Ahtausalan yrityksen tuli ottaa huomioon omassa vahvuuslaskennassaan tilapäisinä työntekijöinä käyttämänsä alihankkijan tilapäiset ja vakituiset työntekijät.

KANTAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

VASTAAJA

Satamaoperaattorit ry

KUULTAVA

Steveco Oy

ASIA

Muu

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 19.9.2016

Pääkäsittely 6.2.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n ja Satamaoperaattorit ry:n välisessä 1.2.2014–31.1.2017 voimassa olleessa ahtausalan työehtosopimuksessa on ollut muun ohella seuraava määräys:

I VAKINAISET TYÖNTEKIJÄT

1. YLEISET TYÖEHDOT

1 § Soveltamisala

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3. Yrityksen vakinaisten työntekijöiden lukumäärä on vähintään 90 % ahtaus- ja korjaamotyöntekijöiden kokonaismäärästä. Vakinaisten työntekijöiden määrä lasketaan seuraavasti:

Ahtaus- ja korjaamotyöntekijöiden kokonaismäärä on toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa olevien vakinaisten työntekijöiden kirjavahvuustarkastelujakson lopussa lisättynä keskimääräisellä päivittäisellä tilapäisten ahtaajien määrällä. Tästä kokonaismäärästä voi tilapäisiä työntekijöitä olla korkeintaan 10 %.

Keskimääräinen päivittäinen tilapäisten työntekijöiden määrä saadaan jakamalla tarkastelujakson aikana säännöllisen kaksivuorotyön työvuoroissa työssä olleiden tilapäisten työntekijöiden lukumäärä arkipäivien lukumäärällä. Arkipäivien lukumäärässä otetaan huomioon ainoastaan ¼ lauantaipäivistä. Työvuorossa olleiden tilapäisten työntekijöiden lukumäärää laskettaessa otetaan huomioon vuoron aikana työssä olleet tilapäiset työntekijät. Tilapäiseksi työntekijäksi ei lasketa samaan konserniin kuuluvien ahtausyritysten vakinaisia työntekijöitä heidän työskennellessään konsernin muissa ahtausyrityksissä. Lastinkäsittelytyötä tekevä tilapäinen työntekijä katsotaan vahvuuslaskennassa aina käyttäjäyrityksen tilapäiseksi työntekijäksi.

Laskenta tehdään kuuden kuukauden välein 1.1 ja 1.7. Työnantajan on esitettävä tarkastelujakson päättymisen jälkeen luottamusmiehelle 15.1 ja 15.7 mennessä laskennan perusteet ja tulos. AKT:lle laskennan perusteet ja tulos esitetään 1.2. ja 1.8. mennessä. Laskennan mahdollisesti edellyttämät vakinaistamiset on toteutettava 3 kuukauden kuluttua tarkastelujakson päättymisestä, ellei odotettavissa olevan liikenteen vähenemisen vuoksi työnantajan ja ammattiosaston kesken sovita vakinaistamisista luopumisesta tai niiden lykkäämisestä. Ammattiosasto kuulee kyseisen yrityksen luottamusmiestä ennen asian käsittelyä ja ottaa luottamusmiehen näkökannan huomioon.

Määräaikaisia työntekijöitä ei oteta vahvuuslaskennassa huomioon, jos määräaikaisen työsopimuksen perusteena on:

– vuorotteluvapaa

– kesälomasijaisuudet

– perhevapaat

– opintovapaat

– vähintään kuukauden kestävät yhtäjaksoiset sairausloman sijaisuudet.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Ahtausalan työehtosopimukseen sidotun Steveco Oy:n Kotkan sataman toiminnan vahvuuslaskennassa on syntynyt erimielisyys siitä, keitä työntekijöitä Steveco Oy:n tulee ottaa huomioon vahvuuslaskentaa suorittaessa. Riidan aiheena on Steveco Oy:n alihankinnan käyttötilanne, jossa alihankkijana toimii MV Container Service Group Oy.

Riidatonta on, että Steveco Oy ja MV Container Service Group Oy eivät lukeudu samaan konserniin.

Erimielisyys vallitsee siitä, tuleeko Steveco Oy:n laskea omassa vahvuuslaskennassa tilapäisiksi työntekijöiksi alihankkijana käyttämänsä MV Container Service Group Oy:n työntekijät. Vastaajan mukaan vahvuuslaskennassa ei ylipäätään oteta huomioon alihankkijan työntekijöitä, vaan ulkopuolisella työvoimalla tarkoitetaan työehtosopimuksen 1 §:n 3. kohdassa vain vuokratyöntekijöitä. Kantajan mukaan määräystä sovelletaan konsernin ulkopuolelta hankittuun alihankintaan ja vielä niin, että alihankkijan työntekijät luetaan käyttäjäyrityksen tilapäisiksi työntekijöiksi riippumatta siitä, ovatko he alihankintayrityksen palveluksessa tilapäisiä vai vakituisia työntekijöitä.

Riidatonta on, että määräys soveltuu vuokratyöhön. Riidatonta on myös, että Steveco Oy:ssä ei ole koskaan otettu huomioon alihankkijan työntekijöitä vahvuuslaskennassa.

KANNE

Vaatimukset

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Steveco Oy on menetellyt Satamaoperaattorit ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisen ahtausalan työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään vahvuuslaskentaa tehdessään laskematta Steveco Oy:n tilapäisiksi työntekijöiksi ne MV Container Service Group Oy:öön työsuhteessa olevat tilapäiset ja vakituiset työntekijät, jotka ovat työskennelleet Steveco Oy:n alihankintana teettämässä työssä ja

- velvoittaa Satamaoperaattorit ry:n korvaamaan Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n oikeudenkäyntikulut 11.521,59 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työehtosopimuksen 1 §:n 3 kohdan määräys on muutettu riidanalaiselta osin nykyiseen muotoonsa vuoden 2008 työehtosopimusneuvotteluissa. Työehtosopimukseen osallisten tarkoituksena oli sopia määräys, jonka perusteella alihankinnan käyttäjäyrityksellä on velvoite laskea omassa vahvuuslaskennassaan tilapäisiksi työntekijöikseen käyttämänsä alihankkijayrityksen työvoiman siltä osin kuin tuota työvoimaa käytetään vahvuuslaskennan tarkastelujakson aikana käyttäjäyrityksen toimesta. Poikkeukseksi tähän sääntöön osapuolet sopivat, että alihankkijan vakituisia työntekijöitä ei lasketa käyttäjäyrityksen tilapäisiksi työntekijöiksi silloin, kun yhtiöt ovat osa samaa konsernia.

Ahtausalan työehtosopimuksen sanamuodon mukaan alihankinnan käyttäjäyrityksen vahvuuslaskennassa huomioidaan myös muita kuin käyttäjäyrityksen kanssa työsuhteessa olevia työntekijöitä. Tämä ilmenee määräyksen viimeisestä virkkeestä: "Lastinkäsittelytyötä tekevä tilapäinen työntekijä katsotaan vahvuuslaskennassa aina käyttäjäyrityksen tilapäiseksi työntekijäksi." Vahvuuslaskennassa laskenta ei siis alihankinnan käyttötilanteessa rajoitu käyttäjäyrityksen omiin työntekijöihin.

Määräyksen sanamuodon mukaan alihankkijaan työsuhteessa olevat tilapäiset työntekijät tulee aina huomioida käyttäjäyrityksen vahvuuslaskennassa käyttäjäyrityksen tilapäisinä työntekijöinä. Tämä sääntö ilmenee virkkeestä: "Lastinkäsittelytyötä tekevä tilapäinen työntekijä katsotaan vahvuuslaskennassa aina käyttäjäyrityksen tilapäiseksi työntekijäksi."

Alihankintaa käyttävän käyttäjäyrityksen vahvuuslaskennassa huomioidaan tilapäisinä työntekijöinä pääsäännön mukaan myös alihankintayrityksen vakituiset työntekijät, joita käyttäjäyritys on käyttänyt omissa työkohteissaan. Määräyksen virke "Tilapäiseksi työntekijäksi ei lasketa samaan konserniin kuuluvien ahtausyritysten vakinaisia työntekijöitä heidän työskennellessään konsernin muissa ahtausyrityksissä" ilmentää tuon pääsäännön olemassaolon ja sisällön. Mainittu kirjaus jäisi merkityksettömäksi, ellei alihankkijan vakituisia työntekijöitä muissa kuin konsernin sisäisissä työvoiman käyttötilanteissa huomioitaisi käyttäjäyrityksen vahvuuslaskennassa.

Säännöksen virke "Tilapäiseksi työntekijäksi ei lasketa samaan konserniin kuuluvien ahtausyritysten vakinaisia työntekijöitä heidän työskennellessään konsernin muissa ahtausyrityksissä" ilmentää poikkeuksen edellä käsiteltyyn pääsääntöön, jonka mukaan alihankkijaan työsuhteessa olevat vakituiset työntekijät muutoin tulisivat huomioiduksi käyttäjäyrityksen vahvuuslaskennassa tilapäisinä työntekijöinä.

Vastaajan mainitsema mahdollinen käytännön ongelma (tilapäinen työntekijä olisi mukana kahden yrityksen vahvuuslaskennassa, mikä voisi johtaa vakinaistamiseen kahdessa eri yrityksessä) voi aktualisoitua myös vuokratyöhön liittyen.

Työehtosopimuksen I osan 1 kohdan 2 §:ään otettiin vuonna 2010 pöytäkirjamerkintä, jonka mukaan ahtaustyöhön sovelletaan kyseistä työehtosopimusta. Aiemmin tehdyt alihankintasopimukset voivat kuitenkin olla vanhoilla ehdoilla. Näin ollen alkuvaiheessa riitaa määräyksestä ei voinut olla.

Aiemmat erimielisyydet määräyksen soveltamisesta ovat ratkenneet siten, että alihankkijan työntekijät on otettu huomioon käyttäjäyrityksessä vahvuuslaskentaa tehtäessä.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Satamaoperaattorit ry on vastauksessaan, johon Steveco Oy on yhtynyt, vaatinut, että kanne hylätään ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry velvoitetaan korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n ja Steveco Oy:n oikeudenkäyntikulut 6.000 eurolla korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

TT-SAK yleissopimuksen 8 luku sisältää määräykset ulkopuolisen työvoiman käytöstä.

Ahtausalan työehtosopimuksen 1 §:ssä ei edellytetä alihankkijan työntekijöiden huomioon ottamista tilaajayrityksen vahvuuslaskennassa. Määräyksessä määritellyllä vahvuuslaskennalla tarkoitetaan sitä, että työnantaja on velvollinen vakinaistamaan työntekijöitä, mikäli tilapäisten ahtaajien käyttö ylittää kalenteripuoliskon aikana 10 prosenttia ahtaajien kokonaismäärästä.

Työehtosopimuksen 1 §:ään sisältyy seuraava määräys, jonka tulkinnasta tässä kanteessa vallitsee erimielisyys: "Tilapäiseksi työntekijäksi ei lasketa samaan konserniin kuuluvien ahtausyritysten vakinaisia työntekijöitä heidän työskennellessään konsernin muissa ahtausyrityksissä. Lastinkäsittelytyötä tekevä tilapäinen työntekijä katsotaan vahvuuslaskennassa aina käyttäjäyrityksen tilapäiseksi työntekijäksi."

Riidanalainen työehtosopimusmääräys otettiin työehtosopimuksen 1 §:ään työehtosopimuksessa 16.2.2008–31.1.2010. Samassa työehtosopimuksessa sopimuksen 2 §:ään otettiin uutena määräys "Osapuolet toteavat, että vuokratyövoimaa ei lastinkäsittelytöissä käytetä tällä sopimuskaudella." Näillä määräyksillä oli yhteys toisiinsa. Ensimmäisessä pykälässä lievennettiin 2 §:n vuokratyökieltoa sallimalla konsernin sisäinen vuokratyö, vaikka siitä ei vuokratyönimitystä sopimusmääräyksessä käytetäkään.

Työehtosopimuksessa 1.2.2012–31.1.2014 vuokratyövoiman käyttökieltoa koskeva rajoitus poistettiin työehtosopimuksesta Satamaoperaattorit ry:n esityksestä. Työehtosopimuksen 2 §:ään otettiin tilalle AKT ry:n esityksestä seuraavat määräykset: "Tilapäisen työntekijän tulee olla työsuhteessa ahtausyritykseen. Tilapäiseksi työntekijäksi ei lasketa samaan konserniin kuuluvien ahtausyritysten vakinaisia työntekijöitä heidän työskennellessään konsernin muissa ahtausyrityksissä. Lastinkäsittelytyötä tekevä tilapäinen työntekijä katsotaan vahvuuslaskennassa aina käyttäjäyrityksen tilapäiseksi työntekijäksi. Jos vakituinen työntekijä siirretään muun ahtausyrityksen käyttöön, katsotaan työntekijä aina käyttäjäyrityksen tilapäiseksi työntekijäksi."

Satamaoperaattorit ry piti näitä uusia määräyksiä tarpeettomina, koska samat asiat kävivät pääosin ilmi nyt riitautetusta työehtosopimusmääräyksestä. Koska AKT ry:n esittämistä määräyksistä ei ollut haittaa, Satamaoperaattorit ry hyväksyi ne. Tämän jälkeen kyseisiin työehtosopimusmääräyksiin ei ole tehty muutoksia.

Riidanalaista työehtosopimusmääräystä ei ole tarkoitettu sovellettavan alihankintaan vaan työvoiman vuokraukseen. Työehtosopimusmääräyksen kahta virkettä tulee lukea yhdessä, jälkimmäistä virkettä ei voi tulkita irrallaan ensimmäisestä virkkeestä. Mikäli kiistanalaisella työehtosopimusmääräyksellä olisi tarkoitettu, että kaikki ahtaustoiminnan alihankinta laskettaisiin tilapäisiksi työntekijöiksi tilaajayrityksen vahvuuslaskennassa, olisi tällä valtava merkitys alalle ja se vaikuttaisi hyvin rajoittavasti alihankintaan. Satamaoperaattorit ry ei olisi tällaista työehtosopimusmääräystä hyväksynyt. Tällaisia keskusteluja ei ole kuitenkaan käyty työehtosopimusneuvotteluissa, vaan kantaja on tuonut nämä tulkintansa esiin vasta työehtosopimuksen tekemisen jälkeen. Kantajan tulkinta johtaisi siihen, että tilapäinen työntekijä olisi mukana kahden yrityksen vahvuuslaskennassa ja kyseisen tilapäisen työntekijän työpanos voisi johtaa vakinaistamiseen kahdessa eri yrityksessä. Tällaisesta ei ole missään työehtosopimusneuvotteluissa keskusteltu eikä vahvuuslaskentamääräyksellä ole missään tapauksessa tällaista tarkoitettu.

Työehtosopimusmääräyksessä käyttävät sanamuodot viittaavat nimenomaan työvoimanvuokraukseen eivätkä alihankintaan. Tällaisia sanamuotoja ovat: "käyttäjäyritys" eli ei "tilaajayritys", sekä "työntekijän siirtäminen muun ahtausyrityksen käyttöön". Myös ilmaisu "työskennellessään konsernin muissa ahtausyrityksissä" viittaa nimenomaan vuokratyöhön.

Ahtausalalla ei ole ollut koskaan, myöskään 16.2.2008 jälkeen, sellaista käytäntöä, että alihankkijoiden työntekijöitä olisi laskettu mukaan tilaajayrityksen vahvuuslaskentaan. Tapauksen arvioinnissa tulee ottaa huomioon, että AKT ry tuo asian työtuomioistuimen käsiteltäväksi vasta kahdeksan vuotta sen jälkeen, kun sen nyt riitauttama työehtosopimuskirjaus tehtiin. Vuosien 2012 ja 2015 välillä AKT ry on ollut herkkä riitauttamaan pienetkin laiminlyönnit vahvuuslaskennassa, mutta tätä asiaa AKT ry ei ole tuona aikana riitauttanut.

Alihankintana tehtävän työn laadusta riippuen voi olla mahdotonta sanoa, kuinka monta työntekijää työhön osallistuu. Työntekijöiden huomioon ottaminen vahvuuslaskennassa olisi näin ollen käytännössä mahdotonta. Tällaista työtä on esimerkiksi kontin täyttötyö.

Vaikka työehtosopimukseen onkin otettu vuonna 2010 pöytäkirjamerkintä, jonka mukaan ahtaustyössä sovelletaan kyseistä työehtosopimusta, myös ennen vuotta 2010 on ollut alihankintaa ahtausyritysten välillä ja muutoinkin. Tilanteena tämä ei ole näin ollen ollut uusi.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Työehtosopimusten 1.2.2003–31.1.2017 vahvuuslaskentaa koskevat määräykset

Kantajan henkilötodistelu

1. Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT ry:n 1. varapuheenjohtaja A

2. AKT ry:n sopimussihteeri B

Vastaajan henkilötodistelu

1. C, Satamaoperaattorit ry:n entinen varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja

2. D, Satamaoperaattorit ry:n työmarkkinajohtaja

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työehtosopimusneuvotteluista esitetty selvitys

Ahtausalan työehtosopimusneuvotteluihin vuodesta 1998 alkaen osallistunut AKT ry:n 1. varapuheenjohtaja A on kertonut, että AKT ry esitti vuoden 2007–2008 työehtosopimusneuvotteluissa, että alihankkijan tekemä työ täytyy ottaa huomioon käyttäjäyrityksen vahvuuslaskennassa ja että näin myös sovittiin. Alun perin AKT ry ei olisi halunnut sallia lainkaan alihankinnan käyttämistä satamissa. Koska tämä ei ollut kuitenkaan käytännössä toteutettavissa, sovittiin, että alihankkijaa voidaan käyttää, mutta käyttämistä rajoitettiin siten, että alihankintatyö pitää ottaa huomioon vahvuuslaskennassa.

Satamaoperaattorit ry teki 31.1.2008 kuitenkin seuraavan vastaesityksen, joka oli tarkoitettu lisättäväksi 1 §:n 3. kohdan 3. kappaleen loppuun:

"Tilapäiseksi työntekijäksi ei lasketa samaan konserniin kuuluvien ahtausyritysten työntekijöitä heidän työskennellessään konsernin muissa ahtausyrityksissä. Lastinkäsittelytyötä tekevä tilapäinen työntekijä katsotaan vahvuuslaskennassa aina käyttäjäyrityksen tilapäiseksi työntekijäksi.

Lastinkäsittelytehtäviä hallinnassaan olevilla koneilla ja laitteilla tekeviä yrittäjiä ja ammatinharjoittajia (koneurakoitsijat) ei katsota tilapäiseksi työntekijäksi.

Määräaikaisia työntekijöitä ei oteta vahvuuslaskennassa huomioon, jos määräaikaisen työsopimuksen perusteena on vuorotteluvapaa, vuosilomasijaisuudet, perhevapaat, opintovapaat, vähintään kolme työpäivää kestävät sairausloman sijaisuudet."

AKT ry hylkäsi Satamaoperaattorit ry:n esityksen toisen kappaleen, joka koski sitä, että koneurakoitsijoita ei oteta huomioon vahvuuslaskennassa. Vahvuuslaskentamääräyksen keventämiseksi AKT ry kuitenkin hyväksyi sen, että esittämänsä kaiken työn huomioon ottamisen sijaan vahvuuslaskennassa otetaan huomioon kaikki lastinkäsittelytyö. Työehtosopimusteksti jättää siis ulkopuolelle korjaamotyön, joten siinä käytettävää alihankintaa ei välttämättä tarvitse ottaa huomioon vahvuuslaskennassa. Edelleen vahvuuslaskentamääräystä kevennettiin sopimalla, että vakinaistamisista voidaan luopua tai niitä voidaan lykätä tietyissä tilanteissa ammattiosaston kanssa asiasta sopien.

Työehtosopimusneuvotteluissa sovittiin edelleen, että vahvuuslaskennassa ei oteta huomioon samaan konserniin kuuluvien ahtausyritysten vakinaisia työntekijöitä heidän työskennellessään konsernin muissa ahtausyrityksissä. Myös sovittiin, että tietyissä tilanteissa määräaikaisia työntekijöitä ei oteta huomioon vahvuuslaskennassa.

Samaan aikaan Satamaoperaattorit ry esitti, että vuokratyövoimaa voitaisiin käyttää lastinkäsittelytyössä kyseisellä sopimuskaudella, jos siitä sovitaan luottamusmiehen kanssa. AKT ry ei hyväksynyt sitä, että vuokratyön käyttökiellosta voitaisiin tällä tavoin poiketa.

Ahtausalan työehtosopimusneuvotteluihin 2000-luvun alusta alkaen osallistunut AKT ry:n sopimussihteeri B on kertonut, että vuonna 2008 tahdottiin kiristää alihankinnan käyttämistä, jotta työt eivät valu ulkopuolisille. Satamaoperaattorit ry esitti neuvotteluissa, että yksityisiä koneurakoitsijoita, yrittäjiä ja ammatinharjoittajia ei oteta huomioon vahvuuslaskennassa, mutta AKT ry hylkäsi tämän esityksen. Satamaoperaattorit ry:n hallituksen puheenjohtaja C esitti neuvotteluissa, että konsernin sisäisissä siirroissa vakituisia työntekijöitä ei oteta vahvuuslaskennassa huomioon, ja näin myös sovittiin.

C, joka oli Satamaoperaattorit ry:n hallituksen (vara)puheenjohtaja vuosina 2008–2011 ja pääneuvottelija vuoden 2008 työehtosopimusneuvotteluissa sekä silloinen Steveco Oy:n toimitusjohtaja, on kertonut, että neuvotteluissa AKT ry:n pääasiallinen vaatimus oli, että satamissa ei saa tehdä ahtaustöitä muuten kuin ahtausalan työehtosopimuksella ja että alihankkijoiden on otettava käyttöön ahtausalan työehtosopimus. Neuvotteluissa ei sovittu, että alihankkijan työntekijät tulisi ottaa huomioon tilaajayrityksen vahvuuslaskennassa. Jos näin kuitenkin olisi sovittu, se olisi johtanut käytännössä hankaliin tilanteisiin, kun sama työntekijä olisi pitänyt ottaa huomioon kahden eri yrityksen vahvuuslaskennassa.

Satamaoperaattorit ry:n esitys siitä, että koneurakoitsijoita ei oteta huomioon vahvuuslaskennassa tilapäisinä työntekijöinä, viittasi alihankintaan ja sillä tarkoitettiin sekä yritystä että sen palveluksessa olevaa työvoimaa. Satamaoperaattorit ry halusi nimenomaan, että alihankinta on pois suljettu vahvuuslaskennasta. Sitä, että edellä mainittua työnantajan esitystä ei tullut työehtosopimukseen, pitää tulkita siten, että vallitsevan käytännön annettiin jatkua ja todettiin, että kun asia on aina näin ollut, tämä ei ole ongelma. Työehtosopimusmääräysten kirjoittamisesta vastasi todennäköisesti työnantajapuoli.

Satamaoperaattorit ry:n työmarkkinajohtajana 1.12.2009 alkaen toiminut D on kertonut, että hän osallistui vuoden 2008 työehtosopimusneuvotteluihin Finnsteve Oy:n henkilöstöjohtajana. Työehtosopimusneuvotteluissa tuli työehtosopimuksen 2 §:ään vuokratyövoiman käyttökielto lastinkäsittelytehtävissä ja 1 §:ään määräys, jonka mukaan vuokratyötä sai kuitenkin käyttää konsernin sisällä. Työehtosopimuksen 1 § ei koske alihankintaa, vaan ainoastaan vuokratyötä. Työehtosopimusneuvotteluissa ei sovittu, että alihankinta pitää ottaa huomioon tilaajayrityksen vahvuuslaskennassa. Yrityksen edustajana Hakala ei osallistunut työehtosopimustavoitteiden laatimiseen, vaan tuli ns. katettuun pöytään. Alihankkijoiden ottaminen huomioon tilaajayrityksen vahvuuslaskennassa johtaisi käytännössä hankaliin tilanteisiin, koska aina ei ole selkeää, kuinka moni työntekijä on osallistunut työn tekemiseen. Satamaoperaattorit ry on muotoillut kysymyksessä olevat työehtosopimuksen tekstit.

Alihankinnan käyttämisestä ja vahvuuslaskentamääräyksen soveltamiskäytännöstä esitetty selvitys

AKT ry:n 1. varapuheenjohtaja A on kertonut, että alihankintaa on käytetty satamissa jo ennen vuotta 2003, mutta kiistoja ei ole juurikaan ollut. Finnsteve Oy Ab:n operoimassa Helsingin Kantvikin satamassa on otettu huomioon alihankkija Seven Lift Oy:n työntekijät vahvuuslaskennassa. Samoin Kokkolassa on otettu huomioon vahvuuslaskennassa alihankkijan työntekijät. AKT ry:n sopimussihteeri B on kertonut, että alihankintaa on ollut satamissa pitkään ja että alihankintaa on käytetty myös vuoden 2008 jälkeen. Kokkolassa Oy M. Rauanheimo Ab ja Kokkolan Lastaus Oy ovat ottaneet huomioon alihankkijan työntekijät vahvuuslaskennassa.

C, joka on ollut Satamaoperaattorit ry:n hallituksen (vara)puheenjohtaja vuosina 2008–2011 ja Steveco Oy:n toimitusjohtaja, on kertonut, että alihankintaa on käytetty perinteisesti satamissa esimerkiksi silloin, kun on tarvittu koneita, joita satamaoperaattorin ei ole mielekästä pitää omistuksessaan. Steveco Oy on käyttänyt alihankkijoina Seven Lift Oy:tä ja Kymen Nostokone Oy:tä, joiden työntekijöitä ei ole otettu huomioon Steveco Oy:n vahvuuslaskennassa. C:n tiedossa ei muutoinkaan ole, että alihankkijoita olisi otettu huomioon tilaajayrityksen vahvuuslaskennassa. Myöskään Satamaoperaattorit ry:n työmarkkinajohtaja D:llä, joka työskenteli Finnsteve Oy:ssä 30.11.2009 asti, ei ollut tällaista tietoa.

Työtuomioistuimen arviointi ja johtopäätökset

Työehtosopimusneuvottelut, määräyksen sanamuoto, tarkoitus ja soveltamiskäytäntö

Työtuomioistuimessa on tullut näytetyksi A:n, B:n ja C:n kertomana, että vuoden 2008 työehtosopimusneuvotteluissa on keskusteltu alihankinnasta. Samoin on tullut näytetyksi, että Satamaoperaattorit ry on esittänyt 31.1.2008 työehtosopimuksen vahvuuslaskentaa koskevaan 1 §:ään määräystä, jonka mukaan lastinkäsittelytehtäviä hallinnassaan olevilla koneilla ja laitteilla tekeviä yrittäjiä ja ammatinharjoittajia (koneurakoitsijat) ei katsota tilapäiseksi työntekijäksi. C on kertonut, että esitys tarkoitti alihankkijoita ja heidän palveluksessaan olevia työntekijöitä ja että Satamaoperaattorit ry halusi nimenomaan, että alihankinta on näissä tapauksissa suljettu pois vahvuuslaskennasta. Määräystä ei tullut työehtosopimukseen. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo koneurakoitsijoita koskevan määräysesityksen osoittavan, että myös Satamaoperaattorit ry on lähtökohtaisesti katsonut alihankkijoiden työntekijöiden kuuluvan työehtosopimuksen mukaisen vahvuuslaskennan piiriin.

Vuoden 2008 työehtosopimusneuvotteluissa työehtosopimuksen 2 §:ään tuli määräys, jonka mukaan vuokratyövoimaa ei lastinkäsittelytöissä käytetä tällä sopimuskaudella. Kielto on ollut voimassa myös seuraavan, 31.1.2012 päättyneen sopimuskauden loppuun asti. Kun työehtosopimuksessa on tänä ajanjaksona kuitenkin ollut määräykset ulkopuolisten, lastinkäsittelytyötä tekevien työntekijöiden huomioon ottamisesta vahvuuslaskennassa, on näillä määräyksillä voinut olla asiallista merkitystä vain alihankkijoiden työntekijöiden kohdalla sekä konsernin sisällä vuokratyössä.

Mainituissa määräyksissä tosin käytetään ahtaustyön teettäjästä termiä "käyttäjäyritys". Sen voidaan työtuomioistuimen käsityksen mukaan sinänsä katsoa viittaavan pikemmin vuokratyövoiman käyttäjään kuin alihankintatyön tilaajaan. Terminologia on selkiytynyt vasta myöhemmissä työehtosopimuksissa. Vuosien 2012–2014 työehtosopimuksen 2 §:n pöytäkirjamerkinnässä käytetään ensimmäisen kerran nimenomaisesti termiä "alihankinta" ja siinä yhteydessä ilmaisua "tilaajayritys". Työtuomioistuin katsoo, ettei työehtosopimuksen käyttäjäyritys-termistä voida tehdä yksiselitteisiä päätelmiä siitä, minkä laatuista ulkopuolista työvoimaa määräyksessä on tarkoitettu. Myös Satamaoperaattorit ry on katsonut, ettei määräyksen sanamuoto tuo asiaan ratkaisua.

Asiallisesti vahvuuslaskentaa koskevan määräyksen tarkoituksena on säännellä tilapäisen työvoiman käyttöä. Työtuomioistuin katsoo, että määräyksen tarkoitukseen nähden vuokratyö ja alihankintana tehtävä työ ovat samassa asemassa. Siten on johdonmukaista, että alihankkijan työntekijät otetaan huomioon sitä käyttävän yrityksen vahvuuslaskennassa samaan tapaan kuin vuokratyöntekijät.

Alihankintatyön huomioon ottamisesta vahvuuslaskentakäytännössä on esitetty jutussa vaihtelevia tietoja. Työtuomioistuin katsoo, ettei asiassa ole tullut näytetyksi sellaista yhtenäistä ja vakiintunutta käytäntöä, jonka voitaisiin katsoa tukevan kantajan tai vastaajan kantaa.

Yhteenveto ja johtopäätökset

Edellä esitetyt näkökohdat, ennen muuta työehtosopimusneuvotteluista esitetty selvitys, puoltavat lähinnä kanteen hyväksyvää tulkintaa. Tämän ohella on otettava huomioon työehtosopimusten tulkinnassa sovellettu epäselvyyssääntö. Mainitun säännön mukaan epäselvän sopimustekstin laatija kantaa riskin siitä, että vastapuoli on voinut perustellusti saada tekstin sisällöstä toisenlaisen käsityksen kuin laatija on tarkoittanut. Riskin välttämiseksi laatijan on huolehdittava siitä, että toinen osapuoli saa oikean käsityksen esityksen sisällöstä.

Asiassa on tullut selvitetyksi, että vahvuuslaskennan rajoituksia koskevat määräykset ovat Satamaoperaattorit Oy:n esittämiä ja laatimia. Niihin on alun perin kuulunut määräys, joka on nimenomaisesti koskenut alihankintaa, joskaan määräystä ei ole AKT ry:n vastustuksen vuoksi otettu sopimukseen. Työtuomioistuin katsoo, että AKT ry on näissä olosuhteissa voinut perustellusti saada käsityksen, että määräykset ylipäänsä koskevat vuokratyön ohella myös alihankintaa. Tätä käsitystä Satamaoperaattorit ry ei ole oikaissut.

Työtuomioistuin katsoo edellä kerrotuin perustein, että ahtausalan vahvuuslaskentamääräys tulee sovellettavaksi myös alihankinnassa. Se seikka, ettei asiaa ole riitautettu aiemmin, ei muuta arviota.

Asiassa on vielä kysymys siitä, onko alihankintaa käyttävän yrityksen otettava huomioon vahvuuslaskennassaan tilapäisinä työntekijöinä sekä alihankkijan tilapäiset että vakituiset työntekijät. Riidatonta on ollut, että vahvuuslaskentamääräys tulee sovellettavaksi vuokratyössä. Asiassa ei ole edes väitetty, että vuokratyöyrityksen tilapäiset ja vakituiset työntekijät olisivat eri asemassa vahvuuslaskentaa tehtäessä. Vuokratyöntekijät ovat tyypillisesti määräaikaisissa työsuhteissa työnantajiinsa. Työtuomioistuin katsoo, että vahvuuslaskentamääräystä on sovellettava samalla tavoin niin alihankinnan kuin vuokratyön ollessa kyseessä. Näin ollen alihankintaa käyttävän yrityksen on otettava huomioon vahvuuslaskennassaan tilapäisinä työntekijöinä alihankintayrityksen tilapäiset ja vakituiset työntekijät. Kanne on siten hyväksyttävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ollut siinä määrin epäselvä, että osapuolilla on ollut perusteltu aihe saattaa se työtuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämän vuoksi ja oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:stä ilmenevän oikeusohjeen nojalla Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n on jutun voittaessaankin vastattava itse oikeudenkäyntikuluistaan.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Steveco Oy on menetellyt Satamaoperaattorit ry:n ja Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry:n välisen ahtausalan työehtosopimuksen vastaisesti jättäessään vahvuuslaskentaa tehdessään laskematta Steveco Oy:n tilapäisiksi työntekijöiksi ne MV Container Service Group Oy:öön työsuhteessa olevat tilapäiset ja vakituiset työntekijät, jotka ovat työskennelleet Steveco Oy:n alihankintana teettämässä työssä.

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry saa pitää oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Paanetoja, Äimälä, Tuliara, Koskinen ja Tähkäpää jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Lakon syyksi ilmoitettiin työnantajan asenne vetoomukseen, jossa vaadittiin, että kilpailukykysopimuksessa ja työehtosopimuksessa sovittua työajan pidennystä ei tule toteuttaa. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta ja työaikaa koskeviin määräyksiin. Ammattiosasto myönsi rikkoneensa työrauhavelvoitettaan ja se tuomittiin hyvityssakkoon.

KANTAJA

Teknologiateollisuus ry

VASTAAJA

Metallityöväen Liitto ry

KUULTAVA

Turun Metalli- ja Telakkatyöväen ammattiosasto ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Teleste Oyj:ssa (yhtiö) järjestettiin lakko, joka alkoi maanantaina 21.11.2016 kello 9.00 ja päättyi kello 24.00. Lakkoon osallistui kahdessa vuorossa yhteensä 100 työntekijää.

Yhtiön pääluottamusmies lähetti maanantaina 21.11.2016 kello 9.52 toimitusjohtajalle sähköpostiviestin, jonka mukaan työhuonekunta oli päättänyt lakosta. Lakon syyksi ilmoitettiin työnantajan asenne työntekijöiden vetoomusta kohtaan. Pääluottamusmies ja kaksi muuta luottamusmiestä osallistuivat mielenilmaukseen.

Turun Metalli- ja Telakkatyöväen ammattiosasto ry:llä on 1.400 maksavaa jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Teknologiateollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Turun Metalli- ja Telakkatyöväen ammattiosasto ry:n työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisten velvollisuuksiensa rikkomisesta ja joka tapauksessa toissijaisesti niiden laiminlyönnistä hyvityssakkoon; ja

- velvoittaa Turun Metalli- ja Telakkatyöväen ammattiosasto ry:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla korkoineen.

Perusteet

Lakon syyksi ilmoitettiin työnantajan asenne työntekijöiden vetoomukseen, jossa vaadittiin, että työmarkkinakeskusjärjestöjen kilpailukykysopimuksessa sekä voimassa olevassa työehtosopimuksessa sovittua 24 tunnin vuotuista työajan pidennystä ei tule toteuttaa. Lisäksi vetoomuksessa vaadittiin työntekijöiden tasa-arvoisempaa kohtelua ja palkkapolitiikan oikaisemista.

Työtaistelu kohdistui voimassa olevan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen, jonka mukaan työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Työtaistelu kohdistui lisäksi työehtosopimuksen työaikaa ja erityisesti työajan pidentämistä koskeviin määräyksiin, joiden mukaan työehtosopimuksessa määritelty työajan pidennys on toteutettava.

Turun Metalli- ja Telakkatyöväen ammattiosasto ry on ensisijaisesti rikkonut ja joka tapauksessa laiminlyönyt sille kuuluvan valvontavelvollisuuden sallimalla jäsentensä ryhtyä työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen vastaiseen työtaisteluun sekä laiminlyönyt ryhtyä riittäviin toimenpiteisiin työrauhan ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi. Työhuonekunta teki päätöksen työtaistelusta. Pääluottamusmies tiedotti työtaistelun toimeenpanemisesta ja osallistui siihen. Työtaisteluun osallistui lisäksi kaksi luottamusmiestä. Ammattiosasto vastaa lakkoon osallistuneiden edustajiensa menettelystä.

Työtaistelun johdosta menetettiin 659 työtuntia ja siitä aiheutui noin 180.000 euron taloudellinen vahinko.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metallityöväen Liitto ry myöntänyt kantajan vaatimukset oikeiksi.

Perusteet

Mielenilmauksen syynä ei ollut se, että työntekijät olisivat vastustaneet paikallista sopimista kilpailukykysopimuksen soveltamisesta. Työntekijöiden edustajat tekivät useita ratkaisuehdotuksia kilpailukyvyn parantamistavoitteita edistäviin toimiin, muun muassa koulutusta ja työhyvinvointia lisäten, ylimääräisiä työtunteja vain optimaalinen määrä käyttäen sekä lisättävää työaikaa pankittaen.

Mielenilmauksen syynä oli työnantajan mitätöivä asenne, joka kohdistui yhtiön tulokseen ja työntekijöiden osuuteen tuloksen tekemisessä. Vaikka yhtiön tulos on ollut kolme vuotta peräkkäin yli 10 miljoona voitollinen, yhtiö on viestinyt jatkuvasti työntekijöille, että taloudellinen tilanne on heikko. Työnantaja on jättänyt työntekijöiden lojaalisuuden ja joustavuuden sekä tuloksellisen työpanoksen tyystin huomioon ottamatta.

Työntekijät ovat nostaneet tarpeen ratkaista tuloksen oikeudenmukaisempi jakaminen esiin toistuvasti. Työntekijät ovat muun muassa pyytäneet, että työnantaja korjaisi palkkavääristymät ja kohtelisi työntekijöitä tasa-arvoisesti. Edellä kerrottuja epäkohtia koskeneen vetoomuksen allekirjoitti ennen mielenilmausta yhteensä 109 työntekijää eli työntekijöiden enemmistö. Työnantaja vastasi 7.12.2016 vaatimuksiin toteamalla, että se noudattaa kaikkia sitä sitovia sopimuksia ja on sitoutunut tasa-arvoiseen kohteluun. Työnantaja ilmoitti myös palkkauksen olevan kunnossa ja kannustavaa.

Työnantaja ilmoitti työntekijöille virheellisesti, ettei kilpailukykysopimuksesta voida sopia toisin. Lisäksi työnantaja ilmoitti yhtiön kilpailukykyneuvottelijoita painostaakseen, että Mitron Oy:ssä oli sovittu kilpailukykysopimuksen toimeenpanosta paikallisesti, mikä ei pitänyt paikkaansa.

Hyvityssakon määrä

Mahdollisen hyvityssakon määrässä tulee huomioida mielenilmauksen lyhyt kesto, siitä tiedottaminen työnantajalle etukäteen ja henkilöstön hätä työnantajan pitkään jatkuneiden menettelytapojen kohteena. Lisäksi hyvityssakkoa alentavana tekijänä tulee ottaa huomioon mielenilmauksen aiheuttaneet inhimilliset syyt ja säästyneet palkkakustannukset. Ilmoitetun vahingon määrä perustelematon ja ylimitoitettu.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

Teleste Oyj:ssä järjestettiin edellä kuvatuin tavoin työtaistelu, joka alkoi maanantaina 21.11.2016 kello 9.00 ja päättyi maanantaina 21.11.2016 kello 24.00. Työtaisteluun osallistui kahdessa vuorossa yhteensä 100 työntekijää.

Työtaistelun syyksi ilmoitettiin työnantajan asenne työntekijöiden vetoomukseen, jossa vaadittiin muun muassa, että kilpailukykysopimuksessa ja työehtosopimuksessa sovittua 24 tunnin vuotuista työajan pidennystä ei tule toteuttaa. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen sekä lisäksi työaikaa ja sen pidentämistä koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston vastuu

Vastauksessa on myönnetty, että Turun Metalli- ja Telakkatyöväen ammattiosasto ry on rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Hyvityssakko

Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, siihen osallistuneiden määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Turun Metalli- ja Telakkatyöväen ammattiosasto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Turun Metalli- ja Telakkatyöväen ammattiosasto ry:n maksamaan Teknologiateollisuus ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 2.500 euroa.

Turun Metalli- ja Telakkatyöväen ammattiosasto ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Paanetoja, Äimälä, Tuliara, Koskinen ja Tähkäpää jäseninä. Esittelijä on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.

Lakon syynä olivat ahtaajien saamat sanktiot toisiin ahtaajiin kohdistuvasta epäasiallisesta käytöksestä, joten työtaistelu kohdistui työehtosopimukseen, jonka mukaan työnantaja päättää työntekijöiden ottamisesta ja erottamisesta sekä työnjohto-oikeudesta. Ammattiosasto myönsi rikkoneensa työrauhavelvoitettaan ja se tuomittiin hyvityssakkoon, koska asiassa ei ollut syytä jättää hyvityssakkoa tuomitsematta.

KANTAJA

Satamaoperaattorit ry

VASTAAJA

Auto- ja Kuljetusalan Työntekijäliitto AKT ry

KUULTAVA

Rauman Satamamiehet ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Euroports Rauma Oy:ssä (yhtiö) annettiin ahtaajille sanktioita toisiin ahtaajiin kohdistuvasta epäasiallisesta käytöksestä. Rauman Satamamiehet ry järjesti yhtiössä lakon keskiviikosta 2.11.2016 kello 16.30 torstaihin 3.11.2016 kello 6.00 saakka.

Lakkoon osallistuivat kaikki 118 työvuorossa ollutta ahtaajaa.

Rauman Satamamiehet ry:ssä on 495 maksavaa jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Satamaoperaattorit ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Rauman Satamamiehet ry:n hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta; ja

- velvoittaa Rauman Satamamiehet ry:n korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Työtaistelu kohdistui ahtausalan työehtosopimuksen 5 §:n 1 kohdan määräykseen, jonka mukaan työnantaja päättää työntekijöiden ottamisesta ja erottamisesta sekä työnjohto-oikeudesta. Ammattiosasto on vastuussa organisoimastaan työtaistelusta.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Rauman Satamamiehet ry on myöntänyt järjestäneensä työnseisauksen työrauhavelvoitteen voimassaoloaikana, mutta katsonut, ettei sitä tule tuomita hyvityssakkoon.

Perusteet

Työnseisauksen syynä olivat työnantajan osaan ahtaajista kohdistamat sanktiotoimenpiteet.

Rauman Satamamiehet ry ei ole varallisuusasemansa ja kokonsa perusteella tasaveroisessa asemassa Euroports Rauma Oy:n kanssa, mikä tulee ottaa huomioon mahdollista hyvityssakkoa määrättäessä. Kantaja ei ole esittänyt, että työnseisauksesta olisi aiheutunut taloudellista vahinkoa. Lisäksi työnantajan joihinkin työntekijöihin kohdistamat perusteettomat sanktiotoimet tulee ottaa huomioon toisen osapuolen antamana aiheena ja kuultavan syyllisyyden määrän arvioinnissa.

Edellä mainitut seikat tulee ottaa huomioon myös oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuuden perusteita harkittaessa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

Euroports Rauma Oy:ssä järjestettiin edellä kuvatuin tavoin työtaistelu, joka alkoi keskiviikkona 2.11.2016 kello 16.30 ja päättyi torstaina 3.11.2016 kello 6.00. Työtaisteluun osallistui 118 työntekijää.

Työtaistelun syynä olivat ahtaajien saamat sanktiot toisiin ahtaajiin kohdistuvasta epäasiallisesta käytöksestä. Työtaistelu kohdistui siten työehtosopimukseen, jonka mukaan työnantaja päättää työntekijöiden ottamisesta ja erottamisesta sekä työnjohto-oikeudesta.

Ammattiosaston vastuu

Vastauksessa on myönnetty, että Rauman Satamamiehet ry on rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Hyvityssakko

Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, jotka antaisivat aihetta arvioida hyvityssakon määrää tavallisesta menettelystä poiketen. Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, siihen osallistuneiden määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Rauman Satamamiehet ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n oikeudenkäyntikulut. Satamaoperattoorit ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Rauman Satamamiehet ry:n maksamaan Satamaoperaattorit ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 2.000 euroa.

Rauman Satamamiehet ry velvoitetaan korvaamaan Satamaoperaattorit ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Siitonen, Äimälä, Kari, Lehto ja Schön jäseninä. Esittelijä on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.

Työtaistelun syynä oli työnantajan ilmoitus ryhtyä soveltamaan toista työehtosopimusta. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen soveltamisalaa ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto myönsi rikkoneensa työrauhavelvollisuuden, mutta vaati hyvityssakon määrän alentamista tai sen kokonaan tuomitsematta jättämistä vedoten työtaistelun lyhyeen kestoon ja työnantajan lakolle antamaan aiheeseen. Asiassa jäi näyttämättä, että olisi ollut olemassa perusteita alentaa hyvityssakon määrää tai jättää se kokonaan tuomitsematta. Ammattiosasto tuomittiin siten hyvityssakkoon.

Vaatimus ammattiliiton tuomitsemisesta hyvityssakkoon jäi peruutuksen johdosta sillensä.

KANTAJA

Teknologiateollisuus ry

VASTAAJA

Sähköalojen ammattiliitto ry

KUULTAVA

Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Laivasähkötyö Oy:n palveluksessa olevista työntekijöistä osa on ollut lakossa keskiviikosta 1.2.2017 kello 6.00 alkaen maanantaihin 6.2.2017 kello 6.00 asti. Teknologiateollisuus ry on ilmoittanut, että lakossa olleet henkilöt eivät tiettävästi pääsääntöisesti työskentele viikonloppuisin.

Lakkoon on osallistunut 45 asentajaa, jotka ovat olleet Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry:n (ammattiosasto) jäseniä. Ammattiosasto teki 31.1.2017 päätöksen työtaistelutoimenpiteestä. Ammattiosaston pääluottamusmies oli töissä 1.2.2017 ja 2.2.2017. Ammattiosastossa on 1191 maksavaa jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Teknologiateollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon; ja

- velvoittaa Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry:n korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 30 päivän kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Teknologiateollisuus ry, joka on vaatinut kanteessaan, että Sähköalojen Ammattiliitto ry on tuomittava hyvityssakkoon työrauhavelvollisuuden rikkomisesta, on luopunut tästä vaatimuksestaan 3.2.2017 työtuomioistuimeen toimitetussa kirjallisessa lausumassa. Lausumassaan Teknologiateollisuus ry on myös myöntänyt oikeaksi Sähköalojen Ammattiliitto ry:n 3.2.2017 päivätyssä vastauksessa esittämän 300 euron määräisen oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksen.

Perusteet

Yrityksen Laivasähkötyö Oy:n palveluksessa on 75 asentajaa, joista lakkoon on osallistunut 45 henkilöä. Lakkoon ovat osallistuneet kaikki telakoilla (Helsinki, Turku, Rauma) työskentelevät asentajat. Lakkoon osallistuneet työskentelevät päivävuorossa.

Laivasähkötyö Oy:ssä on aikaisemmin sovellettu Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välistä sähköistysalan työehtosopimusta, jonka voimassaolo päättyi 31.1.2017. Työnantaja on ilmoittanut, että 1.2.2017 lähtien yritys soveltaa Teknologiateollisuus ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välistä teknologiateollisuuden sähköalan työntekijöiden työehtosopimusta.

Sähköalojen ammattiliitto ry ja ammattiosasto ovat vaatineet, että Laivasähkötyö Oy noudattaa 1.2.2017 voimaan tullutta Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n, Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välistä sähköistys- ja sähköasennusalan työehtosopimusta.

Työntekijät ovat työtaistelutoimenpiteellä pyrkineet painostamaan työnantajaa luopumaan sitä velvoittavan työehtosopimuksen soveltamisesta. Työtaistelu kohdistui siten työehtosopimukseen kokonaisuudessaan.

Työnantajan edustajat ovat yrittäneet neuvotella niin ammattiosaston jäsenten kuin myös Sähköalan ammattiliitto ry:n kanssa tilanteesta, mutta tämä ei kuitenkaan ole riittänyt estämään lakkoa. Ammattiosaston on katsottava rikkoneen työrauhavelvollisuuttaan, koska se on osallistunut työtaistelusta päättämiseen ja on muutenkin toiminnallaan asettunut tukemaan lakkoa.

Työtaistelusta on aiheutunut 1.080 työtunnin menetys.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry on myöntänyt rikkoneensa työrauhavelvollisuutensa. Yhdistys on myöntänyt oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimuksen määrältään.

Sähköalojen ammattiliitto ry on vaatinut, että Teknologiateollisuus ry velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 300 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Vastauksen perusteet

Ammattiosaston Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry:n työtaistelu on ollut seurausta työnantajan työtaistelutoimenpiteeksi katsottavasta törkeästä työntekijöihin kohdistamasta painostustoimesta, joka on alkanut 31.1.2017. Vasta tämän jälkeen ammattiosasto on päättänyt ylimääräisessä kokouksessaan työtaistelusta. Työtaistelun on ilmoitettu kestävän kolme työpäivää. Lakkoon osallistuneet työntekijät eivät työskentele säännöllisesti viikonloppuisin, vaan he työskentelevät päivävuorossa arkipäivisin.

