöitä ja toinen toimihenkilöitä.

Raha-automaattiyhdistyksen toimihenkilöiden pääluottamusmies A pyysi elo- ja marraskuussa 2015 työnantajalta Kokkolan Pelaamon työvuorolistoja ajanjaksolta 1.4.2013-23.11.2015 tarkoituksenaan selvittää työsopimuslakiin ja Raha-automaattiyhdistyksen omiin ohjeisiin perustuvaa lisätyöntarjoamisvelvoitetta osa-aikaisille työntekijöille.

Työnantajan edustaja kieltäytyi toimittamasta työvuorolistoja ilman nimenomaisten työvuorolistoissa olevien henkilöiden valtakirjoja. Työnantajan näkemyksen mukaan toimihenkilöiden pääluottamusmiehen tiedonsaantioikeus ei koskenut työntekijäasemassa olevien työvuorolistoja.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko toimihenkilöiden luottamusmiehellä luottamusmiessopimuksen 6 §:n nojalla tiedonsaantioikeus myös työntekijäasemassa olevien työsuhteiden osalta. Mainitun pykälän teksti ei muuttunut jakaantumisen yhteydessä.

Asiassa on käyty työehtosopimuksen mukaiset erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Raha-automaattiyhdistys on menetellyt Raha-automaattiyhdistyksen toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen luottamusmiessopimuksen 6 §:n 1 kappaleen vastaisesti, kun se ei ole antanut luottamusmiehelle tämän 23.11.2015 pyytämiä työvuorolistoja Kokkolan ravintolapeleistä ja pelisalista 1.4.2013 - 23.11.2015 väliseltä ajalta,

- vahvistaa luottamusmiessopimuksen 6 §:n 1 kappaleen oikeaksi tulkinnaksi, että määräyksen perusteella luottamusmiehelle on annettava kaikki tapauksen selvittämiseen vaikuttavat tiedot, jos syntyy epäselvyyttä työntekijöiden, jotka ovat Ammattiliitto Pro ry:n jäseniä, palkasta tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamisesta,

- tuomitsee Raha-automaattiyhdistyksen maksamaan Ammattiliitto Pro ry:lle työehtosopimuslain 7 §:n mukaista hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n maksamaan Ammattiliitto Pro ry:lle työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n mukaista hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä, ja

- velvoittaa Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Raha-automaattiyhdistyksen yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut 6.220 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukausi tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Asian tausta

Ammattiliitto Pro ry:llä on jäseniä Raha-automaattiyhdistyksessä myös muissa kuin toimihenkilötehtävissä. Ennen työehtosopimusten jakamista kahteen Pro ry:n luottamusmies oli edustanut myös työntekijätehtävissä toimivia jäseniä. Tämän takia työnantajaliiton kanssa oli käyty läpi, että toimihenkilöiden työehtosopimuksen perusteella valittu Pro ry:n luottamusmies voi avustaa myös jatkossa erimielisyystilanteessa niitä Pro ry:n jäseniä, joihin ei sovelleta toimihenkilötyöehtosopimusta.

Tämä asia varmistettiin jättämällä määräys luottamusmiehen tietojensaantioikeudesta Raha-automaattiyhdistyksen toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen osana olevaan luottamusmiessopimukseen.

Osapuolten yhteinen tarkoitus ja määräyksen sanamuoto

Jakaantumisneuvotteluissa liittotasolla käytiin läpi erimielisyysasioiden käsittelyä ja sopijaosapuolet halusivat varmistaa Pro ry:n luottamusmiehen oikeuden myös jatkossa työntekijäjäsenten edunvalvontaan. Tämän johdosta neuvotteluissa todettiin yksimielisesti, että "Pron luottamusmies voi avustaa myös muuta Prolaista henkilöä erimielisyystilanteessa". Tällä tarkoitettiin nyt kyseessä olevaa tilannetta. Pro ry:n luottamusmies avustaa myös niitä Pro ry:n jäseniä, joihin sovelletaan työntekijätyöehtosopimusta, kun kyseessä on esimerkiksi epäselvyys koskien lain soveltamista. Raha-automaattiyhdistyksessä on ollut noin 290 Pro ry:n jäsentä, joista lähes puolet on ollut työntekijäasemassa.

Sopimusmääräyksen sanamuoto ilmaisee myös osapuolten yhteisesti tarkoittaman sisällön. Koska toimihenkilöiden työehtosopimusta sovelletaan yksiselitteisesti Raha-automaattiyhdistykseen työsuhteessa oleviin toimihenkilöihin, on "työntekijät" kirjauksella tarkoitettu työntekijätyöehtosopimuksen piiriin kuuluvia Pro ry:n jäseniä. Näin ollen on selvää, että toimihenkilöiden luottamusmiehellä on oikeus saada tietoja myös silloin, kun kyseessä on työntekijätehtävissä oleva jäsen, johon ei sovelleta toimihenkilötyöehtosopimusta.

Soveltamiskäytäntö

Kyseessä oleva sopimusmääräys on ollut voimassa 1.9.2012 lukien. Määräystä on sovellettu aiemmin kantajan esittämällä tavalla ja työnantaja on antanut luottamusmiehelle tämän pyytämät tiedot. Jakautumisen jälkeen ainakin yhdeksän työntekijän osalta on annettu pääluottamusmiehen pyytämät tiedot. Näistä kaksi tapausta on ollut vuoden 2016 aikana. Työnantaja on nyt kysymyksessä olevassa tilanteessa antanut osan tiedoista, mutta ei kaikkia pyydettyjä tietoja, jotka ovat välttämättömiä sen selvittämiseksi, onko työnantaja laiminlyönyt työsopimuslain mukaisen lisätyön tarjoamisvelvoitteensa osa-aikaisille työntekijöille.

Pro ry:n pääluottamusmies A on nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa yksilöinyt ne Pro ry:n jäsenet, joiden avustajana hän on toiminut.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Työehtosopimuksen sanamuoto on selkeä, sillä siinä on nimenomaisesti todettu työntekijät erikseen. Myös soveltamiskäytäntö on ollut selvä ja työnantaja on aiemmin antanut pääluottamusmiehelle tämän pyynnöstä tiedot työntekijöistä. Näin ollen kyseessä on tahallinen menettely, jonka johdosta työnantajan on katsottava rikkoneen tietensä työehtosopimuksen määräystä.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on tukenut työnantajan menettelyä, vaikka sen olisi tullut puuttua siihen ja vaatia sitä toimimaan työehtosopimusmääräyksen mukaisesti. Kun näin ei ole toimittu, on työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Raha-automaattiyhdistys ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut 8.422,50 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Raha-automaattiyhdistyksen toimihenkilöitä ja työntekijöitä koskevat työehtosopimukset eriytettiin 1.9.2012 alkaen, koska palkansaajajärjestöjen keskinäinen yhteistyö neuvottelupöydässä oli haasteellista. Työntekijöiden sopimuksessa työntekijäpuolta edustavat Palvelualojen ammattiliitto PAM ry ja Sähköalojen ammattiliitto ry.

Jako kahteen eri henkilöstöryhmiä koskevaan sopimukseen tehtiin ilman sisällöllisiä muutoksia työehtosopimuksiin ja luottamusmiessopimuksiin. Käytännössä eriyttäminen toteutettiin teknisesti siten, että lähinnä vain työehtosopimusten nimet muutettiin toimihenkilöiden ja työntekijöiden työehtosopimuksiksi. Kanteen kohteena olevaa luottamusmiehen tiedonsaantioikeutta koskevaa 6 §:n määräystä ei muutettu lainkaan. Jakaantumisen yhteydessä ei käyty mitään erillisiä jakaantumisneuvotteluita.

Sen sijaan työehtosopimusosapuolet sopivat henkilöstöryhmien välisen työryhmän perustamisesta, jonka tavoitteena oli palkansaajajärjestöjen keskinäisen yhteistyön kehittäminen. Työryhmän osapuolina olivat pelkästään palkansaajajärjestöt ja työryhmän määräajaksi sovittiin 30.6.2012. Työryhmän tavoitteena oli käydä läpi muun muassa luottamusmiesjärjestelmää ja luottamusmiessopimusta. PALTA ry:n ja Raha-automaattiyhdistyksen tietoon ei ole tullut, että edellä mainittu työryhmä olisi saanut jotakin keskenään sovittua. On mahdollista, ettei työryhmä ole edes kokoontunut. Työryhmästä sovittiin 16.11.2011 päivätyllä allekirjoituspöytäkirjalla, jossa sovittiin uudesta työehtosopimuksesta sopimuskaudeksi 1.3.2012 – 31.3.2014.

Edellä mainitun allekirjoituspöytäkirjan 2 kohdan viimeisessä kappaleessa todetaan, että mikäli palkansaajajärjestöt eivät löydä asiassa yksimielisyyttä, työehtosopimus jakaantuu 1.9.2012 lukien toimihenkilöitä ja työntekijöitä koskeviksi sopimuksiksi. Käytännössä tämä on tarkoittanut teknistä jakaantumista ilman sopimustekstien muuttamista.

Luottamusmiessopimuksen sisältö ja tulkinta

Luottamusmiessopimusta muutettiin jakaantumisvaiheessa vain siten, että sopimuksen soveltamisalasta poistettiin viittaukset muihin työntekijäjärjestöihin ja lisäksi todettiin, että luottamusmieheksi valittavan tulee olla toimihenkilö. Kanteen kohteena oleva 6 §:n määräys luottamusmiehen tiedonsaantioikeudesta on täysin sama kuin ennen työehtosopimusten jakaantumista. Haastehakemuksessa annettu kuva siitä, että sopimukseen olisi nimenomaan otettu jokin uusi määräys varmistamaan toimihenkilöiden luottamusmiehen oikeuksia, ei pidä paikkaansa.

Luottamusmiessopimuksen tiedonsaantioikeutta koskeva 6 § on sanamuodoltaan selkeä ja yksiselitteinen. Toimihenkilöiden luottamusmiehellä on oikeus saada tiedot ainoastaan edustamistaan toimihenkilöistä. Edustettava taho puolestaan määräytyy suoraan työehtosopimuksen 1 §:n soveltamisalan ja luottamusmiessopimuksen 1 §:n soveltamisalan perusteella.

Syy siihen, että toimihenkilöiden luottamusmiessopimuksessa käytetään rinnakkain viittauksia sekä työntekijöihin että toimihenkilöihin, johtuu työntekijöiden ja toimihenkilöiden työehtosopimusten yhteisestä historiasta. Kirjoitustavalla ei tarkoiteta tiedonsaantioikeutta yli työehtosopimuksen normaalin soveltamisalan. Sähköliiton ja PAM ry:n neuvottelemissa sopimuksissa on saman sisältöinen luottamusmiessopimus, joka koskee ainoastaan työntekijöiden työehtosopimuksen piirissä olevia henkilöitä.

Tiedonsaantioikeuden kannalta on olennaista tehdä ero toimihenkilöiden luottamusmiehen edustaman tahon ja avustettavan tahon välillä. Edustettavat määräytyvät suoraan työehtosopimuksen perusteella, kun taas mahdolliset avustettavat liittyvät erilliseen valtuutukseen. Tiedonsaantioikeus koskee pelkästään edustettavien toimihenkilöiden piiriä. Pro ry:n luottamusmies ei ole työntekijöiden työehtosopimuksen mukainen edustaja, vaikka Pro ry:n jäsen työskentelisikin työntekijätehtävissä.

Kysymyksessä olevassa tapauksessa Pro ry:n pääluottamusmies A ei ole missään vaiheessa yksilöinyt niitä Pro ry:n jäseniä, joiden avustajana hän toimii. Raha-automaattiyhdistyksellä ei ole ollut oikeutta eikä velvollisuutta luovuttaa pyydettyjä tietoja ilman asianomaisten työntekijöiden valtakirjoja.

Neuvottelumuistion 14.12.2011 merkitys

Pro ry on vedonnut kanteensa tueksi 14.12.2011 päivättyyn B:n laatimaan neuvottelumuistioon, joka on laadittu Pro ry:n pyynnöstä vain kaksi päivää ennen työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjaa. Pro ry:n mukaan muisto ilmentää osapuolten yhteistä tahtoa siitä, että Pro ry:n luottamusmiehellä on oikeus saada pyytämiään tietoja myös työntekijöiden työehtosopimuksen piiriin kuuluvista työntekijöistä.

Väite ei pidä paikkansa. Muistiossa ei ole mitään mainintaa Pro ry:n luottamusmiehen tiedonsaantioikeudesta eikä Pro ry:llä ja PALTA ry:llä olisi ollut edes oikeutta sopia tiedonsaantioikeudesta koskien toisen henkilöstöryhmän työehtosopimusta. Muistiossa todetaan vain, että "Pron luottamusmies edustaa toimihenkilösopimuksen piiriin kuuluvia henkilöitä" ja että "Pron luottamusmies voi avustaa myös muuta prolaista henkilöä erimielisyystilanteessa pl. riita-asian käsittely työtuomioistuimessa."

Selvää on, ettei neuvottelumuistiolla ole laajennettu toimihenkilöiden luottamusmiehen tiedonsaantioikeutta koskemaan myös työntekijöiden tietoja, jotka kuuluvat toisen ammattiliiton solmiman työehtosopimuksen soveltamisalan piiriin. Mikäli tällaisesta toisen työehtosopimuksen piiriin ulottuvasta soveltamista olisi sovittu, olisi sopimuksessa tullut olla myös PAM ry:n suostumus.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Raha-automaattiyhdistys ei ole rikkonut työehtosopimusta eikä hyvityssakon tuomitsemiselle siten ole perusteita. Mikäli työtuomioistuin kuitenkin katsoisi, että Raha-automaattiyhdistyksellä olisi ollut velvollisuus luovuttaa pyydetyt tiedot, tulee hyvityssakko jättää tuomitsematta, koska työehtosopimuksen määräys on ollut vähintäänkin tulkinnanvarainen.

Valvontavelvollisuuden rikkominen

PALTA ry ei ole syyllistynyt asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin, koska työehtosopimuksen määräystä ei ole rikottu. Mikäli työtuomioistuin kuitenkin katsoisi, että Raha-automaattiyhdistyksellä olisi ollut velvollisuus luovuttaa pyydetyt tiedot, tulee hyvityssakko jättää tuomitsematta, koska työehtosopimuksen määräys on ollut vähintäänkin tulkinnanvarainen.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Neuvottelumuistio 14.12.2011 ja sähköpostikirjeenvaihto sopimusalavastaava C:n ja B:n välillä joulukuussa 2011

2. Sähköpostikirjeenvaihto aluepäällikkö D:n ja pääluottamusmies A:n välillä elokuussa 2015, A:n pyyntö 23.11.2015 ja siihen työnantajan antama vastaus 27.11.2015 (punaisella tekstillä) sekä A:n uusi pyyntö työvuoroluettelojen antamisesta

3. Pro ry:n valvontakirje 14.12.2015

4. Sähköpostikirjeenvaihto 16.12.2015 – 14.1.2016 väliseltä ajalta Pro ry:n ja PALTA ry:n välillä

5. Pääluottamusmies A:n sähköposti 11.9.2015

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Uuden työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirja 16.12.2011

2. Neuvottelumuistio 14.12.2011

Kantajan henkilötodistelu

1. Palvelusektorin johtaja (eläkkeellä) E

2. Sopimusalavastaava C

3. Pääluottamusmies A

Vastaajan henkilötodistelu

1. PALTA ry:n työmarkkinapäällikkö (eläkkeellä) B

2. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n neuvottelupäällikkö F

3. RAY:n työsuhdepäällikkö G

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Raha-automaattiyhdistyksen toimihenkilöiden pääluottamusmies A on pyytänyt työnantajalta Kokkolan pelaamon työvuorolistoja tarkoituksenaan selvittää lisätyön tarjoamista osa-aikaisille työntekijöille. Työnantajan edustaja on kieltäytynyt toimittamasta työvuorolistoja ilman työvuorolistoissa olevien henkilöiden valtakirjoja.

Asiassa keskeinen erimielisyys koskee sitä, onko toimihenkilöiden luottamusmiehellä luottamusmiessopimuksen 6 §:n perusteella oikeus saada tietoja myös työntekijäasemassa olevien henkilöiden työsuhteista.

Selvitys työehtosopimusneuvotteluista

Ammattiliitto Pro ry:n sopimusalavastaava C on kertonut toimineensa kyseisen ammattiliiton ja sen edeltäjien palveluksessa vuodesta 1991 lukien. C on ollut mukana vuodesta 2007 lukien RAY:ta koskevissa työehtosopimusneuvotteluissa. Ammattiliitoilla oli perinteisesti vahva rooli RAY:ta koskevassa paikallisessa edunvalvonnassa. Aiemmin työntekijöillä ja toimihenkilöillä oli erilliset yhdistykset. Yhteistä runkosopimusta alettiin noudattaa 90-luvulla. Pro ry edusti pääsääntöisesti toimihenkilöitä, kunnes työntekijöiltä alkoi tulla yhdistykselle runsaasti jäsenyyspyyntöjä. Työntekijät hyväksyttiin yhdistyksen jäseniksi yhdistyksen sääntömuutoksen myötä. Työntekijäjäsenten määrä oli merkittävä. Edunvalvonta tapahtui liittokohtaisesti siten, että Pro ry hoiti sekä toimihenkilöiden että työntekijöiden edunvalvontaa. Pääluottamusmies oli työntekijäasemassa oleva pelinhoitaja. Vuonna 2011 työnantajapuoli esitti runkosopimuksen jakamista. Työehtosopimusosapuolet sopivat henkilöstöryhmien välisen työryhmän perustamisesta, jonka tavoitteena oli selvittää, halusivatko palkansaajajärjestöt jatkaa saman työehtosopimuksen puitteissa. Työryhmä ei kokoontunut kertaakaan. Runkosopimus jaettiin vuonna 2012 siten, että toimihenkilöt ja työntekijät eriytettiin eri sopimusten piiriin. Luottamusmiessopimuksen soveltamisalasta poistettiin viittaukset muihin työntekijäjärjestöihin ja lisäksi todettiin, että luottamusmieheksi valittavan tulee olla toimihenkilö. Jo neuvotteluissa Pro ry halusi varmistaa työntekijäjäsentensä edunvalvonnan. PALTA ry:n kanssa sovittiin, että Pro ry saattoi edelleen hoitaa työntekijöiden edunvalvontaa lainsäädännön soveltamista koskevissa asioissa, mutta ei työehtosopimusasioissa. PALTA ry:n pääneuvottelija B laati asiasta muistion 14.12.2011 (kantajan kirjallinen todiste 1 ja vastaajan kirjallinen todiste 2). Luottamusmiehen tietojensaantioikeudesta ei ollut tarvetta sopia jakaantumisvaiheessa erikseen, koska sitä ei muutettu. Muistiossa käytetty termi "edustaa" tarkoittaa kollektiivista edustamista, mikä haluttiin käsitteenä erottaa yksittäisen henkilön avustamisesta. Luottamusmiehellä on erimielisyystilanteessa henkilöä avustaessaan oikeus saada kaikki tarvitsemansa tiedot. C:n tietoon ei ole aiemmin tullut vastaavaa tilannetta, jossa pääluottamusmies ei olisi saanut kaikkia pyytämiään tietoja. Nyt esillä olevan riidan jälkeenkin pääluottamusmies on saanut pyytämiään tietoja työntekijäjäsenistä.

Ammattiliitto Pro ry:n palvelusektorin johtaja (eläkkeellä) E on kertonut toimineensa Pro ry:ssä ja sitä edeltävissä yhdistyksissä neuvottelutehtävissä yhteensä 28 vuotta, joista viimeiset kahdeksan vuotta palvelusektorin johtajana. E oli mukana runkosopimuksen jakaantumisneuvotteluissa vuonna 2011. Pro ry:n jäsenistä puolet oli työntekijätehtävissä ja heidän edunvalvontansa hoitaminen haluttiin varmistaa. PALTA ry:n pääneuvottelijan B:n kanssa lähdettiin kehittämään mallia, jonka mukaan erimielisyystapauksissa Pro ry:n pääluottamusmies voi avustaa työntekijäjäseniä. PALTA ry:n kanssa oli yhteisymmärrys siitä, että luottamusmiehellä on erimielisyystilanteissa yhdistyksen jäsenyyteen perustuva oikeus saada kaikki asiassa tarvittavat tiedot, jotka luottamusmies itse yksilöi. Työntekijäjäsenten kohdalla avustaminen ja tietojensaantioikeus rajattiin kuitenkin koskemaan muita kuin työehtosopimuksesta johtuvia erimielisyyksiä.

PALTA ry:n työmarkkinapäällikkönä vuosina 2011-2014 toiminut (eläkkeellä) B on kertonut vastanneensa RAY:tä koskevista sopimuksista vuodesta 1995 lukien. Työehtosopimuksen tiedonantovelvollisuutta koskeva 6 § on ollut samanlainen koko tämän ajan. Runkosopimus jaettiin työntekijäpuolen aloitteesta. Vain luottamusmiessopimuksen 1 ja 2 §:ää muutettiin. Oli selvää, että kukin luottamusmies saa jakaantumisen jälkeen tietoja vain omaan sopimusalaansa kuuluvista henkilöistä. B laati muistion (kantajan kirjallinen todiste 1 ja vastaajan kirjallinen todiste 2), koska Pro ry halusi varmistaa pääluottamusmiehensä aseman. Varsinaisia jakaantumisneuvotteluja ei käyty eikä tiedonantovelvollisuudesta neuvoteltu.

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n neuvottelupäällikkönä vuosina 2011-2014 toiminut F on kertonut olleensa tekemisissä RAY:n työehtosopimusten kanssa vuodesta 2002 lukien. Luottamusmiessopimuksen 6 §:n tiedonsaantioikeus koskee kyseistä toimialaa edustavaa luottamusmiestä. Pykälään on jäänyt erehdyksessä viittaus myös työntekijöihin. Luottamusmies ei voi pätevästi pyytää tietoja eri työehtosopimuksen piiriin kuuluvan henkilön asiassa.

Selvitys työehtosopimuksen soveltamiskäytännöstä

RAY:n pääluottamusmiehenä vuodesta 2005 lukien toiminut A on kertonut toimineensa aiemmin työntekijätehtävissä pelinhoitajana. Runkosopimuksen jakaantuessa vuonna 2012 A siirtyi toimihenkilötehtäviin. Jakaantuminen ei muuttanut luottamusmiehen tietojensaantioikeutta. Luottamusmiehellä oli edelleen oikeus saada erimielisyystilanteissa kaikki edunvalvonnan kannalta tarvittavat tiedot sekä työntekijä- että toimihenkilötehtävissä toimivista jäsenistä. Nyt kysymyksessä oleva erimielisyys syntyi, kun A pyysi Kokkolan pelaamossa työnantajalta työntekijöiden työvuorolistat vuodesta 2012 alkaen selvittääkseen lisätyön tarjoamisvelvollisuuden täyttämistä. A sai muut pyytämänsä tiedot, muttei työvuorolistoja. Työnantaja ilmoitti tarvitsevansa tietojen antamista varten näiden henkilöiden valtakirjat. A on nyt kysymyksessä olevaa tapausta ennen sekä sen jälkeen saanut työnantajalta kaikki pyytämänsä tiedot ilman erillistä valtuutusta riippumatta siitä, onko kyse ollut toimihenkilö- vai työntekijäasemassa olleista henkilöistä. Työntekijäjäseniä koskevissa erimielisyyksissä kysymys on ollut työlainsäädännön soveltamisesta, kuten irtisanomisista tai varoituksen antamisesta.

Vuodesta 2008 lukien RAY:n työsuhdepäällikkönä toiminut G on kertonut, ettei A:lle annettu työvuorolistoja, koska A edusti toimihenkilöitä ja kyse oli työntekijöitä koskevista asioista. Pääluottamusmies saa työehtosopimuksen mukaisesti tiedot vain edustamistaan toimihenkilöistä. Tiedot voidaan kuitenkin antaa luottamusmiehen avustamien sekä tietojen kohteena olevien henkilöiden antaman valtuutuksen perusteella. Näin on toimittu ainakin sen jälkeen kun G on aloittanut tehtävässään.

Arviointi ja johtopäätökset

Raha-automaattiyhdistyksen toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen osana noudatettavan luottamusmiessopimuksen 6 §:n 1 kappaleen mukaan jos syntyy epäselvyyttä tai erimielisyyttä luottamusmiehen edustamien toimihenkilöiden tai työntekijöiden palkasta tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai sopimusten soveltamisesta, luottamusmiehelle on annettava kaikki tapauksen selvittämiseen vaikuttavat tiedot.

Asiassa on selvitetty, että ennen runkosopimuksen jakaantumista eri henkilöstöryhmiä koskeviin sopimuksiin RAY:n edunvalvonta tapahtui liittokohtaisesti siten, että Pro ry hoiti sekä toimihenkilöiden että työntekijöiden edunvalvontaa. Jakaantumisvaiheessa henkilöstöryhmät eriytyivät eri työehtosopimusten piiriin. Luottamusmiehen tietojensaantioikeudesta ei ole jakaantumisvaiheessa erikseen neuvoteltu. Jakaantumisen varalta on Pro ry:n aloitteesta PALTA ry:n kanssa kuitenkin sovittu, että erimielisyystapauksissa Pro ry:n toimihenkilöiden pääluottamusmies voi avustaa liiton työntekijäjäseniä. PALTA ry:n pääneuvottelija B on laatinut muistion 14.12.2011 (kantajan kirjallinen todiste 1 ja vastaajan kirjallinen todiste 2), johon asia on kirjattu. Muistion mukaan Pro ry:n luottamusmies edustaa toimihenkilösopimuksen piiriin kuuluvia henkilöitä. Pron luottamusmies voi avustaa myös muuta liiton jäsentä erimielisyystilanteessa pois lukien riita-asian käsittely työtuomioistuimessa.

Esitetyn selvityksen (C, E, B) perusteella luottamusmiessopimusta on runkosopimuksen jakaantumisen yhteydessä muutettu siten, että soveltamisalaa koskevasta 1 §:stä on poistettu viittaukset muihin työntekijäjärjestöihin ja 2 §:ssä luottamusmiehenä toimimisen edellytykseksi on asetettu toimihenkilöasema. Sopimuksen 6 §:n määräystä luottamusmiehen tietojensaantioikeudesta ei sen sijaan ole muutettu. Sanamuodon perusteella määräystä sovelletaan sekä Raha-automaattiyhdistyksen toimihenkilöihin että työntekijöihin. Se, että viimeksi mainitussa määräyksessä viittaus sekä toimihenkilöihin että työntekijöihin on tässä tilanteessa pysytetty muuttumattomana, puoltaa tulkintaa, jonka mukaan määräystä on ollut tarkoitus soveltaa erimielisyystilanteissa vastaavalla tavalla myös työntekijöihin.

Työtuomioistuin katsoo, että neuvottelumuistio 14.12.2011 puoltaa 6 §:n 1 kappaleen määräyksen sanamuodon mukaista tulkintaa. Se, että muistioon on erikseen kirjattu luottamusmiehen oikeus avustaa erimielisyystilanteessa myös muuta Pro ry:n jäsentä, viittaa osapuolten yhteiseen tarkoitukseen varmistaa työntekijäasemassa olevien henkilöiden edunvalvonta. Tähän edunvalvontaan on katsottava liittyvän myös tietojensaantioikeus, jotta sen toteuttaminen on käytännössä mahdollista. Muistioon tehdyn kirjauksen perusteella avustamisen piiristä on kuitenkin erikseen haluttu sulkea pois työehtosopimuksen soveltamista koskevat riita-asiat. Tämä on ollut osapuolten tarkoitus myös todistajien A ja E mukaan. Työtuomioistuin katsookin, että avustamiseen liittyvä tietojensaantioikeus voi koskea vain lainsäädännön soveltamista ja esimerkiksi työsopimusta koskevia asioita.

Sanamuotoon perustuvaa tulkintaa tukee myös A:n kertomuksesta ilmennyt soveltamiskäytäntö. A on kertomansa mukaan nyt kysymyksessä olevaa tapausta ennen sekä sen jälkeen saanut työnantajalta kaikki pyytämänsä tiedot ilman erillistä valtuutusta myös työntekijäasemassa olevien yhdistyksen jäsenten asioissa, jotka niiden laadusta päätellen ovat koskeneet lainsäädännön soveltamista. Erimielisyystilanteet ovat pääasiassa koskeneetkin työntekijäasemassa olevia henkilöitä. Myös nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa A on saanut työnantajalta muut pyytämänsä tiedot, muttei työvuorolistoja (kantajan kirjallinen todiste 2).

Vastoin vastaajien esittämää väitettä A on kirjallisen selvityksen perusteella katsottava riittävällä tavalla yksilöineen pyytämänsä tiedot. Asiassa on myös ilmennyt, että tiedonsaantipyynnön kohteena olleet tiedot ovat sinänsä olleet julkisia, eikä työnantajan menettelyyn ole ollut esimerkiksi mitään henkilötietolainsäädäntöön perustuvaa syytä (näin myös tapauksissa TT 2006:62 ja TT 2017:7). Lisätyön tarjoaminen on työsopimuslakiin (2 luvun 5 §) perustuva työnantajan velvollisuus. Työnantajan olisi siten tullut antaa luottamusmiehelle tämän pyytämät työvuorolistat.

Edellä mainitut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo, että Raha-automaattiyhdistys on menetellyt luottamusmiessopimuksen 6 §:n 1 kappaleen vastaisesti, kun se ei ole antanut luottamusmiehelle tämän pyytämiä työvuorolistoja. Luottamusmiessopimuksen 6 §:n 1 kappaleen mukainen velvoite tietojen antamiseen määräyksen perusteella liittyy kuitenkin edellä mainituin tavoin vain sellaisiin tapauksiin, joissa erimielisyys koskee Ammattiliitto Pro ry:n työntekijäjäsenten oikeuksia työlainsäädännön tai esimerkiksi työsopimusehtojen mukaan. Tuomiolauselmassa on tältä osin täsmennetty muutoin hyväksyttyä vahvistusvaatimusta.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen ja valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Koska asia on ollut tulkinnanvarainen, työtuomioistuin katsoo, ettei Raha-automaattiyhdistys ole tieten rikkonut työehtosopimusta eikä Palvelualojen työnantajat PALTA ry työnantajan menettelyn hyväksyessään ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Oikeudenkäyntikulut

Asian pääasiallisesti hävitessään Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Raha-automaattiyhdistys ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla yhteisvastuullisesti velvollisia korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut. Kulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että Raha-automaattiyhdistys on menetellyt Raha-automaattiyhdistyksen toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen luottamusmiessopimuksen 6 §:n 1 kappaleen vastaisesti, kun se ei ole antanut luottamusmiehelle tämän 23.11.2015 pyytämiä työvuorolistoja Kokkolan ravintolapeleistä ja pelisalista 1.4.2013 - 23.11.2015 väliseltä ajalta, ja

- vahvistaa luottamusmiessopimuksen 6 §:n 1 kappaleen oikeaksi tulkinnaksi, että määräyksen perusteella luottamusmiehelle on annettava kaikki tapauksen selvittämiseen vaikuttavat tiedot, jos syntyy epäselvyyttä työntekijöiden, jotka ovat Ammattiliitto Pro ry:n jäseniä, palkasta tai työsuhteeseen liittyvien lakien tai muiden sopimusten kuin työehtosopimusten soveltamisesta.

Palvelualojen työnantajat PALTA ry ja Raha-automaattiyhdistys velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut 6.220 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukausi tuomion antopäivästä lukien.

Muilta osin kanne hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Lindström, Lallo, Lehto ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Julmala.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunto:

Jäsen Koskinen, jonka lausuntoon jäsen Lehto yhtyi, lausui:

Yhdyn muutoin enemmistön mielipiteeseen mutta hyvityssakkojen osalta lausun seuraavaa.

Kyse on epätavallisesta työmarkkinakäytännöstä. Määräyksen sanamuoto on kuitenkin selkeä, sillä siinä todetaan erikseen sekä toimihenkilöt että työntekijät. Lisäksi työnantaja on aiemmin antanut Pro ry:n luottamusmiehelle tämän pyynnöstä tiedot myös työntekijöistä. Velvoitan tämän vuoksi työnantajan maksamaan työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoa Ammattiliitto Pro ry:lle 2 000 euroa.

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on tukenut työnantajan menettelyä, vaikka se on tiennyt työehtosopimuksen oikean sisällön. PALTA ry on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa. Velvoitan tämän vuoksi Palvelualojen työnantajat PALTA maksamaan hyvityssakkoa Pro ry:lle 2 000 euroa.

Pääurakoitsijoiden raudoittajalle antamat työmaakiellot olivat perusteltuja ja johtuivat raudoittajan epäasiallisesta käytöksestä ja yhteistyökyvyttömyydestä. Koska aliurakoitsijana toimineella työnantajalla ei ollut tarjota raudoittajalle työtä työmaakieltojen vuoksi, sillä oli peruste lomauttaa raudoittaja. Työnantaja ei ollut rikkonut ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevaa sopimusmääräystä, koska se oli käyttänyt raudoittajan lomautuksen aikana vuokratyövoimaa vain sellaisilla työmailla, joille raudoittajalla oli työmaakielto.

Työnantaja ei ollut rikkonut myöskään työn tarjoamisvelvollisuutta koskevaa sopimusmääräystä siltä osin kuin se oli palkannut uusia työntekijöitä niille työmaille, joille raudoittajalla oli työmaakielto. Raudoittajalle olisi kuitenkin tullut tarjota työtä sellaiselta hänen lomautuksensa aikana alkaneelta uudelta työmaalta, jolle hänellä ei ollut työmaakieltoa. Koska raudoittaja oli irtisanoutunut itse oltuaan vähintään 200 päivää lomautettuna ja työnantajalla oli ollut lomauttamiselle peruste, raudoittajalla ei ollut oikeutta korvaukseen työsuhteen perusteettomasta päättämisestä.

KANTAJA

Rakennusliitto ry

VASTAAJA

Talonrakennusteollisuus ry

KUULTAVAT

Talonrakennusteollisuuden Uudenmaan piiri ry

Nousujohde Raudoitus Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta, ulkopuolisen työvoiman käyttö, irtisanomis- ja lomauttamissuoja

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 9.1.2017

Pääkäsittely 21.3.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Talonrakennusteollisuus ry:n ja Rakennusliitto ry:n rakennusalan työehtosopimuksessa urakkahinnoitteluineen 2014–2016 on muun muassa seuraavat määräykset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ULKOPUOLISEN TYÖVOIMAN KÄYTTÖÄ KOSKEVA SOPIMUS

3 Vuokratyövoima

Yritysten on rajoitettava vuokratyövoiman käyttö vain työhuippujen tasaamiseen tai muutoin sellaisiin ajallisesti taikka laadullisesti rajoitettuihin tehtäviin, joita työn kiireellisyyden, rajoitetun kestoajan, ammattitaitovaatimusten, erikoisvälineiden tai muiden vastaavien syiden vuoksi ei voida teettää omilla työntekijöillä.

Työvoiman vuokraus on epätervettä, jos eri työvoimaa hankkivien yritysten toimittamat vuokratyöntekijät työskentelevät yrityksen normaalissa työssä sen vakinaisten työntekijöiden rinnalla ja saman työnjohdon alaisena pidemmän ajan.

Vuokratyövoimaa käyttävien yritysten tulee pyydettäessä selvittää pääluottamusmiehelle tällaisten työntekijöiden työskentelyyn liittyvät kysymykset.

Vuokratyövoiman käytön periaatteet käsitellään YT-menettelyssä. Yhteistoimintalain 17 §:n 2 ja 3 momenttia ei noudateta rakennusalalla silloin, kun vuokratyöntekijöitä on tarkoitus ottaa UTS-sopimuksen 3 kohdan mukaiseen tarpeeseen vähintään viikoksi ja enintään kahdeksi kuukaudeksi. Muissa tapauksissa menettelytavat sovitaan YT -menettelyssä.

Yritysten tulee luopua vuokratyövoiman käytöstä ennen omien työntekijöiden lomauttamista tai irtisanomista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

SOPIMUS IRTISANOMISSUOJASTA JA LOMAUTTAMISESTA RAKENNUSALALLA

Allekirjoittaneet liitot ovat sopineet, että rakennus-, vedeneristys-, lattianpäällystys-, maalaus ja teknisen muurauksen aloilla työskentelevien työntekijöiden työsuhdeturva ja siihen liittyvät menettelytavat määräytyvät tämän sopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain mukaan jäljempänä olevin poikkeuksin. Sopimuksen 5 §:ssä on lisäksi poikettu siitä, mitä on säädetty yhteistoiminnasta yrityksissä annetussa laissa yhteistoimintamenettelyn piiriin kuuluvista asioista sekä työsopimuslain 5 luvun 3 §:ssä ja 9 luvun 3 §:ssä selvitysvelvollisuuden piiriin kuuluvista asioista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 §

Työntarjoamisvelvollisuus työsuhteen aikana

1. Työnantajan velvollisuus tarjota työtä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevalle työntekijälle (myös lomautetulle) rajoittuu työkohteisiin, joissa työntekijä voi, paikkakunnalla tavanomaiset työmatkat huomioon ottaen, päivittäin käydä työssä vakituisesta asunnostaan käsin.

Työntarjoamisvelvoitteen piiriin kuuluu myös työ, jonka tekemiseen työntekijä voidaan, hänen ammattitaitonsa, työkokemuksensa ja -kykynsä huomioon ottaen, rakennusalan luonteeseen ja yrityksen kokoon nähden tavanomaisin järjestelyin kouluttaa ja jota työnantaja kykenee koulutuksen päätyttyä tarjoamaan. Paikallisesti sopien voidaan poiketa alle kahden viikon tilapäisen työn tarjoamisvelvollisuudesta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A työskenteli 22.5.2012 alkaen raudoittajana toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa Nousujohde Raudoitus Oy:n (työnantaja tai yhtiö) eri työmailla. Työnantaja antoi A:lle kirjallisen lomautusilmoituksen 31.10.2014, jonka mukaan A:n lomautus alkoi 17.11.2014. Työnantaja ei tarjonnut A:lle työtä lomautuksen alkamisen jälkeen.

Työnantaja antoi A:lle kirjallisen varoituksen 7.11.2014 epäasiallisesta käytöksestä tilaajia Rakennusliike Sierak Oy:tä ja Peab Oy:tä kohtaan. A irtisanoutui 7.9.2015 hänen lomautuksensa jatkuttua vähintään 200 päivää. A on ollut lomautuksen jälkeen työssä 17.8.–18.11.2015, 18.2.–5.4.2016 sekä 25.4.2016 alkaen.

Nousujohde Raudoitus Oy:llä oli A:n lomautuksen aikana työmaita, joissa tilaajina olivat Rakennusliike Sierak Oy, Rakennusliike MSJ-Rakennus Oy ja Peab Oy. Edellä mainitut tilaajat ovat kieltäneet A:n työskentelyn työmaillaan. Työnantaja käytti A:n lomautuksen aikana vuokratyövoimaa vain Rakennusliike Sierak Oy:n ja Peab Oy:n työmailla.

Työnantaja palkkasi Jokioisten Maanrakennus Oy:n Motonetin keskusvaras­ton laajennus-työmaalle 4.–25.8.2015 kaksi uutta työntekijää, jotka siirtyivät 20 työpäivän jälkeen työskentelemään Rakennus­liike Sierak Oy:n työmaalle Kalasatamaan. Työnantaja palkkasi uusia työntekijöitä A:n lomautuksen aikana 3.6.2015 lukien ainoastaan Rakennusliike Sierak Oy:n työmaille.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko työnantajalla ollut tuotannollinen peruste A:n lomauttamiselle. Lisäksi asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko työnantaja käyttänyt vuokratyövoimaa A:n lomautuksen aikana vuokratyövoiman käyttöä koskevan määräyksen vastaisesti, ja siitä, onko työnantaja laiminlyönyt työntarjoamisvelvollisuutensa palkkaamalla A:n lomautuksen aikana uusia työntekijöitä.

Vaaditut korvaukset ovat määriltään riidattomia.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Rakennusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Nousujohde Raudoitus Oy on rikkonut rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan 11.12.1997 solmitun ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan sopimuksen (UTS) kohdan 3 vuokratyövoimaa koskevaa määräystä käyttämällä vuokratyövoimaa mainitun sopimuksen vastaisesti työntekijänsä A:n lomautuksen aikana;

- vahvistaa, että Nousujohde Raudoitus Oy on rikkonut rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan 22. päivänä joulukuuta 2000 solmitun sopimuksen irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla (RISS) 6 §:n määräystä työntarjoamisvelvollisuudesta työsuhteen aikana mainitun sopimuksen ja työsopimuslain säännösten vastaisesti palkkaamalla lomautuksen aikana ja ennen irtisanomista uusia työntekijöitä samanlaisiin työtehtäviin kuin raudoittajana työskennellyt A on tehnyt jättäen tarjoamatta mainittuja töitä A:lle;

- velvoittaa Nousujohde Raudoitus Oy:n maksamaan A:lle vahingonkorvausta perusteettomasta lomauttamisesta 20.863,51 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 19.9.2016 lukien;

- velvoittaa Nousujohde Raudoitus Oy:n maksamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä 10 kuukauden palkkaa vastaavat 40.506 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 19.9.2016 lukien;

- velvoittaa Talonrakennusteollisuus ry:n ja Talonrakennusteollisuuden Uudenmaan piiri ry:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuslain 8 ja 9 §:n nojalla valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä; ja

- velvoittaa Talonrakennusteollisuus ry:n ja Nousujohde Raudoitus Oy:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Rakennusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 5.200 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Työnantaja käytti A:n lomautuksen alettua 20.11.2014–10.2.2015 vuokrattua työvoimaa samoissa töissä, joita A:kin oli tehnyt. Työnantaja ei tarjonnut työtä A:lle. Koska työnantaja on käyttänyt vuokratyövoimaa A:n lomautuksen aikana, se on rikkonut UTS:n kohdan 3 määräyksiä.

Työnantaja on palkannut uusia työntekijöitä ja käyttänyt uutta työvoimaa 3.6.–16.8.2015. Työnantaja palkkasi 43 uutta työntekijää työsuhteeseen 3.6.–25.8.2015, joista 11 palkattiin 4.–25.8.2015. Työtehtävät, joita uudet työntekijät tekivät, olivat samankaltaisia kuin ne, joita A on tehnyt. Työnantaja ei ole kuitenkaan tarjonnut A:lle näitä töitä. Työnantaja on näin ollen rikkonut irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla solmitun sopimuksen 6 §:n määräystä työntarjoamisvelvollisuudesta.