Aikaisemmin yhtiössä on noudatettu Sähköalojen ammattiliitto ry:n (Sähköliitto) ja STTA ry:n välistä sähköistysalan työehtosopimusta. Laivasähkötyö Oy:ssä tehtävät laivasähkötyöt kuuluvat nimenomaisesti kyseisen työehtosopimuksen soveltamisalaan. Työnantaja on ilmoittanut työntekijöille vaihtavansa työehtosopimusta 1.2.2017 lukien. Työntekijät ovat vastustaneet työehtosopimuksen vaihtamista ja siitä aiheutuvia työehtojen heikennyksiä.

Työnantaja on varsin epämääräisesti antanut työntekijöille tietoja siitä, mitä työehtosopimusta työnantaja aikoo soveltaa, vaikka luottamusmies on muun muassa 20.1.2017 sähköpostitse sitä suoraan tiedustellut. Työnantaja on ilmoittanut tekevänsä tarkastelun myöhemmin sen osalta, noudattaako se Sähköliiton ja Teknologiateollisuus ry:n välistä työehtosopimusta vai Metallityöväen Liitto ry:n (Metalliliiton) ja Teknologiateollisuus ry:n välistä työehtosopimusta. Kanteesta päätellen työnantaja ja työnantajaliitto ovat nyt kuitenkin sitä mieltä, että noudatettava työehtosopimus on Sähköliiton työehtosopimus.

Työnantaja on painostanut työntekijöitä kollektiivisesti uhkaamalla 31.1.2017, että työnantaja jättää keskeneräisistä urakoista palkkoja maksamatta, jos työntekijät eivät suostu jatkamaan urakkatyötä, vaikka työehtosopimus ja siten myös työehdot vaihtuvat. Sähköliiton ja Teknologiateollisuus ry:n välinen työehtosopimus ei sisällä urakkapakkoa koskevia määräyksiä toisin kuin aikaisemmin yhtiössä noudatettu työehtosopimus. Työnantaja on halunnut vaihtaa noudatettavaa työehtosopimusta ehtoja heikentääkseen, mutta silti yritys on samalla painostanut työntekijöitä noudattamaan vanhan työehtosopimuksen määräyksiä ja sopimaan urakoista paikallisesti siltä osin kuin se työnantajalle olisi edullista. Työhuonekunta on ilmoittanut, ettei se halua tehdä paikallista sopimusta urakkatyöstä, koska työnantaja on työehtosopimusta vaihtamalla jo heikentänyt heidän työehtojaan. Työnantajan painostustoimet kohdistuvat uuden työehtosopimuksen suorituspalkkaa koskeviin määräyksiin.

Työnantajan, ammattiliiton ja työnantajaliiton neuvotteluissa on keskusteltu vain työehtosopimusten soveltamisaloista ja siitä, mikä on oikea laivasähkötöissä sovellettava työehtosopimus. Työnantajaliitto on näissä keskusteluissa puhunut ainoastaan Metalliliiton työehtosopimuksesta ja siitä, että työnantajan tulisi noudattaa Metalliliiton, ei Sähköliiton työehtosopimusta. Näkemys on sittemmin muuttunut työtuomioistuimelle toimitetussa haastehakemuksessa. Sähköliitto on tuonut keskusteluissa esille, että työnantajaliitto ohjeistaa työnantajaa noudattamaan väärää työehtosopimusta, koska sähköasennuksiin soveltuu ainoastaan Sähköliiton niin sanottu valkoinen kirja eli työehtosopimus, joka yhtiössä oli ennen työehtosopimusshoppailun aloittamista käytössä.

Työnantajan antama aihe lakolle ja työtaistelun ilmoitettu lyhyt kesto on otettava huomioon työehtosopimuslain 10 §:n mukaisena hyvityssakon poistavana tai ainakin sen määrää merkittävästi alentavana seikkana.

TODISTELU

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Sähköpostiviestit luottamusmiehen ja työnantajan välillä

2. Työnantajan sähköpostiviesti kaikille työntekijöille 31.1.2017

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja niiden kohdistuminen työehtosopimukseen

Laivasähkötyö Oy:ssä järjestettiin edellä kuvatuin tavoin työtaistelu, joka alkoi 1.2.2017 kello 6.00 ja päättyi 6.2.2017 kello 6.00. Teknologiateollisuus ry on ilmoittanut, että lakossa olleet 45 työntekijää eivät sen tietojen mukaan työskentele pääsääntöisesti viikonloppuisin. Muun selvityksen puuttuessa työtuomioistuin katsoo, että lakko on kestänyt kolme työpäivää.

Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry:n (ammattiosasto) vastauksen mukaan työntekijät ovat vastustaneet työehtosopimuksen vaihtamista ja siitä aiheutuvia työehtojen heikennyksiä. Työtaistelun syynä on ollut työnantajan ilmoitus ryhtyä soveltamaan toista työehtosopimusta 1.2.2017 alkaen, joten työtaistelu on kohdistunut voimassa olevan työehtosopimuksen soveltamisalaa ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston vastuu

Vastauksessa on myönnetty, että ammattiosasto on rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Hyvityssakko

Ammattiosasto on katsonut, että työtaistelun lyhyt kesto ja työnantajan antama aihe lakolle on otettava huomioon työehtosopimuslain 10 §:n mukaisena hyvityssakon poistavana tai ainakin sen määrää merkittävästi alentavana seikkana. Ammattiosasto on vedonnut hyvityssakon alentamisen tai sen tuomitsematta jättämisen perusteena kahteen seikkaan: työnantajan epämääräiseen toimintaan työehtosopimuksen vaihtamiseen liittyen, ja siihen, että työtaisteluun on ryhdytty vasta, kun työnantaja on ensin ryhtynyt työtaisteluun työntekijöitä vastaan.

Ammattiosasto on katsonut, että työnantaja on toiminut epämääräisesti, eikä se ole selvästi ilmoittanut, mitä työehtosopimusta työnantaja aikoo soveltaa, vaikka luottamusmies on tiedustellut sitä muun muassa 20.1.2017 sähköpostitse. Tämän väitteensä tueksi ammattiosasto on vedonnut työnantajan edustajan luottamusmiehelle 24.1.2017 lähettämään sähköpostiin (= V1), jossa on kerrottu, että työnantaja vaihtaa työntekijöiden työsuhteisiin sovellettavan työehtosopimuksen teknologiateollisuuden sähköalan työntekijöiden työehtosopimukseksi 1.2.2017 alkaen. Edelleen sähköpostin mukaan tarkastelu sen suhteen, kuuluvatko Laivasähkötyö Oy:n työt/työntekijät ja missä laajuudessa teknologiateollisuuden työehtosopimuksen (metalli) piiriin, tehdään myöhemmin. Työntekijöiden edustus (luottamusmieskelpoisuus) sähköistysalan työehtosopimuksen perusteella päättyy 31.1.2017, koska työnantaja ei sovella tämän jälkeen kyseistä työehtosopimusta työntekijöiden työsuhteisiin. Lopuksi luottamusmiestä on kehotettu ilmoittamaan työnantajalle teknologiateollisuuden sähköalan työntekijöiden työehtosopimusalalle mahdollisesti valituista luottamusmiehistä.

Ammattiosasto on lisäksi katsonut, että työnantaja on painostanut työntekijöitä kollektiivisesti uhkaamalla 31.1.2017, että työnantaja jättää keskeneräisistä urakoista palkkoja maksamatta, jos työntekijät eivät suostu jatkamaan urakkatyötä ja tekemään asiasta paikallista sopimusta työnantajan kanssa. Vastauksessa on kerrottu, että työhuonekunta on ilmoittanut, että se ei halua tehdä paikallista sopimusta urakkatyöstä, koska työnantaja on jo heikentänyt heidän työehtojaan työehtosopimusta vaihtamalla. Sähköalojen ammattiliitto ry ja Teknologiateollisuus ry:n välinen työehtosopimus ei sisällä vastaajan ja kuultavan mukaan urakkapakkoa koskevia määräyksiä toisin kuin aikaisemmin yhtiössä noudatettu työehtosopimus. Työnantajan painostustoimet ovat kohdistuneet uuden työehtosopimuksen suorituspalkkaa koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto on vedonnut väitteensä tueksi työnantajan kaikille työntekijöille 31.1.2017 lähettämään sähköpostiviestiin (= V2), jossa työnantajan edustaja on kertonut yksipuolisen ehdotuksen ylimenokauden toteutustavoista, koska uuden työehtosopimuksen tuomista mahdollisista muutoksista ja niiden soveltamisesta LST Yhtiöissä ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta päästy keskustelemaan rakentavasti ja sopimaan. Sähköpostiviestissä työnantaja on muun muassa sitoutunut keskeneräisten urakkatyömaiden osalta 1.2.2017 alkaen niihin ehtoihin, joita urakasta sovittaessa voidaan katsoa sovituksi.

Erityisesti ammattiosasto on vedonnut 31.1.2017 sähköpostiviestin seuraavaan kohtaan:

Mikäli urakkaryhmä katsoo, etteivät jo sovitut urakat heitä enää sido tai muutoin urakkatyö työntekijöiden toimesta keskeytetään, katsoo työnantaja urakkasopimuksen purkautuneen työntekijöistä johtuvista syistä.

* Mikäli urakkatyömaalla työt keskeytyvät muun kuin työnantajan tai lopullisen tilaajan vaatimuksesta, urakka katsotaan keskeytyneeksi ja urakkasopimus purkautuneeksi. Tällaisissa tapauksissa urakoista ei makseta mahdollisia urakkapohjia.

* Jos kesken jätetyssä urakassa on maksettu osa urakkavoitosta välipohjina, katsotaan urakassa maksetun liikaa ennakkoja. Mahdolliset välipohjat tullaan vähentämään tulevista palkoista työsopimuslain 2 luvun 17 §:n mukaisesti.

Työnantaja katsoo urakkaryhmän keskeyttäneen urakkansa, jos ryhmä keskeyttää urakkatyöt ennen kuin urakka on valmistunut tai ilmoittaa muuttavansa työn tehtäväksi aikatyönä.

Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole pantu vireille vastakannetta ja asia ratkaistaan kirjallisessa menettelyssä. Sen vuoksi työtuomioistuin ei voi ottaa kantaa siihen, onko vastauksessa kerrottu työnantajan menettely, johon ammattiosasto on vedonnut, katsottava työtaistelutoimenpiteeksi.

Työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentin mukaan hyvityssakkoon tuomittaessa on otettava huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat, kuten vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, toisen osapuolen rikkomukseen mahdollisesti antama aihe ja yhdistyksen tai yrityksen koko. Erityisestä syystä voidaan hyvityssakko jättää tuomitsematta.

Luottamusmiehelle 24.1.2017 lähetetyssä sähköpostiviestissä työnantajan edustaja A on ilmoittanut selvästi, että 1.2.2017 alkaen yhtiö alkaa noudattaa teknologiateollisuuden sähköalan työntekijöiden työehtosopimusta. Tätä ei muuta se, että työnantaja on sähköpostissa myös ilmoittanut, että työehtosopimusasiaa tarkasteltaisiin vielä myöhemmin uudestaan.

Yksistään työnantajan edustajan yhtiön palveluksessa oleville työntekijöille 31.1.2017 lähettämän sähköpostiviestin perusteella asiassa on puolestaan jäänyt epäselväksi se, onko viesti sisältänyt työnantajan epäasiallista painostamista työntekijöitä kohtaan vai ei.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo jääneen luotettavasti näyttämättä toteen se, että asiassa olisi olemassa perusteita alentaa hyvityssakon määrää tai jättää hyvityssakko tuomitsematta.

Kanteen peruutus

Koska Teknologiateollisuus ry on peruuttanut kanteensa Sähköalojen ammattiliitto ry:n osalta, kanne on jätettävä sillensä ammattiliiton osalta.

Oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuus

Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Oikeudenkäyntikuluvaatimus 2.500 euroa on myönnetty määrältään oikeaksi.

Teknologiateollisuus ry on oikeudenkäymiskaaren 21 luvun 7 §:n 2 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Oikeudenkäyntikuluvaatimus 300 euroa on myönnetty määrältään oikeaksi.

Päätöslauselma

Asia jää sillensä Sähköalojen ammattiliitto ry:n osalta.

Teknologiateollisuus ry velvoitetaan korvaamaan Sähköalojen ammattiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 300 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry:n maksamaan Teknologiateollisuus ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 2.600 euroa.

Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Siitonen, Äimälä, Kari, Lehto ja Schön jäseninä. Esittelijä on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Työtaistelun syynä oli työnantajan ilmoitus ryhtyä soveltamaan toista työehtosopimusta. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen soveltamisalaa ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto myönsi rikkoneensa työrauhavelvollisuuden, mutta vaati hyvityssakon määrän alentamista vedoten työtaistelun lyhyeen kestoon ja työnantajan lakolle antamaan aiheeseen. Asiassa jäi näyttämättä, että olisi ollut olemassa perusteita alentaa hyvityssakon määrää. Ammattiosasto tuomittiin siten hyvityssakkoon.

KANTAJA

Teknologiateollisuus ry

VASTAAJA

Sähköalojen ammattiliitto ry

KUULTAVA

Lahden Sähköalantyöntekijät ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

LSK Technology Oy:n palveluksessa olevista työntekijöistä seitsemän on ollut lakossa 1.2.2017 - 2.2.2017. Lakossa olleet työntekijät ovat Lahden Sähköalantyöntekijät ry:n jäseniä (ammattiosasto). Ammattiosaston pääluottamusmies ei ole osallistunut lakkoon. Ammattiosastossa on 459 maksavaa jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Teknologiateollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Lahden Sähköalantyöntekijät ry:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon; ja

- velvoittaa Lahden Sähköalantyöntekijät ry:n korvaamaan kantajan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 30 päivän kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

LSK Technology Oy:ssä on aikaisemmin sovellettu Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välistä sähköistysalan työehtosopimusta, jonka voimassaolo päättyi 31.1.2017. Työnantaja on ilmoittanut, että 1.2.2017 lähtien yrityksessä sovelletaan huoltoasentajiin Teknologiateollisuus ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välistä teknologiateollisuuden sähköalan työntekijöiden työehtosopimusta.

Sähköalojen ammattiliitto ry ja ammattiosasto haluavat, että LSK Technology Oy noudattaa 1.2.2017 voimaan tullutta Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n, Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välistä sähköistys- ja sähköasennusalan työehtosopimusta.

Työntekijät ovat työtaistelutoimenpiteellä pyrkineet painostamaan työnantajaa luopumaan sitä velvoittavan työehtosopimuksen soveltamisesta. Työtaistelu kohdistui siten työehtosopimukseen kokonaisuudessaan.

Työnantajan edustajat ovat saaneet ammattiosaston jäseniltä tiedon päätetystä työtaistelusta ja lakon alkamisesta sitä edeltäneenä päivänä. Työnantajan edustajat ovat yrittäneet neuvotella ammattiosaston jäsenten kanssa tilanteesta, mutta tämä ei kuitenkaan ole riittänyt estämään lakkoa.

Ammattiosaston on katsottava rikkoneen työrauhavelvollisuuttaan, koska se on osallistunut työtaistelusta päättämiseen ja on muutenkin toiminnallaan asettunut tukemaan lakkoa.

Työtaistelusta on aiheutunut 196 työtunnin menetys.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Lahden Sähköalantyöntekijät ry on myöntänyt rikkoneensa työrauhavelvollisuutensa ja myöntänyt oikeudenkäyntikulujen määrän.

Vastauksen perusteet

Ammattiosasto Lahden Sähköalantyöntekijät ry on tehnyt päätöksen työtaistelutoimenpiteistä. Pääluottamusmies A on 31.1.2017 illalla ilmoittanut työnantajalle ammattiosaston päättäneen työtaistelusta. Kun lakkoon on osallistunut seitsemän työntekijää, kahden työpäivän pituinen työtaistelu on voinut aiheuttaa enintään 112 työtunnin menetyksen.

Työtaistelun lyhyen keston (kaksi työpäivää) lisäksi työnantajan antama aihe lakolle tulisi ottaa huomioon hyvityssakon määrää alentavana seikkana. Työnantaja on ilmoittanut työntekijöille vaihtavansa työehtosopimusta 1.2.2017 lukien. Aikaisemmin yhtiössä on noudatettu Sähköalojen ammattiliitto ry:n ja STTA ry:n välistä sähköistysalan työehtosopimusta. Työnantaja ei ole aluksi suostunut työntekijöiden pyynnöistä huolimatta edes ilmoittamaan, mihin työehtosopimukseen se aikoo vaihtaa. Työntekijät ovat pyytäneet useasti työnantajalta neuvotteluja, jotta he saisivat selvyyden työehtosopimuksesta ja niistä työehdoista, joita työnantaja aikoisi noudattaa heihin 1.2.2017 alkaen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

LSK Technology Oy:ssä järjestettiin edellä kuvatuin tavoin työtaistelu 1.2.2017 ‑ 2.2.2017. Työtaisteluun osallistui seitsemän työntekijää.

Työtaistelun syynä on ollut työnantajan ilmoitus ryhtyä soveltamaan toista työehtosopimusta 1.2.2017 alkaen, joten työtaistelu on kohdistunut voimassa olevan työehtosopimuksen soveltamisalaa ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston vastuu

Vastauksessa on myönnetty, että Lahden Sähköalantyöntekijät ry on rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Hyvityssakko

Ammattiosasto on katsonut, että työtaistelun lyhyt kesto ja työnantajan antama aihe lakolle eli se, että työnantaja ei ole aluksi suostunut ilmoittamaan, mitä työehtosopimusta työnantaja aikoo alkaa soveltaa, on otettava huomioon työehtosopimuslain 10 §:n mukaisena hyvityssakon määrää alentavana seikkana.

Työehtosopimuslain 10 §:n 1 momentin mukaan hyvityssakkoon tuomittaessa on otettava huomioon kaikki esiin tulleet asianhaarat, kuten vahingon suuruus, syyllisyyden määrä, toisen osapuolen rikkomukseen mahdollisesti antama aihe ja yhdistyksen tai yrityksen koko.

Ammattiosasto ei ole esittänyt väitteensä tueksi mitään näyttöä. Työtuomioistuin toteaa asiassa jääneen näyttämättä, että olisi sellaisia seikkoja, jotka antaisivat aihetta arvioida hyvityssakon määrää tavallisesta menettelystä poiketen.

Oikeudenkäyntikulut

Lahden Sähköalantyöntekijät ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Lahden Sähköalantyöntekijät ry:n maksamaan Teknologiateollisuus ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 1.200 euroa.

Lahden Sähköalantyöntekijät ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 30 päivän kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Siitonen, Äimälä, Kari, Lehto ja Schön jäseninä. Esittelijä on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Työtaistelun syynä oli työnantajan ilmoitus ryhtyä soveltamaan toista työehtosopimusta. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen soveltamisalaa ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto myönsi rikkoneensa työrauhavelvollisuutensa ja se tuomittiin hyvityssakkoon.

KANTAJA

Teknologiateollisuus ry

VASTAAJA

Sähköalojen ammattiliitto ry

KUULTAVA

Lahden Sähköalantyöntekijät ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

LSK Technology Oy:n palveluksessa olevista 18:sta työntekijästä kahdeksan on ollut lakossa tiistaista 7.2.2017 kello 7.00 alkaen torstaihin 9.2.2017 kello 7.00 saakka. Lakossa olleet työntekijät ovat Lahden Sähköalantyöntekijät ry:n jäseniä (ammattiosasto). Luottamusmies ei osallistunut työtaisteluun. Ammattiosastossa on 459 maksavaa jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Teknologiateollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Lahden Sähköalantyöntekijät ry:n työrauhavelvollisuuden rikkomisesta hyvityssakkoon; ja

- velvoittaa Lahden Sähköalantyöntekijät ry:n korvaamaan kantajan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 30 päivän kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

LSK Technology Oy:ssä on aikaisemmin sovellettu Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välistä sähköistysalan työehtosopimusta, jonka voimassaolo päättyi 31.1.2017. Työnantaja on ilmoittanut, että 1.2.2017 lähtien yrityksessä sovelletaan huoltoasentajiin Teknologiateollisuus ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välistä teknologiateollisuuden sähköalan työntekijöiden työehtosopimusta.

Sähköalojen ammattiliitto ry ja ammattiosasto haluavat, että LSK Technology Oy noudattaa 1.2.2017 voimaan tullutta Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n, Palvelualojen työnantajat PALTA ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välistä sähköistys- ja sähköasennusalan työehtosopimusta.

Työntekijät pyrkivät työtaistelutoimenpiteellä painostamaan työnantajaa luopumaan sitä velvoittavan työehtosopimuksen soveltamisesta. Työtaistelu on siten kohdistunut työehtosopimukseen kokonaisuudessaan.

Työnantajan edustajat ovat saaneet ammattiosaston jäseniltä tiedon päätetystä työtaistelusta ja lakon alkamisesta sitä edeltäneenä päivänä. Työnantajan edustajat ovat yrittäneet neuvotella ammattiosaston jäsenten kanssa tilanteesta, mutta tämä ei kuitenkaan ole riittänyt estämään lakkoa.

Ammattiosaston on katsottava rikkoneen työrauhavelvollisuuttaan, koska se on osallistunut työtaistelusta päättämiseen ja on muutenkin toiminnallaan asettunut tukemaan lakkoa.

Työtaistelusta on aiheutunut 128 työtunnin menetys.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Lahden Sähköalantyöntekijät ry on myöntänyt rikkoneensa työrauhavelvollisuutensa ja myöntänyt oikeudenkäyntikuluvaatimuksen oikeaksi.

Vastauksen perusteet

Työnantaja ei ole yrittänyt neuvotella tilanteesta työntekijöiden kanssa. Työntekijät eivät hyväksy työehtojensa heikentämistä ja työnantajan harjoittamaa työehtosopimusshoppailua. Työehtosopimuksen vaihtamistoimillaan työnantaja on tarkoituksellisesti heikentänyt työntekijöiden työehtoja.

Hyvityssakkoa alentavana tulee huomioida työtaistelun lyhyt kesto. Lisäksi huomioon tulee ottaa se, ettei työnantaja ole suostunut neuvottelemaan asiasta työntekijöiden kanssa.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

LSK Technology Oy:ssä järjestettiin edellä kuvatuin tavoin työtaistelu, joka alkoi tiistaina 7.2.2017 kello 7.00 ja päättyi torstaina 9.2.2017 kello 7.00. Työtaisteluun osallistui kahdeksan työntekijää.

Työtaistelun syynä oli työnantajan ilmoitus ryhtyä soveltamaan toista työehtosopimusta 1.2.2017 alkaen. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen soveltamisalaa ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston vastuu

Vastauksessa on myönnetty, että Lahden Sähköalantyöntekijät ry on rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Hyvityssakko

Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, jotka antaisivat aihetta arvioida hyvityssakon määrää tavallisesta menettelystä poiketen. Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, siihen osallistuneiden määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Lahden Sähköalantyöntekijät ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Lahden Sähköalantyöntekijät ry:n maksamaan Teknologiateollisuus ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 1.300 euroa.

Lahden Sähköalantyöntekijät ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 30 päivän kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Siitonen, Äimälä, Kari, Lehto ja Schön jäseninä. Esittelijä on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Työtaistelun syynä oli työnantajan ilmoitus ryhtyä soveltamaan toista työehtosopimusta. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen soveltamisalaa ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosasto myönsi rikkoneensa työrauhavelvollisuuden ja se tuomittiin hyvityssakkoon.

Ammattiliiton toimia ei voitu pitää riittävinä sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi ja se tuomittiin hyvityssakkoon.

KANTAJA

Teknologiateollisuus ry

VASTAAJA

Sähköalojen ammattiliitto ry

KUULTAVA

Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Laivasähkötyö Oy:n, LST Teollisuussähkö Oy:n ja LST Service Oy:n työntekijöitä on ollut lakossa keskiviikosta 8.2.2017 kello 6.00 alkaen maanantaihin 13.2.2017 kello 6.00 saakka. Lakkoon osallistuneet työntekijät ovat työskennelleet päivävuorossa arkipäivisin, joten lakko on kestänyt kolme työpäivää.

Lakkoon on osallistunut 70 työntekijää Laivasähkötyö Oy:ssä, yhdeksän työntekijää LST Teollisuussähkö Oy:ssä ja neljä työntekijää LST Service Oy:ssä eli yhteensä 83 työntekijää.

Lakkoon osallistuneet työntekijät ovat Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry:n (ammattiosasto) jäseniä. Ammattiosastolla on 1191 maksavaa jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Teknologiateollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry:n työrauhavelvollisuutensa rikkomisesta hyvityssakkoon,

- tuomitsee Sähköalojen ammattiliitto ry:n valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä hyvityssakkoon sekä

- velvoittaa Sähköalojen ammattiliitto ry:n ja Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry:n korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 30 päivän kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Lisäksi Teknologiateollisuus ry on kiistänyt Sähköalojen ammattiliitto ry:n esittämän oikeudenkäyntikuluvaatimuksen.

Perusteet

Kaikissa yrityksissä, joissa lakko on toteutettu, on aikaisemmin sovellettu Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välistä sähköistysalan työehtosopimusta, jonka voimassaolo päättyi 31.1.2017. Työnantaja on ilmoittanut, että 1.2.2017 lähtien yrityksissä sovelletaan Teknologiateollisuus ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välistä teknologiateollisuuden sähköalan työntekijöiden työehtosopimusta.

Sähköalojen ammattiliitto ry:n ja ammattiosaston väite, ettei työnantaja enää tunnustaisi A:ta luottamusmieheksi, ei pidä sellaisenaan paikkansa. A:n luottamusmiesasema on perustunut sähköistysalan työehtosopimukseen, jonka voimassaolo on päättynyt 31.1.2017. Työnantaja on Teknologiateollisuus ry:n jäsen, eikä työnantajalle ole annettu luottamusmiesilmoitusta Teknologiateollisuuden työehtosopimusten mukaan valitusta luottamusmiehestä.

Työehtosopimukseen kohdistuminen

Sähköalojen ammattiliitto ry ja ammattiosasto vaativat, että edellä mainitut yritykset noudattavat 1.2.2017 voimaan tullutta Sähkötekniset työnantajat STTA ry:n, Palvelualojen työntekijät PALTA ry:n ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n välistä sähköistys- ja sähköasennusalan työehtosopimusta.

Työntekijät pyrkivät työtaistelutoimenpiteellä painostamaan työnantajaa luopumaan sitä velvoittavan työehtosopimuksen soveltamisesta. Työtaistelu on siten kohdistunut työehtosopimukseen kokonaisuudessaan.

Teknologiateollisuus ry ihmettelee työtaistelutoimia, koska ne kohdistuvat Sähköalojen ammattiliitto ry:n omaan työehtosopimukseen.

Ammattiosaston ja ammattiliiton vastuu

Ammattiosasto on ilmoittanut työnantajalle 7.2.2017 asettaneensa Laivasähkötyö Oy:n, LST Teollisuussähkö Oy:n ja LST Service Oy:n kaikki työt ja työntekijät lakkoon. Ammattiosasto ei ole neuvotellut asiasta työnantajan kanssa. Ammattiosasto on päättänyt lakosta, eikä ole ryhtynyt työnantajan tiedon mukaan mihinkään toimenpiteisiin lakon estämiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Ammattiosaston on katsottava rikkoneen työrauhavelvollisuuttaan, koska se on osallistunut työtaistelusta päättämiseen ja on muutenkin toiminnallaan asettunut tukemaan lakkoa.

Teknologiateollisuus ry on heti lakosta tiedon saatuaan ilmoittanut siitä Sähköalojen ammattiliitto ry:lle ja vaatinut sitä ryhtymään toimenpiteisiin lakon estämiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Koska lakko on jatkunut edelleen haastehakemuksen jättämisen hetkellä 9.2.2017, ei Sähköalojen ammattiliitto ry:n voida katsoa ryhtyneen riittäviin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin lakon estämiseksi ja työrauhan palauttamiseksi. Koska lakko koskee osittain samaa yritystä ja samoja työntekijöitä ja kohdistuu samaan asiaan kuin edellisellä viikolla saman ammattiosaston toimeenpanema lakko, olisi Sähköalojen ammattiliitto ry:llä ollut korostettu vastuu alayhdistyksensä toiminnan valvonnan suhteen.

Oikeuskirjallisuuden mukaan, jos ammattiliiton on etukäteen syytä epäillä työtaistelutoimia tai jos työtaistelu on kestänyt pidempään ja sen estämiseksi tai lopettamiseksi on ryhdytty vain muodollisiin toimiin, valvontavelvollisuutta ei ole täytetty (Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2012, s. 219-220).

Sähköalojen ammattiliitto ry:n on katsottava laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan, koska se on laiminlyönyt työehtosopimuslain ja työehtosopimuksen mukaan sille kuuluvan valvontavelvollisuutensa sallimalla jäsentensä ryhtyä työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain vastaiseen työtaisteluun, sekä laiminlyönyt ryhtyä riittäviin toimenpiteisiin työrauhan ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi.

Vahingot

Työtaistelusta on aiheutunut 2.304 työtunnin menetys.

Viivästyssakkoina, menetettyinä katteina ja muina kuluina lakosta on aiheutunut Laivasähkötyö Oy:lle 144.880 euron menetys, LST Teollisuussähkö Oy:lle 28.000 euron menetys ja LST Service Oy:lle 6.600 euron menetys.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry on myöntänyt rikkoneensa työrauhavelvollisuutensa.

Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulujen määrä on myönnetty määrällisesti oikeaksi.

Sähköalojen ammattiliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin hylkää valvontavelvollisuuden laiminlyöntiä koskevan vaatimuksen ja velvoittaa Teknologiateollisuus ry:n korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut 300 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta.

Vastauksen perusteet

Työtaistelun tausta

Työnantaja on ilmoittanut työntekijöille vaihtavansa työehtosopimusta 1.2.2017 lukien. Aikaisemmin yhtiöissä on noudatettu Sähköalojen ammattiliitto ry:n ja STTA ry:n välistä sähköistysalan työehtosopimusta. Laivasähkötyö Oy:ssä tehtävät laivasähkötyöt kuuluvat nimenomaisesti kyseisen työehtosopimuksen, nykyään sähköistys- ja sähköasennusalan työehtosopimus, soveltamisalaan. Työntekijät vastustavat työehtosopimuksen vaihtoa ja työehtojen heikentämistä.

Työnantaja on painostanut työntekijöitä solmimaan paikallisia sopimuksia. Kun työnantaja ei ole saanut toivomiaan paikallisia sopimuksia aikaiseksi, työnantaja on kieltäytynyt selvittämästä kesken olevia urakoita ja tämän lisäksi kieltäytynyt maksamasta valmiiden urakoiden osalta urakkapohjia. Työnantaja on siis painostaakseen työntekijöitä sopimuksiin jättänyt palkkasaatavia maksamatta. Työntekijöillä ei ole velvollisuutta solmia paikallisia sopimuksia. Työnantaja on itse päättänyt vaihtaa työehtosopimuksen sellaiseen, joka ei sisällä sellaisia urakkatyön määräyksiä, joita työnantaja haluaa. Sähköliiton ja Teknologiateollisuus ry:n välinen työehtosopimus ei sisällä urakkapakkoa koskevia määräyksiä toisin kuin aikaisemmin yhtiössä noudatettu työehtosopimus.

Työnantaja ei ole suostunut neuvottelemaan asiasta pääluottamusmiehen A:n kanssa. Päinvastoin, työnantaja on ilmoittanut, ettei se enää lainkaan tunnusta A:ta luottamusmieheksi. Työnantaja on samaan aikaan painostanut yksittäisiä työntekijöitä tekemään sopimuksia, vaikka yhtiössä on luottamusmies. Ammattiosastosta on myös ilmoitettu työnantajalle, että neuvottelijoita löytyy tarvittaessa myös osaston puolelta. Työnantaja ei ole ollut valmis neuvottelemaan, vaan on käyttänyt kieltäytymisen verukkeena sitä, ettei tunnusta luottamusmiestä, jolloin neuvottelukumppania ei työnantajan mukaan olisi.

Työnantajan painostustoimet kohdistuvat uuden työehtosopimuksen palkkausta koskeviin määräyksiin. Työnantaja on painostanut työntekijöitä paikallisiin sopimuksiin, vaikka työhuonekunta on ilmoittanut, ettei se halua tehdä paikallisia sopimuksia, koska työnantaja on työehtosopimusta vaihtamalla jo heikentänyt heidän työehtojaan.

Työtaistelun aiheuttamat vahingot

Työtuntien menetys kolmen työpäivän pituisesta työtaistelusta voi 83 työntekijän osalta olla enintään 1992 tuntia. Työtaistelusta kanteessa esitettyjen vahinkojen määrä ei kuultavan ja vastaajan näkemyksen mukaan voi olla kanteessa esitetyn suuruinen kolmen työpäivän osalta.

Ammattiosaston ja ammattiliiton vastuu

Työtaistelun ilmoitetun lyhyen keston lisäksi työnantajan omat toimet ja työtaistelulle antama aihe tulee ottaa huomioon hyvityssakon poistavana tai ainakin sen määrää runsaasti alentavana seikkana ammattiosaston osalta.

Sähköalojen ammattiliitto ry ei ole esittänyt työnantajalle vaatimuksia. Ammattiosastot ovat itsenäisiä yhdistyksiä, eikä Sähköalojen ammattiliitto ry:llä ole ollut mitään mahdollisuutta etukäteen valvoa itsenäisen yhdistyksen päätöksentekoa.

Sähköalojen ammattiliitto ry on työtaistelusta tiedon saatuaan kuitenkin 8.2.2017 kehottanut ammattiosastoa ja pääluottamusmiestä palauttamaan työrauhan.

Sähköalojen ammattiliitto ry on tehnyt asiassa kaiken voitavansa ja huolehtinut omalta osaltaan valvontavelvollisuudestaan. Hyvityssakkoja ei tule tuomita ottaen huomioon työtaistelun lyhyt kesto ja työnantajan omat toimet työntekijöitä kohtaan.

TODISTELU

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Sähköalojen ammattiliitto ry valvontakirje

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

Laivasähkötyö Oy:ssä, LST Teollisuussähkö Oy:ssä ja LST Service Oy:ssä järjestettiin edellä kuvatuin tavoin työtaistelut, jotka alkoivat keskiviikkona 8.2.2017 kello 6.00 ja päättyivät maanantaina 13.2.2017 kello 6.00. Lakkoihin osallistuneet työntekijät työskentelivät päivävuorossa arkipäivisin, joten lakot kestivät kolme työpäivää. Työtaisteluihin osallistui yhteensä 83 työntekijää.

Työtaisteluiden syynä oli työnantajan ilmoitus ryhtyä soveltamaan toista työehtosopimusta 1.2.2017 alkaen, joten työtaistelut kohdistuivat voimassa olevan työehtosopimuksen soveltamisalaa ja työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston ja ammattiliiton vastuu

Vastauksessa on myönnetty, että Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry on rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Vastauksessa on kiistetty, että Sähköalojen ammattiliitto ry olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Sähköalojen ammattiliitto ry:n kirjallisena todisteena olevasta kehotuksesta työrauhan palauttamiseksi 8.2.2017 ilmenee, että Sähköalojen ammattiliitto ry on saanut 7.2.2017 Teknologiateollisuus ry:ltä tiedon 8.2.2017 alkavista työtaisteluista. Sähköalojen ammattiliitto ry on 8.2.2017 kirjeitse kehottanut pääluottamusmiestä ja ammattiosastoa ryhtymään välittömästi kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi.

Työtuomioistuin toteaa, että kehotuksesta huolimatta lakot ovat jatkuneet ennakkoilmoituksen mukaisesti. Ammattiliiton toimia ei voida pitää riittävinä sille kuuluvan valvontavelvollisuuden täyttämiseksi. Ammattiliitto on siten laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Hyvityssakko

Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, jotka antaisivat aihetta arvioida hyvityssakon määrää tavallisesta menettelystä poiketen. Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, siihen osallistuneiden määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Teknologiateollisuus on alun perin ilmoittanut, että työtaisteluun on osallistunut yhteensä 96 työntekijää, mutta hyväksynyt myöhemmin Sähköalojen ammattiliitto ry:n ja Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry:n ilmoituksen 83 työntekijästä. Teknologiateollisuus ry:n ilmoittama 2.304 työtunnin menetys on siis laskettu 96 työntekijän 8 tunnin työvuoron mukaan kolmen päivän ajalta (96 x 8 x 3 = 2.304). Kun työtaisteluun osallistuneiden työntekijöiden määräksi on myöhemmin hyväksytty 83 työntekijää, on työtunteja menetetty Sähköalojen ammattiliitto ry:n ja Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry:n ilmoittamat 1.992 tuntia (83 x 8 x 3 = 1.992).

Oikeudenkäyntikulut

Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n ovat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry:n maksamaan Teknologiateollisuus ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 3.200 euroa ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n maksamaan Teknologiateollisuus ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 3.600 euroa.

Turun Seudun Sähkötyöntekijät ry ja Sähköalojen ammattiliitto ry:n velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 30 päivän kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Siitonen, Äimälä, Kari, Lehto ja Schön jäseninä. Esittelijä on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Tuotannon työntekijöiden lakon syynä oli työnantajan päätös kilpailukykysopimuksen mukaisesta 24 tunnin työajan pidentämisestä, vaikka työntekijät esittivät sopimuksen toteuttamiselle vaihtoehtoisia ratkaisuja. Lakko kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen mukaiseen työnantajan työnjohto-oikeuteen. Ammattiosasto myönsi rikkoneensa työrauhavelvoitettaan ja se tuomittiin hyvityssakkoon.

KANTAJA

Teknologiateollisuus ry

VASTAAJA

Metallityöväen Liitto ry

KUULTAVA

Hietalahden Telakkatyöväen ammattiosasto ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Arctech Helsinki Shipyard Oy:n tuotannon työntekijöiden lakko alkoi torstaina 3.11.2016 kello 11.45 ja päättyi perjantaina 4.11.2016 kello 24.00. Lakkoon osallistui yhteensä 264 työntekijää, joista Metallityöväen Liitto ry:n jäseniä oli 205.

Hietalahden Telakkatyöväen ammattiosasto ry:llä on 209 maksavaa jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Teknologiateollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Hietalahden Telakkatyöväen ammattiosasto ry:n työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisen työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä hyvityssakkoon; ja

- velvoittaa Hietalahden Telakkatyöväen ammattiosasto ry:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työpaikalla käytiin neuvotteluja kilpailukykysopimukseen liittyvästä työajan pidentämisestä, jonka johdosta ammattiosasto järjesti torstaina 3.11.2016 työmaakokouksen. Pääluottamusmies A toimitti kokouskutsut ilmoitustauluille ja osallistui kokoukseen. Työntekijöiden ruokalaan oli ilmoitettu jo edellisellä viikolla, ettei perjantaille 4.11.2016 tarvitse varata tavanomaista määrää lounasruokaa, joten lakosta oli päätetty jo ennen työmaakokousta.

Työmaakokouksen 3.11.2016 jälkeen työntekijät poistuivat työpaikalta. Pääluottamusmies ei osallistunut lakkoon, eikä ilmoittanut lakosta työnantajalle. Työnantaja vaati välittömästi lakon alettua pääluottamusmieheltä toimia työrauhan palauttamiseksi. Ammattiosasto toimitti perjantaiaamuna 4.11.2016 työnantajalle ehdotuksen, jonka mukaan työrauha voidaan palauttaa perjantain 4.11.2016 kuluessa, mikäli työnantaja luopuu kilpailukykysopimuksen mukaisesta 24 tunnin työajan pidennyksestä.

Työtaistelu kohdistui voimassa olevan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen, jonka mukaan työnantajalla on oikeus määrätä työn johtamisesta, sekä erillispöytäkirjaan vuosittaisen työajan pidentämisestä teknologiateollisuuden työehtosopimuksen soveltamisalalla. Työtaistelulla pyrittiin painostamaan työnantajaa työehtosopimusmääräyksien vastaisesti suostumaan työntekijäpuolen mielen mukaisiin ratkaisuihin asioissa, jotka kuuluvat työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin.

Hietalahden Telakkatyöväen ammattiosasto ry:n toimikunnan jäsenistä B, C, D ja E osallistuivat työtaisteluun. Ammattiosasto vastaa edustajiensa menettelystä ja on näin ollen rikkonut työrauhavelvollisuutensa. Hietalahden Telakkatyöväen ammattiosasto ry tai sen edustajat eivät ryhtyneet riittäviin toimenpiteisiin lakon estämiseksi tai sen päättämiseksi ja työrauhan palauttamiseksi.

Lakon johdosta menetettiin yhteensä 3.084 työtuntia ja siitä aiheutui noin 87.000 euron vahinko. Projektien myöhästyminen nosti projektien myöhästymissakkoja.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metallityöväen Liitto ry on myöntänyt kantajan vaatimukset oikeiksi.

Perusteet

Ammattiosaston toimikunnan koolle kutsuma työmaakokous käsitteli torstaina 3.11.2016 kilpailukykysopimusta. Mielenilmauksen syynä ei ollut se, että työntekijät olisivat vastustaneet paikallista sopimista kilpailukykysopimuksen soveltamisesta. Työntekijöiden edustajat tekivät työnantajalle useita ratkaisuehdotuksia kilpailukykysopimuksen soveltamisesta kilpailukyvyn parantamistavoitteita edistävin toimin. Työnantaja kuitenkin ilmoitti pitäytyvänsä ainoastaan 24 tunnin työajan lisäämisessä. Mielenilmauksen syynä oli työnantajan kielteinen asenne neuvotteluja kohtaan.

Pääluottamusmies kehotti työntekijöitä säilyttämään ja palauttamaan työrauhan, eikä osallistunut mielenilmaisuun. Mielenilmaisuun eivät osallistuneet myöskään palomiehet tai lähetetyt työntekijät. Pääluottamusmies ilmoitti työnantajalle mielenilmauksen alkamisesta, syystä ja kestosta.

Mahdollisen hyvityssakon määrässä tulee huomioida mielenilmauksen lyhyt kesto ja säästyneet palkkakustannukset. Ilmoitus työnantajalle mielenilmauksesta aiheutuneesta vahingosta ja sen määrästä on yksilöimätön.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

Arctech Helsinki Shipyard Oy:ssä järjestettiin edellä kuvatuin tavoin työtaistelu, joka alkoi torstaina 3.11.2016 kello 11.45 ja päättyi perjantaina 4.11.2016 kello 24.00. Työtaisteluun osallistui yhteensä 205 Metallityöväen Liitto ry:n jäsentä.

Työtaistelun syynä oli työnantajan pitäytyminen kilpailukykysopimuksen mukaisessa 24 tunnin työajan lisäämisessä, vaikka työntekijät tekivät työnantajalle vaihtoehtoisia ratkaisu-

ehdotuksia kilpailukykysopimuksen soveltamisesta. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskeviin määräyksiin.

Ammattiosaston vastuu

Vastauksessa on myönnetty, että Hietalahden Telakkatyöväen ammattiosasto ry on rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Hyvityssakko

Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, siihen osallistuneiden määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Hietalahden Telakkatyöväen ammattiosasto ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Hietalahden Telakkatyöväen ammattiosasto ry:n maksamaan Teknologiateollisuus ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 2.000 euroa.

Hietalahden Telakkatyöväen ammattiosasto ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Aaltonen, Lindström, Nybondas, Lehto ja Koskinen jäseninä. Esittelijä on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.

Työtaistelun syynä oli työnantajan ilmoittamat työvoiman vähennykset. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Ammattiosasto myönsi laiminlyöneensä valvontavelvollisuuden ja se tuomittiin hyvityssakkoon.

KANTAJA

Teknologiateollisuus ry

VASTAAJA

Metallityöväen Liitto ry

KUULTAVA

Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Bronto Skylift Oy Ab:n 116 työntekijästä 100 oli lakossa 22.10.2015 kello 12.00 alkaen 23.10.2015 kello 22.00 saakka. Lakkoon osallistuneet työntekijät olivat Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto ry:n (ammattiosasto) jäseniä. Pääluottamusmies ei osallistunut mielenilmaukseen. Ammattiosastossa on 3000 maksavaa jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Teknologiateollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto ry:n valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä hyvityssakkoon ja

- velvoittaa Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto ry:n korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen 30 päivän kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Ammattiosasto on laiminlyönyt työehtosopimuslain mukaan sille kuuluvan valvontavelvollisuutensa sallimalla jäsentensä ryhtyä työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain vastaiseen työtaisteluun sekä laiminlyömällä ryhtyä riittäviin toimenpiteisiin työrauhan ylläpitämiseksi ja palauttamiseksi.

Lakkoon osallistuivat kaikkien osastojen työntekijät. Tehtaalla työskennellään kolmessa vuorossa maanantaista perjantaihin.

Pääluottamusmies ilmoitti työnantajalle lakon syyksi työvoiman vähennykset.

Työntekijät pyrkivät työtaistelutoimenpiteellä painostamaan työnantajaa luopumaan työnjohto-oikeudestaan. Työtaistelu kohdistui siten työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta sekä työntekijöiden ottamista ja erottamista koskeviin määräyksiin.

Työnantajan edustajat olivat heti vaatineet pääluottamusmiestä ryhtymään toimenpiteisiin työrauhan palauttamiseksi. Pääluottamusmies ei ryhtynyt riittäviin ja tehokkaisiin toimenpiteisiin työrauhan estämiseksi ja palauttamiseksi.

Työnantajan arvion mukaan työtaistelusta aiheutui noin 1.280 tunnin ja 82.000 euron menetys.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metallityöväen Liitto ry on vastannut Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto ry:n puolesta työtuomioistuimesta annetun lain 12 §:n 3 momentin perusteella.

Metallityöväen Liitto ry on myöntänyt kanteen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä ja Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut perusteeltaan ja määrältään.

Vastauksen perusteet

Työpaikan silloisen pääluottamusmiehen tietoon kantautui väite, että työntekijät suunnittelevat mielenilmausta. Pääluottamusmies alkoi sen jälkeen kiertää silloisen varapääluottamusmiehen kanssa työntekijöiden luona kehottamassa työntekijöitä säilyttämään työrauha työpaikalla. Pääluottamusmies kehotti kaikkia työntekijöitä tekemään normaalisti töitä, jotta käynnissä olevat yhteistoimintaneuvottelut saataisiin mahdollisimman hyvään päätökseen. Työrauha yritettiin siten kaikin keinoin säilyttää työpaikalla. Pääluottamusmiehen ponnekkaista yrityksistä huolimatta työntekijät päättivät aloittaa mielenilmauksen.

Mielenilmauksella ei yritetty lainkaan painostaa työnantajaa, eikä sen aikaan edes esitetty mitään vaatimuksia työnantajalle. Kyse oli puhtaasti surumarssista, jolla haluttiin osoittaa työnantajan ilmoittamien irtisanomisten aiheuttama mielipaha.

Mahdollisen hyvityssakon määrässä tulee huomioida mielenilmauksen lyhyt kesto, pääluottamusmiehen yritykset säilyttää työpaikalla työrauha, se, että kyse on ollut puhtaasta mielenosoittamisesta, jolla ei ole edes yritetty painostaa työnantajaa mihinkään sekä se, että mielenilmauksesta on yli vuosi aikaa. Työrauha ja tasapaino työpaikalle ovat palanneet jo kauan aikaa sitten työnantajan ja työntekijöiden omin toimin.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

Bronto Skylift Oy Ab:ssa järjestettiin edellä kuvatuin tavoin työtaistelu, joka alkoi 22.10.2015 kello 12.00 ja päättyi 23.10.2015 kello 22.00. Työtaisteluun osallistui 100 työntekijää.

Työtaistelun syynä oli työnantajan ilmoittamat työvoiman vähennykset. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen, jonka mukaan työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä.

Ammattiosaston vastuu

Vastauksessa on myönnetty, että Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto ry on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Hyvityssakko

Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, siihen osallistuneiden määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto ry:n maksamaan Teknologiateollisuus ry:lle hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä 2.200 euroa.

Tampereen Metallityöväen Ammattiosasto ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa 30 päivän kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Aaltonen, Lindström, Nybondas, Lehto ja Koskinen jäseninä. Esittelijä on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Tuotannon työntekijöiden työtaistelun syynä oli osaston johdon toiminta, joten työtaistelu kohdistui työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen. Ammattiosasto myönsi rikkoneensa työrauhavelvoitettaan ja se tuomittiin hyvityssakkoon.

KANTAJA

Teknologiateollisuus ry

VASTAAJA

Metallityöväen Liitto ry

KUULTAVA

Turun metallityöväen ammattiosasto ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Meyer Turku Oy:n (jäljempänä myös yhtiö) Turun telakan tuotanto-osaston osastokokous järjestettiin torstaina 16.2.2017 kello 15.20 alkaen. Kokouksen aihe oli ilmoituksen mukaan osaston johdon toiminta. Tuotanto-osaston työntekijät olivat lakossa perjantaista 17.2.2017 kello 7.00 alkaen kello 16.00 saakka. Työtaisteluun osallistuivat kaikki tuolloin työvuorossa olleet vakituiset 52 tuotannon työntekijää. Työntekijät kuuluvat Turun metallityöväen ammattiosasto ry:een.

Turun metallityöväen ammattiosasto ry:llä on 3.500 maksavaa jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Teknologiateollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- ensisijaisesti tuomitsee Turun metallityöväen ammattiosasto ry:n työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisen työrauhavelvollisuutensa rikkomisesta hyvityssakkoon,

- toissijaisesti tuomitsee Turun metallityöväen ammattiosasto ry:n työehtosopimuksen ja työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuutensa laiminlyönnistä hyvityssakkoon, ja

- velvoittaa Turun metallityöväen ammattiosasto ry:n korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla korkoineen.

Perusteet

Ammattiosasto rikkoi työrauhavelvollisuuttaan järjestämällä laittoman työtaistelun. Työtaistelun syynä oli työntekijöiden tyytymättömyys työn johtamiseen, joten työtaistelu kohdistui voimassa olevan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen, jonka mukaan työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta. Lakolla pyrittiin painostamaan työnantajaa pidättäytymään liikkeenjohdollisista toimista ja muuttamaan johtamistoimintaansa, jotka kuuluvat työnantajan työnjohto-oikeuden piiriin.

Suurlohkokoontituotannossa ammattiosastoa edustaa useampi luottamusmies, jotka olivat mukana järjestämässä lakkoa. Luottamusmiehet järjestivät palaverin, jossa lakosta on päätetty, osallistuivat palaveriin ja lakkoon. Luottamusmies ilmoitti palaverin jälkeen lakosta yhtiölle. Ammattiosasto, luottamusmies sen edustajana tai Metallityöväen Liitto ry eivät ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin lakon estämiseksi ja työrauhan säilyttämiseksi tai palauttamiseksi. Mikäli joihinkin toimenpiteisiin olisikin ryhdytty, ovat ne joka tapauksessa olleet riittämättömiä työrauhan säilyttämiseksi.

Yhtiö oli sopinut työntekijöiden kanssa noin viikko ennen työtaistelua siitä, miten väitettyjä epäkohtia ja väärinkäsityksiä työn johtamisessa korjataan. Lakko sekä siitä aiheutuneet vahingot ovat epäsuhdassa työnantajan toimenpiteiden kanssa, sillä se yritti ottaa huomioon työntekijöiden huolet työn johtamisessa. Tästä huolimatta työntekijät järjestivät työtaistelun.

Lakosta aiheutui taloudellista vahinkoa yhtiölle osaston menetettyinä työtunteina yhteensä 416 tuntia ja lohkonostojen sekä rihtaustöiden viivästymisinä noin 300 työtuntia. Työtuntien menetyksestä ja tuotannon jättämästä johtunut taloudellinen vahinko on noin 70.000 euroa. Taloudellisen vahingon lisäksi lakosta aiheutuu aineetonta vahinkoa yhtiön toiminnan luotettavuudelle.

VASTAUS

Vastaus

Metallityöväen Liitto ry on myöntänyt, että Turun metallityöväen ammattiosasto ry on rikkonut työrauhavelvoitettaan.

Perusteet

Mielenilmaisun syynä oli osastolla pitkään jatkunut huono johtaminen. Työntekijät tai heidän edustajansa eivät olleet tietoisia siitä, että asian korjaamiseksi olisi tehty toimenpiteitä.

Osaston luottamusmies osallistui kokoukseen, jossa mielenilmaisusta päätettiin ja mielenilmaisuun. Luottamusmies keskusteli kuitenkin työnantajan kanssa mielenilmaisun aikana neuvotteluvelvoitteen toteutumiseksi.

Ammattiosasto tulisi jättää hyvityssakkoon tuomitsematta mielenilmaisun lyhyen keston ja työnantajan mielenilmaisulle antaman aiheen vuoksi. Mikäli hyvityssakko tuomitaan, edellä mainitut seikat on otettava huomioon sitä alentavina tekijöinä.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

Meyer Turku Oy:ssä järjestettiin edellä kuvatuin tavoin työtaistelu, joka alkoi perjantaina 17.2.2017 kello 7.00 ja päättyi kello 16.00. Työtaisteluun osallistui 52 työntekijää.

Työtaistelun syynä oli osaston johdon toiminta. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen työnjohto-oikeutta koskevaan määräykseen.

Ammattiosaston vastuu

Vastauksessa on myönnetty, että Turun metallityöväen ammattiosasto ry on rikkonut työrauhavelvollisuuttaan.

Hyvityssakko

Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, joiden perusteella hyvityssakko tulisi jättää tuomitsematta tai jotka antaisivat aihetta arvioida hyvityssakon määrää tavanomaisesta menettelystä poiketen. Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, siihen osallistuneiden määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Turun metallityöväen ammattiosasto ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Turun metallityöväen ammattiosasto ry:n maksamaan Teknologiateollisuus ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 1.800 euroa.

Turun metallityöväen ammattiosasto ry velvoitetaan korvaamaan Teknologiateollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.500 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Saarensola, Aarto, Lindström, Lehto ja Schön jäseninä. Esittelijä on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.

Työtaistelun syynä oli henkilöstön tyytymättömyys yhden työntekijän irtisanomiseen. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen työsuhteen alkamista ja päättymistä koskevaan määräykseen, jonka mukaan työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä.

Ammattiosaston edustajina pääluottamusmies, osaston luottamusmies ja varaluottamusmies olivat ilmoittaneet yhdessä lakosta työnantajalle, ilmaisseet tällä toimellaan hyväksyntänsä lakon toimeenpanolle ja ottaneet siten vastuun työtaistelusta. Ammattiosasto, joka vastaa edustajiensa menettelystä, oli näin ollen rikkonut työrauhavelvollisuutensa ja tuomittiin hyvityssakkoon.

Ammattiliitto oli saanut tiedon lakosta vasta sen alettua. Ottaen huomioon lakon lyhyt kesto ja se, että työntekijät olivat poistuneet työpaikalta välittömästi lakosta ilmoittamisen jälkeen, ammattiliitolla ei ollut käytännössä mahdollisuutta tehokkaisiin valvontatoimiin. Ammattiliiton ei katsottu laiminlyöneen valvontavelvollisuuttaan ja sitä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylättiin.

KANTAJA

Metsäteollisuus ry

VASTAAJA

Paperiliitto ry

KUULTAVA

Paperiliiton Rauman osasto n:o 8 ry

ASIA

Työrauha

TYÖTAISTELUTOIMENPITEET

Oy Botnia Mill Service Ab:n Rauman yksikön 25 työntekijästä 21 oli lakossa 10.1.2017 kello 12 alkaen työvuoronsa loppuun saakka. Työntekijät palasivat normaalisti töihin aamulla 11.1.2017. Lakkoon osallistuneet työntekijät ovat Paperiliiton Rauman osasto n:o 8 ry:n (ammattiosasto) jäseniä. Ammattiosastossa on 132 maksavaa jäsentä.

KANNE

Vaatimukset

Metsäteollisuus ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- tuomitsee Paperiliitto ry:n valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon;

- tuomitsee Paperiliiton Rauman osasto n:o 8 ry:n ensisijaisesti työrauhavelvollisuuden rikkomisesta ja toissijaisesti valvontavelvollisuuden laiminlyömisestä hyvityssakkoon; ja

- tuomitsee Paperiliitto ry:n ja Paperiliiton Rauman osasto n:o 8 ry:n korvaamaan yhteisvastuullisesti Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.600 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen päätöksen antamisesta lukien.

Perusteet

Työtaistelutoimenpiteen syy ja kohdistuminen työehtosopimukseen

Lakon syy on ollut Oy Botnia Mill Service Ab:n henkilöstön tyytymättömyys yhden työntekijän irtisanomiseen. Työtaistelutoimenpiteen tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa työehtosopimuksen vastaisesti. Asiasta päättäminen kuuluu työnantajan työnjohto-oikeuteen. Menettely on näin ollen kohdistunut Paperiteollisuuden työehtosopimuksen 5 §:ään, jonka mukaan työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä sekä määrätä työn johtamisesta.

Ammattiliiton ja ammattiosaston vastuu

Lakkoa edelsi työntekijän irtisanomiseen liittynyt kuulemistilaisuus, jossa myös pääluottamusmies oli läsnä. Koska lakosta ilmoittivat pääluottamusmies, osaston luottamusmies ja varaluottamusmies yhdessä, ammattiosasto on mitä ilmeisimmin tehnyt päätöksen lakon aloittamisesta. Työntekijät poistuivat työpaikalta välittömästi ilmoituksen antamisen jälkeen. Ammattiosasto on näin ollen rikkonut työrauhavelvollisuutensa asiassa.

Paperiliitto ry:ltä (ammattiliitto) vaadittiin työrauhan palauttamista kirjallisesti 10.1.2017 kello 13.07 (= K1). Ammattiliitto tai ammattiosasto eivät ole ryhtyneet mihinkään tai ainakaan riittäviin toimenpiteisiin työtaistelun estämiseksi tai työrauhan palauttamiseksi niille esitetyistä vaatimuksista huolimatta. Liitto ja ammattiosasto ovat siten joka tapauksessa laiminlyöneet valvontavelvollisuutensa asiassa.

Lakosta aiheutui työjärjestelyihin liittyvää vahinkoa. Lakon vuoksi kesken jäi kriittisiä asennustöitä, joista osan hoitivat loppuun ulkopuoliset asentajat ja asiakkaan henkilöstö.

Työehtosopimuksen n:o 48 allekirjoituspöytäkirjan kohdan 8 mukaan ammattiliitolla on ollut korostettu velvollisuus työrauhan ylläpitämiseksi. Tämä seikka on otettava huomioon asian ratkaisussa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Paperiliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin hylkää kanteen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Paperiliiton Rauman osasto n:o 8 ry on vaatinut, että työtuomioistuin hylkää kanteen työrauhavelvollisuuden rikkomisesta. Paperiliiton Rauman osasto n:o 8 ry on myöntänyt kanteen valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Paperiliitto ry:llä ja Paperiliiton Rauman osasto n:o 8 ry:llä ei ole ollut huomauttamista vaadittuihin oikeudenkäyntikuluihin.

Vastauksen perusteet

Tapahtumatiedot

Ammattiosasto ei ole tehnyt mielenilmauksesta minkäänlaista päätöstä. Kysymyksessä on ollut kunnossapitoyhtiön työntekijöiden spontaani ulosmarssi, jonka syynä on mitä ilmeisimmin ollut työnantajan harjoittama henkilöstöpolitiikka.

Haastehakemuksen mukaan mielenilmauksen tarkoituksena on ollut painostaa työnantajaa työehtosopimuksen vastaisesti, mutta väitettä ei ole yksilöity miltään osin. Vastauksen antajien tiedossa ei ole minkäänlaista työntekijöiden ilmoittamaa vaatimusta tai muutakaan edellytystä töihin paluulle.

Mielenilmaukseen osallistuvat työntekijät ovat päivätyössä, joten mielenilmaus on käytännössä kestänyt vain heidän työvuoronsa loppuun eli noin kolme ja puoli tuntia, ei siis seuraavaan aamuun. Kaikki mielenilmaukseen osallistuvat työntekijät ovat palanneet normaalisti työhön seuraavana aamuna työvuoroluettelonsa mukaisesti.

Ammattiosaston vastuu

Kuten haastehakemuksessa on kerrottu, ammattiosaston edustajat ovat välittömästi mielenilmauksesta tiedon saatuaan ilmoittaneet tästä työnantajalle. Tätä seikkaa ei kuitenkaan voida tulkita siten, että ammattiosasto olisi päättänyt mielenilmauksesta. Päinvastoin ammattiosaston puheenjohtaja ja tehtaan luottamusmiehet ovat tapahtuneesta mielenilmauksesta kuultuaan alkaneet toimia sen varmistamiseksi, että mielenilmaus ei leviäisi Metsä Fibren Rauman tehtaan palveluksessa oleviin työntekijöihin. Kunnossapidon mielenilmausta ammattiosasto ei kuitenkaan ole pystynyt estämään.

Ammattiliiton vastuu

Paperiliitto ry:n puolelta ollaan oltu tehtaalle yhteydessä välittömästi Metsäteollisuus ry:n yhteydenoton jälkeen ja kehotettu palauttamaan työrauha tehtaalle. Tuossa vaiheessa ei kunnossapidon työntekijöiden jo poistuttua ollut alkaneelle mielenilmaukselle tosiasiallisesti tehtävissä mitään. Paperiliitto ry on kuitenkin yhdessä paikallisen ammattiosaston kanssa pyrkinyt käytettävissään olevien keinoin estämään mielenilmauksen laajenemisen, missä on onnistuttu. Näin ollen Paperiliitto ry:n ei voida katsoa rikkoneen valvontavelvollisuuttaan asiassa.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Sähköpostiviesti Paperiliitto ry:lle 10.1.2017 kello 13.08

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Työtaistelutoimenpiteet ja kohdistuminen työehtosopimukseen

Oy Botnia Mill Service Ab:n Rauman yksikössä järjestettiin edellä kuvatuin tavoin työtaistelu, joka alkoi 10.1.2017 kello 12 ja kesti työntekijöiden työvuoron päättymiseen saakka. Työtaistelun kesto oli noin kolme ja puoli tuntia. Työtaisteluun osallistui 21 työntekijää.

Työtaistelun syynä oli henkilöstön tyytymättömyys yhden työntekijän irtisanomiseen. Työtaistelu kohdistui siten voimassa olevan työehtosopimuksen työsuhteen alkamista ja päättymistä koskevaan määräykseen, jonka mukaan työnantajalla on oikeus ottaa toimeen ja erottaa työntekijä.

Ammattiosaston ja ammattiliiton vastuu

Vastauksessa on kiistetty, että Paperiliiton Rauman osasto n:o 8 ry olisi rikkonut työrauhavelvollisuutensa ja myönnetty, että se on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Asiassa on riidatonta, että pääluottamusmies, osaston luottamusmies ja varaluottamusmies ammattiosaston edustajina ilmoittivat yhdessä työnantajalle lakosta. Työtuomioistuin katsoo, että ammattiosaston edustajien on katsottava edellä mainitulla toimellaan ilmaisseen hyväksyntänsä lakon toimeenpanolle ja ottaneen siten vastuun työtaistelusta. Ammattiosasto, joka vastaa edustajiensa menettelystä, on näin ollen rikkonut työrauhavelvollisuutensa.

Vastauksessa on kiistetty, että Paperiliitto ry olisi laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa.

Paperiliitto ry:n on näytetty saaneen tiedon lakosta Metsäteollisuus ry:n työmarkkinapäällikön 10.1.2017 kello 13.08 lähettämästä sähköpostista.

Työtuomioistuin katsoo, että kun otetaan huomioon työtaistelun lyhyt kesto ja se, että työntekijät poistuivat työpaikalta välittömästi sen jälkeen, kun ammattiosaston edustajat olivat ilmoittaneet lakosta 10.1.2017 noin kello 12, ei ammattiliitolla ole ollut käytännössä mahdollisuutta tehokkaisiin valvontatoimiin. Näin ollen Paperiliitto ry ei ole laiminlyönyt valvontavelvollisuuttaan ja sitä vastaan esitetty kanne hylätään.

Hyvityssakko

Asiassa ei ole tullut esille seikkoja, jotka antaisivat aihetta arvioida hyvityssakon määrää tavallisesta menettelystä poiketen. Hyvityssakon määrää arvioitaessa on otettu huomioon työtaistelutoimenpiteen kesto, siihen osallistuneiden määrä, ammattiosaston koko ja muut työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Paperiliiton Rauman osasto n:o 8 ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin tuomitsee työehtosopimuslain 8, 9 ja 10 §:n nojalla Paperiliiton Rauman osasto n:o 8 ry:n maksamaan Metsäteollisuus ry:lle hyvityssakkoa työrauhavelvollisuuden rikkomisesta 800 euroa.

Paperiliitto ry:tä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Paperiliiton Rauman osasto n:o 8 ry velvoitetaan korvaamaan Metsäteollisuus ry:n oikeudenkäyntikulut 2.600 eurolla, mille määrälle on maksettava korkolain 4 §:n 1 momentin mukaista viivästyskorkoa kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Paperiliitto ry:tä vastaan esitetty oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Saarensola, Aarto, Lindström, Lehto ja Schön jäseninä. Esittelijä on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Asiassa oli kysymys siitä, oliko yliopistojen yleisen työehtosopimuksen mukaan opetusvelvollisuustyöaikaan kuuluvalla äitiysvapaalla olevalla opettajalla oikeus saada palkkaus kesäkeskeytyksen ajalta. Asiassa oli riidatonta, että työntekijä oli saanut sekä äitiysrahan että palkan laskennalliselta vuosilomaltaan siihen asti kun yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 15 §:n mukainen 72 arkipäivän mittainen palkallinen äitiysvapaa oli ulottunut. Riidatonta oli myös, että työntekijä oli saanut palkan siltä osalta kesäkeskeytystä, joka oli ajoittunut äitiysvapaata seuraavalle vanhempainvapaakaudelle. Työtuomioistuin katsoi, että työntekijällä oli oikeus saada palkka myös siltä osalta laskennallista vuosilomaa ja kesäkeskeytystä, joka ajoittui 72 arkipäivän mittaisen palkallisen äitiysvapaakauden ja vanhempainvapaakauden väliin. Kanne hyväksyttiin vahvistusvaatimuksen ja suoritusvaatimuksen osalta. Hyvityssakkoja koskevat vaatimukset hylättiin, koska asia oli tulkinnanvarainen ja epäselvä ennen asiassa vastaanotettua henkilötodistelua.

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJAT

Sivistystyönantajat ry

Tampereen yliopisto

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 20.12.2016

Pääkäsittely 31.1.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Sivistystyönantajat ry:n, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n välisessä yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa 1.4.2014–31.1.2017 on ollut seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 Luku POISSAOLOT

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Päivärahan siirtyminen työnantajalle

Oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen päivä- äitiys- ja isyysrahaan siirtyy paikallisen sairauspoissaolon, äitiys- ja vanhempainvapaan ajalta työnantajalle siltä osin, kuin em. päivärahan määrä ei ylitä työntekijän samalta ajalta saamaa palkkaa.

Sellaisen henkilöstön osalta, jolla ei ole oikeutta vuosilomaan, oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan ei siirry työnantajalle 16.6. alkavan ns.

laskennallisen vuosiloman ajalta.

Muuna aikana, kun harjoittelukouluissa opetustyö on lomien johdosta keskeytynyt, päiväraha tai edellä tarkoitettu korvaus suoritetaan työnantajalle, jos työntekijä on ollut oikeutettu päivärahaan tai muuhun korvaukseen, mutta työntekijä ei ole hakenut työkyvyttömyyden johdosta vapaata.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

PERHEVAPAAT

15 § Äitiysvapaan, isyysvapaan ja ottovanhemman vanhempainvapaan palkallisuus

Työntekijällä, jolla on oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen äitiysvapaaseen, maksetaan 1 luvun 7 §:n ja tämän luvun 1 §:n mukainen palkka äitiysvapaan alusta lukien 72 arkipäivän ajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tämän ylittävältä äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan ajalta ei makseta palkkaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Soveltamisohje: Äitiysvapaan alkamisesta on työsopimuslain 4 luvun 3 a §:n mukaan ilmoitettava ennen vapaan aiottua alkamisaikaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A on ollut Tampereen yliopiston Normaalikoulussa vakinaisessa työsuhteessa luokanopettajan tehtävissä vuodesta 2008 alkaen. Opetusvelvollisuustyöajan piiriin kuuluvana hän ei ole ollut vuosilomalain soveltamisalan piirissä. Näin ollen A:lle ovat kuuluneet palkallisina oppilaitoksen opetustyön keskeytysjaksot. Tällaista palkallista vapaata ei voi siirtää esimerkiksi samalla ajalle sattuvien perhevapaiden tai työkyvyttömyyden vuoksi, kuten vuosilomalain soveltamisalan piirissä oleva työntekijä voi tehdä.

A:n äitiysrahakausi oli 27.3.2014–1.8.2014 (105 arkipäivää) ja vanhempainrahakausi 2.8.2014–20.12.2014 (119 arkipäivää). Työnantaja maksoi A:lle yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 15 §:n mukaisesti palkkauksen äitiysvapaan alusta lukien 72 arkipäivältä ajalla 27.3.2014–24.6.2014. A:n laskennallinen vuosiloma oli ajalla 16.6.2014–28.7.2014. A sai työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 2 kohdan mukaisesti palkan lisäksi myös äitiyspäivärahan itselleen siltä osin kuin äitiysvapaan 72 arkipäivän palkallinen jakso osui A:n laskennallisen vuosiloman ajalle eli ajalta 16.6.2014–24.6.2014. Työnantaja ei maksanut A:lle palkkaa ajalta 25.6.2014–1.8.2014. Tampereen yliopiston Normaalikoulussa oli kesäkeskeytys ajalla 1.6.2014–6.8.2014.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko A:lla oikeus palkkaan työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 2 ja 3 kohtien perusteella 25.6.2014–1.8.2014 väliseltä ajalta. Kysymys myös työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja työnantajaliiton valvontavelvollisuudesta.

Ennen vuonna 2010 tapahtunutta yksityistämistä yliopistoja on valtion virastoina sitonut valtion virka- ja työehtosopimus.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Tampereen yliopiston palveluksessa olevalla opettaja A:lla on yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 2 ja 3 kohtien perusteella oikeus palkkaansa 25.6.2014–1.8.2014 väliseltä ajalta,

- velvoittaa Tampereen yliopiston maksamaan opettaja A:lle ajalta 25.6.2014–1.8.2104 saamatta jääneitä palkkoja 4.670,37 euroa (ajalta 25.6.2014–30.6.2014 757,89 euroa, ajalta 1.7.2014–31.7.2014 3.789,46 euroa ja 1.8.2014 123,02 euroa) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kunkin palkanmaksukauden eräpäivästä lukien eli 20.12.2016 mennessä 869,91 eurolla pääomitettuine viivästyskorkoineen yhteensä 5.540,28 euroa.

- tuomitsee Tampereen yliopiston maksamaan kantajalle Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Sivistystyönantajat ry:n maksamaan kantajalle Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:lle työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

- velvoittaa vastaajat Tampereen yliopiston ja Sivistystyönantajat ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 8.250 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Tausta

A haki työvapaata perhevapaita varten työsopimuslain 4 luvun säännösten mukaisesti; äitiysvapaan osalta ajalle 27.3.2014–24.6.2014 ja vanhempainvapaan osalta ajalle 7.8.2014–20.12.2014. Työnantaja Tampereen yliopisto myönsi vapaat hakemuksen mukaisina.

Opetusalan käytännön mukaisesti A ei hakenut työvapaata ajalle 25.6.2014–6.8.2014. Tästä huolimatta Tampereen yliopisto ei maksanut yliopistojen yleisen työehtosopimuksen

3 luvun 2 §:n 2 ja 3 kohtien vastaisesti palkkaa A:lle 25.6.2014–1.8.2014 väliseltä ajalta.

Työehtosopimuksen soveltamiskäytäntö

Koska opetusvelvollisuustyöajassa oleva vuosilomalain piiriin kuulumaton opettaja ei voi siirtää opetustyön keskeytysjakson palkallista vapaata samalle ajalle sattuvien perhevapaiden tai työkyvyttömyyden vuoksi, on opetusalan virka- ja työehtosopimuksissa sovittu opettajille mahdollisuus keskeyttää perhevapaa ja saada kesäkeskeytyksen ajalta normaali palkkansa. Esimerkinomaisesti samaan tulkintaan voidaan viitata myös kunta-alalla.

Sopimusmääräyksen eli yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 2 ja 3 kohtien tarkoituksena on ollut kompensoida opetusvelvollisuustyöajassa olevan opettajan oikeus vuosilomalakia vastaaviin palkallisiin lomiin.

Harjoittelukouluja koskevan yliopistojen yleisen työehtosopimuksen (1.4.2014–31.1.2017)

1 luvun 1 §:n 2 kappaleen mukaan opetus- ja koulutustyöpäivien lukumäärä, oppitunnin pituus, opettajan opetus- ja muun työnajan sijoitus määräytyvät 31.12.1998 voimassa olleen lainsäädännön ja työsuunnitelmasta tai sitä vastaavasta asiakirjasta ilmenevän vakiintuneen käytännön mukaisesti.

Määräyksen mukainen vakiintunut käytäntö tarkoittaa sitä, ettei kesäkeskeytyksen ajalle voida antaa työtehtäviä eli sellaisia tehtäviä, jotka vakiintuneesti eivät ole kuuluneet opettajien työtehtäviin kesäkeskeytyksen aikana.

Työehtosopimuksen tieten rikkominen

Yksityisen Opetusalan Liiton (nykyään Sivistystyönantajat ry) ja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n 19.3.2010 välillä allekirjoitetun pöytäkirjan mukaan sopimuksen määräyksen sisältöä ei ole muutettu verrattuna valtion aikaiseen ja osapuolet ovat hyväksyneet yksiselitteisen tulkintakäytännön, jonka mukaan opettaja voi keskeyttää vanhempainlomansa kesäkeskeytyksen ajalta ja palata työhön menettämättä palkkaansa. Tästä huolimatta Tampereen yliopisto ei ole maksanut palkkaa A:lle aikavälillä 25.6.2014–1.8.2014. Näin ollen yliopisto on rikkonut tietensä yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräystä ja yliopisto on tuomittava maksamaan kantajalle työehtosopimuslain mukaista hyvityssakkoa.

Työehtosopimuslain mukaisen valvontavelvollisuuden rikkominen

Sivistystyönantajat ry on laiminlyönyt työehtosopimuksen mukaisen valvontavelvollisuutensa jättäessään ohjeistamatta Tampereen yliopistoa maksamaan A:lle palkan ajalta 25.6.2014–1.8.2014. Sivistystyönantajat ry:n olisi viimeistään liittoneuvotteluiden yhteydessä tullut havaita yliopiston menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti ja antaa yliopistolle tätä koskevat ohjeet. Tämän laiminlyödessään Sivistystyönantajat ry on laiminlyönyt samalla lainmukaisen valvontavelvollisuutensa ja yhdistys on tuomittava maksamaan hyvityssakkoa kantajalle.

EU-oikeus

Niin sanotun työaikadirektiivin (direktiivi 2003/88/EY) vähimmäisvuosilomaa koskevan 7 artiklan merkitys asiassa on se, että direktiivi "vetää" vuosilomaoikeuden EU-oikeuden piiriin, jolloin direktiivin ohella myös perusoikeuskirjan 31.2 artikla soveltuu: "jokaisen" työntekijän oikeus palkalliseen vuosilomaan, jota ei voida tulkita suppeasti (esim. C-579/12 RX-II Strack, kohta 29). Ratkaisevaa merkitystä ei ole sillä, miten implementointi on kansallisesti tehty tai jätetty opetusvelvollisuustyöajan varaan.

Niin sanotun raskaussuojeludirektiivin (direktiivi 92/85/ETY) äitiyslomaa koskeva 8 artikla velvoittaa jäsenvaltioita järjestämään muun muassa synnyttäneille työntekijöille vähintään 14 viikon pituisen yhtämittaisen äitiysloman, joka kansallisen lainsäädännön mukaan ajoittuu ennen ja / tai jälkeen synnytyksen. Tämä on toteutettu työsopimuslaissa siten, että synnytystä ennen tai sen jälkeen työntekijä ei saa tehdä kahteen viikkoon työtä. Samoin on säädetty sairausvakuutuslaissa. A:n laskettu aika on ollut 5.5.2014 eli monta viikkoa sen jälkeen kuin hän on saanut äitiysloman palkkaa.

Raskaussuojeludirektiivin 8 artikla koskee myös direktiivissä mainittuja vähimmäisvuosilomia pidempiä tilanteita (ks. C-342/01 Merino Gómez), kuten nyt kysymyksessä olevassa A:n tapauksessa. Työnantajan tulkinta asettaa miehet ja naiset opetusvelvollisuustyöajan suhteen eriarvoiseen asemaan.

Äitiysloma ja vuosiloma (analogisesti sitä vastaava loma/vapaa opetusvelvollisuustyöajassa) eivät voi kulua samanaikaisesti (ks. C-342/01 Merino Gómez). Niillä on eri tarkoitus. Lisävapailla ja oikeudella päivärahaan on kompensoitu sitä, ettei palkallisia vapaita ole oikeutta siirtää.

Työnantajan tulkinta estää joka tapauksessa palkallisen vuosiloman (tässä kesäkeskeytys) saamisen.

Edellä mainittujen ratkaisujen valossa ja ottaen huomioon niiden tulkintavaikutus Sivistystyönantajat ry:n tulkinta on unionin oikeuden vastainen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Sivistystyönantajat ry ja Tampereen yliopisto ovat kiistäneet kanteen oikeudenkäyntikuluineen kokonaisuudessaan perusteiltaan ja vaatineet sen hylkäämistä.

Sivistystyönantajat ry ja Tampereen yliopisto ovat vaatineet, että työtuomioistuin velvoittaa kantajan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n korvaamaan vastaajien oikeudenkäyntikulut 1.500 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Perhevapaat yliopistoissa

Työntekijän oikeus saada vapautus työnteosta äitiysvapaan ja muiden perhevapaiden ajaksi perustuu työsopimuslain 4 luvun määräyksiin. Työsopimuslain 4 luvun 1 §:n mukaan työntekijällä on oikeus saada vapaaksi työstä sairausvakuutuslaissa tarkoitetut äitiys-, erityisäitiys-, isyys- ja vanhempainrahakaudet. Oikeus poissaoloon ja niiden pituus määräytyvät siis sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön perusteella.

Tampereen yliopistossa perhevapaat annetaan työntekijöille suoraan lain määräysten nojalla sen mukaisesti, miten he ilmoittavat saaneensa kansaneläkelaitokselta päätökset työsopimuslaissa tarkoitetuista sosiaalietuuksista ja niiden kestoajankohdista. Perhevapaat perustuvat työnantajan saamaan tietoon kyseisistä etuuksista eikä niistä tehdä erikseen päätöstä.

Työntekijän ei tarvitse anoa tai hakea työstä vapautusta perhevapaita varten, kyseessä on lainsäädäntöön pohjautuva ilmoitusasia.

Kanteessa on väitetty, että A haki työstä vapautusta perhevapaita varten kahdessa eri erässä ja että Tampereen yliopisto myönsi vapaat hakemuksen mukaisina. Tämä ei pidä paikkaansa. A tiedusteli jo 11.2.2014 sähköpostitse äitiysvapaaseensa liittyviä kysymyksiä työnantajalta, muun muassa perhevapaiden ilmoittamiseen ja niistä maksettaviin palkkaetuuksiin liittyvistä seikoista. Hänelle vastattiin jo tällöin, että äitiysloma - 105 arkipäivää - on pidettävä yhdenjaksoisena ja että äitiysvapaan palkkaa maksetaan 72 arkipäivän ajalta. Palkalliseksi ajaksi työnantaja totesi 27.3.2014–24.6.2014 välisen ajan ja palkattomaksi ajaksi 25.6.2014–1.8.2014 välisen ajan. Työnantaja sai jo tuolloin faktisesti tiedon A:n perhevapaiden ajankohdasta.

Ammattiliitostaan saaman ohjeistuksen perusteella ja vastoin työnantajalta saamaansa ohjeistusta A merkitsi kuitenkin HR-tietojärjestelmän itsepalveluportaaliin perhevapaansa vastoin aiempaa ilmoitustaan kahdessa kanteessa mainitussa jaksossa. Työnantaja reagoi tähän ja jätti tämän A:n teknisluontoisen ilmoituksen hyväksymättä. Ilmoitus palautettiin A:lle ja hänelle samalla ilmoitettiin, että työstä vapaa aika on äitiysrahakauden pituinen eli 27.3.2014–1.8.2014 välinen aika ja että se on pidettävä täysimääräisesti yhtäjaksoisena.

Etenkin työntekijän äitiysvapaa on yhtäjaksoinen vapaajakso työn teosta ja se määräytyy työsopimuslain ja sairausvakuutuslain määrittämällä tavalla. Työntekijän omalla yksipuolisella ilmoituksella tai keinotekoisella "hakemuksella", kuten kanteessa tarkoitetaan, ei äitiysvapaata voi jakaa tai lyhentää.

Työsopimuslain 4 luvun 2 §:n mukaan äitiysvapaan eli äitiysrahakauden aikana voi tehdä työtä vain työnantajan suostumuksella ja tällöinkään työnteko ei ole mahdollinen kahden viikon aikana ennen laskettua synnytysaikaa eikä kahden viikon aikana synnytyksen jälkeen. Merkitystä ei ole sillä, mihin kohtaan kalenterivuotta äitiysvapaajakso kulloinkin sijoittuu eikä sillä, osuuko äitiysvapaa kenties ajankohtaan, jolloin työnteko on keskeytyneenä jostain muusta syystä. Tampereen yliopisto ei ole työsopimuslain 4 luvun 2 §:n mukaisesti suostunut siihen, että A olisi töissä äitiysrahakauden aikana.

Työehtosopimuksen määräykset

Määräykset äitiysvapaan ajalta maksettavasta palkkauksesta ja sen kestosta sisältyvät yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 15 §:ään. Työnantaja on toiminut näiden määräysten mukaan eikä kanteessa tätä ole edes kiistetty.

Työehtosopimuksen 3 luvun 15 §:n 4 kohdassa todetaan nimenomaisesti, että 72 arkipäivää ylittävältä äitiysvapaan ajalta ei makseta palkkaa. Näin ollen A:n 25.6.2014 alkaen jatkuneen äitiysvapaan ajalta ei ole maksettu palkkaa.

Kanne perustuu täysin työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:ään, joka sisältää määräykset päivärahan siirtymisestä työnantajalle sopimuskohdassa mainituissa poissaolotilanteissa. Kyseinen sopimusmääräys ei ole lainkaan palkkauksen perusteita koskeva määräys, vaan eräänlainen kanavointisäännös siitä, mille taholle sosiaalivakuutuslainsäädännön mukaiset päivärahat kulloinkin maksetaan: työntekijälle itselleen vai työnantajalle.

Työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 2 kohta, jonka mukaan päiväraha maksetaan työntekijälle itselleen myös siinä tapauksessa, että työnantaja maksaa laskennallisen vuosiloman ajalta palkkaa, on poikkeusmääräys työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 1 kohdan pääsääntöön nähden, mutta se ei ole itsenäinen palkkamääräys.

Vastaavasti työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 3 kohdan määräykset on laadittu sitä varten, että niin sanotun kesäkeskeytyksen ajalta harjoittelukoulujen opetushenkilöstöllä ei välttämättä ole syytä ilmoittaa työnantajalle sairastuneensa, mutta työnantajalla on silti näissä tilanteissa oikeus saada mahdollinen sairauspäiväraha itselleen. Tilanne vastaa vuosilomajärjestelmän piiriin kuuluvan henkilöstön tilannetta loman keskeytyessä sairauden vuoksi ja sen muuttuessa sairauspoissaoloksi. Sopimuskohta on kirjoitettu siis sairauspoissaoloja varten, mikä ilmenee sopimuskohdassa käytetystä "työkyvyttömyyden" käsitteestä.

Työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräyksillä ei ole kanteessa väitetyin tavoin sovittu siitä, että työntekijällä olisi oikeus keskeyttää äitiysvapaa ja palata töihin täysin palkkaeduin. Mikäli väite pitäisi paikkaansa, olisi työntekijällä tällöin samanlainen oikeus kaikissa muissakin poissaolotilanteissa, kuten esimerkiksi pitkän sairausloman ollessa kyseessä. Tämä ei myöskään ole mahdollista eikä työehtosopimuksen tässä kohdassa ole sovittu mitään kanteessa väitettyä. Kyseessä on vain päivärahan maksua koskeva määräys, jolle ei voi antaa laajempaa tulkintaa vastoin määräyksen sanamuotoa ja sen tarkoitusta.

A:n vanhempainvapaa on kestänyt 9.2.2015 saakka. Vanhempainrahan maksaminen on päättynyt 20.12.2014, mutta A on kuitenkin ollut edelleen vanhempainvapaalla 21.12.2014–9.2.2015 välisenä aikana. Vanhempainraha on maksettu A:n puolisolle heidän tekemänsä sopimuksen mukaisesti.

Valtion yleinen virka- ja työehtosopimus ja 19.3.2010 päivätty allekirjoituspöytäkirja

Helsingin yliopisto on vuonna 2008 pyytänyt lausuntoa valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 46 §:n ja 47 §:n soveltamisesta. Valtion työmarkkinalaitokselle osoittamassaan kysymyksessä Helsingin yliopisto on kuvannut samanlaisen tilanteen, josta on nyt kyse. Valtion työmarkkinalaitos on vahvistanut Helsingin yliopiston noudattaman tulkinnan asiassa oikeaksi. Tulkinta vastaa sitä, miten Tampereen yliopisto on toiminut nyt käsillä olevassa tapauksessa.

Tampereen yliopistolla ja Sivistystyönantajat ry:llä ei ole ollut perustetta poiketa edellä mainitussa kirjeessä kuvatusta tulkinnasta. Kyseistä tulkintaa on Sivistystyönantajat ry:n tietojen mukaan noudatettu säännönmukaisesti myös muissa yliopistoissa, joissa toimii harjoittelukoulu. Vastaajien tiedossa ei ole, että tulkintaa olisi JUKO ry:n toimesta aiemmin riitautettu valtion yleistä virkaehtosopimusta koskien tai yliopistojen yleistä työehtosopimusta koskien. Sivistystyönantajat ry:n käsityksen mukaan valtiovarainministeriön kirjeessä hyväksytty tulkinta on myös se tulkita ja sisältö, johon 19.3.2010 allekirjoitetussa pöytäkirjassa viitataan.

Tampereen yliopisto ja Sivistystyönantajat ry toteavat valtion virkaehtosopimuksen sisällöstä myös samat näkökannat, joihin on edellä on viitattu yliopistojen yleisestä työehtosopimuksesta. Pöytäkirjassa 19.3.2010 viitatut virkaehtosopimusmääräykset eivät ole itsenäisiä palkkauksen perusteita koskevia määräyksiä vaan kuuluvat lukuun numero 3.4 "Erinäisiä määräyksiä". Valtion virka- ja työehtosopimuksen 46 §:n ja 47 §:n määräyksissä on kysymys siitä, kenelle tietyissä tilanteissa maksetaan sosiaaliturvaa koskevan lainsäädännön mukaisia päivärahoja. Virkaehtosopimuksen rakenne ja sisältö näyttäisivät tältä osin vastaavan yliopistojen yleisen työehtosopimuksen rakennetta. Myös valtion yleisessä virka- ja työehtosopimuksessa perhevapaiden palkkausta koskevat määräykset ovat omana kokonaisuutenaan sopimuksen 3.2 luvussa "Perhevapaat".

Opetusalan käytäntö

Kanteessa väitettyä erityistä perhevapaiden hakemiskäytäntöä ja siitä seuraavaa vaikutusta palkanmaksuun ei ole olemassa koko opetusalaa koskien. Sivistystyönantajat ry on nimenomaisesti kiistänyt järjestelmällisesti tällaisen tulkinnan olemassaolon perhevapaita, ja erityisesti äitiysvapaata, koskien.

Sivistystyönantajat ry on solminut kaksi opetusalaa koskevaa työehtosopimusta harjoittelukouluja koskevien määräysten lisäksi, jotka ovat yksityistä opetusalaa koskeva työehtosopimus sekä ammatillisten aikuiskoulutusten työehtosopimus. Molempia näitä työehtosopimuksia tulkitaan äitiysvapaata koskien samalla tavalla, kuin Tampereen yliopisto on nyt käsillä olevassa asiassa toiminut.

Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tulkinnat kunnallisen opetusalan virkaehtosopimuksen sisällöstä eivät millään tavalla liity yliopistojen yleisen työehtosopimuksen sisällöstä taikka sen tulkinnasta. Tuon virka- ja työehtosopimuksen osapuolet eivät edes ole yliopistojen yleisen virka- ja työehtosopimuksen osapuolia. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ohjeistuksilla ei voi olla merkitystä asiaa ratkaistaessa.

Virkamiesoikeus

Kanne perustuu todennäköisesti ainakin osittain virkamiesoikeuden ja työoikeuden välisiin eroihin. On täysin mahdollista, että kunnallista viranhaltijaa koskien virkavapauden anomiskäytännöillä ja virkavapaushakemuksen sisällöllä voi olla merkitystä myös perhevapaiden pituuteen. Virkamiesoikeudellisen lainsäädännön mukaan kyseiset jaksot ovat muodollisjuridiselta luonteeltaan virkavapauksia ja hallinto-oikeudellisten määräysten mukaan virkamiehen on anottava virkavapautta ja viranomainen tekee virkavapausjaksoista erikseen hallinnollisen päätöksen. On kuitenkin selvää, että virkasuhteita koskevasta lainsäädännöstä ja hallintomenettelyä koskevan lainsäädännön vaatimuksista ei voi tehdä johtopäätöksiä työsopimusoikeuden ja työsopimuslain tulkintaan saati yliopistojen yleisen työehtosopimuksen tulkintaan.

EU-oikeus

Työaikadirektiivi (direktiivi 2003/88/EY) velvoittaa jäsenvaltiot järjestämään vuosilomaetuudet. 1.4.2015 voimaan tulleen vuosilomalain (18.3.2005/162) hallituksen esityksessä (HE 238/2004) on käsitelty vuosilomalain suhdetta Euroopan unionin määräyksiin. Lakia säädettäessä on siis otettu nimenomaisesti kantaa siihen, että vuosilomalaki täyttää työaikadirektiivin määräykset. Opettajia koskien edellä mainitun hallituksen esityksen sivuilla 45–46, jossa käsitellään vuosilomalain soveltamisalaa koskevaa 2 §:ää, on nimenomaisesti todettu, että vuosilomalakia ei sovelleta opettajien työhön, jos työehtosopimuksin turvataan vähintään vuosilomaa vastaavat etuudet. Harjoittelukoulujen työehtosopimuksen 1 luvun 1 §:n 2 momentin määräys käytännössä takaa sen, että opettajilla on käytössään työstä vapaa-aika muun muassa kesän aikana. Tässä kohtaa ei ole lainsäädäntöprosessissa myöskään havaittu ristiriitaa unionioikeuden kanssa.

Työaikadirektiivi ei määrittele neljän viikon vuosilomalle ja sen antamisajalle mitään erityistä tarkastelujaksoa, etenkään kalenterivuotta. Direktiivin mukaan se voidaan määrätä kansallisesti. Muun muassa vuosilomalain järjestelmä poikkeaa kalenterivuodesta, vuosiloma ansaitaan ja se pitää antaa kalenterivuodesta poikkeavassa tarkastelujaksossa. Vastaavasti opettajien työtä tarkasteltaessa oleellista on kiinnittää huomiota oikeaan tarkastelujaksoon. Opetustyö rytmittyy lukukausittain ja lukuvuosittain, ei kalenterivuosittain. Loogista on tarkastella opettajan työtä ja siihen sisältyviä vapaa-aikoja siinä rytmissä, missä työtä muutoinkin tehdään. Mikäli A:n poissaoloja tarkastellaan lukukausittain, hän on saanut vähintään neljä viikkoa kestävän palkallisen vapaaedun. Palkallisen vapaan määrä tässäkin tapauksessa siis ylittää työaikadirektiivin määrittämän neljän viikon vuosilomaoikeuden.

Kantaja on esittänyt käsityksenään, että työnantajan A:n tapauksessa ottama tulkinta estää joka tapauksessa palkallisen vuosiloman - tässä tapauksessa kesäkeskeytys - saamisen. Työaikadirektiivin tulkinnassa ei vastaajien käsityksen mukaan ole merkitystä sillä, olisiko A saanut vuonna 2014 kesän ajalta palkkaa vai ei. Vastaajan kirjallisena todisteena olevan KELA:n päätöksen mukaan A on ollut joka tapauksessa 27.3.2014–9.2.2015 välisen ajan yhdenjaksoisesti perhevapaalla. Kuten kantaja itse toteaa, ei vuosiloma - tai sitä vastaava vapaaoikeus taikka 'kesäkeskeytys - voi kulua perhevapaan kanssa samanaikaisesti. Vastaajien käsityksen mukaan A:n poissaoloaika on joka tapauksessa, oli sen ajalta maksettu palkkaa tai ei, perhevapaa-aikaa. Mutta kuten edellisessä kappaleessa on todettu, A kuitenkin on saanut paikallista vapaata riittävästi perhevapaa-aikansa ulkopuolella, joten tulkintaongelmaa työehtosopimusmääräysten suhteesta työaikadirektiiviin nähden ei ole olemassa.

Vastaajat toteavat, että unionin tuomioistuimen tuomion Strack C-579/12 merkitys tässä asiassa on kyseenalainen. Tuomiota ei ole annettu minkään jäsenvaltion lainsäädännön suhteesta työaikadirektiiviin, vaan se koskee Euroopan yhteisön omia sisäisiä määräyksiä. Tuomiossa on käsitelty myös vuosilomajärjestelmän piirissä olevan henkilön tilannetta, ei sen ulkopuolisessa opetusalaa vastaavantyyppisessä järjestelmässä olevan henkilön tilannetta. Tuomion soveltuvuus yleisenä oikeusohjeena jäsenvaltioiden lainsäädäntöön ja nyt käsillä olevaan tapaukseen nähden on kyseenalainen.

Niin sanotun raskaussuojeludirektiivin (direktiivi 92/85/ETY) äitiyslomaa koskevan 8 artiklan kannalta A on saanut täysimääräisesti äitiysvapaansa ja siihen liittyvän työsopimuslain mukaisen ja direktiivin vähimmäisvaatimuksen ylittävän palkan. Kantaja ei tuo esiin mitään verrokkeja, joihin nähden A olisi asetettu epäedulliseen asemaan.

Palkkavaatimus

Vastaajat kiistävät kanteessa esitetyn suorittamatta jäänyttä palkkaa koskevan kannevaatimuksen perusteiltaan. Väitetyn saamatta jääneen palkan oikea määrä on kanteessa kerrottu 4.670,37 euroa, mutta muu osa suoritusvaatimuksesta koskee viivästyskorkoa, ei palkkasaatavaa.

Hyvityssakkovaatimukset

Kanteessa kerrottujen työehtosopimusmääräysten sisältö ja tulkinta ovat olleet selviä ja selkeitä. Niitä on tukenut – siltä osin kun on kyse valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen sisällöstä – valtiovarainministeriön vuonna 2008 antama tulkinta, jota tukee myös yliopistojen vakiintunut soveltamiskäytäntö. Vastaajilla ei ole ollut mitään syytä olettaa tilanteen olevan toisin. Näin ollen kysymyksessä eivät voi olla työehtosopimusmääräyksen tieten rikkominen tai valvontavelvollisuuden laiminlyöminen.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Yksityisen Opetusalan Liiton (nykyään Sivistystyönantajat ry) ja JUKO ry:n välillä 19.3.2010 allekirjoitettu pöytäkirja

2. Valtion virka- ja työehdot 2014–2017 § 47

3. Valtiovarainministeriön henkilöstöosaston kirje 4.2.1992

4. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen palvelussuhdeopas opetushenkilöstön esimiehille perusopetuksen ja lukion osalta

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Valtiovarainministeriön lausunto 6.10.2008, VM 58/311/2008

2. Kansaneläkelaitoksen päätös 10.4.2014

Kantajan henkilötodistelu

1. Neuvottelupäällikkö B, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry

2. Neuvottelupäällikkö C, Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry

Vastaajien henkilötodistelu

1. Työmarkkinajohtaja D, Metsäteollisuus ry

2. Henkilöstöjohtaja E, Tampereen yliopisto

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Tampereen yliopiston Normaalikoulussa on ollut kesäkeskeytys ajalla 1.6.2014–6.8.2014. A:n sairausvakuutuslain 9 luvun 3 §:n mukainen äitiysrahakausi on päättynyt 1.8.2014. Asiassa on riidatonta, että A on saanut sekä äitiysrahan että palkan laskennalliselta vuosilomaltaan (16.6.2014–28.7.2014) siihen asti kun yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 15 §:n mukainen 72 arkipäivän mittainen palkallinen äitiysvapaa on ulottunut eli 24.6.2014 saakka. Lisäksi riidatonta on, että A on saanut palkan siltä osalta kesäkeskeytystä, joka on ajoittunut vanhempainrahakaudelle eli ajalta 2.8.2014–6.8.2014.

Asiassa on riidatonta myös se, että A:han ei sovelleta vuosilomalain säännöksiä vuosilomalain 2 §:n säännöksen nojalla.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko A:lla oikeus saada palkka kesäkeskeytyksen ajalta 25.6.2014–1.8.2014. Kantaja Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut työtuomioistuinta vahvistamaan, että A:lla on oikeus työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 2 ja 3 kohtien nojalla oikeus palkkaansa edellä mainitulta ajalta. Tarkemmin ottaen JUKO ry:n on vaatinut, että A:lla on oikeus palkkaan työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 2 kohdan nojalla laskennallisen vuosilomansa ajalta 25.6.2014–28.7.2014 ja työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 3 kohdan nojalla ajalta 29.7.2014–1.8.2014. Vastaajat Sivistystyönantajat ry ja Tampereen yliopisto ovat katsoneet, että A:lla ei ole oikeutta palkkaan edellä mainituilta ajoilta.