Työnantaja on aiheuttanut A:lle vahinkoa vähintäänkin tuottamuksellisesti vuokratyövoiman käytön osalta ajalla 20.11.2014–10.2.2015 yhteensä 286 tunnin palkan menetyksen verran ja rikkomalla RISS 6 §:n mukaisen työntarjoamisvelvollisuuden palkatessaan uusia työntekijöitä jättäen tarjoamatta näitä työtä A:lle 3.6.–16.8.2015 yhteensä 416 tunnin palkan menetyksen verran. Lisäksi A:lle on aiheutunut vahinkoa työehtosopimuksen 7 §:n mukaisesta saamatta jääneestä 7,7 prosentin erilliskorvauksesta sekä rakennusalan työntekijäin vuosilomia koskevan työehtosopimuksen 5 §:n mukaisesta 18,5 prosentin lomarahasta.

A:lle aiheutuneen vahingon määrä saamatta jääneen palkan osalta on 23,55 euroa x 702 tuntia = 16.532,10 euroa, erillisen palkanosan osalta 7,7 prosenttia x 16.532,10 euroa = 1.272,97 euroa ja lomapalkan osalta 18,5 prosenttia x 16.532,10 euroa = 3.058,44 euroa. A:lle aiheutuneen vahingon määrä on siten yhteensä 20.863,51 euroa.

A:n työsuhde on päättynyt perusteettomasti, koska hänen lomautuksensa oli edellä kuvatuilla tavoilla perusteeton. Työsuhteen perusteettomasta päättämisestä vaaditun korvauksen suuruus on 10 kuukauden palkkaa vastaavat 40.506 euroa (23,55 euroa/tunti x 8 tuntia x 21,5 päivää x 10 kuukautta). Puolet tuomittavasta korvauksesta tulee määrätä korvaukseksi aineettomasta vahingosta, eikä siitä tule tehdä työsopimuslain 12 luvun 3 §:n mukaista vähennyksiä. Työnantaja on ollut tietoinen, ettei sillä ole perustetta päättää A:n työsuhdetta ja työnantajan moitittava menettely tulee ottaa huomioon korvausta tuomittaessa.

Talonrakennusteollisuus ry ei ole välittömästi ryhtynyt toimenpiteisiin yhtiön työehtosopimuksen määräysten vastaisen menettelyn lopettamiseksi. Kun työnantajaliitto on selvistä työehtosopimusrikkomuksista huolimatta tukenut työnantajaa ja hyväksynyt tämän menettelyn puuttumatta asiaan, se tulee tuomita asiassa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon.

A ei ole käyttäytynyt riitaisesti tilaajia ja työmaan muita työntekijöitä kohtaan Rakennusliike MSJ-Rakennus Oy:n Vantaan Suurpellon kampuksen työmaalla keväällä 2014. A ei ole nauttinut työmaalla alkoholia tai esiintynyt siellä päihtyneenä. A:ta ei myöskään ole ohjattu hoitoon alkoholinkäytön vuoksi. A ei pyytänyt itse lomauttamista, vaan toimenpiteet jäivät työnantajan harkintaan.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Talonrakennusteollisuus ry on vaatinut, että kanne hylätään ja että Rakennusliitto ry velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 4.215 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Nousujohde Raudoitus Oy ei ole rikkonut ulkopuolisen työvoiman käyttöä koskevan so­pimuksen (UTS) tai irtisanomissuojasta ja lomauttami­sesta rakennusalalla tehdyn sopimuksen (RISS-sopimus) määräyksiä. A:n lomautukselle on ollut laissa edellytetyt perusteet eikä vuokratyövoimaa ole käytetty työehtosopimuksen vastaisella tavalla. Työnantaja ei ole päättänyt A:n työsuhdetta, vaan tämä on itse irtisanoutunut.

A:lla on ollut koko työsuhteensa ajan ongelmia sopeutua työskentelemään rakennus­työmailla. A:n asenne Nousujohde Raudoitus Oy:n asiakkai­ta ja työmailla työskennelleitä kohtaan oli erityisen negatiivinen. A:n käytös ai­heutti työmailla toistuvia riitoja, jotka johtivat siihen, että tilaajat kielsivät A:ta työskentelemästä kohteissaan.

Ensimmäisen kerran A riitautui Nousujohde Raudoitus Oy:n suurimman asiak­kaan Rakennusliike Sierak Oy;n työnjohtaja B:n kanssa Hämeenlinnan työmaalla alkuvuodesta 2014. A huusi ja haukkui tilaajaa, käyttäytyi epäasialli­sesti sekä arvosteli voimakkaasti hankkeen suunnittelijoita. Työnantaja keskusteli A:n kanssa tämän käytöksestä ja asenteesta työkykykeskustelussa 28.2.2014. A ajautui kuitenkin pian uudelleen riitaisuuksiin huhtikuussa 2014 Matinkylän työmaalla Rakennusliike Sierak Oy:n mittamiehen kanssa työsuoritukseen liittyvistä tekijöistä. Tällöin Rakennusliike Sierak Oy:n edustaja toimitusjohtaja B ilmoitti, ettei A voi toistaiseksi työskennellä Rakennusliike Sierak Oy:n työmailla.

A:n riitaisa käytös tilaajia ja työmaan muita työntekijöitä kohtaan toistui myös Rakennusliike MSJ-Rakennus Oy:n Vantaan Suurpellon kampuksen työmaalla keväällä 2014. A riitautui tilaajan työnjohdon kanssa holviraudoitukseen liittyvistä seikoista ja huusi tilaajan edustajille. Myös tässä tapauksessa A:n käytös johti siihen, ettei Rakennusliike MSJ-Rakennus Oy enää päästänyt A:ta työskentelemään työmailleen.

Työnantaja selvitti A:n työllistymismahdollisuuksia muilla työmailla ja A siirrettiin Peab Oy:n Ultimes Gardenin työ­maalle. Tällä työmaalla A rikkoi räikeästi Peab Oy:n työturvallisuusmääräyksiä sekä työmaan nollatoleranssia nauttimalla alkoholia työmaalla ja työskentelemällä päihtyneenä 6.11.2014. Peab Oy:n vastaava mestari C ilmoitti Nousujohde Raudoitus Oy:lle, että A:lla on pysyvä porttikielto Ultimed Gardenin työmaille työturvallisuusrikkeiden johdosta.

Työnantaja antoi A:lle varoituksen 7.11.2014. Varoituksen perusteena on ollut A:n Rakennusliike Sierak Oy:een ja Peab Oy:een kohdistunut epäasiallinen käytös. Lisäksi A ohjattiin hoitoon alkoholinkäytön vuoksi. Tämän jälkeen A pyysi lomautusta, koska työnantaja ei voinut osoittaa A:lle yhtään työmaata, jossa hän olisi voinut työskennellä. A:n lomautus alkoi 17.11.2014.

Työnantaja selvitti A:n työllistymismahdollisuuksia lomautuksen aikana useaan otteeseen. Työantajalla oli A:n lomautuksen aikana työmaita, joissa tilaajina olivat Rakennusliike Sierak Oy, Rakennusliike MSJ-Rakennus Oy ja Peab Oy. Rakennusliike Sierak Oy ilmoitti keväällä 2015 kirjallisesti jo aiemmin suullisesti ilmoittamansa mukaisesti, ettei A voi työskennellä heidän työmaillaan. Rakennusliike MSJ-Rakennus Oy antoi vastaavan ilmoituksen. Peab Oy:n työmaalle A ei voinut palata alkoholinkäytön takia.

Ainoa työmaa, jolla A olisi voinut työskennellä, on ollut Jokioisten Maanrakennus Oy:n Motonetin keskusvaras­ton laajennus 4.–25.8.2015. Työ kesti 20 työpäivää, eikä tätä työtä tarjottu A:lle uuden asiakassuhteen mahdollisen vaarantumisen perusteella. Työmaalle palkattiin kaksi uutta työntekijää, jotka siirtyivät 20 työpäivän jälkeen työskentelemään Rakennus­liike Sierak Oy:n työmaalle Kalasatamaan, jonne A:lla ei ole ollut pääsyä.

Koska työnantajalla ei ollut edellä kerrotuista syistä mahdollisuutta työllistää A:ta, lomautus jatkui hänen irtisanoutumiseensa saakka.

Tuotannollinen, taloudellinen ja toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuva irtisanomisperuste

Rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 5 lu­vun

2 §:n mukaan työnantaja saa lomauttaa työntekijän, jos hänellä on 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettu taloudellinen tai tuotannollinen peruste työsopimuksen irtisanomiseen.

Työnantajalla oli peruste lomauttaa A, koska hänelle tarjolla ollut työ on vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi tuotannollisista, taloudellisista ja toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä. Tuotannol­linen peruste lomauttamiseen on ollut seurausta A:n käyttäytymisestä ja työturvallisuuslaiminlyönneistä. A:n työnantajan ohjeiden ja määräysten vastainen käyttäytyminen johti siihen, että työnantajan edellytykset tarjota A:lle työtä vähenivät olennaisesti ja pysyvästi.

Tuotannollinen irtisanomisperuste voi aiheutua henkilön ominaisuuksien tai käyttäytymi­sen seurauksena. Kyseessä ei ole ollut rangaistuslomautus, vaan ainoa mahdollinen toimenpide tilanteessa, jossa A:ta ei ole enää voitu sijoittaa millekään työmaalle. Vastaavanlainen tilanne olisi voinut syntyä, mikäli A ei enää ammattitaitonsa puolesta olisi ollut sijoitettavissa työmaille. Mikäli työntekijälle ei voida enää hänen käytöksestään johtuen tarjota työtä käynnissä olevilla työmailla, työnantajalla on mahdollisuus lomauttaa työntekijä.

Vaikka vastoin työnantajan käsitystä lomautukselle ei olisi työsopimuslain mukaisia perustei­ta, A:n työsuhde on päättynyt hänen itsensä irtisanoutumiseen, eikä perus­teita korvaukselle työsuhteen perusteettomasta päättämisestä ole.

Työnantaja palkkasi uusia työntekijöitä 3.6.2015 lukien. Työntekijöitä on edellä mainittu Motonetin työmaa pois lukien palkattu vain Rakennusliike Sierak Oy:n työmaille, eli sellaisiin kohteisiin, joissa A ei ole voinut enää työskennellä. Työnantaja ei ole siten laiminlyönyt työn tarjoamisvelvollisuutta.

Työnantaja on käyttänyt vuokratyövoimaa kanteessa ilmoitettuna aikana vain Rakennusliike Sierak Oy:n ja Peab Oy:n työmailla, joihin A:ta ei voitu enää sijoittaa. Työnantaja ei siten ole rikkonut rakennusalan työehtosopimuksen määräyksiä. Rakennusalan työehtosopimus ei estä käyttämästä vuokratyövoimaa tilanteissa, joissa työ on sellaista, jota lomautettu ei voi syystä tai toisesta suorittaa.

Hyvityssakkovaatimuksesta

Perus­teita hyvityssakkoon tuomitsemiselle ei ole. Saatuaan tiedon erimielisyydestä Talonrakennusteollisuuden Uudenmaan piiri ry:n aluepäällikkö D on keskustellut asiasta työnantajan edustajien kanssa. Tehdyt selvitykset eivät ole antaneet aihetta puuttua työnantajan menettelyyn.

Talonrakennusteollisuus ry tai Talonrakennusteollisuuden Uudenmaan Piiri ry eivät ole syyl­listyneet valvontavelvollisuuden laiminlyöntiin.

TODISTELU

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Työkykykeskustelu 28.2.2014

2. Työkykykeskustelu 7.11.2014

3. Varoitus 7.11.2014

4. Rakennusliike Sierak Oy:n 19.5.2015 ja Rakennusliike MSJ-Rakennus Oy:n 28.8.2015 todistukset työmaakiellosta

Kantajan henkilötodistelu

1. A

Vastaajan henkilötodistelu

1. Nousujohde Raudoitus Oy:n toimitusjohtaja E

2. Nousujohde Raudoitus Oy:n työnjohtaja F

3. Rakennusliike Sierak Oy:n toimitusjohtaja B

4. Peab Oy:n vastaava mestari C

5. Rakennusliike MSJ-Rakennus Oy:n vastaava mestari G

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

A:n lomautuksen perusteesta

Talonrakennusteollisuus ry:n ja Rakennusliitto ry:n rakennusalan irtisanomissuojasopimuksen osana noudatettavan työsopimuslain 5 lu­vun 2 §:n mukaan työnantaja saa lomauttaa työntekijän, jos hänellä on 7 luvun 3 §:ssä tarkoitettu taloudellinen tai tuotannollinen peruste työsopimuksen irtisanomiseen tai työ tai työnantajan edellytykset tarjota työtä ovat vähentyneet tilapäisesti eikä työnantaja voi kohtuudella järjestää työntekijälle muuta sopivaa työtä tai työnantajan tarpeita vastaavaa koulutusta.

Työsopimuslain 7 luvun 3 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa työsopimuksen, kun tarjolla oleva työ on taloudellisista, tuotannollisista tai työnantajan toiminnan uudelleenjärjestelyistä johtuvista syistä vähentynyt olennaisesti ja pysyvästi. Työsopimusta ei kuitenkaan saa irtisanoa, jos työntekijä on sijoitettavissa tai koulutettavissa toisiin tehtäviin työsopimuslain 7 luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla. Perustetta irtisanomiseen ei ole ainakaan silloin, kun työnantaja on joko ennen irtisanomista tai sen jälkeen ottanut uuden työntekijän samankaltaisiin tehtäviin, vaikka hänen toimintaedellytyksensä eivät ole vastaavana aikana muuttuneet tai töiden uudelleenjärjestelystä ei ole aiheutunut työn tosiasiallista vähentymistä.

Asiassa on ensinnäkin ratkaistava, onko työnantajalla Nousujohde Raudoitus Oy:llä ollut 17.11.2014 työsopimuslain 5 luvun 2 §:ssä tarkoitettu peruste A:n lomauttamiseen. Vastaajan Talonrakennusteollisuus ry:n mukaan peruste lomautukseen oli seurausta A:n käytöksestä ja työturvallisuuslaiminlyönneistä, jotka johtivat siihen, että työnantajan edellytykset tarjota A:lle työtä vähenivät olennaisesti ja pysyvästi.

Nousujohde Raudoitus Oy:n toimitusjohtaja E, työnjohtaja F ja A ovat työtuomioistuimessa kertoneet A:n kanssa käytyihin työkykykeskusteluihin (V1 ja 2) ja A:lle annettuun kirjalliseen varoitukseen (V3) johtaneista tapahtumista.

E:n mukaan A on ammattitaitoinen raudoittaja, mutta hänen hyökkäävä tapansa esittää asioita ja tottelemattomuutensa johtivat konflikteihin työmailla ja konttorilla. A:lla oli E:n lisäksi toistuvia erimielisyyksiä erityisesti Rakennusliike Sierak Oy:n toimitusjohtaja B:n kanssa. A:n kanssa käytiin ennen kirjallisen varoituksen antamista 7.11.2014 (V3) työkykykeskustelut 28.2.2014 ja 7.11.2014 (V1–2), joissa keskusteltiin hänen epäasiallisesta käytöksestään ja negatiivisesta asenteestaan työnantajaa kohtaan. E on lisäksi kertonut, että Peab Oy antoi A:lle työmaakiellon marraskuussa 2014 sen jälkeen, kun A oli nauttinut Peab Oy:n työmaalla työaikana alkoholia, eikä hän ollut suostunut puhalluskokeeseen työmaalla tai työterveysasemalla. Tuohon aikaan lähes 100 prosenttia Nousujohde Raudoitus Oy:n liikevaihdosta tuli Rakennusliike Sierak Oy:n työmaista ja Rakennusliike Sierak Oy:n A:lle 19.5.2015 antamaan työmaakieltoon (V4) on senkin vuoksi pitänyt suhtautua vakavasti.

E on vielä kertonut, että mikäli työnantaja olisi määrännyt A:n työskentelemään Rakennusliike Sierak Oy:n, Peab Oy:n tai MSJ-Rakennus Oy:n työmailla työmaakielloista (V4) piittaamatta, pääurakoitsijat olisivat todennäköisesti päättäneet yhteistyön Nousujohde Raudoitus Oy:n kanssa. Koska A:ta ei ole enää marraskuussa 2014 voitu sijoittaa millekään käynnissä olleista työmaista, E ja F päätyivät lomauttamaan A:n.

F on kertonut tapahtumista asiaan vaikuttavilta osin pääosin kuten E.

A on kertonut, ettei hänellä ole ollut riitaisuuksia E:n, B:n, G:n, F:n tai muidenkaan kanssa, eikä hän ole käyttäytynyt epäasiallisesti. Sanaharkka ja väittely ovat tyypillisiä rakennusalalla ja A puolusti tarvittaessa työntekijöiden oikeuksia työmailla, mikä kuului hänen työhönsä työmaan "nokkamiehenä". A on hoitanut työnsä hyvin.

Rakennusliike Sierak Oy:n toimitusjohtaja B, Peab Oy:n vastaavan mestari C ja Rakennusliike MSJ-Rakennus Oy:n vastaava mestari G ovat kertoneet yhdensuuntaisesti siitä, että A:n kohdalla työmaakiellot (V4) olivat pääurakoitsijoiden näkökulmasta harkittuja ja perusteltuja. A ei noudattanut työmailla yleisesti tiedossa olleita sääntöjä ja hän oli C:n kertomuksen mukaan nauttinut Peab Oy:n työmaalla alkoholia, vaikka se oli ehdottomasti kiellettyä. B on lisäksi kertonut, että hän on joskus saattanut antaa rakennusmiehelle työmaakiellon työsuojelurikkeen vuoksi, mutta ei koskaan aiemmin huonon käytöksen ja yhteistyökyvyttömyyden vuoksi.

Työtuomioistuin katsoo kirjallisen todisteiden (V1–3) sekä E:n, F:n, B:n, G:n ja C:n yhdenmukaisten ja luotettavina pidettävien kertomusten perusteella selvitetyksi, että A:lle annetut työmaakiellot (V4) ovat olleet perusteltuja ja niiden perusteena ovat olleet A:sta johtuneet ja hänelle annetusta varoituksesta huolimatta jatkuneet epäasiallinen käytös ja yhteistyökyvyttömyys. Ottaen erityisesti huomioon se, että pääosa Nousujohde Raudoitus Oy:n liikevaihdosta on muodostunut työmailta, joilla Rakennusliike Sierak Oy on ollut pääurakoitsijana, työtuomioistuin katsoo, että Nousujohde Raudoitus Oy:llä on ollut perusteltu syy noudattaa A:lle annettuja työmaakieltoja, jotka ovat koskeneet sekä A:n toimintaa esimiesasemassa raudoittajien nokkamiehenä että myös hänen toimintaansa työntekijänä raudoittajana työmailla.

Mikäli työnantajan edellytykset tarjota työntekijälle työtä ovat tilapäisesti vähentyneet, eikä työnantajalla ole tarjota työntekijälle muuta työtä, työnantaja voi työsopimuslain 5 lu­vun 2 §:n mukaan lomauttaa työntekijän (ks. myös TT 2009:13). Asiassa on edellä kerrotuin tavoin selvitetty, ettei A:ta ole voitu hänen lomautushetkellään 17.11.2014 sijoittaa Nousujohde Raudoitus Oy:llä tuolloin käynnissä olleille työmaille. Työtuomioistuin katsoo, että Nousujohde Rauhoitus Oy:llä on tuolloin ollut irtisanomissuojasopimuksessa tarkoitettu peruste A:n lomautukselle.

Vuokratyövoiman käyttö A:n lomautuksen aikana

Asiassa on riidatonta, että Nousujohde Raudoitus Oy on käyttänyt A:n lomautuksen aikana vuokratyövoimaa vain Rakennusliike Sierak Oy:n ja Peab Oy:n työmailla, joille A:ta ei voitu enää sijoittaa edellä kerrotuista syistä. Kanteen ensimmäinen vuokratyövoiman käyttöä koskeva vaatimus on hylättävä.

Uusien työntekijöiden palkkaaminen A:n lomautuksen aikana

Asiassa on selvitetty, että Nousujohde Raudoitus Oy on palkannut A:n lomautuksen aikana uusia työntekijöitä 3.6.2015 lukien. Uusia työntekijöitä on palkattu pääosin Rakennusliike Sierak Oy:n työmaille. Koska A:ta ei ole edellä kerrotuista syistä voitu enää sijoittaa näille työmaille, Nousujohde Raudoitus Oy ei laiminlyönyt työn tarjoamisvelvollisuutta A:lle Rakennusliike Sierak Oy:n työmaiden osalta.

Asiassa on riidatonta, että Jokioisten Maanrakennus Oy:n Motonetin keskusvaras­ton laajennus on ollut A:n lomautuksen aikana ainoa työmaa, jolle A olisi voitu sijoittaa. Nousujohde Raudoitus Oy:n työntekijät ovat työskennelleet tällä laajennustyömaalla 20 työpäivän ajan 4.8.2015–25.8.2015. Vastaajan mukaan tätä työtä ei ole tarjottu A:lle, koska työnantaja ei ole halunnut ottaa riskiä uuden asiakassuhteen vaarantumisesta A:n käytöksen johdosta.

Motonetin keskusvaraston laajennustyömaalla on ollut tarjolla A:n ammattitaitoa ja kokemusta vastaavaa raudoittajan työtä. Koska A olisi voitu sijoittaa tälle työmaalle työmaakiellon estämättä, työtä olisi tullut irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla 22.12.2000 solmitun sopimuksen 6 §:n mukaisesti tarjota tuolloin lomautettuna olleelle A:lle. Näin ollen A:lla on oikeus irtisanomissuojasopimuksen mukaiseen korvaukseen edellä mainittujen 20 työpäivän osalta.

A:n työsuhteen irtisanominen

A on vaatinut korvaukseksi työsuhteen perusteettomasta päättämisestä 10 kuukauden palkkaa vastaavat 40.506 euroa. Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n mukaan työnantaja, joka on laissa säädettyjen perusteiden vastaisesti päättänyt työsopimuksen, on määrättävä maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Asiassa on riidatonta, että A on itse irtisanoutunut 7.9.2015 oltuaan lomautettuna vähintään 200 päivää. Koska A:n työsopimus ei ole päättynyt työnantajan Nousujohde Raudoitus Oy:n aloitteesta, vaan A:n aloitteesta, ja koska A:n lomautus ei ole edellä kerrotuin tavoin ollut perusteeton lukuun ottamatta aikaväliä 4.–25.8.2015, A:n vaatimus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä maksettavasta korvauksesta on hylättävä.

Korvauksen määrä

Irtisanomissuojasopimuksen mukaan vahingonkorvaus määräytyy työsopimuslain mukaan. Työsopimuslain 12 luvun 1 §:n mukaan työnantajan, joka tahallaan tai huolimattomuudesta rikkoo tai laiminlyö työsuhteesta tai laista johtuvia velvoitteitaan, on korvattava työntekijälle aiheuttamansa vahinko.

A:lle on edellä kerrotulla tavalla aiheutunut korvattavaa vahinkoa työansion menetyksenä 20 työpäivän osalta. A:n tuntipalkan määrä 23,55 euroa ja vahingonkorvauksen muutkin laskentaperusteet ovat riidattomia. A:lle aiheutuneen vahingon määrä saamatta jääneen palkan osalta on 3.768 euroa (23,55 euroa x 8 tuntia x 20 päivää), erillisen palkanosan osalta 7,7 prosenttia 3.768 eurosta eli 290,14 euroa ja lomapalkan osalta 18,5 prosenttia 3.768 eurosta eli 697,08 euroa. A:lle korvattavan vahingon määrä 20 työpäivän osalta on siten yhteensä 4.755,22 euroa.

Irtisanomissuojasopimuksen ja työsopimuslain mukaisista korvauksista on vähennettävä työntekijälle maksettujen työttömyyspäivärahojen osuus työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä säädetyin tavoin. Korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista, on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyysturvalaissa tarkoitetusta ansioon suhteutetusta työttömyyspäivärahasta, koska asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden perusteella vähennys tulisi jättää osittain tekemättä.

Rakennusliitto ry:n työttömyyskassan mukaan A:lle on maksettu lomautuksen ajalta työttömyysturvalain mukaista ansiosidonnaista päivärahaa korotusosa pois lukien 20.11.2014–10.2.2015 (82 päivää) ja 3.6.2015–16.8.2015 (74 päivää) 10.606,90 euroa yhteensä 156 päivältä eli laskennallisesti noin 68 euroa päivässä. A:lle korvattava lomautuksesta aiheutunut palkkaetujen menetys kohdistuu ajalle 4.–25.8.2015, jolta ajalta ansiosidonnaista päivärahaa on maksettu 12 päivältä 4.–16.8.2015 kultakin päivältä 68 euroa eli yhteensä 816 euroa.

A:lle tuomittavasta korvauksesta 4.755,22 eurosta on vähennettävä 75 prosenttia A:lle edellä mainitulta ajalta maksetuista työttömyyspäivärahoista 816 eurosta eli 612 euroa. Näin ollen A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää 4.143,22 euroa.

Nousujohde Raudoitus Oy on työsopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan tuomitusta korvauksesta työsopimuslain 12 luvun 3 §:n nojalla vähennetyn määrän 612 euroa työttömyysvakuutusrahastolle.

Hyvityssakkovaatimukset

Vaikka työtuomioistuin on edellä katsonut, että A:lla on oikeus vahingonkorvaukseen perusteettoman lomautuksen johdosta 20 päivän osalta, A:n kannevaatimukset hylätään pääosiltaan. Asia on lisäksi ollut osittain epäselvä ja tulkinnanvarainen. Näin ollen Talonrakennusteollisuus ry tai Talonrakennusteollisuuden Uudenmaan piiri ry eivät ole laiminlyöneet valvontavelvollisuuttaan ja niitä kohtaan esitetyt hyvityssakkovaatimukset on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Oikeudenkäynnistä työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n mukaan asianosainen, joka häviää asian, voidaan velvoittaa korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi. Milloin asian epäselvyyden vuoksi asianosaisilla on ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin, voidaan määrätä, että he saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Pääosa Rakennusliitto ry:n kannevaatimuksista hylätään. Asia on kuitenkin ollut siinä määrin epäselvä ja tulkinnanvarainen, että asianosaisilla on ollut perusteltu aihe oikeudenkäyntiin. Näin ollen asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että Nousujohde Raudoitus Oy on rikkonut rakennusalan työehtosopimuksen osana noudatettavan 22. päivänä joulukuuta 2000 solmitun sopimuksen irtisanomissuojasta ja lomauttamisesta rakennusalalla (RISS) 6 §:n määräystä työn tarjoamisvelvollisuudesta palkkaamalla A:n lomautuksen aikana Jokioisten Maanrakennus Oy:n Motonetin työmaalle 4.8.2015–25.8.2015 uusia työntekijöitä samanlaisiin työtehtäviin kuin raudoittajana työskennellyt A on tehnyt jättäen tarjoamatta työtä A:lle;

- velvoittaa Nousujohde Raudoitus Oy:n maksamaan A:lle vahingonkorvausta perusteettomasta lomauttamisesta 4. ja 25.8.2015 väliseltä ajalta 4.143,22 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 19.9.2016 lukien; ja

- velvoittaa Nousujohde Raudoitus Oy:n maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (FI60 2001 1800 1235 91) A:n korvauksesta vähennetyn määrän 612 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Muilta osin kanne hylätään.

Asianosaiset saavat pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Saarensola, Äimälä, Nybondas, Lehto ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.

Kysymys siitä, tuliko turkistuotantoalan työehtosopimus edelleen vahvistaa yleissitovaksi siihen tehdyistä muutoksista riippumatta.

(ks. TT 2003:16, TT 2003:101 ja TT 2011:70)

ASIA

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta

Turkistuotantoalan työehtosopimus

VALITTAJAT

Puuliitto ry

Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry

KUULTAVAT

Teknologiateollisuus ry

Elintarviketeollisuus ry

ASIAN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen käsittely 30.3.2017

PÄÄTÖS, JOSTA VALITETAAN

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan 4.1.2016 antama päätös nro 4/2016 asiassa 11485

TYÖEHTOSOPIMUKSEN YLEISSITOVUUDEN VAHVISTAMISLAUTAKUNNAN RATKAISU

Tällä hetkellä voimassa oleva turkistuotantoalan yleissitova työehtosopimus 1.2.2014-31.1.2017 korvasi 1.3.2012-31.1.2014 voimassa olleen samannimisen sopimuksen.

Turkistuotantoalan työehtosopimusta noudatetaan kaikkien Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry:n turkistuotantoalalla toimivien jäsenyritysten ja näiden palveluksessa olevien työntekijöiden välisissä työsuhteissa. Turkistuotantoala käsittää työt turkistiloilla, rehukeskuksissa ja niiden keskusvarastoissa, raaka-aineiden käsittelylaitoksissa, nahkontakeskuksissa, destruktiolaitoksissa ja tarhaustarvikkeita valmistavissa yrityksissä. Näistä soveltamisaloista raaka-aineiden käsittelylaitokset ja tarhaustarvikkeita valmistavat yritykset on lisätty soveltamisalaan viimeisellä sopimuskierroksella.

Turkistuotantoalan työehtosopimuksen soveltamisala on päällekkäinen yleissitovaksi vahvistetun Elintarviketeollisuusliitto ry:n ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n välisen elintarvikealojen työehtosopimuksen kanssa siltä osin, kuin turkistuotantoalan työehtosopimus kattaa raaka-aineiden käsittelylaitokset. Elintarvikealojen työehtosopimuksen normaalisitovuuspiirissä on 4.752 työntekijää.

Lisäksi turkistuotantoalan työehtosopimus on päällekkäinen yleissitovaksi vahvistetun Teknologiateollisuus ry:n ja Metallityöväen Liitto ry:n välisen teknologiateollisuuden työehtosopimuksen kanssa siltä osin kuin turkistuotantoalan työehtosopimus kattaa tarhaustarvikkeita valmistavat yritykset. Teknologiateollisuuden työehtosopimuksen normaalisitovuuspiirissä on 70.000 työntekijää.

Edellä mainitut kaksi osittain samalla soveltamisalalla olevaa yleissitovaa työehtosopimusta turvaavat työntekijöiden vähimmäistyöehtoja laajemmin kuin turkistuotantoalan työehtosopimus. Koska alalla voi olla vain yksi yleissitova työehtosopimus, ei turkistuotantoalan työehtosopimusta voida enää pitää työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla soveltamisalallaan edustavana. Näin ollen työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on vahvistanut, että Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry:n ja Puuliitto ry:n turkistuotantoalan työehtosopimus ei ole soveltamisalallaan työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla edustava eikä siten yleissitova. Työehtosopimuksen yleissitovuus lakkaa siitä lukien, kun yleissitovuutta vailla olevaksi vahvistamista koskeva päätös on saanut lainvoiman.

VALITUKSEN KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Valitus

Puuliitto ry ja Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry ovat vaatineet, että työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätös kumotaan ja turkistuotantoalan työehtosopimus vahvistetaan yleissitovaksi ja että työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta velvoitetaan korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut 8.922,30 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua päätöksen antopäivästä lukien.

Turkistuotantoalan työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevan sanamuodon täsmentämisellä ei ollut tarkoitus laajentaa eikä sillä laajennettu turkistuotantoalan työehtosopimuksen soveltamisalaa teknologiateollisuuden tai elintarvikealojen työehtosopimusten soveltamisaloille. Vaikka soveltamisalaa katsottaisiinkin laajennetun, turkistuotantoalan työehtosopimusta on pidettävä omalla alallaan edustavana ja täten yleissitovana.

Turkistuotantoala muodostaa oman toimialansa ja vakiintuneen sopimusalan. Turkistarhat ja rehukeskukset ovat olleet järjestäytyneitä Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry:een ainakin vuodesta 1970 lähtien ja työehtosopimustoiminta on siitä lähtien jatkunut keskeytyksettä. Työehtosopimustoiminta on vakiintunut ja neuvottelujärjestelmä hyvin toimiva.

Toimialan muodostavat turkistarhat ja nahkontakeskukset (4-5 yritystä) ja turkistarhausalan rehukeskukset (10 yritystä). Lisäksi alalla toimii yrityksiä, jotka harjoittavat päätoimialaa tukevaa toimintaa, kuten esimerkiksi raaka-aineiden käsittelylaitokset, destruktiolaitokset ja turkistarhaustarvikkeiden valmistusta harjoittavat yritykset. Näiden yritysten osuus on kuitenkin vähäinen eivätkä ne muodosta itsenäistä toimialaa.

Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry:n turkistuotantoalan jäsenistä valtaosan muodostavat 54 turkistilaa ja nahkontakeskus, joissa on yhteensä 554 työntekijää. Toiseksi suurimman osuuden jäsenistä muodostavat 10 turkistuotantoalan rehukeskusta, joissa on yhteensä 204 työntekijää. Lisäksi Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry:hyn kuuluu kolme raaka-aineiden käsittelylaitosta, joissa on yhteensä 13 työntekijää. Puuliitto ry:n jäsenistä 124 työskentelee turkistuotantoalan soveltamisalalla.

Turkistuotantoalan työehtosopimusta on sovellettu kaikkien Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry:n turkistuotantoalalla toimivien jäsenyritysten ja niiden työntekijöiden välisissä työsuhteissa. Soveltamisalaan ovat vakiintuneesti kuuluneet myös ne raaka-aineiden käsittelylaitokset, joiden päätoimiala on rehukalan toimittaminen rehukeskuksille. Rehukeskuksilla tarkoitetaan nimenomaan turkistuotantoalan rehukeskuksia, vaikka turkistuotantoalaa ei ole erikseen määräyksessä mainittu. Näin ollen myöskään raaka-aineiden käsittelylaitoksen tai tarhaustarvikkeita valmistavien yritysten kohdalla ei ole erikseen mainittu turkistuotantoalaa.

Sopijapuolten tarkoituksena ei ollut turkistuotantoalan työehtosopimuksen soveltamisalan laajentaminen elintarvikealalle, vaan ainoastaan mainita tietyt rehukeskuksille raaka-ainetta toimittavat yritykset työehtosopimuksen soveltamisalassa. Raaka-aineiden käsittelylaitos, jossa valmistetaan raaka-ainetta turkiseläinten rehukeskuksille, ei toimi elintarvikealalla.

Tarhaustarvikkeiden valmistusta ja jälleenmyyntiä koskeva lisäys tehtiin yhden yrityksen vuoksi. Tämän yrityksen päätoimiala on turkistarhaustarvikkeiden valmistus ja jälleenmyynti, joten tarkoituksena ei ollut soveltamisalan laajentaminen teknologiateollisuuden toimialalle.

Soveltamisalaa koskevia määräyksiä tulee tulkita ensisijaisesti sopijapuolten tarkoituksen mukaisesti. Sopijapuolet ovat ilmoittaneet myös työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnalle, ettei soveltamisalaa ole tarkoitettu laajentaa. Täsmennyksillä ei ole muutettu turkistuotantoalan työehtosopimuksen soveltamisalaa sellaiseksi, että se olisi osaksikaan päällekkäinen elintarvikealojen tai teknologiateollisuuden työehtosopimuksen kanssa. Näin ollen turkistuotantoalan työehtosopimus tulee vahvistaa yleissitovaksi.

Yli 90 prosenttia turkistuotantoalan työntekijöistä työskentelee turkistarhoilla ja rehukeskuksissa. Elintarvikealojen tai teknologiateollisuuden työehtosopimukset eivät edusta näitä toimialoja. Työehtosopimuksen yleissitovuuden tarkoituksena on turvata järjestäytymättömien, tässä tapauksessa erityisesti turkistarhojen, työntekijöiden työsuhteiden vähimmäisehdot. Mikäli työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätöstä ei muuteta, turkistuotantoalalla ei ole yleissitovaa työehtosopimusta. Rehukeskukset tai turkistarhat eivät voi liittyä Teknologiateollisuus ry:n jäseniksi. Turkistarhat eivät voi liittyä Elintarviketeollisuus ry:n jäseniksi.

Työehtosopimuksen yleissitovuuden tarkoitus on selkeyttää työehtosopimusjärjestelmää. Mikäli työehtosopimuksen yleissitovuuden valvontalautakunnan päätöstä ei muuteta, on hankala määrittää, mitä työehtosopimusta turkistuotantoalalla järjestäytymättömän työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden työsuhteissa noudatetaan. Vain pieni osa turkistuotantoalan yrityksistä olisi yleissitovuuden vuoksi velvollinen noudattamaan mitään työehtosopimusta.

Turkistuotantoalan työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistaminen ei muuta tai vaaranna elintarvikealojen tai teknologiateollisuuden työehtosopimusten yleissitovuutta. Turkistuotantoalan työehtosopimus ei myöskään kilpaile edellä mainittujen työehtosopimusten kanssa. Turkistuotantoalan työehtosopimus on vahvistettava yleissitovaksi, koska se turvaa parhaalla tavalla turkistuotantoalan vähimmäisehdot.

Lausunto

Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on työtuomioistuimelle 21.3.2016 antamassaan lausunnossa todennut, että Puuliitto ry:n ja Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry:n ilmoitukset siitä, ettei niiden tarkoituksena ollut laajentaa turkistuotantoalan työehtosopimuksen soveltamisalaa, ovat uskottavia. Tarkoituksesta riippumatta turkistuotantoalan työehtosopimuksen soveltamisala on kuitenkin laajentunut siten, että se on osittain päällekkäinen edellä mainittujen yleissitovien työehtosopimusten kanssa. Päällekkäisyys koskee teknologiateollisuuden työehtosopimuksen osalta tarhaustarvikkeita valmistavia yrityksiä ja elintarvikealojen työehtosopimuksen osalta raaka-aineiden käsittelylaitoksia.

Myös Teknologiateollisuus ry:n ja Elintarviketeollisuus ry:n edustajat ovat katsoneet työehtosopimukset päällekkäisiksi yllä kerrotulla tavalla.

Työehtosopimuksen yleissitovuutta ratkaistaessa työehtosopimuksen soveltamisalaa arvioidaan yhtenä kokonaisuutena. Työehtosopimusta ei voida vahvistaa yleissitovaksi tai yleissitovuutta vailla olevaksi vain joidenkin sen soveltamisalaan kuuluvien toimialojen osalta. Koska tietyllä alalla voi olla enintään yksi työsopimuslaissa tarkoitetulla tavalla edustava ja yleissitova työehtosopimus, työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistaminen edellyttää valintaa soveltamisalaltaan päällekkäisten työehtosopimusten välillä. Valinnassa korostuu työehtosopimusten asema työntekijöiden vähimmäisehtojen turvaajana. Teknologiateollisuuden ja elintarvikealan työehtosopimukset turvaavat työntekijöiden vähimmäistyöehdot turkistuotantoalan työehtosopimusta laajemmin.

Työtuomioistuimen tulee hylätä valitus. Lautakuntaan kohdistuva oikeudenkäyntikuluvaatimus tulee joka tapauksessa hylätä lakiin perustumattomana.

Vastaselitys

Puuliitto ry ja Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry ovat työtuomioistuimelle 26.5.2016 antamassaan vastaselityksessä uudistaneet valituksessa esittämänsä ja todenneet lisäksi, että mikäli turkistuotantoalan työehtosopimus ei ole yleissitova, useita sen alan yrityksiä jää työehtosopimuksen ulkopuolelle, koska teknologiateollisuuden tai elintarvikealojen työehtosopimukset eivät voi tulla sovellettavaksi turkistuotantoalan järjestäytymättömissä yrityksissä.

Oikeudenkäyntikuluvaatimus voidaan hallintolainkäyttölain 74 ja 75 §:ien nojalla kohdistaa myös päätöksen tehneeseen viranomaiseen.

Todistelu

Valittajien kirjalliset todisteet

1. Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry:n jäsenlista turkistilojen osalta 25.1.2016

2. Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry:n jäsenlista rehukeskusten osalta 25.1.2016

3. Ote Selkämeren Jää Oy:n internet-sivustolta

4. Ote T-Tarvike Lappajärvi Oy:n internet-sivustolta

5. Ote Elintarviketeollisuus ry:n säännöistä

6. Ote Teknologiateollisuus ry:n säännöistä

Valittajien henkilötodistelu

1. Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry:n toiminnanjohtaja A

2. Puuliitto ry:n varapuheenjohtaja B

Elintarviketeollisuus ry:n kirjalliset todisteet

1. Selkämeren Jää Oy:n Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän ote 29.3.2017

2. Ote Selkämeren Jää Oy:n internet-sivustolta ilmenevistä yhtiön palveluista (liittyen valittajien kirjalliseen todisteeseen 3)

3. Ote Suomen Rehun internet-sivustolta

4. Ote Elintarviketeollisuus ry:n säännöistä (valittajien kirjallinen todiste 5)

Teknologiateollisuus ry:n kirjalliset todisteet

1. Teknologiateollisuus ry:n esitys "Viiden toimialan kokonaisuus"

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työsopimuslain 2 luvun 7 §:n mukaan työnantajan on noudatettava vähintään valtakunnallisen, asianomaisella alalla edustavana pidettävän työehtosopimuksen (yleissitova työehtosopimus) määräyksiä niistä työsuhteen ehdoista ja työoloista, jotka koskevat työntekijän tekemää tai siihen lähinnä rinnastettavaa työtä. Lain esitöiden (HE 157/2000 vp) mukaan edustavana pidettävyyden arvioinnissa tulisi käyttää myös eräitä muita kriteereitä. Tällaisia kriteereitä olisivat asianomaisen alan työehtosopimustoiminnan vakiintuneisuus, alan yleinen järjestäytymisaste puolin ja toisin sekä työehtosopimusten yleissitovuuden tavoite järjestäytymättömien työnantajien työntekijöiden työnteon vähimmäisehtojen laajana turvaajana.

Turkistuotantoalan yleissitovaan työehtosopimukseen (1.2.2014-31.1.2017) soveltamisalaan lisättiin raaka-aineiden käsittelylaitokset ja tarhaustarvikkeita valmistavat yritykset. Asiassa on kysymys siitä, tuleeko turkistuotantoalan työehtosopimus edelleen vahvistaa yleissitovaksi sen soveltamisalaan tehdyistä muutoksista riippumatta.

Valittajat Puuliitto ry ja Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry ovat ensinnäkin katsoneet, ettei turkistuotantoalan työehtosopimus ole siihen tehtyjen muutosten johdosta tullut työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan katsomalla tavalla päällekkäiseksi teknologia- tai elintarviketeollisuuden yleissitovien työehtosopimusten kanssa. Mikäli katsottaisiin, että edellä mainitut yleissitovat työehtosopimukset ovat osittain päällekkäisiä, turkistuotantoalan työehtosopimus tulisi kuitenkin vahvistaa yleissitovaksi. Turkistuotantoalan työehtosopimus turvaa parhaiten turkistuotantoalan työsuhteiden vähimmäisehdot, koska suurin osa työehtosopimusta noudattavista työnantajista on turkistarhoja, jotka eivät voi liittyä Teknologiateollisuus ry:n tai Elintarviketeollisuus ry:n jäseniksi.