Asiassa esitetty näyttö

Opetusalan Ammattijärjestö OAJ ry:n neuvottelupäällikkö B, joka on osallistunut ensimmäistä yliopistojen yleistä työehtosopimusta koskeviin neuvotteluihin vuonna 2010, on kertonut, että kantajan kirjallisena todisteena oleva Yksityisen Opetusalan Liitto ry:n ja JUKO ry:n välillä 19.3.2010 allekirjoitettu pöytäkirja on laadittu työntekijäpuolen aloitteesta. JUKO ry:n hallitus ei hyväksynyt neuvottelutulosta ennen tiettyjen seikkojen täsmentämistä, mistä syystä pöytäkirja laadittiin. Pöytäkirjalla todettiin, että valtion aikaista käytäntöä ei muuteta.

B:n mukaan valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n mukaan sairausvakuutuslain mukaiset päivärahat eivät siirry työnantajalle laskennallisen vuosiloman ajalta. Määräyksen mukaan päivärahaa ei saa vähentää palkasta myöskään 72 arkipäivän palkallista äitiysvapaata seuraavalta laskennallisen vuosiloman ajalle sijoittuvalta jaksolta eli 73.–105. äitiysrahapäivältä. Määräyksessä on sovittu, milloin päivärahat menevät opettajalle ja milloin työnantajalle, minkä ohella siinä on myös selkeät palkanmaksua koskevat määräykset. Yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 § on päivärahan kuittausoikeutta ja palkan maksua koskeva määräys. A:lla kaikki vuoden työpäivät ovat olleet työssäolon veroisia. Jos hänelle ei maksettaisi palkkaa kesäkeskeytyksen ajalta, hän saisi palkkaa vähemmän kuin työssä olleet, mikä olisi syrjintää.

OAJ ry:n neuvottelupäällikkö C on kertonut, että käsiteltävänä olevassa asiassa sekoitetaan sairausvakuutuslain mukainen äitiysrahakausi ja äitiysvapaa. Äitiysrahakautta, joka on 105 arkipäivää, ei voi jaksottaa tai keskeyttää. Äitiysvapaasta sen sijaan on sovittu virka- ja työehtosopimuksissa. Kunnallisen opetushenkilöstön virka- ja työehtosopimuksen mukaan, jos opettaja ei hae virkavapaata kesäkeskeytyksen ajalle, laskennallisen vuosiloman ajalta palkasta ei vähennetä sairausvakuutuslain mukaista päivärahaa. Muilta osin kesäkeskeytystä päiväraha vähennetään palkasta. Valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n ja yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräysten tarkoitus on sama kuin kunnallisessa virka- ja työehtosopimuksessa.

Sivistystyönantajat ry:n ja sen edeltäjän Yksityisen Opetusalan Liitto ry:n entinen toimitusjohtaja D, joka oli päävastuussa ensimmäisen yliopistojen yleisen työehtosopimuksen neuvotteluista vuonna 2010, on kertonut, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n otsikon mukaisesti määräys koskee sitä, milloin päiväraha maksetaan työnantajalle ja milloin työntekijälle. Määräys ei koske nyt käsiteltävänä olevaa tilannetta, jossa on kyse siitä, milloin työnantajalla on palkanmaksuvelvollisuus.

Yliopistojen yleisestä työehtosopimuksesta saatiin neuvottelutulos 9.3.2010, jonka jälkeen OAJ ry ilmoitti, että JUKO ry ei tule allekirjoittamaan neuvottelutulosta työehtosopimukseksi, jollei siihen tehdä joitakin tarkistuksia. Sen vuoksi solmittiin [kantajan kirjallisena todisteena 1] oleva niin sanottu kassakaappipöytäkirja sopimuksen tiettyjen osien osalta. Pöytäkirjaa laadittaessa ei käyty yksityiskohtaisesti läpi siinä mainittujen määräysten tulkintoja. Todettiin, että pöytäkirjassa mainittujen asioiden osalta noudatetaan samaa käytäntöä tai tulkintaa, joka on ollut olemassa, kun yliopistot olivat vielä valtion virka- ja työehtosopimuksen piirissä.

Tampereen yliopiston henkilöstöjohtajana E on kertonut, että Tampereen yliopiston harjoittelukoulussa on ollut vuodesta 2006 lähtien kaksi vastaavanlaista tapausta. Näissä tapauksissa työnantaja toimi samalla tavoin kuin tässä tapauksessa. Myös joissain muissa harjoittelukouluissa on toimittu samalla tavoin. A:lle on maksettu palkkaa 105 arkipäivän mittaisen äitiysrahakauden jälkeiseltä kesäkeskeytyksen ajalta 2.8.2016 alkaen.

Työtuomioistuimen arviointi ja johtopäätökset

B:n ja D:n kertomusten perusteella asiassa on selvitetty se, että ensimmäisen yliopistojen yleisen työehtosopimuksen neuvottelutuloksen saavuttamisen jälkeen, mutta ennen työehtosopimuksen hyväksymistä, työehtosopimusosapuolet ovat laatineet työntekijäpuolen aloitteesta kantajan kirjallisena todisteena 1 olevan pöytäkirjan 19.3.2010. Pöytäkirjassa osapuolet ovat sopineet siitä, että pöytäkirjassa mainittujen asioiden osalta noudatetaan niitä käytäntöjä ja tulkintoja, jotka ovat olleet olemassa, kun yliopistot olivat vielä valtion virka- ja työehtosopimuksen piirissä.

Pöytäkirjan 19.3.2010 mukaan harjoittelukouluja koskevien työehtosopimusmääräysten sisältöä ei ole tätä sopimusta tehtäessä muutettu aiempaan verrattuna muilta osin kuin mitä muutoksia on tehty palkkausjärjestelmän prosessiin ja joita vastaavat muutokset yliopistojen osalta on sovittu. Tämä tarkoittaa, että harjoittelukoulujen sopimusteksteihin tehdyillä stilistisillä muutoksilla tai täsmennyksillä tai merkitystä vailla olevien määräysten poistamisella ei ole muutettu sopimusmääräysten sisältöä. Edellä mainittu koskee myös yliopistojen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:ään kirjattuja harjoittelukoulujen opetushenkilöstöön sovellettavia määräyksiä. Kirjauksella ei ole muutettu sopimuksen sisältöä siitä, mitä valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen 47 §:ssä on sovittu.

B:n ja D:n kertomuksilla on selvitetty se, että työehtosopimusosapuolet ovat ensimmäistä yliopistojen yleistä työehtosopimusta neuvoteltaessa sopineet nimenomaisesti siitä, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräys vastaa sisällöltään sitä, mitä valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:ssä on sovittu, siitä huolimatta, että määräykset ovat sanamuodoltaan eri sisältöiset.

Valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:ssä on opettajia koskevia erityismääräyksiä. Määräyksen 2. kappaleen mukaan, sellaisena kuin se on ollut 19.3.2010, sellaisen virkamiehen, jolla ei sopimuksen mukaan ole oikeutta vuosilomaan, oikeus sairausvakuutuslain mukaiseen päivä- tai äitiysrahaan taikka tapaturmavakuutuslaissa tarkoitettuun päivärahaan tai tapaturmaeläkkeeseen ei siirry valtiolle laskennallisen vuosiloman ajalta. Valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n määräyksen 3. kappaleen mukaan, jos virkamies saa sairausvakuutuslain mukaista päivä- tai äitiysrahaa aikana, jolloin virkatehtävien hoito on keskeytynyt määräkaudeksi, vaikka virkamiehelle ei ole myönnetty täksi ajaksi virkavapautta, hänellä on sanotulta ajalta oikeus ainoastaan asianomaisen päivä- tai äitiysrahan määrällä vähennettyyn palkkaukseen. Vähennystä ei kuitenkaan tehdä sellaisen virkamiehen osalta, jolla ei säännösten tai määräysten mukaan ole oikeutta vuosilomaan, laskennallisen vuosiloman aikana. Vähennystä ei myöskään tehdä, jos virkamies saa sairausvakuutuslain mukaista äitiysrahaa aikana, joka seuraa virkamiehen palkkaukseen oikeuttavaa 72 arkipäivän pituista äitiysvapaata.

Työtuomioistuin katsoo, että edellä kerrotusta 19.3.2010 voimassa olleesta valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n määräyksestä käy ilmi, että työntekijällä on ollut kesäkeskeytyksen ajalta oikeus äitiyspäivärahan määrällä vähennettyyn palkkaukseen. Kuitenkin siltä osalta kesäkeskeytystä, johon ajoittuu laskennallinen vuosiloma, työntekijällä on oikeus sekä palkkaukseen että äitiyspäivärahaan. Määräyksen sanamuodon mukaan vähennystä ei tehdä myöskään aikana, jolloin virkamiehen 72 arkipäivän pituinen palkallinen äitiysvapaa on jo päättynyt. B on kertonut, että tämä koskee laskennallisen vuosiloman aikaa.

Vastaajat ovat vedonneet siihen, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 § ei ole palkanmaksua koskeva määräys, vaan ainoastaan kanavointimääräys, josta käy ilmi, milloin työntekijä saa määräyksessä mainitun etuuden ja milloin etuus vähennetään palkasta eli milloin se menee työnantajalle. Koska valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:ssä on selkeästi määrätty kesäkeskeytyksen palkkauksesta esimerkiksi äitiysvapaatilanteissa ja koska yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräystä tulkittaessa on otettava huomioon edellä mainittu valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n määräys ja tulkittava työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräystä samalla tavoin kuin 47 §:n määräystä, työtuomioistuin katsoo 3 luvun 2 §:n määräyksen olevan paitsi kanavointimääräys, myös palkanmaksua koskeva määräys.

Vastaajat ovat lisäksi vedonneet siihen, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 3 kohta soveltuu ainoastaan sairauspoissaolotilanteisiin, mikä ilmenee määräyksessä käytetystä ilmaisusta "työkyvyttömyys". Määräyksen kahdessa eri kohdassa, eli sen 1 ja 3 kohdassa on kuitenkin viitattu sairausvakuutuslain mukaisen päivärahan lisäksi ainakin sairausvakuutuslain mukaiseen äitiys- ja isyysrahaan. Koska 3 luvun 2 §:n määräystä on tulkittava kokonaisuutena, työtuomioistuin katsoo tämän seikan osoittavan edellä kevään 2010 työehtosopimusneuvotteluista kerrotun ohella, että määräys koskee myös muita kuin sairaudesta johtuvia poissaoloja.

Vastaajat ovat edelleen vedonneet kirjallisena todisteena olevaan valtion työmarkkinalaitoksen lausuntoon 6.10.2008 valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n tulkinnasta ja sen liitteenä olleeseen Helsingin yliopiston tulkintapyynnön 1.10.2008 kohtaan 2. Tulkintapyynnössä on kerrottu, että Helsingin yliopiston joissakin yksiköissä on noudatettu sellaista käytäntöä, että opettajan palkallinen 72 arkipäivän mittainen äitiysvapaa on katkennut laskennallisen vuosiloman ajaksi, jolloin opettaja on saanut täyttä palkkaa ja äitiyspäivärahaa, ja jatkunut taas laskennallisen vuosiloman jälkeen siitä, mihin se jäi ennen laskennallista vuosilomaa. Tulkintapyynnön laatijan käsityksen mukaan tämä tulkinta on ollut virheellinen, ja valtion työmarkkinalaitosta on pyydetty vahvistamaan tulkintapyynnön laatijan käsityksen oikeellisuus. Työtuomioistuin toteaa, että tässä asiassa ei ole kysymys siitä tulkintapyynnössä tarkoitetusta tilanteesta, että 72 arkipäivän palkallinen äitiysvapaa olisi keskeytynyt laskennallisen vuosiloman ajaksi. Näin ollen tulkintapyynnön ja sen johdosta annetun lausunnon 6.10.2008 perusteella ei voida tehdä tässä asiassa merkityksellisiä johtopäätöksiä tuolloin voimassa olleen valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n tulkinnasta tai sen soveltamiskäytännöstä.

Vastaajat ovat vielä vedonneet siihen, että työntekijän oikeudesta saada palkkaa äitiysvapaan ajalta on määrätty yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 15 §:ssä, jossa on myös todettu, että äitiysvapaan alusta lukien 72 arkipäivän ylittävältä äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaan ajalta ei makseta palkkaa ja katsoneet, että näin ollen A:lla ei ole oikeutta vaatimaansa palkkaan. Tämä vastaajien väite tarkoittaa sitä, että yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n soveltamisalaksi jäisivät perhevapaiden osalta ainoastaan tilanteet, joissa työntekijä saisi kesäkeskeytyksen ajalta työehtosopimuksen 3 luvun 15 §:ssä tarkoitettua äitiysvapaan palkkaa. Valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n määräys koskee muun ohella 72 arkipäivän mittaisen palkallisen äitiysvapaan jälkeistä aikaa. Näin ollen ja kun yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:ää on tulkittava ja sovellettava 19.3.2010 voimassa olleen valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n määräystä vastaavalla tavalla, työtuomioistuin toteaa, yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräystä on sovellettava myös tilanteissa, joissa työehtosopimuksen 3 luvun 15 §:n mukainen 72 arkipäivän mittainen palkallinen äitiysvapaa on jo päättynyt. Tätä kantaa tukee se seikka, että myös yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:ssä on viitattu äitiyspäivärahan jälkeen vanhempainvapaan ajalta maksettavan päivärahan ja palkan yhteensovittamiseen.

Vastaajat ovat viimeksi vedonneet siihen, että äitiysvapaa on yhtäjaksoinen vapaajakso työn teosta, joka määräytyy työsopimuslain ja sairausvakuutuslain määrittämällä tavalla, eikä työntekijä voi yksipuolisella ilmoituksella jakaa tai lyhentää vapaata. Työsopimuslain 4 luvun 1 §:n mukaan työntekijällä on oikeus saada äitiysrahakausi työstä vapaaksi. Työsopimuslain 4 luvun 2 §:n mukaan työntekijä voi työskennellä äitiysrahakaudella tietyin edellytyksin ja työnantajan kanssa asiasta sopien, ei kuitenkaan kahden viikon aikana ennen laskettua synnytysaikaa eikä kahden viikon aikana synnytyksen jälkeen. Mikäli työntekijä työskentelee äitiysrahakaudella, hänelle maksetaan äitiysraha sairausvakuutuslain 11 luvun 8 §:n 1 momentin mukaan vähimmäismäärän suuruisena.

Työtuomioistuin toteaa, että työntekijän työskentely äitiysrahakaudella edellyttää sopimista asiasta työnantajan kanssa. Valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n 3. kappaleen mukaan, sellaisena kuin se on ollut 19.3.2010, virkamiehellä on aikana, jolloin virkatehtävien hoito on keskeytynyt määräkaudeksi, oikeus päivä- tai äitiysrahan määrällä vähennettyyn palkkaukseen, vaikka virkamiehelle ei ole myönnetty täksi ajaksi virkavapautta. Määräys on siis tullut sovellettavaksi, vaikka virkamiehelle ei ole myönnetty virkavapaata. Kuten edellä on todettu, yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräystä tulkittaessa on otettava huomioon edellä mainittu valtion virka- ja työehtosopimuksen 47 §:n määräys ja tulkittava työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n määräystä samalla tavoin kuin 47 §:n määräystä. Kun lisäksi yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 3 kohdassa edellytykseksi on asetettu vain se, että työntekijä ei ole hakenut vapaata, ei vastaajien väittämällä seikalla ole merkitystä asiaa arvioitaessa.

A ei ole asiassa esitetyn selvityksen perusteella ilmoittanut, että hän olisi perhevapaalla aikavälillä 25.6.2014–6.8.2014. Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, että A:lla on oikeus palkkaan kanteen 1 kohdassa vaadituin tavoin. Kanteen 2 kohdassa vaadittujen pakkasaatavien määrä on ollut riidaton. Kanteen ensimmäinen ja toinen kannevaatimus on siten hyväksyttävä. Tähän lopputulokseen tultuaan työtuomioistuimella ei ole tarvetta ottaa kantaa muihin kanteen 1 ja 2 kohdassa esitettyihin kanneperusteisiin.

Hyvityssakkovaatimukset

Asia on ollut siten tulkinnanvarainen ja epäselvä ennen asiassa vastaanotettua henkilötodistelua, että Tampereen yliopisto ei ole tieten rikkonut työehtosopimusta. Koska Tampereen yliopisto ei ole tieten rikkonut työehtosopimuksen määräyksiä, myöskään Sivistystyönantajat ry ei ole rikkonut valvontavelvollisuuttaan. Hyvityssakkoja koskevat kannevaatimukset on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Sivistystyönantajat ry ja Tampereen yliopisto häviävät asian kannevaatimusten 1 ja 2 osalta, joten ne häviävät asian pääasiallisesti. Sivistystyönantajat ry ja Tampereen yliopisto ovat oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollisia korvaamaan yhteisvastuullisesti JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut. JUKO ry on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujen määräksi 8.250 euroa, joka sisältää 2.000 euron suuruisen oikeudenkäyntimaksun. Tuntivelvoitusperusteeksi on ilmoitettu 250 euroa ja asian hoitoon käytetyksi tuntimääräksi 25 tuntia. Sivistystyönantajat ry ja Tampereen yliopisto ovat hyväksyneet käytetyn tuntimäärän, mutta ne ovat paljoksuneet oikeudenkäyntikulujen korvausvaatimusta 1.500 euroa ylittävältä osin, koska kantajan asiamies on Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry:n palveluksessa.

Työtuomioistuimen käytännössä 240 euron suuruinen tuntiveloitusperuste on katsottu kohtuulliseksi silloin kun asianosainen on käyttänyt liiton ulkopuolista asianajajaa. Tässä asiassa JUKO ry:n asiamiehenä on ollut JUKO ry:n jäsenyhdistyksen Opetusalan ammattijärjestö OAJ ry:n palveluksessa oleva lakimies, minkä vuoksi työtuomioistuin harkitsee kohtuullisten, vastaajien korvattavaksi määrättävien oikeudenkäyntikulujen tuntiveloitusperusteen olevan 200 euroa. Näin ollen vastaajat ovat velvollisia korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 7.000 eurolla viivästyskorkoineen.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin vahvistaa, että Tampereen yliopiston palveluksessa olevalla opettaja A:lla on yliopistojen yleisen työehtosopimuksen 3 luvun 2 §:n 2 ja 3 kohtien perusteella oikeus palkkaansa 25.6.2014–1.8.2014 väliseltä ajalta.

Työtuomioistuin velvoittaa Tampereen yliopiston maksamaan A:lle ajalta 25.6.2014–1.8.2104 maksamatta jääneitä palkkoja 4.670,37 euroa (ajalta 25.6.2014–30.6.2014 757,89 euroa, ajalta 1.7.2014–31.7.2014 3.789,46 euroa ja 1.8.2014 123,02 euroa) korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kunkin palkanmaksukauden eräpäivästä lukien eli 20.12.2016 mennessä 869,91 eurolla pääomitettuine viivästyskorkoineen yhteensä 5.540,28 euroa.

Tampereen yliopistoa vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Sivistystyönantajat ry:tä vastaan esitetty hyvityssakkovaatimus hylätään.

Tampereen yliopiston ja Sivistystyönantajat ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeudenkäyntikulut 7.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Aaltonen, Lindström, Nybondas, Lehto ja Koskinen jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Asiassa oli kysymys siitä, täyttivätkö yliopiston kielikeskuksen opettajan 392 vuosittaista kontaktiopetustuntia työehtosopimuksen mukaisen vuosittaisen 1.600 tunnin kokonaistyöajan ja oliko yliopisto-opettajan työsuhdetta tullut tämän perusteella pitää kokoaikaisena.

(Ks. TT 2011:141).

KANTAJA

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry

VASTAAJA

Sivistystyönantajat ry

KUULTAVA

Vaasan yliopisto

ASIA

Työehtosopimuksen tulkinta, yliopisto-opettajan palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 15.11.2016

Pääkäsittely 13.2.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n ja Sivistystyönantajat ry:n yliopistojen yleisessä työehtosopimuksessa 1.4.2014–31.1.2017 on muun ohella seuraavat määräykset:

5 LUKU OPETUS- JA TUTKIMUSHENKILÖSTÖN KOKONAISTYÖAIKAA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 § Työaika ja työsuunnitelma

Näiden määräysten soveltamisalaan kuuluvan opetus- ja tutkimushenkilöstön vuosittainen työaika on 1 600 tuntia.

Jokainen henkilö laatii vuosittain yhteistyössä esimiehensä kanssa ennen seuraavan lukuvuoden alkamista työsuunnitelman.

Työsuunnitelmat yliopisto hyväksyy organisaationsa mukaisesti.

Myös lukuvuoden aikana alkavia palvelussuhteita koskevat uudet työsuunnitelmat sekä mahdollisesti tarvittavat muutokset työsuunnitelmiin käsitellään edellä kuvatulla tavalla.

Soveltamisohje: Yksikön henkilöstön työsuunnitelmat tehdään samanaikaisesti ottaen huomioon yksikön vastuulla olevan opetustoiminnan järjestäminen opetusohjelman mukaisesti ja muut yhteisesti vastattavat asiat sekä tehtävien tasapuolinen jakautuminen.

Työsuunnitelmassa tulee huomioida sellaiset pidempiaikaiset poissaolot, kuten perhevapaat, joilla voi olla olennaista merkitystä työsuunnitelman sisältöön. Pidempiaikaisen poissaolon jälkeen tarkastellaan työsuunnitelman toteutumista ennen poissaoloa ja tehdään työsuunnitelmaan tarvittavat muutokset.

Jos kesken lukuvuoden sovitaan sellaisesta uudesta tehtävästä, jonka ei voida katsoa sisältyvän työsuunnitelman mukaisiin tehtäväkokonaisuuksiin, työsuunnitelmaa on tältä osin muutettava.

4 § Työsuunnitelman toteutuminen

Työntekijä vastaa omasta työajastaan ja sen käyttämisestä työsuunnitelmassa oleviin tehtäviin.

Tarvittaessa esimies ja työntekijä tarkastelevat lukukauden aikana työsuunnitelman toteutumista ja työn tuloksia kokonaistyöajan puitteissa.

5 § Työsuunnitelman sisältö

Työsuunnitelmaan kirjataan 1600 tunnin työajan kohdentaminen eri tehtäväalueille seuraavan lukuvuoden aikana.

Työsuunnitelmia laadittaessa otetaan huomioon henkilön osallistuminen opetukseen, tutkimustoimintaan ja muihin tehtäviin.

Soveltamisohje: Yksikön johtaja ottaa huomioon seuraavat periaatteet työsuunnitelmat hyväksyessään.

Opetus- ja tutkimushenkilöstön tehtävät voivat olla opetus- tai tutkimuspainotteisia, mutta tarkoitus on, että jokainen opetus- ja tutkimushenkilöstöön kuuluva sekä tutkii että opettaa. Yksikön työsuunnitelmat pyritään sovittamaan yhteen niin, että kukin saisi vuorollaan mahdollisuuden opetuksesta ja hallintotyöstä vapaaseen tutkimusjaksoon.

Opetuksen määrää mitoitettaessa otetaan huomioon opetuksen sisältö sekä opetuksen vaatima valmistelutyö, erityisesti uudistettavien opintojaksojen valmisteluun käytettävä aika.

Opetuspainotteisissa tehtävissä työsuunnitelmaan sisällytettävän kontaktiopetuksen enimmäistuntimäärä on 392 tuntia lukuvuodessa. Professoreilla kontaktiopetuksen enimmäistuntimäärä on kuitenkin 140 tuntia lukuvuodessa.

Sellaisissa opetustehtävissä, joihin ei varsinaisesti sisälly tutkimusta, kontaktiopetuksen enimmäistuntimäärä on 448 tuntia lukuvuodessa. Tällä sopimuksella ei kuitenkaan ole tarkoitus lisätä kontaktiopetuksen määrää niillä henkilöillä, joilla enimmäistuntimäärä on ollut tämän sopimuksen voimaan tullessa 392 tuntia lukuvuodessa.

Tarkoituksena on, että niiden henkilöiden suhteellinen osuus, joiden työtehtäviin ei sisälly opetuksen lisäksi tutkimusta, ei kasva.

Jos jossakin tehtävässä kokonaistyöaikaan sisältyvä opetuksen määrä on kuitenkin ollut tämän sopimuksen voimaan tullessa edellä olevia tuntimääriä korkeampi, katsotaan tämä korkeampi tuntimäärä kyseisen tehtävän enimmäistuntimääräksi.

Tässä mainittu kontaktiopetuksen enimmäistuntimäärä voidaan työsuunnitelmassa ylittää vain henkilön omalla suostumuksella.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Filosofian maisteri A työskenteli lukuvuonna 1.8.2014–31.7.2015 Vaasan yliopiston (työnantaja) kielikeskuksessa osa-aikaisena (työaika 60 prosenttia) yliopisto-opettajana. A:lle tarjottiin 17.9.2014 lisätyötä siten, että hänelle tuli lukuvuonna 2014–2015 kontaktiopetusta 392 tuntia. A laati syyskuussa 2014 työsuunnitelman, jossa lukuvuoden kokonaistyöaika oli 1.600 tuntia. A muutti työsuunnitelmaa yliopiston hallintopäällikön pyynnöstä siten, että lukuvuoden kokonaistyöajaksi tuli 1.353 tuntia.

A:lle maksettiin kokoaikaisen yliopisto-opettajan palkka 22.9.2014–30.4.2015. Muun osan lukuvuodesta A:lle maksettiin osa-aikaisen yliopisto-opettajan palkka.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, oliko A:n työsuhdetta tullut pitää kokoaikaisena koko lukuvuoden 2014–2015. Palkkasaatavan määrä on riidaton. Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Vaasan yliopiston opettajan A:n työsuhdetta on tullut pitää kokoaikaisena lukuvuonna 1.8.2014–31.7.2015;

- velvoittaa Vaasan yliopiston suorittamaan A:lle palkkasaatavia yhteensä 6.815,87 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen 20.12.2015 lukien; ja

- velvoittaa Sivistystyönantajat ry:n ja Vaasan yliopiston yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 12.206 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Työehtosopimuksessa yliopisto-opettajan vuotuinen työaika on määritelty kahden tunnusluvun avulla, jotka ovat kokonaistyöaika (1.600 tuntia) ja ns. kontaktiopetuksen määrä (enintään 392 tuntia). Kontaktiopetuksen enimmäistuntimäärällä tarkoitetaan luentoihin ja muuhun kontaktiopetukseen käytettäviä työtunteja. Opetuksen valmisteluun, kokeiden korjaamiseen ja muihin opetukseen liittyviin tehtäviin käytettävä aika ei sisälly tähän tuntimäärään, vaan vuotuiseen 1.600 tunnin kokonaistyöaikaan. A:n lukuvuoden 2014–2015 kokonaistyömäärä vastasi kokoaikaisen yliopisto-opettajan 1.600 tunnin vuosittaista työaikaa sen jälkeen, kun työsopimusta oli tarkennettu siten, että lukuvuoden kontaktiopetusmäärä oli noussut 392 tuntiin.

Yliopiston opettajien työajasta vuonna 1997 solmitun virkaehtosopimuksen mukaan opetustehtävien enimmäismäärän tuli olla vastaavalla tasolla kuin aikaisempien määräysten mukaan. Ylemmän palkkausluokan lehtorin opetusvelvollisuus oli ollut 392 tuntia lukuvuodessa ja tämä opetusvelvollisuusraja oli työaikasopimuksessa pysytetty ennallaan. Lisäksi työaikasopimuksessa oli asetettu kaikkia opettajia koskeva, työsuunnitelmaan perustuva 1.600 tunnin vuotuinen työaika. Työaikaa koskevat määräykset siirrettiin muuttamattomina voimassa olevaan työehtosopimukseen. Näin ollen tulkintapohjaa voidaan hakea aiempaa virkaehtosopimusta koskevasta tulkintakäytännöstä.

Asiassa TT 2011:141 Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n, valtiovarainministeriön ja Itä-Suomen yliopiston ja erimielisyys koski 1.600 tunnin työvelvollisuuden täyttymistä ja ylittymistä. Tuomion perusteluista käy ilmi osapuolten olleen osapuilleen yksimielisiä siitä, että vuosityöaika tulee täyteen, kun lehtori opettaa 392 tuntia ja sen lisäksi hoitaa opetuksen valmistelu- ja jälkityöt sekä tavanomaisen osuuden yksikön hallintotehtävistä. Työtuomioistuimen enemmistö katsoi, että lehtorin 392 opetustuntia ja jokin tuntimäärä muita tehtäviä eivät automaattisesti johda 1.600 tunnin työsuunnitelman täyttymiseen. Työsuunnitelman sisällä voitiin arvioida esimerkiksi opetukseen liittyvien valmistelu- ja jälkitöiden ja muiden tehtävien vaatimaa työpanosta.

A:lle kuului 392 kontaktiopetustuntia opetuksen valmistelu- ja jälkitöineen sekä tavanomainen määrä hallintotöitä. Näin ollen 392 opetustuntia on täyttänyt vuotuisen kokonaistyöajan. Saman työnantajan palveluksessa olevilla kielikeskuksen lehtoreilla 392 opetustuntia täyttää myös 1.600 tunnin kokonaistyöajan. A:ta ei tule kohdella eri tavoin siksi, että hänen työsuhteensa oli alun perin osa-aikainen. Opetustyön lisääminen 392 enimmäistuntiin ei merkinnyt työmäärän lisääntymistä vain sillä ajanjaksolla, jolle lisätyötä tarjottiin. Opetustyöhön kuuluu lisäksi valmistelu- ja jälkityötä, joka jakaantuu pidemmälle ajanjaksolle kuin varsinainen opetus.

Alkuperäisessä työaikasuunnitelmassa A:lle oli suunniteltu 78 tuntia hallintoon kuuluvia "muita tukitehtäviä", mutta tämä määrä pienennettiin uudessa työsuunnitelmassa 61 tuntiin. Tällaisella vähäisellä muutoksella ei ollut merkitystä tosiasialliseen kokonaistyöaikaan, eikä työnantaja voi keinotekoisesti hallintoon osoitettuja tunteja vähentämällä vaikuttaa kokonaistyöaikaan siten, että se vähentyisi alle 1.600 tuntiin.

Työnantaja oli katsonut A:an olevan kokoaikaisessa työsuhteessa sen ajan kuin lisätyötä oli tarjottu, ja oli maksanut siltä ajalta myös kokoaikaisen työntekijän kuukausipalkan. Tuo ajanjakso oli kattanut yli 7 kuukautta 12 kuukaudesta. Kun opetustuntien enimmäismäärä oli täyttynyt, olisi kokoaikaisuuden tullut koskea koko lukuvuotta. Kielikeskuksen lisäopetustarve oli johtunut etupäässä yksikön resurssipulasta eikä siitä, että yksikössä olisi tullut jokin yllättävä tilanne, jonka vuoksi lisäopetustunteja olisi ollut tarjottavissa kokoaikaisen yliopisto-opettajan opetusvelvollisuutta vastaava määrä. Tästä syystä työaikasuunnitelma olisi tullut laatia koko vuodelle kokoaikaiseksi.

Mikäli työnantajan tulkinta hyväksyttäisiin, saman kokonaistyöajan opetustyöstä maksettaisiin eri palkkaa työsuhteen työaikamuodon perusteella. Tällöin työsuhteen alussa voitaisiin sopia osa-aikaisesta opetusvelvollisuudesta ja täydentää sitä myöhemmin siten, että työntekijälle annettaisiin täysi opetusvelvollisuus (392 tuntia), joka kuitenkin sijoittuisi ainoastaan osalle lukuvuoden kalenterikuukausista. Täten työnantaja säästäisi muiden kuin kokoaikaisten kuukausien palkassa ja vastaavasti työntekijä joutuisi opettamaan täyden opetusvelvollisuuden saaden silti osan vuodesta osa-aikaisen yliopisto-opettajan palkkaa.

Työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan määräaikaisissa ja osa-aikaisissa työsuhteissa ei saa pelkästään työsopimuksen kestoajan tai työajan pituuden vuoksi soveltaa epäedullisempia työehtoja kuin muissa työsuhteissa, ellei se ole perusteltua asiallisista syistä. Työehtosopimusosapuolilla ei ole ollut tarkoitus sopia pakottavan lainsäädännön vastaisen menettelyn mahdollistavasta sopimusmääräyksestä, joka johtaisi vähäisemmän palkan maksamiseen samasta työstä pelkästään työsuhteen osa-aikaisuuden perusteella.

Edellä kerrotuilla perusteilla A:n työsuhdetta on tullut pitää kokoaikaisena lukuvuonna 1.8.2014–31.7.2015.

Palkkasaatavista

Mikäli A olisi ollut kokoaikainen yliopisto-opettaja koko lukuvuoden, hänelle olisi maksettu lukuvuodelta 2014–2015 kuukausipalkkaa. A:n vaativuuspalkka olisi ollut vaativuusryhmän 5 mukainen ja henkilökohtainen palkanosuus ryhmän 4 mukainen, jolloin hänen kuukausipalkkansa olisi ollut 3.297,98 euroa kuukaudessa. Kun verrataan lukuvuoden aikana A:lle maksettuja palkkoja siihen, jos hänen palkkansa olisi ollut lukuvuoden aikana kokoaikaisen opettajan palkka, muodostuu palkanerotusta yhteensä 6.024,35 euroa, minkä lisäksi lomaraha olisi ollut 791,52 euroa suurempi. Näin ollen palkkasaatavaa on kaikkiaan 6.815,87 euroa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Sivistystyönantajat ry ja Vaasan yliopisto ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan Sivistystyönantajat ry:n oikeudenkäyntikulut 5.070,55 eurolla ja Vaasan yliopiston oikeudenkäyntikulut 3.230 eurolla, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Opetus- ja tutkimushenkilöstön vuosittainen työaika on 1.600 tuntia ja kontaktiopetuksen määrä on työtehtävistä riippuen enintään 140, 392 tai 448 tuntia. Edellä mainitut määrittelyt ovat toisistaan riippumattomia. Kontaktiopetuksen tuntimäärän täyttyminen ei siten tarkoita sitä, että myös vuosittainen 1.600 tunnin työaika täyttyisi. Kontaktiopetus on vain yksi osa kokonaistyövelvoitetta. Yliopistolla on kontaktiopetuksen määrästä riippumatta aina oikeus edellyttää 1.600 tunnin kokonaistyöajan täyttämistä. Vaikka A:lla oli lukuvuonna 2014–2015 yhteensä 392 kontaktiopetustuntia, hän ei ollut lukuvuotta täydellä työajalla.

Yliopistoissa annetaan hyvin erityyppistä opetusta. Ratkaisevaa on, kuinka paljon valmistelua ja muuta opetuksen toteuttamiseen liittyvää työtä opetustyö edellyttää. Tämä vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon kontaktiopetus kuluttaa käytettävissä olevasta kokonaisresurssista ja kuinka paljon muita tehtäviä työsuunnitelman voi sisältyä.

A:lle resursoitiin lukuvuodelle 2014–2015 yhteensä 1.353 työtuntia, josta 392 on kontaktiopetusta, 900 tuntia muuta perustutkintokoulutukseen liittyvää työtä ja 61 tuntia hallinnollisia tukitehtäviä. A oli näin ollen lukuvuonna 2014–2015 kokonaisuutena tarkastellen osa-aikainen. Yliopistoissa annettavassa opetuksessa tarvitaan hyvin erilainen määrä valmistelua tai jälkitöitä. Yliopisto-opettajan kokonaistyömäärää ei voi mitata pelkästään kontaktiopetustuntien määrällä. Vaasan yliopisto ei näin ollen ole rikkonut tasapuolisen kohtelun vaatimusta määritellessään A:lle kontaktiopetusta 392 tuntia osa-aikaisessa työsuhteessa.

Toisin kuin kanteessa väitetään, työehtosopimukseen ei ole siirretty aiemman virkaehtosopimuksen määräyksiä sellaisenaan. Työaikajärjestelmästä ja sen sisällöstä neuvoteltiin perusteellisesti solmittaessa ensimmäistä yliopistojen omaa työehtosopimusta keväällä 2010. Työaikamääräyksistä ja opetusvelvollisuuskatoista saavutettiin yhteisymmärrys vasta aivan neuvottelujen loppuhetkillä. Työehtosopimusneuvotteluissa vuonna 2010 tuotiin selkeästi esille, että ainoa kokonaistyömäärää määrittelevä suure on 1.600 tuntia, mikä ilmenee selkeästi myös työehtosopimuksen tekstistä. Työtuomioistuin totesi tuomiossa TT 2011:141, että virkaehtosopimuksessakaan ei ollut sovittu täyden kontaktiopetuksen määrän tarkoittavan 1.600 työtunnin täyttymistä.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Dekaanin kirje työsopimuksen muuttamisesta 23.10.2014

2. A:n työsuunnitelma 1.8.2014–31.7.2015

3. Verrokkihenkilöiden työsuunnitelmat 1.8.2014–31.7.2015

4. Paikallisneuvottelun muistio 27.11.2014

5. Muistio 3.3.2000, lehtorien työaikasopimuksen soveltaminen

6. OAJ:n kirje 4.5.1998

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. A:n työsuunnitelma 1.8.2014–31.7.2015 (K2)

2. Verrokkihenkilöiden työsuunnitelmat 1.8.2014–31.7.2015 (K3)

Kantajan henkilötodistelu

1. OAJ:n entinen neuvottelujohtaja B

2. OAJ:n neuvottelupäällikkö C

3. JUKO:n entinen asiamies, Professoriliiton toiminnanjohtaja D

4. Vaasan yliopiston luottamusmies E

Vastaajan henkilötodistelu

1. Helsingin yliopiston henkilöstöjohtaja F

2. Sivistystyönantajat ry:n entinen toimitusjohtaja, Metsäteollisuus ry:n työmarkkinajohtaja G

3. Vaasan yliopiston emeritusprofessori H

4. Vaasan yliopiston yliopistopalveluiden lähipalveluiden päällikkö I

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Oikeudelliset lähtökohdat ja kysymyksenasettelu

Suomen yliopistot yksityistettiin vuoden 2010 alusta ja niiden työntekijöistä tuli työsuhteisia. Ensimmäistä yliopistojen yleistä työehtosopimusta koskeneet neuvottelut käytiin syksystä 2009 alkaen kevääseen 2010 ja työehtosopimus tuli voimaan 1.3.2010. Opetus- ja tutkimushenkilöstön vuosittaista työaikaa ja kontaktiopetuksen enimmäismäärää koskevat määräykset olivat ensimmäisessä työehtosopimuksessa asiaan vaikuttavilta osiltaan saman sisältöiset kuin nyt kysymyksessä olevaan tapauksessa sovellettavat työehtosopimusmääräykset.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n ja Sivistystyönantajat ry:n yliopistojen yleisen työehtosopimuksen (1.4.2014–31.1.2017) 5 luvun 3 §:n mukaan opetus- ja tutkimushenkilöstön vuosittainen työaika on 1.600 tuntia. Työsuunnitelmaan kirjataan 5 §:n mukaan 1.600 tunnin työajan kohdentaminen eri tehtäväalueille seuraavan lukuvuoden aikana ja sitä laadittaessa otetaan huomioon henkilön osallistuminen opetukseen, tutkimustoimintaan ja muihin tehtäviin. Soveltamisohjeen mukaan opetuspainotteisissa tehtävissä työsuunnitelmaan sisällytettävän kontaktiopetuksen enimmäistuntimäärä on 392 tuntia lukuvuodessa, joka voidaan ylittää vain henkilön suostumuksella.

Asiassa on riidatonta, että Vaasan yliopiston kielikeskuksen yliopisto-opettaja A:lla oli lukuvuonna 2014–2015 kontaktiopetusta 392 tuntia ja hänen työsuunnitelmansa mukainen lukuvuoden kokonaistyöaikansa oli 1.353 tuntia (K2, V1). A:lle maksettiin kokoaikaisen yliopisto-opettajan palkka 22.9.2014–30.4.2015 ja muun osan lukuvuodesta osa-aikaisen yliopisto-opettajan palkka.

Kantajan mukaan A:n lukuvuoden 2014–2015 kokonaistyömäärä oli kokoaikaisen opettajan 1.600 tuntia, koska lukuvuoden kontaktiopetusmäärä oli 392 tuntia. Vastaajan mukaan 1.600 tunnin kokonaistyöaika ja 392 kontaktiopetustunnin enimmäismäärä ovat toisistaan riippumattomia, eikä 392 kontaktiopetustunnin täyttyminen automaattisesti tarkoita 1.600 tunnin täyttymistä. Näin ollen A oli vastaajan mukaan osan lukuvuodesta osa-aikainen.

Asiassa on näin ollen ratkaistava, onko työehtosopimuksen 5 luvun 3-5 §:iä soveltamisohjeineen tulkittava siten, että 392 kontaktiopetustuntia täyttää 1.600 vuosittaisen kokonaistyöajan ja että A:ta olisi tällä perusteella tullut pitää kokoaikaisena koko lukuvuoden 2014–2015.

Työehtosopimuksen tulkinnasta esitetty selvitys

OAJ:n entinen neuvottelujohtaja B ja OAJ:n neuvottelupäällikkö C ovat työtuomioistuimessa kertoneet, että työehtosopimusta neuvoteltaessa OAJ:n oletuksena ja tarkoituksena oli, että vuosittainen 1.600 työtuntia täyttyy, mikäli 392 kontaktiopetustuntia täyttyy. Muussa tapauksessa työnantaja voisi määrätä opettajille rajattomasti opetusta tai muita tehtäviä. Työnantajapuoli olisi halunnut työehtosopimukseen toisenlaiset työaikamääräykset.

B on lisäksi kertonut, että yliopistojen lehtoreiden ja opettajien työaikasopimuksen soveltamista koskenut muistio 3.3.2000 (K5) tehtiin OAJ:n aloitteesta ja sen tarkoituksena oli varmistaa, ettei opetushenkilöstön vuosittainen työaika ylitä 1.600 tuntia. Muistion mukaan lehtorin työaika on 1.600 tuntia vuodessa, eikä opetustehtävien määrä voi olla aikaisempien sopimusmääräysten mukaista suurempi. Mikäli lehtorin työsuunnitelma sisältää tutkimusta tai tavanomaista enemmän hallinnollisia ja muita kuin varsinaisia opetustehtäviä, aikaisempien sopimusmääräysten mukaista määrää opetustehtäviä ei enää mahdu 1.600 vuosityötuntiin. Muistio on laadittu virkaehtosopimuksen voimassa ollessa, mutta lehtoreiden kontaktiopetuksen enimmäismäärää ja vuosittaista työaikaa koskeneet määräykset olivat tuolloin olennaisilta osiltaan nykyisiä työehtosopimusmääräyksiä vastaavat.

JUKO:n entinen asiamies D osallistui keväällä 2010 työehtosopimusneuvotteluihin työntekijäpuolen edustajana. D on kertonut, että kontaktiopetustuntien enimmäismäärän kirjaaminen aiemmin voimassa olleen virkaehtosopimuksen mukaisessa muodossa uuteen työehtosopimukseen oli työntekijäpuolen kannalta ratkaiseva kysymys. Työnantajapuoli olisi halunnut työaikaa koskeviin määräyksiin radikaaleja muutoksia, mutta työntekijäpuoli ei suostunut niihin. Näin ollen työaikamääräykset siirrettiin virkaehtosopimuksesta työehtosopimukseen olennaisilta osiltaan muuttumattomina. Neuvotteluissa työntekijäpuolen oletuksena oli, että 392 kontaktiopetustuntia vuodessa täyttää 1.500 työtuntia, johon lisätään 100 tuntia hallinnollisia tehtäviä. Näin ollen 392 kontaktiopetustuntia tarkoittaa käytännössä, että 1.600 tunnin vuosittainen työaika täyttyy, koska hallinnollisia tehtäviä kuuluu käytännössä kaikille opettajille. Kontaktiopetuksen enimmäismäärällä ja vuosittaisella työajalla on yhteys toisiinsa, koska kontaktiopetuksen enimmäistuntimäärää ei voi ylittää ilman työntekijän suostumusta, eikä 1.600 työtuntiin mahdu enempää kuin 392 kontaktiopetustuntia.

Helsingin yliopiston henkilöstöjohtaja F ja Sivistystyönantaja ry:n entinen toimitusjohtaja G osallistuivat työehtosopimusneuvotteluihin työnantajapuolen edustajina. F:n ja G:n mukaan sopijaosapuolet eivät sopineet yliopistojen työehtosopimusta neuvoteltaessa, että 392 kontaktiopetustuntia täyttäisi 1.600 tunnin vuosityöajan. Vuosityöajan toteutuminen määritellään jokaiselle opetusta antavalle työsuunnitelman avulla ja yksiköt määrittävät, mitä muuta kuin opetustyötä vuosittaiseen 1.600 työtuntiin kuuluu. G on lisäksi kertonut työntekijäpuolen esittäneen, että 1.600 tuntiin mahtuu vain 100 tuntia hallinnollista työtä, mutta sopijapuolet eivät kuitenkaan sopineet tällaisesta.

Luottamusmies ja A:an kollega E on kertonut, että työnantajalla olisi ollut myös lukuvuonna 2014–2015 tarvetta työllistää A kokoaikaisesti. Kielikeskuksen käytännön mukaan 1.500 tuntia vuodessa täyttyy, kun kontaktiopetusta on 392 tuntia. Tämän lisäksi opettajat tekevät niin sanottuja hallinnollisia tehtäviä 100 tuntia vuodessa, jolloin kokonaistyöajaksi tulee laskennallisesti 1.600 tuntia vuodessa. Kaikkien kielikeskuksen opettajien vuosittainen työaika on kuitenkin käytännössä enemmän kuin 1.600 tuntia. Koska A:n työsuunnitelmaan (K2, V1) kirjattiin vuosityöajaksi vähemmän kuin 1.600 tuntia, A sai muita kielikeskuksen opettajia vähemmän palkkaa, vaikka hänen työnsä vastasi sisällöltään ja määrältään muiden opettajien työtä.

Vaasan yliopiston yliopistopalveluiden lähipalveluiden päällikkö I on kertonut, että A:lle tarjottiin toisen kielikeskuksen opettajan sairastuttua kokoaikatyötä syyskuun 2014 lopusta huhtikuun 2015 loppuun. A oli kirjannut ensimmäiseen työsuunnitelmaansa vuosittaiseksi kokonaistyöajaksi 1.600 tuntia, mutta koska A työskenteli osan lukuvuodesta osa-aikaisena, I ohjeisti häntä korjaamaan kokonaistyöajaksi vähän yli 1.300 tuntia (K2, V1). Työsuunnitelmissa ei käytetä laskennallisia tuntikirjauksia, vaan siihen kirjataan tosiasiallisen työn sisältö ja arvioidaan työtuntimäärä. Kontaktiopetuksen määrä kirjataan opintojaksojen tarkkuudella. Kielikeskuksen opettajien opetus ei ole yhteismitallista, vaan opetettavien kurssien luonne ja niiden vaatima työmäärä vaihtelee riippuen esimerkiksi siitä, onko opetettava kurssi uusi tai opettaako opettaja samaa kurssia usealle ryhmälle. A on koulutukseltaan maisteri ja hänen opetuspainotteinen työnkuvansa koostui pääasiassa peruskurssien opettamisesta. Molemmat verrokit (K3, V2) ovat tohtoreita ja heidän opetuksensa painottui jatkokursseihin, minkä vuoksi heidän vuosittainen kokonaistyöaikansa on 1.600 tuntia.

Vaasan yliopiston emeritusprofessori H on kertonut A:n työsuhteesta, työsuunnitelman tarkoituksesta sekä A:n ja verrokkien työsuunnitelmien sisällöstä pääosin kuten I. H on lisäksi kertonut, että A oli ollut kielikeskuksessa pitkään tuntiopettajana ja koska tuntiopetusta oli runsaasti, hänen työsuhteensa vakinaistettiin keväällä 2014. Tuolloin kuitenkin todettiin, että vaikka opetuksen tarve oli jatkuvaa, se ei kuitenkaan ollut kokoaikaista ja A:lle tehtiin toistaiseksi voimassa oleva osa-aikainen työsopimus. H:n tietoon tuli A:n uutta työsuunnitelmaa syksyllä 2014 laadittaessa, että kielikeskus noudatti työsuunnitelmien laatimisessa mekaanisesti käytäntöä, jossa 392 kontaktiopetustuntia automaattisesti täyttää 1.600 tunnin vuosityöajan. H:n mukaan työsuunnitelma pitäisi kuitenkin laatia tapauskohtaisesti, eikä 392 kontaktiopetustuntia automaattisesti tarkoita 1.600 vuosityötunnin täyttymistä. A ei itse tuonut esille, että hän olisi lukuvuonna 2014–2015 todellisuudessa tehnyt enemmän kuin työsuunnitelmaan kirjatut 1.353 työtuntia. A:n työsuunnitelmassa on verrokkeja (K3, V2) enemmän samoja kursseja useille ryhmille, koska hän toimi syyskuusta 2014 huhtikuuhun 2015 toisen opettajan sijaisena.

Työtuomioistuimen arvio ja johtopäätökset

Työtuomioistuin on käsitellyt yliopisto-opettajan vuosittaista työaikaa aiemmin ratkaisussa TT 2011:141. Tapauksessa oli kysymys työehtosopimusta edeltäneen virkaehtosopimuksen työaikaa koskevien määräysten tulkinnasta. Kuten nyt kysymyksessä olevaan tapaukseen sovellettavassa työehtosopimuksessa, virkaehtosopimuksessa yliopiston lehtorin opetusvelvollisuus lukuvuodessa oli 392 tuntia ja vuosittainen työsuunnitelman mukainen työaika 1.600 tuntia. Toisin kuin nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa, ratkaisu koski yliopisto-opettajan vuosittaisen 1.600 tunnin työajan ylittymistä tilanteessa, jossa hänen työsuunnitelmaansa sisältyi näyttökokeita.

Työtuomioistuimen ratkaisun TT 2011:141 perusteluissa on todettu, etteivät 392 kontaktiopetustuntia ja jokin tuntimäärä muita tehtäviä automaattisesti johda 1.600 tunnin täyttymiseen. Työntekijäpuolen todistajat ja G ovat nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa kertoneet työntekijäpuolen tavoitteena työehtosopimusneuvotteluissa olleen, että 392 kontaktiopetustuntia täyttää 1.600 kokonaistyöajan. Työntekijäpuolen on selvitetty myös käytännössä tulkitsevan määräystä edellä kerrotulla tavalla. Tämä ilmenee työntekijäpuolen mukaan myös esimerkiksi OAJ:n muistiosta (K5). Työntekijäpuolen tavoitetta ja tulkintatapaa ei kuitenkaan ole selkeästi kirjattu työehtosopimukseen tai esimerkiksi 5 §:n soveltamisohjeeseen työntekijä- ja työnantajapuolen yhteiseksi tavoitteeksi tai tulkintatavaksi.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin katsoo nyt käsiteltävänä olevassa asiassa, ettei työehtosopimuksen sanamuodosta voida tehdä kaavamaisesti sellaista johtopäätöstä, että yliopisto-opettajan 392 opetustuntia ja jokin tuntimäärä muita tehtäviä automaattisesti johtavat 1.600 tunnin kokonaistyöajan täyttymiseen. Kokonaistyöajan täyttymistä on siten arvioitava kontaktiopetustuntien määrän lisäksi myös muiden seikkojen perusteella.

Työehtosopimuksen sanamuoto sekä F:n, G:n, I:n ja H:n kertomukset puoltavat sellaista tulkintaa, että vuotuinen tuntimäärä perustuu jokaiselle opettajalle laadittavaan työsuunnitelmaan, jonka toteutumista tarkastellaan tarvittaessa. Näin ollen A:n todellisen kokonaistyöajan täyttymistä arvioitaessa tärkeä merkitys on A:lle laaditulla työsuunnitelmalla sekä työsuunnitelman tarkoituksesta ja laatimisesta esitetyllä selvityksellä.

A:n työsuunnitelmaan on riidattomasti kirjattu 1.353 työtuntia (K2, V1). Työtunnit koostuvat 392 kontaktiopetustunnin lisäksi muista perustutkintokoulutukseen liittyvistä tehtävistä (900 tuntia) ja hallinnon tukitehtävistä (61 tuntia). Työsuunnitelmaan kirjattua tuntimäärää arvioitaessa on huomioitava H:n kertomus siitä, että A oli toiminut kielikeskuksessa aiemmin tuntiopettajana ja hänelle oli vasta keväällä 2014 tehty toistaiseksi voimassa oleva osa-aikainen työsopimus, koska opetuksen tarve ei tuolloin ollut kokoaikaista. A sijaisti toista opettajaa 22.9.2014–30.4.2015 ja toimi vastaavasti 1.8.–21.9.2014 ja 1.5.–31.7.2015 keväällä 2014 sovittua vastaavasti osa-aikaisena opettajana.

Vaikka E on kertonut, että vuosittainen 1.600 kokonaistyöaika ylittyy käytännössä kaikilla kielikeskuksen opettajilla, asiassa ei ole esitetty sellaista selvitystä, jonka perusteella A:n olisi näytetty tehneen lukuvuoden 2014–2015 aikana enemmän kuin työsuunnitelman mukaiset 1.353 tuntia. Näin ollen A:n työsuunnitelmaan kirjattua 1.353 tuntia on muun selvityksen puuttuessa lähtökohtaisesti pidettävä hänen kokonaistyötuntimääränään lukuvuonna 2014–2015.

E:n ja H:n kertomuksista on pääteltävissä, että kielikeskuksessa noudatettiin tuolloin käytäntöä, jonka mukaan opettajille kirjattiin työsuunnitelmaan 392 kontaktiopetustuntia, 100 tuntia hallintoa ja heidän vuosittaiseksi kokonaistyöajakseen 1.600 tuntia. Se, että tällainen käytäntö on edellä kerrotulla tavalla ollut työntekijäpuolen tavoite ja sitä noudatettiin Vaasan yliopiston kielikeskuksen opettajien työsuhteissa ei kuitenkaan osoita, että kysymyksessä olisi sellainen työntekijä- ja työnantajapuolen hyväksymä käytäntö, jota voitaisiin pitää yhteisesti sovittuna ja vakiintuneena työehtosopimuksen soveltamiskäytäntönä. Näin ollen myöskään tämä seikka ei anna aihetta arvioida A:n vuosittaista työtuntimäärää työsuunnitelmaan kirjatusta poikkeavalla tavalla.

Asiassa ei myöskään ole esitetty mitään sellaista selvitystä, josta voitaisiin päätellä, että A:ta olisi kantajan esittämin tavoin kohdeltu työsuunnitelmaa laadittaessa muista kielikeskuksen opettajista poikkeavalla tavalla siksi, että hänen työsuhteensa oli alun perin osa-aikainen.

Edellä kerrotuista syistä perusteita kanteen hyväksymiselle ei ole.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n 1 momentin nojalla velvollinen korvaamaan Sivistystyönantajat ry:n ja Vaasan yliopiston oikeudenkäyntikulut. Sivistystyönantajat ry:n oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Vaasan yliopisto on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi 3.230 euroa. Määrä koostuu asian selvittämiseen ja hoitamiseen osallistuneiden lakimies J:n ja päällikkö I:n palkkiosta yhteensä 47 tunnin ajankäytön perusteella 2.650 euroa ja matkakuluista 580 euroa. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on hyväksynyt Vaasan yliopiston oikeudenkäyntikuluista korvauksena 10 tunnin ajankäytöstä 500 euroa ja matkakulut 580 euroa eli yhteensä 1.080 euroa.

Vaasan yliopistolle tuomittavien tarpeellisten oikeudenkäyntikulujen kohtuullista määrää arvioitaessa on otettava huomioon, että Sivistystyönantajat ry:n ja Vaasan yliopiston asiamiehenä työtuomioistuimessa toiminut K osallistui työehtosopimusneuvotteluihin ja oli siten tavanomaista paremmin perehtynyt asiaan jo ennen oikeudenkäyntiä. Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry on pitänyt K:n ajankäyttöä kohtuullisena.

Tarpeellisten oikeudenkäyntikulujen kohtuullista määrää arvioitaessa on lisäksi otettava huomioon, että I on esittänyt häntä työtuomioistuimessa todistajana kuultaessa 200 euron todistajanpalkkiovaatimuksen, joten I:lle maksettavaksi määrätty todistajanpalkkio kattaa hänen työtuomioistuimen pääkäsittelyyn osallistumisestaan aiheutuneet kulut. Edellä kerrotuilla perusteilla Vaasan yliopiston oikeudenkäyntikulujen määrä on liiallinen. Työtuomioistuin katsoo oikeudenkäyntikulujen kohtuulliseksi määräksi Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n oikeaksi myöntämän 1.080 euroa.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry velvoitetaan korvaamaan Sivistystyönantajat ry:n oikeudenkäyntikulut 5.070,55 eurolla ja Vaasan yliopiston oikeudenkäyntikulut 1.080 eurolla, molemmat määrät korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Aaltonen, Äimälä, Lallo, Lehto ja Stenholm jäseninä. Sihteeri on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.

Prosenttiperusteista vuosilomapalkkaa saavilla virkamiehillä ja työntekijöillä ei ollut virka- ja työehtosopimuksen perusteella oikeutta palkkaan vuosiloma-ajanjaksolle osuvilta arkipyhäpäiviltä. Kanne hylättiin.

KANTAJA

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry

VASTAAJA

Valtiovarainministeriö

ASIA

Palkkaus

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 19.1.2017

Pääkäsittely 17.2.2017

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Valtion virka- ja työehtosopimus vuosilomista (2014 – 2017) sisältää muun ohessa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Peruskäsitteet

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Lomapäivä on arkipäivä. Arkipäiväksi ei tätä sopimusta sovellettaessa lueta lauantaita, sunnuntaita, kirkollisia juhlapäiviä, jouluaattoa, juhannusaattoa, itsenäisyyspäivää eikä vapunpäivää.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

11 § Vuosilomapäivien kuluminen

Kokonaisen kalenteriviikon, johon ei sisälly 2 §:n 4 momentissa mainittuja päiviä, pituinen loma kuluttaa vuosilomaa viisi päivää. Jaksotyössä sovelletaan samaa periaatetta. Osa-aika työssä, jossa työtä tehdään muutoin kuin säännöllisesti päivittäin lyhennettynä työaikana ja virkamies tai työntekijä on lomalla kaikki tasoitusjaksoon sisältyvät työpäivät, kuluu lomapäiviä tasoitusjakson arkipyhäpäivien lukumäärä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

17 § Kuukausipalkkaisten vuosilomapalkka

Virkamiehelle ja työntekijälle maksetaan vuosiloman ajalta yleisen virka- ja työehtosopimuksen 7 §:n mukainen palkkaus, mikäli 2 ja 3 momentista ei muuta johdu.

Mikäli virkamiehen tai työntekijän työaika ja vastaavasti palkkaus on muuttunut lomanmääräytymisvuoden aikana, lasketaan lomapalkka 20 §:n mukaan. Poiketen kuitenkin siitä, mitä 20 §:n 1 momentissa on sovittu, on vuosilomapalkka 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa 9 prosenttia,

3 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa 11,5 prosenttia ja 3 §:n1 momentin 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa 14,5 prosenttia lomanmääräytymisvuoden aikana virassa- tai työssäolon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta hätätyöstä tai lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä maksettavaa korotusta. Vuosilomalisää koskevaa 18 §:ää ei sovelleta näissä tapauksissa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

20 § Prosenttiperusteinen vuosilomapalkka

Virkamiehen ja työntekijän, joka palvelussuhteensa mukaisesti on lomanmääräytymisvuoden aikana valtion palveluksessa niin harvoina päivinä, että tästä syystä ei yhtään tai vain osa kalenterikuukausista on 4 §:n mukaisia täysiä lomanmääräytymiskuukausia, vuosilomapalkka on 9 prosenttia, taikka palvelussuhteen jatkuttua lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä vähintään vuoden, 11,5 prosenttia lomanmääräytymisvuoden aikana virassa- tai työssä olon ajalta maksetusta tai maksettavaksi erääntyneestä palkasta lukuun ottamatta hätätyöstä ja lain tai sopimuksen mukaisesta ylityöstä maksettavaa korotusta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Tässä pykälässä tarkoitettu palkka maksetaan palvelussuhteen jatkuessa kesäkuun palkanmaksun yhteydessä. Palvelussuhteen päättyessä palkka maksetaan päättymiskuukauden palkanmaksun yhteydessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Virka- ja työehtosopimus, joka tehtiin 31.3.2015 valtiovarainministeriön sekä Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n, Julkisalan koulutettujen neuvottelujärjestö JUKO ry:n ja Palkansaajajärjestö Pardia ry:n välillä valtion vuosilomia koskevan virka- ja työehtosopimuksen tarkistamisesta sisältää muun ohessa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

1 § Vuosilomista 7.11.2013 tehtyyn virka- ja työehtosopimukseen lisätään seuraava uusi 20 §:n 4 momentti:

Edellä 17 §:n 2 momentissa tarkoitettua vuosilomapalkkaa maksetaan seuraavasti. Vuosilomapalkkaa maksetaan sopimuksen 2 §:n 4 momentin mukaisilta lomapäiviltä. Lomapäivän palkka lasketaan jakamalla vuosilomapalkka sopimuksen 3 §:n mukaisesti määräytyvältä lomapäivien lukumäärällä. Tämä palkka maksetaan kultakin lomajaksolta 3 momentin ensimmäisestä virkkeestä poiketen loman pitämisajankohdan mukaisen tavanomaisen palkanmaksun yhteydessä. Mikäli lomajakso on pidetty ennen lomanmääräytymisvuoden päättymistä, oikaistaan palkanmaksu lomanmääräytymisvuoden päättymisen jälkeen viimeistään lomarahan maksukuussa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtion virka- ja työehtosopimus työajoista (2014 – 2017) sisältää muun ohessa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

5 § Arkipyhien ja eräiden muiden päivien vaikutus työaikaan

Muuksi päiväksi kuin lauantaiksi tai sunnuntaiksi sattuva uudenvuodenpäivä, vapunpäivä, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, joulupäivä, tapaninpäivä ja loppiainen sekä pitkäperjantai, toinen pääsiäispäivä ja juhannusaatto lyhentävät kukin kyseisen työviikon tai työjakson työaikaa virastotyössä 7 tunnilla 15 minuutilla sekä viikko- ja jaksotyössä 8 tunnilla 4 ja 6 §:n mukaisista tuntimääristä.

Helatorstai lyhentää kyseisen viikon tai työjakson työaikaa 4 tai 6 §:n mukaisista tuntimääristä virastotyössä 7 tunnilla 15 minuutilla, jaksotyössä 8 tunnilla ja viikkotyössä kyseisen päivän säännöllisen vuorokautisen työajan pituutta vastaavasti. Vapunpäivälle sattuva helatorstai ei kuitenkaan lyhennä työaikaa.

Työaika näillä työviikoilla ja työaikajaksoissa on pyrittävä lyhentämään edellä mainitulla tavalla. Näillä viikoilla tai työjaksoilla työskentelevän osa-aikaisen virkamiehen tai työntekijän työaika on pyrittävä lyhentämään samassa suhteessa kuin kokoaikaisen työaika.

Mikäli työaikaa ei ole voitu lyhentää, maksetaan kyseisillä viikoilla tai työjaksoilla lisä- ja ylityökorvausta siten kuin 13 - 18 §:ssä on sovittu.

Juhannuspäivä ja pyhäinpäivä eivät lyhennä työaikaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Valtion yleinen virka- ja työehtosopimus (2014-2017) sisältää muun ohessa seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 § Oikeus palkkaukseen

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Huomautus:

Poissaoloajan palkkauksista on sovittu tämän sopimuksen 3 luvussa

"Poissaolot".

Vuosiloma-ajan palkkauksesta on sovittu vuosilomista tehdyssä

valtion virka- ja työehtosopimuksessa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Poissaoloajan palkkaus

Virkamiehelle ja työntekijälle poissaolon ajalta maksettava palkkaus määräytyy tämän pykälän mukaisesti, ellei jonkin virkavapauden tai työstä vapautuksen osalta ole toisin sovittu.

Virkamiehen ja kuukausipalkkaisen työntekijän palkkaukseen luetaan tehtävän vaativuuteen perustuva palkanosa, henkilökohtaiseen työsuoritukseen perustuva palkanosa, mahdollinen kokemusosa sekä takuupalkkaus. Lisäksi palkkaukseen luetaan muut säännöllisesti toistuvat tietyn suuruisina kuukausittaisina erinä maksettavat palkkaustekijät, palkanlisät ja lisäpalkkiot.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Rajavartiolaitos on maksanut kuukausipalkkaiselle A:lle prosenttiperusteista lomapalkkaa hänen vuosilomansa ajalta 22.12.2014-31.12.2014 siten, että A on saanut lomapalkan vuosilomapäiviltä ja vuosiloman ajalle sattuvien arkipyhien osalta hänen palkkansa on pidätetty. Näin ollen hänen prosenttiperusteinen vuosilomapalkkansa on ollut pienempi kuin hänen säännönmukainen palkkansa samalta ajanjaksolta olisi ollut, tai hänen vuosilomapalkkansa olisi ollut siinä tapauksessa, että se olisi maksettu virka- ja työehtosopimuksen 17 §:n 1 kohdan perusteella, eli normaalin kuukausipalkan mukaan.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, tuleeko virka- ja työehtosopimuksen 17 §:n 2 kohdan mukaista kuukausipalkkaiselle maksettavaa prosenttiperusteista vuosilomapalkkaa sovellettaessa ottaa huomioon vuosiloma-ajanjaksolle sattuvat arkipyhät siten, että niiltä maksetaan tavanomainen palkka lomapäiviltä saatavan vuosilomapalkan lisäksi.

Asiassa on riidatonta, että JHL ry ei ole vuosilomasopimusta koskevissa neuvotteluissa hyväksynyt sitä, että arkipyhäpäiviltä ei maksettaisi palkkausta.

Asiassa on käyty pääsopimuksen 5 §:n 5 momentin mukaiset erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että valtiotyönantajan tulee suorittaa palveluksessaan olevalle kuukausipalkkaiselle virkamiehelle ja työntekijälle palkka myös valtion työaikasopimuksen arkipyhiä koskevassa 5 §:ssä lueteltujen päivien osalta, mikäli tällainen arkipyhä tai muu työaikasopimuksen 5 §:ssä mainittu päivä sattuu virkamiehen sellaisen vuosiloman ajanjaksolle, jolta virkamiehelle maksetaan prosenttiperusteinen vuosilomapalkka valtion vuosilomasopimuksen

17 §:n 2 momentin ja 20 §:n 4 momentin mukaan, eikä edellä mainittu arkipyhäpäivä ole vuosilomasopimuksen 2 §:n 4 momentissa tarkoitettu lomapäivä, ja

- velvoittaa valtiovarainministeriön korvaamaan Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n oikeudenkäyntikulut 4.430 eurolla.

Perusteet

Valtion virka- ja työehtosopimuksessa ei ole nimenomaisia palkan pidätystä koskevia määräyksiä. Asiassa on kyse arkipyhiä koskevan työaikasopimuksen 5 §:n, vuosilomasopimuksen lomapäiviä koskevan 2 §:n, lomapalkkaa koskevien valtion vuosilomia koskevan virka- ja työehtosopimuksen 17 §:n 2 momentin ja 20 §:n 4 momentin sekä kuukausipalkkaa koskevan virka- ja työehtosopimuksen 7 §:n tulkinnasta ja soveltamisesta.

Lomapalkkaa koskevaa vuosilomalain 10 §:ää muutettiin vuonna 2013 eräiden Euroopan Unionin tuomioistuimen antamien ratkaisujen johdosta. Muutos koski sellaisten kuukausipalkkaisten työntekijöiden lomapalkan laskentaa, joiden työaika ja palkka muuttuvat lomanmääräytymisvuoden aikana. Vuosilomalain 10 §:n muutoksen yhteydessä ei kuitenkaan puututtu vuosilomalain 9 §:n vuosilomapalkan määrää koskevaan perusperiaatteeseen, jonka mukaan työntekijällä on oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa.

Vuosilomalain 10 §:n 4 momenttia vastaava muutos tehtiin valtion vuosilomia koskevan virka- ja työehtosopimuksen 17 §:n 2 momenttiin 7.11.2013. Vuosilomia koskevan sopimuksen 17 §:n 2 momentin mukaan kuukausipalkkaisen virkamiehen ja työntekijän lomapalkka on 9, 11,5 tai 14,5 prosenttia hänen lomanmääräytymisvuoden ansiostaan, mikäli virkamiehen työaika ja palkka ovat muuttuneet lomanmääräytymisvuoden aikana.

Edellä mainitulla tavalla laskettu prosenttiperusteinen vuosilomapalkka maksettiin virkamiehille ja työntekijöille aluksi vuosilomasopimuksen 20 §:n 3 momentin mukaan kesäkuun palkanmaksun yhteydessä. Prosenttiperusteisen vuosilomapalkan maksuajankohtaa muutettiin 31.3.2015 virka- ja työehtosopimuksen tarkistamista koskevalla sopimuksella siten, että 1.4.2015 alkaen vuosilomapalkka maksetaan loman pitämisajankohdan normaalina palkanmaksupäivänä.

Maksuajankohdan muutoksen yhteydessä sovittiin myös siitä, että prosenttiperusteista vuosilomapalkkaa maksetaan vuosilomasopimuksen 2 §:n 4 momentin mukaisilta lomapäiviltä eli arkipäiviltä. Arkipäiviä eivät vuosilomasopimuksen 2 §:n 4 momentin mukaan ole lauantait, sunnuntait, kirkolliset juhlapäivät, jouluaatto, juhannusaatto, itsenäisyyspäivä eikä vapunpäivä.

Prosenttiperusteinen vuosilomapalkka ja palkanpidätys arkipyhäviikolla

Kun työaikasopimuksen 5 §:n mukaiset työpäivät lyhentävät virkamiehen ja työntekijän säännöllistä työaikaa ilman että virkamiehen ja työntekijän kuukausipalkka pienenisi työajan lyhenemistä vastaavasti, ovat työaikasopimuksen 5 §:ssä ja vuosilomasopimuksen 2 §:n 4 momentissa tarkoitetut arkipyhä ja arkipyhäaattopäivät tosiasiallisesti palkallisia vapaapäiviä silloin, kun nämä päivät sattuvat muuksi päiväksi kuin lauantaiksi tai sunnuntaiksi.

Jos prosenttiperusteista lomapalkkaa saava valtion virkamies tai työntekijä pitää vuosilomaa siten, että vuosiloman ajanjaksolle osuu yksi tai useampi työaikasopimuksen 5 §:ssä tarkoitettu arkipyhä- tai aattopäivä, ei valtiotyönantaja maksa kyseisiltä arkipyhä- ja aattopäiviltä virkamiehelle vuosilomapalkkaa eikä myöskään virkamiehen säännönmukaista kuukausipalkkaa. Siten vuosilomajaksolle sattuvat työaikasopimuksen 5 §:ssä tarkoitetut päivät muodostuvat prosenttiperusteista vuosilomapalkkaa saavalle virkamiehelle palkattomiksi päiviksi. Lomapalkkaa edellä mainituilta päiviltä ei makseta, koska ne eivät ole vuosilomasopimuksen 2 §:n 4 momentin tarkoittamia lomapäiviä.

Valtiotyönantaja pidättää prosenttiperusteista lomapalkkaa saavalta virkamieheltä hänen säännönmukaisen kuukausipalkkansa loma-ajalta. Palkanpidätyksen valtiotyönantaja kuitenkin suorittaa koko siltä ajanjaksolta, jolle virkamiehen loma sijoittuu, riippumatta siitä, maksetaanko koko kyseessä olevalta ajanjaksolta lomapalkkaa vai ei. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että loma-ajanjaksolta pidätetään kuukausipalkka, tai siltä ei makseta kuukausipalkkaa työaikasopimuksen vuosilomasopimuksen 2 §:n 4 momentin ja 5 §:n 1 mukaisilta päiviltä, vaikka näiltä päiviltä ei makseta myöskään lomapalkkaa.

Valtiotyönantajalla ei ole oikeutta pidättää arkipyhäviikolle sattuvan loman johdosta virkamiehen /työntekijän kuukausipalkasta arkipyhäpäivien palkkaa, koska tällaisesta palkanpidätyksestä ei ole sovittu eikä tarkoitettu sopia ja koska valtiotyönantajan mainittu menettely johtaa siihen, että prosenttiperusteista lomapalkkaa saavan virkamiehen ja työntekijän loma-ajan palkka jää arkipyhäviikolla pienemmäksi kuin hänen säännönmukainen ansionsa vastaavalta ajalta olisi ollut.

Prosenttiperusteista lomapalkkaa saavan virkamiehen lomapalkka jää arkipyhäviikolle sattuvalta lomalta myös alhaisemmaksi kuin sellaisen virkamiehen lomapalkka, jonka vuosilomapalkka määräytyy vuosilomasopimuksen 17 §:n 1 momentin mukaisen pääsäännön perusteella.

A:n palkka on 22.12.-31.12.2014 välisenä aikana pidetyn loman vuoksi jäänyt 257,30 euroa alhaisemmaksi kuin hänen säännönmukainen palkkansa vastaavana aikana olisi ollut tai hänen vuosilomapaikkansa olisi ollut, jos hän olisi saanut lomapalkan vuosilomasopimuksen 17 §:ssä tarkoitetun pääsäännön mukaan.

Vuosilomalain yleissäännös

Vuosilomalain 9 §:n mukaan työntekijällä on oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa siten kuin vuosilomalaissa säädetään.

Vuosilomalain 30 §:ssä säädetään tyhjentävästi niistä vuosilomalaissa säädetyistä asioista, joista työntekijöiden ja työnantajien valtakunnalliset yhdistykset saavat poiketa. Vuosilomalain 9 § on pakottavaa oikeutta eikä sen määrittelemästä vuosilomapalkan tasosta alittavasta lomapalkasta voida sopia työ- ja virkaehtosopimuksella.

Valtion vuosilomasopimuksen 17 §:n 2 momentin ja 20 §:n 4 momentin prosenttiperusteista lomapalkkaa koskevilla määräyksillä ei ole sovittu eikä niillä ole tarkoitettu sopia edellä mainitusta vuosilomalain yleisäännöksestä poikkeamisesta. Näissä sopimusmääräyksissä ei ole myöskään sovittu tai tarkoitettu sopia siitä, että virkamiehelle ja työntekijälle ei voitaisi loman alkamis- ja päättymispäivän väliin jäävänä ajanjaksona maksaa muuta palkkaa kuin lomapalkkaa.

Prosenttiperusteista lomapalkkaa saavaa virkamiestä tai työntekijä ei ole tarkoitettu asettaa prosenttiperusteisesta lomapalkasta sovittaessa eriarvoiseen asemaan verrattuna sellaiseen virkamieheen ja työntekijään jonka lomapalkka määräytyy 17 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan. Koska prosenttiperusteista vuosilomapalkkaa saavalle virkamiehelle ja työntekijälle ei makseta loma-ajanjaksoon sattuvalta arkipyhäpäivältä tai arkipyhän aattopäivältä lomapalkkaa, tulee virkamiehelle ja työntekijälle maksaa näiltä päiviltä virkamiehen ja työntekijän normaalia kuukausipalkkaa.

Euroopan Unionin palkallista vuosilomaa koskeva säännös

Nyt kysymyksessä olevassa asiassa on aiheellista ottaa huomioon myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista (työaikadirektiivi). Tämän direktiivin 7 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jokainen työntekijä saa vähintään neljän viikon palkallisen vuosiloman tällaisen loman saamiselle ja myöntämiselle kansallisessa lainsäädännössä ja/tai käytännössä vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

Valtiovarainministeriön omaksuma tulkinta valtion vuosilomasopimuksen prosenttiperusteista lomapalkkaa koskevan määräyksen soveltamisesta voi olla ristiriidassa tuon työaikadirektiivin määräyksen kanssa, koska virkamies ei tosiasiallisesti saa koko vuosilomansa ajalta säännönmukaista palkkaansa sen vuoksi, että loma-ajanjaksoon sisältyy myös palkattomia arkipyhä- tai arkipyhäaattopäiviä.

Euroopan Unionin tuomioistuin (EUT) ei tiettävästi ole ottanut yksityiskohtaisesti kantaa siihen, miten vuosiloman ajalta tulee maksaa palkkaa, jotta työaikadirektiivin 7 artiklan

1 kohta toteutuu. EUT on kuitenkin katsonut, että työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohdassa käytetty ilmaisu palkallinen vuosiloma tarkoittaa sitä, että työntekijälle on maksettava hänen normaalia palkkaansa vuosilomajakson aikana. Vaikka EUT:n ratkaisu Gerhard Schultz-Hoff (C-350/06) ei varsinaisesti koskenut vuosilomapalkkaa, vaan muun muassa lomakorvauksen maksamista, tuomioistuin totesi perusteluissaan (kohdat 58 ja 60) seuraavasti:

Yhteisöjen tuomioistuimen mukaan direktiivin 2003/88 7 artiklan 1 kohdassa käytetty ilmaisu "paikallinen vuosiloma" tarkoittaa kuitenkin, että palkanmaksua on jatkettava direktiivissä tarkoitetun vuosiloman keston ajan ja että työntekijälle on toisin sanoen maksettava normaalia palkkaa tämän lepojakson ajalta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan direktiivissä 2003188 käsitellään oikeutta vuosilomaan ja oikeutta saada vuosilomapalkkaa yhden ja saman oikeuden kahtena eri puolena. Vuosilomapalkan maksamista koskevan velvoitteen tavoitteena on asettaa työntekijä loman aikana palkan osalta työskentelykausia

vastaavaan tilanteeseen (ks. em.yhdistetyt asiat Robinson- Steele ym. tuomion kohta 58.

EUT:n tuomiossa Robinson-Steele (C-131/04 ja C-257/04) perustelujen kohdissa 50 ja 58 on todettu vuosilomasta ja vuosilomapalkasta täsmälleen samalla tavoin kuin edellä mainitun tuomion C- 350/06 perustelukohdissa. Jos prosenttiperusteista lomapalkkaa saava virkamies/työntekijä ei saa arkipyhäviikolla olevalta lomaltaan vastaavaa palkkaa kuin hän saisi, jos hän olisi saman ajan työssä, johtaa prosenttiperusteisen lomapalkan maksaminen tässä tapauksessa edellä mainitun EUT:n perustelujen kanssa ristiriidassa olevaan tilanteeseen.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Valtiovarainministeriö on vaatinut, että kanne hylätään ja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 1.700 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamispäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Virka- ja työehtosopimusten määräykset

Valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen poissaoloajan palkkausta koskevaa 7 §:ää sovelletaan määräyksen 1 momentin nojalla vain, ellei jonkin virkavapauden tai työstä vapautuksen osalta ole toisin sovittu. Vuosilomapalkka on vuosilomasopimuksen 20 §:n 4 momentissa nimenomaisesti sovittu maksettavaksi vain vuosilomapäiviltä, joten määräys ei tule sovellettavaksi tässä asiassa.

Vuosiloma-ajan käsitettä ei ole erikseen vuosilomasopimuksessa määritelty, mutta sen sisältö on yksiselitteinen ja yleiskielen mukainen. Vuosiloma-aika on vuosilomaksi vahvistettu kalenterijakso, joka voi pitää sisällään arkipäiviä ja viikonlopun päiviä sekä kirkollisia ja muita juhlapäiviä. Soveltamisohjeen kohdassa 3.2. on myös täsmennetty lomajaksoja koskevaa sääntelyä toteamalla muun ohessa, että jos vuosiloma sisältää kaikki sopimuksen mukaiset viikon arkipäivät, on se viikon pituinen (seitsemän vuorokautta), ellei lauantaille, sunnuntaille, kirkolliselle juhlapäivälle, itsenäisyyspäivälle, juhannusaatolle tai vapunpäivälle ole virkamiehen tai työntekijän suostumuksella merkitty työvuoroa. Vaikka kahden kalenteriviikon loma kuluttaisi vain 10 laskennallista lomapäivää tai vähemmän, on henkilö silti lomalla ilman työvelvoitetta ja vuosilomasäännösten luoman työaikasuojelun piirissä myös muut lomajakson päivät. Koko tämä aika on vuosiloma-aikaa.

Vuosiloma-ajan palkkaukseen sovelletaan kyseessä olevassa tapauksessa kaikilta osin vuosilomasopimuksen määräyksiä. Tämä systematiikka, samoin kuin yleisen virka- ja työehtosopimuksen 2 §:n ja 7 §:n määräykset sekä 2 §:n huomautus ovat olleet voimassa pitkään ja niiden soveltaminen on ollut tältä osin täysin vakiintunutta ja aikaisemmin myös riidatonta. Vuosiloma-aika määräytyy vuosilomana annettavana kalenterijaksona, joka voi pitää sisällään arkipäiviä, viikonlopun päiviä, pyhäpäiviä ja muita juhlapäiviä. Vuosiloman ajalta maksetaan vuosilomapalkka, josta on sovittu tyhjentävästi vuosilomasopimuksessa. Vuosilomasopimuksen 17 §:n 2 momentti yhdessä 20 §:n 1 ja 2 momentin kanssa määrittää vuosiloman ajalta maksettavan palkan määrän.

Työajoista tehdyssä valtion virka- ja työehtosopimuksessa ei ole sopimusmääräyksiä arkipyhäpäivien tai muidenkaan 5 §:ssä tarkoitettujen päivien palkkauksesta, joten määräystä ei tule soveltaa tässä tapauksessa. Sanotussa sopimusmääräyksessä on sovittu arkipyhien ja eräiden muiden päivien vaikutuksesta työaikaan, eikä riita-asiassa ole kysymys sopimusmääräyksessä tarkoitetusta työajan lyhentämisestä. Työajan lyhentämisestä tai arkipyhän palkkauksesta ei ole sovittu mitään kompensaatiota henkilöille, jotka eivät tosiasiassa ole olleet työssä sanottuja päiviä sisältävillä kalenteriviikoilla tai jaksoilla tai joille ei ole maksettu palkkausta näiltä ajoilta. Valtion virka- ja työehtosopimuksissa ei ole määräyksiä kuukausipalkkaiselle virkamiehelle ja työntekijälle maksettavasta työaikasopimuksen 5 §:ssä lueteltujen päivien palkasta. Vuosilomapalkka on nimenomaisesti sovittu maksettavaksi vain vuosilomapäiviltä, vaikka kyseiseen aikaan sisältyisi muitakin päiviä kuten viikonlopun päiviä ja niin sanottuja arkipyhiä. Vuosilomapalkka kattaa koko vuosiloma-ajan, eikä vuosilomaan sisältyviltä arkipyhiltä, kuten ei muiltakaan sopimuksen 2 §:n 4 momentissa arkipäiväkäsitteen ulkopuolelle määritellyiltä päiviltä makseta tämän lisäksi muuta palkkausta.

Valtion virka- ja työehtosopimuksissa ei ole määräyksiä palkallisista vapaapäivistä, eivätkä arkipyhäpäivät tai muut jaksojen työaikaa lyhentävät päivät automaattisesti edes ole vapaapäiviä. Erityisesti merkittävää osaa valtion henkilöstöstä edustavilla jaksotyöaikaa noudattavilla aloilla ne ovat usein myös työpäiviä.

Vuosilomasopimuksen 17 §:n 2 momentista on sovittu marraskuussa 2013 sen jälkeen kun samana vuonna säädetty vuosilomalain muutos on tullut voimaan. Vuosilomalain muutoksella muutettiin vuosilomapalkan laskentasääntöä tilanteissa, joissa henkilön työaika ja vastaavasti palkka muuttuvat lomanmääräytymisvuoden aikana. Vuosilomalain muutos tarkoitti muun ohessa sitä, että sellainen lomanmääräytymisvuonna osa-aikaisena työskennellyt henkilö, joka pitää lomaa kokoaikaisena, saa vuosilomansa ajalta pienemmän palkan kuin mitä hän saisi työssä ollessaan. Selvää on, että näissä tapauksissa henkilön loma-ajan palkka voi jäädä pienemmäksi kuin mitä se olisi ollut, jos henkilö olisi ollut työssä. Tällaisen henkilön vuosiloma-ajan palkkaus voi olla pienempi kuin sellaisen yhtä pitkällä lomalla olevan henkilön, joka on tehnyt jatkuvasti kokoaikatyötä. Muutos on ollut ilmeinen ja kantajankin on se täytynyt ymmärtää.

Vuosilomalain 30 § oikeuttaa sopimaan vuosilomapalkan laskemisesta ja maksamisesta myös laista poiketen. Sopimista rajoittaa vuosilomalain 9 §:n säännös, jonka mukaan työntekijällä on oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa siten kuin laissa säädetään. Lakia edeltäneessä hallituksen esityksessä (HE 203/2012 vp) on asianomaisesta säännöksestä todettu, että sanottu yleissäännös vuosilomapalkasta määrittelee vuosilomapalkan ja -korvauksen yleisen tason, mutta ei sinällään ohjaa lomapalkan laskemista käytännössä.

Vuosilomasopimuksen 20 §:n 4 momentti

Lomapalkkapotin jakaminen maksuun käyttämällä "lomapäiviä" summan jakajana on luontevaa, koska niiden määrä on kunkin henkilön osalta lomanmääräytymisvuoden päätyttyä tiedossa ja muuttumaton samalla tavalla kuin prosenttiperusteisen palkan kokonaissumman määrä tiedetään. Sovittaessa lomapalkkapotin maksamisesta aina vain vuosilomapäiviltä haluttiin luoda selkeä ja yksinkertainen sääntö, joka turvaa tasaisen palkanmaksun kaikissa erilaisissa vuosilomatilanteissa. Kalenteripäivien käyttäminen ei olisi käytännössä ollut mahdollista, koska vuosilomajaksot voivat sisältää eri määrän kalenteripäiviä riippuen siitä, sisältääkö loma viikonlopun päiviä, arkipyhäpäiviä tai muita vuosilomasopimuksen 2 §:ssä arkipäiväkäsitteen ulkopuolelle määriteltyjä juhlapäiviä.

Uuden 20 §:n 4 momentin sopimisen yhteydessä valtiovarainministeriö on täsmentänyt loman ajalta maksettavaa palkkausta vielä 27.4.2015 annetussa soveltamisohjeessa seuraavasti (alleviivaukset lisätty):

Sopimukseen on lisätty 1.4.2015 voimaantullut 20 §:n 4 momentti, jossa on sovittu 17 §:n 2 momentin mukaisesti määräytyvän vuosilomapalkan maksamisesta osissa, lomajaksojen yhteydessä. Tämä muutos koskee 1.4.2014 lukien kertyviä vuosilomia. Sopimuksen 17 §:n 2 momentin mukaan laskettu vuosilomapalkka jaetaan henkilölle kertyneiden lomapäivien lukumäärällä. Henkilön ollessa vuosilomalla hänelle maksetaan 20 §:n 3 momentin maksuajankohdasta poiketen täten saatu lomapäivää kohti laskettu palkka kultakin lomajaksolta silloin kuluvilta, sopimuksen 2 §:n 4 momentin mukaisilta lomapäiviltä. On huomattava, että vuosiloma-ajan palkasta näissä tapauksissa on sovittu 17 §:n 2 momentissa ja henkilölle ei lomajaksolta makseta muuta kuin mainittu lomapalkka. (Valtiovarainministeriön määräys/ohje VM/848/00.00.00/2015, kohta 4.2.)

Laskusääntöä on selvennetty vielä esimerkillä, josta käy ilmi, että palkka kattaa koko vuosilomajakson, vaikka palkan jakamisessa apuna käytettäviä lomapäiviä on jaksossa vähemmän kuin kalenteripäiviä.

Vuosilomasopimuksen 20 §:n 4 momentin sopimusmääräyksellä ei ole sovittu poikettavaksi vuosiloman ajalta maksettavan palkan määrästä. Jos olisi ollut tarkoitus sopia siitä, että vuosiloman ajalta maksettaisiin vuosilomapalkan lisäksi arkipyhäpäiviltä jotain muuta palkkaa, siitä olisi tullut sopia erikseen, koska ei ole mitään sopimusmääräyksiä, joissa olisi määritelty arkipyhäpäiville oma palkkasääntönsä. Todettakoon myös, että jos arkipyhien palkkauksesta olisi jotakin sovittu, ei palkan määrä olisi voinut määräytyä ainakaan kantajan vaatimalla tavalla asianomaisen kuukauden kuukausipalkan perusteella, koska tämä olisi ristiriidassa sen perussäännön kanssa, että loman ajalta maksettavan palkkauksen tulee perustua lomanmääräytymisvuoden palkkaukseen. Vuosilomasopimuksen soveltamisohjeissa on nimenomaisesti todettu, että vuosilomaan sisältyvät arkipyhät ja vastaavat juhlapäivät ovat vuosiloma-aikaa. Vastakkainen johtopäätös olisi ristiriidassa vuosilomasopimuksen systematiikan kanssa. Kokonaisarvioinnissa merkityksellistä on myös se, että ansaintavuoden arkipyhäpäivien osuus kuukausipalkkauksesta on mukana palkkapohjassa, joten nämä päivät tulevat jo sitä kautta huomioiduksi tässä tarkoitetussa vuosilomapalkassa.

Euroopan unionin työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohta

Valtiovarainministeriö on todennut, että valtion virkamiehet ja työntekijät saavat täysillä lomanmääräytymiskuukausilla kuudesta yli seitsemään viikkoon palkallista vuosilomaa. Valtion vuosilomasopimuksen 17 §:n 2 momentti ja 20 §:n 1 ja 2 momentti ovat saman sisältöiset kuin kansallisen vuosilomalain määräykset. Valtion vuosilomasopimus täyttää siten työaikadirektiivin 7 artiklan 1 kohdan asettamat vaatimukset varmistaa, että jokainen työntekijä saa vähintään neljän viikon palkallisen vuosiloman loman saamiselle ja myöntämiselle kansallisessa lainsäädännössä ja/tai käytännössä vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

TODISTELU

Kantajan henkilötodistelu

1. Neuvottelupäällikkö B, Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry

Vastaajan henkilötodistelu

1. Neuvotteleva virkamies C, valtiovarainministeriö

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Asiassa keskeinen riitakysymys koskee sitä, tuleeko prosenttiperusteista vuosilomapalkkaa saavalle kuukausipalkkaiselle virkamiehelle maksaa palkkaa vuosiloma-ajanjaksolle osuvilta arkipyhäpäiviltä.

Sopimusneuvotteluista esitetty selvitys

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n neuvottelupäällikkö B on kertonut olleensa mukana vuonna 2013 käydyissä sopimusneuvotteluissa, joissa virkaehtosopimuksen vuosilomamääräykset muutettiin vastaamaan vuosilomalain 10 §:n muutosta. Tuntipalkkalaisille maksettiin lomapalkka jo ennestään kesäkuussa. Tähän ryhmään yhdistettiin nyt sellaisten kuukausipalkkaisten työntekijöiden lomapalkan laskenta, joiden työaika ja palkka ovat muuttuneet lomanmääräytymisvuoden aikana. Valtiovarainministeriö teki asiaa koskevan esityksen, eikä asiasta neuvoteltu erityisemmin osapuolten kesken. Muutos tuli voimaan kesken lomanmääräytymisvuoden. Asia otettiin uudelleen esille jo noin vuoden päästä, koska järjestökentältä saadun palautteen perusteella lomapalkan maksuajankohta haluttiin hajauttaa tosiasiallisten lomajaksojen pitoajankohtien mukaisesti. Laskentatapaa koskeva malli perustui työnantajan esitykseen. Työntekijäpuoli ilmoitti, ettei hyväksy määräykseen liittyvää työnantajan laatimaa soveltamisohjetta ja näkemystä siitä, että lomajakson palkka olisi sama kuin lomapäivien palkka.

Valtiovarainministeriön neuvotteleva virkamies C on kertonut olleensa mukana sopimusvalmisteluissa vuonna 2013 ja mukana neuvottelemassa vuonna 2014 tehtyä vuosiloman palkanmaksuajankohtaa koskevaa sopimusta. Jälkimmäisissä neuvotteluissa sopimusta muutettiin järjestöjen aloitteesta. Loma-ajan palkanmaksu haluttiin sitoa paremmin todellisiin lomien pitoajankohtiin. Kertynyt vuosilomapalkka päädyttiin jakamaan JUKO ry:n ehdotuksen mukaisesti vuosilomapäivien lukumäärällä ja palkka maksamaan lomapäiväkohtaisesti. Muutos toteutettiin sopimuksen 20 §:n 4 momentin määräyksellä. Kyse oli puhtaasti vuosilomapalkan maksuajankohdan muuttamisesta eikä muusta edes neuvoteltu.

Asiassa on ollut omiaan aiheuttamaan väärinkäsityksiä se, että valtionhallinnon Kieku-palkanmaksujärjestelmän ominaisuuksien vuoksi prosenttiperusteista palkkaa saavien vuosilomien ajalta palkkatodistuksiin kirjautuu palkanpidätyksenä heidän normaali kuukausipalkkansa, vaikka tosiasiallisesti heille ei ole pitänyt maksaa normaalia kuukausipalkkaa vuosiloman ajalta, vaan sitä vastoin vuosilomapalkkaa, joka heille on kertynyt lomanmääräytymisvuoden aikana ja joka on kohdennettu kuhunkin vuosilomaan käytettyjen lomapäivien suhteessa. Muiden kuin lomapäivien osalta ei ole sovittu siitä, että niiltä maksettaisiin palkkaa.

Arviointi ja johtopäätökset

Määräykset vuosilomapalkasta ovat vuosilomia sääntelevässä valtion virka- ja työehtosopimuksessa. Sopimuksen 2 §:n 4 momentin mukaan lomapäivä on arkipäivä. Asiassa on riidatonta, että vuosilomapalkka maksetaan vain lomajakson mukaisilta arkipäiviltä.

Vuosilomasopimuksen 17 §:ssä ja 20 §:ssä on määritelty vuosiloman ajalta maksettavan palkan määrä. Sopimuksen 17 §:n 1 momentin mukaan kuukausipalkkaiselle virkamiehelle ja työntekijälle maksetaan vuosiloman ajalta yleisen virka- ja työehtosopimuksen 7 §:n mukainen palkkaus, mikäli 2 ja 3 momentista ei muuta johdu. Sopimuksen 17 §:n 2 momentin mukaan mikäli virkamiehen tai työntekijän työaika ja vastaavasti palkkaus on muuttunut lomanmääräytymisvuoden aikana, lasketaan lomapalkka 20 §:n mukaan. Vuosilomasopimuksen 20 §:n 1 momentissa määritellään prosenttiperusteisen vuosilomapalkan määrä, joka on tietty prosenttiosuus kuukausipalkkaisen palkansaajan lomanmääräytymisvuoden ansiosta.

Vuosilomasopimuksen 17 §:n 2 momentista on sovittu marraskuussa 2013 sen jälkeen kun samana vuonna säädetty vuosilomalain muutos on tullut voimaan. Vuosilomasopimuksen

17 §:n 2 momentissa sovittiin myös sellaisten kuukausipalkkaisten palkansaajien lomapalkan maksaminen, joiden työaika ja palkka muuttuvat lomanmääräytymisvuoden aikana. Muutos on tehty valtionvarainministeriön aloitteesta eikä sen sisällöstä ole tuolloin erityisesti neuvoteltu.

Lomapalkan maksuajankohtaa on sittemmin muutettu uudelleen järjestökentältä saadun palautteen perusteella 31.3.2015 virka- ja työehtosopimuksen tarkistamista koskevalla sopimuksella siten, että 1.4.2015 alkaen prosenttiperusteinen vuosilomapalkka maksetaan loman pitämisajankohdan normaalina palkanmaksupäivänä. Muutos on tehty lisäämällä vuosilomista 7.11.2013 tehtyyn virka- ja työehtosopimukseen uusi 20 §:n 4 momentti, jossa määrätään siitä, millä tavalla 17 §:n 2 momentissa tarkoitettua vuosilomapalkkaa maksetaan. Henkilötodistelun, erityisesti C:n kertomuksen perusteella, kysymyksessä on puhtaasti laskentasääntö eikä muutoksen yhteydessä ole neuvoteltu muusta kuin vuosilomapalkan maksuajankohdan muuttamisesta. Kullekin virkamiehelle ja työntekijälle prosenttiperusteisesti edellisen lomanmääräytymisvuoden ajalta maksettavan vuosilomapalkan määrä on sinänsä ollut marraskuun 2013 jälkeisenä aikana sekä ennen 1.4.2015 että sanotun ajankohdan jälkeen saman suuruinen lomapalkan maksuajankohdista riippumatta.

Koska asiassa ei ole esitetty selvitystä virka- ja työehtosopimuksen sopijaosapuolten alkuperäisestä yhteisestä tarkoituksesta tai yhteisesti hyväksytystä vakiintuneesta soveltamiskäytännöstä prosenttiperusteiseen vuosilomapalkkaan oikeutettujen virkamiesten ja työntekijöiden lomajaksolle osuvien arkipyhäpäivien palkkauksen osalta, on lähtökohtana kanteessa tarkoitettujen määräysten tulkinnalle määräysten sanamuoto.

Työaikoja koskevan valtion virka- ja työehtosopimuksen 5 §:ssä ei ole määräyksiä arkipyhäpäivien palkkauksesta. Tämä määräys koskee sanamuotonsa perusteella vain sitä, millä tavalla arkipyhäpäivät lyhentävät työaikaa. Vuosiloma-ajan palkasta on puolestaan sovittu vuosilomasopimuksessa, joka ei myöskään sisällä määräyksiä arkipyhäpäivien palkkauksesta.

Valtion yleisen virka- ja työehtosopimuksen poissaoloajan palkkausta koskevaa 7 §:ää sovelletaan määräyksen 1 momentin nojalla vain, ellei jonkin virkavapauden tai työstä vapautuksen osalta ole toisin sovittu. Vuosilomapalkka on vuosilomasopimuksen 20 §:n 4 momentissa sovittu maksettavaksi vain vuosilomapäiviltä.