Valittajien mukaan raaka-aineiden käsittelylaitoksia ja tarhaustarvikkeita valmistavia yrityksiä koskevat maininnat lisättiin soveltamisalaan muutamien Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry:n jäsenyritysten vuoksi. Nämä jäsenyritykset toimivat kuitenkin käytännössä pelkästään turkistuotantoalalla. Esimerkiksi tarhaustarvikkeiden valmistusta ja jälleenmyyntiä harjoittavan T-tarvike Oy:n päätoimiala on turkistarhaustarvikkeiden valmistus ja jälleenmyynti, eikä yhtiö toimi käytännössä teknologiateollisuuden toimialalla. Raaka-aineiden käsittelylaitoksessa Selkämeren Jää Oy:ssä valmistetaan raaka-ainetta turkiseläinten rehukeskuksille, eikä yhtiö toimi elintarvikealalla.

Teknologiateollisuus ry:n sääntöjen 2 §:n mukaan liitto on teknologiateollisuutta ja siihen liittyvää toimintaa harjoittavien yritysten ja yhdistysten toimialajärjestö, jonka jäseneksi voidaan 4 §:n hyväksyä 2 §:ssä mainittua toimintaa harjoittava oikeuskelpoinen yritys. Teknologiateollisuus ry:n kirjallisen todisteen 1 mukaan teknologiateollisuuden toimialat ovat elektroniikka- ja sähköteollisuus, metallien jalostus, kone- ja metallituoteteollisuus, tietotekniikka-ala sekä suunnittelu ja konsultointi.

Valittajien kirjallisena todisteena 2 esitetyn T-tarvike Oy:n internetsivusto-otteen mukaan yhtiön päätoimiala on turkistarhaustarvikkeiden valmistus ja jälleenmyynti. Yhtiön tuotteisiin kuuluvat myös muut rakennusliikkeiden ja rakentajien tarvikkeet ja materiaalit. Teknologiateollisuus ry:n mukaan tarhaustarvikkeita valmistavat yritykset, kuten T-tarvike Oy, harjoittavat metallituoteteollisuutta, joka kuuluu teknologiateollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalaan.

Elintarviketeollisuusliitto ry:n sääntöjen 3 §:n 1 momentin mukaan liitto on elintarviketeollisuuden eri haaroja edustavien elintarvikkeiden ja rehujen valmistusta, pakkaamista tai muuta vastaavaa toimintaa harjoittavien yritysten sekä järjestöjen yhteinen toimialajärjestö. Jäseneksi voidaan 4 §:n mukaan ottaa oikeuskelpoinen yhteisö, joka harjoittaa Suomessa 3 §:n 1 momentin mukaista toimintaa.

Yritys- ja yhteisötietojärjestelmän mukaan Selkämeren Jää Oy:n päätoimiala on kalan, äyriäisten ja nilviäisten jalostus ja säilöntä. Selkämeren Jää Oy:n internetsivuston mukaan sen tärkeimmät asiakasryhmät ovat turkiseläinten rehua valmistavat tehtaat ja yhtiö toimittaa jäädytettyä kalaa myös kalasäilyketehtaille sekä kalan jatkojalostukseen. Elintarviketeollisuusliitto ry:n mukaan raaka-aineiden käsittelylaitokset, kuten esimerkkitapaus Selkämeren Jää Oy, harjoittavat esitetyn selvityksen perusteella Elintarviketeollisuusliitto ry:n sääntöjen 3 §:n 1 momentin mukaista elintarvikkeiden ja rehujen pakkaamista, jotka kuuluvat elintarviketeollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalaan.

Esimerkkitapauksina asiassa esitettyjen tarhaustarvikkeita valmistavan yrityksen ja raaka-aineiden käsittelylaitoksen on selvitetty toimivan myös teknologia- ja elintarviketeollisuuden toimialoilla. Asiassa on näin ollen selvitetty se, että turkistuotantoalan työehtosopimuksen soveltamisala on siihen tehtyjen muutosten johdosta tullut osittain päällekkäiseksi yleissitovan teknologiateollisuuden työehtosopimuksen ja yleissitovan elintarvikealojen työehtosopimuksen soveltamisalojen kanssa. Soveltamisalojen päällekkäisyys koskee teknologiateollisuuden työehtosopimuksen osalta tarhaustarvikkeita valmistavia yrityksiä ja elintarvikealojen työehtosopimuksen osalta raaka-aineiden käsittelylaitoksia.

Työtuomioistuimen vakiintuneen käytännön mukaan kahta samoihin töihin tai toimintoihin soveltuvaa työehtosopimusta ei voida vahvistaa yleissitovaksi, vaan niiden välillä on tehtävä valinta. Valintakriteerinä on pidetty erityisesti sopimusten merkitystä vähimmäistyöehtojen turvaajana omilla soveltamisaloillaan (TT 2003:16, TT 2003:101 ja TT 2011:70).

Turkistuotantoalan työehtosopimusta so­velletaan Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry:hyn kuuluvien turkistarhojen ja näiden kaikkien työntekijöiden välisissä työsuhteissa. Asiassa on Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry:n toiminnanjohtaja A:n työtuomioistuimessa kertoman perusteella selvitetty, että maaliskuussa 2017 turkistuotantoalan normaalisitovuuden piiriin kuuluu noin 1.000 työntekijää. Puuliitto ry:n jäsenistä noin 124 työskentelee turkistuotantoalan soveltamisalalla. Tähän nähden turkistuotantoalan työehtoso­pimusta voitaisiin pitää soveltamisalal­laan edustavana ja si­ten yleissitovana.

Asiassa on kuitenkin otettava huomioon, että elintarvikealojen työehtosopimuksen normaalisitovuuspiirissä on noin 4.752 työntekijää ja teknologiateollisuuden työehtosopimuksen normaalisitovuuspiirissä on noin 70.000 työntekijää. Työtuomioistuin toteaa, että teknologiateollisuuden ja elintarvikealojen työehtosop­imukset ovat soveltamisalaltaan turkistuotantoalan työehtosopimusta huo­mattavasti laajem­pia. Niillä on siten merkittävämpi asema oman alan­sa työsuhteiden vähim­mäisehtojen turvaajana kuin turkistuotantoalan työehtoso­pimuksella.

Työtuomioistuin pitää sinänsä uskottavana sitä A:n ja B:n kertomuksista sekä työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätöksestä ilmenevää seikkaa, ettei turkistuotantoalan sopimusosapuolilla ollut tarkoitus soveltamisalaa täsmentäessään laajentaa turkistuotantoalan työehtosopimuksen soveltamisalaa. Turkistuotantoalan työehtosopimuksen soveltamisala on kuitenkin edellä selostettujen lisäysten johdosta käytännössä laajentunut teknologiateollisuuden ja elintarviketeollisuuden työehtosopimusten soveltamisaloille. Näin ollen sillä seikalla, ettei laajentaminen ollut työehtosopimusosapuolten alkuperäinen tarkoitus, ei ole merkitystä arvioitaessa turkistuotantoalan työehtosopimuksen yleissitovuutta.

Myöskään valittajien esittämien turkistuotantoalan erityispiirteiden tai alan vakiintuneisuuden perusteella asiaa ei ole aihetta arvioida toisin kuin työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on tehnyt.

Edellä esitetyistä syistä työtuomioistuin katsoo, että työehtosopimuksen yleissitovuuden vah­vistamislautakunta on päätynyt oikeaan lopputulokseen, kun se on vahvistanut, että Maaseudun Työnantajaliitto MTL ry:n ja Puuliitto ry:n välinen turkistuotantoalan työehtosopimus ei ole soveltamisalallaan työsopimuslain 2 luvun 7 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla edustava, eikä siten yleissitova. Maaseudun Työnantajaliitto MTL ry:n ja Puuliitto ry:n valituksen hyväksymiselle ei näin ollen ole perustetta.

Oikeudenkäyntikulut

Puuliitto ry ja Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry ovat vaatineet, että työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut korkoineen. Työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunta on katsonut, että vaatimus tulisi hylätä lakiin perustumattomana.

Käsiteltäessä työtuomioistuimessa valitusta työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakunnan päätöksestä noudatetaan myös oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden osalta hallintolainkäyttölain säännöksiä. Hallintolainkäyttölain 74 §:n mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä tässä pykälässä säädetään asianosaisesta, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Näin ollen vaatimus ei ole lakiin perustumaton.

Lain esitöiden (HE 217/1995 vp) mukaan perusteena korvausvelvollisuuden jakautumiselle on asiassa annettu ratkaisu. Tämä tarkoittaa oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 1 ja 3 §:n säännösten mukaisia periaatteita eli sitä, että asiansa hävinnyt velvoitetaan korvaamaan vastapuolen kulut. Lisäksi on arvioitava, olisiko kohtuutonta, että vastapuoli joutuu kantamaan oikeudenkäyntikulunsa.

Puuliitto ry:n ja Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry:n valitus on hylätty, joten valittajien voidaan katsoa hävinneen asian. Asiassa ei näin ollen ole perusteita velvoittaa työehtosopimuksen yleissitovuuden vahvistamislautakuntaa korvaamaan Puuliitto ry:n ja Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry:n oikeudenkäyntikuluja.

Päätöslauselma

Puuliitto ry:n ja Maaseudun Työnantajaliitto MTA ry:n valitus ja niiden vaatimus yhteisten oikeudenkäyntikulujensa korvaamisesta hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Saarensola, Aaltonen, Äimälä ja Reinamo jäseninä. Esittelijä on ollut Taramaa.

Päätös on yksimielinen.

Ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen ylityötä ja sen korvaamista koskevan työehtosopimusmääräyksen sanamuodon mukaiseksi ja määräyksen oikeaa sisältöä parhaiten vastaavaksi tulkinnaksi katsottiin, että korvattaessa työntekijän esityksestä ylityötä kolmea ylityötuntia vastaava yksi vapaapäivä oli annettava vuorottelujärjestelmän mukaisena työpäivänä, eikä työntekijä ollut velvollinen käyttämään ansaitsemiaan ylityötunteja vuorottelujärjestelmän mukaisena vapaapäivänä. Kanne hyväksyttiin.

KANTAJA

Suomen Merimies-Unioni SM-U ry

VASTAAJA

Suomen Varustamot ry

ASIA

Ylityökorvaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 7.3.2017

Pääkäsittely 28.3.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Varustamot ry:n ja Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n välisessä ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksessa (1.3.2014–28.2.2017) on ollut muun ohella seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 PALKKAEHDOT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6.4 Ylityö ja sen korvaaminen

3. Ylityö korvataan rahana tai työntekijän esityksestä vapaana siten, että kolme (3) ylityötuntia vastaa yhtä (1) vapaapäivää. Ylityön korvauksena annetut vapaapäivät kuluvat siitä huolimatta, sattuuko vapaan ajaksi lauantai, sunnuntai tai muu pyhäpäivä. Vapaata annettaessa on otettava huomioon työnantajan tai työntekijän tarpeet ja se, että se tapahtuu vuorottelujärjestelmän toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaisena ajankohtana. Mikäli vapaa annetaan hiljaisen kauden aikana ja mikäli työtilanne sen sallii, vapaalle olevan työntekijän tilalle ei tarvitse ottaa sijaista.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Ruotsissa otettiin vuonna 2001 käyttöön matkustaja-alusten työvoimakustannustuki, minkä seurauksena muun ohella Suomen Varustamoyhdistys ry:n jäsenvarustamot ilmoittivat alusten ulosliputuksista Suomesta Ruotsiin. Suomen valtio antoi ehdollisen sitoumuksen matkustaja-alusten valtiontuesta. Valtiontuen edellytyksenä oli ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain (1707/91) 4 §:n mukaan, että työvoimakustannukset oli saatettu sellaiselle tasolle, että ne yhdessä valtiontuen kanssa mahdollistivat toiminnan kansainvälisessä liikenteessä. Työmarkkinaosapuolet saivat aikaan riittävät työvoimakustannusleikkaukset sisältäneen sopimuksen, minkä jälkeen matkustaja-aluksille myönnettiin työvoimakustannustuki ja varustamot päättivät olla ulosliputtamatta aluksia Ruotsiin. Uusi matkustaja-alussopimus tuli voimaan näiden neuvotteluiden seurauksena 1.3.2001.

Suomalaisilla matkustaja-aluksilla on käytännössä käytössä 1:1 vuorottelujärjestelmä. Tämä järjestelmä tarkoittaa sitä, että yhtä työjaksoa aluksella seuraa yhtä pitkä vapaa-ajanjakso riippumatta siitä, mille viikonpäiville työjakson työpäivät tai vapaajakson vapaapäivät sijoittuvat. Pääsääntöinen työjakson pituus matkustaja-aluksilla on seitsemän tai kahdeksan vuorokautta, mitä seuraa saman pituinen vapaajakso.

Vuorottelujärjestelmässä alusten miehitys on kaksinkertainen siten, että pääsääntöisesti työjaksolla on yksi miehistö ja vapaavuorolla vastaava miehistö. Eri henkilöstöryhmien siirtyminen työjaksolta vapaajaksolle voi tapahtua aluksella eri aikaan.

Asianosaisten välillä on erimielisyyttä siitä, miten työntekijän esityksestä annettava ylityövapaa annetaan työehtosopimuksen 6.4.3. kohdan määräyksen mukaisesti. Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n (jäljempänä SMU ry) on katsonut, että kolme ylityötuntia vastaa yhtä vuorottelujärjestelmän mukaisena työpäivänä annettavaa vapaapäivää. Suomen Varustamot ry on puolestaan katsonut, että työntekijä voi pitää yhden vuorottelujärjestelmän mukaisen työpäivän vapaana, jos työntekijälle on kertynyt ylityövapaata yhteensä kuusi tuntia tai työntekijällä on muita aikaisemmin kertyneitä vapaapäiviä eli katetta sekä työvuoron päivälle että vastaavalle vapaavuoron päivälle.

Asiasta on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Merimies-Unioni SM-U ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen 6.4.3. kohdan oikeaksi sisällöksi ja tulkinnaksi sen, että korvattaessa työntekijän esityksestä ylityötä kolmea ylityötuntia vastaava yksi vapaapäivä on annettava vuorottelujärjestelmän mukaisena työpäivänä, eikä työntekijä ole velvollinen käyttämään ansaitsemiaan ylityötunteja vuorottelujärjestelmän mukaisena vapaapäivänä, ja

- velvoittaa Suomen Varustamot ry:n korvaamaan Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n oikeudenkäyntikulut 12.093,60 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Kantaja SMU ry nojautuu asiassa ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen tekstiin, jonka mukaan kolme (3) ylityötuntia vastaa yhtä (1) vapaapäivää sekä määräyksen tarkoitukseen. Kun vapaapäivä on ansaittu ylityötä tekemällä, niin ylityövapaa on luonnollisesti sijoitettava työjaksolle, jolloin palkallinen ylityövapaa lyhentää takuupalkkaan työjakson aikana sisältyvää työaikaa pidetyn vapaapäivän verran. Ylityövapaana ansaitun vapaapäivän sijoittaminen vapaajaksolle mitätöisi koko työehtosopimusmääräyksen sisällön.

Matkustaja-alussopimus on jo lähtökohtaisesti rakennettu siten, että takuupalkkaan sisältyy ajatus siitä, että työ- ja vapaavuoropäivien määrät ovat yhtä suuria sekä ajatus siitä, että järjestelmästä riippuen työntekijä saa lisäksi hyväkseen tietyn määrän vuosilomapäiviä. Matkustaja-alussopimus ei näin ollen perustu, toisin kuin ulkomaanliikenteen kauppa-alussopimus, ylitöiden muuttamiseen vapaaksi vastikelaskennan kautta. Matkustaja-alussopimus ei myöskään rakennu niin sanotun päivä työtä – päivä vapaata –periaatteen varaan, eli ajatukseen siitä, että tehty työpäivä oikeuttaa pitämään vastaavan vapaapäivän.

Matkustaja-alussopimuksen 6.4 kohdan tarkoittama mahdollisuus vaihtaa ylityötunteja ylimääräiseen vapaaseen on täysin irrallaan ja riippumaton matkustaja-alussopimuksen mukaisen ja takuupalkkaan sisältyvän vuorottelun toteuttamisen kanssa. Tarkoituksena oli, että työntekijälle annetaan mahdollisuus vaihtaa takuupalkkaan jo sisältyvien ylityötuntien lisäksi tehtyjä ylimääräisiä ylityötunteja vapaaksi. Työehtosopimusosapuolten kesken saavutettiin matkustaja-alussopimusta koskevien neuvottelujen kuluessa yhteisymmärrys siitä, että näin syntyneillä ylimääräisillä ylityötunneilla voidaan saada työjaksoon kuuluva työpäivä vapaaksi ja siitä, että työpäivän saamiseen vapaaksi riitti kolme ylityötuntia, mikä kirjattiin työehtosopimuksen 6.4 kohtaan osapuolten yhteiseksi näkemykseksi.

Merimiehen ylityövapaan johdosta pitämä vapaapäivä rinnastuu työssäolopäivään, koska työnantaja on velvollinen maksamaan työntekijälle palkan ylityövapaaseen perustuvan poissaolon johdosta. Kysymyksessä on työehtosopimukseen perustuva poissaolo, jolloin työpäivien lukumäärää vähennetään yhdellä päivällä jokaista poissaolopäivää kohden, kuten työehtosopimuksen 9.5 kohdassa on todettu.

Matkustaja-alussopimuksen osalta luovuttiin ulkomaanliikenteen kauppa-alussopimuksen mukaisesta vastikejärjestelmästä, kun uusi matkustaja-alussopimus tuli voimaan 1.3.2001. Kustannussäästö saatiin aikaiseksi sillä, että luotiin takuupalkkajärjestelmä. Osa ylityötunneista sisältyy takuupalkkaan. Vuorottelujärjestelmää pidetään edelleen yllä, mutta se ei perustu vastikevapaisiin.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Varustamot ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- hylkää Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n kanteen ja

- velvoittaa Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n korvaamaan Suomen Varustamot ry:n oikeudenkäynti- ja asianosaiskulut 15.435,81 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Matkustaja-alussopimuksen 6.4.3. kohdan ylitöiden korvaamisella vapaana on tarkoitettu sitä, että työntekijän tekemät kolme ylityötuntia oikeuttavat yhden päivän vapaaseen siten, että tämä ylityövapaa ei kerrytä vapaavuorolle vastaavaa vapaata. Tämän vuoksi työntekijä voi pitää yhden ylityöllä ansaitsemansa työpäivän vapaana, jos työntekijälle on kertynyt ylityövapaata yhteensä kuusi tuntia tai työntekijällä on muita aikaisemmin kertyneitä vapaapäiviä, eli sekä työvuoron päivälle että vastaavalle vapaavuoron päivälle. Kolmen ylityötunnin tekeminen ei missään olosuhteissa oikeuta yhteen työpäivään ja vuorottelujärjestelmän mukaiseen vapaapäivään.

Tämä on välttämätöntä, koska näin toimimalla voidaan säilyttää vuorottelujärjestelmän sovittu työrytmi. Jos vuorottelussa ei tarvitsisi huomioida samassa rytmissä vaihtavan työparin työvuoroa, voisi työntekijä pitää yhden vapaansa ja palata vastaavasti vapaavuoroltaan kertyneiden vapaapäivien pitämisen jälkeen.

Vuorottelujärjestelmä on sikäli jäykkä, että työ- ja vapaajaksot eivät voi muuttua yksilötasolla jatkuvasti. Tämä johtuu tuplamiehityksestä; jos jonkun työntekijän työ- tai vapaajakson pituutta jatkuvasti muutettaisiin, pitäisi samalla käytännössä aina muuttaa myös vuorottelujärjestelmään kuuluvan työparin työ- tai vapaajaksoja. Tämä ei ole käytännössä mahdollista vuorottelujärjestelmässä myöskään aluksen majoitus- ja muiden vastaavien resurssien takia.

Vuorottelujärjestelmän toimivuus on olennainen osa matkustajaliikenteen toimivuutta ja tämän järjestelmän on toimittava ehdottomasti ja täysin varmasti kaikissa tilanteissa, eikä miehistön lukumäärä voi miltään osin olla vajaa. Aluksilla on oltava ehdoton ja etukäteinen tieto ja varmuus siitä, että paikalla on riittävä määrä miehistöä. Kyseessä on ennen kaikkea meriturvallisuuteen liittyvä seikka. Alusten miehistötodistus määrittelee sitovasti tarvittavan henkilöstön määrän ja tehtävät.

Vuorottelujärjestelmän rytmitystä ja ylityövapaita voidaan havainnollistaa seuraavalla esimerkillä: Vuorottelujärjestelmä 1:1, jossa työvuoron ja vapaavuoron pituus on seitsemän päivää (ma-su, vaihto viikon päätteeksi). Työntekijä pitää työvuorolla yhden ylityövapaapäivän (su) ja tekee töitä kuusi päivää (ma-la) kerryttäen näin vastikkeena kuusi vapaavuoron vapaapäivää (ma-la). Työntekijä voisi periaatteessa lähteä (ja lähteekin) aluksesta aikaisemmin (la), jolloin hänen pitäisi palata alukselle kuuden päivän päästä (eli jo perjantaina).

Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista vuorottelujärjestelmästä johtuen, koska muutoin myös vaihtavan työparin työrytmi muuttuisi ylityövapaan johdosta. Siten edellytetään, että myös vapaavuorolle on katetta.

Osapuolet eivät ole tarkoittaneet kolmen ylityötunnin oikeuttavan kahteen vapaapäivään

Ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimus, joka tuli voimaan 1.3.2001, oli taustansa perusteella kiistattomasti "säästösopimus", eli työehtosopimus, jonka oli pakko sisältää merkittäviä kustannussäästöjä. Työvoimakustannusten alentaminen oli asetettu alusten tuen ehdoksi ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetussa laissa (1707/91). Kantajan SMU ry:n tulkinnalla olisi merkittäviä kustannusvaikutuksia, eikä nyt kyseessä olevaa sopimusta alun perin neuvoteltaessa ole ollut mahdollista päästä sopimukseen ehdoista, jotka olisivat merkinneet työvoimakustannusten merkittävää kasvua. Nyt käsillä oleva ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimus 1.3.2014–28.2.2017 ei poikkea 1.3.2001–28.2.2013 voimassa olleen työehtosopimuksen sanamuodosta. Kyse on samasta sopimuksesta, joka on 6.4.3. kohdan osalta pysynyt täysin muuttumattomana ensimmäisestä sopimuksesta lukien. Vastikevapaajärjestelmä ei ole poistunut käytöstä kantajan väittämällä tavalla uuden matkustaja-alussopimuksen tultua voimaan 1.3.2001. Nimitystä vastikevapaa käytetään edelleen.

Työ- ja vapaavuoron päivät ovat samanarvoisia – työntekijä on velvollinen käyttämään ylityötunteja vapaapäivänä

Vuorottelujärjestelmässä työ- ja vapaavuoron päivät ovat samanarvoisia. Työntekijä on velvollinen käyttämään ylityötunteja myös vapaapäivänään. Päivien samanarvoisuus ilmenee työehtosopimuksen kohdasta 6.4, jonka mukaan ylityön korvauksena annetut vapaapäivät kuluvat siitä huolimatta, sattuuko vapaan ajaksi lauantai, sunnuntai tai muu pyhäpäivä. Päivien samanarvoisuus ilmenee myös sairaspäivien kohtelua koskevasta 9.5.1. kohdan. Sairauspoissaolot vähentävät työpäivien ja vapaavuorollaolopäivien lukumäärää samalla tavoin.

Vapaavuorolla sairastaminen ei siten oikeuta pitämään vapaavuorolla sairastettua päivää lisävapaana myöhemmin, vaan vapaavuoropäivä ainoastaan kuuluu sairauspäivään vastaavasti kuin työvuorolla sairastettu päivä.

Ylityövapaan suhde muihin poissaoloihin

Ylityövapaa ei voi rinnastua työssäolopäivään samalla tavoin kuin työehtosopimuksen kohdassa 9.5 tarkoitettu sairauspäivä tai muu poissaolo. Työehtosopimuksen ylityön korvaamista koskevalla kohdalla 6.4 ei ole luotu taikka tarkoitettu luotavaksi työehtosopimuksen 9. luvussa tarkoitettua poissaoloa. Järjestelmässä ei ole olemassa työehtosopimusmääräystä, joka koskisi poissaoloa ylityön johdosta. Mikäli tällainen olisi ollut tarkoitus luoda, siitä olisi tullut ottaa selkeä kirjaus sopimukseen.

Mikäli tällainen rinnastus tehtäisiin, joutuisi työnantaja käytännössä maksamaan työntekijälle palkkaa sekä yhdeltä ylityövapaapäivältä että samalla myös yhdeltä vapaavuoron päivältä, jota työntekijä ei kuitenkaan ole ansainnut, koska hän ei ole ollut töissä. Tämä ei ole ollut osapuolten tarkoitus sopimusta neuvoteltaessa eikä edeltäviä sopimuksia olisi edes voitu solmia, mikäli sopimus olisi sisältänyt lisäkustannuksia.

Vapaapäivien korvaaminen työsuhteen päättyessä

Vastaajan tulkintaa ylitöiden korvaamisesta tukee myös se, että ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen 6.1.4. kohdan mukaisesti työsuhteen päättyessä pitämättä olevat vuorottelujärjestelmän mukaisesti ansaitut vapaapäivät korvataan työntekijälle siten, että yksi vapaapäivä oikeuttaa yhden päivän palkkaa vastaavaan rahakorvaukseen. Työehtosopimuksen kohtaa on tulkittava seuraavasti: Ensinnäkin edellä mainitun kohdan mukaisesti jokainen työpäivän vastikkeena ansaittu vapaapäivä vastaa arvoltaan yhden työpäivän palkkaa. Riippuen vuorottelujärjestelmästä (A, B, C tai D) voi korvaus olla vähintään 8 tunnin palkka ja enintään 10,5 tunnin palkka.

Toiseksi sopimuksen 6.1.4. kohdan osoittaa, että vapaapäivällä on työehtosopimuksessa tarkoitettu vastikkeena saatua vapaapäivää, jonka työntekijä pitää vapaaviikollaan. Sopimuksen tuon määräyksen mukaisesti vuorottelujärjestelmässä vastikkeena saaduista vapaavuoron päivistä käytetään nimitystä vapaapäivä ja samassa tarkoituksessa kuin kohdassa 6.4, jossa puhutaan ylitöiden korvaamista vapaapäivänä, eli vain yksinkertaisena yhden työpäivän palkkaa vastaavana määränä. Kantajan väittämää suhdelukua ei voida tulkinnallisesti johtaa muista sopimuksen kohdista.

Ylityön korvaaminen rahana

Ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen 6.4.2. kohdan mukaan ylityökorvaus tunnilta lasketaan takuupalkasta käyttäen jakajana lukua 100. Kolmen tunnin ylityökorvaus vastaa jakajalla 100 laskettuna hieman alle yhden päivän palkkaa. Siten kolme ylityötuntia vastaa rahana maksettavana ylityökorvauksena yhtä vapaapäivää.

Tätä voidaan havainnollistaa esimerkillä: Oletetaan, että työntekijän takuukuukausipalkka on 3 000 euroa. Ylityökorvaus tunnilta on 30 euroa (3 000 euroa : 100). Työntekijän laskennallinen päiväpalkka on 100 euroa (3000 euroa/kk : 30 pv/kk = 100 euroa/päivä). Työntekijä saa työehtosopimuksen mukaan kolmella ylityötunnilla yhden päivän vapaata rahana maksettuna. Sama ylityö 3 tuntia eli 90 euroa lisää palkkaa, joka on korvauksena lähestulkoon sama kuin laskennallinen päiväpalkka. On otettava huomioon, että laskennallinen päiväpalkka maksetaan kuitenkin 8-10,5 tunnin työpäivästä. Jos työntekijä saisi kolmella ylityötunnilla yhden päivän vapaata ja samalla vastikkeena yhden ylimääräisen palkallisen vapaavuoron päivän, tarkoittaisi tämä, että työnantaja maksaisi näistä vapaana pidetyistä ylitöistä työntekijälle korvausta yhteensä 200 euroa (2 x laskennallinen päiväpalkka) kun taas rahana maksettaessa korvaus olisi 90 euroa.

Arvioitaessa sitä, mitä työehtosopimusosapuolet ovat tarkoittaneet työehtosopimuksen kohdalla 6.4 koskien ylityön korvaamista vapaana, on selvää, että työnantajapuoli ei olisi suostunut työehtosopimusneuvotteluissa SMU ry:n esittämään erittäin avokätiseen ylityön korvaamiseen vapaa-aikana, koska se olisi työnantajalle kohtuuttoman kallista verrattuna rahakorvaukseen.

Vastaajan kannan mukainen tulkinta on vakiintunut

Ylitöiden korvaamista ja pitämistä koskevaa sopimusehtoa on tulkittu vastaajayhdistyksen näkemystä vastaavalla tavalla niin pitkään, että tämän tulkinnan voidaan katsoa vakiintuneen osapuolia sitovaksi käytännöksi. Työehtosopimuksen voimaantulosta lukien osapuolilla ei ole ollut erimielisyyttä sovellettavan sopimuskohdan tarkoituksesta tai sen tulkinnasta.

Varustamot ovat tulkinneet työehtosopimuksen kohtaa 6.4 siten, että ylityötä voidaan vaihtaa vapaaksi vain yhteisesti sovitulla tavalla ja tietyin edellytyksin, joihin kuuluu se, että työntekijällä on katetta vuorottelujärjestelmän vapaajaksolle. Vastaavasti kahden vapaan päivän saamiseksi edellytettyjen ylityötuntien määrästä ei ole ollut erimielisyyttä työehtosopimusosapuolten kesken ennen tässä asiassa kanteen nostamista edeltäneitä erimielisyysneuvotteluja. Ehdon pitkäaikainen tulkinta ilman ensimmäistäkään työtuomioistuimessa vireille pantua kannetta on osoitus siitä, että vastaajayhdistyksen näkemyksen mukainen tulkinta on vakiintunut osapuolia sitovaksi.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimus 13.2.2001 (= V5)

2. Ote ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen työehtosopimuspöytäkirjasta 31.1.2008, kohta 2.6

3. Ote ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen työehtosopimuspöytäkirjasta 25.10.2013, s. 8, kohta 4.7

4. Tiedote Viking Line 7.5.2015, viimeinen ranskalainen viiva

5. Ulkomaanliikenteen kauppa-aluksia koskevan työehtosopimuksen kohdat 4.6 ja 5.1.

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Pöytäkirja 20.3.2014, kohta 5

2. Pöytäkirja 13.11.2013, kohta ylityön vaihto vapaaksi

3. Pöytäkirja 31.10.2000 liitteineen

4. Ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen voimaansaattamista koskeva allekirjoituspöytäkirja 13.2.2001, kohta 1

5. Ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimus 13.2.2001, s. 10, kohta 6.4

Kantajan henkilötodistelu

1. A, puheenjohtaja, SMU ry, asianosaisen edustajana todistelutarkoituksessa

2. B, asiantuntija, SMU ry

Vastaajan henkilötodistelu

1. C, varatoimitusjohtaja, Suomen Varustamot ry, asianosaisen edustajana todistelutarkoituksessa

2. D, henkilöstöpurseri, Tallink Silja Oy

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa esitetty näyttö

Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n (SMU ry) puheenjohtajana vuodesta 2000 toiminut A, joka on osallistunut ensimmäisen ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen neuvotteluihin, on kertonut, että 1.3.2001 voimaan tullut ensimmäinen ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimus syntyi säästöneuvotteluiden seurauksena. Työvoimakustannussäästöjä saatiin uudessa sopimuksessa uudistamalla palkkausjärjestelmä ja työaikamalli. Sopimuksessa luovuttiin esimerkiksi vastikelaskennasta kokonaan ja siirryttiin kuukausipalkkaan eli takuupalkkaan, joka sisälsi tietyn määrän ylityötä. Lisäksi päivittäistä työaikaa pidennettiin, luovuttiin hyttisiivoojien petirahoista ja sairauslomamääräyksiä heikennettiin. Koska varustamot eivät ole käytännössä halunneet korvata ylitöitä 1.3.2001 voimaan tulleen työehtosopimuksen mukaisesti vapaana työehtosopimuksen 6.4 kohdan mukaisesti, myöhemmissä työehtosopimusneuvotteluissa vuosina 2008 ja 2013 kyseistä määräystä on muutettu työntekijälle enemmän oikeuksia luovaan suuntaan.

Työehtosopimuksen mukaan työntekijä saa kolmella ylityötunnilla yhden työjakson päivän vapaaksi, eikä ylityövapaata voida antaa vapaapäivänä. A on kertonut, että hänellä ei ole tarkkaa tietoa varustamoiden noudattamista käytännöistä ylitöiden vapaana korvaamisen osalta. Kantajan kirjallisena todisteena 1 olevassa Viking Linen tiedotteessa 7.5.2015 ilmaistu kanta siitä, miten ylityötä korvataan vapaana, on työehtosopimuksen vastainen. Todellinen miehitys laivalla on aina suurempi kuin mitä esimerkiksi turvakaavio edellyttää. Näin ollen työntekijän poissaolo ylityövapaan johdosta ei aiheuta käytännön ongelmia. Myös sairauspoissaolojen johdosta on työntekijöitä poissa.

Suomen Varustamot ry:n varatoimitusjohtaja C, joka on osallistunut ensimmäisen ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen neuvotteluihin, on kertonut olennaisilta osin samalla tavalla kuin A uuden matkustaja-alussopimuksen neuvotteluiden tavoitteista ja säästöjen toteuttamistavoista. Ylityön korvaamista vapaana koskeva työehtosopimuksen 6.4 kohdan määräys ei ollut ongelmakohta 1.3.2001 voimaan tullutta sopimusta neuvoteltaessa. Määräyksen soveltamisesta ei ole ollut erimielisyyttä ennen nyt käsiteltävänä olevaa tapausta. Määräystä on sovellettu aluksilla sanamuodon mukaisesti siten, että kolmella ylityötunnilla saa yhden vapaapäivän, muttei muuta. Työntekijä voi pitää kolmella ylityötunnilla yhden työjakson päivän vapaana, mikäli tämä sopii töiden järjestelyiden puolesta työnantajalle, mutta kyseinen vapaapäivä ei kerrytä uutta vapaata. Työvuorolistoja ja työtuntijärjestelmää on mahdollista muuttaa yhteisesti sopimalla ja näin myös käytännössä tehdään.

SMU ry:n asiantuntija B, joka on osallistunut ensimmäisen ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen neuvotteluihin, on kertonut olennaisilta osin samalla tavalla kuin A uuden matkustaja-alussopimuksen neuvotteluiden tavoitteista, vuosien 2008 ja 2013 työehtosopimusneuvotteluista sekä alusten miehitysmääristä. Vastikejärjestelmästä luopumalla palkkausjärjestelmää saatiin yksinkertaistettua. Yksittäisten työjakson päivien pitäminen vapaina hiljaisina aikoina on mahdollista. Ylityövapaa voitiin antaa ainoastaan työpäivinä. Sellaista hyväksyttyä yhteistä soveltamiskäytäntöä ei ole ollut, että työntekijä voisi pitää kolmella ylityötunnilla yhden työjakson päivän vapaana ainoastaan, jos työntekijällä on myös vastaavalle vapaavuoron päivälle kolme ylityötuntia tai hänellä on muita aikaisemmin kertyneitä vapaapäiviä, joilla kattaa vastaava vapaavuoron päivä. Liitto ei ole ollut sopimassa kirjallisista todisteista V1 ja V2 ilmi käyviä ylityön vapaaksi vaihtamisessa noudatettavia periaatteita.

Tallink Silja Oy:n henkilöstöpurserina vuodesta 2013 lähtien työskennellyt D, jonka työtehtäviin on kuulunut muun ohella työ- ja vapaavuorojen laskeminen ja sijoittelu, on kertonut, että jos normaalin vuorottelujakson ollessa seitsemän työpäivää ja seitsemän vapaapäivää työntekijä haluaa olla kuusi päivää töissä ja kahdeksan päivää vapaalla, hän tarvitsee kuusi ylityötuntia. Kuudella ylityötunnilla ei saa kahta työpäivää vapaaksi. Silja Serenadella ei ole ollut vuodesta 2013 lukien erimielisyyksiä tästä asiasta.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Asiassa on selvitetty A:n, C:n ja B:n kertomusten perusteella se, että 1.3.2001 voimaan tullutta ensimmäistä ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimusta neuvoteltaessa tarkoituksena on ollut saada aikaan työvoimakustannussäästöjä sisältävä työehtosopimus. Vastaaja Suomen Varustamot ry on katsonut, että työehtosopimusosapuolet eivät ole kyseistä työehtosopimusta neuvotellessaan tarkoittaneet, että työehtosopimuksen 6.4.3. kohtaa tulkittaisiin kantajan SMU ry:n esittämällä tavalla muun ohella siitä syystä, että tällainen tulkinta olisi merkinnyt kustannusten kasvua, mikä olisi ollut vastoin säästösopimuksen tavoitteita.

Työtuomioistuin toteaa, että SMU ry:n työehtosopimusmääräyksestä esittämä tulkinta johtaa korkeampiin työvoimakustannuksiin kuin Suomen Varustamot ry:n esittämä tulkinta. Työtuomioistuin katsoo kuitenkin, että on mahdollista, että nyt käsiteltävänä olevan työehtosopimusmääräyksen osalta ei ole kiinnitetty huomiota työehtosopimusneuvotteluissa siihen, mitä vaikutuksia määräyksellä voi olla työvoimakustannuksiin. Työtuomioistuimessa on selvitetty A:n ja B:n kertomuksilla, että alun perin työnantajat eivät lainkaan halunneet korvata ylitöitä vapaana. Työehtosopimuksen 6.4 kohdan määräys ei myöskään ole alkuperäisessä muodossaan velvoittanut työnantajaa korvaamaan ylityötä vapaana. Työnantajat ovat siten kyenneet omilla päätöksillään välttämään ylitöiden vapaana antamisesta aiheutuvat mahdolliset lisäkustannukset.

Vasta 1.3.2014 voimaan tulleessa työehtosopimuksen 6.4 kohdan määräyksessä on ensimmäisen kerran sovittu siitä, että työntekijällä on oikeus saada tietyin edellytyksin ylityökorvaus vapaana niin halutessaan. Toisaalta työtuomioistuin pitää myös mahdollisena sitä, että ensimmäistä matkustaja-alussopimusta neuvoteltaessa vuonna 2000 jokin yksittäinen työehtosopimusmääräys on voinut aiheuttaa työvoimakustannusten nousua, kun 1.3.2001 voimaan tullut matkustaja-alussopimus on kokonaisuutena saanut aikaan riittävät säästöt varustamoille.

Työehtosopimuksen 6.4.3. kohdan sanamuodon mukaan ylityö korvataan työntekijän esityksestä vapaana siten, että kolme (3) ylityötuntia vastaa yhtä (1) vapaapäivää. Ylityön korvauksena annetut vapaapäivät kuluvat siitä huolimatta, sattuuko vapaan ajaksi lauantai, sunnuntai tai muu pyhäpäivä. Asiassa on riidatonta, että työntekijä voi sinänsä saada kolmella tekemällään ylityötunnilla yhden työpäivän vapaaksi. Suomen Varustamot ry:n mukaan näin on kuitenkin asian laita vain siinä tapauksessa, että työntekijällä on samaan aikaan myös kertynyt vastaavaa vapaavuoron päivää kattamaan kolme ylityötuntia tai hänellä on muita aikaisemmin kertyneitä vapaapäiviä, joilla hän voi kattaa vastaavan vapaavuoron päivän. Työtuomioistuin katsoo, että ylityön korvaamista harkittaessa luonteva lähtökohta on se, että korvattaessa työnantajan määräyksen perusteella tehtyä ylityötä työntekijän aloitteesta vapaana vapaa annetaan työntekijälle määrättynä työpäivänä, eivätkä ylityötunnit siten kulu sellaisena päivänä, joka on työntekijälle muutoinkin vapaa. Matkustaja-alussopimuksessa ei ole määräystä, josta kävisi nimenomaisesti ilmi Suomen Varustamot ry:n esittämä edellytys siitä, että myös vapaapäivä on katettava sovellettaessa työehtosopimuksen 6.4.3 kohdan määräystä. Suomen Varustamot ry:n kanta pohjautuu siihen ajatukseen, että työehtosopimuksessa on käytössä vastikejärjestelmä, jossa tehdyllä työllä ansaitaan vastikkeena vapaapäiviä ja jossa myös ylitöitä voidaan muuttaa vastikkeiksi.

Kantajan kirjallisena todisteena 5 olevan ulkomaanliikenteen kauppa-aluksia koskevan työehtosopimuksen kohdista 4.6 ja 5.1 käy ilmi se, että kyseisessä työehtosopimuksessa on käytössä vastikejärjestelmä. Mainituissa työehtosopimusmääräyksissä käytetään useissa kohdissa vastike-ilmaisua. Vastaavasti sanotussa työehtosopimuksessa on kohdassa 5.1.2.4. määräys mahdollisuudesta korvata ylitöitä rahana tai työntekijän suostumuksin vapaa-aikana. Samassa määräyksessä on myös sovittu mahdollisuudesta muuttaa ylitöitä vastikkeiksi vuorottelujärjestelmän niin vaatiessa.

Työtuomioistuin katsoo, että vastaavanlaisia työehtosopimusmääräyksiä ei ole ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksessa. A ja B ovat kertoneet työtuomioistuimessa, että 1.3.2001 voimaan tulleessa matkustaja-alussopimuksessa on luovuttu vastikejärjestelmästä ja siten yksinkertaistettu palkkausjärjestelmää. Asiassa on siten jäänyt luotettavasti selvittämättä se, että matkustaja-alussopimuksessa olisi käytössä sellainen vastikejärjestelmä, jonka johdosta työehtosopimuksen 6.4.3. kohtaa tulisi tulkita Suomen Varustamot ry:n esittämällä tavalla.

Vastaaja Suomen Varustamot ry on vedonnut kantansa tueksi vielä siihen, että vuorottelujärjestelmän toimivuus ja meriturvallisuus edellyttävät, että työehtosopimuksen 6.4.3. kohtaa tulee tulkita vastaajan esittämällä tavalla. A:n, C:n ja B:n kertomusten perusteella työtuomioistuimessa on selvitetty, että yksittäisten työpäivien antaminen vapaana on mahdollista alusten käytännön työjärjestelyjen puolesta ja meriturvallisuuden vaarantumatta. Työehtosopimuksen 6.4.3. kohdan määräyksen mukaan annettaessa ylityötä vapaana on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän tarpeet. Tämän lisäksi ylityövapaa tulee määräyksen mukaan antaa vuorottelujärjestelmän toteuttamisen kannalta tarkoituksenmukaisena ajankohtana. Vuorottelujärjestelmän toimivuus tai meriturvallisuutta koskevat seikat eivät näin ollen estä sitä, että työehtosopimuksen 6.4.3. kohdan määräystä tulkitaan SMU ry:n esittämin tavoin.

Suomen Varustamot ry on vielä vedonnut siihen, että työehtosopimuksen 6.4.3. kohtaa on vakiintuneesti tulkittu siten, että työntekijällä on oltava työpäivänä annettavaa ylityövapaata vastaavaa vapaapäivää korvaamaan ylityötunteja tai muita aikaisemmin kertyneitä vapaapäiviä. Väitteensä tueksi Suomen Varustamot ry on vedonnut kahteen kirjalliseen todisteeseen eli pöytäkirjaan 20.3.2014 työvuorojen suunnittelusta Baltic Princessin seisontapäivien yhteydessä ja pöytäkirjaan 13.11.2013 työvuorojen suunnittelusta Silja Serenadella telakoinnin yhteydessä.

Pöytäkirjan 13.11.2013 ylityön vaihtoa vapaaksi koskevasta kohdasta käy ilmi, että työntekijä on voinut enimmillään vaihtaa 18 tuntia ylitöitä kuudeksi vapaapäiväksi. Työtuomioistuimessa on riidatonta, että 18 ylityötunnilla saa kuusi päivää vapaata. Näin ollen pöytäkirjan 13.11.2013 perusteella ei voida tehdä merkityksellisiä johtopäätöksiä erimielisyyden ratkaisemisen kannalta.

Pöytäkirjassa 20.3.2014 on todettu ylityön vaihtoa vapaaksi koskevassa 5. kohdassa, että tarvitaan 6 tuntia ylitöitä, jotta saa yhden palkkapäivän ja yhden vapaapäivän. Työtuomioistuin toteaa, että pöytäkirjan on allekirjoittanut neuvottelussa läsnä olleista henkilöistä ainoastaan merihenkilöstöpäällikkö E. Neuvottelussa läsnä ollut laivaluottamusmies F ei ole allekirjoittanut pöytäkirjaa. Tästä huolimatta on sinänsä ollut mahdollista, että kyseisellä aluksessa on ainakin tässä tapauksessa noudatettu aluksen seisontapäivien yhteydessä käytäntöä, jonka mukaan työtekijällä on pitänyt olla kuusi ylityötuntia saadakseen vapaaksi yhden työpäivän ja sitä vastaavan vapaapäivän. B on todennut työtuomioistuimessa kuultuna, että SMU ry ei ole ollut sopimassa edellä mainituista pöytäkirjoista ilmenevistä käytännöistä.

D on kertonut, että Silja Serenade -aluksella noudatetaan käytäntöä, jonka mukaan kuudella ylityötunnilla ei saa vapaaksi kahta työpäivää. C on kertonut, että määräystä on sovellettu aluksilla sanamuodon mukaisesti siten, että kolmella ylityötunnilla saa yhden vapaapäivän, muttei muuta. A on kertonut, ettei hän tuntenut varustamoiden tarkkaa soveltamiskäytäntöä. B on kiistänyt, että olisi olemassa sen kaltainen yhteisesti hyväksytty soveltamiskäytäntö, jota Suomen Varustamot ry on esittänyt.

SMU ry:n mukaan nyt käsiteltävänä oleva asia on riitautunut Viking Linen tiedotteen 7.5.2015 johdosta. Tiedotteen mukaan ylityön korvaaminen vapaana edellyttää, että työntekijällä on katetta myös vuorottelujärjestelmän vapaajaksolle. SMU ry on pitänyt tiedotteessa esitettyä tulkintaa työehtosopimuksen vastaisena. Työtuomioistuin katsoo edellä kerrotuilla perusteilla, että työehtosopimuksen 6.4.3. kohdan määräyksen soveltamiskäytännöstä on esitetty ristiriitaista näyttöä työtuomioistuimessa. Työtuomioistuin katsoo sen vuoksi jääneen näyttämättä, että työehtosopimuksen 6.4.3. kohtaa olisi tulkittu työehtosopimusosapuolten yhteisesti hyväksymällä tavalla vakiintuneesti Suomen Varustamot ry:n esittämällä tavalla.

Edellä kerrotuin perustein työtuomioistuin katsoo työehtosopimuksen 6.4.3. kohdan sanamuodon mukaiseksi ja oikeaa sisältöä parhaiten vastaavaksi tulkinnaksi, että korvattaessa työntekijän esityksestä ylityötä kolmea ylityötuntia vastaava yksi vapaapäivä on annettava vuorottelujärjestelmän mukaisena työpäivänä, eikä työntekijä ole velvollinen käyttämään ansaitsemiaan ylityötunteja vuorottelujärjestelmän mukaisena vapaapäivänä. Näin ollen SMU ry:n kanne on hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulut

Suomen Varustamot ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla asian hävitessään velvollinen korvaamaan SM-U ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa ulkomaanliikenteen matkustaja-alussopimuksen 6.4.3. kohdan oikeaksi sisällöksi ja tulkinnaksi sen, että korvattaessa työntekijän esityksestä ylityötä kolmea ylityötuntia vastaava yksi vapaapäivä on annettava vuorottelujärjestelmän mukaisena työpäivänä, eikä työntekijä ole velvollinen käyttämään ansaitsemiaan ylityötunteja vuorottelujärjestelmän mukaisena vapaapäivänä, ja

- velvoittaa Suomen Varustamot ry:n korvaamaan Suomen Merimies-Unioni SM-U ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa 12.093,60 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Saarensola, Lallo, Ruohoniemi, Lehto ja Tähkäpää jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Työntekijäliittoon kuuluvat ahtaajat olivat kieltäytyneet toimittamasta työnantajaliittoon kuuluvalle logistiikkapalveluyritykselle kontteja yhtiön massatavaraterminaaliin sekä noutamasta niitä pois. Työtaistelutoimenpiteen tarkoituksena oli ollut tukea työntekijäpuolta työnantaja- ja työntekijäliittojen välisessä erimielisyydessä, joka oli koskenut sitä, noudatettiinko työssä ahtausalan työehtosopimusta vai huolinta-alan varastoterminaali- ja satamatyöntekijöiden työehtosopimusta. Työntekijäliitto oli molempien työehtosopimusten osapuoli.

Työntekijäliitto oli saarron toimeenpanija. Työtaistelutoimenpide oli kohdistunut huolinta-alan työehtosopimuksen asianomaisiin määräyksiin. Työntekijäliitto tuomittiin hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta.

KANTAJA

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

VASTAAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

ASIA

Työrauha

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 26.4.2017

TAPAHTUMATIEDOT

Helsingin Vuosaaren satamassa työskenteleviä ahtaajia on 20.4.2017 noin kello 15 alkaen kieltäytynyt toimittamasta PALTA ry:n logistiikkapalveluita tuottavalle jäsenyritykselle SA-TU Logistics Oy:lle kontteja yhtiön massatavaraterminaaliin sekä noutamasta kontteja pois.

Kyseessä on ollut työtaistelu, jonka johdosta yhtiön massatavaraterminaalin toiminta ja kahdeksan työntekijän työ on keskeytynyt. Ahtaajien työnantaja on Steveco Oy, joka on sopimussuhteessa SA-TU Logistics Oy:n kanssa.

Saarrosta on päättänyt Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n hallitus.

KANNE

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n maksamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle hyvityssakkoa ensisijaisesti työrauhavelvoitteen rikkomisen ja toissijaisesti työrauhan valvontavelvollisuuden laiminlyömisen johdosta, ja

- velvoittaa Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut 2.760 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Työtaistelua koskevat tosiseikat

Saarrolla on tarkoituksena painostaa SA-TU Logistics Oy:tä noudattamaan yrityksen terminaalityöntekijöihin ahtausalan työehtosopimusta, vaikka sanottu yritys PALTA ry:n jäsenenä on työehtosopimuslain perusteella velvollinen noudattamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välistä huolinta-alan varastoterminaali- ja satamatyöntekijöiden työehtosopimusta. Työntekijäliitto on molempien edellä sanottujen työehtosopimusten osapuoli.

Työntekijäliiton edustajat olivat noin kaksi vuotta sitten vaatineet yhtiön noudattavan massatavaraterminaalin töissä ahtausalan työehtosopimusta. Työntekijäliitolle toimitettiin satama-alueen kartat, joiden mukaan massatavaraterminaali sijaitsi sataman vahvistetulla logistiikka-alueella. Tämän jälkeen asiassa ei ole käyty neuvottelua ennen nyt puheena olevaa työtaistelua, vaikka neuvottelun järjestämisestä on käyty sähköpostikirjeenvaihtoa.

Työtaistelu aiheuttaa vahinkoa yhtiölle. Työtaistelun johdosta yhtiön massatavaraterminaalin toiminta ja kahdeksan työntekijän työ on keskeytynyt. Työtaistelu vaarantaa yhtiön asiakassuhteita.

PALTA ry antoi 20.4.2017 kello 16.53 työntekijäliiton tietoon saatetulla sähköpostikirjeellä kehotuksen työrauhan ylläpitämiseksi ja työtaistelutoimenpiteen lopettamiseksi välittömästi sekä pyynnön selvittää, mihin toimenpiteisiin työntekijäliitto oli ryhtynyt saarron lopettamiseksi.

Työtaistelu jatkuu yhä. Sen päättymisestä tai aiotusta päättymisestä ei ole mitään tietoa.

Työtaistelun kohdistuminen työehtosopimukseen

Työtaistelu kohdistuu huolinta-alan varastoterminaali- ja satamatyöntekijöiden työehtosopimuksen soveltamisalamääräyksiin.

Huolinta-alan varastoterminaali- ja satamatyöntekijöiden työehtosopimuksen 1 §:n soveltamisalaa koskevan määräyksen mukaan sopimuksessa määrätään Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n jäseninä olevien huolintaliikkeiden ja kansainvälistä kuljetusta harjoittavien kuljetus- ja kuljetusvälitysliikkeiden varastoterminaaleissa, varastoissa, niin sanotuissa varastohotelleissa ja satamissa työskentelevien työntekijöiden työehdot. Satamatyöntekijöiden työehdot määräytyvät työehtosopimuksen mukaisesti, ellei heitä koskevassa liitepöytäkirjassa ole toisin määrätty. Pöytäkirjamerkinnän mukaan satama-alueella sijaitsevissa terminaaleissa sovellettavasta sopimuksesta on sovittu satamatyöntekijöitä koskevassa liitepöytäkirjassa.

Vastaajan vastuu työtaistelusta

Työtaistelusta päätti työntekijäliiton hallitus. Vastaaja rikkoi työehtosopimuslain 8 §:ssä sille säädettyä velvollisuutta välttää kaikkia työtaistelutoimenpiteitä, jotka kohdistuvat työehtosopimukseen kokonaisuudessaan tai johonkin sen yksityiseen määräykseen. Joka tapauksessa vastaaja laiminlöi valvontavelvollisuutensa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n kanne ensisijaisesti jätetään tutkimatta ja toissijaisesti hylätään. Lisäksi vastaaja on vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan vastaajan oikeudenkäyntikulut 200 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Asian tausta

PALTA ry:n työnseisaukseksi määrittelemässä tapahtumassa on kyse tilanteesta, jossa Helsingin Vuosaaren sataman ISPS-alueen eli satama-alueen sisällä työskentelevät Helsingin ahtaustyöntekijät ry 131:n ahtaajat eivät ole suostuneet toimittamaan SA-TU Logistics Oy:lle kontteja ja noutamaan niitä. Kyseinen varasto ei ole sijainnut logistiikka-alueella.

PALTA ry:n kanneoikeuden puuttuminen

Kanne tulee ensisijaisesti jättää tutkimatta sillä perusteella, että PALTA ry:llä ei ole oikeutta saattaa tämän oikeudenkäynnin kohteena olevaa kysymystä työtuomioistuimen ratkaistavaksi.

Työstä kieltäytyneet työntekijät eivät työskentele SA-TU Logistics Oy:n palveluksessa eikä SA-TU Logistics Oy:llä ole oikeutta näin ollen antaa työmääräyksiä kyseisille ahtaajille.

Väitettyyn työnseisaukseen ei ole osallistunut yhtään työntekijää, jonka työsuhteeseen sovelletaan huolinta-alan varastoterminaali- ja satamatyöntekijöiden työehtosopimusta.

Kyseisten työntekijöiden työsuhteisiin sovelletaan AKT ry:n ja Satamaoperaattorit ry:n välillä solmittua työehtosopimusta, eli niin sanottua ahtausalan työehtosopimusta.

Mikäli työehtosopimuslain 8 §:n mukaista työrauhavelvollisuutta katsottaisiin rikotun tai valvontavelvollisuutta laiminlyödyn, olisi Satamaoperaattorit ry oikeutettu saattamaan asian työtuomioistuimen ratkaistavaksi 20.4.2017 alkaneiden toimenpiteiden osalta ahtaajien työnantajana olevan ahtausalan yhtiön ollessa tuossa oikeudenkäynnissä kuultavana.

Kanteellaan PALTA ry vaatii työtuomioistuinta velvoittamaan AKT ry:n suorittamaan sille sakkoa sellaisen työehtosopimuksen perusteella, jonka osapuolena PALTA ry ei ole.

Työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta

Suomessa ISPS-aitauksen sisällä eli satama-alueella perinteisesti noudatetaan lastin esi- ja jälkikäsittelyssä ahtausalan työehtosopimusta. Tämä kattaa lähes kaikki Suomessa sijaitsevat satama-alueet.

Asiassa on toissijaisesti katsottava, että PALTA ry:ltä puuttuu työehtosopimuslain 8 §:n mukainen oikeudellinen intressi valvoa ahtausalan työehtosopimuksen noudattamista. Asiassa ei ole sellaista PALTA ry:n tai sen jäsenyrityksen oikeushyvää, jonka ratkaiseminen kuuluisi työtuomioistuimen toimivaltaan. Näin ollen työrauhavelvoitetta ja työrauhan valvontavelvollisuutta ei AKT ry:n toimesta ole rikottu suhteessa PALTA ry:hyn.

Sakosta ja oikeudenkäyntikuluista

Työehtosopimuslain 9 §:n mukaista sakkoa ei tule tuomita suoritettavaksi. Koska kanne on perusteeton, tulee vaatimus hyvityssakon tuomitsemisesta hylätä ja PALTA ry velvoittaa korvaamaan AKT ry:n oikeudenkäyntikulut täysimääräisesti.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Käsittelyratkaisu

Kanteeseen vastatessaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on väittänyt, että Palvelualojen työnantajat PALTA ry:ltä puuttuu kanteen nostamiseksi ja ajamiseksi työtuomioistuimessa vaadittava asianosaisen asema.

Työtuomioistuin toteaa kanteen perustetun siihen, että AKT ry on kantajayhdistyksen jäsenyrityksessä toimeenpannun työtaistelun yhteydessä rikkonut huolinta-alan varastoterminaali- ja satamatyöntekijöiden työehtosopimuksesta johtuvan työrauhavelvollisuuden. Koska kantajayhdistys on sanottuun sopimukseen osallinen, yhdistyksellä on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 12 §:n nojalla oikeus panna asiassa kanne vireille. Saarron kohdistuminen tähän tai muuhun työehtosopimukseen on kanteen hyväksymistä tai hylkäämistä koskeva asiakysymys, joka ei vaikuta kanteen tutkimisen edellytyksiin. Sama koskee oikeudellisen intressin puuttumista koskevaa väitettä. Näistä syistä työtuomioistuin hylkää AKT ry:n tekemän oikeudenkäyntiväitteen.

Tausta ja työtaistelutoimenpiteet

Työntekijäliittoon kuuluvat ahtaajat ovat kanteessa kerrotuin tavoin 20.4.2017 noin kello 15 lukien kieltäytyneet toimittamasta SA-TU Logistics Oy:lle kontteja yhtiön massatavaraterminaaliin sekä noutamasta niitä pois. Kysymyksessä on ollut työtaistelu, johon on osallistunut kahdeksan ahtaajaa. Työtaistelutoimenpiteet jatkuvat yhä.

Saarron taustalla on ollut työnantaja- ja työntekijäliittojen välinen erimielisyys, joka on koskenut sitä, noudatetaanko kyseisellä satama-alueella mainitussa työssä ahtausalan työehtosopimusta vai huolinta-alan varastoterminaali- ja satamatyöntekijöiden työehtosopimusta. Saarron tarkoituksena on ollut tukea työntekijäpuolen kantaa asiassa.

Työtaistelutoimenpiteiden kohdistuminen työehtosopimukseen

Saarrolla on pyritty painostamaan SA-TU Logistics Oy:tä noudattamaan yrityksen terminaalityöntekijöihin ahtausalan työehtosopimusta huolinta-alan varastoterminaali- ja satamatyöntekijöiden työehtosopimuksen sijaan. Työtaistelu on siten kohdistunut huolinta-alan varastoterminaali- ja satamatyöntekijöiden työehtosopimuksen soveltamisalaa koskevaan määräykseen.

Toimeenpannessaan osapuolia sitovan työehtosopimuksen määräyksiin kohdistuvan työtaistelun Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on rikkonut työrauhavelvollisuutensa. Asiassa ei ole merkitystä sillä, että saarron toteuttaneet vastaajaliiton jäsentyöntekijät eivät ole SA-TU Logistics Oy:n palveluksessa (ks. vastaavanlainen asetelma käsittelysaartoa koskevassa tapauksessa TT 2003:75).

Ammattiliiton vastuu

Asiassa on riidatonta, että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n hallitus on tehnyt päätöksen saarrosta. Työntekijäliitto on siten saarron toimeenpanijana siitä vastuussa.

Hyvityssakko

Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, siihen osallistuneiden määrä ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimusta on paljoksuttu kokonaismäärältään siltä osin, kuin se ylittää 2.200 euroa ja tuntilaskutuksen osalta 50 euroa ylittäviltä osin. Ottaen huomioon asian laatu ja sen hoitamisen vaatimat välttämättömät toimenpiteet sekä se, että asia on ratkaistu kirjallisessa menettelyssä, työtuomioistuin katsoo oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi kanteessa vaaditut 2.760 euroa.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n maksamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 3.000 euroa.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut 2.760 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Äimälä, Nyyssölä, Lehto ja Jokinen jäseninä. Esittelijä on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.

Kysymys siitä, tuliko toimihenkilösopimusta tulkita siten, että vapaapäivänä tehdystä työstä maksetaan kaikilta osin viikkoylityökorvaus eli 100 prosentilla korotettu palkka myös 8 tunnin ylittäviltä tunneilta. Työehtosopimuksen määräystä oli tulkittava sen sanamuodon mukaisesti. Sanamuodon mukaista tulkintaa puolsi myös alalle vakiintunut soveltamiskäytäntö. Toimihenkilöliiton kanne hyväksyttiin.

KANTAJA

Ammattiliitto Pro ry

VASTAAJAT

Metsäteollisuus ry

UPM Kymmene Oyj

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta, vapaavuorokauden aikana tehdystä työstä maksettava palkka

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 28.3.2017

Pääkäsittely 12.5.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuus ry:n ja Ammattiliitto Pro ry:n paperiteollisuuden toimihenkilösopimuksessa (1.5.2014–30.11.2016) on muun muassa seuraava määräys:

15 § Ylityö- ja ym. korvaukset

Viikoittainen ylityö (tam 17, 27, 37)

9 Keskeytymättömässä vuorotyössä sekä jatkuvassa 1- tai 2-vuorotyössä on viikoittaista ylityötä säännöllisen vapaavuorokauden aikana suoritettu työ edellyttäen, että toimihenkilö jatkaa välittömästi tämän jälkeen työtään aikaisemmassa työvuorossaan

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 Viikoittaisesta ylityöstä maksetaan, milloin toimihenkilö ylityötä tehdessään on työskennellyt keskeytymättömässä vuorotyössä tahi jatkuvassa 1- tai 2-vuorotyössä, 100 prosentilla korotettu palkka. Samoin maksetaan 100 prosentilla korotettu palkka edellä 9. kohdan 1. kappaleessa mainitun vapaavuorokauden aikana suoritetusta työstä.

SOV. Työskentelystä vuorovapaiden keskellä ns. viivapäivänä sen jälkeen vuorovapaita jatkettaessa maksetaan yksinkertainen palkka kuukausipalkan lisäksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

UPM Kymmene Oyj:n (yhtiö) Kymin sellutehtaalla työskennellään keskeytymättömässä kolmivuorotyössä. Tehtaalla on käytössä TAM 37 lyhyt kierto AAIIYY-VV-AAIIYY. Työvuoroluettelo, josta ilmenee säännöllinen työaika ja työaikaa tasoittavat vapaajaksot, laaditaan etukäteen vuodeksi kerrallaan. Viikoittainen työaika tasoitetaan vuositasolla 34,5 tunniksi antamalla vuorovapaat neljän vuorokauden vapaajaksoissa. Mikäli vuorovapaita (V-päivät) ei voida antaa työvuorojärjestelmän mukaisesti, ne siirtyvät myöhemmin annettaviksi.

Vuoromestari A työskenteli vuonna 2015 työvuorojärjestelmän vuoron 1 mukaisina viivapäivinä seuraavasti: torstaina 9.4. yhteensä 8,25 tuntia, torstaina 16.7. yhteensä 9,67 tuntia, tiistaina 4.8. yhteensä 10,92 tuntia, perjantaina 13.8. yhteensä 8,17 tuntia, maanantaina 17.8. yhteensä 11,33 tuntia, maanantaina 24.8. yhteensä 10 tuntia, tiistaina 25.8. yhteensä 14,47 tuntia, torstaina 27.8. yhteensä 15,58 tuntia, torstaina 3.9. yhteensä 13 tuntia, keskiviikkona 16.9. yhteensä 9,75 tuntia, keskiviikkona 23.9. yhteensä 9,50 tuntia, tiistaina 6.10. yhteensä 10,33 tuntia, perjantaina 16.10. yhteensä 11,50 tuntia, perjantaina 23.10. yhteensä 9,50 tuntia, maanantaina 2.11. yhteensä 8,17 tuntia ja torstaina 5.11. yhteensä 9,50 tuntia.

A:lle maksettiin edellä mainittuina viivapäivinä työskentelystä 100 prosentilla korotettu palkka viikkoylityöksi katsottujen kahdeksan ensimmäisen tunnin osalta, mutta sen jälkeisiltä tunneilta vuorokautisen ylityön mukaan.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, tuleeko paperiteollisuuden toimihenkilösopimuksen 15 §:n 9 kohdan 1. kappaletta ja 10 kohtaa tulkita siten, että niin sanottuna viivapäivänä työskentelystä maksetaan kaikilta osin 100 prosentilla korotettu palkka.

KANNE

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa paperiteollisuuden toimihenkilösopimuksen 15 §:n 9 kohdan 1. kappaleen ja 10 kohdan oikeaksi tulkinnaksi, että 9 kohdan 1. kappaleessa mainitusta vapaavuorokauden aikana suoritetusta työstä maksetaan kaikilta osin 100 prosentilla korotettu palkka;

- velvoittaa UPM Kymmene Oyj:n suorittamaan vuoromestari A:lle hänen vuonna 2015 viivapäivinä tekemästään ylityöstä maksamatta jätetyt ylityökorvaukset yhteensä 330,70 euroa korkolain mukaisine viivästyskorkoineen 3,33 eurolle 29.5.2015 lukien, 22,26 eurolle 31.8.2015 lukien, 135,56 eurolle 30.9.2015 lukien, 70,26 eurolle 30.10.2015 lukien, 76,94 eurolle 30.11.2015 lukien ja 22,35 eurolle 31.12.2015 lukien;

- tuomitsee UPM-Kymmene Oyj:n maksamaan Ammattiliitto Pro ry:lle työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoa työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta;

- tuomitsee Metsäteollisuus ry:n maksamaan Ammattiliitto Pro ry:lle työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä; ja

- velvoittaa Metsäteollisuus ry:n ja UPM-Kymmene Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeuden­käyntikulut 7.029,10 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimusmääräyksiä on vuosikymmenten ajan sovellettu siten, että viivapäivänä tehdystä ylityöstä maksetaan 100 prosentilla korotettu palkka. A ja muut vuoromestarit saivat aiemmin kaikilta viivapäivänä tekemiltään tunneilta 100 prosenttia korotetun palkan 15 §:n 9 -kohdan ensimmäisen kappaleen mukaisesti. Edellytyksenä työn katsomiselle viikoittaiseksi ylityöksi on, että toimihenkilö jatkaa tämän jälkeen työtään aikaisemmassa työvuorossaan työvuoroluettelon mukaisesti. Viikoittaisen ylityön käsite on 9 -kohdan tarkoittamissa tilanteissa ja työaikamuodoissa eri kuin työaikalaissa.

Työehtosopimusmääräystä tulee sen sanamuodon, tekstihistorian ja vakiintuneen soveltamiskäytännön perusteella tulkita siten, että kaikesta viivapäivinä tehdystä työstä on maksettava 100 prosentilla korotettu palkka. Näin ollen yhtiö on velvollinen suorittamaan A:lle maksamatta jääneet työehtosopimuksen 15 §:n 10 -kohdan mukaiset korotusosat edellä mainituilta päiviltä yhteensä 330,70 euroa.

Työehtosopimusmääräysten historiasta

Paperi- ja puumassateollisuuden palkkasopimuksen keskeytymätöntä vuorotyötä koskeva määräys vastasi nykyisen paperiteollisuuden toimihenkilösopimuksen 15 §:n 9 ja 10 -kohtaa. Palkkasopimuksen soveltamisohjeen mukaan osapuolten tarkoitus on ollut sopia, että myös vapaavuorokauden aikana klo 6.00–6.00 suoritettu työ katsotaan viikoittaiseksi ylityöksi, josta maksetaan 100 prosentilla korotettu palkka.

Edellä mainittu määräys ja soveltamisohje olivat vastaavassa muodossa myös alakohtaisten runkosopimusten (1.11.1993–15.1.2000) paperi- ja puumassateollisuuden palkka- ja työaikapöytäkirjassa.

Runko- ja yleissopimuksista luovuttaessa ja paperiteollisuuden toimihenkilösopimuksia solmittaessa 19.4.2000 ylityökorvauksia keskeytymättömässä vuorotyössä koskeva työehtosopimusmääräys säilytettiin sellaisenaan. Soveltamisohjeita kuitenkin karsittiin ja myös ko. tekstiä koskeva soveltamisohje jätettiin pois työehtosopimuksesta. Sopimusmääräyksen tekstiä ja tulkintaa ei kuitenkaan muutettu.

Työehtosopimuksessa on siis nimenomaisesti sovittu, että keskeytymättömässä vuorotyössä vapaavuorokaudella tehty kaikki työ katsotaan työehtosopimusperusteisesti viikoittaiseksi ylityöksi, josta maksetaan 100 prosentilla korotettu palkka.

Määräyksen soveltaminen

Määräyksen vakiintunut soveltamiskäytäntö on ollut edellä mainittujen soveltamisohjeiden mukaista ja on myös jatkunut alan yrityksissä sellaisenaan. Viivapäivänä tehty työ on korvattu myös 8 tuntia ylittäviltä osin 100 prosentilla korotetulla palkalla. Ylityökirjanpitoon nämä tunnit on työaikalain säännösten johdosta pitänyt tilastoida vuorokautisena ylityönä, mutta kaikilta tunneilta on maksettu 100 prosentilla korotettu palkka.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

UPM-Kymmene Oyj on tietensä rikkonut työehtosopimusta tai sen olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa sitä, koska viivapäivänä tehdystä työstä on vakiintuneesti maksettu 100 prosentilla korotettua palkkaa. Työehtosopimusmääräyksen tulkintaa ja soveltamista muutettiin, vaikka työehtosopimuksen tekstimääräystä ei muutettu ja määräyksen soveltamiskäytäntö oli vakiintunut. Yhtiön tuottamusta ei poista se, että Metsäteollisuus ry katsoi yhtiön toiminnan työehtosopimuksen mukaiseksi.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönti

Metsäteollisuus ry ei olisi saanut hyväksyä yhtiön menettelyä edellä mainittu työehtosopimuksen tekstihistoria ja vakiintunut soveltamiskäytäntö huomioon ottaen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry ja UPM Kymmene Oyj ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Ammattilitto Pro ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 3.162 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

Niin sanottuina viivapäivänä tehdystä työstä kuuluu maksaa 100 prosentilla korotettu palkka niiden tuntien osalta, jotka katsotaan työaikalain mukaan viikoittaiseksi ylityöksi eli kahdeksalta ensimmäiseltä tunnilta. Tämän jälkeen kysymys on vuorokautisesta ylityöstä, jolloin kahdelta ensimmäiseltä tunnilta maksetaan 50 prosentilla korotettu palkka. Kaikesta viivapäivänä tehdystä työstä ei ole alalla maksettu 100 prosentilla korotettua palkkaa. Mikäli näin on tehty, maksaminen ei ole perustunut työehtosopimuksen oikeaan tulkintaan.

Työehtosopimuksen 15 §:n 10 -kohdan viimeinen virke on viikoittaisen ylityön korvausnormi, eikä se koske riidanalaisen vuorokautisen ylityön korvaamista vapaavuorokauden aikana.

Työehtosopimusmääräysten mukaan keskeytymättömässä kolmivuorotyössä (TAM 37) ja jatkuvassa 1- ja 2-vuorotyössä (TAM 17 ja 27) vuorokautinen ylityö korvataan kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 prosentilla korotettuna myös niissä tilanteissa, joissa viikkoylityötä on yli kahdeksan tuntia. Viikoittaisesta ylityöstä maksetaan työehtosopimuksen 15 §:n 9- ja 10-kohtien mukaisesti 100 prosentilla korotettu palkka.

Viittaukset työehtosopimusten tekstihistoriaan ja aiempiin soveltamisohjeisiin eivät tuo nyt kysymyksessä olevaan tulkintaerimielisyyteen mitään uutta. Soveltamisohje vahvistaa sen, mitä työehtosopimuksessa on sovittu, eli että vapaavuorokauden aikana tehty työ katsotaan työaikamuodossa 37 viikoittaiseksi ylityöksi. Soveltamisohjeessa ei todeta, että vapaavuorokauden aikana tehdyt kaikki tunnit olisivat viikkoylityötä ja niistä maksettaisiin 100 prosentilla korotettu palkka. Alakohtaisissa runkosopimuksissa (esimerkiksi 1.11.1998–1999) sopimusteksti ei eroa sanamuodoltaan voimassaolevan toimihenkilösopimuksen sanamuodosta.

Toimihenkilösopimuksen 15 §:ssä ei ole sovittu tai tarkoitettu sopia siitä, että periaatteellisesta erottelusta vuorokautisen ja viikoittaisen ylityön välillä luovuttaisiin. Mikäli sopijaosapuolet olisivat halunneet sopia, että viikoittaisesta ylityöstä säännöllisen vapaavuorokauden aikana maksetaan 8 tunnin ylittävältäkin osalta 100 prosentilla korotettu palkka, tämä olisi kirjattu työehtosopimukseen.

Tätä menettelytapaa on noudatettu esimerkiksi paperiteollisuuden toimihenkilösopimuksen 15 §:n 8-kohdassa, jonka mukaan työaikamuodoissa 15, 16, 25, 26, 35 ja 36 korvataan pääsiäislauantaina tehty työ kello 14.00 saakka kuten viikoittaisesta ylityöstä on sovittu. Mikäli vuorotöissä 7 §:n 7 -kohdan mukaisesta seisokista johtuen tekemättä jääneen vuoron työnjohtaja kutsutaan muuhun saman vuorokauden työvuoroon, maksetaan tästä seisokkiajan alkamisajankohtaan saakka, kuten viikoittaisesta ylityöstä on sovittu. Myös Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliitto ry:n työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on erikseen sovittu siitä, miten viivapäivänä tehty viikoittainen ylityö korvataan kahdeksan tunnin ylittävältä osalta.

Sen sijaan Paperiteollisuuden toimihenkilösopimuksessa ei vastaavassa sopimusehtokohdassa ole näin menetelty. Tämä osoittaa, että työehtosopimuksen 15 §:n 10 -kohdan viimeinen virke on nimenomaan viikoittaisen ylityön korvausnormi, eikä sanamuodon mukaisen tulkinnan ylittävä näkemys ole perusteltu.

Työehtosopimuksen määräyksen soveltamiskäytäntö ei myöskään ole vakiintunut kantajan tulkinnan mukaiseksi. Yhtiön palkkajärjestelmässä on ollut virhe siltä osin, että vuorokautisen ylityön korvausprosentti on erehdyksessä ollut myös toimihenkilöille 100 prosenttia. Palkkajärjestelmää rakennettaessa käytettiin pohjana työntekijöiden työehtosopimuksen mukaista parametrointia tietojärjestelmään, eikä virhettä toimihenkilöiden osalta huomattu aiemmin.

Yhtiö ei ole toiminut lain tai toimihenkilösopimuksen vastaisesti jättäessään maksamatta kanteessa vaaditut ylityökorvaukset.

Valvontavelvollisuudesta

Metsäteollisuus ry on perehtynyt asiaan erimielisyysneuvotteluissa. Työnantaja on toiminut asiassa lain ja työehtosopimuksen mukaan. Koska työnantaja ei ole menetellyt virheellisesti, Metsäteollisuus ry:n ei ole tullut ryhtyä toimenpiteisiin eikä se ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

Hyvityssakoista

Yhtiö ei ole menetellyt lain tai työehtosopimuksen vastaisesti eikä Metsäteollisuus ry ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Näin ollen yhtiötä tai Metsäteollisuus ry:tä ei tule tuomita hyvityssakkoon.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Paperi- ja puumassateollisuuden palkkasopimus 1.3.1992–31.10.1993 / keskeytymätöntä vuorotyötä koskevat työaikamääräykset 9 § A. Säännöllinen työaika kohdat 9.4.–9.12. ja B. Ylityö- ym. korvaukset kohta 9.26

2. Palkkasopimuksen soveltamisohjeet 9 §:n 26. kohta

3. Paperiteollisuuden runkosopimus 1998–1999 / ote 15 §:stä ja ote runkosopimuksen liitteenä noudatetusta paperi- ja puumassateollisuuden palkka- ja työaikapöytäkirjasta soveltamisohjeineen keskeytymätöntä vuorotyötä koskevien ylityömääräysten (13 § 2) osalta

4. Paperiteollisuuden toimihenkilösopimus 2000–2003 / ote 15 §:stä

5. Esimerkki yhtiön soveltamiskäytännöstä vuodelta 2012 (Kymin sellutehdas)

6. Esimerkki yhtiön soveltamiskäytännöstä vuodelta 2013 (Kaukaan sellutehdas)

7. Esimerkki alan soveltamiskäytännöstä / Stora Enso Oyj vuodelta 2015

8. "Tavoitteet saavutettiin TES-kierroksella" -lehtileike toukokuulta 2000

Kantajan henkilötodistelu

1. Teknisten liiton ja Toimihenkilöunionin entinen työsuhdeasiamies B

2. Luottamusmies C

3. Luottamusmies ja neuvottelukunnan puheenjohtaja D

Vastaajien henkilötodistelu

1. Metsäteollisuus ry:n työmarkkinapäällikkö E

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Metsäteollisuus ry:n ja Ammattiliitto Pro ry:n paperiteollisuuden toimihenkilösopimuksen (1.5.2014–30.11.2016) 15 §:n 9. kohdan mukaan keskeytymättömässä vuorotyössä sekä jatkuvassa 1- tai 2-vuorotyössä on viikoittaista ylityötä säännöllisen vapaavuorokauden aikana suoritettu työ edellyttäen, että toimihenkilö jatkaa välittömästi tämän jälkeen työtään aikaisemmassa työvuorossaan. Viikoittaisesta ylityöstä maksetaan 100 prosentilla korotettu palkka. Samoin maksetaan 100 prosentilla korotettu palkka vapaavuorokauden aikana suoritetusta työstä. Soveltamisohjeen mukaan työskentelystä vuorovapaiden keskellä ns. viivapäivänä sen jälkeen vuorovapaita jatkettaessa maksetaan yksinkertainen palkka kuukausipalkan lisäksi.

Asiassa on ratkaistava, tuleeko paperiteollisuuden toimihenkilösopimuksen 15 §:n 9 kohdan 1. kappaletta ja 10 kohtaa tulkita siten, että niin sanottuna viivapäivänä työskentelystä maksetaan kaikilta osin 100 prosentilla korotettu palkka.

Vapaavuorokauden aikana tehdystä työstä maksettava palkka

Teknisten liiton ja Toimihenkilöunionin entinen työsuhdeasiamies B on työtuomioistuimessa kertonut osallistuneensa paperiteollisuuden työehtosopimusneuvotteluihin vuodesta 1994 lähtien. Paperiteollisuuden toimihenkilösopimuksen 2000–2003 (K4) työaikaa koskevat määräykset vastasivat palkkasopimuksen (K1) ja runkosopimuksen (K3) määräyksiä, eikä määräysten sisällöstä keskusteltu neuvotteluissa. Työaikaa koskevista määräysten tulkinnasta ei ollut epäselvyyttä, ja vaikka soveltamisohjeita (K2-3) ei otettu toimihenkilösopimukseen, määräysten soveltamiskäytäntöä ei ollut tarkoitus muuttaa.

UPM Kymmene Oyj:n luottamusmiehenä vuodesta 1998 lähtien toimineen C:n mukaan tehtaiden vuoromestarit työskentelevät viivapäivinä yli kahdeksan tuntia muutamia kertoja vuodessa yleensä tehtaiden seisokkien tai huoltotöiden yhteydessä. Vuoromestareille on maksettu UPM Kymmene Oyj:n kaikilla tehtailla 100 prosentilla korotettu palkka kaikista viivapäivinä tehdyistä työtunneista niiden määrästä riippumatta (K5-6). Yhtiö maksoi 100 prosentilla korotettua palkkaa kaikista viivapäivinä tehdyistä työtunneista syksyyn 2015 saakka, jonka jälkeen 100 prosentilla korotettu palkka on maksettu vain kahdeksalta ensimmäiseltä tunnilta.

Työehtosopimusneuvottelukunnan puheenjohtaja ja vuodesta 2001 alkaen Stora Enso Oyj:n luottamusmiehenä toiminut D on kertonut riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen tulkinnasta ja soveltamiskäytännöstä Stora Enso Oy:ssä ja muissa alan yhtiöissä asiaan vaikuttavilta osin pääosin kuten C. Vuoromestarien alaisille työntekijöille ylityö on korvattu samalla tavoin.

Metsäteollisuus ry:n työmarkkinapäällikkö E on kertonut UPM Kymmene Oyj:n tiedustelleen häneltä syksyllä 2015, tuleeko viivapäivinä tehdyistä työtunneista maksaa 100 prosentilla korotettu palkka myös kahdeksan tuntia ylittäviltä osin. E ei ollut osallistunut työehtosopimusneuvotteluihin, mutta perehtyi ohjeistusta antaessaan palkkasopimukseen (K1) ja soveltamisohjeisiin (K2). E:n mukaan työehtosopimusmääräys koskee viikoittaista, mutta ei vuorokautista ylityötä. Vuorokautista ylityötä määriteltäessä lähtökohtana on työaikalain mukainen korkeintaan kahdeksan tunnin vuorokautinen työ. Näin ollen määräystä on tulkittava siten, että kahdesta ensimmäisestä kahdeksan tuntia ylittävästä työtunnista maksetaan 50 prosentilla korotettu palkka.

Työtuomioistuin toteaa, että paperiteollisuuden toimihenkilösopimuksen 15 §:n 9 ja 10 kohdan tulkinnan lähtökohtana on niiden sanamuoto. Määräykset koskevat otsikkonsa mukaisesti viikoittaista ylityötä nyt kysymyksessä olevissa työaikamuodoissa. Vapaavuorokauden aikana tehdystä työstä maksettavaa palkkaa koskevan 10 kohdan sanamuoto on selvä. Sanamuodon mukaan vapaavuorokauden aikana tehdystä työstä maksetaan 100 prosentilla korotettu palkka. Määräyksen ulkopuolelle ei ole rajattu vuorokautiseksi ylityöksi katsottavaa työtä, vaan määräys koskee kaikkea vapaavuorokauden aikana tehtävää työtä.

Sanamuodon mukaista tulkintaa puoltaa se, että määräystä on C:n ja D:n kertomalla tavalla noudatettu sanamuodon mukaisesti alalla vuosikymmenten ajan. C:n ja D:n yhdenmukaisia kertomuksia tukevat selvitykset (K6-7) siitä, että UPM-Kymmene Oyj:n ja Stora Enso Oyj:n vuoromestareille on ennen syksyä 2015 maksettu myös kahdeksan tuntia ylittävästä viivapäivinä tehdystä ylityöstä 100 prosentilla korotettu palkka.

Lisäksi sanamuodon mukaista tulkintaa tukevat vuoteen 2000 saakka voimassa olleet palkkasopimuksen (K2) ja palkka- ja työaikapöytäkirjan (K3) soveltamisohjeet, joiden mukaan keskeytymättömässä vuorotyössä viikoittaiseksi ylityöksi katsotaan säännöllisen vapaavuorokauden (klo 6.00-6.00) aikana suoritettu työ edellyttäen, että toimihenkilö jatkaa välittömästi tämän jälkeen työtään omassa työvuorojärjestelmässään. Vaikka paperiteollisuuden toimihenkilösopimuksessa ei ole jäljellä tätä soveltamisohjetta, B:n kertomuksella on selvitetty, ettei sopijaosapuolten tarkoituksena ole ollut muuttaa voimassa olleita soveltamisohjeita tai -käytäntöä.

Se, että E on kertonut Metsäteollisuus ry:n ohjeistaneen syksyllä 2015 UPM Kymmene Oyj:tä ja muita paperiteollisuuden jäsenyrityksiään siten, että kahdesta ensimmäisestä kahdeksan tuntia ylittävästä vapaavuorokauden aikana tehdystä työstä maksetaan 50 prosentilla korotettu palkka, ei pitkäaikainen soveltamiskäytäntö huomioon ottaen anna aihetta arvioida määräystä sanamuodosta poikkeavalla tavalla.

Työehtosopimuksen määräystä on edellä kerrotuilla perusteilla tulkittava kantajan esittämällä tavalla sen sanamuodon mukaisesti. Näin ollen UPM Kymmene Oyj on velvollinen suorittamaan vuoromestari A:lle hänen vuonna 2015 viivapäivinä tekemästään ylityöstä vaaditut ylityökorvaukset korkoineen. Vaaditut ylityökorvaukset ovat määriltään riidattomia.