Vuosilomapalkan laskemisesta voidaan vuosilomalain 30 §:n mukaan sopia laista poiketen valtakunnallisten työehtosopimusosapuolten välisellä työehtosopimuksella. Vuosilomalain

9 §:n säännös asettaa kuitenkin rajoituksia vuosilomapalkasta toisin sopimiselle. Säännöksen mukaan työntekijällä on oikeus saada vuosilomansa ajalta vähintään säännönmukainen tai keskimääräinen palkkansa siten kuin vuosilomalaissa säädetään. Tämä vuosilomalain yleissäännös määrittelee vuosilomapalkan ja -korvauksen yleisen tason, mutta säännöksestä itsestään ei saa ohjetta siihen, miten lomapalkka on käytännössä laskettava (HE 203/2012 vp). Kantaja Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry ei ole näyttänyt, että kanteessa tarkoitetut virka- ja työehtosopimuksen määräykset olisivat vuosilomalain 9 §:n vastaisia.

Työaikadirektiivin 7 artikla turvaa työntekijöille vähintään neljän viikon palkallisen vuosiloman. Artiklaa koskevassa oikeuskäytännössä (Zentralbetriebsrat der Landeskrankenhäuser Tirols, EU:C:2010:215, C-486/08 ) on otettu kantaa vuosilomapalkan määrään tapauksissa, joissa työaika ansainta-aikana poikkeaa vuosiloman pitoajankohdan työajasta. Tällöin vuosiloman ajalta maksettavan palkan on vastattava vuosiloman ansainta-aikana sovelletun työajan perusteella määräytyvää palkkaa. Virkaehtosopimuksen määräys on työaikadirektiivin 7 artiklan mukainen eikä ole ristiriidassa vuosilomalain 9 §:n kanssa.

Edellä kerrotuilla perusteilla työtuomioistuin harkitsee oikeaksi, ettei prosenttiperusteista vuosilomapalkkaa saavilla virkamiehillä ja työntekijöillä ole oikeutta palkkaan vuosiloma-ajanjaksolle osuvilta arkipyhäpäiviltä. Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry:n kanne on siten hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Asian hävitessään Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry on työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut asiassa. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on myönnetty määrältään oikeaksi.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Julkisten ja hyvinvointialojen liitto JHL ry velvoitetaan korvaamaan valtiovarainministeriön oikeudenkäyntikulut 1.700 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Kröger, Niittylä, Aarto, Schön ja Kojo jäseninä. Sihteeri on ollut Meeri Julmala.

Tuomio on yksimielinen.

Asiassa oli riidatonta, että vuosilomalaki ei ole osa paperiteollisuuden työehtosopimusta. Kanteen tutkiminen edellytti perehtymistä työehtosopimuksen soveltamisohjeen määräykseen. Kysymys oli siten työehtosopimuksen tulkinnasta, joka kuuluu oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n mukaan työtuomioistuimen toimivaltaan. Vastaajien esittämä oikeudenkäyntiväite hylättiin.

Pääasian osalta työtuomioistuin katsoi, että kahden työntekijäryhmän vuosilomat olivat lyhentyneet yhdellä päivällä, kun lomat oli määrätty alkamaan heidän työvuorojärjestelmänsä mukaisina vapaapäivinään ja kun viimeistä lomapäivää oli kummallakin lomaryhmällä seurannut työpäivä. Työtuomioistuin vahvisti työnantajan menetelleen työehtosopimuksen vastaisesti määrätessään työntekijöiden loman alkamaan näiden vapaapäivänä siten, että tämä oli johtanut lomapäivien vähenemiseen.

Työnantajan olisi tullut havaita menettelynsä virheellisyys ja korjata menettelynsä antaessaan seuraavan vuoden vuosilomia. Kun yhtiö ei ollut menetellyt näin, se oli rikkonut tieten työehtosopimusta ja se tuomittiin hyvityssakkoon. Työnantajaliiton olisi tullut havaita jäsenyrityksensä menettelyn virheellisyys ja korjata se nopeasti. Kun näin ei kuitenkaan ollut tapahtunut, oli työnantajaliitto laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa ja se tuomittiin hyvityssakkoon.

KANTAJA

Paperiliitto ry

VASTAAJAT

Metsäteollisuus ry

Stora Enso Oyj

ASIA

Vuosiloma

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 15.12.2016

Pääkäsittely 16.2.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliitto ry:n välisessä paperiteollisuuden työehtosopimuksessa 1.5.2014–30.9.2016 on ollut muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

25 § Vuosiloma

25.1 Vuosilomalaki ja keskusjärjestöjen välinen lomapalkkasopimus

Työntekijän vuosilomiin nähden noudatetaan voimassa olevaa lainsäädäntöä ja keskusjärjestöjen välillä allekirjoitettua lomapalkkasopimusta noudatetaan tämän työehtosopimuksen osana.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

Työntekijällä on oikeus saada lomaa kaksi arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Työntekijällä, jonka työsuhde on lomakautta edeltävän lomanmääräytymisvuoden loppuun mennessä keskeytymättä jatkunut vähintään yhden vuoden, on oikeus saada lomaa 2,5 arkipäivää kultakin täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta.

SOV.

Vuosilomalain 24 §:n mukaan ilman työntekijän suostumusta ei työnantaja saa määrätä lomaa tai sen osaa alkavaksi työntekijän vapaapäivänä, mikäli tämä johtaisi lomapäivien lukumäärän vähenemiseen. Tätä määräystä on tulkittava siten, että vuosiloma ei saa alkaa työntekijän vapaapäivänä, jos vuosilomaan kuuluvien tai siihen liittyvien vapaapäivien lukumäärä vähenisi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

Stora Enso Oyj:n Veitsiluodon tehtaalla työnantaja jakoi kesällä 2014 arkittamossa työaikamuodossa 27 (tam 27) työskentelevät kolme vuoroa kolmeen eri kesälomaryhmään. Kaikki lomaryhmät aloittivat lomansa kesä- tai heinäkuussa samana viikonpäivänä ja näin ollen ensimmäinen lomapäivä oli vuoron työvuoroluettelosta riippuen joko työntekijän työpäivä tai vapaapäivä.

Työnantaja määräsi 2-vuoron 2-lomaryhmän vuosiloman alkamaan torstaina 3.7.2014 ja 1-vuoron 3-lomaryhmän vuosiloman alkamaan torstaina 31.7.2014. Kummankin vuoron vuosiloma alkoi vapaa- eli niin sanottuna viivapäivänä ja vuosiloman päättymistä seuraavana päivänä oli iltavuoro. Tämä koski yhteensä 18 työntekijää.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko työtuomioistuin toimivaltainen tutkimaan asian. Lisäksi erimielisyyttä on siitä, onko työnantaja Stora Enso Oyj menetellyt työehtosopimuksen 25.1 §:n vastaisesti määrätessään työntekijöiden loman alkamaan näiden vapaapäivänä. Kysymys myös työehtosopimuksen tieten rikkomisesta ja valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä.

Asiasta on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Paperiliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että Stora Enso Oyj on menetellyt paperiteollisuuden työehtosopimuksen 25.1 §:n vastaisesti määrätessään työntekijöiden loman alkamaan näiden vapaapäivänä siten, että tämä on johtanut työntekijöiden lomapäivien vähenemiseen,

- tuomitsee Stora Enso Oyj:n työehtosopimuslain 7 §:n nojalla hyvityssakkoon työehtosopimuksen tietensä rikkomisesta,

- tuomitsee Metsäteollisuus ry:n työehtosopimuslain 8 §:n ja 9 §:n nojalla hyvityssakkoon valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

- velvoittaa Metsäteollisuus ry:n ja Stora Enso Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 4.000 eurolla korkolain 4.1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Perusteet

Koska työnantaja määräsi edellä kerrotusti työntekijöiden vuosiloman alkamaan vapaapäivänä, väheni vuosilomaan kuuluvien tai siihen liittyvien vapaapäivien lukumäärä työehtosopimuksen vastaisesti yhdellä päivällä.

Työehtosopimuksen 25.1 §:n soveltamisohjeella on tarkoitettu osaltaan selventää vuosilomalain vastaavaa säännöstä. Vuosilomalain 24 §:llä ja vanhan vuosilomalain 4 §:llä on oikeuskirjallisuudessa (esim. Kaarlo Sarkko: Vuosilomalaki s. 92 - 93) tarkoitettu vakiintuneesti vuosilomaan liittyviä vapaapäiviä.

Myös työneuvosto on käsitellyt asiaa lausunnossaan TN 1358-99. Lausunnossaan työneuvosto katsoi, että työntekijöiden vuosiloma oli lyhentynyt yhdellä päivällä, koska loma oli määrätty alkavaksi työntekijöiden vapaapäivänä. Nyt kysymyksessä oleva asia on täysin identtinen työneuvoston lausunnossa käsitellyn asian kanssa.

Stora Enso Oyj ja Metsäteollisuus ry ovat asiassa johdonmukaisesti yhdessä esittäneet työehtosopimuksen oikeaksi tulkinnaksi kantaa, joka on paitsi työehtosopimuksen sanamuodon vastainen myös ristiriidassa pakottavan lainsäädännön kanssa. Lisäksi käydyistä neuvotteluista huolimatta Stora Enso Oyj tai Metsäteollisuus ry eivät ole suostuneet muuttamaan kantaansa työehtosopimuksen sisältöä vastaavaksi, mikä on johtanut siihen, että työntekijät eivät ole saaneet työehtosopimuksen ja vuosilomalain mukaista vuosilomaansa täysimääräisenä.

Vaikka asiassa on kiinnitetty työnantajan menettelyyn huomiota jo kesän 2014 jälkeen, on työnantaja määrännyt työntekijöiden lomia alkamaan vastaavalla tavalla vielä kesällä 2015. Menettely osoittaa, että paitsi työnantaja myös työnantajaliitto ovat jättäneet noudattamatta työehtosopimuksen määräyksiä täysin tietoisesti, minkä vuoksi asiassa on ilmeiset perusteet hyvityssakon tuomitsemiselle.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Metsäteollisuus ry ja Stora Enso Oyj ovat vaatineet, että kanne ensisijaisesti jätetään tutkimatta ja toissijaisesti hylätään. Lisäksi vastaajat ovat vaatineet, että Paperiliitto ry velvoitetaan korvaamaan vastaajien yhteiset oikeudenkäyntikulut 3.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä.

Kanteen kiistämisen perusteet

Oikeudenkäyntiväite

Vuosilomalaki ei ole osa paperiteollisuuden työehtosopimusta, eikä asiaa voida siten käsitellä työtuomioistuimessa. Voimassa olevan työehtosopimuksen sisältö on sama kuin mikä se oli ratkaisussa TT 1989:137, jonka mukaan vuosilomalain säännökset eivät olleet osa työehtosopimusta. Vastaava lopputulos on todettu myös ratkaisussa TT 2007:113. Nyt kyseessä oleva riita ei ole asiayhteydessä mihinkään työehtosopimuksessa olevaan määräykseen, toisin kuin oli ratkaisussa TT 2007:113. Kanne on jätettävä näin ollen tutkimatta.

Pääasia

Stora Enso Oyj:n Veitsiluodon tehtaan arkittamon työntekijöiden vuosilomat on sijoitettu vuosittain porrastaen lomaryhmien vuosilomapäivät vuosilomalain mukaisen lomakauden rajoissa eri kuukausille. Työntekijöiden kierrättäminen eri lomaryhmien sisällä on taannut lomien tasapuolisen sijoittumisen ja kesän lomajaksoon kuuluvien työpäivien määrän tasoittumisen työntekijöiden välillä, mitä vuosilomalain 22 § ja työsopimuslain 2 luvun 2 §:n 1 momentti edellyttävät.

Stora Enso Oyj:n Veitsiluodon tehtaan arkittamon työntekijöiden vuosilomat annettiin vuonna 2014 siten, että kaikille lomaryhmille annettiin yhtä pitkä loma, joka käsitti 24 lomapäivää. Vuosiloman ajalle voi osua sattumanvaraisesti mitä päiviä tahansa. Lomien alkaminen työntekijöiden vapaapäivänä ei ole johtanut kanteessa kerrotuin tavoin työntekijöiden lomapäivien tai siihen liittyvien vapaapäivien lukumäärän vähenemiseen. Kanteen hyväksyminen tarkoittaisi sitä, että riidanalaisiin lomaryhmiin kuuluvat työntekijät saisivat yhden päivän pidemmän vapaan kuin muiden ryhmien työntekijät.

Jatkuvassa kaksivuorotyössä lomapäivien tai siihen liittyvien vapaapäivien lukumäärä ei voi muuttua sen mukaan, alkaako loma työntekijän vapaapäivänä vai jonain muuna päivänä, sillä kyseisessä työaikamuodossa kaikki viikonpäivät ovat mahdollisia työpäiviä.

Kantaja on kanteessaan vedonnut vuosilomalain soveltamista koskevaan työneuvoston lausuntoon TN 1358-99. Lausunnossa on ollut kysymys tapauksesta, joka eroaa olennaisilta osin tästä asiasta, jossa loman alkaminen lausuntoa koskevasta tapauksesta poiketen on sijoittunut keskelle kalenteriviikkoa. Työneuvoston lausunnossa oli kysymys tapauksesta, jossa loman viimeiseksi päiväksi oli merkattu sunnuntai, johon työnantaja oli 3-vuoron osalta merkinnyt poikittaisviivan. Keskeinen ero nyt kyseessä olevaan tapaukseen on se, että työnantaja oli lausuntoa koskevassa tapauksessa tehnyt yksipuolisesti työvuoroluetteloon muutoksen muuttamalla sunnuntain työntekijän vapaapäiväksi. Alun perin sunnuntai on ollut työntekijän työvuoroluettelon mukainen työpäivä. Nyt kyseessä olevassa tapauksessa mitään muutoksia työvuoroluetteloon ei ole tehty, vaan sunnuntait ovat olleet vuosilomaa kuluttamattomia sunnuntaipäiviä kaikilla lomaryhmillä.

Lausuntoa koskevassa tapauksessa lomaryhmän viimeiseksi vapaapäiväksi on katsottu sunnuntai, joka ei ole vuosilomalain mukainen lomapäivä. Sunnuntaipäivää ei lasketa vuosilomaan kuuluvaksi, vaikka se työaikamuodossa 27 voisi olla työntekijän työpäivä. Tässä asiassa loma ei ole alkanut kalenteriviikon alusta päättyen neljännen lomaviikon sunnuntaihin, vaan työntekijät ovat saaneet vuosilomalain mukaisen yhdenjaksoisen loman esimerkiksi 2-vuoron osalta alkaen viikon 27 torstaista (3.7.2014) ja päättyen viikon 31 keskiviikkoon (30.7.2014). Koska loma ei pääty kalenteriviikkojen osalta sunnuntaihin, ei työneuvoston lausunnossa annettua tulkintaohjetta voi rinnastaa kyseessä olevaan tapaukseen, eikä lausunnolla ole merkitystä tämän asian ratkaisun kannalta.

Stora Enso Oyj:n Veitsiluodon tehtaan arkittamon työntekijöiden lomia ei ole sijoitettu alkamaan työehtosopimuksen ja vuosilomalain vastaisesti työntekijän vapaapäivänä siten, että työntekijöiden vuosilomaan kuuluvat tai siihen liittyvät vapaapäivät vähentyisivät. Stora Enso Oyj on toiminut vuosiloman sijoittamissa lain ja työehtosopimuksen mukaisesti.

Vuoden 2015 vuosilomien suhteen on toimittu johdonmukaisesti samalla periaatteella kuin vuonna 2014. Työntekijöiden lomien määräämisessä on noudatettu vuosilomalakia.

PAPERILIITON VASTAUS OIKEUDENKÄYNTIVÄITTEESEEN

Paperiliitto on vaatinut Metsäteollisuus ry:n ja Stora Enso Oyj:n oikeudenkäyntiväitteen hylkäämistä.

Riidatonta on, että vuosilomalaki ei ole osa paperiteollisuuden työehtosopimusta. Eri asia on, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen 25.1 §:n määräys soveltamisohjeineen muodostaa kokonaisuuden, jonka tulkinta kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Paperi- ja puumassateollisuuden työehtosopimus 1979 - 1980

Vastaajien kirjalliset todisteet

1. Arkittamon lomaryhmät v. 2014 ja 2015

Kantajan henkilötodistelu

1. A, liittosihteeri, Paperiliitto ry

Vastaajien henkilötodistelu

1. B, varatuomari

2. C, toimitusjohtaja, Forinbench Oy

KÄSITTELYRATKAISU

Perustelut

Oikeudenkäyntiväite

Metsäteollisuus ry ja Stora Enso Oyj ovat vaatineet työtuomioistuinta jättämään kanteen tutkimatta sen vuoksi, että vuosilomalaki ei ole osa paperiteollisuuden työehtosopimusta, eikä nyt kyseessä oleva riita ole myöskään asiayhteydessä mihinkään työehtosopimuksessa olevaan määräykseen.

Asiassa esitetty selvitys

Paperiliitto ry:n liittosihteeri A on kertonut, että työehtosopimuksen 25.1 §:n [nyt käsiteltävänä oleva] soveltamisohje on tullut vuosien 1976–1977 työehtosopimukseen seurauksena vuoden 1973 vuosilomain säätämisestä. Työehtosopimuksen soveltamisohjeita luetaan samoin kuin muitakin työehtosopimusmääräyksiä. Soveltamisohjeita, esimerkiksi ulkopuolisen työvoiman käytön osalta, on käsitelty useita kertoja työtuomioistuimessa.

Metsäteollisuus ry:n ja sen edeltäjän Metsäteollisuuden Työnantajaliiton entinen asiamies ja paperiteollisuuden työmarkkinapäällikkö B on kertonut, että työehtosopimuksen 25.1 §:n [nyt käsiteltävänä olevaa] soveltamisohjetta sisällöltään vastaavanlainen soveltamisohje on ollut työehtosopimuksessa jo 1980-luvulla. Soveltamisohje säilytettiin työehtosopimuksessa informatiivisista syistä. Siihen ei otettu kantaa, onko soveltamisohje pääsäännöstä poiketen työehtosopimuksen osa.

Arviointi

Työtuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että paperiteollisuuden työehtosopimuksen soveltamisohjeita on käsitelty työtuomioistuimessa useita kertoja (ks. esimerkiksi ratkaisut TT 2014:27, TT 2010:102 ja TT 2007:113). Myös oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että paperiteollisuuden työehtosopimukseen otetuilla soveltamisohjeilla on tärkeä sitova ja normatiivinen merkitys (Saloheimo, Työ- ja virkaehtosopimusoikeus, 2012, s. 84).

Asiassa on riidatonta, että vuosilomalaki ei ole osa paperiteollisuuden työehtosopimusta. Työehtosopimuksen 25.1 §:n nyt käsiteltävänä olevan soveltamisohjeen ensimmäisen kappaleen aloittava virke vastaa sanamuodoltaan 1.4.2005 kumotun vuosilomalain (272/1973) 4 §:n säännöstä. Tätä virkettä seuraa soveltamisohjeen virke, jonka mukaan edeltävää "määräystä on tulkittava siten, että vuosiloma ei saa alkaa työntekijän vapaapäivänä, jos vuosilomaan kuuluvien tai siihen liittyvien vapaapäivien lukumäärä vähenisi." Jälkimmäistä virkettä ei kuitenkaan ole ollut vuoden 1973 vuosilomalaissa, eikä sitä ole myöskään nykyisin voimassa olevan vuosilomalain (162/2005) 24 §:ssä, joka vastaa aiemman vuosilomalain 4 §:n säännöstä. Kysymys on siten työehtosopimusmääräyksestä, johon perehtymistä kanteen tutkiminen edellyttää. Paperiliitto ry:n kanteessa on näin ollen kysymys työehtosopimuksen tulkinnasta, joka oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 1 §:n mukaan kuuluu työtuomioistuimen toimivaltaan.

Päätöslauselma

Työtuomioistuin hylkää Metsäteollisuus ry:n ja Stora Enso Oyj:n oikeudenkäyntiväitteen.

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU PÄÄASIASSA

Perustelut

Asiassa esitetty näyttö

Paperiliitto ry:n liittosihteeri A on kertonut, että työehtosopimuksen 25.1 §:n [nyt käsiteltävänä olevan] soveltamisohjeen ensimmäinen kappale koskee kaikkia työaikamuotoja.

Metsäteollisuus ry:n ja sen edeltäjän Metsäteollisuuden Työnantajaliiton entinen asiamies ja paperiteollisuuden työmarkkinapäällikkö B on kertonut, että 1980-luvun puolivälissä työehtosopimusta kehitettiin voimallisesti työaikamääräysten osalta. Jotta työehtosopimus saatiin luettavampaan muotoon, soveltamisohjeet siirrettiin yhteen kohtaan työehtosopimuksessa. Tämän teknisen muutoksen seurauksena määräysten tulkintoja ei muutettu.

Forinbench Oy:n toimitusjohtaja C, joka on ollut kehittämässä paperiteollisuuden työaikajärjestelmiä ja tekemässä yritysten työvuorojärjestelmiä vuodesta 1968 lukien, on kertonut, että työaikamuodossa 27 on usein kolmen viikon kiertosheema. Siinä on kuusi-, viisi- ja nelipäiväinen työviikko ja lisäksi yksi vuorovapaa jossain kohtaa. Kun vuosiloma on neljä viikkoa ja sheeman kierto kolme viikkoa, loman alkamisviikkojen koostumus vaihtelee. Näin ollen työpäivien lukumäärät eri lomaryhmien lomissa vaihtelevat. Lomien päällekkäispäivien välttämiseksi lomat pidetään peräkkäin. Jos kaikki työntekijät aloittaisivat lomat työvuorosta, lomien kierto menisi sekaisin. Työaikamuodossa 27 lomat pitää suunnitella tapauskohtaisesti, eikä minkään tietyn valmiin kaavan mukaan voida mennä. Riippuen siitä, milloin ensimmäisen lomaryhmän loma alkaa, voi käydä niin, että pystyy välttämään loman alkamisen niin sanottuna viivapäivänä. Tästä johtuu usein se, että lomat alkavat keskellä viikkoa. Tavoitteena on, että kaikille tulee yhtä monta lomapäivää, pääsääntöisesti 24. Lisäksi pyritään siihen, että loman taustalle jäisi tasapuolisesti työvuoroja. On myös mahdollista, että työaikamuoto 27 ei lainkaan kulje vuosilomien aikaan. Aika usein lomien takia siirrytään työaikamuotoon 25. C on kertonut, että tehdessään itse työaikamuotoon 27 vuosilomia hän on pyrkinyt aloittamaan lomat työvuorosta, jotta tämä tiedossa oleva ongelma vältettäisiin. C ei ole laittanut lomaa alkamaan kohtaan, jossa loman alussa olisi ollut kaksi vapaapäivää. Jos on ollut yksi vapaapäivä, hän on arvioinut asiaa tapauskohtaisesti. Työntekijöiden tasapuolisen kohtelun kannalta on merkitystä sillä, alkaako vuosiloma vapaapäivänä vai työpäivänä ja onko vuosiloman jälkeen työ- vai vapaapäivä.

Näytön arviointi ja johtopäätökset

Työtuomioistuimessa on selvitetty A:n kertomuksen perusteella, että työehtosopimuksen 25.1 §:n nyt käsiteltävänä oleva soveltamisohje on tullut työehtosopimukseen 1976–1977 seurauksena vuoden 1973 vuosilomalain säätämisestä. Vuosilomalain (272/1973, kumottu 1.4.2005) 4 §, sellaisena kuin se oli alkuperäisessä muodossaan, vastaa sanamuodoltaan työehtosopimuksen 25.1 §:n nyt käsiteltävänä olevan soveltamisohjeen ensimmäisen kappaleen aloittavaa virkettä.

Vuoden 1973 vuosilomalain esitöiden mukaan on selvää, että lomaan sisältyy usein sellaisia päiviä, jotka olisivat muutenkin työntekijän vapaapäiviä. Esitöiden mukaan on kuitenkin kohtuullista, ettei lomaa tai sen osaa saada määrätä alkavaksi työntekijän vapaapäivänä, mikäli tämä johtaisi lomapäivien lukumäärän vähenemiseen. Loman alkaminen työntekijän vapaapäivänä ei kuitenkaan aina merkitse lomapäivien lukumäärän todellista vähenemistä. Tavallisimmin viisipäiväisen työviikon kohdalla lauantai on työntekijän vapaapäivä. Jos loma tällaisessa tapauksessa määrätään alkavaksi lauantaina ja viimeinen lomapäivä on perjantai, työntekijän lomapäivien lukumäärä ei vähene, vaikka loma alkaakin työntekijän normaalina vapaapäivänä. (HE 14/1973, s. 6.) Oikeuskirjallisuudessa on myös katsottu näin olevan asian laita, koska sitä lauantaipäivää, jona loma alkoi, korvaa loman viimeistä päivää seuraava lauantaipäivä (Rusanen, Uusi vuosilomalaki käytännön käsikirja, 2005, s. 361). Edelleen esitöiden mukaan tilanne on kokonaan toinen, mikäli loma päättyisi esimerkiksi torstaina. Tällöin työntekijä menettäisi yhden lomapäivän siitä syystä, että loma on määrätty alkavaksi hänen vapaapäivänään. (HE 14/1973, s. 6)

Nykyisin voimassa olevan vuosilomalain (162/2005) 24 §:n säännös, johon työehtosopimuksen 25.1 §:n nyt käsiteltävänä olevassa soveltamisohjeessa on viitattu, vastaa lain esitöiden mukaan edellä käsiteltyä kumotun vuosilomalain 4 §:n säännöstä (HE 238/2004, s. 70). Lainsäännöksen tulkintaa on täsmennetty työehtosopimuksen saman soveltamisohjeen määräyksellä, jonka mukaan "määräystä on tulkittava siten, että vuosiloma ei saa alkaa työntekijän vapaapäivänä, jos vuosilomaan kuuluvien tai siihen liittyvien vapaapäivien lukumäärä vähenisi". Määräystä vastaavasti oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että vuosilomalain säännöstä on tulkittava siten, että vuosilomaa ei saa asettaa alkamaan työntekijän vapaapäivänä, jos vuosilomaan kuuluvien tai siihen liittyvien vapaiden arkipäivien lukumäärä siten vähenisi (Tapani Virkkunen, Vuoden 1973 vuosilomalaki, Käytännöllistä tietoutta työnantajille ja työntekijöille, 1974, s. 77–78 ja Tapani Virkkunen – Mauri Moren, Vuosilomalaki, Käytännöllistä tietoutta työnantajille ja työntekijöille, 1988, s. 86).

Edellä todettu käy ilmi myös työneuvoston 17.6.1999 antamasta lausunnosta TN 1358-99. Tapauksessa, jota lausunto on koskenut ja joka vastaa olennaisilta osiltaan nyt käsiteltävänä olevaa asiaa, paperiteollisuuden työehtosopimuksen työaikamuodossa 27 työskentelevien työntekijöiden vuosiloma (24 vuosilomapäivää) on alkanut maanantaina 14.7.1997, joka on ollut heidän työvuorojärjestelmänsä mukainen vapaapäivä. Viimeinen 24. vuosilomapäivä on ollut lauantai 9.8.1997. Työnantaja on merkinnyt vuosilomalla olleiden työntekijöiden osalta sunnuntain 10.8.1997 poikittaisviivalla. Työntekijät velvoitettiin saapumaan työvuorolleen 11.8.1997, joka oli ilmoitetun lomajakson jälkeinen ensimmäinen arkipäivä. Työneuvosto katsoi, että kyseisten työntekijöiden vuosiloma on lyhentynyt yhdellä päivällä, koska loma on määrätty alkamaan työntekijöiden vapaapäivänä ja siten viimeinen lomapäivä olisi tullut olla 11.8.1997. Koska sunnuntaipäivä ei ole ollut vuosilomalain mukainen lomapäivä, merkitystä ei ole ollut sillä, että kyseisessä tapauksessa lomaa seurasi sunnuntaipäivä 10.8.1997.

Tässä asiassa on riidatonta, että työaikamuodossa 27 työskentelevien kahden työntekijäryhmän vuosilomat (24 vuosilomapäivää) ovat alkaneet heidän työvuorojärjestelmän mukaisina vapaapäivinään, 2-vuoron 2-lomaryhmän osalta torstaina 3.7.2014 ja 1-vuoron 3-lomaryhmän osalta torstaina 31.7.2014. Kummallakin lomaryhmällä on ollut viimeistä 24. lomapäivää seuraavana päivänä työpäivä, 2-vuoron 2-lomaryhmällä torstai 31.7.2014 ja 1-vuoron 3-lomaryhmällä torstai 28.8.2014.

Työtuomioistuin katsoo edellä selostettujen vuosilomalain 24 §:n tulkintaa täsmentävän työehtosopimuksen 25.1 §:n soveltamisohjeen määräyksen, vuoden 1973 vuosilomalain esitöissä esitettyjen esimerkkien, työneuvoston lausunnon TN 1358-99 sekä oikeuskirjallisuudessa esitettyjen kannanottojen perusteella, että nyt käsiteltävänä olevassa asiassa sekä 2-vuoron 2-lomaryhmän että 1-vuoron 3-lomaryhmän loma siihen liittyvine vapaapäivineen on lyhentynyt yhdellä päivällä, kun lomat on määrätty alkamaan heidän työvuorojärjestelmän mukaisina vapaapäivinään ja kun viimeistä lomapäivää on kummallakin lomaryhmällä seurannut työpäivä. Näin ollen Paperiliitto ry:n kanteen ensimmäisen kohdan vahvistusvaatimus on hyväksyttävä.

Hyvityssakkoja koskevat vaatimukset

Työehtosopimuslain 7 §:n mukaan työehtosopimukseen sidottu työnantaja, joka tietensä rikkoo tai jonka olisi perustellusti pitänyt tietää rikkovansa työehtosopimuksen määräyksiä, voidaan tuomita maksamaan hyvityssakko.

Kanteen mukaan asiassa on kiinnitetty huomiota työnantajan Stora Enso Oyj:n menettelyyn jo kesän 2014 jälkeen, mutta tästä huolimatta työnantaja on määrännyt työntekijöiden lomia alkamaan vastaavalla tavalla vielä kesällä 2015. Vastauksen mukaan vuoden 2015 vuosilomien suhteen on toimittu johdonmukaisesti samalla periaatteella kuin vuonna 2014.

Työtuomioistuimen ratkaisu perustuu ensimmäisen kannevaatimuksen osalta lainsäännöstä tarkentavaan työehtosopimuksen soveltamisohjeen määräykseen, vuoden 1973 vuosilomalain esitöihin ja työneuvoston lausuntoon vuodelta 1999. Työneuvoston lausunto on koskenut saman työehtosopimuksen piirissä ja samassa työaikamuodossa työskenteleviä työntekijöitä kuin mistä on kysymys tässä asiassa. Perehtymällä edellä selostettuihin oikeuslähteisiin Stora Enso Oyj:n olisi pitänyt havaita menettelynsä virheellisyys, minkä yhtiö olisi voinut korjata vuoden 2015 vuosilomien osalta. Näin yhtiö ei ole menetellyt. Stora Enso Oyj on siten tieten rikkonut työehtosopimusta ja se on tuomittava hyvityssakkoon.

Työehtosopimuslain 8 §:n 2 momentin mukaan työehtosopimukseen osallisen yhdistyksen katsotaan laiminlyöneen valvontavelvollisuutensa, mikäli selvää ja riidatonta työehtosopimuksen määräystä ei ole sovellettu työehtosopimukseen osallisten yhdistysten yksimielisen kannan mukaisesti eikä väärää soveltamista olosuhteet huomioon ottaen nopeasti korjata, kun se on tullut yhdistyksen tietoon. Metsäteollisuus ry:n olisi tullut havaita jäsenyrityksensä Stora Enso Oyj:n menettelyn virheellisyys ja korjata se nopeasti. Kun näin ei kuitenkaan ole tapahtunut, Metsäteollisuus ry on laiminlyönyt valvontavelvollisuutensa ja se on tuomittava hyvityssakkoon.

Hyvityssakkojen määriä arvioitaessa on otettu huomioon työehtosopimuslain 10 §:ssä mainitut seikat.

Oikeudenkäyntikulut

Metsäteollisuus ry ja Stora Enso Oyj ovat asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollisia yhteisvastuullisesti korvaamaan Paperiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että Stora Enso Oyj on menetellyt paperiteollisuuden työehtosopimuksen 25.1 §:n vastaisesti määrätessään työntekijöiden loman alkamaan näiden vapaapäivänä siten, että tämä on johtanut työntekijöiden lomapäivien vähenemiseen,

- tuomitsee Stora Enso Oyj:n suorittamaan Paperiliitto ry:lle työehtosopimuslain 7 §:n mukaista hyvityssakkoa 2.500 euroa työehtosopimuksen tieten rikkomisesta,

- tuomitsee Metsäteollisuus ry:n suorittamaan Paperiliitto ry:lle työehtosopimuslain 8 §:n ja 9 §:n mukaista hyvityssakkoa 2.500 euroa valvontavelvollisuuden laiminlyönnistä, ja

- velvoittaa Metsäteollisuus ry:n ja Stora Enso Oyj:n yhteisvastuullisesti korvaamaan Paperiliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 4.000 eurolla korkolain 4.1 §:n mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Saarensola, Lindström, Ruohoniemi, Helenius ja Tähkäpää jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Kanteen peruutus

KANTAJA

Puuliitto ry

VASTAAJA

Metsäteollisuus ry

KUULTAVA

Metsäliitto osuuskunta

Kanteen peruutus.

KANTAJA

Sähköalojen ammattiliitto ry

VASTAAJA

Sähkötekniset työnantajat STTA ry

KUULTAVA

Are Oy

Työtuomioistuin katsoi leipomoiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen sopimusmääräysten oikeaa sisältöä parhaiten vastaavaksi tulkinnaksi, että leipomoiden työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen sidotulla työnantajalla on oikeus määrätä yksipuoleisesti tuotantopuolen työntekijä työhön lauantaina sellaisella viikolla, jolla ei sunnuntain lisäksi ole toista vapaapäivää. Näin ollen kanne oli hylättävä.

KANTAJA

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry

VASTAAJA

Elintarviketeollisuusliitto ry

ASIA

Lauantaityö

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 7.2.2017

Pääkäsittely 17.3.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n (SEL ry) ja Elintarviketeollisuusliitto ry:n välinen leipomoiden työntekijöitä koskeva työehtosopimus (1.4.2014–31.1.2017) on sisältänyt muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

28 § Vapaapäivät

Mikäli viikolla ei sunnuntain lisäksi ole toista vapaapäivää, annetaan leipomon tuotantopuolen työntekijöille tämän lain mukaisen viikkovapaan lisäksi vapaapäivä viikoittain lauantaina.

Muille kuin tuotantopuolen työntekijöille annetaan lain mukaisen viikkovapaan lisäksi tuleva vapaapäivä kuusi arkipäivää sisältävinä viikkoina lauantaina tai, ellei tämä ole mahdollista, maanantaina.

Edellä olevat määräykset eivät kuitenkaan ole esteenä sille, että työnantaja ja työntekijä sopivat, luottamusmiehen kanssa neuvotellen, vapaapäivän antamisesta yksittäistapauksissa jonakin muuna viikon päivänä.

Pöytäkirjamerkintä 1:

Osapuolet toteavat tässä pykälässä ja 24 §:n 1 kappaleessa olevien määräysten tarkoittavan kaikkien työpäivien - myös lauantaiden, milloin ne ovat työpäiviä, sekä aattopäivien - muodostumista 8-tuntisiksi sekä kaikkien työviikkojen, ellei viikolle sattuvasta arkipyhästä tai jäljempänä olevasta pöytäkirjamerkinnästä 2 muuta johdu, muodostumista kullekin työntekijälle 5-päiväiseksi.

Pöytäkirjamerkintä 2:

Pääsiäislauantai, sekä juhannus- ja jouluaatto ovat vapaapäiviä, elleivät tuotannon teknilliset syyt muuta vaadi. Mikäli itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, uudenvuodenpäivä ja loppiainen ovat muuna arkipäivänä kuin lauantaina, sekä helatorstaiviikolla on niillä työntekijöillä, joilla lauantai on työtuntijärjestelmän mukaan kiinteä vapaapäivä, vapaa myös näiden viikkojen lauantai. Sanotuilla työntekijöillä ovat myös joulun ja pääsiäisen jälkeiset lauantait vapaapäiviä.

Vastaava työajan lyhennys niiden työntekijöiden osalta, jotka ovat työssä mainittujen viikkojen lauantaina, toteutetaan antamalla lauantain työaikaa vastaava yhdenjaksoinen vapaa-aika ajanjaksolla, joka on kaksi viikkoa työaikaa lyhentävää viikkoa ennen tai kaksi viikkoa sen jälkeen.

29 § Lauantaityö

Työntekijöillä voidaan tässä pykälässä olevien määräysten estämättä teettää säännöllistä työtä lauantaisin myös kuusi arkipäivää sisältävinä viikkoina. Tällöin heille maksetaan erityislisänä 22,38 euroa siitä riippumatta, mikä on ollut ao. lauantaipäivänä tehtyjen säännöllisten työtuntien lukumäärä.

Milloin 40-tuntista työviikkoa suorittavalla työntekijällä teetetään säännöllistä lauantaityötä, saa hän edellä mainitun erityislisän lisäksi vapaa-aikahyvitystä yhden neljäsosan lauantaina tekemiensä täysien työtuntien lukumäärästä.

Näin kertyvä vapaa-aika annetaan työntekijälle työtuntijärjestelmän puitteissa ensi sijassa normaalia lyhyempinä, esim. 6 tunnin työpäivinä. Vapaa-aika annetaan sen kertymistä seuraavan vuosineljänneksen loppuun mennessä.

Mikäli muodostunutta vapaa-aikaa on työsuhteen päättyessä antamatta, korvataan se työntekijälle rahassa yksinkertaisen tuntipalkan mukaan.

Työnantaja ja työntekijä voivat sopia vapaa-ajan antamisajankohdasta toisinkin. Tapauskohtaisesti voidaan sopia myös vapaa-ajan korvaamisesta yksinkertaisella tuntipalkalla.

Vapaa-ajan asemesta suoritettavat rahakorvaukset vanhenevat kuten ylityökorvaukset.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ERIMIELISYYS

Erimielisyyden kohteena on se, saako työehtosopimukseen sidottu työnantaja määrätä tuotantopuolen työntekijää työnjohto- eli direktio-oikeutensa nojalla työhön lauantaina sellaisella viikolla, jolla ei sunnuntain lisäksi ole toista vapaapäivää (arkipyhä).

Kantajan mukaan työnantajalla ei ole työnjohto-oikeutensa nojalla oikeutta määrätä tuotantopuolen työntekijää työhön lauantaina sellaisella viikolla, jolla on kuusi arkipäivää. Työnjohto-oikeus on suljettu pois työehtosopimuksen 28 §:n 1 kappaleen ehdottomalla määräyksellä toisen vapaapäivän antamisesta tuotantopuolen työntekijöille lauantaina. Vastaajan mukaan työehtosopimushistoria sekä lauantaityötä koskevat työehtosopimuksen 29 §:n määräykset ja niiden soveltamiskäytäntö osoittavat, että leipomoissa voidaan työnantajan päätöksellä teettää säännöllistä lauantaityötä.

Riidatonta on, että työehtosopimuksen 29 §:ssä määrättyä korvausta maksetaan lauantaisin teetetystä säännöllisestä työstä. Säännöllisellä työllä tarkoitetaan tässä yhteydessä säännöllisenä työaikana tehtyä työtä. Kantajan mukaan tässä yhteydessä ei kuitenkaan ole otettu kantaa siihen, millä perusteella työtä teetetään tai onko kyse tuotantopuolen tai muun työntekijäryhmän työstä.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa, että leipomoiden työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen sidotulla työnantajalla ei ole oikeutta määrätä yksipuoleisesti tuotantopuolen työntekijää työhön lauantaina sellaisella viikolla, jolla ei sunnuntain lisäksi ole toista vapaapäivää, ja

- velvoittaa Elintarviketeollisuusliitto ry:n korvaamaan Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n oikeudenkäyntikulut 9.086,60 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Perusteet

Työehtosopimusmääräysten historia

Vuoteen 1965 saakka lauantai oli leipomoalalla työpäivä. Lauantain luonne työ- tai vapaapäivänä oli keskeisessä roolissa syksyllä 1965 ja keväällä 1966 käydyissä työehtosopimusneuvotteluissa, joissa neuvoteltiin työajan asteittaisesta lyhentämisestä 40 viikkotuntiin.

Kevään 1966 aikana valtakunnansovittelija antoi kaksi sovintoesitystä uusiksi työehtosopimuksiksi elintarvikealoille. 27.2.1966 annetussa sovintoesityksessä (= K1) työaikaa olisi leipomoalalla alennettu kahden vuoden sopimuskauden aikana asteittain siten, että vapaapäivien sijoittelu olisi jäänyt työnantajan vapaaseen harkintaan. Tuo sovintoesitys hylättiin sekä työntekijä että työnantajapuolen taholta.

Valtakunnansovittelija antoi 13.3.1966 toisen sovintoesityksen (= K2), jossa leipomoalalla työaikaa olisi alennettu kahden vuoden jakson aikana asteittain siten, että 40 tunnin työviikkoina viikon toinen vapaapäivä oli joko lauantai tai maanantai. Vapaapäivien kohdentumista koskeva määräys oli esityksessä esitetty pakottavaksi työehtosopimusmääräykseksi, siten että työnantajalla ei ollut mahdollisuutta poiketa sijoittelusta yksipuoleisella päätöksellä, mutta paikallisesti oli mahdollista sopia toisin vapaapäivien sijoittelusta. Esityksessä myös todettiin, että työntekijää ei voida velvoittaa ilman suostumustaan työskentelemään hänelle etukäteen määrättynä vapaapäivänä. Tämän 13.3.1966 annetun sovintoesityksen työnantajapuoli ilmoitti hyväksyvänsä ja työntekijäpuoli hylkäävänsä.

Vuoden 1966 leipomoalan työehtosopimusneuvottelut päättyivät työehtosopimusosallisten 29.3.1966 keskenään tekemään työehtosopimusratkaisuun. Vapaapäivien sijoittelua koskeva kysymys ratkaistiin 13.3.1966 päivätyn sovintoesityksen kirjausten mukaisesti (= K3) siten, että vapaapäivien sijoittuminen lauantaille tai maanantaille oli sitova määräys, josta voitiin paikallisesti sopia toisin.

Vuonna 1968 solmittuun kolmivuotiseen työehtosopimusratkaisuun määritettiin 40-tuntiseen työviikkoon siirtymisen aikataulu siten, että vuonna 1970 oli käytössä 40-tuntinen työviikko koko vuoden. Työehtosopimuksessa toisen viikoittaisen vapaapäivän antaminen oli määritetty lauantaiksi tai toissijaisesti, jos lauantai ei ollut mahdollinen, maanantaiksi (= K4).

Työehtosopimuksen vapaapäivien sijoittelusta syntyneiden riitaisuuksien vuoksi sopivat työehtosopimusosalliset vuonna 1970 suosituksen (= K5), jonka mukaan tuotantopuolen työntekijöitä voitiin pitää lauantaina töissä enintään 25 % työntekijöiden määrästä.

Vuonna 1972 solmitussa työehtosopimuksessa (= K6) viitattiin vuonna 1970 sovittuihin lauantaityötä koskeviin sopimuksiin ja muihin asiakirjoihin (suositukseen = K5).

Vuonna 1974 solmitussa työehtosopimuksessa (= K7) vuonna 1970 tehty suositus kirjattiin näkyviin pöytäkirjamerkintä 3:n tekstiin.

Vuonna 1976 työehtosopimuksen määräyksen pöytäkirjamerkintä 3 muutettiin pöytäkirjamerkinnästä omaksi kohdakseen määräyksessä. Samassa yhteydessä ensimmäinen virke muutettiin koskemaan tuotannon työntekijöiden sijasta kaikkia työntekijöitä (= K8).

Pöytäkirjamerkintä 3:een sisällytetty 25 prosentin suositus poistettiin pöytäkirjamerkinnästä työehtosopimuksesta edellisessä kohdassa todetun vuoden 1976 tekstimuutoksen yhteydessä.

Määräys pysyi muuttamattomana vuodesta 1976 lukien 28.4.1984 saakka. Sopimuskaudelle 29.4.1984–28.2.1986 tehtyyn työehtosopimukseen vanha määräys jaettiin kahteen eri määräykseen, eli vapaapäiviä koskevaan määräykseen ja lauantaityötä koskevaan määräykseen. Samassa yhteydessä lauantaityötä koskevaan määräykseen sisällytettiin uusina määräyksinä lauantaina tehtyä työtä vastaavan vapaan antamista koskevat määräykset (= K9).

Työehtosopimusmääräysten tulkinta

Työehtosopimusneuvotteluissa on sovittu, että viikoilla, jolloin ainut työehtosopimuksen muutoin osoittama vapaapäivä on sunnuntai, tuotannon työntekijöiden toinen vapaapäivä on lauantai. Tästä nykyisin 28 §:n ensimmäiseen kappaleeseen kirjatusta säännöstä voidaan poiketa tuotannon työntekijöiden osalta ns. arkipyhättöminä viikkoina vain sopien asiasta 28 §:n kolmannen kappaleen mukaisesti.

Vapaapäivän sijoittelua koskevasta ehdottomasta määräyksestä johtuu, että työnantajalla ei ole yksipuoleista oikeutta määrätä tuotannon puolen työntekijää työhön kuusi arkipäivää sisältävän kalenteriviikon lauantaina.

Työehtosopimuksen 28 §:n ensimmäisen kappaleen pakottavuutta ja työnjohto-oikeutta rajaavaa vaikutusta osoittaa määräyksen ehdoton sanamuoto.

Työehtosopimusmääräyksen muutoksen tarkoitusta osoittaa se, että määräyksen pöytäkirjamerkintä 3:sta, ja määräyksestä muutoinkin, poistettiin lauantaityön käyttöä koskenut 25 prosentin suositus. Koska määräys muutettiin velvoittavaksi, suositus jäi vaille merkitystä ja poisto tapahtui tästä syystä.

Työehtosopimuksen 28 §:n pöytäkirjamerkintä 1:n merkitys on määrittää työvuoron pituus kahdeksan tuntisiksi myös lauantaityövuorojen osalta sekä määrittää työviikko viisipäiväiseksi. Pöytäkirjamerkinnässä ei oteta kantaa lauantaina teetettävän työn teettämisen perusteeseen. Pöytäkirjamerkintä on yleinen ja yhteinen sekä tuotantopuolen työntekijöiden että muiden työntekijöiden osalta.

Työehtosopimuksen 28 §:n pöytäkirjamerkintä 2 määrää vapaapäivien sijoittelusta eräinä arkipyhäviikkoina. Tuo pöytäkirjamerkintä ei koske 28 §:n ensimmäisessä kappaleessa tarkoitettuja viikkoja. Tästä syystä kyseinen pöytäkirjamerkintä jää vaille merkitystä tulkittaessa 28 §:n ensimmäisen kappaleen sisältämää määräystä.

Työehtosopimuksen nykyisen 29 §:n lauantaityön korvausmääräys määrittää sen, miten lauantaina tehty työ korvataan. Määräys ei ole merkityksellinen arvioitaessa oikeutta tai velvollisuutta työskennellä lauantaina.

Työehtosopimuksen nykyisen 29 §:n ensimmäisen virkkeen määräys ei ota kantaa työnjohto-oikeuden sallivasti 28 § ensimmäisen kappaleen tarkoittamassa tilanteessa. Päinvastainen tulkinta johtaisi ristiriitaan sekä 28 §:n ensimmäisen kappaleen sanamuodon että 28 § kolmannen kappaleen tarkoituksen ja sanamuodon kanssa.

Työehtosopimuksen nykyisen 29 §:n ensimmäisen kappaleen ensimmäinen virke on sama tekstimuotoilu, joka on 1970-luvulla ollut vapaapäivämääräyksen kolmannessa pöytäkirjamerkinnässä. Tuolloinen pöytäkirjamerkintä ja nykyisen 29 §:n ensimmäinen virke on ollut selventämässä sitä, että sinänsä lauantaityötä on sallittua teettää, mikäli sen aikaisemmin 28 §:ssä määritellyt edellytykset täyttyvät. Määräys on ollut selventävä ja tarpeellinen aikaisemmin, jolloin oli vallalla myös käsitystä, että lauantaityötä ei voitasi teettää lainkaan.

Elintarviketeollisuusliitto ry:n vetoamista seikoista

SEL ry:n lauantaityömääräystä koskevat työehtosopimusesitykset ovat koskeneet kaikkia työntekijöitä yhteisesti, eivät siis vain tuotantopuolen työntekijöitä. Tuotantopuolen työntekijöiden työsuhteissa noudatettavat ehdot olisivat esitysten johdosta muuttuneet vain siten, että lauantaityöstä ei olisi voinut enää sopia paikallisesti.

Työtuomioistuimen ratkaisu TT 1985:122 koskee eri asiaa, eikä sillä ole nyt käsiteltävänä olevassa asiassa näyttöarvoa.