Hyvityssakkovaatimukset

UPM Kymmene Oyj on jättänyt maksamatta vuoromestari A:lle ylityökorvaukset vuonna 2015 viivapäivinä tehdyistä ylitöistä edellä kerrotulla tavalla. Kuten työtuomioistuin on todennut, työehtosopimuksen ylityökorvauksia koskevan määräyksen sanamuoto on selvä ja UPM Kymmene Oyj:n on tullut työehtosopimuslain 7 §:n mukaisesti perustellusti tietää sitä velvoittavasta työehtosopimuksen selvästä ja riidattomasta määräyksestä. Lisäksi asiassa on edellä kerrotulla tavalla selvitetty, että määräystä on johdonmukaisesti sovellettu alan yrityksissä kantajan esittämällä tavalla. Edellä kerrotut seikat huomioon ottaen työtuomioistuin katsoo UPM Kymmene Oyj:n menettelyn olleen sen laatuista, että UPM Kymmene Oyj on jättäessään kanteessa vaaditut ylityökorvaukset maksamatta tieten rikkonut työehtosopimuksen määräystä. UPM Kymmene Oyj on tuomittava työehtosopimuksen tieten rikkomisesta hyvityssakkoon.

Metsäteollisuus ry on hyväksynyt UPM Kymmene Oyj:n työehtosopimuksen vastaisen menettelyn ja lisäksi E:n kertomalla tavalla vahvistanut virheellisen menettelyn ohjeistuksellaan, joka lähetettiin myös muille Metsäteollisuus ry:n jäsenyrityksille. Metsäteollisuus ry on näin ollen laiminlyönyt valvontavelvollisuuteensa ja se on tuomittava hyvityssakkoon.

Hyvityssakkojen määrää arvioitaessa on työehtosopimuslain 10 §:n mukaisesti otettu huomioon vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, toisen osapuolen rikkomukseen mahdollisesti antama aihe sekä yrityksen ja yhdistyksen koko.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Metsäteollisuus ry ja UPM Kymmene Oyj ovat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut. Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa paperiteollisuuden toimihenkilösopimuksen 15 §:n 9 kohdan 1. kappaleen ja 10 kohdan oikeaksi tulkinnaksi, että 9 kohdan 1. kappaleessa mainitusta vapaavuorokauden aikana suoritetusta työstä maksetaan kaikilta osin 100 prosentilla korotettu palkka;

- velvoittaa UPM Kymmene Oyj:n suorittamaan vuoromestari A:lle hänen vuonna 2015 viivapäivinä tekemästään ylityöstä maksamatta jätetyt ylityökorvaukset yhteensä 330,70 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 3,33 eurolle 29.5.2015 lukien, 22,26 eurolle 31.8.2015 lukien, 135,56 eurolle 30.9.2015 lukien, 70,26 eurolle 30.10.2015 lukien, 76,94 eurolle 30.11.2015 lukien ja 22,35 eurolle 31.12.2015 lukien;

- tuomitsee UPM-Kymmene Oyj:n maksamaan Ammattiliitto Pro ry:lle työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoa 3.000 euroa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta;

- tuomitsee Metsäteollisuus ry:n maksamaan Ammattiliitto Pro ry:lle työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla hyvityssakkoa 4.500 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä; ja

- velvoittaa Metsäteollisuus ry:n ja UPM-Kymmene Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Ammattiliitto Pro ry:n oikeuden­käyntikulut 7.029,10 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Wirén, Aarto, Tuliara, Suokas ja Helenius jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.

Pankin toimihenkilöiden lakon syynä oli työvoiman vähentäminen, joten se kohdistui työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen. Ammattiosasto myönsi rikkoneensa työrauhavelvoitettaan ja se tuomittiin hyvityssakkoon. Vaikka lakko toteutettiin joulun välipäivien ja ammattiliiton edustajien vuosilomien aikana, ammattiliiton olisi tullut ryhtyä toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Ammattiliiton katsottiin laiminlyöneen valvontavelvollisuutta ja se tuomittiin hyvityssakkoon.

KANTAJA

Finanssialan Keskusliitto ry

VASTAAJA

Ammattiliitto Pro ry

KUULTAVA

OPRY Henkilöstöyhdistys Pro ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Haapamäen Osuuspankin varaluottamusmies A ja Haapamäen toimipisteen toinen toimihenkilö poistuivat työpaikalta torstaina 29.12.2016 kello 13.50 ja toimipiste oli suljettuna loppuiltapäivän. Edellä mainittuna aikana myös Haapamäen Osuuspankin Kolhon sivukonttorissa luottamusmies B keskeytti työnteon ja sulki konttorin. Kolhon konttorin toinen toimihenkilö oli tuolloin sairauslomalla.

Perjantaina 30.12.2016 Haapamäen toimipiste oli osittain avoinna, koska Kolhon konttorin torstaina 29.12.2016 sairauslomalla ollut toimihenkilö palasi työhön Haapamäen toimipisteeseen. Puhelinliikenne käännettiin kuitenkin Osuuspankin keskitettyyn puhelinpalveluun. Kolhon sivukonttori oli perjantaina 30.12.2016 suljettu.

Kaikki edellä mainitut kolme toimihenkilöä palasivat työhön maanantaina 2.1.2017. Mielenilmaus kesti kunkin toimihenkilön osalta yhdeksän tuntia.

OPRY Henkilöstöyhdistys Pro ry:ssä on 5.261 maksavaa jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Finanssialan Keskusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee OPRY Henkilöstöyhdistys Pro ry:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon;

- tuomitsee Ammattiliitto Pro ry:n valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon ja;

- velvoittaa OPRY Henkilöstöyhdistys Pro ry:n ja Ammattiliitto Pro ry:n yhteisvastuullisesti korvamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työtaistelu kohdistui työehtosopimuksen 4 §:n 1. kohdan mukaiseen työnjohto-oikeuteen.

Finanssialan Keskusliitto ry:n edustaja lähetti Ammattiliitto Pro ry:lle sähköpostiviestin torstaina 29.12.2016 kello 15.08 ja edellytti tietoa toimenpiteistä, joihin se ryhtyy työrauhan palauttamiseksi. Ammattiliitto Pro ry ei vastannut sähköpostiviestiin.

Ammattiliitto Pro ry:llä olisi ollut mahdollisuus valvoa, että työrauha palautuisi perjantaiksi 30.12.2016, mutta se laiminlöi valvonnan. Ammattiliitto Pro ry:n puheenjohtaja C:ltä tai finanssisektorin edunvalvontajohtaja D:ltä ei tullut E:lle poissaoloviestiä, joten E oletti heidän lukeneen sähköpostiviestin. Mikäli poissaoloviestit olisivat tulleet, E olisi ottanut yhteyttä johonkin toiseen henkilöön Ammattiliitto Pro ry:ssä. Välipäivistä ja vuosilomista huolimatta ammattiliitossa on oltava tavoitettavissa valvontavelvollisuuden toteuttamisesta vastaava henkilö.

VASTAUS

Ammattiliitto Pro ry on myöntänyt, että OPRY Henkilöstöyhdistys Pro ry on rikkonut työrauhavelvoitettaan, mutta kiistänyt laiminlyöneensä valvontavelvollisuutensa.

Perusteet

Toimihenkilöt osoittivat ulosmarssilla mieltään työvoiman vähentämistä vastaan. Hyvityssakkoa alentavina tekijöinä tulisi huomioida ulosmarssin syy ja sen lyhyt kesto.

Vaikka Finanssialan Keskusliitto ry:n edustaja lähetti Ammattiliitto Pro ry:n edustajille C:lle ja D:lle valvontaviestin sähköpostitse torstaina 29.12.2016 kello 15.08, molemmat viestin vastaanottajat olivat joulun välipäivien johdosta lomalla ja matkoilla, eivätkä tästä syystä ryhtyneet toimiin työrauhan palauttamiseksi. Ammattiliitto Pro ry:n muutkin toimihenkilöt olivat tuolloin vapaalla, joten valvontatehtävää ei voinut delegoida myöskään heille.

Pankkien toimihenkilöt olivat sähköpostiviestin vastaanottohetkellä jo poistuneet työstä, joten Ammattiliitto Pro ry:llä ei ollut mahdollisuutta tavoittaa heitä. Mikäli työtuomioistuin katsoo Ammattiliitto Pro ry:n laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa, edellä kerrotut seikat tulisi ottaa huomioon hyvityssakkoa alentavina tekijöinä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Finanssialan Keskusliitto ry:n / E:n sähköpostiviesti Ammattiliitto Pro ry:lle torstaina 29.12.2016 kello 15.08

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

Haapamäen Osuuspankissa järjestettiin edellä kuvatuin tavoin työtaistelu, joka alkoi Haapamäen ja Kolhon toimipisteiden osalta torstaina 29.12.2015 kello 13.50 ja päättyi molempien toimipisteiden osalta maanantaina 2.1.2017. Perjantaina 30.12.2016 Haapamäen konttori oli osittain avoinna.

Työtaisteluun osallistui kolme työntekijää siten, että työtaistelu kesti kunkin osalta yhdeksän tuntia.

Työtaistelun syynä oli työvoiman vähentäminen. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Ammattiosaston ja ammattiliiton vastuu

Vastauksessa on myönnetty, että OPRY Henkilöstöyhdistys Pro ry on rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Asiassa on selvitetty, että Finanssialan Keskusliitto ry:n edustaja lähetti Ammattiliitto Pro ry:n puheenjohtaja C:lle ja johtaja D:lle sähköpostiviestin torstaina 29.12.2016 kello 15.08 ja edellytti tietoa toimenpiteistä, joihin ammattiliitto ryhtyy työrauhan palauttamiseksi. Ammattiliiton tai sen edustajien ei ole selvitetty ryhtyneen toimenpiteisiin työtaistelun päättämiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Ne seikat, että työtaistelu toteutettiin joulun välipäivinä ja C ja D olivat vastaajan ilmoittaman mukaisesti tuolloin vuosilomalla, eivät poista ammattiliiton velvollisuutta ryhtyä toimiin työrauhan palauttamiseksi.

Hyvityssakko

Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, jotka antaisivat aihetta arvioida hyvityssakon määrää tavanomaisesta poiketen. Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, siihen osallistuneiden määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

OPRY Henkilöstöyhdistys Pro ry ja Ammattiliitto Pro ry ovat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia korvaamaan Finanssialan Keskusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla OPRY Henkilöstöyhdistys Pro ry:n maksamaan Finanssialan Keskusliitto ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 1.800 euroa ja Ammattiliitto Pro ry:n maksamaan Finanssialan Keskusliitto ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 2.500 euroa.

OPRY Henkilöstöyhdistys Pro ry ja Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Finanssialan Keskusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Siitonen, Nyyssölä, Lindström, Lehto ja Schön jäseninä. Esittelijä on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.

Kanteen peruutus.

KANTAJA

Palkansaajajärjestö Pardia ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

Hälytyskeskuksen työntekijöiden työtaistelun syynä oli työntekijöiden kokema eriarvoinen kohtelu työaikajärjestelyjen suhteen, joten työtaistelu kohdistui työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen. Ammattiosasto tuomittiin hyvityssakkoihin valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

KANTAJA

Palvelualojen työnantajat PALTA ry

VASTAAJA

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry

KUULTAVA

Turvallisuusalan ammattiliitto ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Avarn Security Oy:n työntekijät ryhtyivät lakkoon, joka alkoi työntekijöiden poistuttua työpaikaltaan yhtiön Jyväskylän hälytyskeskuksesta 31.10.2016 kello 13.45 ja päättyi heidän palatessaan töihin 1.11.2016 kello 15.00. Työtaisteluun osallistui 20 työntekijää, jotka kuuluvat Turvallisuusalan ammattiliitto ry:hyn.

Ammattiosastossa on 5.611 jäsentä, joista maksavia jäseniä on 4.612.

KANNE

Vaatimukset

Palvelualojen työnantajat PALTA ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Turvallisuusalan ammattiliitto ry:n valvontavelvoitteen laiminlyönnistä hyvityssakkoon ja

- velvoittaa Turvallisuusalan ammattiliitto ry:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 2.750 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Tapahtumatiedot ja työtaistelutoimenpide

Avarn Security Oy sai tietää ulosmarssista juuri sen alkaessa, kun yhtiön pääluottamusmies ilmoitti asiasta branch adminille 31.10.2016 kello 13.45. Pääluottamusmies kertoi tuolloin, että työntekijät olisivat palaamassa töihin seuraavana päivänä 1.11.2016 kello 16.00. Pääluottamusmies ei itse osallistunut ulosmarssiin.

Työntekijät ilmoittivat työtaistelun syyksi kokeneensa yhtiön kohtelevan Vantaan yksikön työntekijöitä heihin nähden eriarvoisesti. Syy työtaistelulle ilmoitettiin yhtiölle 31.10.2016. Työntekijät vaativat, että yhtiö ryhtyisi toimenpiteisiin tilanteen johdosta ja ennen kaikkea että yhtiö rankaisisi yhtiön Vantaan yksikön esimiehiä.

Työtaistelun johdosta yhtiössä menetettiin työaikaa 95 tuntia 45 minuuttia.

Työtaistelutoimenpiteen työehtosopimukseen kohdistuminen

Työtaistelu on kohdistunut työehtosopimuksen 4 §:n 1 momentin määräykseen, jonka mukaan työnantaja ottaa ja erottaa työntekijät ja määrää työnjohdosta. Työtaistelulla on pyritty painostamaan yhtiötä Avarn Security Oy:tä tavalla, joka kohdistuu työehtosopimukseen.

Kuultavan vastuu

Yhtiön ilmoitettua ulosmarssista kantajalle Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle kantajan edustaja lähetti 31.10.2016 kello 14.31 vastaajan edustajalle sähköpostitse valvontakirjelmän kehottaen vastaajaa Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:tä ammattiliittona ryhtymään kaikkiin mahdollisiin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi yhtiössä pyytäen lisäksi kirjallista selvitystä toimenpiteistä, joihin kehotuksen johdosta on ryhdytty.

Työtaistelu päättyi 1.11.2016 kello 15.00 eli käytännössä ajankohtana, jonka työntekijät olivat ennakkoon ilmoittaneet. Työtaisteluun osallistuivat koko sen keston ajan kaikki ne 20 työntekijää, jotka ovat siihen alun perinkin osallistuneet. Turvallisuusalan ammattiliitto ry ei näin ollen ryhtynyt mihinkään sellaisiin toimenpiteisiin, joilla olisi ollut mitään käytännön merkitystä työtaistelun keston tai laajuuden kannalta. Työtaistelu kesti yli vuorokauden, joten kyseessä ei myöskään ollut niin lyhyt työtaistelu, etteikö työtaistelun rajoittamista olisi voitu edellyttää.

Hyvityssakko

Hyvityssakkojen määrissä tulee ottaa korottavana seikkana huomioon se, ettei Turvallisuusalan ammattiliitto ry ole ryhtynyt mihinkään sellaisiin toimenpiteisiin, joiden seurauksena laiton työtaistelu olisi toteutunut laajuuden tai keston osalta rajoitetumpana kuin mitä yhtiölle ennakolta ilmoitettiin.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Palvelualojen ammattiliitto PAM ry ja Turvallisuusalan ammatti­liitto ry ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että Palvelualojen työnantajat PALTA ry velvoite­taan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuo­mion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Ammattiosasto ei ole rikkonut valvontavelvoitettaan. Ammattiosastoa edustanut pääluottamus­mies on ryhtynyt kaikkiin sellaisiin toimenpiteisiin, joita ammatti­osastolta on kohtuudella voitu edellyttää työrauhan palautta­miseksi.

Työtaistelun laukaissut tapahtumainkulku

Työtaistelu on alkanut spontaanisti 31.10.2016 iltapäivällä, kun Avarn Security Oy:n Jyväskylän toimipaikkaan on kantautunut tieto siitä, että yhtiön Vantaan toimipaikan hälytyspäivystäjien esimies on antanut sanotun toimipaikan hälytyspäivystäjille luvan poistua työpai-kalta työtehtävien vähyyden vuoksi "vaikka uimaan ja sauno­maan" ja hälytyspäivystystyön tekisivät tällä välin niin sanottu back up eli varmistusvuorossa olleet Jyväskylän hälytyskeskuksen työntekijät.

Tieto on suututtanut Jyväskylän hälytyspäivystäjät, koska yhtiössä on vain vähän aiemmin pidetty yhteistoimintalain mukaiset neu­vottelut, joiden päätyttyä yhtiön Jyväskylän toimipaikka on pää­tetty sulkea kokonaan ja Jyväskylän toimintoja on keskitetty Van­taalle.

Jyväskylän toimipaikan irtisanotuksi tulleet hälytyspäivystäjät ovat kokeneet hyvin loukkaavana ja epäoikeudenmukaisena sen, että heillä on teetetty kaikki Vantaan hälytyspäivystäjien työt siten, että Vantaan henkilöstölle on annettu "saunavapaata".

Pääluottamusmiehen toimenpiteet työtaistelun alettua

Avarn Security Oy:n pääluottamusmies on saanut tie­tää työtaistelun alkamisesta Jyväskylän työntekijöiltä noin viisi mi­nuuttia ennen työtaistelun alkamista saamansa puhelinsoiton pe­rusteella. Pääluottamusmies on yrittänyt puhelimessa suostutella työntekijöitä peru­maan aikeensa. Pääluottamusmiehellä on ollut tuossa vaiheessa ainoastaan tieto työtaistelun kestosta.

Pääluottamusmies on ollut työtaistelusta tiedon saatuaan välittömästi yhtey­dessä työnantajaan ja ryhtynyt selvittämään, miten työrauha voi­taisiin palauttaa. Kun iltapäivän aikana on selvinnyt se, että myös ilta- ja yövuoro aikoisivat jatkaa työnseisausta kello 16 jälkeen, pääluottamusmies on välittömästi lähtenyt ajamaan Lahdesta Jyväskylään työrauhan palauttamiseksi.

Pääluottamusmies on saapunut Jyväskylään 31.10.2016 noin kello 18.30. Hän on tavannut iltavuoroon tulleita työntekijöitä ja yrittänyt tuloksetta noin tunnin ajan ylipuhua heitä töihin. Tämän jälkeen pääluottamusmies on ollut yhteydessä vartioinnista ja hälytyskeskuksista vastaavaan työnantajan edusta­jaan ja sopinut tämän kanssa, että he menisivät yhdessä seuraavana aamuna työpaikalle uudelleen.

Työntekijöille 1.11.2016 pidetyn tilaisuuden jälkeen työrauha on palautunut saman päivän aikana. Pääluottamusmies on myös myötävaikuttanut siihen, että mahdollisimman moni työtaisteluun osallistunut työntekijä tulisi paikalle yhteiseen palaveriin, jotta työtaistelun taustalla vaikutta­nut tyytymättömyyden aihe saataisiin käsitellyksi työnantajan kanssa.

Kyse on ollut pistemäisestä, nopeasti ja ammattiosastolle täysin yl­lätyksenä tulleesta spontaanista työtaistelusta. Näissä olosuhteissa ja ottaen huomioon työtaistelun lyhyt kesto, ei ole voitu kohtuudella edellyttää, että ammattiosaston olisi tullut ryh­tyä muunlaisiin toimenpiteisiin.

Hyvityssakoista

Mahdollisen hyvityssakon määrässä ottaa erityisesti huomioon työtaistelun motiivit ja ne toimenpiteet, joihin pääluot­tamusmies on ryhtynyt työtaistelun estääkseen ja sen kestoa lyhentääkseen. Työtaistelusta ei ole aiheutunut varsinaisesti vahinkoa työnanta­jalle, koska päivystystyö on pystytty hoitamaan Vantaan toimipaikalta.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n valvontakirjelmä 31.10.2016

2. Palvelualojen ammattiliitto PAM ry:n vastine 1.11.2016 valvontakirjelmään

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

Avarn Security Oy:ssä on järjestetty edellä kuvatuin tavoin työtaistelu, joka alkoi 31.10.2016 kello 13.45 ja päättyi 1.11.2016 kello 15.00. Työtaisteluun osallistui 20 työntekijää.

Työtaistelun syynä on ollut työntekijöiden kokema eriarvoinen kohtelu työaikajärjestelyjen suhteen. Työtaistelu on siten kohdistunut voimassa olevan työehtosopimuksen 4 §:n 1 momentin työnjohtoa koskevaan määräykseen.

Ammattiosaston vastuu

Kuultava Turvallisuusalan ammattiliitto ry on saanut tiedon työtaistelusta 31.10.2016 kello 14.31. Työtaistelu on kuitenkin päättynyt vasta noin vuorokauden kuluttua tästä ajankohdasta. Työtaistelun kesto huomioon ottaen kuultavan toimia ei voida pitää riittävinä sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi, minkä vuoksi se on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Hyvityssakko

Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, jotka antaisivat aihetta arvioida hyvityssakon määrää tavallisesta menettelystä poiketen. Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, siihen osallistuneiden määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Turvallisuusalan ammattiliitto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Oikeudenkäyntikulujen määrä on myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Turvallisuusalan ammattiliitto ry:n maksamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 2.500 euroa.

Turvallisuusalan ammattiliitto ry velvoitetaan korvaamaan Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n oikeudenkäyntikulut 2.750 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Siitonen, Nyyssölä, Lindström, Lehto ja Schön jäseninä. Esittelijä on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.

Työsuojeluvaltuutettu oli kieltänyt yksintyöskentelyn paperitehtaan hiomon kuljettimella. Kiellon taustalla olivat työturvallisuusseikat.

Asiassa ei ollut väitetty, että työnantaja olisi ennen tehtaalla pidettävää työsuojelutarkastusta varmistunut siitä, ettei yksintyöskentelystä aiheutuisi työturvallisuuteen liittyvää vaaraa ja että työnantaja olisi tämän jälkeen määrännyt työn jatkettavaksi. Asiassa ei ollut muutoinkaan selvitetty, että menettelyn taustalla olisi ollut jokin muu työehtosopimukseen liittynyt erimielisyys, jonka ratkaisemiseksi työntekijät olisivat ryhtyneet toimenpiteeseen. Työntekijöiden tai heidän edustajiensa ei myöskään ollut selvitetty esittäneen omalta osaltaan asiassa työnantajalle mitään vaatimuksia. Näissä oloissa katsottiin, ettei yksintyöskentelyn kieltäminen ollut työtaistelutoimenpide. Kanne hylättiin.

KANTAJA

Metsäteollisuus ry

VASTAAJA

Paperiliitto ry

KUULTAVA

Paperiliiton Kirkniemen osasto n:o 87 ry

ASIA

Työrauha

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 8.3.2017

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Sappi Finland I Oy:n Kirkniemen tehtaalla siirryttiin uuteen toimintamalliin 1.3.2017. Uuteen toimintamalliin liittyy yksin työskentelyä tehtaan massaosaston hiomon kuljettimella.

Työsuojeluvaltuutettu A kielsi 2.3.2017 yksintyöskentelyn kuljettimella vedoten työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 36 §:n säännökseen, jonka mukaan työsuojeluvaltuutetulla on oikeus keskeyttää työ edustamiensa työntekijöiden osalta, jos työstä aiheutuu välitöntä ja vakavaa vaaraa työntekijän hengelle tai terveydelle. Valmisteluistunnon toimittamishetkellä 8.3.2017 Kirkniemen tehtaan hiomo oli toiminnassa ja kuljettimella työskenteli kaksi työntekijää kussakin vuorossa.

Kirkniemessä työskentelee noin 418 Paperiliiton Kirkniemen osasto n:o 87 ry:n jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Metsäteollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Paperiliitto ry:n valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon;

- tuomitsee Paperiliiton Kirkniemen osasto n:o 87 ry:n ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon;

- velvoittaa Paperiliitto ry:n ja Paperiliiton Kirkniemen osasto n:o 87 ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 3.400 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Työntekijöiden työstä kieltäytymisessä oli kysymys laittomasta työtaistelusta. Työtaistelu on alkanut 2.3.2017 ja se jatkui edelleen, koska työntekijät eivät ole suostuneet yksintyöskentelyyn. Kuljettimella työskenteli tällä hetkellä työnantajan ohjeistuksen vastaisesti kaksi henkilöä vuorossa. Hiomossa työskenneltiin keskeytymättömässä kolmivuorotyössä. Työtaistelu kohdistui siten yhteensä 30 työntekijään. Työsuojeluvaltuutettu ja pääluottamusmies ovat yhdessä päättäneet työn keskeyttämisestä. Ammattiosasto vastasi työsuojeluvaltuutetun toimeenpanemasta työtaistelusta.

Yksintyöskentelyn aloittamisen valmistelu aloitettiin jo vuonna 2014 ja se käynnistettiin huhtikuussa 2015. Ennen yksintyöskentelyn aloittamista kuljettimella työskenteli kaksi henkilöä ja muutoksen jälkeen sillä tulisi työskennellä yksi henkilö kerrallaan. Kuljettimella työskentelevät työntekijät ovat työskennelleet siellä pitkään ja he ovat ammattitaitoisia. Työntekijät tiesivät, miten kuljettimella työskenneltiin turvallisesti. Työntekijät ovat työskennelleet kuljettimella aika ajoin myös yksin esimerkiksi toisen työntekijän taukojen aikana. Myös esimies auttoi työntekijöitä tarvittaessa.

Aluehallintoviraston työsuojelutarkastus toimitettiin kesällä 2016 ja työnantaja on toteuttanut tarkastuksen mukaiset toimenpideohjeet, kuten välineiden hankinnan, ohjeiden laadinnan ja niiden perehdyttämisen ja opastamisen sekä ymmärryksen varmistamisen. Mikäli yksin työskentely kuljettimella olisi vaarallista, siihen olisi puututtu tarkastuksessa. Koska työskentelymalli ei aiheuttanut välitöntä ja vakavaa vaaraa työntekijän hengelle tai terveydelle, eikä perustetta työn kieltämiselle ollut olemassa, kysymyksessä oli työtaistelutoimenpide.

Massaosastolla oltiin aloittamassa yksintyöskentely hiomon kuljettimella. Kuljettimella työskentelevä henkilö on tehnyt ennen työn aloittamista työn vaarojen arvioinnin. Tämän jälkeen työntekijä on ilmoittanut, että työntekijöiden työsuojeluvaltuutettu A on kieltänyt yksintyöskentelyn. Vuoromestari kertoi A:n kieltäneen yksintyöskentelyn massan käyttöpäällikkö B:lle ja työsuojelupäällikkö C:lle, joka on käynyt asiasta puhelinkeskustelun A:n kanssa. C on todennut keskustelussa A:n puuttuvan menettelyllään työnjohto-oikeuteen.

Asiasta keskusteltiin uudelleen palaverissa perjantaiaamuna 3.3.2017, jossa läsnä ovat olleet työnantajan edustajan ja työsuojeluvaltuutettu A:n lisäksi tehtaan pääluottamusmies D. Palaverista huolimatta työrauhaa ei ole palautettu, vaikka työnantaja muistutti pääluottamusmiestä työrauhan palauttamisesta.

Työsuojeluvaltuutetulla ei ole ollut oikeutta keskeyttää työtä. Työsuojeluvaltuutettu ei ole myöskään ilmoittanut syytä työn keskeyttämiselle tai väittänyt, että työ olisi vaarallista.

Hiomon kuljettimen uuden toimintamallin käyttöönotosta on pidetty palaveri aiemmin samalla viikolla työnantajan ja henkilöstön edustajien kesken. Asiaa on edeltänyt useita keskusteluja työnantajan edustajan ja työsuojeluvaltuutetun välillä, eikä näiden keskustelujen kuluessa ole tullut esille henkilöstön turvallisuutta vaarantavia seikkoja.

Työtaisteluihin osallistuneiden työntekijöiden työsuhteissa sovelletaan työehtosopimuksen määräyksiä. Työtaisteluiden syynä on ollut erimielisyys töiden järjestämisestä, miehityksestä ja toimintatavoista massaosastolla, josta määrääminen kuului työehtosopimuksen 9 §:n mukaan työnantajalle. Työtaistelutoimenpiteiden tarkoituksena on ollut painostaa Sappi Finland I Oy työntekijöiden haluamaan töiden järjestämiseen. Koska työsuojeluvaltuutettu on vahvistanut kieltäneensä työn tekemisen työnantajan määrittämällä tavalla, on ammattiosasto rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Torstaina 16.3.2017 pidettävästä työsuojelutarkastuksesta on ilmoitettu perjantaina 3.3.2017. Työnantaja ei ole sopinut työntekijöiden edustajan kanssa, ettei toimintamallia oteta käyttöön ennen työsuojelutarkastusta. Työntekijäliitto ja ammattiosasto eivät ole ryhtyneet mihinkään tai riittäviin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi tai työrauhan palauttamiseksi niille esitystä vaatimuksesta huolimatta. Ne ovat siten joka tapauksessa laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa.

Työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjan kohdan 8 mukaan Paperiliitto ry:llä on korostettu velvollisuus työrauhan ylläpitämiseksi. Tämä ja saman työtaistelun toistuminen on otettava huomioon asian ratkaisussa. Metsäteollisuus ry on viitannut työtuomioistuimen ratkaisuun TT 2015:137, jossa on ollut kysymys samasta asiasta.

VASTAUS

Paperiliitto ry ja Paperiliiton Kirkniemen osasto n:o 87 ry ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että Metsäteollisuus ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 800 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Asiaa on valmisteltu vuodesta 2014 lähtien, mutta työnantaja Sappi Finland I Oy ei ole aiemmin myöntänyt, että kysymys oli yksintyöskentelystä.

Aluehallintoviraston tehtaalla 28.6.2016 pitämän työsuojelutarkastuksen perusteella annetussa tarkastuskertomuksessa on todettu, että monet työohjeisiin ja vaaratilanteisiin liittyvät seikat ovat vielä selvittämättä. Työnantaja ei ole asettanut tavoiteajankohtaa, jolloin yksintyöskentely otettaisiin käyttöön. Viimeisten viikkojen aikana työnantaja on jakanut valmistamiaan työohjeita hiomon työntekijöille. Ohjeet ovat olleet työntekijöiden mielestä niin epäselvät, että useat heistä eivät ole suostuneet kuittaamaan niitä vastaanotetuiksi.

Työnantaja on ilmoittanut, että yksintyöskentely aloitettaisiin 2.3.2017. Työsuojeluvaltuutettu A:n saatua tiedon työnantajan määräyksestä hän on todennut, että selvityksiä ja ohjeistusten valmistelua ei ole suoritettu loppuun. Muun muassa työterveyshuoltolain mukainen työpaikkaselvitys, joka kyseisen lain 12 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan on tehtävä työolosuhteiden muutostilanteissa, on ollut vielä tekemättä. Työnantaja ei ole edes tehnyt työterveyshuollolle ilmoitusta muutostilanteesta, jotta selvitys olisi voitu tehdä. Näin ollen työsuojeluvaltuutettu on arvioinut, että hän ei ole pystynyt varmistumaan työn turvallisesta suorittamisesta, minkä vuoksi hän on kieltänyt yksintyöskentelyn hiomon kuljettimella. Samassa yhteydessä A on ilmoittanut työsuojeluviranomaiselle tilanteesta ja vaatinut, että työsuojelutarkastaja tulisi tarkastamaan työskentelyolosuhteet. Työsuojelutarkastaja E on ilmoittanut tulevansa tehtaalle tarkastamaan työskentelyolosuhteet 16.3.2017.

Työsuojeluvaltuutetun valinta, asema ja tehtävät perustuivat lakiin työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta. Valtuutettu edusti laissa määritellyllä tavalla työntekijöitä työsuojeluyhteistyössä. Valtuutetulla on viime kädessä oikeus määrätä työnteko keskeytettäväksi. Annettuaan keskeytysmääräyksen työsuojeluvaltuutettu A on ilmoittanut asiasta sekä työnantajalle että työsuojeluviranomaiselle. Yksintyöskentelyn kielto oli luonteeltaan väliaikainen ja asiaa tarkasteltaisiin uudelleen 16.3.2017.

Hiomon toiminta Kirkniemessä on jatkunut koko ajan ja kaikki työntekijät ovat työskennelleet normaaleissa työvuoroissaan. Kirkniemen ammattiosasto ei ole osapuoli tässä työturvallisuutta koskevassa asiassa muuten kuin siten, että hiomon työntekijät ovat osaston jäseniä. Koska kyseessä ei ole ollut työtaistelu, myöskään Paperiliitto ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Aluehallintoviraston työsuojelutarkastuksen tarkastuskertomus 1.7.2016 2016/24814 (V1)

2. Uuden toimintamallin valmistelu

3. Toimintaohjeet a) Yksintyöskentely hiomon kuljettimella ja b) yksintyöskentelyn hälytyspainike

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Työsuojelutarkastuksen tarkastuskertomus 1.7.2016 2016/24814

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Tapahtumat ja arviointi

Sappi Finland I Oy:n Kirkniemen tehtaalla työsuojeluvaltuutettu on edellä kuvatuin tavoin kieltänyt 2.3.2017 lukien yksintyöskentelyn kuljettimella työturvallisuuteen liittyviin seikkoihin vedoten.

Kantaja Metsäteollisuus ry on katsonut, ettei työsuojeluvaltuutetulla ole ollut laillista perustetta yksintyöskentelyn kieltämiselle ja että kysymyksessä on siten ollut kielletty työtaistelutoimenpide.

Työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 36 §:n 1 momentin mukaan jos työstä aiheutuu välitöntä ja vakavaa vaaraa työntekijän hengelle tai terveydelle, työsuojeluvaltuutetulla on oikeus keskeyttää työ edustamiensa työntekijöiden osalta.

Säännöksen 2 momentin mukaan työsuojeluvaltuutetun on, milloin se vaaran laatuun ja muihin olosuhteisiin nähden on mahdollista, ilmoitettava työn keskeyttämisestä työnantajalle ennakolta ja joka tapauksessa heti, kun se voi vaaratta tapahtua. Työnantaja voi varmistuttuaan, ettei 1 momentissa tarkoitettua vaaraa ole, määrätä työn jatkettavaksi.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa työsuojeluvaltuutettu A on kieltänyt yksintyöskentelyn Kirkniemen tehtaan massaosaston hiomon kuljettimella 2.3.2017. Asiassa on riidatonta, että muun ohella työskentelyolosuhteet hiomon kuljettimella on ollut tarkoitus tarkastaa osana tehtaalla 16.3.2017 pidettävää työsuojelutarkastusta. Asiassa ei ole edes väitetty, että työnantaja olisi ennen työsuojelutarkastusta varmistunut siitä, ettei yksintyöskentelystä aiheutuisi työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 36 §:n 1 momentissa tarkoitettua vaaraa ja että työnantaja olisi tämän jälkeen määrännyt työn jatkettavaksi (ks. Jorma Saloheimo: Työturvallisuus. Perusteet, vastuut ja oikeusturva 2016 s. 155-157). Asiassa ei muutoinkaan selvitetty, että menettelyn taustalla olisi ollut jokin muu työehtosopimukseen liittynyt erimielisyys, jonka ratkaisemiseksi työntekijät olisivat ryhtyneet toimenpiteeseen (vrt. TT 2015:30). Tehtaan hiomon työskentely on jatkunut samalla tavoin kuin ennen työsuojeluvaltuutetun kieltoa 2.3.2017. Työntekijöiden tai heidän edustajiensa ei myöskään ole selvitetty esittäneen omalta osaltaan asiassa työnantajalle mitään vaatimuksia (ks. TT 2003:44, vrt. TT 2015:137 ja TT 2009:85).

Näissä oloissa yksintyöskentelyn kieltäminen työsuojeluvaltuutetun toimesta ei ole ollut työehtosopimuslain 8 §:ssä tarkoitettu työtaistelutoimenpide. Asiassa ei ole merkitystä sillä seikalla, että työnantajan edustaja on vaatinut pääluottamusmiestä palauttamaan työrauhan, koska työnantajalla on ollut mahdollisuus niin halutessaan menetellä työsuojelun valvonnasta ja työpaikan työsuojeluyhteistoiminnasta annetun lain 36 §:n 2 momentissa tarkoitetuin tavoin varmistuttuaan sitä ennen, ettei säännöksen 1 momentissa tarkoitettua vaaraa ole ollut olemassa. Asiassa ei myöskään ole ratkaisevaa merkitystä sillä, onko jälkikäteen arvioiden yksintyöskentelystä massaosaston hiomon kuljettimella aiheutunut välitöntä ja vakavaa vaaraa. Kuultavana oleva ammattiosasto ei sen vuoksi ole rikkonut työrauhavelvollisuuttaan eikä ammattiliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Kanne on hylättävä näillä perusteilla.

Oikeudenkäyntikulut

Metsäteollisuus ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Paperiliitto ry:n ja Paperiliiton Kirkniemen osasto n:o 87 ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimuksen määrää ei ole riitautettu.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Metsäteollisuus ry velvoitetaan korvaamaan Paperiliitto ry:n ja Paperiliiton Kirkniemen osasto n:o 87 ry:n oikeudenkäyntikulut 800 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Siitonen, Nyyssölä, Lindström, Lehto ja Schön jäseninä. Esittelijä on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.

Metallialan yrityksen työntekijöiden työtaistelun syynä oli työnantajan irtisanoma paikallinen sopimus, joka koski työajan tasaamislisän maksamista ja tasaamisvapaiden pitämistä. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olleen työehtosopimuksen työaikamääräyksiin. Kahteen ammattiosastoon kohdistettu kanne oli myönnetty toisen ammattiosaston osalta, joka tuomittiin hyvityssakkoon työrauhavelvoitteen rikkomisesta. Kanne hylättiin toisen ammattiosaston osalta, koska asiassa jäi näyttämättä, että ammattiosasto olisi rikkonut työrauhavelvoitteensa tai laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

KANTAJA

Teknologiateollisuus ry

VASTAAJA

Metallityöväen Liitto ry

KUULTAVAT

Jyväskylän metallityöväen ammattiosasto ry

Valmetin metallityöväen ammattiosasto ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Komas Oy:n Jyväskylän toimipaikassa työntekijät ovat ryhtyneet työtaisteluun, joka on alkanut tiistaina 4.10.2016 kello 11 ja päättynyt seuraavana aamuna. Päivävuorossa lakossa oli 54 työntekijää, iltavuorossa 17 työntekijää ja yövuorossa 1 työntekijä.

Lakossa oli siten yhteensä 72 työntekijää, joista Jyväskylän metallityöväen ammattiosasto ry:hyn kuului 4 työntekijää ja Valmetin Metallityöväen ammattiosasto ry:hyn 65 työntekijää. Lakkoon ovat osallistuneet myös Valmetin Metallityöväen ammattiosasto ry:n valitsemat osastonluottamusmiehet.

Jyväskylän metallityöväen ammattiosasto ry:ssä on 430 ja Valmetin metallityöväen ammattiosasto ry:ssä 1.100 maksavaa jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Teknologiateollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Jyväskylän metallityöväen ammattiosasto ry:n ja Valmetin metallityöväen

ammattiosasto ry:n ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon, ja

- velvoittaa Jyväskylän metallityöväen ammattiosasto ry:n ja Valmetin metallityöväen

ammattiosasto ry:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä lukien.

Perusteet

Tapahtumainkulku ja työtaistelutoimenpiteet

Tehtaan pääluottamusmies lähetti 3.10.2016 sähköpostitse työnantajalle tiedotteen, jonka mukaan työntekijät aloittavat lakon yhtiön Jyväskylän Yritystien Koneistus ja Hydrauliikka yksikössä. Tiedotteessa ilmoitettiin, että työntekijät ovat lakossa kussakin vuorossa 4.10.2016 siten, että työpäivä lyhennetään neljäksi tunniksi.

Lakon syyksi ilmoitettiin työnantajan irtisanoma paikallinen sopimus, joka koski työajan tasaamislisän maksamista ja tasaamisvapaiden pitämistä.

Pääluottamusmies oli poistunut työpaikalta 4.10.2016 hieman ennen kello 11 ja oli vasta jälkeenpäin ilmoittanut, että olisi ollut oman kertomansa mukaan iltapäivän puolipekkasella. Pääluottamusmies ja kaksi osastonluottamusmiestä olivat lakossa. Lakko on päättynyt 5.10 kello 7.49.

Lakon vuoksi työtunteja menetettiin 288 tuntia ja tämän lisäksi lakosta aiheutui vahinkoa toimituskyvyn ja asiakastyytyväisyyden heikkenemisenä.

Työehtosopimukseen kohdistuminen

Työtaistelu kohdistui voimassa olevan työehtosopimuksen työaikamääräyksiin.

Ammattiosaston vastuu

Ammattiosastoa työpaikalla edustavat henkilöt ovat olleet tekemässä päätöstä työtaistelun järjestämisestä sekä olleet toimeenpanemassa, organisoimassa ja tukemassa työtaistelua. Lakkoon ovat osallistuneet ammattiosaston valitsemat pääluottamusmies ja osastonluottamusmiehet. Ammattiosastot vastaavat lakkoon osallistuneiden edustajien menettelystä.

Työnantajan tiedossa ei ole, että ammattiosastot tai niiden edustajat olisivat ryhtyneet mihinkään toimenpiteisiin lakon estämiseksi tai työrauhan palauttamiseksi. Mikäli joihinkin työnantajalle tuntemattomiksi jääneisiin toimenpiteisiin olisikin ryhdytty, ovat ne joka tapauksessa olleet riittämättömiä työrauhan säilyttämiseksi tai palauttamiseksi.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metallityöväen Liitto ry on myöntänyt kanteen työrauhavelvollisuuden rikkomisesta Valmetin metallityöväen ammattiosasto ry:n osalta sekä kantajan oikeudenkäyntikulut perusteeltaan ja määrältään. Kanne on kiistetty Jyväskylän metallityöväen ammattiosasto ry:n osalta. Lisäksi vastaaja on vaatinut, että kantaja velvoitetaan korvaamaan Jyväskylän metallityöväen ammattiosasto ry:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut 300 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen.

Vastauksen perusteet

Työnseisauksen tausta ja faktat

Mielenilmaus päättyi 5.10.2016 kello 5.00, jolloin alkoi aamuvuoro. Mielenilmaus toteutettiin siten, että kukin työvuoro osallistui mielenilmaukseen vain neljän tunnin ajan.

Toisin, kuin kanteessa väitetään, on pääluottamusmies sopinut puolipekkasen pitämisestä tuotantopäällikön kanssa ennen poistumistaan työpaikalta. Pääluottamusmies oli tiedustellut työnantajan halukkuutta neuvotella tilanteesta, mutta tuotantopäällikkö oli ilmoittanut, ettei mitään neuvoteltavaa ole. Tässä yhteydessä pääluottamusmies oli sopinut tuotantopäällikön kanssa jäävänsä puolipekkaselle.

Mielenilmauksen syynä oli työnantajan ilmoitus alkaa maksaa työajan tasaamislisät jokaisen palkanmaksun yhteydessä, eikä enää vapaan pitämisen yhteydessä, kuten aiemmin. Tällaisen maksutavan tarkoituksena on luonnollisestikin vähentää työntekijöiden halukkuutta pitää työehtosopimuksen mukaisia työajan tasaamisvapaita. Työntekijät halusivat mielenilmauksellaan osoittaa huolensa siitä, että työnantajan uudella toimintatavalla vaarannetaan koko vuosittaisen työajan tasoittumisjärjestelmä.

Jyväskylän metallityöväen ammattiosasto ry:n jäsenten mielenilmaukseen osallistuminen on ollut lyhytkestoista, kestoltaan vain neljä tuntia osallistunutta jäsentä kohden, jolloin työrauhan palauttaminen ammattiosastosta käsin on ollut mahdotonta. Kyseinen ammattiosasto ei ole järjestänyt mielenilmausta, antanut sille tukeaan taikka muutoinkaan toiminut siten, että sen voisi katsoa rikkoneen työrauhavelvoitettaan tai laiminlyöneen valvontavelvoitettaan. Siten ammattiosaston ei voida katsoa olevan vastuussa mielenilmauksesta, eikä sitä tule tuomita hyvityssakkoon.

Hyvityssakon määrä

Jyväskylän metallityöväen ammattiosasto ry tulisi jättää kokonaan sakkoon tuomitsematta. Kyseiseen ammattiosastoon kuului vain neljä mielenilmaukseen osallistunutta ja nämäkin osallistuivat vain neljän tunnin ajan. Menetetyissä työtunneissa se tarkoittaa 16 tuntia.

Joka tapauksessa ammattiosastoille mahdollisesti tuomittavan hyvityssakon määrässä tulee huomioida mielenilmauksen lyhyt kesto, sen taustalla vaikuttanut inhimillinen syy sekä työnantajan itsensä antama aihe mielenilmaukselle.

TODISTELU

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Pääluottamusmiehen työaikaleimaustiedot 4.10.2016

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

Komas Oy:n Jyväskylän toimipaikassa järjestettiin edellä kuvatuin tavoin työtaistelu, joka alkoi tiistaina 4.10.2016 kello 11 ja päättyi seuraavana aamuna. Työtaisteluun osallistui 72 työntekijää.

Vastauksessa on ilmoitettu mielenilmauksen päättymisajaksi 5.10.2016 kello 5.00. Siltä osin kuin lakon kesto on jäänyt riitaiseksi, tuomion perusteeksi on muun näytön puuttuessa katsottu vastaajan riidattomaksi myöntämä kestoaika. Näin ollen työntekijät ovat olleet lakossa mainittuna aikana kukin työvuoro neljä tuntia.

Työtaistelun syynä oli työnantajan irtisanoma paikallinen sopimus, joka koski työajan

tasaamislisän maksamista ja tasaamisvapaiden pitämistä. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen työaikamääräyksiin.

Ammattiosastojen vastuu

Vastauksessa on myönnetty, että Valmetin metallityöväen ammattiosasto ry on rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Vastauksessa on kiistetty, että Jyväskylän metallityöväen ammattiosasto ry on ollut mukana järjestämässä mielenilmausta tai antanut sille millään tavalla tukeaan.

Kantaja ei ole kiistänyt vastauksessa esitettyjä väitteitä. Kantaja ei myöskään ole esittänyt muita seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että Jyväskylän metallityöväen ammattiosasto ry olisi rikkonut työrauhavelvoitteensa tai laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Jyväskylän metallityöväen ammattiosasto ry:tä vastaan esitetyt vaatimukset on näin ollen hylättävä.

Hyvityssakko

Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, jotka antaisivat aihetta arvioida hyvityssakon määrää tavallisesta menettelystä poiketen. Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, siihen osallistuneiden määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Valmetin metallityöväen ammattiosasto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Teknologiateollisuus ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Jyväskylän metallityöväen ammattiosasto ry:lle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Valmetin metallityöväen ammattiosasto ry:n maksamaan Teknologiateollisuus ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 3.200 euroa.

Jyväskylän metallityöväen ammattiosasto ry:tä vastaan esitetyt hyvityssakko- ja oikeudenkäyntikuluvaatimukset hylätään.

Valmetin metallityöväen ammattiosasto ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Teknologiateollisuus ry velvoitetaan korvaamaan Jyväskylän metallityöväen ammattiosasto ry:n oikeudenkäyntikulut 300 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Siitonen, Lallo, Lavikkala, Lehto ja Koskinen jäseninä. Esittelijä on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.

Pääluottamusmies ilmoitti työnantajan edustajalle sähköpostiviestillä, että mikäli työnantaja ei siirrä yhtä työntekijää pois sahauksen tuotannosta, työntekijät aloittavat työtaistelun. Työtaistelu kohdistui työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto myönsi rikkoneensa työrauhavelvoitettaan ja se tuomittiin hyvityssakkoon. Kysymys myös kohtuullisten oikeudenkäyntikulujen määrästä.

KANTAJA

Metsäteollisuus ry

VASTAAJA

Puuliitto ry

KUULTAVA

Varkauden Puualojen ammattiosasto 015 ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Stora Enso Wood Products Oy:n Varkauden yksikön Varkauden Puualojen ammattiosasto 015 ry:n pääluottamusmies A 19.3.2017 sähköpostiviestin Stora Enso Wood Products Oy:n puutuotedivisioonan johtajalle, Varkauden yksikön johtajalle, Varkauden LVL-tehtaan tuotantojohtajalle ja henkilöstöpäällikölle. Sähköpostiviestissään A vaati erään työntekijän siirtoa pois Varkauden LVL-tehtaan sahauksesta seuraavan viikon aikana. Sähköpostiviestin mukaan työntekijät "istuvat" kyseisen työntekijän pois, eli aloittavat laittoman työtaistelutoimenpiteen painostaakseen työnantajaa siirtämään työntekijän pois sahauksen tuotannosta, mikäli työnantaja ei siirrä kyseistä työntekijää.

Varkauden Puualojen ammattiosasto 015 ry:llä on 177 maksavaa jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Metsäteollisuus ry on vaatinut, että

- Varkauden Puualojen ammattiosasto 015 ry tuomitaan työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon, ja

- Varkauden Puualojen ammattiosasto 015 ry velvoitetaan korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 3.050 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Varkauden Puualojen ammattiosasto 015 ry on rikkonut työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaista työrauhavelvollisuutta esittämällä laitonta työtaistelutoimenpidettä koskevan uhkauksen. Uhkauksella on pyritty tehostamaan pääluottamusmiehen vaatimusta siitä, että Varkauden LVL-tehtaan työntekijä on siirrettävä pois sahauksen tuotannosta.

Työnantaja on perustellusti voinut ymmärtää pääluottamusmiehen sähköpostiviestin todelliseksi tarkoitetuksi työtaistelu-uhkaukseksi, joka toteutuisi, jos nimettyä työntekijää ei siirretä. Uhkauksen tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa siirtämään kyseinen työntekijä pois sahauksesta ja uhkaus on siten kohdistunut työehtosopimuksen määräykseen koskien työnantajan oikeutta palkata ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

Asiassa ei ole erityisiä syitä hyvityssakon alentamiseen tai sen jättämiseen kokonaan tuomitsematta ottaen erityisesti huomioon työtaistelu-uhkauksen luonne ja vakavuus sekä se, ettei työnantaja antanut aihetta työtaistelu-uhkaukseen. Hyvityssakkoa korottavana tekijänä tulee ottaa huomioon, että pääluottamusmies yritti vakavalla työtaistelu-uhkauksella käyttää työnantajalle kuuluvaa työnjohto-oikeutta.

VASTAUS

Varkauden Puualojen ammattiosasto 015 ry on myöntänyt rikkoneensa työrauhavelvoitettaan.

Perusteet

Pääluottamusmies A ilmoitti jo maanantaina 20.3.2017 työnantajalle, ettei lakkoa tule. Täten hänen lähettämänsä sähköpostiviesti on jäänyt vaikutuksettomaksi, eikä työnseisausta järjestetty. Viestin lähettäminen johtui siitä, että työntekijät kokivat, ettei työnjohto ole kohdellut heitä asiallisesti.

Edellä mainituista syistä hyvityssakko pitäisi jättää tuomitsematta tai ainakin sen määrän tulisi olla vähäinen.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Pääluottamusmies A:n sähköpostiviesti 19.3.2017

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Pääluottamusmies A:n sähköpostiviesti 19.3.2017 (K1)

2. Palaverimuistio 20.3.2017 (5 sivua, sivun 1 alleviivattu kohta)

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

Stora Enso Wood Products Oy:n Varkauden yksikön pääluottamusmies lähetti 19.3.2017 työnantajalle sähköpostiviestin, jossa työntekijät uhkasivat työtaistelulla, mikäli erästä työntekijää ei siirretä pois Varkauden LVL-tehtaan sahauksesta seuraavan viikon aikana.

Työtaistelun syynä oli työntekijöiden tarkoitus painostaa työnantaja siirtämään tietty työntekijä pois sahauksesta. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston vastuu

Varkauden Puualojen ammattiosasto 015 ry on myöntänyt rikkoneensa työrauhavelvoitettaan.

Hyvityssakko

Vaikka ammattiosasto ei toteuttanut työtaistelu-uhkaustaan, asiassa ei ole tullut esille seikkoja, joiden perusteella hyvityssakko tulisi jättää tuomitsematta jotka antaisivat aihetta arvioida hyvityssakon määrää tavanomaisesta menettelystä poiketen. Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaisteluun osallistuneiden määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Varkauden Puualojen ammattiosasto 015 ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimusta on paljoksuttu siltä osin, kuin kantajan asiamiehen tuntiveloitus ylittää 100 euroa. Ottaen huomioon asian laatu ja sen hoitamisen vaatimat välttämättömät toimenpiteet sekä se, että asia on ratkaistu kirjallisessa menettelyssä, työtuomioistuin katsoo kantajan asiamiehen 200 euron tuntiveloituksen ja kantajan oikeudenkäyntikuluvaatimuksen 3.050 euroa määrältään kohtuulliseksi.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Varkauden Puualojen ammattiosasto 015 ry:n maksamaan Metsäteollisuus ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 800 euroa.

Varkauden Puualojen ammattiosasto 015 ry velvoitetaan korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 3.050 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Kröger, Tuliara, Nybondas, Lehto ja Tähkäpää jäseninä. Esittelijä on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.

Rahoitusalan työehtosopimuksessa on ollut määräykset lakisääteistä eläkettä täydentävästä toimihenkilöiden lisäeläketurvasta. Tuomioissa esitetyillä perusteilla katsottiin, että 1.1.2017 voimaan tulleesta työeläkeuudistuksesta johtuvat lakisääteisen eläketurvan muutokset eivät vaikuta heikentävästi lisäeläketurvan piiriin kuuluvien toimihenkilöiden kokonaiseläkkeeseen, vaan työehtosopimuskauden loppuun mennessä eläkkeelle jääville toimihenkilöille on työehtosopimuksen nojalla järjestettävä ennen lainmuutoksia voimassa olleiden säännösten ja määräysten mukainen kokonaiseläke.

KANTAJAT

Ammattiliitto Pro ry

Ammattiliitto Nousu ry

Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry

VASTAAJA

Finanssialan Keskusliitto ry

ASIA

Työeläke-etuudet

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 29.3.2017

Pääkäsittely 9.5.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Finanssialan Keskusliitto ry:n, Ammattiliitto Pro ry:n, Ammattiliitto Nousu ry:n ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry:n välinen 15.9.2016 allekirjoitettu ja ajanjakson 1.12.2016 – 30.11.2017 voimassa oleva rahoitusalan työehtosopimus sisältää muun ohessa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

8. VAKUUTUS JA ELÄKE

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

34 § Eläke-edut

1. Eläketurva järjestetään kulloinkin voimassa olevan työntekijäin eläkelain mukaisesti.

2. Lisäeläketurvasta osapuolet ovat tehneet erilliset pöytäkirjat (liite 11 ja 11a).

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

LIITE 11

PÖYTÄKIRJA PANKKIALAN ELÄKE-EDUISTA

1. LISÄELÄKETURVA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Viimeistään 30.6.1991 alkaneessa työsuhteessa oleva toimihenkilö on työnantajan tuolloin järjestämän lisäeläketurvan piirissä. Osapuolten välillä on sovittu määräykseen liittyen seuraavaa:

1.1. Lisäeläketurvan piirissä 30.6.1991 oleva toimihenkilö pysyy työsuhteen jatkuessa työnantajan järjestämän lisäeläketurvan piirissä eläkeikään tai muuhun eläketapahtumaan asti ja eläketurva karttuu siinäkin tapauksessa, että lisäeläkelaitos tai -vakuutusjärjestely suljetaan uusilta, sulkemisen jälkeen työsuhteeseen tulevilta toimihenkilöiltä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1.3. Sosiaalilainsäädännön muuttuessa lisäeläketurvalaitoksen sääntöjä tai lisäeläkevakuutuksen ehtoja voidaan muuttaa muuttuneen lainsäädännön periaatteita vastaavasti. Muuten ei eläke-etuuden kokonaisraha-arvoa saa vähentää, ellei siihen ole painavia syitä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. VOIMAANTULO

Tämä pöytäkirja, jolla on sama voima ja velvoittavuus kuin työehtosopimuksella, on voimassa kuten rahoitusalan työehtosopimus.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

LIITE 11 a

LISÄPÖYTÄKIRJA PANKKIALAN ELÄKE-EDUISTA

1. TAUSTA JA TARKOITUS

Täsmennysten taustalla on vuoden 2005 alussa voimaan tuleva työeläkeuudistus. Täsmennysten tarkoituksena on säilyttää lisäeläkejärjestelmän täydentävä luonne ja työnantajan eläkelupauksen sisältö. Siltä osin kuin lakisääteiset eläkkeet alittavat kokonaiseläkelupauksen, erotus maksetaan lisäeläkkeenä.

Teknisluonteisilla, välttämättömillä täsmennyksillä mahdollistetaan lisäeläkkeen työehtosopimuksen mukainen toimeenpano.

Täsmennykset eivät vaikuta lisäeläke-etujen muihin ehtoihin, esimerkiksi eläkeiät ja lisäeläkejärjestelmään kuuluminen pysyvät ennallaan.

2. LISÄELÄKKEEN LASKEMINEN

2.1. Voimassa olevaan lisäeläketurvan määräytymiseen perustuva laskentatapa

Nykyisin lisäeläkkeen määrä lasketaan hyödyntämällä työntekijäin eläkelain mukaista eläkepalkkaa. Täysi kokonaiseläke on edelleen 60 prosenttia tästä eläkepalkasta. Työnantaja voi järjestää työehtosopimuksen mukaisen vähimmäistasonvaatimuksen täyttävän lisäeläketurvan toimeenpanon tällä laskentatavalla myös jatkossa.

2.2. Lisäeläkkeen kiinnittäminen

Lisäeläke tavoitemäärä voidaan kiinnittää seuraavasti:

Tavoitelisäeläke lasketaan hetkelle 31.12.2004 tuolloin voimassa olleiden eläkesäännösten mukaisesti. Vanhuuseläkkeen laskennassa oletetaan, että vakuutetun työsuhde jatkuu TES:n mukaiseen eläkeikään saakka 31.12.2004 lasketulla eläkepalkalla. Vanhuuseläkkeen karttumaprosentti on peruseläkkeessä alle 60-vuotiailla 1,5 prosenttia ja 60 vuotta täyttäneillä 2,5 prosenttia vuodessa. Työkyvyttömyyseläkkeen tavoitelisäeläke määritellään siten, että peruseläke lasketaan olettaen, että työntekijä tulee työkyvyttömäksi 31.12.2004. Työkyvyttömyyseläkkeen tulevan ajan karttumaprosenttina käytetään 1,5 prosenttia vuodessa peruseläkkeen määrää laskettaessa. Tavoitelisäeläkettä laskettaessa otetaan huomioon työ- ja virkasuhteisiin perustuvat lakisääteiset eläkkeet sekä kansaneläkkeen perusosa jäädytettynä vuoden 1995 lopun tasoon. Tavoitelisäeläkkeen saa täytenä, jos työntekijän palveluaika on vähintään 360 kuukautta. Jos palveluskuukausia on vähemmän kuin 360, lisäeläkkeen suuruus on palveluskuukausien osoittama 360:s osa tavoitelisäeläkkeestä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. INDEKSISIDONNAISUUS JA ELINAIKAKERROIN

1.1.2005 voimaan tulevan työntekijäin eläkelain tarkoittamaa elinaikakerrointa ei sovelleta. Elinaikakerroin ei näin ollen vaikuta lisäeläkkeen määrän laskennassa käytettävän peruseläkkeen määrään. Se ei myöskään vaikuta lisäeläkkeen määrään.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4. VOIMAANTULO

Näitä sääntöjä sovelletaan viimeistään 1.1.2006 alkaen sattuviin eläketapahtumiin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA

Työntekijän eläkelakiin on tehty 1.1.2017 voimaan tulleita merkittäviä muutoksia (69/2016). Niiden mukaan muun muassa osittaiselle varhennetulle eläkkeelle ennen lakisääteistä eläkeikää jäävän työntekijän eläkkeeseen tehdään eläkkeen suuruuteen vaikuttava varhennusvähennys.

Vastaaja ja kantajat ovat allekirjoittaneet 15.9.2016 rahoitusalan työehtosopimuksen sopimuskaudelle 1.12.2016 – 30.11.2017. Nykyiset lisäeläkemääräykset säilyvät osana työehtosopimusta.

Erimielisyyden kohteena on kysymys siitä, onko rahoitusalan työehtosopimukseen sidotulla työnantajalla yhä 1.1.2017 lukien velvollisuus maksaa uusissa eläketapahtumissa lisäeläke, jonka suuruus yhdessä lakisääteisen työeläkkeen kanssa vastaa työehtosopimuksen 11 a:n kohdissa 1 ja 2 määritettyä kokonaiseläkelupauksen määrää, joka lasketaan 31.12.2004 voimassa olleiden eläkesäännösten perusteella.

Erimielisyys koskee 1.1.2017 – 30.11.2017 välisen ajan eläketapahtumia ja toimihenkilöitä, joiden työsuhde on alkanut viimeistään 30.6.1991.

Asiasta on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry, Ammattiliitto Nousu ry ja Ylemmät Toimihenkilöt YTN ry ovat vaatineet, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että 1.1.2017 voimaan tulevista työeläkelakien muutoksista huolimatta rahoitusalan työehtosopimukseen sidotulla työnantajalla on velvollisuus maksaa työehtosopimuksen liitteen 11 kohdan 1.1 tarkoittamille työntekijöille lisäeläke, jonka suuruus yhdessä lakisääteisen työeläkkeen kanssa vastaa työehtosopimuksen liitteen 11 a:n kohdissa 1 ja 2 määritettyä kokonaiseläkelupauksen määrää laskettuna 31.12.2004 voimassa olleiden eläkesäännösten perusteella, ja

- velvoittaa Finanssialan Keskusliitto ry:n korvaamaan kantajien oikeudenkäyntikulut 17.358,40 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Työehtosopimuksen liitteen 11 a kohdan 2 laskentasääntö sitoo työehtosopimukseen sidottua työnantajaa 1.1.2017 samoin kuin sitä aikaisemmin. Työeläkelainsäädäntöön tehdyt muutokset eivät merkitse muutosta kokonaiseläkkeen (lakisääteinen työeläke lisättynä lisäeläkkeellä) määrän laskentatapaan. Kokonaiseläkeoikeuden laskentatapa pysyy 1.1.2017 jälkeen samanlaisena kuin jos eläketapahtuma olisi tapahtunut 31.12.2016 tai aikaisemmin. Kohdat 2.1. ja 2.2. ovat vaihtoehtoisia, mutta ne johtavat samaan lopputulokseen.

Työehtosopimusmääräys on ehdoton siten, että se ei oikeuta työnantajaa yksipuolisesti muuttamaan kokonaiseläkeoikeuden määrän laskentatapaa eläkkeensaajalle nykytilannetta epäedullisemmaksi työeläkelainsäädännön muutoksen vuoksi.

Rahoitusalan työehtosopimuksen lisäeläkemääräysten kehitys

Rahoitusalalla yritykset ovat järjestäneet työntekijöilleen lisäeläketurvaa ensin yrityskohtaisissa eläkesäännöissä (Osuuspankit vuonna 1929) ja sen jälkeen eläkekassoissa 1950 -luvulta lukien. Eläkesäätiölaki tuli voimaan vuonna 1955, jonka jälkeen pankit perustivat omia eläkesäätiöitään hallinnoimaan työntekijöiden eläkevaroja. Työntekijäin eläkelain voimaantulon jälkeen vuonna 1962 säätiöiden tehtäväksi jäi pääosin lisäeläketurvasta huolehtiminen.

Pankkitoimihenkilöliitto ja Liiketyönantajain keskusliitto solmivat mallieläkesäännön 28.12.1970. Pankkialan Työnantajaliiton (PATO) perustamisen jälkeen vuonna 1973 solmittiin ensimmäinen kaikkia työnantajaliiton jäseniä koskenut työehto- ja palkkasopimus sopimuskaudeksi 16.5.1973-31.3.1975. Toimialan yhteiseen työehtosopimukseen lisäeläkejärjestelmä kirjattiin ensimmäisestä työehtosopimuksesta lukien seuraavasti:

17 § Eläke-edut

Toimihenkilö saa eläkettä voimassa olevan työntekijäin eläkelain ja työnantajan järjestämän lisäeläkejärjestelmän perusteella. Lisäeläkejärjestelmän tulee täyttää Pankkitoimihenkilöliiton ja Liiketyönantajain Keskusliiton välillä 30.12.1970 sovitun pankkialan mallieläkesäännön vähimmäisehdot.

Pöytäkirjamerkintä:

Sovittiin, että lisäeläkejärjestelmiin mahdollisesti tehtävät muutokset eivät vähennä pankin voimassaolevan eläkejärjestelmän raha-arvoa. Voimassaolevan lisäeläkejärjestelmän mukaista eläkeikää ei nosteta ilman sopijapuolten myötävaikutusta.

Edellä todettu sopimusmääräys oli alakohtaisessa työehtosopimuksessa keskeytymättä vuoteen 1991 saakka. Vuoden 1991 työehtosopimusneuvotteluissa, jotka on käyty loppuvuonna 1990, aikaisempi sopimusmääräys korvattiin erillisellä liitteellä 11, joka sisälsi nykyisen työehtosopimuksen liitteen 11 määräykset lukuun ottamatta liitteen kohdan 3 määräyksiä.

Vuoden 1993 työehtosopimuskierroksella neuvoteltiin tiedossa olevan ja 1.1.1995 voimaan tulevan työeläkelainsäädännön vaikutuksista lisäeläkkeeseen. Osapuolet hyväksyivät valtakunnansovittelijan 18.11.1993 esittämän sovintoesityksen, jonka myötä liitteeseen 11 lisättiin lisäeläketurvan 1.1.1995 voimaan tulevia muutoksia koskevat kohdat 3.1 ja 3.2, jotka merkitsivät asteittaista eläkeiän nostamista sekä eläkekertymän muuttamista.

Kolmannen kerran alakohtaisen työehtosopimuksen lisäeläkeoikeusmääräyksiä muutettiin vuonna 1997. Tuolloin sovittiin uutena määräyksenä liitteen 11 kohta 3.3, joka koskee lisäeläke-etujen tasa-arvoistamista. Määräyksestä sopimisen syy oli 1.12.1997 voimaan tulossa ollut lainmuutos.

Neljännen kerran alakohtaisen työehtosopimuksen lisäeläkeoikeusmääräystä on muutettu vuoden 2004 neuvotteluissa. Muutoksen syy oli 1.1.2005 voimaan tullut työeläkelakien muutos. Tuolloin työehtosopimukseen sisällytettiin uusi liite 11 a, joka on edelleen työehtosopimusmääräyksenä voimassa muuttumattomana.

Lisäeläkemääräysten oikea tulkinta

Ajanjaksolla 1.1.2017 – 30.11.2017 voimassa olevat rahoitusalan työehtosopimuksen määräykset ovat sisällöltään ja tulkinnoiltaan voimassa muuttumattomina 30.11.2017 päättyvään sopimuskauteen nähden. Nuo määräykset estävät työ- ja lisäeläkkeen yhdessä muodostaman kokonaiseläkkeen euromääräisen määrän alentamisen uusissa eläketapahtumissa.

Rahoitusalan työehtosopimus on sisältänyt sen alusta lukien velvoittavat työehtosopimusmääräykset, jotka ovat määrittäneet lisäeläkkeeseen oikeutetun työntekijän kokonaiseläkkeen tason.

Sopimusosallisten yhteinen tulkinta lisäeläkeoikeutta koskevista määräyksistä on ollut se, että määräykset takaavat työntekijälle rahamääräisesti määritettävän kokonaiseläkkeen, jonka rahamääräistä määrää ei alenneta, vaikka lain muutoksista johtuen työeläkkeen määrä muuttuu aikaisempaan lakiin verrattuna.

Sopijapuolten yhteinen tulkinta ilmenee määräysten sanamuodoista. Tulkinta on sisällytetty ensin 28.12.1970 laadittujen mallieläkesääntöjen 6 ja 15 §:ään. Kyseiset mallieläkesäännöt ovat olleet osa ensin osuuspankkeja koskevaa yrityskohtaista työehtosopimusta ja osa rahoitusalan alakohtaista työehtosopimusta vuosina 1973-1991.

Loppuvuonna 1990 käydyissä vuoden 1991 työehtosopimuksen neuvotteluissa sovituissa liitteen 11 määräyksissä todetaan sanamuodossa eläkkeen kokonaisraha-arvo. Sillä tarkoitetaan samaa kokonaisraha-arvoa eli eläkkeen kokonaismäärää, joka oli määritetty 28.12.1970 laadittujen mallieläkesääntöjen 6 §:ssä.

Vuoden 1991 neuvotteluissa sovitussa liitteen 11 kohdassa 1.3 todetulla sosiaalilainsäädännön muutoksilla tarkoitetaan edellä todetun mallieläkesäännön sisältämiä sosiaalilainsäädännön muuttumiskriteerejä ja periaatteita. Määräyksellä on tarkoitettu eläkesäätiön sääntöjen muuttamista tuolloisen eläkesäätiölain (469/55) 18 §:n nojalla. Muuttaminen on edellyttänyt ministeriön päätöstä. Työnantajan yksipuoliset muutokset eivät ole olleet mahdollisia myöskään lainsäädännön muuttuessa.

Eläkkeen työehtosopimuksen mukainen vähimmäistaso todetaan myös viimeisimmän lisäeläkkeitä koskevan sopimuksen sanamuodossa. Vuonna 2004 sovitussa lisäeläkepöytäkirjassa (liite 11 a) pankkialan eläke-eduista on hyvin yksityiskohtaisia määräyksiä eläkkeen kokonaisraha-arvosta. Lisäpöytäkirjassa todetaan yksiselitteisesti, että siltä osin kun lakisääteiset eläkkeet alittavat kokonaiseläkkeen määrän, erotus maksetaan lisäeläkkeenä.

Liitteen 11 a 3 kohdan mukainen elinaikakerroin ei vaikuta lisäeläkkeen määrään. Määräys on tehnyt elinaikakertoimesta vaikutuksettoman eläkkeen laskennassa.

Työehtosopimusmääräysten suhde työeläkelakien muutoksiin ilmenee myös siitä, miten osapuolet ovat harjoittaneet työehtosopimustoimintaa kokonaisuutena työeläkelainsäädännön muuttuessa eri ajankohtina. Jokaisen työeläkkeen tasoa heikentäneen lainsäädäntömuutoksen yhteydessä (1.1.1995, 1.12.1997 ja 1.1.2005) osalliset ovat nimenomaisin työehtosopimusmääräysmuutoksin sopineet siitä, miten lain muuttaminen vaikuttaa työehtosopimuksen sääntelemän kokonaiseläkkeen tasoa alentavasti tai eläkeikää korottavasti. Näin ei olisi toimittu, jos työehtosopimukseen sidotulla työnantajalla olisi ollut työehtosopimusta muuttamatta yksipuolinen oikeus alentaa kokonaiseläkkeen tasoa tai korottaa eläkeikää työeläkelakien muuttuessa.

Lisäeläkemääräysten oikea tulkinta ilmenee myös siitä, että työehtosopimukseen sidottujen työnantajien eläkevelvoitetta käytännössä toteuttavassa Nordean eläkesäätiössä on kirjattu sääntöihin periaate eläkkeen kokonaismäärän euromääräisen määrän muuttumattomuudesta sosiaalilainsäädännön muuttuessa. Nordean eläkesäätiön voimassaolevien sääntöjen 48 §:ssä asia on kirjattu siten, että jos työnantajat lainsäädännön muuttumisen johdosta joutuvat järjestämään tai kustantamaan säätiön jäsenille sellaisia eläke-etuja, joiden voidaan katsoa vastaavan säätiön sääntöjen mukaisia etuja, vähennetään jälkimmäisiä muutosta vastaavalla määrällä. Vähennys tehdään sosiaali- ja terveysministeriön vahvistamien perusteiden mukaisesti siten, että jäsenen siihen mennessä jo ansaitsema kokonaiseläke-etu ei alene ja että hänen vastainen kokonaiseläketurvansa säilyy raha-arvoltaan vähintään entisen suuruisena.

Nordean eläkesäätiön lisäeläkkeen maksajatahona soveltamissa säännöissä ei ole määritetty eläkkeensaajan asemaa työehtosopimuksen määräysten tasoa paremmin, vaan eläkkeen rahanmäärän alentumattomuuden periaatteen kirjaaminen sääntöihin on johtunut saman sisältöisestä työnantajaa velvoittavasta työehtosopimusmääräyksestä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Finanssialan Keskusliitto ry on vaatinut, että kanne hylätään ja kantajat velvoitetaan korvaamaan yhteisvastuullisesti vastaajan oikeudenkäyntikulut 700 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Rahoitusalan työehtosopimuksen 34 §:n ja sen liitteiden 11 ja 11 a oikea tulkinta on se, että sosiaalilainsäädännön muuttuessa lisäeläketurvalaitoksen sääntöjä tai lisäeläkevakuutuksen ehtoja voidaan muuttaa muuttuneen lainsäädännön periaatteita vastaavaksi (liite 11, kohdan 1 kohta 1.3). Jos lainsäädäntö ei muutu, voidaan siitäkin huolimatta eläke-etuuksia vähentää, jos siihen on painavia syitä. Rahoitusalan työehtosopimus ei estä tällaisten muutosten tekemistä.

Joulukuussa 1990 liitot sopivat Liiketyönantajain Keskusliiton ja Pankkitoimihenkilöliiton joulukuussa 1970 sovitun pankin toimihenkilön mallieläkesäännön poistamisesta työehtosopimuksesta. Samalla kumottiin viittaus toimihenkilön eläke-etuja koskevaan työehtosopimusmääräykseen pöytäkirjamerkintöineen. Kyseinen määräys oli tullut pankkialan toimihenkilöitä koskevaan työehtosopimukseen 16.5.1973 (17 §).

Pankkikohtaisesti edellä kuvattu muutos voitiin toteuttaa aikaisintaan 1.7.1991 lukien. Muutoksen jälkeen pankin palvelukseen tulevat uudet toimihenkilöt tulivat suoraan työntekijäin eläkelain piiriin. Vanhat määräykset siis kumottiin kokonaisuudessaan ja tilalle luotiin täysin uudet määräykset uudelta pohjalta. Kumottuja määräyksiä ei voida käyttää tulkintalähteenä käsillä olevassa riita-asiassa.

Vuoden 1993 työehtosopimuskierroksella Pankkialan Työnantajaliitto vaati, että pankkialan eläkeikä on yhdenmukaistettava työntekijäin eläkelain kanssa 65 vuoteen. Tuolloin oli vielä ennen 1.7.1991 pankin palvelukseen tulleilla naisilla eläkeikä 60 vuotta ja miehillä 62/63 vuotta. Yhdenmukaistaminen ikäporrastuksineen sovittiinkin toteutettavaksi 1.1.1995 lukien (liite 11, kohdat 3.1. ja 3.2).

Vuoden 1994 alusta voimaantulleen työehtosopimuksen 42 §:n mukaisesti:

Toimihenkilön eläketurva järjestetään kulloinkin voimassa olevan työntekijäin eläkelain mukaisesti. Viimeistään 30.6.1991 alkaneessa työsuhteessa olevien toimihenkilöiden lisäeläketurvasta ja siihen 1.1.1995 toteuttavista muutoksista liitot ovat tehneet erillisen pöytäkirjan (liite 8).

Liite 8 vastaa nykyisen työehtosopimuksen liitettä 11 lukuun ottamatta kohtaa 3.3 (lisäeläketurvan tasa-arvoistaminen). Mainittu muutos perustui pakottavaan uuteen lainsäädäntöön.

Marraskuussa 2002 rahoitusalan työehtosopimusosapuolena tuolloin ollut Ammattiliitto Suora esitti Pankkialan Työnantajaliitolle työryhmän perustamista selvittämään vuonna 2005 voimaantulevan eläkeuudistuksen heijastuksia lisäeläkepöytäkirjaan sekä laatimaan mahdollisia ohjeistuksia. Työnantajapuolen sisäisen harkinnan ja ammattiliittojen kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen työnantajapuolella päädyttiin laatimaan ammattiliittojen kanssa yhteinen ohjeistus, josta tuli työehtosopimuksen liite 11 a. Liite 11 a ei kumonnut liitettä 11, vaan sen laatimisessa oli kyse ainoastaan vuoden 2005 eläkeuudistuksen ohjeistamisesta. Tämä tuotiin selkeästi esille myös osapuolten välisessä eläketyöryhmässä.

Liitteessä 11 a ei oteta kantaa tulevaan lainsäädäntöön ja sen mahdollisiin vaikutuksiin, vaan sen osalta voimaan jäi edelleen liite 11. Liitteessä 11 a kohdassa 2.1 oleva viittaus täyteen 60 prosentin kokonaiseläkkeeseen puolestaan viittaa voimassa olleeseen järjestelmään eikä siinäkään oteta mitään kantaa tuleviin mahdollisiin muutoksiin.

Liitteen 11 a 3 kohdassa on jo hyväksytty se periaate, että lisäeläke voi pienentyä jatkossa.

Lisäeläkemääräyksen tulkinta jatkossa

Elokuun 24. päivänä 2016 liitot pääsivät neuvottelutulokseen kilpailukykysopimuksen sisällöstä rahoitusalalla. Neuvotteluja vaikeutti kantajaliittojen 4.5.2016 käydyissä soveltamisneuvotteluissa esittämä vaatimus, jonka mukaan

"Osapuolet toteavat, että työehtosopimusperusteisen lisäeläkejärjestelmän tarkoituksena on edelleen säilyttää lisäeläkejärjestelmän täydentävä luonne ja työnantajan eläkelupauksen sisältö. Siltä osin kuin lakisääteiset eläkkeet alittavat kokonaiseläkelupauksen, erotus maksetaan lisäeläkkeinä. Eläkeuudistuksen 2017 johdosta mahdollisesti toteutettavat eläkelaitosten sääntömuutokset eivät saa johtaa etuuksien kokonaisraha-arvoa koskeviin heikennyksiin tai muihin etuusheikennyksiin."

Kantajat siis vetosivat työnantajan eläkelupaukseen, eivätkä Finanssialan Keskusliiton tai sen edeltäjäliittojen antamaan lupaukseen.

Mikäli asiasta ei sovita, liitot ilmoittivat jäävänsä kilpailukykysopimuksen ulkopuolelle. Edellä kuvattu työehtosopimuksen muutosvaatimus ja sen kytkentä kilpailukykysopimukseen osoittaa, että kantajaliitot katsovat työehtosopimuksen sanamuodon olevan heidän kannaltaan epäedullinen, eikä se johda heidän tavoittelemaansa neuvottelutulokseen, jossa työehtosopimukseen sidotulla työnantajalla olisi velvollisuus kompensoida lakisääteisen eläkkeen heikennys lisäeläkkeellä. Tällaisesta velvollisuudesta ei ole työehtosopimuksessa sovittu eikä mikään sen määräys johda kantajien tarkoittamaan lopputulokseen.

Asiasta käytiin samaan aikaan neuvotteluja myös suurimmissa pankeissa. Yhteisymmärrykseen asian ratkaisemisesta yritys- tai konsernikohtaisesti ei kuitenkaan päästy. Mikäli yksimielisyys pankkitasolla olisi syntynyt, ei käsillä olevaa riita-asiaa olisi.

Lisäeläkkeitä koskevat liitteet jäivät sellaisenaan voimaan ja samalla myös tulkintaerimielisyys jatkon suhteen. Finanssialan Keskusliiton näkemys neuvotteluissa oli se, että lisäeläkelaitoksen sääntöjä tai lisäeläkevakuutuksen ehtoja voidaan muuttaa vuoden 2017 voimaantulevan eläkelain ja sen periaatteiden mukaisesti. Työehtosopimus ei tätä estä.

Lainsäädäntö ja lisäeläkkeet

Lainsäädännössä ei ole erillisiä työnantajan kompensaatiovelvollisuutta koskevia määräyksiä. Päinvastoin, lakisääteisiä eläkkeitä koskevat muutokset antavat työnantajalle mahdollisuuden tehdä muutoksia lisäeläkejärjestelyihin. Eläkesäätiölain 11.6 §:n mukaisesti voidaan lisäeläketurvan mukaisia eläkkeitä ja muita etuuksia vähentää tai rajoittaa samassa suhteessa, jos lakisääteisen eläketurvan mukaisia eläkkeitä ja muita etuuksia vähennetään tai rajoitetaan.

Laissa on myös nimenomainen säännös siitä, ettei vapaaehtoisen lisäeläketurvan mukaisilla eläkkeillä tai muilla etuuksilla tarvitse korvata lakisääteisen eläketurvan mukaisiin eläkkeisiin ja muihin etuuksiin tehtyjä vähennyksiä ja rajoituksia, vaan tällaisessa tilanteessa sääntöjä voidaan muuttaa yksinkertaisella enemmistöllä.

Eläketurvan vajaukseen liittyvää kompensaatiovelvollisuutta ei sisälly myöskään uuteen työntekijän eläkelakia koskevaan voimaanpanolakiin (71/2016). Lain 8 §:n mukaan eläkesäätiössä järjestetyn lisäeläketurvan piiriin kuuluva alempaan eläkeikään oikeutettu työntekijä voi jäädä lakisääteiselle eläkkeelle jo lisäeläkejärjestelyn mukaisessa eläkeiässä, jos lisäeläkejärjestely on ollut voimassa 1.11.2002.

Vuonna 2017 voimaantulevan eläkeuudistuksen yhtenä periaatteena on nostaa tosiasiallista eläkkeelle siirtymisikää ja supistaa eläkemenoja. Voimaanpanolain 8 §:n 5 momentin mukaan jos työnantaja ennen tämän lain voimaantuloa on järjestänyt työntekijöilleen eläketurvan, jossa eläkkeen määrä on suurempi kuin työtekijän eläkelain mukainen eläke, ei lisäeläketurva korotu sen johdosta, että työntekijän eläkelain mukainen eläke alenee tämän lain säännösten perusteella. Pykälän 6 momentin mukaan lisäeläketurvan ehtoja muuttamalla voidaan lisäeläketurvaan tehdä tämän lain mukaisia korotuksia vastaava vähennys.

Säännöksen tarkoitus oli huolehtia siitä, että lisäeläkejärjestelmän vastuut eivät kasva. Työmarkkinoiden keskusjärjestöt olivat vahvasti mukana lain valmistelussa. Lähtökohtana siis on, että muutosten on syytä koskea kaikkia lisäeläkejärjestelmästä riippumatta.

Nyt käsillä olevassa riita-asiassa on siis kyse siitä, pakottaako työehtosopimus sitovasti eläkelaitoksia muuttamaan lisäeläke-ehtojaan vain siten, että tulevasta lainsäädännöstä johtuvat mahdolliset heikennykset kompensoidaan 100:lla prosentilla - tavalla tai toisella.

Lisäeläkkeen kokonaisraha-arvoon rahoitusalalla voidaan tehdä muutoksia siis kahta kautta: a) lainsäädäntömuutosten vuoksi tai b) jos on muuten painavia syitä. Lainsäädäntömuutos on ilmeinen ja painaviin syihin kuuluu muun muassa toimihenkilöiden tasapuolinen kohtelu palvelussuhteen kestosta riippumatta sekä myös se, että lainsäätäjän tarkoittama kustannussäästö ei muuten toteutuisi rahoitusalalla lisäeläkejärjestelmän osalta.

Mallieläkesäännön ja Nordean eläkesäätiön sääntöjen tulkinta

Nordean eläkesäännön 48 §:n määräys on tullut nykyisiin sääntöihin 2.1.1973 Suomen Yhdyspankin (SYP) eläkekassan säännöistä. Vastaavaa määräystä ei ole ollut Kansallis-Osake Pankin (KOP) eläkesäätiön säännöissä. Kun kassa ja säätiö myöhemmin yhdistettiin, ei siinä vaiheessa nähty tarpeelliseksi tehdä muuta kuin yhdistämisen kannalta välttämättömät sääntömuutokset. Tämän vuoksi määräys jäi uudistettuihin sääntöihin. Tällä ei asian kannalta ole merkitystä.

Eläkeoikeuksia ei ollut tarvetta muuttaa 1970-luvulla toimihenkilön kannalta epäedullisempaan suuntaan. Pankkialan vuonna 1970 sovitun mallieläkesäännön 15 § ja Nordean eläkesäätiön sääntöjen vastaava 48 § viittaavat sanamuodoltaan selvästi tähän. Toisin sanoen määräyksillä on varauduttu pelkästään lainsäädännön muuttumiseen eläkkeelle lähtevän eduksi. Tämänkin vuoksi määräys poistettiin työehtosopimuksesta vuonna 1990 eikä sitä näin ollen voida käyttää tulkinta-apuna tässä riita-asiassa. Kantajan väitteellä, että työehtosopimuksen liitteen 11 kohta 1.3 olisi ikään kuin vuoden 1970 mallieläkesäännön 15 §:n jatkumo, ei ole perustetta.

Johtopäätökset

Sopijapuolten tarkoituksena on ollut vuonna 1990 muuttaa vanha järjestelmä sellaiseksi, joka ottaa tulevat muutokset huomioon ilman ennakkoehtoja. Jokainen muutos on aina arvioitu erikseen.