Leipomoissa, joissa tehdään säännöllistä työtä lauantaisin, on pääasiallisesti sovittu paikallisesti lauantaityön tekemisestä. On kuitenkin mahdollista, että joissain leipomoissa tehdään lauantaityötä työnantajan yksipuolisella päätöksellä. Tällaisissa tapauksissa on käyty sovintoneuvotteluja ja tehty jokin ratkaisu niiden johdosta.

Erimielisyysneuvottelut

Asiasta on neuvoteltu työehtosopimuksen mukaisessa neuvottelujärjestyksessä aluksi paikallisesti sekä myöhemmin työehtosopimusosapuolten välillä. Asia on jäänyt erimieliseksi.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Elintarviketeollisuusliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 6.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Kantaja perustaa kanteen leipomoiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen vapaapäiviä (28 §) ja lauantaityötä (29 §) koskevien määräysten tulkinnalle, jonka mukaan vapaapäivää koskevan määräyksen sanamuoto estää säännöllisen lauantaityön teettämisen työnjohto-oikeuden perusteella. Kantaja esittää, että vapaapäiviä koskeva määräys muutettiin velvoittavaksi vuoden 1976 työehtosopimuksen uudistuksessa.

Työehtosopimuksen historia osoittaa yksiselitteisesti, että kyseisiä työehtosopimuksen määräyksiä (28 § ja 29 §) on luettava yhdessä ja lauantaityötä koskevan pykälän 29 §:n 1. kappale antaa työnantajalle oikeuden teettää säännöllistä lauantaityötä 28 §:n vapaapäivistä poiketen. Työehtosopimus ei ole muuttunut kantajan esittämällä tavalla ja työehtosopimus on päinvastoin aina sallinut säännöllisen lauantaityön teettämisen työnjohto-oikeuden perusteella. Työehtosopimuksen sanamuoto, tekstimuutokset ja Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n vaatimukset työehtosopimuksen uudistamiseksi myös vuoden 1976 jälkeen siten, että lauantai olisi aina työntekijöiden vapaapäivä sekä työehtosopimuksen soveltamiskäytäntö osoittavat, että työehtosopimusta ei tule tulkita kantajan esittämällä tavalla.

Lauantaityötä koskevat määräykset työehtosopimuksessa

Leipomoiden työntekijöitä koskevassa työehtosopimuksessa on ollut määräyksiä työajasta ainakin vuoden 1945 työehtosopimuksesta lähtien. Säännöllinen työaika oli vuoteen 1966 saakka 47 tuntia viikossa. Kun laki työajan muuttamisesta tuli voimaan 1.1.1966, lyhennettiin työaikaa asteittain vuodesta 1966 vuoteen 1970 saakka ja työajan lyhentämisen myötä siirryttiin viisipäiväiseen työviikkoon.

Vuoden 1971 leipomoiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen vapaapäiviä koskeva määräys oli seuraava (= V7):

9 § Vapaapäivät

Mikäli viikolla ei sunnuntain lisäksi ole toista vapaapäivää, annetaan leipomon tuotantopuolen työntekijöille tämän lain mukaisen viikkovapaan lisäksi vapaapäivä viikoittain lauantaina.

Muille kuin tuotantopuolen työntekijöille annetaan lain mukaisen viikkovapaan lisäksi tuleva vapaapäivä kuusi arkipäivää sisältävinä viikkoina lauantaina tai, ellei tämä ole mahdollista, maanantaina.

Edellä olevat määräykset eivät kuitenkaan ole esteenä sille, että työnantaja ja työntekijä sopivat, luottamusmiehen kanssa neuvotellen, vapaapäivän antamisesta yksittäistapauksissa jonakin muuna viikon päivänä.

Pöytäkirjanmerkintä 3: (lisäys aikaisempaan)

Leipomoiden tuotantopuolen työntekijöillä voidaan tässä pykälässä olevien määräysten estämättä teettää säännöllistä työtä lauantaina myös kuusi arkipäivää sisältävinä viikkoina, jolloin heille maksetaan erityistä 1:25 markan suuruista olosuhdelisää lauantaina tehdyiltä työtunneilta. Heidän työaikansa määräytyy tällöin liittojen välillä vuoden 1970 voimassa olleiden sopimusten ja muitten asiakirjojen mukaisesti.

Työehtosopimuksen vapaapäivää koskeva määräys muuttui siten, että tuotantopuolen työntekijöitä ja muita kuin tuotantopuolen työntekijöitä koskevat määräykset eriytettiin omiksi kappaleiksi. Tuotantopuolen työntekijöiden toinen viikoittainen vapaapäivä on lauantai, ellei työnantaja teetä työntekijöillä säännöllistä lauantaityötä (pöytäkirjamerkintä 3) tai työnantaja ja työntekijät sovi yksittäistapauksessa työskentelystä lauantaisin. Työehtosopimukseen lisättiin siten selventämään pöytäkirjamerkintä 3, jonka mukaan säännöllistä lauantaityötä voidaan teettää 1. kappaleesta huolimatta. Työehtosopimuksen mukaan säännöllisen lauantaityön teettäminen on siten edelleen työnantajan työnjohto-oikeuden alaista eikä edellytä työntekijän ja työnantajan välistä sopimusta. Mikäli lauantaityön teettäminen työnjohto-oikeudella olisi todella tuolloin kielletty, ei työehtosopimukseen olisi lisätty tässä muutosvaiheessa pöytäkirjamerkintää 3.

Vuoden 1974–1976 työehtosopimus on muutoin identtinen vapaapäivää koskevan määräyksen kanssa kuin vuonna 1971, mutta pöytäkirjanmerkintä 3 on muuttunut seuraavaksi (= V10):

Pöytäkirjanmerkintä 3:

Leipomoiden tuotantopuolen työntekijöille voidaan tässä pykälässä olevien määräysten estämättä teettää säännöllistä työtä lauantaisin myös kuusi arkipäivää sisältävinä viikkoina, jolloin heille maksetaan erityistä 3 markan suuruista olosuhdelisää lauantaina tehdyiltä työtunneilta. Tällöin liitot suosittelevat, että tuotantopuolen työntekijöitä pidetään työssä enintään 25% kunkin laitoksen tuotantopuolen työntekijöistä ja, että lähettämötyöntekijöille ja pakkaajille annetaan vapaapäivät siten että puolet kalenterivuoden aikana annettavista vapaapäivistä annetaan lauantaipäivinä ja puolet maanantaipäivinä tai paikallisesti niin sovittaessa muina viikon päivinä.

Vuoden 1974–1976 työehtosopimukseen kirjattiin siten näkyväksi jo 15.1.1970 työehtosopimuksen allekirjoitustilaisuuden pöytäkirjan liitteessä ollut suositus, että tuotantopuolen työntekijöistä enintään 25 prosentilla teetettäisiin kerralla lauantaityötä. Kyseessä on entiseen tapaan nimenomaisesti vain suositus, joka ei luo velvoitteita työnantajalle.

1976 solmitussa työehtosopimuksessa (= V11) vapaapäiviä koskevan määräyksen kirjaus on pysynyt asiasisällöltään ennallaan, mutta pöytäkirjamerkintä 2. ja 3. ovat muuttuneet seuraaviksi:

Pöytäkirjamerkintä 2:

Pääsiäislauantai sekä juhannus- ja jouluaatto ovat vapaapäiviä, elleivät tuotannon teknilliset syyt muuta vaadi. Mikäli itsenäisyyspäivä- vapunpäivä ja uudenvuodenpäivä ovat muuna arkipäivänä kuin lauantaina, on niillä työntekijöillä joilla lauantai on työtuntijärjestelmän mukaan kiinteä vapaapäivä, vapaa myös näiden viikkojen lauantai.

Pöytäkirjamerkintä 3:

Työntekijöillä voidaan tässä pykälässä olevien määräysten estämättä teettää säännöllistä työtä lauantaisin myös kuusi arkipäivää sisältävinä viikkoina. Tällöin heille maksetaan erityislisänä 40 markkaa siitä riippumatta, mikä on ollut ao. lauantaipäivänä tehtyjen säännöllisten työtuntien lukumäärä.

Kirjaukset osoittavat, että työnantajalla voi olla käytössä työtuntijärjestelmä, jossa lauantai on säännöllinen työpäivä ja lauantaityöstä maksettava erityislisä maksetaan vain säännöllisenä lauantaityönä tehdystä työstä. Lisäksi pöytäkirjamerkintä 3 on laajennettu koskemaan kaikkia leipomotyöntekijöitä, kun aikaisemmin kirjaus oli koskenut vain tuotantopuolen työntekijöitä.

Nykyisten sisältöiset määräykset vapaapäivistä ja lauantaityöstä otettiin työehtosopimukseen 29.4.1984–28.2.1986. Lauantaityötä koskevat määräykset kirjoitettiin omaksi pykäläksi, jonka ensimmäinen kappale vastasi aikaisempaa pöytäkirjamerkintää 3 sanatarkasti. Tämä muutos on tehty työehtosopimukseen vasta työehtosopimuksen koontivaiheessa. Tarkoitus on ollut, että lauantain erillislisää ja vapaa-aikahyvitystä koskevat määräykset huomattaisiin paremmin työehtosopimuksesta.

Olennaista sisältömuutosta ei tapahtunut kuin siltä osin, että säännöllistä lauantaityötä tekevät saivat lauantailisän lisäksi vapaa-aikahyvityksen. Lauantaityötä koskevan määräyksen ensimmäinen kappale on sanatarkasti aikaisempi pöytäkirjamerkintä, ja "tässä pykälässä olevien määräysten estämättä…" viitaa siten vapaapäiviä koskevaan 26 §:ään (nykyisin 28 §:ään). Vapaapäiviä ja lauantaityötä koskevat työehtosopimuksen määräykset ovat pysyneet sisällöltään riidanalaisten kohtien osalta muuttumattomina.

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n esitykset lauantaityömääräyksestä 1980-luvulla

Suomen Elintarviketyöläisten liitto SEL ry on työehtosopimusneuvotteluissa vuosien 1979-1990 aikana esittänyt, että lauantai määrätään työntekijöiden toiseksi vapaapäiväksi, vaikka kanteessa kantaja onkin esittänyt, että työehtosopimus muutettiin vuonna 1976 vastaamaan kantajan tulkintaa vapaapäivistä.

Vuoden 1979–1980 työehtosopimusneuvotteluissa SEL ry on esittänyt, että "Viikoittainen vapaapäivä on aina lauantai ja sunnuntai". Vapaapäivistä olisi edelleen ollut mahdollista sopia yksittäistapauksissa toisin, mutta lauantaina tehdystä työstä maksetaan erillinen 60 markan päiväkorvaus (= V15).

Esityksessä työehtosopimuksen uudistamiseksi 1.3.1980 lukien esitetään vapaapäivistä, että "Työntekijän viikkovapaapäiviä ovat aina lauantai ja sunnuntai" (= V16).

Esityksessä työehtosopimuksen uudistamiseksi 1.3.1982 lukien esitetään vapaapäivistä vastaavasti, että "Työntekijän toisena viikkovapaana on aina lauantai" (= V17).

Työehtosopimusneuvotteluissa ajalle 1.3.1983–29.2.1984 SEL ry on esittänyt, että "Leipomoiden toiseksi viikkovapaaksi sovitaan lauantai" ja uudestaan saman ajalle 1.3.1984–28.2.1985. Esitystä on perusteltu sillä, että lauantaivapaa on yleistynyt teolliseen työhön ja kaikkialle sinne missä se tuotantoprosessin kannalta on mahdollista. Toisena perusteluna on esitetty, että useilla aloilla ja useissa leipomoissa toteutetaan jo nyt vapaan lauantain periaatetta, jonka lisäksi vuoden 1983–1984 perusteluissa todetaan, että muutettu leipomotyölaki mahdollistaa uuden harkinnan kyseisessä asiassa (= V18 ja V19).

Sama esitys tehtiin myös työehtosopimukseen 1.3.1986–29.2.1988 ja edelleen kaudelle 1.3.1989–28.2.1990, joissa on esitetty asiasta, että "Toiseksi viikkovapaapäiväksi annetaan lauantai." (= V20 ja V21).

Edelleen esityksessä työehtosopimuksen uudistamiseksi ajalle 1.3.1991–28.2.1992 on esitetty, että "Säännöllistä lauantaityötä voi tehdä työntekijän suostumuksella. Näin tehdystä työstä maksetaan 200 markan lauantaityölisä" (= V22).

SEL ry:n ehdotusta lauantain määräämisestä työntekijöiden vapaapäiväksi ei ole koskaan hyväksytty, ja siten työehtosopimuksen mukainen kirjaus on jäänyt ennalleen.

Lauantaivapaa on ollut SEL ry:lle periaatteellinen kysymys, joka ilmenee hyvin työtuomioistuimen tuomion 1985:122 selostusosasta, jossa SEL ry on lausunut seuraavaa (= V23):

…että leipomotyöntekijät koko maassa olivat suhtautuneet kielteisesti lauantaityöhön, vaikka työehtosopimus kirjaimellisesti tulkittuna antoi siihen mahdollisuuden…

...Koska lauantaityön teettäminen oli Suomen Elintarviketyöläisten Liitolle erittäin tärkeä periaatteellinen kysymys, oli ihmeteltävä sitä tapaa, jolla työnantaja Iin Leipomo Oy:ssä väkisin työnjohto-oikeutensa nojalla pyrki pakkoratkaisuun asiassa...

SEL ry:n vaatimukset työehtosopimuksen muutokseksi sekä työtuomioistuimeen edellä mainitussa asiassa annettu vastine osoittavat selvästi myös SEL ry:n katsovan, että lauantaityön teettäminen on yksiselitteisesti ollut työnantajan työnjohto-oikeuden alaista.

Työehtosopimuksen tulkinta

Kantajan väitteet työehtosopimuksen tulkinnasta

Kantajan tulkinnan mukaan työnantajan työnjohto-oikeus on suljettu pois 28 §:n 1 kappaleen ehdottamalla määräyksellä toisen vapaapäivän antamisesta lauantaina. Lauantaityöskentelystä voidaan vain sopia yksittäistapauksin työntekijän kanssa ja lauantaina tehdystä työstä tulee maksaa lauantailisä työehtosopimuksen 29 §:n säännösten mukaan. Siten säännöllisen lauantaityöskentelyn teettäminen on kantajan tulkinnan mukaan kiellettyä, sillä sopimusvapaus koskee vain yksittäistapauksia.

Tällainen työehtosopimuksen tulkinta on kuitenkin ilmeisessä ristiriidassa työehtosopimuksen sanamuodon kanssa, sillä vapaapäivää (29 §) koskevan määräyksen erityislisä ja vapaa-aikahyvitys lauantaina tehdystä työstä koskee ainoastaan säännöllistä lauantaityötä, joka on kantajan tulkinnan mukana kiellettyä.

Kantaja myös esittää, että työehtosopimuksen 28 §:n ensimmäisen kappaleen pakottavuutta ja työnjohto-oikeutta rajaavaa vaikutusta osoittaa määräyksen ehdoton sanamuoto ja että vuoden 1974 työehtosopimuksen pöytäkirjamerkinnässä 3 ollut suositus, jonka mukaan tuotantopuolen työntekijöistä työskentelisi säännöllisessä lauantaityössä samanaikaisesti vain 25 prosenttia kunkin laitoksen työntekijämäärästä poistettiin sen vuoksi, että määräys muutettiin velvoittavaksi ja suositus jäi vaille merkitystä. Tämä tulkinta edellyttäisi, että työehtosopimuksen määräyksen sanamuotoa olisi muutettu poistettaessa suositus. Näin ei ole kuitenkaan tehty, vaan vapaapäiviä koskevan sanamuoto on pysynyt muuttumattomana.

Kantajan kanssa päinvastaista tulkintaa osoittaa myös se, että samanaikaisesti kun tuotantopuolen työntekijöitä ja muita kuin tuotantopuolen työntekijöitä koskevat vapaapäivämääräykset eriytettiin omiksi kohdiksi, lisättiin työehtosopimukseen kirjauksena pöytäkirjamerkintä 3, joka yksiselitteisesti kertoi, että säännöllisen lauantaityön teettäminen tuotantopuolen työntekijöillä on edelleen rajoituksetta mahdollista.

Kantajan väite siitä, että pöytäkirjamerkintä 3 on lisätty selventämään käsitystä, että lauantaityötä ei voitaisi teettää lainkaan, on perustelematon ja perusteeton. Vastaaja huomauttaa, että pöytäkirjamerkintä 3 lisättiin vuoden 1971 työehtosopimukseen. Vuonna 1974 pöytäkirjamerkintään lisättiin 25 prosentin työvoimasuositus, joka osoittaa, että lauantaityön teettäminen on ollut yleistä vuonna 1971, koska sen vähentämiseksi on kirjattu vuonna 1974 näkyviin kyseinen suositus. Väite on erikoinen myös työehtosopimuksen sanamuoto huomioiden: työehtosopimus yksiselitteisesti antaa työntekijälle ja työnantajalle aina oikeuden sopia vapaapäivästä toisella tapaa ja myös sunnuntai voi olla työntekijän säännöllinen työpäivä.

Työehtosopimuksen sanamuodon ja systematiikan mukainen tulkinta

Mikäli työsopimuksessa tai työehtosopimuksessa ei ole määrätty työn sijoittamisesta, työajan sijoittaminen on työaikalain puitteissa työnantajan työnjohto-oikeuden alaista. Nykyisen työehtosopimuksen vapaapäiviä (28 §) ja lauantaityötä (29 §) koskevat sisällöt ovat pysyneet riidanalaisten kohtien osalta muuttumattomina.

Työehtosopimuksen historia ja systematiikka osoittavat, että työehtosopimuksen määräyksiä on luettava yhdessä siten, että 28 § määrää tuotantopuolen työntekijöille lauantain vapaapäiväksi silloin, kun työnantajalla ei ole käytössä 29 §:n 1. kappaleen sallimaa työaikajärjestelyä, jossa lauantaisin tehdään säännöllistä työtä.

Näitä määräyksiä on siten luettava yhdessä ja muistettava, että lauantaityötä koskeva 29 §:n 1. kappale on ollut aikaisemmin vapaapäiviä koskevan määräyksen pöytäkirjamerkintä 3, joka sallii pääsäännöstä poiketen teettää säännöllistä lauantaityötä. Muunlainen tulkinta johtaisi ristiriitaan työehtosopimuksen sisällön ja sanamuodon kanssa.

Työehtosopimuksen sanamuoto antaa työnantajalle oikeuden käyttää sellaista työaikamuotoa, jossa lauantaityötä tehdään säännöllisesti. Mikäli tällainen työaikamuoto ei ole käytössä tai työnantajalla on tarve teettää ylityötä, voi työnantaja yksittäistapauksissa sopia lauantaityöskentelystä työntekijän kanssa tai luonnollisesti työnjohto-oikeuden nojalla muuttaa työaikajärjestelyä siten, että käyttöön otetaan säännöllinen lauantaityöskentely.

Työehtosopimuksen soveltamiskäytäntö

Useissa Elintarviketeollisuusliitto ry:n leipomoiden työntekijöitä koskevan työehtosopimuksen soveltamisalan jäsenyrityksissä teetetään säännöllistä lauantaityötä työnantajan yksipuolisella päätöksellä. Tällaisia jäsenyrityksiä ovat mm. Fazer Leipomot Oy, Vaasan Oy, Sinuhe Oy, Moilas Oy, Linkosuo Oy ja Elonen Oy.

Säännöllinen lauantaityö korvataan erityislisällä ja vapaa-aikahyvityksenä työehtosopimuksen mukaisesti. Mikäli kyse on sen sijaan viikkoylityön tekemisestä, korvataan tällainen "ei-säännöllinen työ" työehtosopimuksen ylityötä koskevien määräysten mukaisesti. Liittojen välillä ei ole ollut erimielisyysneuvotteluja lauantaiylityöstä maksettavien korvausten osalta.

Säännöllisen lauantaityön teettäminen on ollut yleistä, sallittua ja kummankin osapuolen hyväksymää jo vuosikymmenet.

Työehtosopimuksen sanamuoto, systematiikka, historia sekä soveltamiskäytäntö ja SEL ry:n esitykset työehtosopimuksen muuttamiseksi osoittavat yksiselitteisesti, että säännöllisen lauantaityön teettäminen on työnantajan työnjohto-oikeuden alaista vastaajan esittämällä tavalla, eikä työnantaja ole missään työehtosopimuksen historian vaiheessa luopunut tästä oikeudesta.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Sovintoesitys 27.2.1966

2. Sovintoesitys 13.3.1966

3. Ote 29.3.1966 solmitusta työehtosopimuksesta

4. Ote vuonna 1968 tehdystä työehtosopimuksesta (= V4)

5. Työehtosopimusten vuonna 1970 tekemä suositus vapaapäivien sijoittamisesta (= V6:n liite)

6. Ote vuonna 1972 tehdystä työehtosopimuksesta

7. Ote vuonna 1974 tehdystä työehtosopimuksessa (= V10)

8. Ote vuoden 1976 työehtosopimuksen allekirjoituspöytäkirjasta

9. Ote sopimuskauden 29.4.1984–28.2.1986 työehtosopimuksesta (= V14)

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. Ote vuoden 1960 työehtosopimuksesta

2. Ote vuosien 1966–1967 työehtosopimuksesta

3. Pöytäkirja 1.4.1966

4. Ote vuoden 1968 työehtosopimuksesta ja työaikasopimuksesta 1968–1970 (= K4)

5. Ote vuoden 1970 työehtosopimuksesta

6. Pöytäkirja 15.1.1970 liitteineen (liite = K5)

7. Ote vuoden 1971 työehtosopimuksesta

8. Ote vuoden 1972 työehtosopimuksesta

9. Ote vuoden 1973 työehtosopimuksesta

10. Ote vuosien 1974–1976 työehtosopimuksesta (= K7)

11. Ote vuoden 1976 työehtosopimuksesta

12. Pöytäkirja 28.4.1978

13. Ote työehtosopimuksesta 1978

14. Ote vuosien 1984–1986 työehtosopimuksesta (= K9)

15. Ote SEL ry:n esityksestä työehtosopimuksen uudistamiseksi 1979–1980

16. Ote SEL ry:n esityksestä työehtosopimuksen uudistamiseksi 1980 lukien

17. Ote SEL ry:n esitys työehtosopimuksen uudistamiseksi 1.3.1982 lukien

18. Ote SEL ry:n esitys työehtosopimuksen uudistamiseksi 1983–1984

19. Ote SEL ry:n esitys työehtosopimuksen uudistamiseksi 1984–1985

20. Ote SEL ry:n esitys työehtosopimuksen uudistamiseksi1986–1988

21. Ote SEL ry:n esitys työehtosopimuksen uudistamiseksi 1989–1990

22. Ote SEL ry:n esitys työehtosopimuksen uudistamiseksi 1991–1992

23. Työtuomioistuimen tuomio N:o 122/Asia n:o 167/85 (sivut 7–8)

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on vedonnut työtuomioistuimessa siihen, että vuoden 1976 työehtosopimuksessa työnantajalta poistettiin oikeus teettää tuotannon työntekijöillä lauantaityötä direktio-oikeuden nojalla kuusi arkipäivää sisältävinä viikkoina. Edelleen SEL ry on todennut, että lauantain saaminen vapaaksi oli nimenomaan SEL ry:n asiana. Tähän nähden SEL ry:n mukaan se, miten Elintarviketeollisuusliitto ry:n on tulkinnut vuoden 1976 työehtosopimuksen muutoksia, ei ole johdonmukaista. Tulkinta nimittäin merkitsisi sitä, että SEL ry:n tavoitteleman lauantaityön teettämistä koskevan tiukennuksen sijaan työnantajan lauantaityön teettämismahdollisuudet olisivat laajentuneet.

Työtuomioistuin toteaa, että vuoden 1976 työehtosopimuksen vapaapäiviä koskevaa 16 §:n pöytäkirjamerkintää 3 sanamuodon mukaan tulkiten työnantajan mahdollisuus teettää säännöllistä lauantaityötä on laajentunut sitä edeltävistä työehtosopimuksista. Näin siksi, että pöytäkirjamerkintä 3:n ensimmäinen virke muutettiin tässä työehtosopimuksessa koskemaan kaikkia työntekijöitä sen sijaan, että se oli aiemmin koskenut vain tuotantopuolen työntekijöitä. Lisäksi liittojen välillä 15.1.1970 sovittu ja työehtosopimuksessa 1974–1976 vapaapäiviä koskevan määräyksen pöytäkirjamerkintään 3 kirjattu suositus poistettiin. Suosituksessa liitot suosittelivat, että mikäli leipomoiden tuotantopuolen työntekijöillä teetetään säännöllistä työtä lauantaisin kuusi arkipäivää sisältävinä viikkoina, työssä pidetään enintään 25 prosenttia kunkin laitoksen tuotantopuolen työntekijöistä.

Muutosten johdosta työntekijöillä oli siis mahdollista teettää kyseisessä 16 §:ssä olevien muiden määräysten estämättä säännöllistä työtä lauantaisin myös kuusi arkipäivää sisältävinä viikkoina ilman tuotantopuolen työntekijämääriä koskevia rajoituksia. Samassa yhteydessä sovittiin myös siitä, että työntekijöillä näin työtä teetettäessä maksetaan heille erityislisänä 40 markkaa riippumatta lauantaina tehtyjen säännöllisten työtuntien lukumäärästä. Edeltävän työehtosopimuksen mukaan säännöllisestä lauantaityöstä oli maksettu erikoisolosuhdelisää 3 markkaa työtunnilta. Kun otetaan huomioon, että vuoden 1976 työehtosopimuksen 16 §:n pöytäkirjamerkinnän 1 mukaan lauantaipäivien työaika oli kahdeksan tuntia, nostettiin lauantaityöstä maksettavaa korvausta merkittävästi, 24 markasta 40 markkaan. Työtuomioistuin katsoo, että myös tämä seikka voi selittää työnantajan lauantaityön teettämisoikeuden laajentumista.

Työtuomioistuin katsoo, että arvioitaessa sitä, onko työnantajalla oikeus teettää lauantaityötä direktio-oikeuden nojalla tuotantopuolen työntekijöillä kuusi arkipäivää sisältävillä viikoilla, keskeisessä asemassa on se, mikä on voimassa olevan työehtosopimuksen 28 ja 29 §:n määräysten keskinäinen suhde.

Asiassa on riidatonta, että 28.4.1984 saakka työehtosopimuksessa oli yksi vapaapäiviä koskeva määräys. Työehtosopimuksessa 1984–1986 kyseinen määräys jaettiin kahdeksi eri määräykseksi: vapaapäiviä koskevaan 26 §:ään (vuosien 2014–2017 työehtosopimuksen 28 §) ja lauantaityötä koskevaan 27 §:ään (vuosien 2014–2017 työehtosopimuksen 29 §). Jako tehtiin siten, että aiemman vapaapäiviä koskevan määräyksen alku pöytäkirjamerkintöineen 1 ja 2 otettiin 26 §:ään ja 27 §:ään otettiin aiemman vapaapäiviä koskevan määräyksen pöytäkirjamerkintä 3. Lisäksi 27 §:ään kirjattiin uudet säännöllistä lauantaityötä koskevat vapaa-aikahyvitystä koskevat määräykset 40-tuntista työviikkoa suorittavalle työntekijälle.

Vastaaja Elintarviketeollisuusliitto ry on todennut työtuomioistuimessa, että kahdeksi eri määräykseksi jakaminen tehtiin vasta työehtosopimuksen koontivaiheessa. Tästä syystä jälkimmäisen määräyksen ensimmäiseen virkkeeseen on jäänyt ilmaisu "tässä pykälässä olevien määräysten estämättä", vaikka tosiasiassa sillä viitataan edeltävään määräykseen, kuten aikaisemmassa pöytäkirjamääräyksessä 3 oli tehty.

Työtuomioistuin katsoo edellä työehtosopimuksen muutoshistoriasta kerrotun osoittavan, että työehtosopimuksen 28 ja 29 §:n määräykset ovat olleet aiemmin samaa määräystä ja ne on eriytetty työehtosopimuksen 1984–1986 koontivaiheessa ilman, että tässä yhteydessä olisi tehty sisällöllisiä muutoksia. Näin ollen työehtosopimuksen 28 ja 29 §:n määräyksiä on luettava yhdessä. Työehtosopimuksen 29 §:n ensimmäisestä kappaleesta käy siten ilmi, että työnantajalla on direktio-oikeuden nojalla oikeus 28 §:ssä olevien määräysten estämättä teettää säännöllistä työtä lauantaisin myös kuusi arkipäivää sisältävinä viikkoina. Mikäli työtä näin teetetään, maksetaan työntekijöille lauantaina tehdyistä työtunneista riippumatta kiinteä erityislisä, ja tietyissä tapauksissa he saavat lisäksi vapaa-aikahyvitystä.

Asiassa on riidatonta, että leipomoissa tehdään yleisesti säännöllistä työtä lauantaisin. SEL ry on katsonut, että lauantaityön teettämisestä on pääasiallisesti sovittu paikallisesti. Edelleen SEL ry on kuitenkin pitänyt mahdollisena, että joissain leipomoissa tehdään lauantaityötä työnantajan yksipuolisella päätöksellä. Tällaisissa tapauksissa on kuitenkin SEL ry:n mukaan käyty sovintoneuvotteluja ja tehty niiden johdosta jokin ratkaisu. Elintarviketeollisuusliitto ry on esittänyt, että säännöllistä lauantaityötä teetetään sen jäsenyrityksissä työnantajan yksipuolisella päätöksellä ja ilmoittanut esimerkkeinä kuuden tällaisen leipomon nimet. SEL ry ja Elintarviketeollisuusliitto ry eivät ole esittäneet työtuomioistuimessa tarkempaa selvitystä edellä mainittujen, soveltamiskäytäntöä koskevien väitteidensä tueksi. Työehtosopimuksen 28 §:n mukaan lauantaityön teettämisestä voidaan sopia vain yksittäisissä tapauksissa työnantajan ja työntekijän välillä.

Edellä kerrotuin perustein työtuomioistuin katsoo sopimusmääräysten oikeaa sisältöä parhaiten vastaavaksi tulkinnaksi, että leipomoiden työntekijöitä koskevaan työehtosopimukseen sidotulla työnantajalla on oikeus määrätä yksipuoleisesti tuotantopuolen työntekijän työhön lauantaina sellaisella viikolla, jolla ei sunnuntain lisäksi ole toista vapaapäivää. Näin ollen kanne on hylättävä.

Oikeudenkäyntikulut

Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry on asian hävitessään oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvollinen korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Oikeudenkäyntikulujen määrä on myönnetty.

Tuomiolauselma

Kanne hylätään.

Työtuomioistuin velvoittaa Suomen Elintarviketyöläisten Liitto SEL ry:n korvaamaan Elintarviketeollisuusliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 6.000 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Saarensola, Aarto, Lindström, Lehto ja Schön jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Työnantaja oli irtisanonut työntekijän työsopimuksen työkyvyttömyyden jatkuttua noin 13 kuukautta. Työsopimus oli irtisanottu tilanteessa, jossa normaali polvileikkauksen jälkeinen kuntoutuskausi oli vielä kesken. Työterveyslääkäri oli pitänyt mahdollisena, että työkyky palautuu lähitulevaisuudessa. Työtuomioistuin katsoi, että työntekijän työkyky ei ollut vähentynyt niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei olisi voitu kohtuudella edellyttää työsopimussuhteen jatkamista. Työnantajalla ei ollut irtisanomissuojasopimuksessa ja merityösopimuslaissa tarkoitettua asiallista ja painavaa perustetta irtisanoa työsopimusta. Ottaen huomioon konepäälliköiden hyvän työllisyystilanteen ja työsuhteen lyhytaikaisen keston sekä toisaalta työnantajan menettelyn työsuhdetta päätettäessä työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan määrän.

KANTAJA

Suomen Konepäällystöliitto ry

VASTAAJA

Suomen Varustamot ry

KUULTAVA

Finnlines Oyj

ASIA

Lomautus ja irtisanomissuoja

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 17.11.2016

Pääkäsittely 23.1.2017

TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Suomen Varustamoyhdistys ry:n, Ålands Redarförening ry:n, Suomen Konepäällystöliitto ry:n ja Suomen Laivapäällystöliitto ry:n välisessä merenkulkualan irtisanomissuojasopimuksessa 24.10.2003 on muun ohella seuraavat määräykset:

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

2 §

Irtisanomisen perusteet

1. Työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta eikä lomauttaa toimihenkilöä ilman merimieslain mukaista perustetta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

4 §

Toimihenkilön kuuleminen

1. Ennen irtisanomisen toimittamista työnantajan on varattava toimihenkilölle mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen perusteesta. Toimihenkilöllä on oikeus käyttää avustajaa.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

10 §

Korvaus perusteettomasta irtisanomisesta on vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Korvauksen määrään vaikuttavat vahingon määrä ja menettelytavat työsuhdetta päätettäessä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A työskenteli Finnlines Oyj:n palveluksessa Finnsailor-aluksella konepäällikkönä toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa 14.1.2013 lukien. A jäi sairauslomalle polvikivun vuoksi 18.7.2013. A:n polveen asennettiin keinonivel 25.3.2014. Työterveyslääkäri totesi 20.8.2014 A:n työkyvyn edelleen alentuneeksi ja hänen sairauslomaansa jatkettiin 31.10.2014 saakka.

Työnantaja irtisanoi A:n työsopimuksen 31.8.2014 kahden kuukauden irtisanomisaikaa noudattaen päättymään 31.10.2014, koska työnantajan mukaan A:n työkyky oli alentunut sairauden vuoksi olennaisesti ja pitkäaikaisesti.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, onko Finnlines Oyj (yhtiö, työnantaja) irtisanonut A:n työsuhteen työehtosopimuksen irtisanomissuojasäännösten vastaisesti.

A:n kuukausipalkka työsuhteen päättymishetkellä oli 5.060 euroa.

Asiassa on käyty erimielisyysneuvottelut.

KANNE

Vaatimukset

Suomen Konepäällystöliitto ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- velvoittaa Finnlines Oyj:n maksamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta 15 kuukauden palkkaa vastaavan määrän 75.900 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 20.5.2016 lukien; ja

- velvoittaa Finnlines Oyj:n ja Suomen Varustamot ry:n yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 12.405,89 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antopäivästä lukien.

Perusteet

Työnantaja irtisanoi A:n työehtosopimuksen irtisanomissuojasäännösten vastaisesti.

A:n sairausloma pitkittyi, koska hän ei päässyt pitkien leikkausjonojen vuoksi kotipaikkakunnallaan Ahvenanmaalla asianmukaiseen hoitoon. Polven keinonivel asennettiin lopulta Uppsalassa.

Työnantaja ei ennen irtisanomista kuullut A:ta irtisanomisen perusteista tai muutenkaan irtisanomiseen liittyen. Työnantaja ei myöskään ennen irtisanomista selvittänyt, olisiko A:n irtisanominen voitu välttää työjärjestelyillä tai muun työn tarjoamisella.

Korvauksen määrä

Kohtuullinen korvaus työsuhteen perusteettomasta päättämisestä on A:n 15 kuukauden palkkaa vastaava 75.900 euroa. Puolet korvauksesta eli 37.950 euroa on tuomittava aineettomana vahinkona irtisanomisen aiheuttamasta kärsimyksestä.

Tuomittavan korvauksen tulee olla tuntuva, sillä työnantaja laiminlöi selvittää A:n työkyvyn ja mahdollisuuden jatkaa työsuhdetta. Työnantaja irtisanoi A:n, vaikka oli tietoinen työnterveyslääkärin työkykyarviosta 20.8.2014.

A:lle ei ilmoitettu irtisanomisen yhteydessä, että hän voi olla yhteydessä Finnlines Oyj:hin, mikäli hänen työkykynsä palautuu.

A on työllistynyt 14.7.2016 työhön, jonka kuukausipalkka on 2.037,20 euroa.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Suomen Varustamot ry ja Finnlines Oyj ovat vaatineet, että kanne hylätään ja että Suomen Konepäällystöliitto ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 350 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Kanteen kiistämisen perusteet

Työnantajalla Finnlines Oyj:llä oli irtisanomissuojasopimuksen mukainen asiallinen ja painava peruste irtisanoa A:n työsuhde.

Aluksella työskentely edellyttää voimassaolevaa merimieslääkärintodistusta tai Liikenteen turvallisuusviraston (TRAFI) antamaa lupaa työskennellä aluksella ilman voimassaolevaa merimieslääkärintodistusta. A ei ole irtisanomishetkellä 31.8.2014 täyttänyt laivaväen lääkärintarkastuksista annetussa laissa edellytettyjä terveysvaatimuksia, eikä hän näin ollen olisi voinut työskennellä Finnsailor-aluksella. A:n työkyky on alentunut olennaisesti.

A:n työkyvyttömyys on irtisanomishetkellä 31.8.2014 kestänyt yli 13 kuukautta. A:n sairauslomaa jatkettiin polven operoinnin jälkeen 31.10.2014 saakka. A:lla on primaarinen nivelrikko molemmissa polvissaan. Lääkärinlausunnon 20.8.2014 mukaan A:n operoidun polven kuntoutuminen on edelleen kesken, eikä hänen polvensa kuntoudu arvioidussa kuudessa kuukaudessa. A:n on todettu 20.8.2014 olevan edelleen työkyvytön. A:n operoitu polvi ei ole kuntoutunut odotetusti, mutta myös operoimattomalla polvella oli vaikutusta työkykyarvioon.

Työnantaja selvitti ennen irtisanomista A:n kuntoutumisennusteen työterveyshuollosta. Silloinen merihenkilöstöpäällikkö keskusteli 20.8.2014 annetun lääkärinlausunnon jälkeen ennen A:n työsuhteen irtisanomista kuntoutumisennusteesta työterveyslääkäri kanssa. Työterveyslääkärin mukaan A:n työkyvyttömyys konepäällikön työtehtäviin tulisi hyvin todennäköisesti jatkumaan pitkään. A:n työkyvyn palautuminen konepäällikön tehtäviin oli epävarmaa. Työnantajalla oli näin ollen irtisanomishetkellä lääketieteellinen peruste olettaa A:n työkyvyttömyyden jatkuvan pitkään.

A:n sairausloman pitkittyminen johtui osittain A:sta. A esimerkiksi hakeutui omasta tahdostaan muualle hoitoon, vaikka polven operoiminen Turun yliopistollisessa keskussairaalassa olisi ollut nopeampaa. Sairausloma ei pitkittynyt Ahvenanmaan leikkausjonoista johtuen.

A:n työkyvyttömyyden kestoa arvioitaessa on otettava huomioon konepäällystön erittäin hyvä työllisyystilanne. Työnantajan on ollut vaikeaa löytää pätevää konepäällystöä A:n sairausloman ajaksi. Lyhytaikaisten sairauslomasijaisten käyttäminen A:n sairausloman aikana vaikutti Finnsailor-aluksen kunnossapidon tasoon ja lisäsi aluksen teknisten vikojen määrää.

Konepäällikkö työskentelee aluksella fyysisesti haastavissa olosuhteissa, joissa erityisesti tuki- ja liikuntaelimistö kuormittuvat. Työterveyslääkärin työkykyarviossa otetaan huomioon, että aluksella työskennellään usein ahtaissa tiloissa ja että alus keinuu sen ollessa liikkeessä. A:n työkyvyttömyys on johtunut polvikivuista ja hänen työtehtävissään kohdistuu kuormitusta polviin. A:n osittainen kuntoutuminen ei olisi palauttanut hänen työkykyään konepäällikön työtehtäviin.

Ottaen huomioon A:n työkyvyttömyyden pituus, konepäällystön työllisyystilanne ja ennusteet A:n kuntoutumismahdollisuuksista, työnantajalta ei ole voitu kohtuudella edellyttää työsopimussuhteen jatkamista. A:n työsuhdetta ei ole päätetty lojaliteettivelvoitteen vastaisesti, vaan irtisanomiseen oli asiallinen ja painava syy.

Työnantaja selvitti ennen irtisanomista mahdollisuudet sijoittaa A muuhun työhön. A:n työkyvyn heikentymisen ja laivatyön terveysvaatimusten vuoksi A:lle ei kuitenkaan voitu tarjota muuta laivatyötä. A työskentelee ainoastaan ruotsin kielellä. Työnantajan toimistossa ei ole ollut tarjolla sellaista työtä, jota A:lle olisi voitu tarjota. Näin ollen työnantaja on selvittänyt mahdollisuudet välttää A:n irtisanominen työjärjestelyillä tai muun työn tarjoamisella.

Korvauksen määrä

Työnantajalla on ollut irtisanomissuojasopimuksen mukainen peruste A:n työsopimuksen irtisanomiseen, joten A:lla ei ole oikeutta irtisanomissuojasopimuksen mukaiseen korvaukseen.

Mikäli katsottaisiin, että A:n työsopimus irtisanottiin irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, vaatimus 15 kuukauden palkkaa vastaavasta korvauksesta on ylimitoitettu.

Ottaen huomioon A:n lyhyt työsuhde, hänen hyvät työllistymismahdollisuutensa ja irtisanomisen jälkeen jatkunut työkyvyttömyys, mahdollisesti tuomittavan korvauksen tulee vastata enintään kolmen kuukauden palkkaa. Korvauksen määrässä on otettava huomioon myös, että A:lle ei ole aiheutunut vahinkoa irtisanomisesta, sillä A on ollut sairauslomalla, eikä työnantaja ole maksanut hänelle näin ollen palkkaa. Lisäksi A:lle on ilmoitettu irtisanomisen yhteydessä, että hän voi olla yhteydessä Finnlines Oyj:hin, mikäli hänen työkykynsä palautuu.

Asiaan ei ole liittynyt sellaisia seikkoja, joiden johdosta osa korvauksesta voitaisiin määrätä työsopimuslain 12 luvun 3 §:ssä tarkoitettuna korvauksena aineettomasta vahingosta. A olisi voinut työllistyä irtisanomisen jälkeen yhtiöön, mikäli hänen työkykynsä olisi sen sallinut.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. Työsopimus/työsopimuksen irtisanomisilmoitus

2. Lääkärintodistus 30.5.2014

3. Lääkärintodistus 20.8.2014

4. Palkkatodistus

5. Lehtiartikkelit a) 1.5.2014, b) 27.1.2015 ja c) 17.9.2015

6. Palkkalaskelma 8.11.2016

7. Sähköposti lääkäri B:ltä 22.11.2016

Vastaajan ja kuultavan kirjalliset todisteet

1. Lääkärintodistus 20.8.2014

2. Tuloste työ- ja elinkeinoministeriön verkkopalvelusta

Kantajan henkilötodistelu

1. A todistelutarkoituksessa

2. C

Vastaajan ja kuultavan henkilötodistelu

1. Finnlines Oyj:n entinen merihenkilöstöpäällikkö D

2. Finnlines Oyj:n merihenkilöstökoordinaattori E

3. Työterveyslääkäri E

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Kysymyksenasettelu

Finnlines Oyj (työnantaja) irtisanoi 31.8.2014 merityösopimuslain 8 luvun 2 §:n perusteella A:n työsopimuksen päättymään 31.10.2014, koska työnantajan mukaan A:n työkyky oli alentunut sairauden vuoksi olennaisesti ja pitkäaikaisesti.

Asiassa on erimielisyyttä siitä, onko työnantajalla ollut peruste irtisanoa A:n työsopimus. Lisäksi asiassa on erimielisyyttä mahdollisen korvauksen määrään vaikuttavista seikoista.

Asiassa esitetty näyttö

Irtisanomisperuste

Finnlines Oyj:n entinen merihenkilöstöpäällikkö D on kertonut, että A oli ollut irtisanomisen aikaan sairauden takia poissa työstä jo 13 kuukautta. Konepäällikön tehtävä on laivassa avaintehtävä. Pätevää konepäällystöä oli vaikeaa saada. A:n tehtäviä teki useampi sijainen, minkä johdosta laivan kunto alkoi kärsiä niin, että tuli poikkeamaraportteja. Tekninen osasto oli pahoillaan, kun ei pystytty rekrytoimaan vakituista väkeä. Lyhyitä sijaisuuksia tekevät työllistyivät muualle, koska työmarkkinat olivat niin hyvät. Finnlines Oyj:ssä katsottiin, että A:n työsuhde päätetään.

D oli ennen irtisanomista yhteydessä työterveyshuoltoon. Työterveyslääkäri F:n mukaan A ei ollut kuntoutunut riittävästi polvioperaatiosta ja epäselvää oli, milloin hän olisi riittävästi kuntoutunut palatakseen työhön. F:n mukaan mahdollista oli, että toinenkin jalka pitäisi operoida. A:lle ei voitu antaa merimieslääkärintodistusta kesällä 2014. Siitä, milloin sairausloma loppuisi, ei ollut varmaa näkymää. F:n kanssa ei ollut puhetta työkokeilun järjestämisestä lokakuussa, eikä F sitä ehdottanut. Finnlines Oyj:ssä ei ollut työkokeiluja käytössä. Konepäällikön tehtävä on niin keskeinen, että konepäällikköä ei voi laittaa työkokeiluun.

Edelleen D on kertonut, että hän keskusteli A:n asiasta myös työterveyshoitajan kanssa, jonka mukaan A ei halunnut mennä Turun yliopistolliseen keskussairaalaan hoidettavaksi, koska katsoi, ettei saa sieltä palvelua ruotsiksi. Näin ollen A hakeutui Ruotsin puolelle hoidettavaksi, mikä ilmeisesti viivytti hoitoon pääsyä.

Finnlines Oyj:n merihenkilöstökoordinaattori E on kertonut, että A:n työsuhde irtisanottiin, koska sairausloma on kestänyt yli vuoden ja E:n esimies D on saanut työterveyshuollosta tiedon, että kuntoutuminen tulisi kestämään vielä pitkään. Lisäksi irtisanomispäätökseen vaikutti se, että konepäällystön työtilanne oli todella hyvä, minkä johdosta Finnlines Oyj:llä oli kova pula konepäällystöstä. A:n tilalle oli hankalaa löytää pysyvää sijaista, kun sairauslomaa jatkettiin noin kymmenen kertaa vuoden aikana. Aluksessa alkoi olla teknisiä vikoja, laivan päälliköt valittivat niistä sekä tekniseltä osastolta tuli palautetta sijaisten jatkuvan vaihtumisen aiheuttamista haitoista. Näin ollen oli painetta saada pidempiaikainen ratkaisu konepäälliköiden osalta. Työkokeiluja ei ole ollut meripuolella käytössä lainkaan.

Finnlines Oyj:n vastaava työterveyslääkäri F on kertonut, että marraskuun 2013 jälkeen A tapasi Maarianhaminassa ortopedin, joka järjesti A:n hoitoon Uppsalaan. Suomessa hoitoon olisi ollut liian pitkä odotusaika, ja Uppsalassa hoitoon pääsi nopeammin. A ei kertomansa mukaan halunnut hoitoon Turun yliopistolliseen keskussairaalaan, koska siellä ei hallita ruotsin kieltä, eikä hän hallitse suomen kieltä. A:n jalka leikattiin 25.3.2014. A ei ollut työkykyinen vielä lääkärinkäynnillä 20.8.2014. F pyysi A:ta tulemaan uudestaan vastaanotolleen ennen sairausloman päättymistä 31.10.2014, jolloin oli tarkoitus katsoa, olisiko A valmis työkokeiluun. Tällöin leikkauksesta olisi kulunut seitsemän kuukautta, mikä on normaali kuntoutumisaika polvileikkauksen jälkeen. Mahdotonta on sanoa, olisiko A ollut työkykyinen lokakuussa 2014. A:n oikea polvi on myös haitannut työssä, muttei vielä siinä määrin, että se olisi pitänyt leikata. Työkokeilun yhteydessä olisi voitu arvioida myös oikean polven toimintaa.

F:n mukaan työkokeilu edellyttää sitä, että työntekijä on sen verran työkykyinen, että hänelle voidaan antaa merimieslääkärintodistus. Työkokeilu järjestetään siten, että normaalin kahden viikon sijaan työntekijä työskentelee vain yhden viikon ja poistuu alukselta aiemmin, jos ei kykene työskentelemään. F on järjestänyt vastaavanlaisissa tilanteissa työkokeiluja aiemminkin. Hän on tällöin ilmoittanut Finnlines Oyj:n konttoriin merihenkilöstöstä vastuussa olevalla henkilölle, että työntekijä palaa kokeilemaan työtä. Yleensä työntekijät ovat pystyneet jatkamaan työntekoa, koska hyvin epävarmassa tilanteessa ei työkokeiluun voi mennä. Finnlines Oyj on hyväksynyt työkokeiluja koskevan käytännön. A:lle on tehty hyvin aktiivinen kuntoutussuunnitelma ja hän oli itse hyvin aktiivinen polven kuntoutuksen suhteen. A halusi kovasti palata takaisin töihin.

F on edelleen kertonut, että Finnlines Oyj:n entinen merihenkilöstöpäällikkö D oli yhteydessä häneen elo- tai syyskuussa 2014 ennen tai jälkeen irtisanomisen, jolloin F lähinnä toisti D:lle sen, mitä hän on kirjoittanut lääkärintodistukseen 20.8.2014. F kertoi, että paraneminen kestää ja että hänellä ei ole tietoa toisen polven tilanteesta.