Eläkejärjestelmässä eläkelupaus on se, mitä kulloinkin lainsäädännössä tai yhtiön säännöissä on voimassa. Mikään taho ei pysty takaamaan kenellekään millainen lainsäädäntö taikka eläkesäännöt ovat voimassa tulevaisuudessa. Myös rahoitusalalla tämä periaate tuli voimaan viimeistään vuonna 1990 lisäeläkkeiden osalta. Näin ollen rahoitusalan työehtosopimukseen sidotuilla työnantajilla on tarvittaessa mahdollisuus tehdä lainsäädännön muutoksista johtuvia mukautuksia lisäeläke-ehtoihin työehtosopimuksen sitä estämättä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Mallieläkesääntö 28.12.1970

2. Nordean eläkesäätiön säännöt (s. 1 ja 35-36)

3. Pankkitoimihenkilöliiton sisäisen eläketyöryhmän kokouksen 17.8.1990 muistio (päiväys 27.8.1990, laatija A)

4. Pankkitoimihenkilöliiton sisäinen muistio 1.11.1990 (päiväys 15.11.1990, laatija A) pankkialan työehtosopimuksen sisältämän mallisäännön merkityksestä

5. Pankkitoimihenkilöliiton muistio 14.11.1990 pankkialan mallieläkesäännöstä luopumisen vaikutuksista

6. Pankkitoimihenkilöliiton edustaja B:n muistio työehtosopimusneuvottelusta 14-15.11.1990 C:n kanssa (päiväys 15.11.1990)

7. Pankkitoimihenkilöliiton edustaja B:n muistio 16.11.1990 käydyistä työehtosopimusneuvotteluista

8. Pankkitoimihenkilöliiton edustaja B:n muistio 20.11.1990 käydyistä työehtosopimusneuvotteluista

9. Pankkitoimihenkilöliiton edustaja A:n muistio liittojen välisen eläketyöryhmän kokouksesta 28.11.1990

10. Kirje 4.12.1990 B:tä Pankkitoimihenkilöliiton liittovaltuustolle ja sen liitteenä ollut 4.12.1990 päivätty muistio (laatijana A)

11. Pankkitoimihenkilöliiton edusta B:n muistio 12.12.1990

12. Neuvottelutulos pankkialan työehtosopimusratkaisusta 13.12.1990 ja sen lisäeläkeoikeutta koskeva liite

13. Artikkeli Kauppalehdessä 20.11.1990

14. Artikkeli Ilta-Sanomat-lehdessä 20.11.1990

15. Artikkeli Pankkitoimihenkilöliiton lehdessä 1/1990, kirjoittajana A

16. Valtakunnansovittelijan sovintoehdotus 18.11.1993 ja sen lisäeläkeoikeutta koskeva liite 1

17. Ammattiliitto Suoran laatima luonnos liittojen väliseksi pöytäkirjaksi 3.3.2004 (Käsitelty Suoran hallituksen kokouksessa 23.3.2004)

18. Muistio liittojen välisestä eläketyöryhmästä 13.4.2004 (laatijana A) ja luonnos liittojen väliseksi pöytäkirjaksi 23.3.2004 (käsitelty Suoran edustajiston kokouksessa 27.4.2004)

19. Esitys liittojen väliseksi pöytäkirjaksi 16.9.2004 (käsitelty Suoran edustajiston kokouksessa 23.9.2004

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. OP-eläkesäätiön säännöt (57 §)

Kantajan henkilötodistelu

1. Pankkitoimihenkilöliiton entinen lakimies (eläkkeellä) A

Vastaajan henkilötodistelu

1. Kaupan liitto ry:n entinen varatoimitusjohtaja (eläkkeellä) C

2. Suomen Yhdyspankki Oy:n entinen henkilöstöhallinnon yksikönjohtaja ja konsernin henkilöstöjohtaja (eläkkeellä) D

3. Elinkeinoelämän keskusliitto ry:n johtava asiantuntija E

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Lisäeläketurvan keskeinen sisältö

Lisäeläkkeellä tarkoitetaan lakisääteistä työeläkettä täydentävää eläketurvaa. Sen etuuksia ovat esimerkiksi lakisääteistä alempi eläkeikä ja edullisempi eläkekarttuma. Lisäeläke on yleensä työnantajan työntekijöilleen kustantama etuus. Se voidaan järjestää eläkesäätiön, eläkekassan tai vakuutuksen kautta taikka työnantajan itsensä maksamana.

Pankki- ja rahoitusalalla ensimmäinen koko alaa koskeva työehtosopimusmääräys eläke-eduista on vuoden 1973 työehto- ja palkkasopimuksessa. Sen 17 §:n mukaan toimihenkilö saa lisäeläkettä työntekijäin eläkelain ja työnantajan järjestämän lisäeläkejärjestelmän perusteella. Lisäeläkejärjestelmän tulee täyttää osapuolten välillä vuonna 1970 sovitun pankkialan mallieläkesäännön vähimmäisehdot. Kantajan kirjallisena todisteena K1 olevan mallieläkesäännön 6 §:n mukaan vanhuuseläke on normaalisti 60 prosenttia eläkkeen perusteena olevasta palkasta, jos toimihenkilön palvelussuhde on kestänyt 30 vuotta. Tämä on tarkoittanut kahden prosentin vuotuista eläkekarttumaa. Eläkeikä on ollut naisilla 60 vuotta.

Pankkitoimihenkilöliiton entinen lakimies A on kertonut, että vuoden 1991 työehtosopimuksesta neuvoteltaessa pankkien taloudellinen tilanne oli huono, ja työnantajapuolella haluttiin päästä mallieläkesäännöstä eroon. Samalla tavoin on kertonut Kaupan liitto ry:n entinen varatoimitusjohtaja C, joka tuolloin toimi Pankkialan Työnantajaliiton liittoasiamiehenä eläkeasiaa käsiteltäessä. Tavoite toteutuikin siten, että lisäeläketurva suljettiin uusilta, 30.6.1991 jälkeen työsuhteeseen tulevilta toimihenkilöiltä. A:n mukaan vanhojen toimihenkilöiden lisäeläketurva säilyi, ja sen pohjana oli mallieläkesääntö. Työehtosopimukseen otettiin sen liitteenä 11 edelleen oleva pöytäkirja pankkialan eläke-eduista. Sen 1. kohdan mukaan viimeistään 30.6.1991 alkaneessa työsuhteessa oleva toimihenkilö on työnantajan tuolloin järjestämän lisäeläketurvan piirissä.

Työehtosopimukseen on vuonna 2004 otettu liite 11 a, jonka taustalla on vuoden 2005 alussa voimaan tullut työeläkelainsäädännön uudistus. Liitteen 1. kohdan mukaan sovittujen täsmennysten tarkoituksena on säilyttää lisäeläkejärjestelmän täydentävä luonne ja työnantajan eläkelupauksen sisältö. Siltä osin kuin lakisääteiset eläkkeet alittavat kokonaiseläkelupauksen, erotus maksetaan lisäeläkkeenä. Teknisluonteiset, välttämättömät täsmennykset eivät vaikuta lisäeläke-etujen muihin ehtoihin, vaan esimerkiksi eläkeiät ja lisäeläkejärjestelmään kuuluminen pysyvät ennallaan. Pöytäkirjan 2. kohdassa on yksityiskohtaisia määräyksiä lisäeläkkeen laskentatavasta. Määräyksistä ilmenee muun muassa, että täysi kokonaiseläke on edelleen 60 prosenttia ennen uudistusta voimassa olleiden työeläkelain säännösten mukaisesta eläkepalkasta.

Työtuomioistuimen käsityksen mukaan on selvää, että liitteiden 11 ja 11 a viittaukset työnantajan järjestämään lisäeläketurvaan ja työnantajan eläkelupaukseen tarkoittavat viittausta edellä selostettuun mallieläkesäännön keskeiseen sisältöön. Viimeistään 30.6.1991 alkaneessa työsuhteessa olevilla toimihenkilöillä on siis ollut lähtökohtaisesti tämän sisältöinen lisäeläketurva, kun nykyinen työehtosopimus on 1.12.2016 tullut voimaan. Lisäeläketurvaan tätä ennen tulleita muutoksia tarkastellaan kuitenkin seuraavassa lähemmin.

Lisäeläketurvaan tehdyt muutokset

Esitetyn selvityksen mukaan työehtosopimukseen on vuonna 1993 valtakunnansovittelijan sovintoehdotuksen mukaisesti otettu määräykset lisäeläketurvan piirissä olevien toimihenkilön eläkeikien asteittaisesta nostamisesta samoin kuin eläkekertymän muuttamisesta (K16). Määräykset on sijoitettu liitteen 11 kohtiin 3.1 ja 3.2. Todistaja A:n mukaan työnantaja ei neuvotteluissa esittänyt, että nämä lainmuutoksista johtuvat muutokset olisi voitu panna toimeen yksipuolisestikin. Sama koskee liitteen kohtaan 3.3 vuonna 1997 otettua määräystä lisäeläke-etujen tasa-arvoistamisesta.

Liitteen 11 a taustalla on vuoden 2005 työeläkeuudistus, jossa muun muassa vanhuuseläkkeelle jäämistä myöhennettiin joustavasti ikävuosille 63-68 ja eläkkeen karttumisaikaa muutettiin. Liitteen tarkoituksena oli sen 1. kohdan mukaan turvata toimihenkilöiden kokonaiseläke, kompensoida lakisääteisen eläkkeen heikennykset maksamalla korotettua lisäeläkettä ja sopia teknisluonteisista täsmennyksistä lisäeläkkeen toimeenpanemiseksi.

Todistaja A:n mukaan kaikki 1990- ja 2000-luvulla tehdyt työeläkelainsäädännön uudistusten vaikutukset työehtosopimuksiin sovittiin eläketyöryhmässä yhdessä työnantajapuolen kanssa. Työnantaja ei olisi voinut tehdä muutoksia yksipuolisesti. Työeläkeindeksien muutokset, joista ei ole neuvottelukirjausta, eivät kuitenkaan edellytä sopimista. Samalla tavoin on eläkeindeksien muutoksista kertonut todistaja C. Hänen mukaansa muitakin muutoksia on voitu tehdä yksipuolisesti, mutta konkreettisia esimerkkejä tästä hän ei ole kertonut, ja hänenkin mukaansa hyvä tapa edellyttää, että muutoksista neuvotellaan. Suomen Yhdyspankki Oy:n entinen henkilöstöhallinnon yksikönjohtaja ja konsernin henkilöstöjohtaja D on kertonut, että muutoksia lisäeläketurvaan ei ole tehty muuten kuin sopimalla.

Varautuminen eläkelainsäädännön muutoksiin

Esillä olevan erimielisyyden keskiössä on kysymys siitä, muuttuuko ja heikentyykö 1.1.2017 työsuhteessa ja lisäeläketurvan piirissä olevien toimihenkilöiden kokonaiseläke mainittuna ajankohtana voimaan tulleiden työntekijän eläkelain muutosten vaikutuksesta. Työehtosopimuksessa ei ole mitään nimenomaista määräystä tämän lainsäädäntöuudistuksen varalta. Riita koskee voimassa olevan työehtosopimuksen aikana vuodenvaihteen jälkeen sattuvia eläketapahtumia.

Vuoden 1970 malliohjesäännössä on ollut yleinen määräys tulevien lainsäädäntömuutosten vaikutuksesta. Ohjesäännön 15 §:n otsikkona on "Sosiaalilainsäädännön muuttuminen". Määräyksen mukaan jos lainsäädäntö muuttuu ja pankki joutuu järjestämään ja kustantamaan lisäeläketurvan piiriin kuuluville toimihenkilöille vastaavan sisältöisiä lisäeläketurvan mukaisia etuja, vähennetään lisäeläketurvaa muutoksia vastaavalla määrällä. Vähennys tehdään siten, että toimihenkilön vastainen kokonaiseläketurva säilyy raha-arvoltaan vähintään entisen suuruisena.

Kun malliohjesääntöön sellaisenaan ei enää viitattu vuoden 1991 työehtosopimuksessa, sen tilalle otettiin aikaisemmin kuvatuin tavoin sittemmin työehtosopimuksen liitteeksi 11 tullut teksti. Se on ollut työnantajapuolen ehdottama (K9). Siinä on ollut nykyisin liitteen 11 kohtana 1.3 edelleenkin oleva määräys: "Sosiaalilainsäädännön muuttuessa lisäeläketurvalaitoksen sääntöjä tai lisäeläkevakuutuksen ehtoja voidaan muuttaa muuttuneen lainsäädännön periaatteita vastaavasti. Muuten ei eläke-etuuden kokonaisraha-arvoa saa vähentää, ellei siihen ole painavia syitä."

Kun otetaan huomioon malliohjesäännön ja liitteen 11 mainittujen määräysten ajallinen ja asiallinen yhteys ja sanamuotojenkin yhtäläisyydet, työtuomioistuin katsoo, että määräyksiä on tulkittava samojen suuntaviivojen mukaan. Määräysten yleisenä tarkoituksena on, että lisäeläketurvan sisältöä voidaan kokonaiseläketurvaan kajoamatta muuttaa lainsäädännön muutoksia vastaavasti ilman eri sopimusta. Etenkin malliohjesäännön määräyksestä ilmenee, että siinä on varauduttu lakisääteisen eläketurvan parannuksiin, jolloin lisäeläke-etuja voidaan vastaavasti vähentää kokonaiseläketurvan säilyessä ennallaan. On ymmärrettävää, ettei etujen vähentämistä ole tällaisessa tapauksessa asetettu työnantajan velvoitteeksi, vaan liitteen 11 määräyksen mukaan etuja voidaan muuttaa.

Työtuomioistuin ei kuitenkaan näe syytä, miksei samaa lakisääteisen ja lisäeläketurvan yhteensovituksen sääntöä ja kokonaiseläketurvan säilyttämisen periaatetta tulisi soveltaa silloinkin, kun lakisääteiseen eläketurvaan tehdään heikennyksiä. Tällöin lisäeläketurvaa on vastaavasti parannettava siten, että kokonaiseläketurva säilyy entisellä tasolla. Tämä on katsottava työnantajan velvoitteeksi, sillä vapaaehtoisena sääntö olisi merkityksetön. Menettelyn velvoittavuus tällaisessa tapauksessa onkin nimenomaisesti ilmaistu liitteen 11 a eri määräyksissä, jotka tarkoittavat kokonaiseläketurvan säilyttämistä lainmuutoksista huolimatta. Selostettua tulkintaa tukee myös osapuolten noudattama pitkäaikainen sopimuskäytäntö. Teknisluonteisia muutoksia lukuun ottamatta eläkelainsäädännön muutosten vaikutuksista lisäeläketurvaan on aina sovittu, jos kokonaiseläketurvan sisältöä on päätetty muuttaa. Muutoin on kokonaiseläketurvan tason todettu pysyvän ennallaan.

Edellä esitetyistä syistä työtuomioistuin katsoo, että osapuolten tarkoitusta ja määräysten oikeaa sisältöä vastaa parhaiten tulkinta, jonka mukaan vuoden 2017 eläkeuudistus ei vaikuta heikentävästi niiden toimihenkilöiden kokonaiseläkkeeseen, jotka ovat lisäeläketurvan piirissä ja jäävät eläkkeelle meneillään olevan sopimuskauden aikana. Kanne on näistä syistä hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulut

Rahoitusalan työehtosopimuksen solmiminen on osaltaan vaikuttanut valtakunnallisen kilpailukykysopimuksen syntymisen edellytyksiin. Osapuolet ovat yhdessä päättäneet työehtosopimuksen uudistamisesta ja siitä, että lisäeläketurvaa koskeva erimielisyys siirretään kilpailukykysopimuksen tieltä erikseen työtuomioistuimen ratkaistavaksi. Näistä syistä ja asian epäselvyyden takia työtuomioistuin katsoo oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla, että asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että 1.1.2017 voimaan tulevista työeläkelakien muutoksista huolimatta rahoitusalan työehtosopimukseen sidotulla työnantajalla on velvollisuus maksaa työehtosopimuksen liitteen 11 kohdan 1.1 tarkoittamille työntekijöille lisäeläke, jonka suuruus yhdessä lakisääteisen työeläkkeen kanssa vastaa työehtosopimuksen liitteen 11 a:n kohdissa 1 ja 2 määritettyä kokonaiseläkelupauksen määrää laskettuna 31.12.2004 voimassa olleiden eläkesäännösten perusteella.

Asianosaiset saavat itse vastata oikeudenkäyntikuluistaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Siitonen, Lallo, Lavikkala, Lehto ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Julmala.

Tuomio on yksimielinen.

Kanteen peruutus.

KUULTAVAT

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

Autoliikenteen Työnantajaliitto ry

Laiminlyödessään vahvuuslaskennan edellyttämän ahtaajan vakinaistamisen työehtosopimuksessa määrättynä aikana yhtiö oli tietensä rikkonut työehtosopimusta. Työehtosopimusmääräyksen soveltamisen ei katsottu johtavan myöskään varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomuuteen.

(ks. TT 2012:108 ja TT 2013:12)

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJA

Baltic Bulk Oy

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta, työntekijän vakinaistaminen vahvuuslaskennan perusteella

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 15.5.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto ry:n ja Satamaoperaattorit ry:n 1.2.2014–31.1.2017 voimassa olevassa ahtausalan työehtosopimuksessa on muun muassa seuraavat määräykset:

I VAKINAISET TYÖNTEKIJÄT

1. YLEISET TYÖEHDOT

1 § Soveltamisala

3. Yrityksen vakinaisten työntekijöiden lukumäärä on vähintään 90 % ahtaus ja korjaamotyöntekijöiden kokonaismäärästä. Vakinaisten työntekijöiden määrä lasketaan seuraavasti:

Ahtaus- ja korjaamotyöntekijöiden kokonaismäärä on toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa olevien vakinaisten työntekijöiden kirjavahvuustarkastelujakson lopussa lisättynä keskimääräisellä päivittäisellä tilapäisten ahtaajien määrällä. Tästä kokonaismäärästä voi tilapäisiä työntekijöitä olla korkeintaan 10 %.

Keskimääräinen päivittäinen tilapäisten työntekijöiden määrä saadaan jakamalla tarkastelujakson aikana säännöllisen kaksivuorotyön työvuoroissa työssä olleiden tilapäisten työntekijöiden lukumäärä arkipäivien lukumäärällä. Arkipäivien lukumäärässä otetaan huomioon ainoastaan 1/4 lauantaipäivistä.

Työvuorossa olleiden tilapäisten työntekijöiden lukumäärää laskettaessa otetaan huomioon vuoron aikana työssä olleet tilapäiset työntekijät. Tilapäiseksi työntekijäksi ei lasketa samaan konserniin kuuluvien ahtausyritysten vakinaisia työntekijöitä heidän työskennellessään konsernin muissa ahtausyrityksissä.

Lastinkäsittelytyötä tekevä tilapäinen työntekijä katsotaan vahvuuslaskennassa aina käyttäjäyrityksen tilapäiseksi työntekijäksi.

Laskenta tehdään kuuden kuukauden välein 1.1 ja 1.7. Työnantajan on esitettävä tarkastelujakson päättymisen jälkeen luottamusmiehelle 15.1 ja 15.7 mennessä laskennan perusteet ja tulos.

AKT:lle laskennan perusteet ja tulos esitetään 1.2. ja 1.8. mennessä. Laskennan mahdollisesti edellyttämät vakinaistamiset on toteutettava 3 kuukauden kuluttua tarkastelujakson päättymisestä, ellei odotettavissa olevan liikenteen vähenemisen vuoksi työnantajan ja ammattiosaston kesken sovita vakinaistamisista luopumisesta tai niiden lykkäämisestä.

Ammattiosasto kuulee kyseisen yrityksen luottamusmiestä ennen asian käsittelyä ja ottaa luottamusmiehen näkökannan huomioon.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry ja Baltic Bulk Oy ovat solmineet 19.2.2016 lukien toistaiseksi voimassa olevan yrityskohtaisen työehtosopimuksen, jossa on muun muassa seuraava määräys:

1. Osapuolet ovat sopineet, että yhtiö noudattaa ahtausalan yleissitovaa työehtosopimusta ja siihen liittyviä sovelluspöytäkirjojen ehtoja satamassa työskenteleviin ahtaajiin kaikissa Suomen satamissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry ja Baltic Bulk Oy (yhtiö) ovat 19.2.2016 sopineet, että yhtiö noudattaa ahtausalan yleissitovaa työehtosopimusta ja siihen liittyviä sovelluspöytäkirjojen ehtoja satamassa työskenteleviin ahtaajiin kaikissa Suomen satamissa.

Kantajan mukaan yhtiön Oulun toimipaikan puolivuotiskautta 1.1.–20.6.2016 koskevan vahvuuslaskennan perusteella yhtiön olisi tullut vakinaistaa yksi ahtaaja 1.10.2016 mennessä. Yhtiö ei ole vakinaistanut ahtajaa, eikä pyytänyt vakinaistamisen lykkäämistä tai perumista ennen 1.10.2016.

Yhtiö lähetti 8.9.2016 tiedotteen rikastekuljetusten päättymisestä 30.9.2016. Yhtiön mukaan ahtaajien vakinaistamiseen ei ole tarvinnut ryhtyä, koska se olisi ollut kohtuutonta ja voinut johtaa henkilöstön irtisanomisiin tai lomauttamisiin. Yhtiöllä ahtaajille tarjolla oleva työ vähentyi merkittävästi 30.9.2016.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko yhtiö rikkonut menettelyllään tieten työehtosopimusta.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Baltic Bulk Oy on työehtosopimuksen I osan 1 luvun 1 §:n 3 kohdan nojalla ollut velvollinen vakinaistamaan Oulun toimipaikkaan yhden työntekijän 1.10.2016 mennessä puolivuotiskautta 1.1.­–20.6.2016 koskevan vahvuuslaskennan perusteella;

- velvoittaa Baltic Bulk Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta; ja

- velvoittaa Baltic Bulk Oy:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 2.600 eurolla korkoineen.

Perusteet

Baltic Bulk Oy on laiminlyönyt vahvuuslaskennan perusteella tehtävän vakinaistamisvelvoitteen. Oulun toimipaikan puolivuotiskautta 1.1.–20.6.2016 koskevan vahvuuslaskennan perusteella yhtiön olisi tullut vakinaistaa yksi henkilö 1.10.2016 mennessä, mutta yhtiö ei ole toiminut näin. Yhtiö ei myöskään pyytänyt ajoissa, eli 1.10.2016 mennessä, paikalliselta ammattiosastolta vakinaistamisen lykkäämistä tai perumista.

Yhtiö on myös käyttänyt 30.9.2016 jälkeen tilapäisiä työntekijöitä Oulussa, Kemissä, Kaskisissa ja Kotkassa, joten sillä oli lisätyövoiman tarve. Yhtiö olisi voinut sopia ammattiosaston kanssa, että vakinaistaminen olisi tehty Oulun sijaan Kemissä, jossa sillä olisi ollut lisätyövoiman tarve.

Riidanalaisen työehtosopimusmääräyksen suhde OikTL 36 §:ään ja edellytykset hyvityssakon tuomitsemiselle vastaavassa tilanteessa on ratkaistu aiemmassa työtuomioistuimen oikeuskäytännössä (TT 2012:108 ja TT 2013:12).

Työehtosopimuksen mukaan tilapäisen työntekijän tuntipalkka A1 on 16,71 euroa ja vakituisen työntekijän aloitustuntipalkka A2 16,81 euroa. Yhden vakituisen henkilön palkkaamisesta aiheutuva lisäkustannus olisi ollut sivukuluineen 291,34 euroa vuodessa (2.081 tuntia x 0,10 euroa = 208,10 euroa lisättynä sivukuluilla).

Yhtiön on ollut tietoinen sitä velvoittavista selvistä ja riidattomista työehtosopimuksen määräyksistä ja laiminlyödessään niiden noudattamisen yhtiö on tieten rikkonut työehtosopimuksen määräystä ja se on tuomittava hyvityssakkoon.

VASTAUS

Baltic Bulk Oy on vaatinut, että kanne hylätään ja että Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 2.256,80 eurolla korkoineen.

Perusteet

Baltic Bulk Oy toimi Oulussa kolmella vakinaisella ahtaajalla useita vuosia. Kevitsa Mining Oy:n rikastekuljetusten poisjäänti 30.9.2016 merkitsi Oulun noin 150.000 tonnin vuosiliikenteestä noin 100.000 tonnin vähenemistä 1.10.2016 lukien. Yhtiöllä ei enää 30.9.2016 jälkeen ole ollut aiempaa vastaavaa tarvetta ahtaajille, mikä oli myös luottamusmiehen tiedossa. Liikenteen vähentyessä noin 67 prosenttia henkilöstön lisääminen ei ole mielekästä. Yhtiölle ei ole tulossa lisää ahtaustyötä Ouluun tulevaisuudessakaan ja lisäahtaajien vakinaistaminen voisi johtaa henkilöstön vähentämiseen. Näin ollen yhtiö ei ole tieten rikkonut työehtosopimusta.

Sopimusoikeudellisten periaatteiden mukaan kukaan ei voi olla sidottu velvoitteeseen, jonka täyttäminen on mahdotonta. Tässä tapauksessa työehtosopimusmääräyksen tulkitseminen kantajan esittämällä tavalla ei ole mielekästä. Työehtosopimuksen määräystä tulee tulkita siten, että sitä tulee noudattaa, ellei noudattaminen johda kohtuuttomuuteen (OikTL 36 §).

Työehtosopimusmääräystä ei tule soveltaa tähän tapaukseen, sillä sen soveltaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen, jossa henkilöstöä jouduttaisiin mahdollisesti irtisanomaan tai lomauttamaan. Yhtiöllä ei ole ollut tarjolla työtä ahtaajille aiempaa vastaavassa laajuudessa vahvuuslaskennan päättymisen 30.9.2016 jälkeen. Luottamusmies ei ole esittänyt yhtiölle, että yhtiö olisi voinut vakinaistaa ahtaajan Oulun sijaan esimerkiksi Kemissä.

TODISTELU

Kantajan kirjallinen todiste

1. Oulun Satamatyöntekijät ry:n pääluottamusmies A:n sähköpostiviesti Baltic Bulk Oy:n B:lle 2.12.2016

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja Satamaoperaattorit ry:n ahtausalan työehtosopimuksen (1.2.2014–31.1.2017) 1 §:n 3. kohdan mukaan niin sanottu vahvuuslaskenta tehdään kuuden kuukauden välein 1.1 ja 1.7. Laskennan mahdollisesti edellyttämät vakinaistamiset on toteutettava 3 kuukauden kuluttua tarkastelujakson päättymisestä, ellei odotettavissa olevan liikenteen vähenemisen vuoksi työnantajan ja ammattiosaston kesken sovita vakinaistamisista luopumisesta tai niiden lykkäämisestä.

Baltic Bulk Oy on sitoutunut erillissopimuksessa 19.2.2016 noudattamaan ahtausalan työehtosopimusta kokonaisuudessaan. Asiassa on riidatonta, että yhtiön Oulun toimipaikkaa koskeneen vahvuuslaskennan 1.1.–20.6.2016 mukaan yhtiön olisi tullut vakinaistaa yksi ahtaaja 1.10.2016 mennessä. Yhtiön mukaan vahvuuslaskennan edellyttämä vakinaistaminen olisi ollut kohtuutonta, koska sillä ahtaajille tarjolla oleva työ oli vähentynyt merkittävästi 30.9.2016. Yhtiö ei vakinaistanut ahtaajaa 1.10.2016 mennessä tai myöhemminkään.

Vaikka työnantajan edustaja ilmoitti Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:lle joulukuussa 2016 harkitsevansa vakinaistamisesta luopumista (K1), asiassa on riidatonta, ettei yhtiö kuitenkaan sopinut ammattiosaston kanssa vakinaistamisesta luopumisesta tai sen lykkäämisestä ennen 1.10.2016. Työnantaja ei myöskään sopinut ammattiosaston kanssa ahtaajan vakinaistamisesta Oulun sijaan jossakin muussa yhtiön toimipaikassa.

Työtuomioistuin katsoo, että yhtiön on tullut työehtosopimuslain 7 §:n mukaisesti perustellusti tietää sitä velvoittavista työehtosopimuksen määräyksistä, mukaan lukien vahvuuslaskennan mahdollisesti aiheuttamaa vakinaistamisvelvoitetta koskevasta määräyksestä.

Työtuomioistuimen tätä työehtosopimusmääräystä koskevissa aiemmissa ratkaisuissa (TT 2012:108 ja TT 2013:12) on katsottu, että kun otetaan huomioon työehtosopimuksen määräyksen tarkoitus sekä osapuolten asema ja olosuhteet, määräyksen soveltamisen ei voida katsoa johtavan varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomuuteen yhtiön heikentyneestä taloudellisesta asemasta huolimatta. Vaikka tässä tapauksessa on riidatonta, että yhtiöllä ahtaajille tarjolla oleva työ oli Oulun toimipaikassa vähentynyt 30.9.2016 lukien, työtuomioistuimella ei ole tässä asiassa perusteita päätyä aiemmista ratkaisuista poikkeavaan johtopäätökseen arvioitaessa yhtiön velvollisuutta noudattaa työehtosopimuksen määräystä.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo, että laiminlyödessään vakinaistaa työntekijän vahvuuslaskennan 1.1.–20.6.2016 edellyttämällä tavalla 1.10.2016 mennessä, yhtiö on tieten rikkonut ahtausalan työehtosopimuksen I osan 1 luvun 1 §:n 3 kohdan määräystä.

Hyvityssakko

Työehtosopimuslain 10 §:n mukaan hyvityssakkoon tuomittaessa on otettava huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat, kuten vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, toisen osapuolen rikkomukseen mahdollisesti antama aihe ja yhdistyksen tai yrityksen koko. Erityisestä syystä voidaan hyvityssakko jättää tuomitsematta.

Asiassa ei ole esitetty mitään sellaisia erityisiä syitä, joiden perusteella hyvityssakko voitaisiin jättää työehtosopimuslain 10 §:n nojalla tuomitsematta. Hyvityssakkoa tuomittaessa on työehtosopimuslain 10 §:ssä mainittujen seikkojen lisäksi sen määrää alentavana tekijänä huomioitu yhtiön pieni koko ja se, ettei laiminlyönnistä ole aiheutunut vahinkoa.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Baltic Bulk Oy on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on riidaton.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että Baltic Bulk Oy on työehtosopimuksen I osan 1 luvun 1 §:n 3 kohdan nojalla ollut velvollinen vakinaistamaan Oulun toimipaikkaan yhden työntekijän 1.10.2016 mennessä puolivuotiskautta 1.1.­–20.6.2016 koskevan vahvuuslaskennan perusteella;

- velvoittaa Baltic Bulk Oy:n maksamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta 1.200 euroa; ja

- velvoittaa Baltic Bulk Oy:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 2.600 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Siitonen, Äimälä, Lallo, Suokas ja Helenius jäseninä. Esittelijä on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.

Kanteen peruutus.

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJAT

Sivistystyönantajat ry

Taideyliopisto

Kysymys tuomiossa TT 2016:48 todetun työehtosopimuksen tieten rikkomista koskevan menettelyn jatkamisesta. Kanne jätetty tutkimatta. (Ään.)

KANTAJA

Ammattiliitto Pro ry

VASTAAJAT

Autoalan Keskusliitto ry

Delta Auto Oy

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 15.2.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Autoalan Keskusliitto ry:n ja Ammattiliitto Pro ry:n välisessä 4.11.2013 allekirjoitetussa Autoalan toimihenkilöitä koskevassa työehtosopimuksessa 1.11.2013 – 31.10.2016 on muun muassa seuraava määräys:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

31 § PALKKA

Toimihenkilön palkka on kuukausipalkka.

Kuukausipalkka on tätä sopimusta sovellettaessa rahapalkka luontoisetuineen, mutta ilman vuorolisiä ja sunnuntaityökorotusta.

Toimihenkilön, joka on suorittanut hänen ammatillista osaamistaan kohottavan ammatillisista tutkinnoista annetussa laissa tarkoitetun työnjohdon erikoisammattitutkinnon, palkkaa korotetaan 120 eurolla kuukaudessa.

Palkka maksetaan säännöllisesti kussakin työpaikassa toimihenkilöitä koskevien ohjesääntöjen mainitsemina palkanmaksupäivinä tai, milloin tätä ei ole ohjesäännöissä määritelty, muulla tavoin ennakolta ilmoitettuina kiinteinä palkanmaksupäivinä.

Palkan tulee olla toimihenkilön nostettavissa työpaikalla tai toimihenkilön

määräämässä rahalaitoksessa.

Palkanmaksupäivän ja -tavan muuttamisesta on paikallisesti sovittava viimeistään kuukautta ennen muutoksen toimeenpanoa. Jos palkanmaksupäivän muuttaminen on seurausta yritystoiminnassa tapahtuneesta olennaisesta muutoksesta kuten liikkeen luovutus, työnantaja voi toteuttaa palkanmaksupäivät yhtenäistävän muutoksen ilmoittamalla siitä vähintään kaksi kuukautta ennen muutoksen voimaan tulemista. Työnantaja neuvottelee yhdysmiehen kanssa muutoksesta ja sen perusteista ennen kuin toteuttaa muutoksen.

Säännöllisen työajan lisäksi tehdystä työstä tulevat korvaukset on maksettava korvauksiin oikeuttavaa työtä seuraavan palkanmaksukauden palkan yhteydessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

KANNE

Vaatimukset

Ammattiliitto Pro ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- velvoittaa Delta Auto Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- velvoittaa Autoalan Keskusliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

- velvoittaa Autoalan Keskusliitto ry:n ja Delta Auto Oy:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut 2.902,50 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut tuomion antopäivästä.

Perusteet

Asiallisesti samaa kysymystä kuin nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on käsitelty jo työtuomioistuimen 2.5.2016 antamassa tuomiossa TT 2016:48. Työtuomioistuin katsoi tuolloin, että Delta Auto Oy on tietensä rikkonut työehtosopimusta alentaessaan kesällä 2014 toimihenkilöiden palkkoja määräajaksi. Autoalan Keskusliitto ry:n puolestaan todettiin laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa, kun se ei ole pyrkinyt oikaisemaan yhtiön työehtosopimuksen vastaista menettelyä. Molemmat tuomittiin hyvityssakkoon.

Työtuomioistuimen tuomion TT 2016:48 oikeusvoimavaikutus ei estä asianosaista panemasta vireille ja saattamasta työtuomioistuimen tutkittavaksi jälkisattumukseen perustuvaa kannetta. Jälkisattumus tässä asiassa on se, että Delta Auto Oy:n työntekijöille ei ole maksettu heidän palkkojaan työtuomioistuimen antamasta tuomiosta huolimatta.

Suoritusvaatimusta ei ole aina esitetty tulkinnan vahvistamiskanteen yhteydessä, sillä työehtosopimuksen oikean tulkinnan vahvistamisella on käytännössä tärkein merkitys sopimusten tosiasiallisen toimeenpanon kannalta. Kun tulkinnasta on saatu ratkaisu, oikein toimivassa työmarkkinayhteisössä järjestäytyneet työnantajatahot viime kädessä työnantajaliiton valvomana vastaavat siitä, että tulkintaa noudatetaan. Kanne ei perustu täysin samaan tosiseikastoon, sillä kysymys on Delta Auto Oy:n ja Autoalan Keskusliitto ry:n työtuomioistuimen tuomion antamisen jälkeisestä menettelystä eli siitä, että tuomiosta huolimatta työehtosopimuksen väärää soveltamista ei ole korjattu.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Työtuomioistuin katsoi tuomiossaan, että Delta Auto Oy on laiminlyönyt maksaa toimihenkilöiden palkat ajallaan ja yhtiö on siten menetellyt työehtosopimuksen 31 §:n vastaisesti.

Työtuomioistuimen tuomiosta huolimatta työnantaja Delta Auto Oy ei ole suorittanut työntekijöille palkan alennusten vuoksi maksamatta jääneitä palkkoja, vaan niitä on jouduttu vaatimaan käräjäoikeudessa kanteella, jonka käsittely ilmeisesti viivästyisi edelleen.

Delta Auto Oy toimii edelleen tieten vastoin työehtosopimusta, kun se työtuomioistuimen tuomiosta huolimatta on kieltäytynyt suorittamasta alennettua palkanosaa niille työntekijöille, joiden palkkaa on vähennetty ilman, että asiasta olisi sovittu työntekijöiden kanssa. Toimihenkilöt eivät ole vieläkään saaneet kysymyksessä olevia palkkojaan Autoalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 31 §:n edellyttämällä tavalla. Tästä syystä Delta Auto Oy on tuomittava uudestaan tuntuvaan hyvityssakkoon.

Autoalan Keskusliitto ry:n valvontavelvollisuus

Velvollisuus ryhtyä valvontatoimiin edellyttää, että määräys on sisällöltään selvä. Tässä tapauksessa määräyksen tulkinnassa ei voi olla enää minkäänlaista epäselvyyttä tai tulkinnanvaraisuutta, sillä työtuomioistuin on jo ratkaissut määräyksen tulkinnan lainvoimaisella tuomiollaan. Siitä huolimatta sekä työnantaja että työnantajayhdistys jatkavat työehtosopimuksen vastaista menettelyä.

Autoalan Keskusliitto ry on ollut tietoinen jäsentyönantajansa menettelystä. Ammattiliitto Pro ry:n asiamies on ottanut työnantajaliittoon yhteyttä jo huhtikuussa 2014 ja vaatinut työnantajaliittoa puuttumaan asiaan, jotta toimihenkilöt, jotka eivät ole luopuneet lomarahoistaan, eivät joutuisi siitä johtuvien toimenpiteiden kohteeksi. Työnantajaliitto on jättänyt valvomatta, että sen työehtosopimukseen sidottu jäsentyönantaja noudattaa työehtosopimuksen määräyksiä, mistä sille on määrätty hyvityssakko työtuomioistuimessa.

Työtuomioistuimen 2.5.2016 annetun tuomion jälkeen työnantajaliitto on jättänyt uudelleen valvomatta, että jäsenyritys täyttää työehtosopimuksen edellyttämät velvoitteensa. Autoalan Keskusliitto ry:lle on lähetetty 27.10.2016 valvontapyyntö, johon vastatessaan työnantajaliitto on ollut sitä mieltä, että ei ole olemassa mitään lainvoimaista tuomiota, joka velvoittaisi työnantajaa.

Työnantajaliiton olisi tullut huolehtia siitä, että väärä soveltaminen korjattaisiin nopeasti.

Sen olisi vähintään tullut pyrkiä vaikuttamaan jäsentyönantajaan. Jos valvontavelvollinen on hyväksynyt työnantajan virheellisen menettelyn tai asettunut tukemaan työnantajan menettelyä, katsotaan sen asennoituneen niin, ettei se ole edes pyrkinyt oikaisemaan jäsenyrityksen menettelyä eli työtuomioistuimen tuomionkin jälkeen jatkunutta viivyttelyä työehtosopimuksen mukaisten suoritusten suorittamisessa. Autoalan Keskusliitto ry on tuomittava tuntuvaan hyvityssakkoon.

Työntekijöiden saatavat ovat selviä ja riidattomia ja ne on yksilöity asianmukaisesti käräjäoikeudessa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Autoalan Keskusliitto ry ja Delta Auto Oy (jäljempänä vastaajat) ovat kiistäneet kanteen ja vaatineet ensisijaisesti, että kanne jätetään ensisijaisesti tutkimatta ja toissijaisesti, että kanne hylätään perusteettomana.

Lisäksi vastaajat ovat vaatineet, että kantaja velvoitetaan molemmissa tapauksissa korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut ja asianosaiskulut 2.728 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen siitä lukien, kun kuukausi on kulunut työtuomioistuimen päätöksen tai tuomion antamisesta.

Kanteen kiistämisen perusteet

Oikeudenkäyntiväite

Kanne tulee jättää tutkimatta ehdottoman prosessinedellytyksen puuttuessa, koska samaa tosiseikastoa koskeva asia on käsitelty ja ratkaistu lainvoimaisesti työtuomioistuimen 2.5.2016 antamalla tuomiolla. Koska nyt käsillä oleva kanne perustui täysin samoihin perusteisiin ja vaatimuksiin, joiden nojalla vastaajat on jo aikaisemmin tuomittu hyvityssakkoon, ei saman sisältöistä kannetta voida ottaa oikeusvoimavaikutuksen johdosta uudelleen tutkittavaksi. Vaaditut hyvityssakot perustuivat täysin samoihin kesän 2014 palkkojen (lomarahojen) leikkauksiin, joita työtuomioistuimen antama aikaisempi tuomio on koskenut.

Työtuomioistuimen antaman ratkaisun TT 2016:48 jälkeisissä tapahtumissa ei ole kyse sellaisesta jälkisattumuksesta, jonka johdosta tosiasiallisesti täysin samaan oikeustosiseikastoon perustuva kanne voitaisiin ottaa uudelleen tutkittavaksi. Työehtosopimuksen 31 § ei

sisällä määräystä, jonka mukaan työntekijän aikaisempaan ajankohtaan perustuvien ja vieläpä riitaisten saatavien maksamatta jättämisen voitaisiin katsoa rikkovan mainittua pykälää, eikä vaadittujen suoritusten maksamatta jättämisessä ole siten kyse sellaisesta uudesta oikeustosiseikasta, joka voitaisiin ottaa jälkisattumuksena huomioon. Asiassa on riidatonta, että yhtiö on noudattanut palkanmaksua koskevia 31 §:n määräyksiä kesän 2014 jälkeen.

Vastaajat ovat vaatineet, että tuomioistuin ratkaisee oikeudenkäyntiväitteen työtuomioistuimesta annetun lain 30 §:n 2 momentin mukaisella välituomiolla.

Väitetystä työehtosopimusrikkomuksesta

Työtuomioistuin on aiemmassa tuomiossaan katsonut kanteen enemmälti hyläten, että Delta Auto Oy on rikkonut tietensä autoalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 31 §:ää alentaessaan kesällä 2014 määräajaksi toimihenkilöiden palkkoja. Yhtiö on tuomittu hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta, ja Autoalan Keskusliitto ry puolestaan hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Tuomion perusteena olevassa palkkojen määräaikaisessa leikkaamisessa on ollut kyse kertaluontoisesta menettelystä, josta sekä yhtiö että työnantajaliitto on jo tuomittu hyvityssakkoihin. Yhtiö on maksanut palkat kesän 2014 jälkeen täysin työehtosopimusmääräysten mukaisesti, eikä kantaja Ammattiliitto Pro ry ole edes väittänyt, että toimihenkilöille olisi maksettu sopimuksen mukaista pienempää palkkaa tämän jälkeen. Yleisten oikeusperiaatteiden mukaan ketään ei voida tuomita samasta teosta kahta kertaa.

Vastaajayhtiö Delta Auto Oy ei ole menetellyt uudelleen työehtosopimuksen 31 §:n vastaisesti, minkä johdosta kantajan vaatimukset tulee hylätä perusteettomina. Hyvityssakkoon tuomitsemista voidaan toistaa ainoastaan tilanteissa, joissa työehtosopimuksen vastainen menettely on jatkunut. Hyvityssakon määrääminen uudelleen olisi mahdollista ainoastaan, jos toimihenkilöille olisi kesän 2014 jälkeen maksettu edelleen kuukausipalkkaa sopimuksen mukaista palkkaa pienempänä. Tällöin myöskään oikeusvoimavaikutus ei estäisi kanteen tutkimista, sillä kanne perustuisi uusiin tosiseikkoihin.

Autoalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 31 § ei sisällä määräyksiä työtuomioistuimen tuomion perusteella maksettavista korvauksista, vaan toimihenkilöiden säännönmukaisista kuukausipalkoista, joiden osalta määräyksiä ei ole edes väitetty rikotun aikaisemmin tuomitun hyvityssakon jälkeen. Työtuomioistuimen 2.5.2016 antama tuomio ei ole ylipäätään velvoittanut yhtiötä suorittamaan leikattuja palkanosia toimihenkilöille takaisin. Tämä kysymys kuuluu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan ja asia on parhaillaan vireillä Espoon käräjäoikeudessa. Työehtosopimuksen vastainen asiaintila ei ole jatkunut. Näin ollen hyvityssakon tuomitsemiselle ei ole perusteita.

Valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä

Koska Delta Auto Oy ei ole rikkonut autoalan toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen 31 §:n määräystä kesän 2014 jälkeen, ei myöskään Autoalan Keskusliitto ry ole laiminlyönyt tämän jälkeen työehtosopimuslain mukaista valvontavelvollisuuttaan. Vastaajaliittoa ei siten tule tuomita maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Hyvityssakon tuomitseminen edellyttäisi vähintäänkin sitä, että väitetyt saatavat olisivat selviä ja riidattomia. Koska palkkasaatavia koskeva kanne oli vireillä käräjäoikeudessa, ei hyvityssakkoa voida tuomita. Käräjäoikeudessa vireillä oleva asia ei ollut yksinkertainen velkomuskanne vaan täysimittainen riita-asia.

Oikeudenkäyntikuluista

Mikäli kanne jätetään tutkimatta tai se hylätään perusteettomana, tulee kantaja velvoittaa korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan. Asia ei ole ollut oikeudellisesti millään tavalla epäselvä, vaan päinvastoin, eikä kantajalla siten ollen ole ollut perusteltua aihetta oikeudenkäyntiin.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Käsittelyratkaisu

Perustelut

Työehtosopimuslain 7 §:n 2 momentissa säädetään, että hyvityssakkoon tuomitsemista voidaan toistaa, kunnes työehtosopimuksen vastainen asiaintila on poistettu.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on kysymys Delta Auto Oy:n toimihenkilöiden kesällä 2014 tapahtuneesta palkkojen alentamisesta, jonka perusteella tämän asian vastaaja Autoalan Keskusliitto ry ja asian kuultava Delta Auto On on kumpikin tuomittu suorittamaan hyvityssakkoa Ammattiliitto Pro ry:lle työtuomioistuimen 2.5.2016 annetulla tuomiolla TT 2016:48.

Asiassa on selvitetty myös se, että Delta Auto Oy ei ole työtuomioistuimen tuomion TT 2016:48 antamisen jälkeenkään suorittanut yhtiön palveluksessa oleville toimihenkilöille niitä vuoden 2014 lomarahoja vastaavia palkkasaatavia, jotka yhtiön on todettu perusteettomasti jättäneen maksamatta tuomiolla TT 2016:48. Yhtiön työntekijät ovat myös joutuneet panemaan vireille suorituskanteen maksamattomien palkkasaataviensa vuoksi käräjäoikeudessa. Asiassa ei kuitenkaan ole väitetty, että toimihenkilöille olisi maksettu työehtosopimuksen mukaista pienempää palkkaa työtuomioistuimen edellä mainitun tuomion antamisen jälkeen.

Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä (esimerkiksi työtuomioistuimen tuomiot TT 1981:117, TT 2009:113, TT 2010:1, TT 2010:5, TT 2010:6 ja TT 2014:178) on työrauhavelvollisuuden rikkomista koskevissa asioissa katsottu, että asianosainen voidaan tuomita hyvityssakkoseuraamukseen samojen työtaistelutoimenpiteiden perusteella, kun toimenpiteet ovat jatkuneet työtuomioistuimen tuomion jälkeenkin (ks. myös Kaarlo Sarkko: Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset, 1973 s. 149-150). Vastaavasti on katsottu työtuomioistuimen tuomioilla TT 1969:39 ja TT 1970:8 työnantajan jatkettua työtuomioistuimen aikaisemmalla tuomiolla virheelliseksi todettua menettelyään, kuten virheellistä palkanmaksua, aikaisemman työtuomioistuimen antamien tuomioiden jälkeisenä aikana.

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa toimihenkilöille ei ole suoritettu heidän yhtiön suorittamia perusteettomia palkan alennuksia vastaavia palkkasaataviaan, joten kanteessa kerrottu työehtosopimuksen vastainen asiaintila on sinänsä säilynyt ennallaan työtuomioistuimen ratkaisun TT 2016:48 antamisen jälkeen.

Harkittaessa sitä, onko nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ja tuomiolla TT 2016:48 ratkaistussa asiassa kysymys samasta oikeustosiseikastosta (samasta tapahtumainkulusta) ja onko siten olemassa laillinen peruste tuomita tässä asiassa Delta Auto Oy ja Autoalan Keskusliitto ry uudelleen hyvityssakkoon, on työehtosopimuslain 7 §:n 2 momentin säännöksen yksiselitteisestä sanamuodosta huolimatta annettava ratkaiseva merkitys sille, miten negatiivisen oikeusvoimavaikutuksen syntymistä on arvioitu korkeimman oikeuden vakiintuneessa oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa. Korkein oikeus on todennut ratkaisuissaan KKO 2013:83 ja KKO 2014:101, että lainvoimaisen tuomion oikeusvoimavaikutus syntyy silloinkin, kun vaatimus nojautuu uuteen perusteeseen, mutta samaan tapahtumainkulkuun (ks. myös Tuula Linna: Kanteenmuutoskielto, prekluusio ja oikeusvoima – prosessioikeuden klassikkoja, LM 2015 s. 339-336, erityisesti s. 355-366).

Delta Auto Oy ei ole työtuomioistuimen tuomion TT 2016:48 antamisen jälkeenkään korjannut sitä edeltänyttä työehtosopimuksen väärää soveltamista siten, että yhtiö olisi maksanut ennen työtuomioistuimen 2.5.2016 antamaa tuomiota maksamatta jääneitä palkkasaatavia, joita yhtiön toimihenkilöt ovat sittemmin perineet erillisellä kanteella käräjäoikeudessa. Sitä vastoin Delta Auto Oy ei ole tuomion TT 2016:48 antamisen jälkeen jättänyt myöhempinä palkanmaksukausina maksamatta yhtiön palveluksessa olevien toimihenkilöiden palkkasaatavia. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa on siten kysymys samasta tapahtumainkulusta, jonka johdosta Delta Auto Oy on jo tuomittu hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja Autoalan Keskusliitto ry hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä.

Työtuomioistuin on ratkaissut alun perin riidanalaisen työehtosopimuksen määräyksen tulkinnan lainvoimaisella tuomiollaan TT 2016:48 ja tuominnut Delta Auto Oy:n maksamaan Ammattiliitto Pro ry:lle hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta. Työtuomioistuin on myös tuominnut Autoalan Keskusliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden rikkomisesta. Työtuomioistuimen 2.5.2016 antaman lainvoimaisen tuomion TT 2016:48 oikeusvoimavaikutus estää tässä asiassa esitettyjen kannevaatimusten tutkimisen, minkä vuoksi Ammattiliitto Pro ry:n kanne on jätettävä kokonaisuudessaan tutkimatta.

Ammattiliitto Pro ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla velvollinen jutun hävitessään korvaamaan Autoalan Keskusliitto ry:n ja Delta Auto Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut 2.728 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen.

Päätöslauselma

Kanne jätetään tutkimatta.

Ammattiliitto Pro ry velvoitetaan korvaamaan Autoalan Keskusliitto ry:n ja Delta Auto Oy:n yhteiset oikeudenkäyntikulut asiassa 2.728 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Siitonen, Nyyssölä, Lindström, Lehto ja Schön jäseninä. Esittelijä on ollut Julmala.

Tuomiosta on äänestetty.

Eri mieltä olevan jäsen Lehdon lausunto:

Nyt käsiteltävänä oleva asia koskee samaa Delta Auto Oy:n toimihenkilöiden palkkojen alentamista, jonka vuoksi vastaajayhtiö Delta Auto Oy on tuomittu suorittamaan hyvityssakkoa Ammattiliitto Pro ry:lle työtuomioistuimen ratkaisussa TT 2016:48. Asiassa on selvitetty se, että Delta Auto Oy ei ole työtuomioistuimen tuomion antamisen jälkeenkään suorittanut yhtiön palveluksessa oleville toimihenkilöille niitä vuoden 2014 lomarahoja vastaavia palkkasaatavia, jotka yhtiön on todettu perusteettomasti jättäneen maksamatta tuomiolla

TT 2016:48. Yhtiön työntekijät ovat joutuneet panemaan vireille suorituskanteen maksamattomien palkkasaataviensa vuoksi käräjäoikeudessa. Asiassa ei ole kuitenkaan väitetty, että toimihenkilöille olisi maksettu työehtosopimuksen mukaista pienempää palkkaa työtuomioistuimen edellä mainitun tuomion antamisen jälkeen.

Työehtosopimuslain 7 §:n 2 momentin mukaan hyvityssakkoon tuomitsemista voidaan toistaa, kunnes työehtosopimuksen vastainen asiaintila on poistettu.

Työtuomioistuimen oikeuskäytännössä (esim. ratkaisut TT 1981:117, TT 2009:113, TT 2010:1, TT 2010:5, TT 2010:6 ja TT 2014:178) on työrauhavelvollisuuden rikkomista koskevissa asioissa katsottu, että asianosainen voidaan tuomita hyvityssakkoseuraamukseen samojen työtaistelutoimenpiteiden perusteella, kun toimenpiteet ovat jatkuneet työtuomioistuimen tuomion jälkeenkin (ks. myös Kaarlo Sarkko: Työehtosopimuksen määräysten oikeusvaikutukset, 1973 s. 149-150 sekä työtuomioistuimen ratkaisut TT 1969:38 ja TT 1970:8).

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa toimihenkilöille ei ole suoritettu heidän yhtiön suorittamia perusteettomia palkan alennuksia vastaavia palkkasaataviaan, joten kanteessa kerrottu työehtosopimuksen vastainen asiaintila on siten jatkunut. Koska Delta Auto Oy ei ole korjannut työtuomioistuimen antamasta tuomiosta huolimatta työehtosopimuksen väärää soveltamista, katson, että Delta Auto Oy on tuomittava toistamiseen hyvityssakkoon työehtosopimuksen tieten rikkomisesta.

Työtuomioistuin on ratkaissut alun perin riidanalaisen työehtosopimuksen määräyksen tulkinnan lainvoimaisella tuomiollaan TT 2016:48. Työehtosopimusmääräyksen tulkinta on tuomion antamisen jälkeen selvä ja riidaton. Autoalan Keskusliitto ry:lle on lähetetty valvontapyyntö asiassa 27.10.2016. Yhdistyksen tai sen edustajien ei ole selvitetty ryhtyneen toimenpiteisiin valvontapyynnön johdosta, minkä vuoksi katson sen laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa.

Hyvityssakon määrää korottavana seikkana on erityisesti otettava huomioon se, että Delta Auto Oy ja Autoalan Keskusliitto ry ovat jatkaneet työehtosopimuksen vastaista menettelyään siitä huolimatta, että työtuomioistuin on todennut ne työehtosopimuksen vastaiseksi tuomiollaan TT 2016:48. Velvoitan tämän vuoksi Delta Auto Oy:n maksamaan hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta Ammattiliitto Pro ry:lle 6.000 euroa ja Autoalan Keskusliitto ry:n maksamaan hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä Ammattiliitto Pro ry:lle 8.000 euroa.

Velvoitan jutun häviävät Autoalan Keskusliitto ry:n ja Delta Auto Oy:n oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33a §:n 2 momentin nojalla korvaamaan yhteisvastuullisesti Ammattiliitto Pro ry:n oikeudenkäyntikulut 2.902,50 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Työtuomioistuimessa oli jäänyt luotettavasti näyttämättä, että laboratorioinsinöörien osalta olisi sovittu työehtosopimuksen soveltamisalan laajentamisneuvotteluissa, että he kuuluvat tehtävistään riippumatta aina yksityisen opetusalan työehtosopimuksessa tarkoitettuun ammattikorkeakoulujen pedagogiseen henkilöstöön. Sen sijaan yleisen työehtosopimuskäytännön mukaista oli, että esimerkiksi henkilöstö- tai vaativuusryhmään kuuluminen ratkaistiin asianomaisen pääasiallisten työtehtävien perusteella. Työtuomioistuimessa oli selvitetty, että kaikkien laboratorioinsinöörien pääasialliset tehtävät eivät olleet pedagogisia, vaan useissa tapauksissa heidät luettiin hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöön. Siten työtuomioistuin ei voinut yleisesti vahvistaa tulkintaa, jonka mukaan laboratorioinsinöörit katsottaisiin pedagogisiksi asiantuntijahenkilöiksi. Kanne hylättiin.

KANTAJA

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry

VASTAAJA

Sivistystyönantajat ry

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 3.4.2017

Pääkäsittely 4.5.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Sivistystyönantajat ry:n, Opetusalan Ammattijärjestön OAJ ry:n, Julkis– ja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty ry:n sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liiton JHL ry:n välisessä yksityisen opetusalan työehtosopimuksessa 1.2.2017–31.1.2018 on muun ohella seuraava määräys:

1 luku Yleiset määräykset

1 § Sopimuksen ulottuvuus

1. Tässä sopimuksessa on sovittu Sivistystyönantajat ry:n jäsenenä

olevien yksityisten oppilaitosten ja opintokeskusten palveluksessa

olevien toimihenkilöiden työehdot.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 luku Hallinto- ja tukipalveluhenkilöstön palkkaus

1 § Soveltamisala

Tätä lukua sovelletaan hallinto- ja tukipalveluhenkilöstön työsuhteissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

6 luku Opetushenkilöstön palkkaus ja työaika

1 § Soveltamisala

1. Tätä lukua sovelletaan opetushenkilöstön työsuhteissa. Lisäksi noudatetaan 7 luvun oppilaitoskohtaisia määräyksiä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 luku Oppilaitoskohtaiset määräykset

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Osio D Ammattikorkeakoulut

Liite 14 Ammattikorkeakoulut

1 § Soveltamisala

1. Tätä liitettä sovelletaan ammattikorkeakoulun yliopettajan, lehtorin, kokoaikaiseen ja osa-aikaiseen opettajaan, jonka työaika on vähintään 760 tuntia vuodessa tai vähintään keskimäärin 19 tuntia viikossa. Liitettä sovelletaan myös pedagogisia johto-, hallinto-, suunnittelu-, kehittämis-, asiantuntija- ja avustavia tehtäviä tekevän henkilöstön työsuhteen ehtoihin.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Muun kuin opettajan peruspalkka

1. Erittäin vaativia tehtäviä tekevän pedagogisen hallinto-, johto-, suunnittelu-, kehittämis- ja asiantuntijahenkilöstön peruspalkka on sama kuin vastaavan koulutusalan yliopettajalla.

2. Vaativissa 1. kohdan tehtävissä peruspalkka on sama kuin vastaavan koulutusalan lehtorilla.

3. Muiden pedagogisten asiantuntijatehtävien peruspalkka on enintään 30 % pienempi kuin ao. koulutusalan lehtorilla.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Opetusalan työnantajaliitto ry (nykyään Sivistystyönantajat ry) ja Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry sopivat yksityisen opetusalan työehtosopimuksen osana sovellettavan opetushenkilöstön palkkausta ja työaikaa koskevan sopimuksen oppilaitoskohtaisen liitesopimuksen ammattikorkeakouluja koskevan osion (jäljempänä ammattikorkeakoulusopimus) soveltamisalan laajentamisesta 1.8.2000 lukien. Nykyinen työehtosopimus sisältää olennaisilta osin samanlainsisältöiset, edelle jäljennetyt määräykset.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, sovelletaanko yksityisen opetusalan työehtosopimuksen 7 luvun oppilaitoskohtaisten määräysten ammattikorkeakouluja koskevaa osio D:tä (ammattikorkeakoulusopimus) laboratorioinsinööreihin. OAJ ry on katsonut, että sitä tulee noudattaa laboratorioinsinööreihin. Sivistystyönantajat ry on katsonut, että laboratorioinsinööreihin sovelletaan yksityisen opetusalan työehtosopimuksen 5 luvun hallinto- ja tukipalveluhenkilöstön palkkausta koskevia määräyksiä.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että yksityistä opetusalaa koskevan työehtosopimuksen 7 luvun osio D:n määräyksiä sovelletaan ammattikorkeakouluissa työskenteleviin laboratorioinsinööreihin,

- tuomitsee Sivistystyönantajat ry:n hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

- velvoittaa Sivistystyönantajat ry:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 5.900 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Ennen ammattikorkeakoulusopimuksen soveltamisalan laajentamista 1.8.2000 lukien laboratorioinsinööreihin sovellettiin yksityisen opetusalan työehtosopimuksen osana sovellettavan opetushenkilöstön palkkausta ja työaikaa koskevan sopimuksen oppilaitoskohtaisen liitesopimuksen teknillistä oppilaitosta (vuoden 1998 työehtosopimus) ja tekniikan ja liikenteen oppilaitosta (vuoden 2000 työehtosopimus) koskevan osion (jäljempänä tekniikan ja liikenteen sopimus) opettajia koskevia määräyksiä.

Vuosien 1998 ja 2000 yksityisen opetusalan työehtosopimuksen ammattikorkeakoulusopimuksessa oli sovittu, että liitot jatkavat neuvotteluja soveltamisalan ulkopuolelle (esimerkiksi tekniikan ja liikenteen koulutusala) jäävien osalta. Opetusalan työnantajaliitto ry (nykyään Sivistystyönantajat ry) ja Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry sopivat ammattikorkeakoulusopimuksen soveltamisalan laajentamisesta koskemaan kaikkia yksityisiä ammattikorkeakouluja ja kaikkia opetushenkilöstöön kuuluvia eri ryhmiä 1.8.2000 lukien.

Sopimus laajeni koskemaan muun ohella tekniikan ja liikenteen koulutusalan yliopettajia, lehtoreita ja kokoaikaisia opettajia sekä näillä aloilla toimivaa pedagogista johto-, hallinto-, suunnittelu-, kehittämis-, asiantuntija- ja avustavia tehtäviä tekevää henkilöstöä. Sopimuksen piiriin saatiin siis tällöin myös se ammattikorkeakoulujen opetushenkilöstö, joka työskentelee muilla nimikkeillä kuin yliopettaja, lehtori tai kokoaikainen tuntiopettaja. Tällaisen henkilöstön eli muun kuin opettajan vähimmäispalkka sidottiin yliopettajan ja lehtorin palkkoihin ammattikorkeakoulusopimuksen 5 §:stä ilmenevällä tavalla.

Muun kuin opettajan tehtävät jaettiin kolmeen kategoriaan: 5 § 1. erittäin vaativia tehtäviä tekevä pedagoginen hallinto-, johto-, suunnittelu-, kehittämis-, ja asiantuntijahenkilöstö, 5 § 2. vaativia 1. kohdan tehtäviä tekevä henkilöstö ja 5 § 3. muut pedagogiset asiantuntijatehtävät. Jos laboratorioinsinööri tekee yli 50 prosenttia pedagogisia opetus- ja ohjaustehtäviä, häneen kuuluu soveltaa osion D yliopettajaa ja lehtoria koskevia määräyksiä, muussa tapauksessa laboratorioinsinööriin sovelletaan 5 §:n 3 kohtaa. Sellaiseen tehtävään, joka koostuu pelkästään esimerkiksi taloushallintoon liittyvästä työstä, johon ei kuulu opetuksen suunnittelua, kehittämistä tai muuta opetukselliseen toimintaa liittyvää työtä, ei ole sovellettu 5 §:ää. Pöytäkirjan lopullisen version (allekirjoitettu 16.11.2000) liitteeseen ei otettu esimerkkejä niistä tehtävänimikkeistä, joiden katsottiin kuuluvan edellä mainitun 5 §:n piiriin, koska sopimusosapuolilla ei ollut sopimusmääräyksiä sovittaessa erimielisyyttä asiasta. Esimerkkilistan poistaminen ei tarkoita sitä, etteikö koko tekniikan ja liikenteen opetushenkilöstön siirtymisestä ammattikorkeakoulusopimuksen piiriin olisi sovittu.

Työehtosopimuksen allekirjoittajaosapuolet mielsivät tekniikan ja liikenteen koulutusalan opettajaa ja muuta kuin opettajaa koskevien sopimuskirjausten soveltamisen pysyneen muuttumattomana siten kuin vuosien 1998 ja 2000 tekniikan- ja liikenteen sopimuksessa oli sovittu. Ammattikorkeakoulusopimuksen laajentamisesta sovittaessa tarkoitus oli turvata aiemmin tekniikan- ja liikenteen sopimuksen piiriin kuuluneiden laboratorioinsinöörien työsuhteissa sovellettavat ehdot. Tätä ilmentävät pöytäkirjan 16.11.2000 liitteen 4 § ja 5 §:n ja työehtosopimuksen 1.2.2001–31.1.2003 ammattikorkeakoulusopimuksen 5 §:n 3 kohdan pöytäkirjamerkinnät, joiden mukaan tekniikan ja liikenteen koulutusalan siirtyvien opettajien / henkilöiden palkka turvataan vähintään entisen tasoisena. Näin ollen on selvää, että laboratorioinsinöörit kuuluvat opetus- eivätkä hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöön. Mikäli laboratorioinsinöörien katsottaisiin sovitun kuuluvan hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöön, heräisi kysymys, miksi ammattikorkeakoulusopimuksen 5 §:n muuta kuin opettajaa koskeva sopimusmääräys on olemassa. Koska nykyinen yksityistä opetusalaa koskeva työehtosopimus kattaa koko ammattikorkeakoulukentän, ei ole tarkoituksenmukaista ilmoittaa sopimuksessa kaikkia niitä ammattinimikkeitä, joihin sovelletaan 5 §:n määräyksiä.

OAJ ry ei ole missään vaiheessa sopinut, että laboratorioinsinööri kuuluu hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöön, jos hänen tehtävänkuvaansa kuuluu alle 50 prosenttia pedagogisia opetus- ja ohjaustehtäviä. Kun otetaan huomioon, mitä edellä on kerrottu ammattikorkeakoulusopimuksen laajentamisen yhteydessä työehtosopimusneuvotteluissa sovitusta, laboratorioinsinöörit kuuluvat ammattikorkeakoulusopimuksen ja opetushenkilöstön palkkausta ja työaikaa koskevan sopimuksen piiriin. Merkitystä ei ole sillä, kuinka paljon opetustyötä laboratorioinsinöörin työhön tosiasiallisesti kuuluu. Sivistystyönantajat ry:n työmarkkinalakimies A on tietoisesti ohjeistanut tältä osin Sivistystyönantajat ry:n jäsentä virheellisesti.

OAJ ry on heti saatuaan tiedon työehtosopimuksen virheellisestä soveltamisesta ammattikorkeakoulu Arcadassa ryhtynyt selvittämään asiaa. Sivistystyönantajat ry ei ole toistuneista kehotuksista huolimatta ohjeistanut oppilaitoksia uudelleen tavalla, joka vastaa työehtosopimuksessa sovittua.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Sivistystyönantajat ry on vaatinut, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 4.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Laboratorioinsinöörien tehtävät ja työehtosopimuksen tulkinta

Laboratorioinsinöörien keskeinen tehtävä on heidän vastuullaan olevan laboratorion ylläpitäminen ja kehittäminen sekä siihen liittyen ammattikorkeakoulun tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaan osallistuminen. Laboratorioinsinööreillä voi olla myös laboratorion toimintaan liittyviä pedagogisia opetus- ja ohjaustehtäviä, mutta pääsääntöisesti näitä on pienempi osa kokonaistehtävänkuvasta. Tehtävässä ei edellytetä pedagogista koulutusta.

Yksityistä opetusalaa koskevan työehtosopimuksen opetushenkilöstön palkkausta ja työaikaa koskevissa määräyksissä tai ammattikorkeakoulusopimuksessa ei ole missään vaiheessa ollut omaa määräystä, joka koskee laboratorioinsinöörejä. Sopimuksessa ei ole myöskään todettu, että heihin sovellettaisiin opetushenkilöstöä koskevaa liitettä. Heihin sovellettavat määräykset määräytyvät siten työehtosopimuksen yleisten tulkintasääntöjen mukaan. Niiden mukaan työntekijään sovellettava työehtosopimus määräytyy sen perusteella, minkä sopimuksen piiriin pääosa hänen tehtävistään kuuluu. Näin ollen laboratorioinsinööreihin sovelletaan työehtosopimuksen hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöä koskevia määräyksiä. Missään vaiheessa ei ole sovittu, että yleiset tulkintasäännöt tai työehtosopimusten rajanvetoa koskevat määräykset eivät soveltuisi, ja 50 prosentin sääntö tulee siten tässä sovellettavaksi.

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry on työehtosopimusneuvotteluissa vuonna 2000 tuonut esille esityksen siitä, että laboratorioinsinööreihin olisi aina sovellettava opetushenkilöstöä koskevaa liitettä, mutta neuvotteluissa on päädytty toiseen lopputulokseen työehtosopimuksen sisällöstä.

Jos sopimuksen tulkinta ja sisältö olisi säilynyt ennallaan, kuten OAJ ry väittää, ei olisi tarvittu turvalauseketta, jonka mukaan uuden työehtosopimuksen piiriin siirtyvän henkilöstön palkka säilytetään ennallaan. Tällaiset kirjaukset osoittavat ennemminkin, ettei uutta työehtosopimusta tulkita samalla tavalla kuin tekniikan ja liikenteen sopimusta on aiemmin tulkittu.

Yhtenäinen soveltamiskäytäntö

Ammattikorkeakouluja on ollut Sivistystyönantajat ry:n ja sen edeltäjäorganisaatioiden jäseninä vuodesta 1997 alkaen. Yrkeshögskolan Arcada on ollut Sivistystyönantajien jäsen ja sopimuksen soveltamispiirissä jo yli 10 vuotta. Nyt käsittelyssä olevat työehtosopimuksen määräykset ovat olleet saman sisältöisiä vuodesta 2000 alkaen. Vaikka OAJ ry:llä on ollut tiedossa Sivistystyönantajien kanta, sopimuksen tulkintaa ei ole tätä ennen missään vaiheessa riitautettu, vaan soveltamiskäytäntö on ollut yksiselitteinen.

Ammattikorkeakoulujen yhtenäinen soveltamiskäytäntö on Sivistystyönantajien tulkinnan mukainen. Vain Centria-ammattikorkeakoulussa laboratorioinsinööreille maksetaan palkkaus opetushenkilöstöön sovellettavien määräysten mukaisesti, jos tehtävään sisältyy opetusta. Tämä kuitenkin perustuu erilliseen sopimukseen, joka tehtiin oppilaitoksen siirtyessä kunnallisesta sopimuksesta yksityisen opetusalan työehtosopimukseen. Centriassakin laboratorioinsinöörin työsuhteen muut ehdot määräytyvät hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöä koskevien määräysten mukaisesti.

Hyvityssakkovaade

Sivistystyönantajat ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan. Sen jäsenenä olevat ammattikorkeakoulut ovat jo 15 vuoden ajan eli koko nyt kiistanalaisen säännöksen voimassaoloajan johdonmukaisesti ja yhteneväisesti noudattaneet työehtosopimusta määritellessään laboratorioinsinöörien työsuhteiden ehtoja. Edellä mainituin perustein myös hyvityssakkovaatimus on perusteettomana hylättävä.

Joka tapauksessa hyvityssakon tuomitseminen olisi kohtuutonta siinäkin tilanteessa, että kyseistä sopimusmääräystä tulkittaisiin OAJ ry:n väittämällä tavalla. OAJ ry ei ole kuluneen 15 vuoden aikana millään lailla kiistänyt tulkintamme oikeellisuutta tai vaatinut sen muuttamista, vaikka soveltamiskäytäntö on ollut hyvin tiedossa myös heillä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Ote Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry:n hallituksen kokouspöytäkirjasta 6.–7.6.2000

2. Luottamusmiestiedote 14.6.2000

3. Allekirjoitettu pöytäkirja 16.11.2000 liitteineen

4. Soveltamisohje

5. Otteet työehtosopimuksen opetushenkilöstön palkkasopimuksen liitteen oppilaitoskohtaisten määräysten tekniikkaa ja liikennettä sekä ammattikorkeakouluja koskevista osioista vuosilta 1998 ja 2000

6. Otteet yksityistä opetusalaa koskevan työehtosopimuksen opetushenkilöstön palkkasopimuksen liitteestä ja ammattikorkeakoulusopimuksesta 1.2.2001–31.1.2003

7. Pöytäkirja paikallisneuvotteluista 26.3.2013

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Pöytäkirjan luonnos liitteineen 6.6.2000

Kantajan henkilötodistelu

1. B

2. C

Vastaajan henkilötodistelu

1. D

2. E

3. F

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Asiassa esitetty näyttö

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry:n entinen sopimusneuvottelija B on osallistunut vastuuneuvottelijana yksityisen opetusalan työehtosopimuksen osana sovelletun opetushenkilöstön palkkausta ja työaikaa koskevan sopimuksen oppilaitoskohtaisen liitesopimuksen ammattikorkeakouluja koskevan osion (ammattikorkeakoulusopimus) soveltamisalan laajentamista koskeviin neuvotteluihin (laajentamisneuvottelut) vuonna 2000. B on kertonut, että laajentamisneuvotteluissa oli nimenomaisesti esillä, että laboratorioinsinöörit siirtyvät ammattikorkeakoulusopimuksen piiriin. Asiasta vallitsi yksimielisyys työnantajapuolen pääneuvottelijan D:n kanssa. Neuvotteluissa ei sovittu, että jos pedagogisia tehtäviä on alle 50 prosenttia, ammattikorkeakoulusopimusta ei sovelleta.

Edelleen B on kertonut, että ammattikorkeakoulusopimus on tehtäväpohjainen, ei nimikepohjainen, sillä ammattikorkeakoulut saavat itse päättää käytettävistä nimikkeistä. Tästä syystä sovittiin muuten kuin nimikkeiden pohjalta ammattikorkeakoulusopimuksen 5 §:ssä, että kaikki, joilla on pedagoginen tehtävä, ovat ammattikorkeakoulusopimuksen piirissä. Kyseisen työehtosopimusmääräyksen 3 kohtaa oli tarkoitus soveltaa esimerkiksi laboratorioinsinööreihin. Ammattikorkeakoulusopimuksen 5 §:n 3 kohdan alle sijoitettiin laajentamisneuvotteluissa sovittu pöytäkirjamerkinnän niin sanottu turvalauseke, jonka mukaan "Tekniikan ja liikenteen koulutusalan siirtyvien henkilöiden palkka turvataan vähintään entisen tasoisena." Sen tarkoituksena oli, että aiemmin opetushenkilöstöön kuuluneet henkilöstöryhmät olivat edelleen opettajia koskevan eivätkä hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöä koskevan sopimuksen piirissä. Palkkatason turvanneen lausekkeen johdosta asiasta ei ole syntynyt erimielisyyksiä, jotka olisivat edenneet riidan tasolle.

OAJ ry:n entinen työmarkkina-asiamies ja erityisasiantuntija C on ollut neuvottelemassa ammattikorkeakoulusopimuksen laajentamisesta vuonna 2000. C:n neuvotteluissa todettiin, että ammattikorkeakoulusopimuksen 5 §:n soveltamista ei määritellä nimikkeiden perusteella, vaan pedagogisten tehtävien vaativuuden mukaan. Neuvotteluissa todettiin, että laboratorioinsinöörit kuuluvat 5 §:n 3 kohtaan. Näin laboratorioinsinöörien palkka, joka saattoi kyseisen työehtosopimusmääräyksen mukaan olla 30 prosenttia pienempi kuin asianomaisen koulutusalan lehtorilla, vastasi heidän aiempaa palkkatasoaan. Laboratorioinsinöörien työ on pedagogista asiantuntijatyötä.

Opetusalan työnantajaliitto ry:n (nykyään Sivistystyönantajat ry) entinen neuvottelija D on osallistunut vastuuneuvottelijana ammattikorkeakoulusopimuksen laajentamisneuvotteluihin vuonna 2000. D on kertonut, että kyseisissä neuvotteluissa luovuttiin muista kuin opettajanimikkeistä ja tilalle tuli vaativuusluokittelu erityisen vaativiin, vaativiin ja muihin pedagogisiin tehtäviin. D ei muistanut, että neuvotteluissa olisi sovittu, että laboratorioinsinöörit olisivat ammattikorkeakoulusopimuksen piirissä suoraan nimikkeensä perusteella. Jos jokin tehtävänimike olisi otettu ammattikorkeakoulusopimuksen pedagogisten tehtävien piiriin, tämä olisi ollut ristiriidassa pääsäännön kanssa ja poikkeus olisi kirjattu sopimukseen. Tehtävien pääasiallisuus ratkaisi sen, minkä sopimuksen piiriin henkilö kuului ja myös sen, mihin vaativuusluokkaan hänen tehtävänsä kuului. Laboratorioinsinööri kuului sopimuksen piiriin, mikäli hän teki pääasiallisesti pedagogista työtä. Ammattikorkeakoulusopimuksen 5 §:n 3 kohdan alle laajentamisneuvotteluissa sovittu pöytäkirjamerkinnän niin sanottu turvalauseke on tavanomainen siirtymäajan kirjaus ja sen tarkoituksena on turvata palkkojen säilyminen entisellä tasolla.

Sivistystyönantajat ry:n ja sen edeltäjän Opetusalan työnantajaliitto ry:n toimitusjohtajana vuosina 2004–2014 työskennellyt E on kertonut, että kysymys siitä, luetaanko laboratorioinsinöörit pedagogiseen henkilöstöön vai hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöön, on ollut esillä vuosien 2005 ja 2007 välisenä aikana. Asiaa selvitettiin erityisesti silloin, kun Jyväskylän ammattikorkeakoulu harkitsi liittymistä Opetusalan työnantajaliitto ry:een. Lisäksi E on keskustellut asiasta ennen vuotta 2010 ainakin kerran Insinööriliitto ry:n edustajien kanssa. Laboratorioinsinöörit olivat hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöä, eivät pedagogista henkilöstöä tai opetushenkilöstöä. OAJ ry on ollut tietoinen tästä Sivistystyönantajat ry:n tulkinnasta, eikä ole sitä kiistänyt siten, että asiasta olisi tehty erimielisyysmuistiota.

Sivistystyönantajat ry:n työmarkkinalakimies F, jonka vastuualueena ovat muun ohella ammattikorkeakoulujen työehtosopimusasiat ja joka on työskennellyt vuosina 2004–2014 Jyväskylän ammattikorkeakoulun henkilöstöpäällikkönä, on kertonut, että kaikkiin laboratorioinsinööreihin on Jyväskylän ammattikorkeakoulussa sovellettu hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöä koskevia työehtosopimusmääräyksiä. F on selvittänyt, että myös ainakin Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa ja Pirkanmaan ammattikorkeakoulussa (nykyään Tampereen ammattikorkeakoulu) on sovellettu hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöä koskevia määräyksiä laboratorioinsinööreihin. F:n tiedon mukaan ainoastaan Centria ammattikorkeakoulussa on ollut siirtymäaikaa koskeva erillinen sopimus, jonka mukaan laboratorioinsinöörit ovat opetushenkilöstöä palkkauksen osalta. OAJ ry on ollut tietoinen siitä käytännöstä, että laboratorioinsinööreihin sovelletaan hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöä koskevia määräyksiä, sillä Jyväskylän ammattikorkeakoulussa nimenomaan OAJ ry:n pääluottamusmies on nostanut tätä asiaa keskusteluun.

Edelleen F on kertonut, että laboratorioinsinöörin perustehtävä on huolehtia laboratorion ylläpidosta ja turvallisuudesta, kehittää laboratoriota ja osallistua laboratorion liiketoimintatehtäviin. Laboratorioinsinöörin tehtävään kuuluu vähäisessä määrin opetustehtäviä ja muita pedagogisia tehtäviä. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa ei ollut F:n aikaan sellaista laboratorioinsinöörin tehtävää, jossa olisi ollut enemmän kuin puolet pedagogisia ohjaustehtäviä. Myös muissa ammattikorkeakouluissa laboratorioinsinööreillä on F:n selvityksen mukaan vain vähän pedagogisia tehtäviä. Kuitenkin Vaasan ammattikorkeakoulussa on ollut laboratorioinsinööri, jolla oli enemmän pedagogisia tehtäviä, ja hänet siirrettiin opetushenkilöstön määräysten piiriin.

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

OAJ ry on vaatinut kanteessaan työtuomioistuinta vahvistamaan, että yksityistä opetusalaa koskevan työehtosopimuksen 7 luvun osio D:n määräyksiä (ammattikorkeakoulusopimus) sovelletaan ammattikorkeakouluissa työskenteleviin laboratorioinsinööreihin. Työtuomioistuimessa on selvitetty B:n, C:n ja D:n yhdenmukaisilla kertomuksilla, että ammattikorkeakoulusopimuksen laajentamisneuvotteluissa vuonna 2000 työehtosopimusosapuolet sopivat, että ammattikorkeakoulusopimuksen soveltaminen määräytyy työtehtävän, ei tehtävänimikkeen perusteella. B:n ja C:n mukaan laajentamisneuvotteluissa kuitenkin todettiin, että laboratorioinsinöörit kuuluvat ammattikorkeakoulusopimuksen piiriin. D ei muistanut, että näin olisi sovittu. Hänen mukaansa työtehtävien pääasiallisuus ratkaisi sen, minkä sopimuksen piiriin henkilö kuului. Laboratorioinsinööri siis kuului sopimuksen piiriin D:n mukaan, mikäli hän teki pääasiallisesti pedagogista työtä.

OAJ ry:n mukaan ammattikorkeakoulusopimuksen laajentamisesta sovittaessa tarkoitus oli turvata aiemmin tekniikan- ja liikenteen alan opetushenkilöstöä koskevien määräysten piiriin kuuluneiden laboratorioinsinöörien työsuhteissa sovellettavat ehdot. Kantansa tueksi OAJ ry on vedonnut muun ohella siihen, että ammattikorkeakoulusopimuksen 5 §:n 3 kohdan alle laajentamisneuvotteluissa on kirjattu turvalauseke, jonka mukaan tekniikan ja liikenteen koulutusalan siirtyvien henkilöiden palkka turvataan vähintään entisen tasoisena. Tämä on osoittanut, että laboratorioinsinööreihin sovelletaan ammattikorkeakoulusopimusta. Turvalauseke olisi nimittäin OAJ ry:n mukaan kirjattu hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöä koskevien määräysten yhteyteen, mikäli näitä määräyksiä olisi tarkoitettu soveltaa laboratorioinsinööreihin.

Työtuomioistuin toteaa, että kanteen mukaisen vaatimuksen vahvistaminen merkitsisi poikkeusta siihen edellä todettuun laajentamisneuvotteluissa sovittuun pääsääntöön, että ammattikorkeakoulusopimuksen soveltaminen määräytyy työtehtävän perusteella tehtävänimikkeen sijaan. Sanamuotonsa perusteella ammattikorkeakoulusopimuksen 5 §:n 3 kohdan alle kirjattu pöytäkirjamerkintä (turvalauseke) on koskenut tekniikan ja liikenteen koulutusalalta siirtyviä henkilöitä ilman, että siinä on tarkemmin yksilöity, keitä tällä tarkoitetaan. Työtuomioistuin katsoo, ettei kyseisestä pöytäkirjamerkinnästä voida päätellä, että laboratorioinsinöörit kuuluisivat tehtävänimikkeensä perusteella ja tehtävänkuvastaan riippumatta ammattikorkeakoulusopimuksen piiriin. Kun otetaan vielä huomioon, mitä edellä on laajentamisneuvotteluista kerrottu, työtuomioistuimessa on jäänyt luotettavasti näyttämättä, että laboratorioinsinöörien osalta olisi muutenkaan sovittu, että he kuuluvat tehtävistään riippumatta aina ammattikorkeakoulusopimuksen soveltamisalaan. Tällainen ratkaisu asettaisi laboratorioinsinöörit muusta henkilöstöstä poikkeavaan, useissa tapauksissa etuoikeutettuun asemaan. Sen sijaan yleisen työehtosopimuskäytännön mukaista on, että esimerkiksi henkilöstö- tai vaativuusryhmään kuuluminen ratkaistaan asianomaisen pääasiallisten työtehtävien perusteella. Tätä periaatetta on työtuomioistuimen käsityksen mukaan noudatettava myös tässä tapauksessa. Pääasiallisina tehtävinä pidetään työtehtäviä, jotka muodostavat yli puolet toimenkuvasta.

Yksityisen opetusalan työehtosopimuksen 7 luvun osio D:n soveltamisalaa koskevan 1 §:n 1 kohdan mukaan ammattikorkeakoulusopimusta sovelletaan muun ohella pedagogisia johto-, hallinto-, suunnittelu-, kehittämis-, asiantuntija- ja avustavia tehtäviä tekevän henkilöstön työsuhteen ehtoihin. Jotta kanteen mukainen tulkinta voitaisiin vahvistaa, tulisi kaikkien laboratorioinsinöörien pääasiallisten tehtävien olla pedagogisia. F:n kertomuksen perusteella työtuomioistuimessa on selvitetty, että laboratorioinsinöörien työnkuvat vaihtelevat ja että yleensä heidän työtehtävänsä koostuvat pääosin muista kuin pedagogisista tehtävistä. Lisäksi F:n ja E:n kertomusten perusteella on selvitetty, että useat ammattikorkeakoulut ovat Sivistystyönantajat ry:n tulkinnan mukaisesti vakiintuneesti soveltaneet laboratorioinsinööreihin hallinto- ja tukipalveluhenkilöstöä koskevia työehtosopimusmääräyksiä. Näistä syistä työtuomioistuin ei voi yleisesti vahvistaa tulkintaa, jonka mukaan laboratorioinsinööreihin sovelletaan yksityistä opetusalaa koskevan työehtosopimuksen 7 luvun osio D:n määräyksiä, vaan kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Sivistystyönantajat ry:n oikeudenkäyntikulut. Sivistystyönantajat ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry:n korvaamaan Sivistystyönantajat ry:n oikeuden­käyntikulut 4.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Kröger, Aarto, Äimälä, Lehto ja Jokinen jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.