A on kertonut, että ennen leikkausta polvea hoidettiin injektiohoidoilla. Leikkaushoidosta päätettiin joulukuussa 2013 tai tammikuussa 2014. A lähetettiin leikkaukseen Uppsalaan, koska Ahvenanmaalla oli vain yksi ortopedi ja jonot muodostuivat siten pitkiksi. A joutui odottamaan hoitoon pääsyä jonon vuoksi. A sai vuoden 2015 alussa merimieslääkärintodistuksen, jonka mukaan hän oli työkykyinen konepäällystön tehtäviin. Leikkaamattomaan polveen ei ole tehty lääketieteellisiä toimenpiteitä. Kuntoutus on vaikuttanut myös siihen positiivisesti, ja polvi on kunnossa.

A:n puoliso C on kertonut, että Ahvenanmaalla oli erityisesti vuonna 2014 pitkä jono hoitoon pääsyyn, koska oli vain yksi ortopedi. Jono pitkitti A:n leikkaukseen pääsyä.

Kirjallisena todisteena olevasta työterveyslääkäri F:n 20.8.2014 kirjoittamasta lääkärintodistuksesta käy ilmi, että ortopedi G on arvioinut 23.5.2014, että paluu konepäällikön tehtäviin ei ole realistista kuuden kuukauden kuluessa leikkauksesta. A:n työkyky on 20.8.2014 ollut edelleen alentunut ja kuntoutus on jatkunut. Edelleen lääkärintodistuksen mukaan leikkaamattoman jalan kunto ei vaikuta todennäköisesti työkykyyn, mutta pitää ottaa huomioon työkyvyn kokonaisarvioinnissa. Työkykyä arvioidaan uudestaan lokakuussa 2014, jolloin kuntoutus on todennäköisesti pitkällä. Silloin voidaan harkita työkokeilua, jolloin nähdään, miten leikattu polvi toimii ja vaivaako leikkaamaton polvi.

Työnantajan menettely

A on kertonut, että lääkärinkäynnin 20.8.2014 jälkeen hän sai kirjeitse kotiin irtisanomisilmoituksen. Lääkärinkäynnin ja kirjeen saapumisen välillä työnantaja ei ollut yhteydessä A:han. Ennen lääkärinkäyntiä 20.8.2014 E oli yhteydessä A:han, jolloin E sanoi, että A:n on mentävä lääkäriin elokuussa 2014. Muussa asiassa työnantajan edustaja ei ollut yhteydessä A:han. Työnantaja ei ilmoittanut A:lle, että hän voisi olla yhteydessä Finnlines Oyj:hin, jos saa merimieslääkärintodistuksen.

A:n puoliso C on kertonut, että hänen tietääkseen työnantaja ei ollut yhteydessä A:han lääkärinkäynnin 20.8.2014 jälkeen. Ennen lääkärinkäyntiä E oli yhteydessä tiedustellakseen, miten A:n kuntoutuminen edistyy ja milloin hän voisi palata töihin.

Finnlines Oyj:n entinen merihenkilöstöpäällikkö D on kertonut, että hän ei ollut yhteydessä A:han elokuussa 2014. E ilmoitti irtisanomisesta A:lle sähköpostitse. Työsopimuksen irtisanomisilmoituksen (= K1) on allekirjoittanut E. Työsopimuksen irtisanomisilmoitus on ollut tapana lähettää postitse työntekijälle. Näin on varmasti toimittu myös tässä tapauksessa.

Edelleen D on kertonut, että rekrytointipuolelta ilmoitettiin A:lle sähköpostitse, että mikäli hän tulee terveeksi ja saa merimieslääkärintodistuksen, Finnlines Oyj:ssä on hänelle aina paikka. A:ta yritettiin tavoittaa useasti myös puhelimitse, mutta D:n kuuleman mukaan A oli tavoitettavissa työsuhteen päättymisen jälkeen vain lakimiehen kautta. A ei toimittanut missään vaiheessa merimieslääkärintodistusta.

Finnlines Oyj:n merihenkilöstökoordinaattori E on kertonut kirjanneensa työsuhteen irtisanomisen työsopimukseen ja palauttaneensa sen kirjepostitse A:lle. Lisäksi E ilmoitti A:lle työsuhteen päättämisen perusteen ja sen, että jos hän kuntoutuu ja saa merimieslääkärintodistuksen, A voi olla E:hen yhteydessä. Aiemmin E on ollut yhteydessä A:han palkka-asioista ja sairausloman jatkumisesta. A ei ollut yhteydessä Finnlines Oyj:hin irtisanomisajalla tai sen jälkeen. Jos A olisi toimittanut merimieslääkärintodistuksen, hänet olisi otettu töihin jollekin alukselle. Konepäällystön paikkoja vapautuu säännöllisesti. A:lle tarjottiin työtä vuoden 2015 alussa Finnsun-alukselta.

Oikeudelliset lähtökohdat

Merenkulkualan irtisanomissuojasopimuksen irtisanomisen perusteita koskevan 2 §:n mukaan työnantaja ei saa irtisanoa toimihenkilön työsopimusta ilman merimieslain mukaista perustetta.

Merimieslaki (423/1978) on kumottu 1.8.2011 voimaan tulleella merityösopimuslailla (756/2011). Irtisanomissuojasopimuksen viittausmääräyksen nojalla nyt käsillä olevassa asiassa arvioidaan työsopimuksen päättämisperustetta merityösopimuslain 8 luvun 1 ja 2 §:n mukaan.

Merityösopimuslain 8 luvun 1 §:n mukaan työnantaja saa irtisanoa toistaiseksi voimassa olevan työsopimuksen vain asiallisesta ja painavasta syystä. Saman luvun 2 §:n 1 momentin mukaan työntekijästä johtuvana tai hänen henkilöönsä liittyvänä asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena voidaan pitää sellaisten työntekijän henkilöön liittyvien työntekoedellytysten olennaista muuttumista, joiden vuoksi työntekijä ei enää kykene selviytymään työtehtävistään. Syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan. Edelleen 2 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaan asiallisena ja painavana irtisanomisperusteena ei voida pitää ainakaan työntekijän sairautta, ellei hänen työkykynsä ole sen vuoksi vähentynyt olennaisesti ja niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei voida kohtuudella edellyttää sopimussuhteen jatkamista.

Työntekijän sairauden on oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa katsottu muodostuvan irtisanomisperusteeksi työkyvyttömyyden jatkuessa vielä noin yhden vuoden yhdenjaksoisen työkyvyttömyyden jälkeen. Arviointi on kuitenkin tapauskohtaista ja siihen vaikuttaa myös ennuste työkyvyn palautumisesta.

Irtisanomisperuste

Lääkärintodistuksen 20.8.2014 ja työterveyslääkäri F:n kertomuksen perusteella työtuomioistuimessa on selvitetty, että normaali kuntoutusaika polvileikkauksesta on kuudesta seitsemään kuukautta. Työterveyslääkäri F on halunnut arvioida A:n työkykyä vastaanotollaan uudestaan ennen 31.10.2014 päättyvää sairauslomaa, mikä on kuitenkin jäänyt tekemättä A:n työsopimuksen päättymisen vuoksi. F on 20.8.2014 pitänyt mahdollisena, että lokakuun lopussa 2014 A:n työkyky on palautunut siten, että hänelle voidaan kirjoittaa merimieslääkärintodistus ja hän voisi palata työhön siten, että työskentelee aluksi viikon kahden viikon sijaan. F ei ole pitänyt todennäköisenä, että leikkaamaton polvi vaikuttaisi työkykyyn. Myös A itse on kertonut, että leikkaamaton polvi on ollut kunnossa.

Työnantaja on irtisanonut A:n työsopimuksen 31.8.2014 työkyvyttömyyden jatkuttua noin 13 kuukautta. A:n polvi on leikattu 25.3.2014, joten normaalin mittainen kuntoutusaika on ulottunut syys-lokakuulle 2014. Finnlines Oyj on näin ollen irtisanonut A:n työsopimuksen tilanteessa, jossa normaali polvileikkauksen jälkeinen kuntoutuskausi on ollut vielä kesken. Edelleen työterveyslääkäri on pitänyt mahdollisena, että A:n työkyky palautuisi lähitulevaisuudessa siten, että A voi saada laivaväen lääkärintarkastuksista annetussa laissa (1171/2010) tarkoitetun laivalla työskentelyn edellytyksenä olevan laivaväen lääkärintodistuksen (merimieslääkärintodistus). Työtuomioistuin katsoo, että A:n työkyky ei ole vähentynyt laissa tarkoitetulla tavalla niin pitkäaikaisesti, että työnantajalta ei olisi voitu kohtuudella edellyttää työsopimussuhteen jatkamista.

Työtuomioistuin toteaa, että merityösopimuslain 8 luvun 2 §:n mukaan syyn asiallisuutta ja painavuutta arvioitaessa on otettava huomioon työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.

Vastaaja Suomen Varustamot ry ja kuultava Finnlines Oyj ovat vedonneet asiassa siihen, että A:n sairausloma on pitkittynyt osittain siitä johtuen, että hän hakeutui muualle hoitoon, vaikka polven operoiminen Turun yliopistollisessa keskussairaalassa olisi ollut nopeampaa. Kantaja Suomen Konepäällystöliitto ry on kiistänyt vastaajan ja kuultavan väitteen ja todennut A:n sairausloman pitkittyneen, koska hän ei päässyt pitkien leikkausjonojen vuoksi kotipaikkakunnallaan Ahvenanmaalla asianmukaiseen hoitoon.

Työtuomioistuin toteaa, että A:n kertomuksen perusteella on näytetty, että päätös A:n polven leikkauksesta on tehty vuodenvaihteessa 2014–2015. Polvi on leikattu Uppsalassa 25.3.2015. Ottaen huomioon, mitä asiassa on tullut selvitetyksi Ahvenanmaan polvileikkausjonon pituudesta, leikkaus on suoritettu verrattain nopeasti sen jälkeen, kun päätös leikkauksesta on tehty. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, miten nopeasti A olisi päässyt leikkaukseen Turun yliopistollisessa keskussairaalassa. Työtuomioistuin katsoo jääneen näyttämättä, että A:n sairausloma olisi pitkittynyt siitä syystä, että hänen polvensa on leikattu muualla kuin Turun yliopistollisessa keskussairaalassa.

Vastaaja Suomen Varustamot ry ja kuultava Finnlines Oyj ovat vielä vedonneet siihen, että irtisanomisperustetta kokonaisuutena arvioitaessa, on otettava huomioon se, että työnantajan on ollut vaikeaa löytää pätevää konepäällystöä A:n sairausloman ajaksi sekä se, että lyhytaikaisten sairauslomasijaisten käyttäminen on heikentänyt aluksen kuntoa ja lisännyt aluksen teknisten vikojen määrää.

Työtuomioistuimessa on tullut Finnlines Oyj:n entisen merihenkilöstöpäällikkö D:n ja Finnlines Oyj:n merihenkilöstökoordinaattori E:n kertomana näytetyksi, että A:n irtisanomiseen on vaikuttanut myös se, että työnantajalla on ollut painetta palkata A:n tehtävään vakituinen työntekijä, sillä aluksen kunto on kärsinyt vaihtuvien sijaisten johdosta ja aluksen päälliköt sekä tekninen osasto ovat olleet tyytymättömiä tilanteeseen.

Työtuomioistuin toteaa, että A:n sairausloma on väistämättä vaikuttanut töiden järjestelyihin Finnsailor-aluksella. Kun kyseessä on niin sanotun avaintyöntekijän sairausloma, voi töiden järjestely olla erityisen haastavaa. Näin on etenkin alalla, jossa työllisyystilanne on hyvä ja pysyvien sijaisten saaminen vaikeaa. Sanotut seikat eivät kuitenkaan anna aihetta arvioida irtisanomisperustetta toisin kuin mitä siitä on edellä todettu. Finnlines Oyj:llä ei siten ole ollut irtisanomissuojasopimuksessa ja merityösopimuslain 8 luvun 1 ja 2 §:ssä tarkoitettua asiallista ja painavaa perustetta irtisanoa A:n työsopimus. Päädyttyään tähän lopputulokseen työtuomioistuimella ei ole tarvetta arvioida työsuhteen päättämisperustetta siltä osin, onko työnantaja selvittänyt mahdollisuuden tarjota A:lle muuta työtä irtisanomisen välttämiseksi.

Korvausvelvollisuus

Finnlines Oyj on päättänyt A:n työsopimuksen irtisanomissuojasopimuksen vastaisesti, joten sen on suoritettava A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä.

Merenkulkualan irtisanomissuojasopimuksen 10 §:n mukaan korvaus perusteettomasta irtisanomisesta on vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Korvauksen määrään vaikuttavat vahingon määrä ja menettelytavat työsuhdetta päätettäessä.

Kantaja Suomen Konepäällystöliitto ry on vedonnut asiassa siihen, että Finnlines Oyj on laiminlyönyt kuulla A:ta irtisanomisen perusteesta. Merenkulkualan irtisanomissuojasopimuksen 4 §:n mukaan ennen irtisanomisen toimittamista työnantajan on varattava toimihenkilölle mahdollisuus tulla kuulluksi irtisanomisen perusteesta. Työtuomioistuimessa ei ole esitetty selvitystä siitä, että A:ta olisi kuultu irtisanomisen perusteesta. A:n kuulemisen laiminlyönti on otettava huomioon korvausta korottavana tekijänä.

Vastaaja Suomen Varustamot ry ja kuultava Finnlines Oyj ovat vedonneet siihen, että korvausta alentavina seikkoina on otettava huomioon A:n hyvät työllistymismahdollisuudet yleensä ja myös Finnlines Oyj:n palvelukseen sekä työsuhteen lyhyt kesto.

Finnlines Oyj:n entinen merihenkilöstöpäällikkö D on kertonut, että rekrytointipuolelta ilmoitettiin A:lle sähköpostitse, että mikäli hän tulee terveeksi ja saa merimieslääkärintodistuksen, Finnlines Oyj:ssä on hänelle aina paikka. Finnlines Oyj:n merihenkilöstökoordinaattori E on kertonut, että hän ilmoitti A:lle, että jos A kuntoutuu ja saa merimieslääkärintodistuksen, hän voi olla E:hen yhteydessä. Edelleen E on kertonut, että A:lle tarjottiin vuoden 2015 alussa työtä Finnsun-alukselta. A on kertonut, että työnantaja ei ole ilmoittanut hänelle, että hän voisi olla yhteydessä Finnlines Oyj:hin, jos saa merimieslääkärintodistuksen. A:n puoliso C on kertonut, että hänen tietääkseen työnantaja ei ole ollut yhteydessä A:han tämän lääkärinkäynnin 20.8.2014 jälkeen.

Työtuomioistuin katsoo asiassa jääneen luotettavasti selvittämättä, että Finnlines Oyj:stä olisi tarjottu A:lle työtä tai ilmoitettu, että Finnlines Oyj:ssä on hänelle työpaikka, jos hän saa merimieslääkärintodistuksen. Asiassa on kuitenkin selvitetty konepäälliköiden työllisyystilanteen olleen hyvä.

Ottaen huomioon konepäälliköiden hyvän työllisyystilanteen ja A:n työsuhteen lyhytaikaisen keston sekä toisaalta työnantajan menettelyn työsuhdetta päätettäessä työtuomioistuin arvioi kohtuulliseksi korvaukseksi työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä kahdeksan kuukauden palkkaa vastaavan määrän eli 40.480 euroa. Asiassa ei ole tullut ilmi seikkoja, joiden nojalla osa korvauksesta tulisi määrätä korvauksena aineettomasta vahingosta.

Merityösopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan saman luvun 2 §:n mukaan määrätystä korvauksesta siltä osin kuin se on korvausta työntekijälle ennen tuomion julistamista tai antamista menetetyistä työttömyydestä johtuvista palkkaeduista on vähennettävä 75 prosenttia työntekijälle kyseiseltä ajalta maksetusta työttömyyspäivärahasta. Työtuomioistuin katsoo säännöksen tarkoitus huomioon ottaen, että sitä on sovellettava myös silloin, kun korvaus määrätään sellaisen irtisanomissuojasopimuksen nojalla, jossa ei ole nimenomaisesti viitattu kyseiseen säännökseen.

Työttömyysvakuutusrahaston (TVR) lausuman 17.2.2017 mukaan A on saanut kuntoutustukea välittömästi työsuhteensa päättymisen jälkeen 31.12.2014 asti. Laskettaessa merityösopimuslain 12 luvun 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaista vähennystä tulee ottaa huomioon A:lle 1.1.2015 lukien kahdeksan kuukauden ajalla maksetut ansiopäivärahat (KKO 2016:70).

Julkis- ja yksityisalojen työttömyyskassan lausuman 31.10.2016 mukaan A:lle on maksettu normaalia ansiopäivärahaa omavastuuajan 12.1.2015–18.1.2015 jälkeen 1.7.2015 saakka. TVR:n lausuman mukaan A on työttömyyskassalta saadun tiedon mukaan työllistynyt uudessa työsuhteessa ajalla 2.7.2015–31.1.2016.

A:lle on työttömyyskassan ja TVR:n lausuman mukaan maksettu ansiosidonnaista työttömyyspäivärahaa työsuhteen päättymisen jälkeiseltä kahdeksan kuukauden tarkastelujaksolta 1.1.2015–31.8.2015 yhteensä 13.270,28 euroa. A:lle tuomittavasta korvauksesta 40.480 euroa on vähennettävä 75 prosenttia maksetuista ansiopäivärahoista eli 9.952,71 euroa, minkä määrän Finnlines Oyj on merityösopimuslain 12 luvun 3 §:n 3 momentin nojalla velvollinen maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle. A:lle maksettavan korvauksen määräksi jää siten 30.527,29 euroa.

Oikeudenkäyntikulut

Suomen Varustamot ry ja Finnlines Oyj ovat työtuomioistuimesta annetun lain 33 a §:n nojalla asian hävitessään velvolliset korvaamaan Suomen Konepäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikulut. Niiden määräksi on ilmoitettu 12.405,89 euroa (sis. alv). Suomen Varustamot ry ja Finnlines Oyj ovat paljoksuneet Suomen Konepäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikuluja siltä osin kuin niiden arvonlisäveron sisältämä yhteismäärä ylittää 6.000 euroa.

Suomen Konepäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikulut koostuvat noin 39,5 tunnin työmäärästä, jonka tuntiveloitusperusteena on 210 euroa (ei sis. alv), 2.000 euron oikeudenkäyntimaksusta ja 100 euron todistajanpalkkiosta.

Työtuomioistuin toteaa, että Suomen Konepäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikululaskuun on kirjattu yksityiskohtaisesti 15 minuutin tarkkuudella asiassa tehdyt toimenpiteet. Asian valmisteluistunto on kestänyt vajaa puoli tuntia. Valmisteluistunnon hinnaksi on merkitty laskuun 600 euroa (ei sis. alv), mikä vastaa nettotuntihinnalla 210 euroa laskettuna vajaan kolmen tunnin työmäärää. Työtuomioistuin arvioi tarpeellisista toimenpiteistä johtuviksi kohtuullisiksi oikeudenkäyntikuluiksi vaaditun määrän vähennettynä 2,5 tuntia vastaavalla määrällä. Oikeudenkäyntikuluiksi hyväksytään näin ollen oikeudenkäyntimaksun ja todistajanpalkkion lisäksi 37 tunnin työmäärä eli yhteensä 11.734,80 euroa (sis. alv).

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin velvoittaa Finnlines Oyj:n maksamaan A:lle korvausta työsopimuksen perusteettomasta irtisanomisesta 30.527,29 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen haasteen tiedoksiannosta 20.5.2016 lukien.

Lisäksi Finnlines Oyj velvoitetaan maksamaan työttömyysvakuutusrahastolle (FI60 2001 1800 1235 91) korvauksesta vähennetty määrä 9.952,71 euroa korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Finnlines Oyj ja Suomen Varustamot ry velvoitetaan yhteisvastuullisesti korvaamaan Suomen Konepäällystöliitto ry:n oikeudenkäyntikulut 11.734,80 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua työtuomioistuimen tuomion antopäivästä lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Wirén puheenjohtajana sekä Kröger, Nybondas, Teerimäki, Koskinen ja Schön jäseninä. Sihteeri on ollut Kalske.

Tuomio on yksimielinen.

Asianmukaisesti laaditusta työvuoroluettelosta tuli ilmetä työntekijän säännöllinen työaika ja lisätyörajat. Työvuoroluetteloa laadittaessa tuli ottaa huomioon säännöllistä työaikaa vähentävinä luettelon laatimisen ajalle sijoittuvat vuosiloma- ja muut vapaapäivät. Näin ollen osa-aikaisen lastenhoitajan säännölliseksi työajaksi ja siten myös lisätyörajaksi tuli katsoa hänen työsopimuksensa mukainen täysi työaika, josta oli vähennetty vapaapäivät.

KANTAJA

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry

VASTAAJA

Kunnallinen työmarkkinalaitos

KUULTAVA

Oulun kaupunki

ASIA

Virka- ja työehtosopimuksen tulkinta, lisätyön korvaaminen

KÄSITTELY TYÖTUOMIOISTUIMESSA

Suullinen valmistelu 16.3.2017

VIRKA- JA TYÖEHTOSOPIMUKSEN MÄÄRÄYKSET

Vuosille 2014–2016 solmittu kunnallinen yleinen virka- ja työehtosopimus (jäljempänä KVTES) sisältää muun ohella seuraavat määräykset:

III LUKU TYÖAIKA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Yleistyöaika

Säännöllinen työaika

1 mom. Säännöllinen työaika on enintään 9 tuntia vuorokaudessa ja enintään 38 tuntia 15 minuuttia viikossa (täysi työaika). Säännöllinen viikkotyöaika voidaan järjestää myös siten, että se on keskimäärin 38 tuntia 15 minuuttia enintään 6 viikon ajanjaksossa.

Arkipyhäviikon työaika

2 mom. Niillä viikoilla, joihin sisältyy pitkäperjantai, toinen pääsiäispäivä, helatorstai, juhannusaatto tai muuksi päiväksi kuin lauantaiksi tai sunnuntaiksi sattuva uudenvuodenpäivä, loppiainen, vapunpäivä, itsenäisyyspäivä, jouluaatto, joulupäivä tai tapaninpäivä (työaikaa lyhentävä arkipyhä), säännöllinen viikkotyöaika (lisätyöraja) on kutakin edellä lueteltua päivää kohti 7 tuntia 39 minuuttia lyhyempi kuin 1 momentissa on määrätty. Osa-aikatyöaikaa lyhennetään tällaisilla viikoilla kutakin edellä mainittua työaikaa lyhentävää arkipyhää kohti vastaavalla osuudella 7 tunnista 39 minuutista kuin asianomaisen viranhaltijan/ työntekijän osa-aikatyöaika on 1 momentin mukaisesta täydestä työajasta.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

14 § Lisätyön määritelmä ja korvaaminen

1 mom. Lisätyötä on työnantajan aloitteesta viranhaltijan/työntekijän säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

3 mom. Lisätyö korvataan työnantajan harkinnan mukaan joko rahakorvauksena maksamalla korottamaton tuntipalkka kultakin lisätyötunnilta tai antamalla vastaava vapaa-aika.

30 § Työvuoroluettelo

1 mom. Työaikalain alaisia töitä varten on työnantajan laadittava työvuoroluettelo, josta käy ilmi viranhaltijan/työntekijän säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisajankohdat sekä päivittäiset lepoajat. Työvuoroluettelo on laadittava samaksi ajanjaksoksi kuin työajan tasoittumisjärjestelmä, jollei se tasoittumisjakson pituuden tai suoritettavan työn epäsäännöllisyyden vuoksi ole erittäin vaikeaa. Työvuoroluettelo on kuitenkin laadittava niin pitkälle ajanjaksolle kuin mahdollista. Työvuoroluetteloa laadittaessa on viranhaltijan/työntekijän tai luottamusmiehen vaatimuksesta noudatettava, mitä 29 §:n 2 momentissa on säädetty.

2 mom. Työvuoroluettelo on saatettava kirjallisesti viranhaltijoiden/työnteki­jöiden tietoon hyvissä ajoin, viimeistään viikkoa ennen siinä tarkoitetun ajanjakson alkamista. Tämän jälkeen työvuoroluetteloa saa muuttaa vain viranhaltijan/työntekijän suostumuksella tai perustellusta syystä. Työtuntien muodostuminen ylityöksi tai vahvistetun työvuoroluettelon työtuntien alittuminen ei sinänsä ole tässä tarkoitettu perusteltu syy.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

IV LUKU VUOSILOMA

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

7 § Vuosiloman antaminen

6 mom. Vuosilomaa ei saa määrätä siten, että viranhaltijan/työntekijän työssäoloajan säännöllinen työaika muuttuisi olennaisesti vuosiloman vuoksi.

Soveltamisohje

Tarkoituksena on edistää tasapuolista kohtelua vuosilomia määrättäessä. Jos viranhaltijalla/työntekijällä on nor­maalisti 5 työpäivää maanantaista perjantaihin, ja kalenteriviikon kaikki työpäivät ovat vuosilomapäiviä, loma-ajaksi voidaan määrätä koko kalenteriviikko eli loma voi päättyä sunnuntaina. Vuosilomapäiviä kuluu tällöin 5. Jos ao. viranhaltija/työntekijä kutsuttaisiin työhön lauantaina tai sunnuntaina, vuosilomapäiviksi luettuja päiviä kuluisi ko. kalenteriviikolla 4. Jaksotyötapauksissa vastaavaa ongelmaa ei synny keskeytyneen jakson lisä- ja ylityömääräysten vuoksi.

= = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = = =

ASIAN TAUSTA JA ERIMIELISYYS

A työskentelee Oulun kaupungin (työnantaja) palveluksessa työsuhteessa osa-aikaisena lastenhoitajana. A:n työsopimuksen mukainen keskimääräinen viikottainen työaika on 19 tuntia 15 minuuttia ja hänellä on kuukausipalkka. A:n työaika on yleistyöaika kolmen viikon tasoittumisjaksolla.

A:lla oli viisi vuosilomapäivää 3.3.–7.3.2014, viisi vuosilomapäivää 24.3. –28.3.2014 ja kaksi vuosilomapäivää 16.4.–17.4.2014 sekä palkaton vapaapäivä 2.5.2014. Lisäksi 18.4., 21.4. ja 1.5.2014 olivat arkipyhiä (pitkäperjantai, toinen pääsiäispäivä ja vapunpäivä).

A:lle oli suunniteltu työvuoroluetteloon työaikaa 38 tuntia 30 minuuttia 3.3.–23.3.2014, 38 tuntia 30 minuuttia 24.3.–13.4.2014 ja 34 tuntia 39 minuuttia 14.4.–4.5.2014. Toteutunut työaika edellä mainituilla jaksoilla oli 40 tuntia 37 minuuttia, 44 tuntia 25 minuuttia ja 38 tuntia 9 minuuttia. Työnantaja ei maksanut A:lle edellä mainituilta ajoilta lisätyökorvausta, vaan pelkästään normaalin kuukausipalkan. A:n tuntipalkka on 12,10 euroa, joten vaaditun palkkasaatavan määrä on yhteensä 135,52 euroa (11,2 tuntia x 12,10 euroa / tunti). Vaaditun palkkasaatavan määrä on riidaton.

Asianosaiset ovat erimielisiä siitä, ylittikö A:n työaika säännöllisen työajan edellä mainituilla työaikajaksoilla ja onko työnantajalla velvollisuus suorittaa A:lle KVTES III luvun 14 §:n mukaista lisätyökorvausta.

KANNE

Vaatimukset

Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry on vaatinut, että työtuomioistuin

- vahvistaa että, A:lle on 3.3.–4.5.2014 syntynyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 14 §:n perusteella korvattavaa lisätyötä 11 tuntia 12 minuuttia;

- velvoittaa Oulun kaupungin suorittamaan A:lle 135,52 euroa palkkasaatavana ajalta 3.3.– 4.5.2014 laillisine viivästyskorkoineen 30.6.2014 lukien; ja

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Oulun kaupungin yhteisvastuullisesti korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut 4.025 eurolla korkoineen.

Perusteet

Työaikalain 17 §:n 1 momentin mukaan lisätyötä on työnantajan aloitteesta sovitun työajan lisäksi tehty työ, joka ei ylitä 6 tai 7 §:ssä säädettyä, 9, 10 tai 12 §:n nojalla sovittua tai 14 §:n mukaista säännöllistä työaikaa. KVTES:n lisätyötä koskeva määräys on sisältynyt työehtosopimukseen jo ennen vuoden 1996 työaikalakia, eikä sen sisältöä ole muutettu työaikalain tultua voimaan. Määräystä tulee tulkita sen sanamuodon mukaisesti. Koska työaikalain 17 § on pakottavaa oikeutta, KVTES III luvun 14 §:llä on joko omaksuttu työaikalain 17 §:n 1 momentti työehtosopimuksen osaksi tai sovittu lisätyön määritelmästä toisin työntekijän eduksi.

Työntekijän säännöllinen työaika tulee merkitä työvuoroluetteloon. KVTES:n määräys ei mahdollista sitä, että työvuoroluetteloon merkittäisiin vain osa säännöllisestä työajasta ja osa säännöllisestä työajasta lisättäisiin jälkikäteen. A:n säännöllisenä työaikana 3.3.– 4.5.2014 on pidettävä sitä työaikaa, joka oli merkitty työvuoroluetteloon. Työvuoroluetteloon alun perin merkityn ylittävät, työnantajan aloitteesta tehdyt tunnit ovat lisätyötä siltä osin kuin vuorokautinen ylityöraja ei ylity.

KVTES:n mukaan lisätyötä on työntekijän "säännöllisen työajan lisäksi tehty työ". Vaikka katsottaisiin, että työaikalain lisätyötä koskeva määräys on otettu sellaisenaan KVTES:n osaksi, lopputulos olisi joka tapauksessa edellä kuvattu. "Sovitun työajan ylittävää" ei ole määritelty työaikalakin esitöissä. Työaikalain säännöksellä ei ole kuitenkaan tarkoitettu sitä, että lisätyötä olisi ainoastaan työsopimukseen merkityn työajan ylittävä työ riippumatta siitä, onko samalla työaikajaksolla esimerkiksi vuosilomapäiviä.

Työnantaja teetti 24.3.–14.4.2014 A:lla yhteensä 5 tuntia 55 minuuttia ylimääräistä työtä. Kun työvuoroluettelossa oli myös vuosilomapäiviä, työnantaja teetti A:lla osa-aikainen työaika huomioiden lähes kahden vuosilomapäivän verran ylimääräistä työtä. Jos tätä ylimääräistä työtä ei lueta lisätyöksi, työnantaja "teetti sisään" A:n vuosilomapäivät, mikä ei vastaa vuosiloman tarkoitusta. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on katsottu, että palkallista vuosilomaa koskevan oikeuden tarkoituksena on työntekijän levon mahdollistaminen. Jos vuosiloma ei työajan suhteessa täysimääräisesti vähennä työaikaa, tämä tarkoitus ei toteudu. Kunnallisen työmarkkinalaitoksen tulkinta tarkoittaa ääritapauksessa sitä, että työnantaja voisi teettää jokaisella työaikajaksolla työntekijän työsopimuksen mukaisen työajan riippumatta siitä, sisältyykö työaikajaksoon vuosilomapäiviä. Tulkinta tarkoittaa myös sitä, että esimerkiksi A:n tapauksessa työntekijän palkkaan ei millään tavoin vaikuta se, tekeekö hän työvuoroluetteloon alun perin suunnitellun työajan vai luetteloon muutetun määrän työtunteja.

KVTES IV luvun 7 §:n 6 momentti sisältää määräyksen työajan suunnittelusta ja toisaalta sen tilanteen varalta, jossa työntekijä kutsutaan työhön lomapäivänään. A:n tapauksessa työaika on alun perin suunniteltu oikein, eikä häntä ole kutsuttu loman aikana työhön. Siten KVTES IV luvun 7 §:n 6 momentilla ei ole tässä asiassa merkitystä, toisin kuin vastaaja on esittänyt.

Lisätyötä on tehdyn työajan ja työvuoroluetteloon suunnitellun työajan erotus vähennettynä ylityön määrällä. A:lle on syntynyt lisätyötä 2 tuntia 7 minuuttia (40 tuntia 37 minuuttia–38 tuntia 30 minuuttia) 3.3.–23.3.2014, 5 tuntia 55 minuuttia (44 tuntia 25 minuuttia–38 tuntia 30 minuuttia) 24.3.–13.4.2014 ja 3 tuntia 30 minuuttia (38 tuntia 9 minuuttia–34 tuntia 39 minuuttia) 14.4.–4.5.2014. Yhteensä lisätyötä kertyi 11 tuntia 32 minuuttia. Työvuoro 3.4.2014 oli suunnitelman mukaan 4 tuntia, mutta työvuoro kesti 8 tuntia 20 minuuttia. Näin ollen vuorokautista ylityötä syntyi 20 minuuttia. Kun ylityö vähennetään lisätyöstä, korvattavaa lisätyötä on yhteensä 11 tuntia 12 minuuttia.

VASTAUS

Vastaus kannevaatimuksiin

Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Oulun kaupunki ovat vaatineet, että kanne hylätään ja Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry velvoitetaan korvaamaan niiden yhteiset oikeudenkäyntikulut 1.770 euroa korkoineen.

Kanteen kiistämisen perusteet

KVTES III luvussa on sovittu työaikalain 9 §:n nojalla säännöllisistä työajoista työaikalain 6 §:stä poiketen. Osa-aikatyössä yleistyöajassa lisätyötä on työsopimuksessa sovitun säännöllisen työajan ylittävä työ, joka tehdään työnantajan aloitteesta ja joka ei ole ylityötä. Lähtökohtana on työsopimuksen mukainen säännöllinen työaika ja laskennassa huomioidaan vain todellisuudessa tehdyt työpäivät ja -tunnit. Tässä tapauksessa työvuoroluetteloa muutettiin A:n työsopimuksessa sovitun säännöllisen työajan puitteissa, eikä korvattavaa lisätyötä muodostunut millään kanteessa mainitulla työaikajaksolla.

Osa-aikatyön viikkoa pitemmässä tasoittumisjaksossa ylityöraja on 38 tuntia 15 minuuttia kerrottuna tasoittumisjaksojen viikkojen määrällä. Näin ollen kolmen viikon työaikajaksolla ylityöraja on 114 tuntia 45 minuuttia. Vuorokautinen ylityöraja on 8 tuntia tai tätä korkeampi työvuoroluetteloon merkitty tuntimäärä, kuitenkin enintään 9 tuntia. Lisätyön syntymistä tarkastellaan koko työaikajaksolta. Säännöllinen työaika ylittyy, kun työtä on työaikajaksolla tehty työnantajan aloitteesta yli työsopimuksessa sovitun säännöllisen työajan.

Koska A:n viikoittaiseksi työajaksi on sovittu keskimäärin 19 tuntia ja 15 minuuttia kolmen viikon työaikajaksolla, säännöllinen työaika on 57 tuntia 45 minuuttia kolmessa viikossa. Työvuoroluetteloon merkitty työaika ei osoita lisätyörajaa. Säännöllisen työajan ylittävät tunnit ovat lisätyötä aina 114 tuntiin 45 minuuttiin saakka. Arkipyhälyhennyksen pituus määräytyy työaikamuodon ja säännöllisen työajan mukaan. Osa-aikatyössä arkipyhälyhennys tehdään samassa suhteessa kuin osa-aikatyöaika on täydestä työajasta.

Säännöllinen työaika on osa-aikaisella työntekijällä täysi työsopimukseen perustuva säännöllinen työaika, vaikka jo työvuoroluetteloa laadittaessa olisi tiedossa, että työntekijä pitää työvapaata työaikajakson aikana. Työvuoroja suunniteltaessa on suositeltavaa ottaa tiedossa olevat poissaolot huomioon siten, että työaikaa suunnitellaan vähemmän. Säännöllisen työaika ja lisätyöraja eivät kuitenkaan tuolloin alene 14 § 1 momentin mukaan määritellystä.

A:lla oli työaikajaksolla 3.3.–23.3.2014 työtunteja 40 tuntia 37 minuuttia, kun lisätyön raja oli 57 tuntia 45 minuuttia. Työaikajaksolla 24.3.–13.4.2014 työtunteja oli 44 tuntia 25 minuuttia, kun lisätyön raja oli 57 tuntia 45 minuuttia. Työaikajaksolla 14.4.–4.5.2014 työtunteja oli 38 tuntia 9 minuuttia. Työaikajaksoon sisältyi kolme työaikaa lyhentävää arkipyhää, joten lisätyöraja oli 46 tuntia 12 minuuttia. Työaikajaksoon sisältyvä palkaton vapaa ei vaikuta lisätyörajaan. A:lle ei syntynyt millään edellä mainituista työaikajaksoista KVTES III luvun 14 § 1 momentin perusteella korvattavaa lisätyötä. Työnantaja on menetellyt asiassa KVTES:n mukaan, eikä myöskään työaikasääntely anna aihetta arvioida asiaa toisin.

KVTES IV luvun 7 §:n 6 momentin mukaan vuosilomaa ei saa määrätä siten, että työntekijän työssäoloajan säännöllinen työaika muuttuisi olennaisesti. Vuosilomapäiviä saatetaan joutua korjaamaan jälkikäteen, jos säännöllinen työaika muuttuu olennaisesti. Näissäkään tilanteissa ei kuitenkaan muodostu lisätyötä, vaan lisätyötä syntyy ainoastaan, mikäli työntekijän säännöllinen työaika ylittyy. Tässä tapauksessa vuosiloman / työvapaan sisältäville työaikajaksoille on suunniteltu vähemmän työtunteja kuin mikä on ollut A:n työsopimuksessa sovittu säännöllinen työaika tai lisätyöraja. Työtuntien muutokset on tehty työsopimuksessa sovitun säännöllisen työajan puitteissa.

Työnantaja on laskenut alkuperäiseen työvuoroluetteloon merkittyjen työtuntien lisäksi tehdyt työtunnit mukaan A:n säännölliseen työaikaan. Työvuoroluettelon muutokset on tehty työsopimuksessa sovitun säännöllisen työajan puitteissa, eikä tehtyjen työtuntien määrä ylitä lisätyörajaa. Näin ollen A:lle ei ole muodostunut korvattavaa lisätyötä, vaikka toteutuneiden työtuntien määrä on työvuoroluetteloon on alun perin merkittyä suurempi. Kyse ei ole työvuoroluettelon osittaisesta suunnittelusta, vaan sen muuttamisesta.

Kunnallisen virka- ja työehtosopimuksen piirissä ei voi näin ollen syntyä tilannetta, jossa työnantaja voisi teettää jokaisella työaikajaksolla työsopimuksen mukaisen työajan riippumatta siitä, sisältyykö työaikajaksoon vuosilomapäiviä. A on pitänyt vuosilomansa suunnitelman mukaan. Työpäivien lukumäärä ei ole muuttunut, eikä työssäoloajan säännöllinen työaika ole olennaisesti muuttunut.

A ei ole tehnyt työtä yli työsopimuksessa sovitun säännöllisen työajan, eikä korvattavaa lisätyötä ole syntynyt.

TODISTELU

Kantajan kirjalliset todisteet

1. A:n työvuoroluettelo ja toteutunut työaika 3.–23.3.2014

2. A:n työvuoroluettelo ja toteutunut työaika 24.3.–13.4.2014

3. A:n työvuoroluettelo ja toteutunut työaika 14.4.–4.5.2014

Vastaajan kirjalliset todisteet

1. A:n suunniteltu ja toteutunut työvuoroluettelo 3.–23.3.2014

2. A:n suunniteltu ja toteutunut työvuoroluettelo 24.3.–13.4.2014

3. A:n suunniteltu ja toteutunut työvuoroluettelo 14.4.–4.5.2014

4. Kuntatyönantajat ry:n säännöllisen työajan ylittymistä koskevat esimerkit yleistyöajassa (esimerkit 3 ja 4)

5. Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentian ohje sosiaalipäivystys ja paikallinen sopiminen, elokuu 2008

TYÖTUOMIOISTUIMEN RATKAISU

Perustelut

Erimielisyys

Osa-aikatyöntekijä A on 3.3.– 4.5.2014 työskennellyt riidanalaiset kolme kolmiviikkoisjaksoa. Koska työaikajaksoille on sijoitettu vuosiloma- ja muita vapaapäiviä, A:lle on työvuoroluetteloihin suunniteltu hänen keskimääräistä viikoittaista työaikaansa lyhyemmät työajat. Työaikajaksojen kuluessa hänen työvuoroluetteloitaan on kuitenkin työnantajan aloitteesta muutettu siten, että hänen työaikansa on tullut yhteensä 11 tuntia 32 minuuttia suunniteltua pidemmäksi.

A:n työsopimukseen kirjattu työaika ei ole kuitenkaan ylittynyt lukuun ottamatta 20 minuutin vuorokautista ylityötä, josta nyt ei ole kysymys. Erimielisyyttä on siitä, sisältyykö 11 tunnin ja 12 minuutin työ A:n säännölliseen työaikaan ja onko se tullut korvatuksi normaalin kuukausipalkan yhteydessä, vai onko se korvattava erikseen lisätyönä, kuten kanteessa vaaditaan.

Selvitystä ei ole siitä, että A:n vuorokautinen työaika olisi sovittu lyhyemmäksi kuin työehtosopimuksen mukaisessa yleistyöajassa.

Työaikamääräysten tulkinta

Lisätyötä on KVTES III luvun 14 §:n 1 momentin mukaan työnantajan aloitteesta viranhaltijan tai työntekijän säännöllisen työajan lisäksi tehty työ, joka ei ole ylityötä. Työaikalain 18 §:n 2 momentin mukaan lisätyön teettäminen edellyttää työntekijän suostumusta.

Erimielisyyden ratkaisemiseksi on tässä tapauksessa selvitettävä, mikä on ollut A:n säännöllinen työaika riidanalaisena ajanjaksona. Työnantajan mukaan se on ollut sama kuin työsopimuksen mukaan muutoinkin eli keskimäärin 19 tuntia 15 minuuttia viikossa. Lisätyönä olisi tällöin korvattava vasta 57 tunnin 45 minuutin ylittävä kunakin kolmiviikkoisjaksona tehty työ. Korvattavaa lisätyötä ei ole syntynyt. Kantajan mukaan lisätyötä on ollut työvuoroluetteloon suunnitellun työajan ylittänyt työ sikäli kuin se ei ole ollut ylityötä.

Riidattomana lähtökohtana voidaan pitää, että työntekijän säännölliseksi työajaksi on katsottava hänen työsopimuksensa mukainen työaika. Näin on myös työaikalain 17 §:n 1 momentin mukaan ja tämä koskee myös osa-aikatyöntekijää. Ongelmaksi asia tulee nyt esillä olevan kaltaisissa tapauksissa, joissa keskimääräisen työajan tasoittumisjaksolle sijoittuu työvapaita. Vastaajan mukaan työntekijän säännöllinen työaika on työsopimuksen mukainen täysi työaika silloinkin, kun työvuoroluetteloa suunniteltaessa on tiedossa, että työntekijä pitää työvapaata työaikajakson kuluessa.

Vastaajan tulkinta merkitsee sitä, että osa-aikaisella kuukausipalkkaisella työntekijällä voitaisiin vapaapäiviä sisältävän työjakson työpäivinä teettää korvauksetta ylimääräistä työtä ilman muuta täsmällistä rajaa kuin se työaika, jota sovellettaisiin, jos vapaita ei olisi. Näin voitaisiin menetellä työnantajan yksipuolisella päätöksellä, sillä säännöllisenä työaikana työntekijä on työnantajan käytettävissä ja työvelvoitteen alainen. Työtuomioistuin ei pidä vapaapäiviä koskevien määräysten tavoitteiden mukaisena sitä, että vapaapäivien vastapainoksi työntekijän työvelvoitetta voitaisiin tällä tavoin kasvattaa. Tulkinta ei tältä kannalta katsoen ole hyvin perusteltu.

Kunnallinen työmarkkinalaitos on tulkintansa perusteeksi viitannut myös KVTES IV luvun 7 §:n 6 momentin määräykseen vuosiloman antamisesta. Sopimuskohdan mukaan vuosilomaa ei saa määrätä siten, että työntekijän työssäoloajan säännöllinen työaika muuttuisi olennaisesti. Työtuomioistuin kuitenkin katsoo, ettei määräyksellä ole merkitystä nyt esillä olevan kaltaisissa tapauksissa, joissa kysymys ei ole – määräyksen soveltamisohjeessa tarkoitetuin tavoin – vuosiloman sijoittelusta tietyille päiville, vaan työpäivän ajalle sattuvien tuntien lukemisesta säännölliseksi työajaksi tai lisätyöksi.

Työtuomioistuin katsoo myös, ettei vastaajan tulkinta ole sopusoinnussa työvuoroluettelon laatimista koskevien oikeussääntöjen kanssa. KVTES III luvun 30 §:n 1 momentin mukaan työnantajan on laadittava työvuoroluettelo, josta käyvät ilmi viranhaltijan tai työntekijän säännöllisen työajan alkamis- ja päättymisajankohdat sekä päivittäiset lepoajat. Myös tässä määräyksessä, samoin kuin työaikalain 35 §:n 1 momentin vastaavassa säännöksessä, käytetään termiä säännöllinen työaika. Työtuomioistuimen käsityksen mukaan mainittuja sääntöjä ei voida mielekkäästi tulkita ja soveltaa muuten kuin siten, että työvuoroluettelossa otetaan huomioon sen laatimisen ajalle, kuten työajan tasoittumisjaksolle, osuvat vuosiloma- ja muut vapaapäivät säännöllistä työaikaa vähentävinä päivinä.

Edellä esitetyistä syistä työtuomioistuin katsoo, että työntekijän säännölliseksi työajaksi ja siten myös lisätyörajaksi on työvapaita sisältävällä työaikajaksolla katsottava hänen työsopimuksella sovittu täysi työaikansa, josta on vähennetty mainitut työvapaat. Tämä vastaa sitä, mitä KVTES III luvun 7 §:n 2 momentissa on nimenomaisesti lausuttu arkipyhäviikon työajasta. Määräyksen mukaan arkipyhä lyhentää säännöllistä työaikaa, myös osatyöaikaa, ja alentaa vastaavasti lisätyörajaa. Samoja periaatteita noudatetaan mainitun luvun 16 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan, kun jaksotyötä tekevän osa-aikatyöntekijän työaikajakso keskeytyy ennalta tiedetystä syystä. Keskeytys alentaa tällöinkin lisätyörajaa. Työtuomioistuin ei näe syytä, miksi esimerkiksi vuosilomapäivien vaikutusta säännöllisen työajan määräytymiseen ja lisätyörajaan olisi yleisestikään arvioitava toisella tavoin.

Selostetun kannan mukaan asianmukaisesti laadittu työvuoroluettelo osoittaa työntekijän säännöllisen työajan ja samalla lisätyörajan. Tämä vastaa kantajan esittämää tulkintaa. Kanne on näistä syistä hyväksyttävä.

Työtuomioistuin huomauttaa vielä, ettei lisätyön korvaamisesta voida välttyä sillä tavoin – kuten työnantaja on A:n asiassa tehnyt - että työvuoroluetteloa muutetaan vastaamaan toteutunutta, alun perin suunniteltua pidempää työaikaa. Työvuoroluettelon muuttamiselle on KVTES III luvun 30 §:n 2 momentissa määrätty omat edellytyksensä, joiden täyttyminen ei voi vaikuttaa lisätyön korvattavuuteen.

Oikeudenkäyntikulut

Asia on ratkaistu Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n hyväksi. Kunnallinen työmarkkinalaitos ja Oulun kaupunki ovat siten oikeudenkäynnistä työtuomioistuimessa annetun lain 33 a §:n nojalla velvolliset korvaamaan Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n oikeudenkäyntikulut asiassa. Oikeudenkäyntikuluvaatimus on määrältään myönnetty.

Tuomiolauselma

Työtuomioistuin

- vahvistaa, että A:lle on 3.3.– 4.5.2014 syntynyt kunnallisen yleisen virka- ja työehtosopimuksen III luvun 14 §:n perusteella korvattavaa lisätyötä 11 tuntia 12 minuuttia,

- velvoittaa Oulun kaupungin suorittamaan A:lle 135,52 euroa palkkasaatavana ajalta 3.3.– 4.5.2014 laillisine viivästyskorkoineen 30.6.2014 lukien, ja

- velvoittaa Kunnallisen työmarkkinalaitoksen ja Oulun kaupungin yhteisvastuullisesti korvaamaan Kunta-alan koulutettu Hoitohenkilöstö KoHo ry:n oikeudenkäyntikulut 4.025 eurolla korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine viivästyskorkoineen kuukauden kuluttua tuomion antamisesta lukien.

Asian ratkaisemiseen ovat osallistuneet Saloheimo puheenjohtajana sekä Paanetoja, Vainio, Ruohoniemi, Lehto ja Mustonen jäseninä. Esittelijä on ollut Taramaa.

Tuomio on yksimielinen.